Herkkujälkkäri mustikoista ja kinuskista

Avainsanat

, , , , ,

On olemassa banoffee ja sen pikkusisko puoloffee (tai puoffee, niinkuin itse sen tulen sanoneeksi). Sitten on Purettu banoffee (johon linkissä resepti) ja nyt tuli sitten jälkiruokahädässä tehtyä tällainen purettu mustoffee.

Helppo nakki. Nopea myös.

Otetaan kullekin jälkiruokailijoitsijalle oma lasi/kulho/kippo/jokuastia. Murustellaan pohjalle yksi Bastogne-keksi, päälle kermavaahtoa tai vanilijajäätelöä, siihen sitten muutamia ruokalusikallisia mustikoita ja reilu luraus kinuskikastiketta (itse tehtyä tai tuubista).

Kaikki kohdat uudestaan edellisten päälle, keksiä pikkumuruna ja joku yrtti koristeeksi. Valmis.

Rikottu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Rikottu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

PS. Siis mikä purettu??? Ihan oikea banoffee valmistuu siten, että hienoksi murustellut Bastogne-keksit juntataan vuoan pohjaan. Päälle levitetään purkillinen karamelisoitua kondensoitua maitoa eli tosi makeaa ja tanakkaa kinuskia. Siihen päälle ladotaan banskun siivut (tai puoloffeessa puolukat ja karpaloffeessa, josta juuri luin, karpalot ja tässä mustoffee-versiossa mustikat) ja koko systeemi päällystetään kermalla. Sitten se saa jämähtää jääkaapissa. Tämä purettu versio on tällainen helppo ja hauska ja tulee aivan käden käänteessä. Ja onhan se hienoa saada kakkusiivun sijaan henkilökohtainen annos. Ihan menee ravintola-annoksesta.

Nordkappiin ja takaisin: Alta – Honningsvåg

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Nordkappiin ja takaisin -sarjan aiemmat jutut:
Levi
Leviltä Altaan

Aamutuimaan oli siis lähdetty Leviltä kohti Altaa. Pienen Alta-kierroksen jälkeen matka jatkui kohti Euroopan pohjoisinta autolla saavutettavaa paikkaa, Nordkappia. Se sijaitsee saarella E69-tien päässä. Saarelle pääsee autolla ainoastaan jäämeren alittavan tunnelin läpi. Hyytävää, vai?

Saaren suurin kaupunki on herttainen ja virkeä Honningsvåg. Se on yksi kuuluisan Hurtigruten-laivan satamista, joten turisteja kylässä kyllä riittää pohjoisesta sijainnistaan huolimatta. Laivareitti on noin 2000 km pitkä (Bergen-Kirkkoniemi) ja sillä matkustaa vuosittain lähes puoli miljoonaa ihmistä. Siinäpä tavoitereissu.

Ennen matkaan lähtöä oli vaikea hahmottaa niin pohjoista maisemaa. Tuli mietittyä, riittääkö bensa, onko jäätä, onko kylmä, mitä siellä päässä sitten on? Vettä? Onko siellä majapaikkoja? Netissä kaikki vaikutti vain kalliilta ja paikkoja yöpymispaikkoja tuntui olevan varsin rajoitetusti, jos ei itseään kipeäksi halunnut maksaa.

En osannut odottaa niin hillittömiä maisemia, mitä matkan varrella lopulta oli. Navigaattori lupasi matkan taittuvan kolmessa tunnissa. Ei taittunut ei, mutta tärkeintähän ei ole perille pääsy, vaan matkalla olo.

Näinkin kaukana Suomesta paikoilla näkyi toisinaan olevan nimet myös suomeksi. Tie seuraili pitkän matkaa alas virtaavaa Sarvisjokea. Tai ylös virtaavaa, miten vaan, maantieteellisesti ylös ja painovoimallisesti alas. Siinä se virtaa vaan vuodesta toiseen. Toteaisin kuin entinen turisti Thaimaassa termiittien monikaistaista valtatietä ja loputonta virtaa tuijottaessaan: mistä ne tulevat, minne ne menevät?

Näinkin kaukana Suomesta paikoilla näkyi toisinaan olevan nimet myös suomeksi. Tie seuraili pitkän matkaa alas virtaavaa Sarvisjokea. Tai ylös virtaavaa, miten vaan, maantieteellisesti ylös ja painovoimallisesti alas. Siinä se virtaa vaan vuodesta toiseen. Toteaisin kuin entinen turisti Thaimaassa termiittien monikaistaista valtatietä ja loputonta virtaa tuijottaessaan: mistä ne tulevat, minne ne menevät?

Altan vihreiden, lämpimien ja rehevien maisemien jälkeen oli jopa vähän pelottavaa ajaa pitkää ja suoraa karua ylänköä kohti Olderfjordia. MMaisema oli täysin toinen. Uskomattoman autio. Muutamia autoja ja jokusta kaukaista tönöä lukuun ottamatta missään ei ollut mitään. Hämmästyttävä tyhjyys. Ajatukset siitä, miltä täällä näyttää ja miten täällä selviää talvella.

Altan vihreiden, lämpimien ja rehevien maisemien jälkeen oli jopa vähän pelottavaa ajaa pitkää ja suoraa karua ylänköä kohti Olderfjordia. Maisema oli täysin toinen. Uskomattoman autio. Muutamia autoja ja jokusta kaukaista tönöä lukuun ottamatta missään ei ollut mitään. Hämmästyttävä tyhjyys. Ajatukset siitä, miltä täällä näyttää ja miten täällä selviää talvella.

