Moskova 869 – iltapäivä kaupungilla

Avainsanat

, , , , , , ,

Sattuikin se Moskovan vaatimaton 869-vuotisjuhla juuri siihen hetkeen, kun olimme kaupungissa. Turvajärjestelyt olivat massiiviset, niistä jo kirjoitinkin edellisessä artikkelissani. Aika jännä nähdä, miten Tampereen 237-päivä viikon päästä vertautuu Moskovan vastaavaan. Kyllä sitä jo sentään Tampereellakin kaksi päivää vietetään, että suunta on samaan.

Kehitysehdotus kotimaisiin kaupunkeihin: Jakakaa yrityksille jotkut vaakunat vaikka, jotka voi ripustaa merkkipäivänä näyteikkunaan, niin johan alkaa olla juhlavuutta. Mitä sanotte?

Ja sitten takaisin Moskovaan:
Tässä on nyt näitä valokuvia ja loppuun tulin kirjoittaneeksi pitkät pätkät että lue sieltä jos luetuttaa.

869-tarroja näkyi vähän siellä täällä. Jotain tällaista, mutta kestävämpää eli vaikka ihan sitä vaakunaa tarkoitin.

869-tarroja näkyi vähän siellä täällä. Jotain tällaista, mutta kestävämpää eli vaikka ihan sitä vaakunaa tarkoitin.

Kadut oli laitettu kauniiksi.

Kadut oli laitettu kauniiksi.

Komeita kukka-asetelmia ja koristuksia.

Komeita kukka-asetelmia ja koristuksia.

Juhlan teemana olivat vanhat venäläiset elokuvat. Kauunki oli täynnä kojuja, jotaka oli koristeltu yhteneväisin teemoin ja ohjelmaakin oli rakennettu elokuvien ympärille.

Juhlan teemana olivat vanhat venäläiset elokuvat. Kauunki oli täynnä kojuja, jotaka oli koristeltu yhteneväisin teemoin ja ohjelmaakin oli rakennettu elokuvien ympärille.

Pikkuisen parempien merkkien kauppoja.

Köyhien kauppoja.

Ostoskeskus lähellä Bolshoi-teatteria, jossa frakkipukuinen soittaja soitti valkoista flyygeliä ja kaupat olivat sitä luokkaa, että pieni suomalainen saattoi vain päivitellä, että tällaistakin on. Vuosiansioillaan olisi voinut avata jonkun kaupan oven. Ehkä.

Ostoskeskus lähellä Bolshoi-teatteria, jossa frakkipukuinen soittaja soitti valkoista flyygeliä ja kaupat olivat sitä luokkaa, että pieni suomalainen saattoi vain päivitellä, että tällaistakin on. Vuosiansioillaan olisi voinut avata jonkun kaupan oven. Ehkä.

Bolshoi-teatteri oli todellakin bolshoi eli suuri. Upea rakennus. Kuuluisa teatteri, johon lippuja saa jonottaa kuukausia. Tänne päästäksemme meidän piti kulkea parin turvatarkastuksen kautta ja tätä eteenpäin, Punaista toria lähestyessämme, tarkastuksia tuli vielä lisää.

Bolshoi-teatteri oli todellakin bolshoi eli suuri. Upea rakennus. Kuuluisa teatteri, johon lippuja saa jonottaa kuukausia. Tänne päästäksemme meidän piti kulkea parin turvatarkastuksen kautta ja tätä eteenpäin, Punaista toria lähestyessämme, tarkastuksia tuli vielä lisää.

Keskusta oli suljettu liikenteeltä. Ainoita ajoneuvoja olivat poliisin ja sotilaiden ajoneuvot, joita näkyi aidatuilla alueilla siellä täällä.

Keskusta oli suljettu liikenteeltä. Ainoita ajoneuvoja olivat poliisin ja sotilaiden ajoneuvot, joita näkyi aidatuilla alueilla siellä täällä.

Aika kivoja tollaisia näyttäviä portteja näkyi keskustassa parissakin paikassa. Sehän minulle ei selvinnyt, ovatko portit vakikamaa vai ihan vain juhladekoreerausta. Kuka kurkkaa portin takaa?

Aika kivoja tollaisia näyttäviä portteja näkyi keskustassa parissakin paikassa. Sehän minulle ei selvinnyt, ovatko portit vakikamaa vai ihan vain juhladekoreerausta. Kuka kurkkaa portin takaa?

Sieltähän kurkkaa itse Karl Marx, terve vaan!

Sieltähän kurkkaa itse Karl Marx, terve vaan!

Nyt aletaan lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuvat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin on tiivis rivi sotilaita, sitten siirrytään jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä. Aikamoista, sano.

Alettiin lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuivat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin oli tiivis rivi sotilaita, sitten siirryttiin jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä.

Ennakko-odotukseni Moskovasta oli ajatus siitä, että kuulaana syyspäivänä seison auringonpaisteessa avaralla Punaisella torilla ja ihmettelen kaiken suuruutta. Suurta oli, mutta se autius jäi nyt havainnoimatta kun keskellä toria oli pressutettu katsomo odottamassa illan juhlallisuuksia ja väkeä oli niin vietävästi. Kuvassa keskellä takana oleva musta möykky on Leninin mausoleumi, jossa hän balsamoituna lepää. Toisaalta se olisi ollut kohde, jossa käydä, mutta tuskin olisi ollut aukikaan. Lisäksi venäläiset ystävämme antoivat ymmärtää, että jos on jo pienestä lapsesta asti joutunut siellä käymään, ei vapaaehtoisesti jaksa enää oikein kiinnostaa. Sen voi ymmärtää, vaikka sitä kaikkea on vaikea ymmärtää.

Ennakko-odotukseni Moskovasta oli ajatus siitä, että kuulaana syyspäivänä seison auringonpaisteessa avaralla Punaisella torilla ja ihmettelen kaiken suuruutta. Suurta oli, mutta se autius jäi nyt havainnoimatta kun keskellä toria oli pressutettu katsomo odottamassa illan juhlallisuuksia ja väkeä oli niin vietävästi. Kuvassa keskellä takana oleva musta möykky on Leninin mausoleumi, jossa hän balsamoituna lepää. Toisaalta se olisi ollut kohde, jossa käydä, mutta tuskin olisi ollut aukikaan. Lisäksi venäläiset ystävämme antoivat ymmärtää, että jos on jo pienestä lapsesta asti joutunut siellä käymään, ei vapaaehtoisesti jaksa enää oikein kiinnostaa. Sen voi ymmärtää, vaikka sitä kaikkea on vaikea ymmärtää.

Pyhän Vasilin katedraalin näimme kaukaa, emme käyneet sisällä. Alkoi jo olla vähän kiire pois keskustasta ennen illan juhlallisuuksia. Päätimme kehittää oman rituaalin ja etsimme torilta kivipaaden, jota silittelin ja samalla lausuin, että tässä se on kivi, jota kun silittää, joutuu palaamaan Moskovaan. Se oli mitätön kivi, mutta meille siitä tuli täten merkityksellinen. Jostainhan sen jutun on aina alettava.

Pyhän Vasilin katedraalin näimme kaukaa, emme käyneet sisällä. Alkoi jo olla vähän kiire pois keskustasta ennen illan juhlallisuuksia. Päätimme kehittää oman rituaalin ja etsimme torilta kivipaaden, jota silittelin ja samalla lausuin, että tässä se on kivi, jota kun silittää, joutuu palaamaan Moskovaan. Se oli mitätön kivi, mutta meille siitä tuli täten merkityksellinen. Jostainhan sen jutun on aina alettava. Kuvassa huomattavaa on katoavat pilvet taivaalla. Kun Moskovassa on juhlapäivä (voiton juhla tai tämä), lupaa presidentti kansalleen sateettoman päivän huolimatta siitä mitä sääennustus sanoo. Koko päivän taivaalla lentää koneita, jotka sadepilvien alkaessa kerääntyä ampuvat ne pois. Ja näin kansa saa kiittää johtajaa ja kaikilla on aurinkoista ja ihanaa.

