Voisi kuvitella, että tällainen tiedeaineiden ja erityisesti kemian ja fysiikan vihaaja sulkisi välittömästi kirjan, joka alkaa lauseilla:
Noin 13,5 miljardia vuotta sitten materia, energia, aika ja avaruus syntyivät niin kutsutussa alkuräjähdyksessä. Näiden maailmankaikkeutemme perusominaisuuksien tarinaa kutsutaan fysiikaksi.
En sitten kuitenkaan sulkenut, vaan jatkoin ja pääsin melkoisen mielenkiintoiselle matkalle läpi ihmiskunnan historian ja sain kurkata vähän myös tulevaisuuteen. Aika mahtipontinen kuvaus tämä juu, mutta minkäs teet. Heti tähän kärkeen sanon, että tässä on kirja, jonka aion säästää ja luetuttaa lapsellani siinä vaiheessa kun historia ja maantieto ja biologia ja fysiikka ja kemia ja mitänäitänyton kiinnostavat yhtä paljon kuin itseäni aikoinaan eli ei ollenkaan.
Yuval Noah Harari: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia etukansi
Yuval Noah Harari: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia takakansi
Jos koulukirjassa olisi aikanaan kerrottu näin kiinnostavasti, selkokielisesti ja seikkaperäisesti ihan mistä tahansa, saattaisin osata auttaa lastani koulutiellä vielä kolmannenkin luokan jälkeen, nyt se vaikuttaa epätodennäköiseltä. Nykyään asiat niin lapsille, onneksi, kuin meille aikuisillekin osataan kertoa jotenkin elävämmin ja kiinnostavammin. Kuvailevammin ja maalailevammin.
Kirja tempaisi otteeseensa heti ensi sivuilta lähtien. Joskus puolen välin jälkeen mentiin ehkä vähän tylsempään osioon ja osa lukemisesta oli hidasta ja vähän hankalampaa. Halusin kuitenkin lukea koko teoksen sanasta sanaan, siksi se otti aikansa, mutta kannatti ehdottomasti. Tuollaisen vajaa 500 sivuisen kirjan jotain kevyempää tarinaa lukisi paljon nopeammin, mutta tässä oli paljon asiaa, jota piti palata tutkailemaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Mitä sitten opin siinä tankatessani? Vaikka mitä. Opin että merkittävin asia, jolla ihminen eroaa eläimestä on kieli. Apina pystyy viestittämään toiselle varoituksen leijonasta tai kotkasta, mutta ihminen pystyy kertomaan nähneensä leijonan kalliolla, josta se oli lähtenyt pyydystysreissulle kohti asutusta. Opin myös, että kielessä merkittävintä ei ole tuo varoitusten jakaminen vaan sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen.
Ei riitä, että mies- ja naispuoliset yksilöt tietävät leijonien ja puhvelien olinpaikan. Heidän on paljon tärkeämpää tietää, ketä kukakin heidän ryhmässään inhoaa, kuka makaa kenenkin kanssa, kuka on rehellinen ja kuka petturi.
Sen tiedon määrä, joka ihmisen on hankittava ja varastoitava, jotta hän pysyisi perillä vaikkapa vain muutaman kymmenen ihmisen koko ajan vaihtuvista suhteista, on tyrmistyttävä. (50 hengen ryhmässä on 1225 kahdenkeskistä ihmissuhdetta ja lukemattomia muita monimutkaisia sosiaalisia yhdistelmiä.)
Yuval Noah Harari, israililainen historoitsija, käsittelee kirjassaan niin ihmisten kuin uskontojen välisiäkin suhteita. Kirjassa kerrotaan ihmisten uskomattomasta muuttoliikkeestä mantereelta toiselle ja siitä, kuinka ihminen, siis tämä viimeisin ihminen eli Homo Sapiens, on ollut luonnolle kaikkein tuhoisin. Hienoin esimerkein kerrotaan, kuinka kaukaisilla mailla, jotka olivat saaneet olla ihmiseltä rauhassa, eleli uskomattomia eläimiä, jotka sitten katosivat sukupuuttoon kohta ihmisen saavuttua kuvioihin.
On mahdotonta kirjoittaa kovin kattavasti näin kattavasta kirjasta. Haluaisin kertoa omille lukijoilleni kaikista niistä hienoista oivalluksista, mitä kirja tarjoaa, mutta kirja on luettava itse, jotta kokonaisuus edes jotenkin hahmottuu. Jotain pieniä hienouksia tähän vielä haluan laittaa ihan vaikka vain itselleni muistutukseksi.
Ohimennen tulee selvitettyä sekin, miksi hitossa me nykyihmiset mähkimme herkkuja kuin pienet porsaat:
Syömätapamme, konfliktimme ja seksuaalisuuteme ovat kaikki tulosta siitä, miten metsästäjä-keräilijän mielemme reagoi nykyiseen jättiläismäisten kaupunkien, lentokoneiden, puhelinten ja tietokoneiden täyttämään jälkiteolliseen elinympäristöömme. – – – –
Jos kivikautinen nainen löysi puun, jonka oksat notkuivat viikunoista, hänen oli järkevintä syödä niistä mahdollisimman monta, ennen kuin paikallinen paviaani poimi puun tyhjäksi. Vaistomainen runsaskalorisen ruoan ahmiminen rakennettiin sisään aivoihimme. Vaikka nykyisin asummekin kerrostaloasunnoissa, joiden jääkaapit ovat ravintoa pullollaan, DNA:mme luulee meidän yhä elävän savannilla. Tämä saa meidät kauhomaan vatsaamme kokonaisen Ben & Jerry’s -purkin, kun satumme löytämään sellaisen pakastimesta, ja juomaan palanpainikkeeksi ison pullollisen Coca-Colaa.