Olderfjordissa oli ihana pieni yhdistetty kauppa, posti ja huoltoasema nimeltä Lind & Sønn As. Siitä matka jatkui vähän päässä olevan kartan sekoittaen niin, että Jäämeri olikin siirtynyt oikealle puolen kun Altassa se vielä oli vasemmalla ja koko ajan mentiin pohjoiseen päin. Syy selviää kartasta, mutta hetken aikaa oli suunnat sekaisin.

Olderfjordissa oli ihana pieni yhdistetty kauppa, posti ja huoltoasema nimeltä Lind & Sønn As. Siitä matka jatkui vähän päässä olevan kartan sekoittaen niin, että Jäämeri olikin siirtynyt oikealle puolen kun Altassa se vielä oli vasemmalla ja koko ajan mentiin pohjoiseen päin. Syy selviää kartasta, mutta hetken aikaa oli suunnat sekaisin.

Pohjoiseen menevää (ainoaa) tietä reunustavata jylhät liuskekivijyrkänteet. Paikoittain kiviä oli tippunut tiellekin, kaahailu ei siis kannattanut. Ajatella, toisella puolella upeat jyrkänteet, toisella loputtomasti vettä.

Pohjoiseen menevää (ainoaa) tietä reunustavata jylhät liuskekivijyrkänteet. Paikoittain kiviä oli tippunut tiellekin, kaahailu ei siis kannattanut. Ajatella, toisella puolella upeat jyrkänteet, toisella loputtomasti vettä.

Matkaa kohteeseen oli vielä jotain 50 ja 100 km:n välillä, mutta tälle rannalle oli pysähdyttävä. Tyyni veden pinta, täydellinen hiljaisuus ja autio ranta. Maisema voisi olla yhtä hyvin Välimereltä, mutta tämä vesi oli täydellisen kirkasta ja rannalla lojui muutaman meduusan kanssa edesmenneiden kuningasrapujen kuoren kappaleita. Aikamoisia otuksia.

Matkaa kohteeseen oli vielä jotain 50 ja 100 km:n välillä, mutta tälle rannalle oli pysähdyttävä. Tyyni veden pinta, täydellinen hiljaisuus ja autio ranta. Maisema voisi olla yhtä hyvin Välimereltä, mutta tämä vesi oli täydellisen kirkasta ja rannalla lojui muutaman meduusan kanssa edesmenneiden kuningasrapujen kuoren kappaleita. Aikamoisia otuksia.

Tästä maisemasta ei ollut kiire pois, vaikka hostellin viimeinen sisäänkirjautumisaikalähestyi uhkaavasti.

Tästä maisemasta ei ollut kiire pois, vaikka hostellin viimeinen sisäänkirjautumisaikalähestyi uhkaavasti. On hetkiä, joina kiire on toissijaista.

Suuria kivitorneja, pieniä kivitorneja... ja paljon kiviä, joissa luki mustalla tussilla kirjoitettuna rakastavaisten nimiä. Ehkä täällä olisi saanut nätisti töhriä? Minusta ne tekstit olivat aika romanttisia ja ihan paikallaan.

Suuria kivitorneja, pieniä kivitorneja… ja paljon kiviä, joissa luki mustalla tussilla kirjoitettuna rakastavaisten nimiä. Ehkä täällä olisi saanut nätisti töhriä? Minusta ne tekstit olivat aika romanttisia ja ihan paikallaan.

Kas, poroja tiellä. Vähän täällä ja siellä.

Kas, poroja tiellä. Vähän täällä ja siellä.

Honningsvågia lähestyttäessä näkyi myös jossain kauempana vedessä pieni talojen alue. Nousin autosta ihastelemaan maisemaa, kuuntelemaan merilintujen huutelua ja haistelemaan raikastakin raikkaampaa pohjoista meri-ilmaa. Harvinaista herkkua ja näin pohjoisessa ensimmäistä kertaa ikinä.

Honningsvågia lähestyttäessä näkyi myös jossain kauempana vedessä pieni talojen alue. Nousin autosta ihastelemaan maisemaa, kuuntelemaan merilintujen huutelua ja haistelemaan raikastakin raikkaampaa pohjoista meri-ilmaa. Harvinaista herkkua ja näin pohjoisessa ensimmäistä kertaa ikinä.

Matkan varrelle osui useita toisinaan pitkiäkin tunneleita. Tunnelin suulla näkyi merkintä tunnelin pituudesta ja kuinka korkealla meren pinnasta tunneli kulki. Nordkapp-tunnelenissa luki mitaksi 6870 m ja maininta 212 m.u.h tarkoitti, kuinka paljon meren pinnan ALLA se kulki. Vaikka tunneli oli tilava ja valaistu, mitä se joskus männävuosina ei ollut, tuntui aika hurjalta ajaa vain alemmas ja alemmas ja alemmas ja ajatella, mitä pään päällä oli. Jäämeri.

Matkan varrelle osui useita toisinaan pitkiäkin tunneleita. Tunnelin suulla näkyi merkintä tunnelin pituudesta ja kuinka korkealla meren pinnasta tunneli kulki. Nordkapp-tunnelenissa luki mitaksi 6870 m ja maininta 212 m.u.h tarkoitti, kuinka paljon meren pinnan ALLA se kulki. Vaikka tunneli oli tilava ja valaistu, mitä se joskus männävuosina ei ollut, tuntui aika hurjalta ajaa vain alemmas ja alemmas ja alemmas ja ajatella, mitä pään päällä oli. Jäämeri.

Tunnelin jälkeen ymmärsi todella saapuneensa pohjoiseen. Ilma oli vielä kirkkaampaa ja raikkaampaa. LÄmpöä juhannusviikolla oli kymmenisen astetta, mutta se ei tuntunut kylmältä ollenkaan. Se tuntui ihanalta.