Kuvakavalkaadi jatkuu seuraavassa artikkelissa, jossa päivä kääntyy iltaan ja käydään vielä vähän Punaisella torilla sijaitsevassa GUM-tavaratalossa.

Se tahdon vain sanoa, että Moskova yllätti siisteydellään ja turvallisuudellaan. Olihan toki meidän etumme, että meillä oli moskovalaissyntyinen ystävä mukana, joka meitä luotsasi paikasta toiseen. Osaan kyriliset kirjaimet, joiden edes jonkinlainen hahmottaminen taatusti auttaa esim. metrossa suunnistamista. Kartassa nimittäin nimet ovat meidän kirjaimillamme, mutta itse metrossa eivät.

Tältä näyttää metrossa ja tuosta tulee osata lukea, mihin on matkalla.

Tältä näyttää metrossa ja tuosta tulee osata lukea, mihin on matkalla.

Voihan ajatella, että se siisteys oli vain nyt juhla-aikaan vain keskustassa, mutta ystävältä sitä kysyin ja hän sanoi, että aina täällä näin siistiä on. Hotellimme sijaitsi reilun 10 km:n päässä Punaiselta torilta ja oli keskustassa nuoruutensa asuneen ystävämme mukaan aika kehnolla alueella. Mutta ei sielläkään mitään kummempaa ollut. Metroasema oli sielläkin siisti ja kaunis ja sen ympäristö puhdas.

Kerran jännitti metrossa kun seurueeseemme kuulunut iäkkäämpi pariskunta ei ymmärtänyt olla naureskelematta erittäin vihaiselle aineissa, alkoholissa tai syvässä vitutuksessa olevalle nuorelle miehelle. Toisen kerran pelotti kun keskustan juna-asemalla kävelimme tunnelia pitkin kauppakeskukseen. Tunneli ja juna-asema eivät ole hyvä yhdistelmä, mutta niinhän se on kaikkialla.

Siinä ne, muuten tuntui hämmästyttävän turvalliselta. Sama se on siis Moskovassa kuin Helsingissä kuin Lontoossakin, että omalla käytöksellään voi vaikuttaa moneen asiaan. Pysyttelee tien aurinkoisella puolella eikä  änge vääriin paikkoihin, niin reissu sujuu mukavammin. Ja joskus sitten voi sattua jotain, mutta voi sitä sattua tuossa kotipihallakin.

Pääasiassa saimme hyvää palvelua ja apua paikallisilta kun sitä tarvittiin. Monessa yhteydessä meiltä kysyttiin, mistä olette kotoisin. Kun euroopassa kuljetaan, yleensä kaikki osaavat epäillä oikeaa suuntaa eikä Suomi aiheuta sen suurempaa ihmetystä. Nyt se aiheutti. Wow, from Finland??? Täältä päin kun katselee, niin onhan se Venäjä aika iso tuossa rajanaapurina. Sieltä päin kun katselee, niin onhan se Suomi pieni tuolla kaukana pohjoisessa yhtenä noista lukuisista naapureista.

On se jännä. Se on, niinkuin kaikki muukin, katsojan silmässä.

Moskova 869 – turvajärjestelyt

Avainsanat

, , , , , , ,

Matka Moskovaan ei jännittänyt ennen kuin luin ulkoministeriön julkaiseman matkailutiedotteen. Siinä kerrottiin, että ”Kaikkialla Venäjällä on terrorismin vaara, erityisesti suurissa kaupungeissa. Mahdollisia kohteita ovat ennen kaikkea julkinen liikenne, rautatie-, metro- ja lentoasemat, ostos- ja viihdekeskukset sekä joukkotapahtumat.”

Päätimme siis välttää kaikkia mahdollisia väkijoukkoja. Sitä ennakkoajatusta minä sitten mietiskelin kun seurueineni kuljeskelin liikenteeltä suljetussa Moskovan keskustassa Moskovan kaupungin 869-vuotissynttäreitä juhlimassa.

Näkymä metrosta tultua. Aika paljon väkeä, mukava tunnelma. Tämän vuoden juhlateemana oli vanhat venäläiset elokuvat ja sen ympärille oli rakennettu kaikki.

Näkymä metrosta tultua. Aika paljon väkeä, mukava tunnelma. Puskinin patsas seisoo ylväänä tarkastelemassa juhlijoita. Tämän vuoden juhlateemana oli vanhat venäläiset elokuvat ja sen ympärille oli rakennettu kaikki.

Alkaa turistille paljastua, mitä kansanjuhla 12 miljoonan asukkaan kaupungissa tarkoittaa.

Alkaa turistille paljastua, mitä kansanjuhla 12 miljoonan asukkaan kaupungissa tarkoittaa. Yhteituumin venäläissyntyisen oppaamme ja ystävämme kanssa päätimme välttää väkijoukon ja yrittää Punaiselle torille toista kautta.

Kapeampi katu ja pitkät jonot tarkastuspisteeltä toiselle. Jokaisella portilla seisoo poliisi, joka tarkistaa sekä ihmisen että laukun. Että oikeastaan aika turvallista.

Kapeampi katu ja pitkät jonot tarkastuspisteeltä toiselle. Jokaisella portilla seisoo poliisi, joka tarkistaa sekä ihmisen että laukun. Että oikeastaan aika turvallista.

Nyt aletaan lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuvat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin on tiivis rivi sotilaita, sitten siirrytään jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä. Aikamoista, sano.

Nyt aletaan lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuvat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin on tiivis rivi sotilaita, sitten siirrytään jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä. Aikamoista, sano.

Punaisen torin reunalla sijaitsee hieno GUM-tavaratalo, johon ei nyt juhlan aikana päässyt torin puoleisista ovista sisälle. Sen sijaan tarkkaan kun katsoo, on ovet miehitetty melko hyvin varustetuilla poliiseilla tai vartijoilla.

Punaisen torin reunalla sijaitsee hieno GUM-tavaratalo, johon ei nyt juhlan aikana päässyt torin puoleisista ovista sisälle. Sen sijaan tarkkaan kun katsoo, on ovet miehitetty melko hyvin varustetuilla poliiseilla tai vartijoilla.

Tulipa koettua tällaistakin. Kyllähän tuo valtava vartijoiden, sotilaiden ja poliisien määrä jotenkin lisäsi turvallisuudentunnetta paikassa, jossa sen ei kuvittelisi millään konstilla lisääntyvän. Mutta jostain syystähän se vartiointi siellä oli…

Leo Tolstoi -junalla Helsingistä Moskovaan (ja takaisin)

Avainsanat

, , , , , , , ,

Tiesittekö, että Helsingistä pääsee yöjunalla suoraan Euroopan suurimpaan kaupunkiin? Tästä noin 5,5 miljoonan ihmisen maasta noin 12 miljoonan ihmisen kaupunkiin?

Kyllä, Moskovaan menee juna.

Kyllä, Moskovaan menee juna.

Mitä mielikuvia tulee sanoista ”yöjuna Moskovaan”?

Minulle tuli mieleen epäsiisteys, pelottavat matkakaverit, synkät ja tiukat rajamuodollisuudet, haisevat ja likaiset vessat, kettingein sisäpuolelta lukitut ovet, pelottavat äänet naapurihyteistä… jaa mutta, nämähän ovat kirkkaita muistoja yöjunamatkalta Prahasta Krakovaan vajaa 15 vuotta sitten.