Sen lisäksi, että kirjassa sekä uskonnot että raha että hallinnot, valtiot, talous ja kaikki muu todistetaan pelkiksi uskomuksiksi, yhteiseksi suureksi valheeksi, jota ihmiset toisilleen todistelevat, siinä selitetään biologian ja kulttuurin ero. Biologia on sitä, miten luonto ja ihminen siinä osana luontoa käyttäytyvät mutta kulttuuri on se, jolla asiat pyritään selittämään epäluonnollisiksi. Hararin mukaan kaikki mikä on biologisesti mahdollista on luonnollista.
Hyvä nyrkkisääntö kuuluu:”Biologia tarjoaa tilaisuuden, kulttuuri kieltää.” Biologia on valmis sietämään hyvin laajaa mahdollisuuksien valikoimaa. Kulttuuri pakottaa ihmiset käyttämään tietyt mahdollisuudet ja kieltää heiltä toiset. Biologia antaa naisille mahdollisuuden synnyttää lapsia – jotkin kulttuurit pakottavat naiset tarttumaan tähän tilaisuuteen. Biologia antaa miehille mahdollisuuden nauttia seksistä toistensa kanssa – jotkin kulttuurit kieltävät heitä käyttämästä tätä tilaisuutta. Kulttuurilla on usein taipumus väittää, että se kieltää vain sen, mikä on epäluonnollista. Biologisesta näkökulmasta mikään ei kuitenkaan ole epäluonnollista. Se mikä on mahdollista, on myös luonnollista. Aidosti epäluonnollista käytöstä, joka siis olisi luonnonlakien vastaista, ei yksinkertaisesti voi olla olemassa, joten sitä ei tarvitse kieltääkään. Mikään kulttuuri ei ole kieltänyt miehiä harjoittamasta fortosynteesiä, naisia juoksemasta valoa nopeammin tai negatiivisesti varautuneita elektroneja vetämästä toisiaan puoleensa.
Harari kirjoittaa, että ihmiskunnan käsityksen luonnollisesta ja epäluonnollisesta eivät siis tule luonnosta itsestään vaan kristitystä teologiasta. Kaiken kaikkiaan lukiessani kirjaa pieni ateisti minussa nosti päätään. Muutenkin vanhana tapakristittynä… oikein sinäkään, kun en pyhänä kirkossa käy, enkä muutenkaan… olen tullut uskon kysymyksiä miettineeksi ennenkin, mutta mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että uskonto on vain yksi suuri satu. En minä näiltä sijoiltani kirkosta rupea eroamaan, mutta sanonpahan vaan, että olen minä sen todenperäisyyttä alkanut miettiä (jo aiemminkin siis).
Mutta miksi en kuuluisi kirkkoon, kuulunhan pankkiinkin. Maksan asuntolainaani numeroilla, joita ansaitsen kun käyn töissä. Satua se rahakin on, yhteinen ja sinänsä kaikkein suvaitsevaisin uskonto. Hararin mukaan rahaan uskovat kaikki uskonnollisista tai poliittista erimielisyyksistä huolimatta.
Maailmassa olevan rahan kokonaissumma on noin 60 biljoonaa dollaria, mutta kolikoita ja seteleitä maailmassa on vähemmän kuin 6 biljoonan dollarin arvosta. Yli 90 prosenttia rahan koko määrästä – tileillämme olevista yli 50 biljoonasta dollarista – on olemassa vain tietokonepalvelimilla.
– – – –
Miksi uskon kaurikotiloon (rahan varhaiseen muotoon) tai kultarahaan tai dollarin seteliin? Koska naapurini uskovat niihin. Ja naapurini uskovat niihin, koska minä uskon niihin. Ja me kaikki uskomme niihin, koska kuninkaamme uskoo niihin ja vaatii verot maksettavaksi niillä, ja koska pappimme uskoo niihin ja vaatii kymmenykset maksettaviksi niillä.
Kaikki, siis aivan kaikki, on yhtä suurta uskomusta. Mietipä sitä, kun menet illalla nukkumaan.
Kirjailija: Yuval Noah Harari
Kirja: Sapiens – ihmisen lyhyt historia
Alkuperäinen teos: Sapiens, A Brief History of Humankind
Kustantaja: Bazar, 2016
Suomentaja: Jaana Iso-Markku
ISBN: 978-952-279-231-0
Sivuja: 491 hakemistoineen päivineen
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Kyllä vain. Olen merkinnyt kirjan täyteen tarralapuilla ja tulen lukemaan osan sieltä toisen täältä tulevaisuudessakin.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Dokumentin haluaisin. Jonkun, missä näin kattavasti ja selkokielisesti käytäisi tämä ihmisotukse historia läpi.
Montako tähteä: *****