Tunnelin jälkeen ymmärsi todella saapuneensa pohjoiseen. Ilma oli vielä kirkkaampaa ja raikkaampaa. Lämpöä juhannusviikolla oli kymmenisen astetta, mutta se ei tuntunut kylmältä ollenkaan. Se tuntui ihanalta.

Aurinko laski vuoren taa, horisontin alle sitten vasta joskus loppukesästä. Pohjoisen kesä on mahtava!

Aurinko laski vuoren taa, horisontin alle sitten vasta joskus loppukesästä. Pohjoisen kesä on erikoisessa valossaan sanoin kuvaamaton!

Kokonaisena palvattu broileri Herkkuveräjästä

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Ystävä soitti kysyäkseen saako antaa ruokavinkin. Koska uskon vilpittömästi hänen makuunsa, mitä ruokaan tulee, otin vinkin vakavissani vastaan. Opin seuraavaa:

Tampereen Kauppahallin keskikäytävällä, Hallituskadun ovesta tultaessa toisessa kopissa vasemmalla (joo sen vihanneskaupan jälkeen) on Herkkuveräjä-niminen puoti, jossa myydään ruokaa ihan tästä lähiseuduilta.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Siellä on myynnissä kokonaisena palvattuja broilereita, jotka voi syödä sellaisenaan tai lämmittää grillissä. Liha on kuulemma mitä mehevintä ja maistuu ihanasti savustetulta. Kylmänä sitä voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin ja lämpimänä maku ja mehukkuus senkuin paranevat.

Kauppahalliin tuli kiire. Herkut olivat menneet loppumaan jo sille päivälle, mutta seuraavana oli päivä uus. Yllätin sekä itseni, että hillittömän leppoisan kauppiaan ostamalla kanoja heti viisi kappaletta. Halusin jakaa ilosanomaa muillekin, vaikken ollut itse edes testannut. Koko kauppatapahtumasta jäi niin kiva fiilis, että palasin seuraavana päivänä täydentämään tilausta vielä kahdella kanalla, jotka päätin tarjota ystävilleni viikonloppuna.

Perjantai-iltana tein kotona harjoitusannoksen. Broileri näytti kylmänä koiran lelulta, mutta leppeällä lämmöllä kun sitä grillissä puolisen tuntia lämmittelin, se muuttui herkullisen kiiltäväksi ja sai pintaan kauniin värin. Jos grillaus tarjoaa aina hyvät tuoksut, niin nyt se tarjosi häkellyttävän täydellisen, sopivan savuisen tuoksuelämyksen. Suorastaan harmitti, ettei naapuri ollut kotona aidan takana kadehtimassa. No jaa, olisi saattanut saada maistiaisen.

Mitä sellainen broileri sitten maksaa? Se maksaa naurettavan 8,90 €.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle letkajenkka-asentoon.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle lavatanssiasentoon.

Mitä sen kanssa? Mitä vaan, mutta ihan noin ehdotuksena: arki-iltana kylkeen voi sipaista nopean version yrttisestä peruna-tomaattisalaatista ja pyhänä tehdä saman, mutta lisätä annokseen erilaisia majoneeseja (majo+sitruunamehu tai majo+chilisoosi), mummon kurkkuja eli hölskykurkkuja sekä pikamarinoitua punasipulia. Edellisistä linkeistä resepteihin itsesi ohjaa.

Tarjoiluehdotus arki-iltaan ja vähän kovempaan nlkään.

Tarjoiluehdotus arki-illalle vähän kovempaan nälkään.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.

 

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti Kulttulinaristin tapaan

Avainsanat

, , , , , , , ,

Erinomainen resepti kesähitti kehittyi, kun piti keksiä Kauppahallista löytyvän Herkkuveräjän kokonaisena palvatulle broilerille nopea, vähän kevyempi perunasalaatti. Sopii muullekin grilliruoalle.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti Kulttulinaristin tapaan
Pese ja rapsuttele (mutta älä kuori) haluamasi määrä uusia perunoita. Keitä ne suolatussa vedessä ja jätä napakoiksi. Anna jäähtyä ja jäähdyttyä pilko ne reiluiksi suupalasiksi (eli kahteen tai kolmeen osaan jos eivät valtavia ole).

Pilko puolikkaaksi reilusti pikkutomaatteja (Pirkan kolmionmuotoisessa muovipakkauksessa tulevat ovat valitettavasti parhaita). Suikaloi tai silppua pätkä purjosipulia.

Kerää puutarhasta tai kaupasta reilu nippu ainakin 2-3 eri yrttiä (esim. salvia, timjami, persilja, rosmariini, korianteri, basilika… tai mitä nyt löytyy) ja silppua ne. Ei tarvi olla ihan pientä. Murskaa kynsi tai pari valkosipulia. Kaada oliiviöljyä pikkuastiaan niin paljon kuin kehtaat ja sekoita osa yrteistä ja valkosipuli öljyn sekaan ja sekoittele. Voit lorauttaa myös balsamicoa ja rouhia mustapippuria ja lisätä savupaprikajauhetta (mutta ei ole pakko).

Pilko nipullinen rucolaa ja/tai jotain salaattia aika pieneksi.

Runsaasti kaikemmaailman yrttejä ja purjosipulia. Saa silputa pieneksi tai leikkoa vähän huolettomammin.

Runsaasti kaikemmaailman yrttejä ja purjosipulia. Saa silputa pieneksi tai leikkoa vähän huolettomammin.

Yhdistä perunan palat, tomaatit, salaatit ja purjosipuli. Liruttele maustettua öljyä sekaan samalla koko annosta kevyesti ja varovasti kauhalla, lastalla tai kädellä sekoitellen. Varo rikkomasta perunoita (tämän vuoksi saavat jäädä napakoiksi). Lisää loput yrtit ja sirottele sekaan sormisuolaa.