Viikko sitten nousimme Helsingin juna-asemalla Leo Tolstoi -junaan jännittynein mielin. Tuiman oloinen junavirkailija (joka osoittautui vakavaksi ja vähäpuheiseksi vaunuisännäksemme) otti lipun vastaan, tarkisti passin ja ohjasi meidät hyttiimme.

Juna menee Moskovaan varsin verkkaisesti. Matka kestää 15 tuntia ja välillä pysähdytään ja ajellaan hyvin hiljaa. Välipysäkit ovat: Pasila, Tikkurila, Lahti, Kouvola, Vainikkala, Viipuri, Pietari ja Tver.

Juna menee Moskovaan varsin verkkaisesti. Matka kestää 15 tuntia ja välillä pysähdytään ja ajellaan hyvin hiljaa. Välipysäkit ovat: Pasila, Tikkurila, Lahti, Kouvola, Vainikkala, Viipuri, Pietari ja Tver.

Kahden hengen hyttimme oli juuri sopiva kahdelle. Olisi sinne neljäkin mahtunut, mutta sitten olisi saattanut ahdistaa. Se oli siisti kuin mikäkin, ei mitään verrattuna siihen Praha-Krakova -elämykseen.

No mutta, katsellaanpa kuvia, nehän kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Hytissä odotti kauniisti katettu pöytä juomineen ja kestosämpylöineen sekä croisantteineen.

Hytissä odotti kauniisti katettu pöytä juomineen ja kestosämpylöineen sekä croisantteineen.

Oli myös suklaata (aika tummaa) ja teetä. Teetä tai kahvia tarjoiltiin myös matkan aluksi ja aamiaisen yhteydessä. Ja suoraan hyttiin. Kuului hintaan, ai että!

Oli myös suklaata (aika tummaa) ja teetä. Teetä tai kahvia tarjoiltiin myös matkan aluksi ja aamiaisen yhteydessä. Ja suoraan hyttiin. Kuului hintaan, ai että! Niin joo, teet tarjoiltiin ihan oikeista venäläisistä teekupeista.

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan. Lisäksi tuli pikkuvalikoima juustoja.

Paluumatkalla tarjottiin aamuvoikkarit ja kahvit, ne tosin siinä vaiheessa maksusta. Minulle ei oikein selvinnyt, että mitkä ateriat/kahvit/teet maksoivat ja mitkä eivät. Kaikki oli kuitenkin mahdollista maksaa ruplilla tai euroilla. Paluumatkalla muuten hintaan kuului pieni illallinen. Hyttiherkkujen lisäksi junassa on hyvä ravintola, jossa on varsin laaja lista.

Paluumatkalla tarjottiin aamuvoikkarit ja kahvit, ne tosin siinä vaiheessa maksusta. Minulle ei oikein selvinnyt, että mitkä ateriat/kahvit/teet maksoivat ja mitkä eivät. Kaikki oli kuitenkin mahdollista maksaa ruplilla tai euroilla. Paluumatkalla muuten hintaan kuului pieni illallinen. Hyttiherkkujen lisäksi junassa on hyvä ravintola, jossa on varsin laaja lista.

Ennen vanhaan hyttien lukot olivat kuulemma vähän kyseenalaisia. Nyt ovi menee lukkoon niks naks ja aukeaa ovikortilla.

Ennen vanhaan hyttien lukot olivat kuulemma vähän kyseenalaisia. Nyt ovi menee lukkoon niks naks ja aukeaa tällaisella ”madnetic”-ovikortilla.

Moskovaanhan ei matkusteta niinkuin Tukholmaan tai Tallinnaan. Ensin on haettava viisumia, johon menee ainakin pari viikkoa. Sitä ennen on vastattava paperilliseen kysymyksiä, kuten koska olet ollut viimeksi Venäjällä ja mainittava aikaisemmat nimet sekä salanimet, uuuuuu. Junassa odottaa tällainen maahantulokortti, joka on osattava täyttää virheettömästi ja puolet siitä säilytettävä koko reissun ajan.

Moskovaanhan ei matkusteta niinkuin Tukholmaan tai Tallinnaan. Ensin on haettava viisumia, johon menee ainakin pari viikkoa. Sitä ennen on vastattava paperilliseen kysymyksiä, kuten koska olet ollut viimeksi Venäjällä ja mainittava aikaisemmat nimet sekä salanimet, uuuuuu. Junassa odottaa tällainen maahantulokortti, joka on osattava täyttää virheettömästi ja puolet siitä säilytettävä koko reissun ajan.

Menomatkalla raja tulee ylitettyä lähtövuorokauden puolella eikä tullihauskuutuksia tarvitse herätä kokemaan kesken unien (kuten palatessa joskus aamulla neljän aikaan). Viipurin asemaa sopii ihailla pimeässä.

Menomatkalla raja tulee ylitettyä lähtövuorokauden puolella eikä tullihauskuutuksia tarvitse herätä kokemaan kesken unien (kuten palatessa joskus aamulla neljän aikaan). Viipurin asemaa sopii ihailla pimeässä.

Junan käytävä näyttääpi tältä. Siinä on hyttejä ja ikkunaa ja jokaisen vaunun päässä vaunuisännän tai -emännän hytti. Sieltä hän yöllä kuikuilee kun turisti käy vessassa.

Junan käytävä näyttääpi tältä. Siinä on hyttejä ja ikkunaa ja jokaisen vaunun päässä vaunuisännän tai -emännän hytti. Sieltä hän yöllä kuikuilee kun turisti käy vessassa.

...mistä tulikin mieleen, että seuraavalla kerralla kun joku sanoo, että joku toimii kuin junan vessa, kysyn minä että Suomen vai Venäjän junan vessa. Kävi nimittäin niin, että matkasimme ensin Suomen sisällä Helsinkiin. Kävin pinttyneen kusen hajuisessa vessassa ja kauhulla ajattelin, että jos tämä meillä Suomessa on tällaista, niin mitä kamalaa seuraava 15 tuntinen tuo tullessaan. Kuinka ollakaan se toi koko matkan ajaksi siistin ja miedon hajusteen hajuisen vessan, jossa ei lainehtinut lattioilla eikä siellä lillunut lattioilla mitään märkiä vessapaperinrontteja. Kaikki oli niin siistiä. Kiitos varmaankin kuuluu vaunuisännällemme. Ja kyllähän minä ymmärrän, ettei tämä ole välttämättä Venäjän huonoin ja vanhin juna, mutta yllätti se positiivisesti kuitenkin.

…mistä tulikin mieleen, että seuraavalla kerralla kun joku sanoo, että joku toimii kuin junan vessa, kysyn minä että Suomen vai Venäjän junan vessa. Kävi nimittäin niin, että matkasimme ensin Suomen sisällä Helsinkiin. Kävin pinttyneen kusen hajuisessa vessassa ja kauhulla ajattelin, että jos tämä meillä Suomessa on tällaista, niin mitä kamalaa seuraava 15 tuntinen tuo tullessaan. Kuinka ollakaan se toi koko matkan ajaksi siistin ja miedon hajusteen hajuisen vessan, jossa ei lainehtinut lattioilla eikä siellä lillunut mitään märkiä vessapaperinrontteja. Kaikki oli niin siistiä. Kiitos varmaankin kuuluu vaunuisännällemme. Ja kyllähän minä ymmärrän, ettei tämä ole välttämättä Venäjän huonoin ja vanhin juna, mutta yllätti se positiivisesti kuitenkin.

Hyttivarusteluun kuuluu kirjotut pyyhkeet. Luxusta, eikö?