Laita kannen tai kelmun alle kylmään ja kohta sitten syö kaikki pois. Perunan maku ei paljon yön aikana parane.

Tarjoiluvinkki: Menee tällaisenaan lisukkeena tai kevyenä ruokana. Sekaan voi lisätä myös kananmunan tai avokadon paloja. Lisätä voi myös kanaa, savukalaa, kinkkua, ihan mitä vain.

Tuunausvinkki: Jos aikaa tuntuu olevan liikaa, leikkaa ne pikkutomaatit pitkittäin puoliksi, levitä ne uunipellille ja roiski päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja paahda hetki grillivastuksella. Anna jäähtyä. Lisää sitten perunoiden sekaan. Tämän voi toki tehdä myös lämpimillä perunoilla ja tomaateilla, tuleepa lämmin salaatti.

Pikamarinoitu punasipuli, Henna-tädin herkku

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Pikamarinoitu punasipuli eli Henna-tädin herkku on ihastuttava lisäke ruoalle kuin ruoalle, lähinnä nyt kuitenkin pääruoalle. Lihalle, kanalle, kasviksille… Opin sen aikoinaan Santeri Vuosaran luotsaamalla pääsiäisruokakurssilla niinä hyvinä aikoina kun työväenopistossa opetettiin ruoanlaittoa viimemistä paikkaa myöten täysillä ruokakursseilla.

Vaikka tämä onkin ”vain” lisäke, kannattaa sitä tehdä kerralla reilusti. Jääkaapissa se senkuin paranee. Eikä se sillälailla maistu sipulilta kuin luulisi sipulin maistuvan. Se kannattaa tehdä sen verran enne ruokailua, että ehtii vähän kylmässä ässehtiä eli tekeytyä, niinkuin sanovat, mutta jos ei ehdi, ei ehdi ja tekee suoraan pöytään vaan.

Pikamarinoitu punasipuli
Kuori vaikka 3 punasipulia ja leikkaa ne mahdollisimman ohuiksi renkaiksi tai soiroiksi, mitä nyt sattuu tulemaan. Laita kookkaahkoon kulhoon ja lisää joukkoon suolaa (pehertäisin sormisuolaa, mutta mikä vain käy), sokeria ja lorauta siideri- tai valkoviinietikkaa ja maukasta oliiviöljyä. Puristele kasaa reippaasti niin, että sipulit vähän pehmentyvät. Maista. Lisää jotain ainesta jos on tarvis ja laita kannen tai kelmun alle jääkaappiin.

Pikamarinoitu punasipuli vain paranee seuraavaksi päiväksi.

Pikamarinoitu punasipuli vain paranee seuraavaksi päiväksi.

Siinä se. Ei se ole vaikea, mutta hyvä se on.

Tukholman epäsiisteydestä

Avainsanat

, , , , , , ,

Tukholma on aina ollut jotain hienoa. Se on ollut ehdottomasti parempi ja komeampi paikka kuin Helsinki. Sinne on pienenä tehty yksi jos toinenkin matka äitin kanssa. Tukholmassa oli tiettyä eurooppalaista loistoa, mitä Helsingissä ei. Suuri ja kaunis Ruotsin pääkaupunki, johon verrata tätä ankeaa kaljottelijoiden valtaamaa Suomemme maata.

Kaunis, upea Tukholma sellaisena kuin sen muistan ja ajattelen.

Kaunis, upea Tukholma. Suurkaupunki ihan naapurissa.

Kuluvan vuoden keväänä matkustimme Tukholmaan kuulemaan, katsomaan ja kokemaan Adelen konserttia. Koko konserttimatka meinasi tyssätä siihen, kun muutamaa päivää ennen lähtöä kaikki mediat kilvan kuuluttivat, kuinka Tukholmaan suunnitellaan terrori-iskuja. Mikäpä sen mainiompi tilaisuus iskeä kuin kymmenien tuhansien ihmisten konserttipaikka.

Rohkeus voitti ja reissu toteutui. Mutta mitä oli tapahtunut Tukholmalle, tuolle nuoruuden unelmakaupungille?

Helikopterit lentelivät taivaalla kaiken aikaa. Kuvittelimme sen vain liittyvän kuninkaan syntymäpäiväjuhliin, mutta sitä jatkui useita päiviä.

Pannaanko pala kuningasta?

Pannaanko pala kuningasta?

Hotellin suomea puhuva respa sanoi, että hei tämä on suurkaupunki hyvässä ja pahassa. Se on normaalia että ne siellä lentävät. Koko ajan jokapuolella tapahtuu rikoksia, on terroriuhkaa sun muuta ja tätä kaikkea pitää taivaalta seurailla ja nopeasti reagoida.

Jo se helikopteri loi tiettyä turvattomuuden tunnetta, vaikka turvaamassahan ne siellä olivat. Mutta entäs kaupunkikuva? Hurjan paljon ihmisiä ja jokapuolella, toisin kuin muistoissa, likaa, roskaa, töhryjä, kerjäläisiä, epäsiisteyttä. Ihastuttavan Hötorgetin sinisen talon portailla on aina istunut paljon ihmisiä viettämässä aikaa. Niin nytkin, mutta ehkä heiltä jäi huomaamatta rakennuksen pylväiden välistä portaille valuvat kusilammikot ja niiden iljettävä haju tai portaiden viereen, rakennustelineiden alle kyhätty hökkeli, jonka vieressä lojui verisiä siteitä ja tamponeja. Ehkä he osaavat sulkea silmänsä, minä vielä onneksi en.