Hyttivarusteluun kuuluu kirjotut pyyhkeet. Luxusta, eikö?

Ensimmäisiä aamumaisemia Venäjällä. Järviä ja puita, ei kovinkaan eksoottista.

Ensimmäisiä aamumaisemia Venäjällä. Järviä ja puita, ei kovinkaan eksoottista.

Puutalotaajamia, aika harvassa kuitenkin. Olin erottavinani näissä taajamissa hiekkatiet.

Puutalotaajamia, aika harvassa kuitenkin. Olin erottavinani näissä taajamissa hiekkatiet.

Ja vihdoinkin, niitä jättitaloja. Kuva on aamulta, mutta juttu yöltä. Olin juuri saanut itseni tainnutettua nukkumakuntoon puolen yön jälkeen kun menin vielä vilkaisemaan ulos. Mitä näkyi? Näkyi Neuvostoaikaisia jättitaloja ja miljoonia valoja. Olimme lähestymässä Pietaria. Se niistä unista, oli vain tuijotettava, mietittävä ja ajateltava. Kuinka paljon ihmisiä. Kuinka paljon tarinoita jokaisessa pikkuisessa valossa.

Ja vihdoinkin, niitä jättitaloja. Kuva on aamulta, mutta juttu yöltä. Olin juuri saanut itseni tainnutettua nukkumakuntoon puolen yön jälkeen kun menin vielä vilkaisemaan ulos. Mitä näkyi? Näkyi Neuvostoaikaisia jättitaloja ja miljoonia valoja. Olimme lähestymässä Pietaria. Se niistä unista, oli vain tuijotettava, mietittävä ja ajateltava. Kuinka paljon ihmisiä. Kuinka paljon tarinoita jokaisessa pikkuisessa valossa.

Pitkän ja jopa rentouttavan junamatkan jälkeen saavuimme Moskovan Leningradski-juna-asemalle eli yhdelle niistä lukuisista. Asemalle saattoi jättää laukut säilytykseen ja sieltä pääsi myös kätevästi metroon. Ja metro taas... se onkin sitten oma tarinansa.

Pitkän ja jopa rentouttavan junamatkan jälkeen saavuimme Moskovan Leningradski-juna-asemalle eli yhdelle niistä lukuisista. Asemalle saattoi jättää laukut säilytykseen ja sieltä pääsi myös kätevästi metroon. Ja metro taas… se onkin sitten oma tarinansa.

Näin loppuyhteenvetona matka sujui mitä mainioimmin. Odotukset ylittyivät reilusti. Tullimuodollisuudet olivat vakavat, mutta ei mitään laukkujen penkomista eikä tunnustelua. Ravintolavaunussa sai kohtuullista ruokaa halvalla ja rahaa sai vaihtaa junassa. Se onkin muuten huomion arvoinen asia. Ennen on kuulemma voinut vaihtaa Moskovan asemalla, mutta enää ei. Kätevintä on siis vaihtaa junassa, jossa kurssikin on ihan ok.

Mielenkiintoinen ja hieno junamatka, kannattaa ehkä kokea!

Tästä alta VR:n linkkeihin:
Tolstoi -junasta
Tolstoin hinnasto
Venäjän liikenteen aikataulut
VR:n matkavinkit Moskovaan
Muu

Choi Jeong Hwa, Kiasma, Helsinki

Avainsanat

, , , , , ,

Vielä hetken aikaa eli syyskuun puoleen väliin asti on Kiasmassa etelä-korealaisen Choi Jeong Hwan taideteoksia. Kävin alkukesästä katsomassa näyttelyn amerikkalaisen ystäväni kanssa. Tykkäsimme näyttelystä molemmat. Nyt satuin olemaan puolisoineni Taiteiden yössä, jossa näimme Choi Jeong Hwan ja helsinkiläisten tokaluokkalaisten valtavan yhteisteoksen, joka oli näytteillä Senaatintorilla.

Näyttely ottaa kantaa muovikrääsän kulutukseen ja sen tarjonnan yltäkylläisyyteen. Kun kulkee huoneessa, joka on täytetty lattiasta kattoon ulottuvilla muovikäyttöesinetorneilla, tulee väkisinkin ajatelleeksi, että kukin yksittäinen tuote maksaa vain muutaman euron. Vaikka sellaisen käyttöikä olisi vuosia, sitä käytetään hetki ja heitetään pois. Valtameret täyttyvät muovista ja koko luomakunta nautiskelee päivittäin vetensä ja ravintonsa joukossa päivittäisannoksen mikromuovia, nam nam.

Näyttely oli ihan hieno ja samalla vaivalla pääsi katsomaan myös muita Kiasman näyttelyitä. Kyllä nykytaide on kiehtovaa.

Choi Jeong Hwa, Happy Together, Kiasma

Choi Jeong Hwa, Happy Together, Kiasma

Vanhakin nuortuu ja koukkuselkä suortuu ja miten se oli, mutta ihanan meditatiivista on rakennella fraktaalimaisia kuvioita tällaisista kirjavista muovikimpaleista.

Vanhakin nuortuu ja koukkuselkä suortuu ja miten se oli, mutta ihanan meditatiivista on rakennella fraktaalimaisia kuvioita tällaisista kirjavista muovikimpaleista.

Kirjavia muovitorneja, joiden välissä voi kulkea ja kokea olevansa osa suurta ja ihanaa kulutusyhteiskuntaa. Samalla voi pikkuisen miettiä, mihin me tarvitsemme kaikkea tätä muovihärpäkettä, jota kaupat ovat pullollaan. Halvalla.

Kirjavia muovitorneja, joiden välissä voi kulkea ja kokea olevansa osa suurta ja ihanaa kulutusyhteiskuntaa. Samalla voi pikkuisen miettiä, mihin me tarvitsemme kaikkea tätä muovihärpäkettä, jota kaupat ovat pullollaan. Halvalla.

Kukat näkyvät Kiasman pääovelta kun pikkuisen viitsii taivuttaa päätä ja katsoa kakkoskerrokseen. Siellä ne aukenevat ja sulkeutuvat. Niiden alle voi mennä makoilemaan ja sekös vasta onkin mukavaa. Kukat ne siinä vain hurisevat ja aukenevat pään päällä.

Kukat näkyvät Kiasman pääovelta kun pikkuisen viitsii taivuttaa päätä ja katsoa kakkoskerrokseen. Siellä ne aukenevat ja sulkeutuvat. Niiden alle voi mennä makoilemaan ja sekös vasta onkin mukavaa. Kukat ne siinä vain hurisevat ja aukenevat pään päällä.

Taiteiden yössä esitetyn, jälleen muovikrääsään kantaaottavan, merimaailman tarina.

Taiteiden yössä esitetyn, jälleen muovikrääsään kantaaottavan, merimaailman tarina.

Hienot muovipussitaidekalat valloittivat Senaatintorin Taiteiden yönä.

Hienot muovipussitaidekalat valloittivat Senaatintorin Taiteiden yönä.

Koko teoksen keskipisteenä oli 35 metriä leveä mustekala.

Koko teoksen keskipisteenä oli 35 metriä leveä mustekala.

Sama yöllä.

Sama yöllä.

 

Museum of Broken Relationships, Helsingin Kaupunginmuseo

Avainsanat

, , , , ,

Minulla on museokortti. Tietysti, sillähän pääsee melkein museoon kuin museoon. Puolisollani ei ole museokorttia. Tietenkään, hänhän ei halua museoon eikä toiseenkaan museoon.

Sitten kävi ihme. Olimme Helsingissä ja geokätköllä sain hänet houkuteltua ”vähän vahingossa” museoon Senaatintorin kulmaan. Kun siellä on ehkä Hesan suosituin kätkö… Itse kätköhän ei ollut kauhean ihmeellinen, kiva kyllä, mutta sitten suostui puoliso museoon. Itse vielä ehdotti, että no käydään sitten katsomassa se Museum of Broken Relationships.

Melkoinen näyttely, sano. Onneksi siellä oli tarjolla kirjoja, joissa kerrottiin tarina kaikista esineistä. Näyttelyhuone nimittäin oli täynnä yksittäisiä esineitä. Nalle, juliste, taulu, laskuvarjoreppu, purkillinen tyhjiä pillerilevyjä, hääpuku, kirja, hajuvesipullo… Pelkkinä esineinä ei mitään, mutta kun kirjan ja tarinoiden kanssa alkoi käydä näyttelyä läpi, se välillä hymyilytti, välillä kylmäsi ja sai itkemäänkin.

Näyttely on auki vielä tämän viikon. Se on ilmainen. Mene sinne helsinkiläinen tai sinä, joka Helsingissä vierailet!

Opaskirja matkaan ja yksi kerrallaan perehtymään esineeseen ja tarinaan. Esine on vain esine, mutta kun siihen liitetään tarina, se voi olla koko elämä.

Opaskirja matkaan ja yksi kerrallaan perehtymään esineeseen ja tarinaan. Esine on vain esine, mutta kun siihen liitetään tarina, se voi olla koko elämä.

Auton sivupeili ja siihen liittyvä tarina toi elävästi mieleeni ystäväni, joka oli nähnyt (nyt ex-) puolisonsa auton vieraan miehen talon edessä ja siirtänyt auton toiselle kadulle vain kuullakseen seuraavana päivänä, kuinka kauheaa oli kun auto oli "varastettu".

Auton sivupeili ja siihen liittyvä tarina toi elävästi mieleeni ystäväni, joka oli nähnyt (nyt ex-) puolisonsa auton vieraan miehen talon edessä ja siirtänyt auton toiselle kadulle vain kuullakseen seuraavana päivänä, kuinka kauheaa oli kun auto oli ”varastettu”.

Nalle oli ommeltu rakkaista farkuista ja ompelija itse oli ajatellut pienell seurustelutauolla, että nallen valmiiksi saatuaan hän tietää, antaako nallen kumppanilleen vai pitääkö sen itsellään. Jos antaa nallen, antaa itsensäkin. Niin vain jäi nalle antamatta ja se päätyi museoon.

Nalle oli ommeltu rakkaista farkuista ja ompelija itse oli ajatellut pienell seurustelutauolla, että nallen valmiiksi saatuaan hän tietää, antaako nallen kumppanilleen vai pitääkö sen itsellään. Jos antaa nallen, antaa itsensäkin. Niin vain jäi nalle antamatta ja se päätyi museoon.

Näyttelyssä oli tarinoita rikkoutuneista suhteista. Sitä ajatteli tietysti, että seurustelusuhteista, mutta onhan niitä ihmissuhteita muitakin. Ja elänsuhteita. En tiedä, miten juuri tämä esine ja tarina on päätynyt museoon. Perspektiiviä antamaan? Että kaikki suru on yhtäläistä, vaikka toisen menetys voi olla aikalailla rankempi kuin toisen, vaikkeivät sitten kuitenkaan ole verrattavissa. Minusta on hienoa ja toisaalta aika hurjaa, jos suurin menetys elämässä on alle vuoden ikäinen kääpiösiili nimeltä Hillevi. Tuo "salaperäinen kaunotar, jota emme oikeastaan koskaan oikein oppineet tuntemaan". Hillevi poistui sitten tästä maailmasta eutanasian avulla. Eu-ta-na-si-an. Osasinko tavata oikein? Harmi Hilleviä, mutta sen enempää enää terminologiaan puuttumatta tämä tarina oli koko näyttelyn hämmentävin.

Näyttelyssä oli tarinoita rikkoutuneista suhteista. Sitä ajatteli tietysti, että seurustelusuhteista, mutta onhan niitä ihmissuhteita muitakin. Ja elänsuhteita. En tiedä, miten juuri tämä esine ja tarina on päätynyt museoon. Perspektiiviä antamaan? Että kaikki suru on yhtäläistä, vaikka toisen menetys voi olla aikalailla rankempi kuin toisen, vaikkeivät sitten kuitenkaan ole verrattavissa. Minusta on hienoa ja toisaalta aika hurjaa, jos suurin menetys elämässä on alle vuoden ikäinen kääpiösiili nimeltä Hillevi. Tuo ”salaperäinen kaunotar, jota emme oikeastaan koskaan oikein oppineet tuntemaan”. Hillevi poistui sitten tästä maailmasta eutanasian avulla. Eu-ta-na-si-an. Osasinko tavata oikein? Harmi Hilleviä, mutta sen enempää enää terminologiaan puuttumatta tämä tarina oli koko näyttelyn hämmentävin.

Naurua kyynelten takaa. Elämän kantava voima on huuori.

Naurua kyynelten takaa. Elämän kantava voima on huumori.

Surullinen sammakko.

Surullinen sammakko.

Perjantaina puolilta päivin museossa oli näinkin paljon väkeä, minusta se on aika hieno saavutus museolta.

Perjantaina puolilta päivin museossa oli näinkin paljon väkeä, minusta se on aika hieno saavutus museolta.

Muuten… minkä esineen sinä valitsisit, joka kuvastaisi nykyistä tai mennyttä suhdetta?

Classical Trancelations in Concert, Musiikkitalo, Helsinki

Avainsanat

, , , , , ,

Vieläkin on pää pyörällä ja takaraivossa kumisee Palefacen äänellä ”I can’t get no SLEEEEP!” Männäviikon perjantaina oli Helsingin Musiikkitalolla hillitön, loppuunmyyty konsertti. Vieläpä kaksi kertaa. Se kantoi nimeä Classical Trancelations in Concert.

Musiikkitalon alakerrasta pääsee terassille, missä ainakin ennen tätä konserttia oli varsin rento ja leppoisa tunnelma. Ilta-aurinko paistaa ihanasti. Eiku.

Musiikkitalon alakerrasta pääsee terassille, missä ainakin ennen tätä konserttia oli varsin rento ja leppoisa tunnelma. Ilta-aurinko paistaa ihanasti. Eiku.

Käsiohjelmia jaettiin ilmaiseksi, mainiota. Pysyipä mukana tällainenkin teknoummikko.

Käsiohjelmia jaettiin ilmaiseksi, mainiota. Pysyipä mukana tällainenkin teknoummikko.

Ohjelmisto. Encorekin saatiin, vaikkei sitä listassa lukenut.

Ohjelmisto. Encorekin saatiin, vaikkei sitä listassa lukenut.

Miten kaikki saikaan alkunsa ja päätyi kahdeksi hienoksi loppuunmyydyksi konsertiksi.

Miten kaikki saikaan alkunsa ja päätyi kahdeksi hienoksi loppuunmyydyksi konsertiksi.

Ensikatsaus itse saliin. Hieno ratkaisu tehdä salista areenamainen. Kiinnostaisi tietää, miten ääni kuuluu ja miltä itse show (tämä tai joku muu) tuntuu katsoa tuolta takaparvelta, joka todella on kaiken takana. Paikkoja siellä näytti olevan varsin paljon. Tunnelma juuri ennen ensimmäisiä tahteja on sähköisen odottava.

Ensikatsaus itse saliin. Hieno ratkaisu tehdä salista areenamainen. Kiinnostaisi tietää, miten ääni kuuluu ja miltä itse show (tämä tai joku muu) tuntuu katsoa tuolta takaparvelta, joka todella on kaiken takana. Paikkoja siellä näytti olevan varsin paljon. Tunnelma juuri ennen ensimmäisiä tahteja on sähköisen odottava.