Tukholmasta on todellakin tullut suurkaupunki, mutta minkä kustannuksella? Samainen hotellin respa sanoi, että Ruotsi on ollut kehityksessä aina kymmenen vuotta Suomen edellä. Minä toivon, että se aika on useita kymmeniä vuosia.

Keskusta-alueella lojuu roskia siellä täällä.

Keskusta-alueella lojuu roskia siellä täällä.

Roskaa, roskaa, roskaa.

Roskaa, roskaa, roskaa.

Aamukävelyllä vähän paremmassa kaupunginosassa.

Aamukävelyllä vähän paremmassa kaupunginosassa.

Pyöräparkki edellisen vieressä.

Pyöräparkki edellisen vieressä.

Normaalia yleisnäkymää.

Normaalia yleisnäkymää.

Josko sieltä saapuisi sopivat jalat näihin housuihin.

Josko sieltä saapuisi sopivat jalat näihin housuihin.

Jokainen sähkökaappi ja kotelo on vähän revitty ja saastainen.

Jokainen sähkökaappi ja kotelo on vähän revitty ja saastainen. En sano, että meillä olisi paremmin, mutta olen aina olettanut, että Ruotsissa kaikki on.

Yök, vaan missäpä niitä ei olisi.

Yök, vaan missäpä niitä ei olisi.

Vielä lähtiessä, kuin sanoen, älä unohda mitä näit vaan hoida oma maasi paremmin, tämä maisema tervehtää laivalle lähtijää.

Vielä lähtiessä, kuin sanoen, älä unohda mitä näit vaan hoida oma maasi paremmin, tämä maisema tervehtää laivalle lähtijää.

 

Nordkappiin ja takaisin: Levi – Alta

Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Kesämatka Mansesta Nordkappiin ja takaisin ajettiin reittiä Tampere-Levi-Alta-Nordkapp-Inari-Levi-Oulu-Tampere. Ensimmäinen etappi Tampereelta Leville, n. 830 km, ajettiin yhdessä päivässä välillä geokätköille, lounaalle ja kahville pysähdellen.

Seuraava välimatka oli kahden yön levähdyksen jälkeen Leviltä Altan kautta Nordkappiin. Matkaa 582 kilometriä ja navigaattorin arvioaika vajaa 8 tuntia. Aamusta iltaan taas ajoimme ja nautiskelimme matkasta, kellon ympäri mentiin, että heilahti.

Levipäivänä ajelimme gondolihissillä ja ihastelimme Levin maisemia.

Levipäivänä ajelimme gondolihissillä ja ihastelimme Levin maisemia.

Kävin sekä leirikoulussa 9. luokalla että sitä edeltävänä kesänä rippileirillä Raattamassa ja Vuontispirtillä. Vielä oli Raattamassa tankkauspiste vaan ei ehkä bensaa. Pieni kauppakin oli, mutta ei vielä niin aikaisin auki. Harmi, olisimme kyllä kannattaneet. Kaupan läheltä löytyi myös geokätkö, kätköilijöille vink vink.

Kävin sekä leirikoulussa 9. luokalla että sitä edeltävänä kesänä rippileirillä Raattamassa ja Vuontispirtillä. Vielä oli Raattamassa tankkauspiste vaan ei ehkä bensaa. Pieni kauppakin oli, mutta ei vielä niin aikaisin auki. Harmi, olisimme kyllä kannattaneet. Kaupan läheltä löytyi myös geokätkö, kätköilijöille vink vink.

Koska Levin mökillä ei ollut kahvia ja lähtö tapahtui ennen kukonlaulua, soitin rippileiripaikkaan, hyvien muistojen Vuontispirtille. Ihana pieni tunturihotelli oli samalla paikalla kuin ennenkin. Kävimme kahvilla ja havainnoimassa, että siellä niitä rippileiriläisiä Tampereen suunnalta edelleen oli. Pieni järkytys oli ymmärtää, että edellisestä visiitistä oli kulunut aikaa 23 vuotta.

Koska Levin mökillä ei ollut kahvia ja lähtö tapahtui ennen kukonlaulua, soitin rippileiripaikkaan, hyvien muistojen Vuontispirtille. Ihana pieni tunturihotelli oli samalla paikalla kuin ennenkin. Kävimme kahvilla ja havainnoimassa, että siellä niitä rippileiriläisiä Tampereen suunnalta edelleen oli. Pieni järkytys oli ymmärtää, että edellisestä visiitistä oli kulunut aikaa 23 vuotta.

Näissä maisemissa Vuontispirtillä hurahdin herkkänä teininä uskoon. Palauduin kyllä tuonnempana takaisin tavalliseksi tapakristityksi. Mutta kyllähän Lapin luonto luo outoa taikaa...

Näissä maisemissa Vuontispirtillä hurahdin herkkänä teininä uskoon. Palauduin kyllä tuonnempana takaisin tavalliseksi tapakristityksi. Mutta kyllähän Lapin luonto luo outoa taikaa…

Enontekiöläisestä pikkuhotellista kuljettajan kaipaaman kahvikupillisen haettuani jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Norjan raja ylittyi varsin helposti. Joku pömpeli siinä oli, mutta toimenpiteitä ei vaadittu. Maisema alkoi olla puutonta ja karua, samalla hurjan kaunista. Paikannimet ja opasteet olivat pitkän matkaa norjaksi, saameksi ja suomeksi. Eksoottisen ihanaa.

Enontekiöläisestä pikkuhotellista kuljettajan kaipaaman kahvikupillisen haettuani jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Norjan raja ylittyi varsin helposti. Joku pömpeli siinä oli, mutta toimenpiteitä ei vaadittu. Maisema alkoi olla puutonta ja karua, samalla hurjan kaunista. Paikannimet ja opasteet olivat pitkän matkaa norjaksi, saameksi ja suomeksi. Eksoottisen ihanaa.