Sekä konsertti että Musiikkitalo tekivät vaikutuksen. En ole koskaan tunnustautunut tanssijytkeen ystäväksi, mutta sinfoniaorkesterin soittamanahan se upposi oikein hyvin. Ehdottomasti kovin veto oli juurikin Faithlessin Insomnia. Silloin yleisö suorastaan räjähti ja aplodeja annettiin seisten.

Salia halkoivat erittäin hienot laservalot ja discopallot pyörivät katossa. Toisaalta valoshowta olisi saanut olla enemmänkin, mutta olisiko siihen sitten turtunut, ehkä. Nyt sitä jäi odottamaan enemmän kuin lapsi karkkia pikkuaskin jälkeen. Ja se kai se parasta onkin.

Upea valaistus laservaloineen loi asianomaista tunnelmaa.

Upea valaistus laservaloineen loi asianomaista tunnelmaa.

Väriloistetta.

Väriloistetta.

Viimeisiä viedään.

Viimeisiä viedään.

Sovitukset olivat hienoja, vaikka tietysti kova bassojytke puuttui. Sitä olisi joissakin kohdissa jotenkin voinut korvata vielä enemmän lyömäsoittimilla, kuten laukaukset Daruden Sandstormissa. Kappaleiden tanssittavuus ja transsiin vaivuttava ominaisuus perustunee pitkälti saman toistoon, kiihtyvään tempoon ja kovenevaan musiikkiin. Akustisissa soittimissa ei pysty nuppia kääntämään kaakkoon, joten äänentaso jäi väkisinkin maltilliseksi, joka tietysti klassiseen orkesterimusiikkiin kuuluukin.

Orkesteri ja sen kapellimestari Klaus Mäkelä eivät seurueemme harmiksi osanneet, ainakaan silminnähden, nauttia saamistaan valtavista suosionosoituksista. Olisimme ehdottomasti kaivanneet koko orkesterin kumarruksia useampaan otteeseen, hehän sen suurimman työn tekivät. Yleisö oli todella vastaanottavaisessa tilassa ja olisi suorastaan janonnut suurempaa kontaktia esiintyjien kanssa. Pienellä kannustuksella, tai ehkä paremminkin luvan antamisella, koko sali olisi tanssinut.

Näin tamperelaisena on vedettävä sen verran kotiinpäin, että muutamaan kertaan tuli mietittyä, että voi kunpa tämä konsertti saataisi Tampereelle Santtu-Matias Rouvalin johdettavaksi, sitten olisi nimittäin peto irti!

Upea elämys kaiken kaikkiaan. Menisinkö toiste, niin kyllä menisin. Esitys on muuten nähtävissä kokonaisena Yle Areenassa vielä vajaan kuukauden. Linkki tässä, senkun klikkaat. Suosittelen lämpimästi!

Näkymä Musiikkitalon sisäänkäynniltä. Tai uloskäynniltä noin niinkuin illan päätteeksi. Älytön viritys, hieno häkkyrä.

Näkymä Musiikkitalon sisäänkäynniltä. Tai uloskäynniltä noin niinkuin illan päätteeksi. Älytön viritys, hieno häkkyrä.

 

Teos & Tulenkantajat, Tampere

Avainsanat

, , , , ,

Kirjasyksy on alkanut. Helsinkiläinen Teos osti viime keväänä Tampereelta Tulenkantajat-kirjakaupan. Alkujaan pääasiassa runokirjoja myynyt jo 2009 vuonna perustettu kauppa on vuosien varrella uudistunut ja suurentunut.

Teos & Tulenkantajat, kutkuttavan mahtipontinen nimi.

Teos & Tulenkantajat, kutkuttavan mahtipontinen nimi.

Kutakuinkin tältä viihtyisän kirjakaupan kuuluu näyttää.

Kutakuinkin tältä viihtyisän kirjakaupan kuuluu näyttää.

Nyt kauppa on saanut seiniinsä pirteän oranssin värin (en tottavie tiedä, mikä se oli ennen, kun en ole moukka ennen siellä käynyt). Miksi, kysyivät. Siksi kun se on Teoksen väri. Kaupassa on tarkoitus järjestää kuukausittain kirjallisia tapahtumia ja tehdä siitä kirjallisuuden ystävien olohuone. Iki-ihana Kirsi Kunnas ehdotti puheessaan, että koska muutamatkin tamperelaiskirjailijoiden (Lauri Viita, Väinö Linna ja Kirsi Kunnas nimittäin) esikoiskirjat täyttävät ensi vuonna pyöreitä, saattaisi niidenkin ympärille jotain rakentaa. Tampereen Työväen Teatteri muistaa Viitaa vähintäänkin vaikuttavalla musikaalilla, toivottavasti muutkin suuret kirjailijamme tulevat hienosti huomioiduiksi.

Avajaisia vietettiin tänään 24.8.2016. Iltapäivällä paikalla olivat esiintymässä Katarina Baer, Laura Lindstedt ja Kirsi Kunnas. Illalla kaupassa oli kutsuvierastilaisuus, johon ilokseni olin saanut kutsun. Pieni seuralaiseni jaksoi kuunnella muutamat puheet ja skoolata uudelle kirjakaupalle kanssani Pommacilla.

Olimme molemmat yhtä hämmästyneitä, kun poistuessamme katsoimme kelloa ja huomasimme viihtyneemme pienessä kirjakaupassa puolitoista tuntia.

Teos & Tulenkantajat -kauppa sijaitsee pääkirjasto Metsoa vastapäätä osoitteessa Hämeenpuisto 25. Sinne viihtymään!

Teoksen toimitusjohtaja Nina Paavolainen toivotti vieraat tervetulleiksi.

Teoksen toimitusjohtaja Nina Paavolainen toivotti vieraat tervetulleiksi.

Kirsi Kunnas toivoi tamperelaiskirjailijoiden juhlimista ensi vuodelle ja kertoi, kuinka Tulenkantajat-nimi tuntui alkuunsa oudolta, koska hän itse on alkuperäisten Tulenkantajien tytär.

Kirsi Kunnas toivoi tamperelaiskirjailijoiden juhlimista ensi vuodelle ja kertoi, kuinka Tulenkantajat-nimi tuntui alkuunsa oudolta, koska hän itse on alkuperäisten Tulenkantajien tytär.

Seuralaiseni nuoren iän vuoksi suurin osa ajasta tuli tutkittua lasten- ja nuorten kirjallisuutta. Sain kattavan esittelyn kirjoihin, joita koulussa on luettu tai esitelty. Hienoa, että kirjallisuus kiinnostaa jo pienenä.

Seuralaiseni nuoren iän vuoksi suurin osa ajasta tuli tutkittua lasten- ja nuorten kirjallisuutta. Sain kattavan esittelyn kirjoihin, joita koulussa on luettu tai esitelty. Hienoa, että kirjallisuus kiinnostaa jo pienenä.

Aiemmin pitkälti runoihin keskittyneen kirjakaupan aarteisiin kuuluu mm. Mirkka Rekolan ja Eeva-Liisa Mannerin entiset kirjoituskoneet. Nuori seuralaiseni kysyi, mikä toi on ja epäili sitä tietokoneeksi. Läheltä liippasi, eräänlainen esiaste ainakin.

Aiemmin pitkälti runoihin keskittyneen kirjakaupan aarteisiin kuuluu mm. Mirkka Rekolan ja Eeva-Liisa Mannerin entiset kirjoituskoneet. Nuori seuralaiseni kysyi, mikä toi on ja epäili sitä tietokoneeksi. Läheltä liippasi, eräänlainen esiaste ainakin.

Itse jäin kirjoitta, mutta jotain tarttui mukaankin ja mikä hinointa, Sirkusjuttuja-kirja tuli kruunattua Kirsi Kunnaksen nimikirjoituksella.

Itse jäin kirjoitta, mutta jotain tarttui mukaankin ja mikä hinointa, Sirkusjuttuja-kirja tuli kruunattua Kirsi Kunnaksen nimikirjoituksella.

Teos & Tulenkantajat, kutkuttavan mahtipontinen nimi.

Herkkujälkkäri mustikoista ja kinuskista

Avainsanat

, , , , ,

On olemassa banoffee ja sen pikkusisko puoloffee (tai puoffee, niinkuin itse sen tulen sanoneeksi). Sitten on Purettu banoffee (johon linkissä resepti) ja nyt tuli sitten jälkiruokahädässä tehtyä tällainen purettu mustoffee.

Helppo nakki. Nopea myös.

Otetaan kullekin jälkiruokailijoitsijalle oma lasi/kulho/kippo/jokuastia. Murustellaan pohjalle yksi Bastogne-keksi, päälle kermavaahtoa tai vanilijajäätelöä, siihen sitten muutamia ruokalusikallisia mustikoita ja reilu luraus kinuskikastiketta (itse tehtyä tai tuubista).

Kaikki kohdat uudestaan edellisten päälle, keksiä pikkumuruna ja joku yrtti koristeeksi. Valmis.

Rikottu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Rikottu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

PS. Siis mikä purettu??? Ihan oikea banoffee valmistuu siten, että hienoksi murustellut Bastogne-keksit juntataan vuoan pohjaan. Päälle levitetään purkillinen karamelisoitua kondensoitua maitoa eli tosi makeaa ja tanakkaa kinuskia. Siihen päälle ladotaan banskun siivut (tai puoloffeessa puolukat ja karpaloffeessa, josta juuri luin, karpalot ja tässä mustoffee-versiossa mustikat) ja koko systeemi päällystetään kermalla. Sitten se saa jämähtää jääkaapissa. Tämä purettu versio on tällainen helppo ja hauska ja tulee aivan käden käänteessä. Ja onhan se hienoa saada kakkusiivun sijaan henkilökohtainen annos. Ihan menee ravintola-annoksesta.

Nordkappiin ja takaisin: Alta – Honningsvåg

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Nordkappiin ja takaisin -sarjan aiemmat jutut:
Levi
Leviltä Altaan

Aamutuimaan oli siis lähdetty Leviltä kohti Altaa. Pienen Alta-kierroksen jälkeen matka jatkui kohti Euroopan pohjoisinta autolla saavutettavaa paikkaa, Nordkappia. Se sijaitsee saarella E69-tien päässä. Saarelle pääsee autolla ainoastaan jäämeren alittavan tunnelin läpi. Hyytävää, vai?

Saaren suurin kaupunki on herttainen ja virkeä Honningsvåg. Se on yksi kuuluisan Hurtigruten-laivan satamista, joten turisteja kylässä kyllä riittää pohjoisesta sijainnistaan huolimatta. Laivareitti on noin 2000 km pitkä (Bergen-Kirkkoniemi) ja sillä matkustaa vuosittain lähes puoli miljoonaa ihmistä. Siinäpä tavoitereissu.

Ennen matkaan lähtöä oli vaikea hahmottaa niin pohjoista maisemaa. Tuli mietittyä, riittääkö bensa, onko jäätä, onko kylmä, mitä siellä päässä sitten on? Vettä? Onko siellä majapaikkoja? Netissä kaikki vaikutti vain kalliilta ja paikkoja yöpymispaikkoja tuntui olevan varsin rajoitetusti, jos ei itseään kipeäksi halunnut maksaa.

En osannut odottaa niin hillittömiä maisemia, mitä matkan varrella lopulta oli. Navigaattori lupasi matkan taittuvan kolmessa tunnissa. Ei taittunut ei, mutta tärkeintähän ei ole perille pääsy, vaan matkalla olo.

Näinkin kaukana Suomesta paikoilla näkyi toisinaan olevan nimet myös suomeksi. Tie seuraili pitkän matkaa alas virtaavaa Sarvisjokea. Tai ylös virtaavaa, miten vaan, maantieteellisesti ylös ja painovoimallisesti alas. Siinä se virtaa vaan vuodesta toiseen. Toteaisin kuin entinen turisti Thaimaassa termiittien monikaistaista valtatietä ja loputonta virtaa tuijottaessaan: mistä ne tulevat, minne ne menevät?

Näinkin kaukana Suomesta paikoilla näkyi toisinaan olevan nimet myös suomeksi. Tie seuraili pitkän matkaa alas virtaavaa Sarvisjokea. Tai ylös virtaavaa, miten vaan, maantieteellisesti ylös ja painovoimallisesti alas. Siinä se virtaa vaan vuodesta toiseen. Toteaisin kuin entinen turisti Thaimaassa termiittien monikaistaista valtatietä ja loputonta virtaa tuijottaessaan: mistä ne tulevat, minne ne menevät?

Altan vihreiden, lämpimien ja rehevien maisemien jälkeen oli jopa vähän pelottavaa ajaa pitkää ja suoraa karua ylänköä kohti Olderfjordia. MMaisema oli täysin toinen. Uskomattoman autio. Muutamia autoja ja jokusta kaukaista tönöä lukuun ottamatta missään ei ollut mitään. Hämmästyttävä tyhjyys. Ajatukset siitä, miltä täällä näyttää ja miten täällä selviää talvella.

Altan vihreiden, lämpimien ja rehevien maisemien jälkeen oli jopa vähän pelottavaa ajaa pitkää ja suoraa karua ylänköä kohti Olderfjordia. Maisema oli täysin toinen. Uskomattoman autio. Muutamia autoja ja jokusta kaukaista tönöä lukuun ottamatta missään ei ollut mitään. Hämmästyttävä tyhjyys. Ajatukset siitä, miltä täällä näyttää ja miten täällä selviää talvella.

Olderfjordissa oli ihana pieni yhdistetty kauppa, posti ja huoltoasema nimeltä Lind & Sønn As. Siitä matka jatkui vähän päässä olevan kartan sekoittaen niin, että Jäämeri olikin siirtynyt oikealle puolen kun Altassa se vielä oli vasemmalla ja koko ajan mentiin pohjoiseen päin. Syy selviää kartasta, mutta hetken aikaa oli suunnat sekaisin.

Olderfjordissa oli ihana pieni yhdistetty kauppa, posti ja huoltoasema nimeltä Lind & Sønn As. Siitä matka jatkui vähän päässä olevan kartan sekoittaen niin, että Jäämeri olikin siirtynyt oikealle puolen kun Altassa se vielä oli vasemmalla ja koko ajan mentiin pohjoiseen päin. Syy selviää kartasta, mutta hetken aikaa oli suunnat sekaisin.

Pohjoiseen menevää (ainoaa) tietä reunustavata jylhät liuskekivijyrkänteet. Paikoittain kiviä oli tippunut tiellekin, kaahailu ei siis kannattanut. Ajatella, toisella puolella upeat jyrkänteet, toisella loputtomasti vettä.

Pohjoiseen menevää (ainoaa) tietä reunustavata jylhät liuskekivijyrkänteet. Paikoittain kiviä oli tippunut tiellekin, kaahailu ei siis kannattanut. Ajatella, toisella puolella upeat jyrkänteet, toisella loputtomasti vettä.