Geokätköilyharrastus ohjasti meidät pysähdyspaikalle, jossa kuului ihmeellinen kohina. Olimme saapuneet Altajoen läheisyyteen ja kätköä etsiskellessämme löysimme kohinalle syyn. Hieno näkymä picknickpaikalta Pikefossin putoukselle. Fiksumpi olisi ottanut eväät ja nauttinut ne juuri täällä. Pysähdyspaikalla saimme myös ensikosketuksen Norjalaisiin pysähdyspaikkavessoihin. Hyvänen aika. Siistiä ja hygieenistä, vaikka ovessa ja suuntaviitoissa wc-kyltin päälle oli vedetty rastit.

Geokätköilyharrastus ohjasti meidät pysähdyspaikalle, jossa kuului ihmeellinen kohina. Olimme saapuneet Altajoen läheisyyteen ja kätköä etsiskellessämme löysimme kohinalle syyn. Hieno näkymä picknickpaikalta Pikefossin putoukselle. Fiksumpi olisi ottanut eväät ja nauttinut ne juuri täällä. Pysähdyspaikalla saimme myös ensikosketuksen Norjalaisiin pysähdyspaikkavessoihin. Hyvänen aika. Siistiä ja hygieenistä, vaikka ovessa ja suuntaviitoissa wc-kyltin päälle oli vedetty rastit.

Ohikiitävää maastoa ja puustoa.

Ohikiitävää maastoa ja puustoa.

Yhtäkkiä yllättäin se iski. Onko tämä vuono? En tiedä, mitä olin odottanut, mutta jostain syystä en ollut odottanut näkeväni vuonoja ja vuoria...

Yhtäkkiä yllättäin se iski. Onko tämä vuono? En tiedä, mitä olin odottanut, mutta jostain syystä en ollut odottanut näkeväni vuonoja ja vuoria…

...enkä ihan hillittömän makeita vesiputouksia. Niitä nyt kuitenkin näkyi vähän siellä täällä matkalla rajalta Altaan.

…enkä ihan hillittömän makeita vesiputouksia. Niitä nyt kuitenkin näkyi vähän siellä täällä matkalla rajalta Altaan.

Altaa lähestyttäessä maisema vehreytyi ja puut alkoivat kasvaa suuremmiksi. Altaan tullessa alkukesäiset lämpöasteetkin olivat kohonneet reiluun 20 asteeseen. Golfvirtako se meitä lämmitti vai mikä lie paikallinen helleaalto?

Altaa lähestyttäessä maisema vehreytyi ja puut alkoivat kasvaa suuremmiksi. Altaan tullessa alkukesäiset lämpöasteetkin olivat kohonneet reiluun 20 asteeseen. Golfvirtako se meitä lämmitti vai mikä lie paikallinen helleaalto?

Muistin Altan viime vuosituhannen puolelta, siltä rippileirireissulta nimittäin. Teimme silloin päiväreissun Altaan Jäämeren rannalle. Muistoissani se oli viehättävä kalastajakylä punaisine tupineen, keskustaa, jos sellaista oli, en muista ollenkaan. Tällä kerralla osuimme uudelle ja upealle Revontulikirkolle, Scandic-hotellille ja AMFI-ostoskeskukselle. Oliko tämä keskusta? Yritin kysellä kauppakeskuksesta ja he sanoivat, ettei täällä tämän kummempaa keskustaa ole. Pohjois-Norjaksi kaupungissa oli varsin värikästä väestöä. Olin hämmentynyt. Emme oikein hahmottaneet koko Altaa, eikä mistään löytynyt ilman nettiä pelkällä puhelimen navigaattorilla info-pistettä.

Muistin Altan viime vuosituhannen puolelta, siltä rippileirireissulta nimittäin. Teimme silloin päiväreissun Altaan Jäämeren rannalle. Muistoissani se oli viehättävä kalastajakylä punaisine tupineen, keskustaa, jos sellaista oli, en muista ollenkaan. Tällä kerralla osuimme uudelle ja upealle Revontulikirkolle, Scandic-hotellille ja AMFI-ostoskeskukselle. Oliko tämä keskusta? Yritin kysellä kauppakeskuksesta ja he sanoivat, ettei täällä tämän kummempaa keskustaa ole. Pohjois-Norjaksi kaupungissa oli varsin värikästä väestöä. Olin hämmentynyt. Emme oikein hahmottaneet koko Altaa, eikä mistään löytynyt ilman nettiä pelkällä puhelimen navigaattorilla info-pistettä.

Alkoi olla jo useiden tuntien matkustamisen jälkeen ihan vähän helvetin nälkä ja sekös alkoi rasittaa kun ei ravintolaa tahtonut löytyä niin millään. Trip Advisor oli onneksi vinkannut noutoruokapaikan juurikin AMFI-kauppakeskuksesta. Odotin ehkä jotain Tukholman Ringenin kaltaista elämystä, mutta vaisummaksi jäi. Noutoruokapaikka Hoftepluss tarjosi kuitenkin aivan mainion poron lihalla täytetyn herkkuleivän ja sieltä löytyi myös yksi englantia taitava, jolta löytyi Altan kartta ja joka kertoi, mihin kannattaa ajella. Hyvä palvelu, kiva ravintola pikaiselle ohikulkumatkalle.