Matkaa kohteeseen oli vielä jotain 50 ja 100 km:n välillä, mutta tälle rannalle oli pysähdyttävä. Tyyni veden pinta, täydellinen hiljaisuus ja autio ranta. Maisema voisi olla yhtä hyvin Välimereltä, mutta tämä vesi oli täydellisen kirkasta ja rannalla lojui muutaman meduusan kanssa edesmenneiden kuningasrapujen kuoren kappaleita. Aikamoisia otuksia.

Matkaa kohteeseen oli vielä jotain 50 ja 100 km:n välillä, mutta tälle rannalle oli pysähdyttävä. Tyyni veden pinta, täydellinen hiljaisuus ja autio ranta. Maisema voisi olla yhtä hyvin Välimereltä, mutta tämä vesi oli täydellisen kirkasta ja rannalla lojui muutaman meduusan kanssa edesmenneiden kuningasrapujen kuoren kappaleita. Aikamoisia otuksia.

Tästä maisemasta ei ollut kiire pois, vaikka hostellin viimeinen sisäänkirjautumisaikalähestyi uhkaavasti.

Tästä maisemasta ei ollut kiire pois, vaikka hostellin viimeinen sisäänkirjautumisaikalähestyi uhkaavasti. On hetkiä, joina kiire on toissijaista.

Suuria kivitorneja, pieniä kivitorneja... ja paljon kiviä, joissa luki mustalla tussilla kirjoitettuna rakastavaisten nimiä. Ehkä täällä olisi saanut nätisti töhriä? Minusta ne tekstit olivat aika romanttisia ja ihan paikallaan.

Suuria kivitorneja, pieniä kivitorneja… ja paljon kiviä, joissa luki mustalla tussilla kirjoitettuna rakastavaisten nimiä. Ehkä täällä olisi saanut nätisti töhriä? Minusta ne tekstit olivat aika romanttisia ja ihan paikallaan.

Kas, poroja tiellä. Vähän täällä ja siellä.

Kas, poroja tiellä. Vähän täällä ja siellä.

Honningsvågia lähestyttäessä näkyi myös jossain kauempana vedessä pieni talojen alue. Nousin autosta ihastelemaan maisemaa, kuuntelemaan merilintujen huutelua ja haistelemaan raikastakin raikkaampaa pohjoista meri-ilmaa. Harvinaista herkkua ja näin pohjoisessa ensimmäistä kertaa ikinä.

Honningsvågia lähestyttäessä näkyi myös jossain kauempana vedessä pieni talojen alue. Nousin autosta ihastelemaan maisemaa, kuuntelemaan merilintujen huutelua ja haistelemaan raikastakin raikkaampaa pohjoista meri-ilmaa. Harvinaista herkkua ja näin pohjoisessa ensimmäistä kertaa ikinä.

Matkan varrelle osui useita toisinaan pitkiäkin tunneleita. Tunnelin suulla näkyi merkintä tunnelin pituudesta ja kuinka korkealla meren pinnasta tunneli kulki. Nordkapp-tunnelenissa luki mitaksi 6870 m ja maininta 212 m.u.h tarkoitti, kuinka paljon meren pinnan ALLA se kulki. Vaikka tunneli oli tilava ja valaistu, mitä se joskus männävuosina ei ollut, tuntui aika hurjalta ajaa vain alemmas ja alemmas ja alemmas ja ajatella, mitä pään päällä oli. Jäämeri.

Matkan varrelle osui useita toisinaan pitkiäkin tunneleita. Tunnelin suulla näkyi merkintä tunnelin pituudesta ja kuinka korkealla meren pinnasta tunneli kulki. Nordkapp-tunnelenissa luki mitaksi 6870 m ja maininta 212 m.u.h tarkoitti, kuinka paljon meren pinnan ALLA se kulki. Vaikka tunneli oli tilava ja valaistu, mitä se joskus männävuosina ei ollut, tuntui aika hurjalta ajaa vain alemmas ja alemmas ja alemmas ja ajatella, mitä pään päällä oli. Jäämeri.

Tunnelin jälkeen ymmärsi todella saapuneensa pohjoiseen. Ilma oli vielä kirkkaampaa ja raikkaampaa. LÄmpöä juhannusviikolla oli kymmenisen astetta, mutta se ei tuntunut kylmältä ollenkaan. Se tuntui ihanalta.

Tunnelin jälkeen ymmärsi todella saapuneensa pohjoiseen. Ilma oli vielä kirkkaampaa ja raikkaampaa. Lämpöä juhannusviikolla oli kymmenisen astetta, mutta se ei tuntunut kylmältä ollenkaan. Se tuntui ihanalta.

Aurinko laski vuoren taa, horisontin alle sitten vasta joskus loppukesästä. Pohjoisen kesä on mahtava!

Aurinko laski vuoren taa, horisontin alle sitten vasta joskus loppukesästä. Pohjoisen kesä on erikoisessa valossaan sanoin kuvaamaton!

Kokonaisena palvattu broileri Herkkuveräjästä

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Ystävä soitti kysyäkseen saako antaa ruokavinkin. Koska uskon vilpittömästi hänen makuunsa, mitä ruokaan tulee, otin vinkin vakavissani vastaan. Opin seuraavaa:

Tampereen Kauppahallin keskikäytävällä, Hallituskadun ovesta tultaessa toisessa kopissa vasemmalla (joo sen vihanneskaupan jälkeen) on Herkkuveräjä-niminen puoti, jossa myydään ruokaa ihan tästä lähiseuduilta.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Siellä on myynnissä kokonaisena palvattuja broilereita, jotka voi syödä sellaisenaan tai lämmittää grillissä. Liha on kuulemma mitä mehevintä ja maistuu ihanasti savustetulta. Kylmänä sitä voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin ja lämpimänä maku ja mehukkuus senkuin paranevat.

Kauppahalliin tuli kiire. Herkut olivat menneet loppumaan jo sille päivälle, mutta seuraavana oli päivä uus. Yllätin sekä itseni, että hillittömän leppoisan kauppiaan ostamalla kanoja heti viisi kappaletta. Halusin jakaa ilosanomaa muillekin, vaikken ollut itse edes testannut. Koko kauppatapahtumasta jäi niin kiva fiilis, että palasin seuraavana päivänä täydentämään tilausta vielä kahdella kanalla, jotka päätin tarjota ystävilleni viikonloppuna.

Perjantai-iltana tein kotona harjoitusannoksen. Broileri näytti kylmänä koiran lelulta, mutta leppeällä lämmöllä kun sitä grillissä puolisen tuntia lämmittelin, se muuttui herkullisen kiiltäväksi ja sai pintaan kauniin värin. Jos grillaus tarjoaa aina hyvät tuoksut, niin nyt se tarjosi häkellyttävän täydellisen, sopivan savuisen tuoksuelämyksen. Suorastaan harmitti, ettei naapuri ollut kotona aidan takana kadehtimassa. No jaa, olisi saattanut saada maistiaisen.

Mitä sellainen broileri sitten maksaa? Se maksaa naurettavan 8,90 €.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle letkajenkka-asentoon.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle lavatanssiasentoon.

Mitä sen kanssa? Mitä vaan, mutta ihan noin ehdotuksena: arki-iltana kylkeen voi sipaista nopean version yrttisestä peruna-tomaattisalaatista ja pyhänä tehdä saman, mutta lisätä annokseen erilaisia majoneeseja (majo+sitruunamehu tai majo+chilisoosi), mummon kurkkuja eli hölskykurkkuja sekä pikamarinoitua punasipulia. Edellisistä linkeistä resepteihin itsesi ohjaa.

Tarjoiluehdotus arki-iltaan ja vähän kovempaan nlkään.

Tarjoiluehdotus arki-illalle vähän kovempaan nälkään.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.