Alkoi olla jo useiden tuntien matkustamisen jälkeen ihan vähän helvetin nälkä ja sekös alkoi rasittaa kun ei ravintolaa tahtonut löytyä niin millään. Trip Advisor oli onneksi vinkannut noutoruokapaikan juurikin AMFI-kauppakeskuksesta. Odotin ehkä jotain Tukholman Ringenin kaltaista elämystä, mutta vaisummaksi jäi. Noutoruokapaikka Hoftepluss tarjosi kuitenkin aivan mainion poron lihalla täytetyn herkkuleivän ja sieltä löytyi myös yksi englantia taitava, jolta löytyi Altan kartta ja joka kertoi, mihin kannattaa ajella. Hyvä palvelu, kiva ravintola pikaiselle ohikulkumatkalle.

Varsinainen maamerkki, Revontulikirkko. Sen kun näkisi talvella pakkasen paukkuessa ja revontulien loimottaessa. Siinäpä tavoitetta, vaikkei Alta muuten tällä kerralla odotuksia täyttänytkään.

Varsinainen maamerkki, Revontulikirkko. Sen kun näkisi talvella pakkasen paukkuessa ja revontulien loimottaessa. Siinäpä tavoitetta, vaikkei Alta muuten tällä kerralla odotuksia täyttänytkään.

Kirkon ovi oli auki, emmekä käyneet, koska reissujalkaa jo vipatti ja edessä oli vielä pitkä matka matkalla Nordkappiin. Tässä kävi nyt vähän niinkuin Puolassa, Krakovassa kerran nuorena kun joku pyhän jonkun, ehkä Marian kirkko jäi katsomatta sisältä ja jälkeenpäin on vain voinut ihmetellä että miksi. Ehkä on palattava Krakovaan, ehkä on palattava Altaan sitten kuitenkin.

Kirkon ovi oli auki, emmekä käyneet, koska reissujalkaa jo vipatti ja edessä oli vielä pitkä matka matkalla Nordkappiin. Tässä kävi nyt vähän niinkuin Puolassa, Krakovassa kerran nuorena kun joku pyhän jonkun, ehkä Marian kirkko jäi katsomatta sisältä ja jälkeenpäin on vain voinut ihmetellä että miksi. Ehkä on palattava Krakovaan, ehkä on palattava Altaan sitten kuitenkin.

Ajelukierroksen Altassa päätti näkymä Jäämerelle. Joko meillä jäi jotain olennaista Altasta näkemättä tai sitten sitä olennaista ei olekaan. Rippileiristä asti olen kuitenkin ajatellut, että Altaan kun joskus vielä pääsisi. Nyt sanoisin, että kaupunki ei ole mikään pakollinen käytävä matkalla Nordkappiin, mutta olisihan se harmittanut, jos olisi jätetty käymättä, kun näin lähellä oltiin. Että ei, ei tänne ole pakko päästä uudestaan, mutta jos se matkalle sattuu, niin annan sille uuden mahdollisuuden.

Ajelukierroksen Altassa päätti näkymä Jäämerelle. Joko meillä jäi jotain olennaista Altasta näkemättä tai sitten sitä olennaista ei olekaan. Rippileiristä asti olen kuitenkin ajatellut, että Altaan kun joskus vielä pääsisi. Nyt sanoisin, että kaupunki ei ole mikään pakollinen käytävä matkalla Nordkappiin, mutta olisihan se harmittanut, jos olisi jätetty käymättä, kun näin lähellä oltiin. Että ei, ei tänne ole pakko päästä uudestaan, mutta jos se matkalle sattuu, niin annan sille uuden mahdollisuuden.

 

Anthony Doerr: Davidin uni

Avainsanat

, , , ,

Luin Anthony Doerrin Pulitzer-palkitun Kaikki se valo jota emme näe – kirjan viime vuoden loppupuolella ja häikäistyin. Se oli amerikkalaisen, 70-luvun alkupuolella syntyneen Doerrin toinen kirja. Tarina oli upea. Jäin janoamaan lisää.

Doerr oli kuin olikin kirjoittanut toisen kirjan, tarkemmin sanottuna ensimmäisen jo vuonna 2004. Kirjan nimi oli About Grace ja suomeksi se ilmestyi vasta tuon Pulitzerin voittaneen jälkeen vasta nyt kesäkuussa 2016. Odotin kirjan julkaisua kuin kuuta nousevaa ja kun se vihdoinkin julkaistiin, en saattanutkaan heti aloittaa. Kai pelkäsin sen olevan takakannen tekstin perusteella jännittävä ja jännittävien kanssa minulla on ongelma.

     Alaskalainen hydrologi David Winkler on unien näkijä. Joskus hänen unensa kertovat pikku sattumuksista, kuten että laukku putoaa lentokoneen ylälokerosta, mutta joskus ne enteilevät vakavia ja kauheita onnettomuuksia. Juuri tällainen uni saa hänet pakenemaan rakkaan vaimonsa ja pienen Grace-tyttärensä luota ja katoamaan jäljettömiin. Vasta monien vuosien jälkeen hn rohkenee lähteä ottamaan selvää, mitä perheelle on tapahtunut. Selviääkö Gracen kohtalo milloinkaan?

Davidin unen takakansi.

Davidin unen takakansi.

Aloitin sen kuitenkin ja kun olin aloittanut, oli vaikea lopettaa. Niin hieno tarina jälleen oli, että välillä oli pakko laskea kirja kädestä ja vain tuijottaa tyhjyyteen. Maistella sanoja ja mietiskellä. Doerr kirjoittaa niin kauniisti ja suonetaja myös suomentaa kauniisti ja virheettömästi. Tai mistäs minä sen tiedän, enhän osaa niin alkuperäisellä kielellä lukea.

David Winkler oli vähän reppanan oloinen mies, yksineläjä, kai ikuinen poikamies, joka näki enneunia. Tai toisinaan unet olivat unia vain, toisinaan, vasta tosielämässä samaan tilanteeseen törmätessään, hän ymmärsi nähneensä asiat unissaan. Tunnelman kuvaus oli kirjassa kuin minkä tahansa dejavun kuvaus.

     Silti hänellä oli muutaman kerran elämässään ollut myös kokonaisempia näkyjä: kokemukset olivat olleet tarkkarajaisia ja äärettömän todentuntuisia – kuin olisi herätessään todennut seisovansa vasta pinnaltaan jäätyneellä järvellä ja kuullut syvältä jalkojensa alta risahtelua – ja ne olisivat säilyneet mielessä pitkään muistuttaen itsestään vielä myöhemminkin monena päivänä, ikään kuin pian tuleva ei olisi malttanut odottaa muuttumistaan menneisyydeksi, tai nykyisyys olisi syöksynyt jo tulevaan, innoissaan siitä mitä oli luvassa. Nimenomaan näitä unia oli mahdotonta kuvailla sanoin: ne olivat unennäköä syvempiä unia, jossakin muistamisen tuolla puolen. Ne olivat tietämistä.

Hän tapasi tulevan vaimonsa ensin unessa, sitten täysin unta vastaavassa todellisuudessa. Siksi hän niin säikähti kuin viimein vaimon ja lapsen saatuaan näki unen, jossa lapselle kenties kävisi huonosti. Juuri siksi hän pakeni jättäen kaiken taakseen, pelastaakseen perheensä.

Kirjan tarina kertoo David Winklerin koko elämästä. Välillä ollaan Alaskassa, joka ihanalla tavoin muistuttaa Suomea ja tekee siksi eläytymisen tarinaan helpoksi, ja välillä kaukana etelässä. Koko Davidin elämä seurailee unia ja synnyttää kysymyksiä, onko kaikki ennalta määrättyä vai sattumaa. Ja jos se on ennalta määrättyä, voiko sen kulkuun kuitenkin vaikuttaa.

Davidin unen etukansi.

Davidin unen etukansi.

Newsdayn mukaan kirja on ”niitä kirjoja, jotka uivat uniisi”. Vaikka illalla viimeiseksi luin, ei tarina uinut uniini, mutta valveilla sitä kyllä mietin jopa niin paljon, että toivoin päiväsaikaan pian pääseväni kirjan pariin. Nautiskelin hetkistä, jolloin sain lukea sitä pitkän pätkän rauhassa herkutellen sanoilla ja lauseilla. Hieno kertomus, ajatuksia herättävä.

Josko Doerrin ensimmäisestä suomennetusta kirjasta sanottiin, että jos aikoo lukea vain yhden kirjan vuoden aikana, sen pitäisi olla se, niin ehkä tämän unikirjan pitäisi sitten olla seuraavan vuoden ainoa kirja.

Kirjailija: Anthony Doerr
Kirja: Davidin uni
Alkuperäinen teos: About Grace
Kustantaja: Wsoy, 2016
Suomentaja: Hanna Tarkka
ISBN: 978-951-0-41600-6
Sivuja: 427
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Kestäisi, vaikka piirsikin mieleen niin lähtemättömiä kuvia ja tunnelmia.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Istun ja mietin, mietin ja istun… ja päädyn tulokseen, että en. Kirjan utuinen maisema jääköön ajatuksiin vain. Ja kuitenkin, katoisin, jos tulisi.
Montako tähteä: *****

Kartta+opas: Moskova

Avainsanat

, , , , , ,

Otavan Kartta+opas -kirjat sopivat mukavati muutaman päivän reissuun, kun kartta on oltava helposti saatavilla ja pikkufaktat sekä kaupungin perusnähtävyyksien listaus riittää tyydyttämään tiedonjanon.

Matkaopaskirjahyllystä tutun näköinen kirjan kansi. Väri, kuinka sattuikaan.

Matkaopaskirjahyllystä tutun näköinen kirjan kansi. Väri, kuinka sattuikaan.

Johdannon jälkeen esitellään kymmenen huippukohdetta ja jaellaan aukeaman verran käytännön vinkkejä poliisin puhelinnumerosta (Moskovassa 02, oho, aika helppo, kuin Turkuun soittaisi, mutta jättää muut numerot pois) yleisien aukioloaikojen kautta ostoksiin ja kyrillisiin kirjaimiin.

Kaupunki (mitä milloinkin kirjasarjan kirja esittelee) on jaettu maantieteellisiin osioihin ja niistä esitellään yhden aukeaman verran itse kaupunginosaa ja myös sen ravintoloita, nähtävyyksiä, ostospaikkoja ja gallerioita, teattereita jne.

Kaupungin osan ja sen nähtävyyksien esittelyaukeama.

Kaupungin osan ja sen nähtävyyksien esittelyaukeama.

Sitten, vips vaan, kirjan nerokkuus kääntyy esiin, kun näppärän kokoisesta kirjasesta aukeaa alhaalta ylöspäin kulloinkin käsiteltävän kaupunginosan kartta.

Aukeama aukeaa vielä suuremmaksi paljastaen alueen kartan.

Aukeama aukeaa vielä suuremmaksi paljastaen alueen kartan.

Kartta+opas -kirjasta on ollut apua niin Lontoossa kuin Firenzessäkin. Nyt on tiedossa muutaman päivän reissu suureen ja mahtavaan… Venäjän maahan ja kaupungeista uljaimpaan, sanovat, Moskovaan. Omatoimisesti en menisi, eikä siellä kenties pelkällä pikkukirjalla pärjäisi, mutta matkassa on matkanjohtaja ja muistissa koulussa opitut kyrilliset aakkoset, niin eiköhän tuostakin reissusta ehjänä selvitä.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.