Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Monthly Archives: helmikuu 2015

Ali Smith: Oli kerran kello nolla

27 perjantai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Arvostelen, Homoseksuaalisuus, Kirja, Kulttuuri, Otava/Seven

Aika usein olen katsonut kirjan kantta, koska se on ollut mielestäni houkutteleva. Monta kertaa on kirja ollut kaupassa kädessä, mutta jäänyt ostamatta. Joulua seuranneilta alennusmyynneiltä se sitten tarttui tassuun ja sitä nyt olen tahkonnut.

Ali Smith: Oli kerran kello nolla. Aika nokkela kansi.

Ali Smith: Oli kerran kello nolla. Aika nokkela kansi.

Näin kerrotaan päällyspaperissa:

Oli kerran mies, joka eräänä päivänä päivälliskutsuilla pääruuan ja jälkiruuan välissä meni yläkertaan ja lukitsi itsensä isäntäväen vierashuoneeseen.

Kerrotaan myös, että niin lähtee käyntiin sarja tapahtumia, jonka vaikutukset leviävät laajalle. Kehutaan myös, että Ali Smithän se vasta on nokkela kielellä leikittelijä, joka saa lukijan mukaansa satiiriseen kuvaukseen nykyajasta. Tarinassa on neljä eri kertojaa ja he kaikki jotenkin liittyvät tuohon itsensä vierashuoneeseen lukinneeseen mieheen. Kirjan esittelytekstissä on sana ”keskiössä”, josta kyllä esittelytekstibingossa saa rastia yhden sanan. Tarina vaikuttaa sanavalinnasta huolimatta herkulliselta ja siksi tämä kirja valikoituikin vuoden ensimmäiseksi luettavaksi alekirjaksi.

Kyllä, pitää paikkansa, että Ali Smith leikittelee kielellä. Sitä vain ihmettelen, että on suomentajakin aika velho, jos on saanut sanaleikit ja oivallukset suomennettua niin, että sisältö on sama kuin englanniksi. Hyvän sanailun lisäksi kirjassa on muutamia yksittäisiä hienoja oivalluksia.

Alla on sanailuesimerkki Greenwichin luokkaretkeltä. Koko kirja sijoittuu sille seudulle, siitä ehkä nimikin. Esimerkkitekstissä on sanaleikki suomeksi, oikein kiehtoisi tietää, millainen kyseinen kohta oli alkuperäisessä versiossa. Tällaista vastaavaa kikkailua on kirjan alku täynnä jopa niin, että se alkaa tuntua vähän kiusalliselta. Vähän alleviivatulta. Kirjan lopusta sanailu puuttuu tyystin, on kuin hauskat jutut olisi loppuneet ja jäljellä silkkaa kuivuutta.

Nollapituuspiiri, opettaja oli juuri sanomassa. Kuka selittää, mitä on nollapituuspiiri?
     Tosi vaikea eläytyä, yksi pojista sanoi.
     Kuinka niin, Nick? opettaja kysyi.
     Mistä meitsi voi tietää mitä on olla pituuspiiri, poika vastasi.

Ja niistä oivalluksista. Anna Hardie haastatteli maahan pyrkineitä pakolaisia ja kirjasi heidän tarinoitaan, jotta muut voisivat päättää oleskeluluvista tai käännytyksistä. Hän oli kirjannut lausunnot tarkalleen, mutta silti ihmisiä käännytettiin pois.

     …Lopullisessa päätöksessä todettiin, ettei (pakolais)naisen tarina ollut uskottava.
     Sinä olet tässä todella taitava, aluepäällikkö oli sanonut Annalle. Sinussa on juuri oikeanlaista neutraalia läsnäoloa. Ja mikä parasta, sinun raporttiesi laajuus on 95-prosenttisesti ihanteellinen.
     Lyönnin kaari vie maahan.
     Anna Hardie ei ollut enää vastuussa sanamääristä, jotka johtivat totuuteen, uskottavuuteen tai irtisanomisiin.
     Hän oli ottanut lähtöpassit.
     Millaista olisi kyyhöttää tuhansia kilometrejä piiloutuneena pimeään konttiin, joka on täynnä hehkulamppuja? Kun kaikki siinä ympärillä, vieressä ja pään päällä olisi kevyttä ja särkyvää, pahvia ja lasia – ja kun samalla tietäisi, että joka ainoa kontin tuhansista hehkulampuista, matkalla sokeasti jonkin lampun kantaan ties minne, oli pakattu paremmin ja turvallisemmin ensin omaan pehmustettuun laatikkoonsa ja sitten toiseen laatikkoon kolmanen laatikon sisään, ja saapuisi määränpäähän varmemmin kuin sinä itse?
     Silloin tietäisi olevansa paljon vähäarvoisempi kuin yksi hehkulamppu.

Tällaiset kohdat olivat kirjan parasta antia ja nautinnollista luettavaa. En tiedä, mitä kirjalta odotin, mutta miten se loppui? Ei oikein mitenkään. Miksi mies sulkeutui huoneeseen ja mitä sitten tapahtui? Minusta koko kirja oli paljon melua tyhjästä. En oikein saanut ymmärrettyä, mitä koko KESKIÖSSÄ oleva mies siellä huoneessa teki ja miksi hän niin teki. Kyllä viimeisen sivun luettuani leuka loksahti kun minulle jäi vain kysymys: Miksi? Eikä että miksi näin tapahtui tai ei tapahtunut, vaan että MIKSI tämä kirja kirjoitettiin?

Takakansi.

Takakansi.

No onko siltä Smithiltä muuta tuotantoa? En ole yhtään perehtynyt, mutta ajattelin kyllä tutkia muutamaa arvostelua tai blogia, josko kirja aukeaisi minulle paremmin. Sanovat tuossa kirjan takakannessa, että Ali Smith on yksi tämän hetken jännittävimpiä kirjailijoita. Kielellisen taituruuden vuoksi voisin ehkä antaa toisenkin mahdollisuuden, mutta tarinan tarvitsisi olla kyllä parempi.

Minkäs kirjan mä sitten otan?

Kirjailija: Ali Smith
Kirja: Oli kerran kello nolla
Alkuperäinen teos: There but for the (2011)
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26485-9
Sivuja: 277
Kestäisikö toisen lukemisen: Paikoittain, mutta ei kokonaan
Montako tähteä: ** (Annoin ensin yhden, mutta luettuani oman arvosteluni huomasin, ettei se nyt ihan niin huono sentään ollut)

Pari linkkiä toisiin arvioihin:
http://kirjanurkkaus.blogspot.fi/2014/09/ali-smith-oli-kerran-kello-nolla.html
http://suketus.blogspot.fi/2014/04/ali-smith-oli-kerran-kello-nolla.html
http://www.maailmankirjat.ma-pe.net/?p=1614
http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2014/03/ali-smith-oli-kerran-kello-nolla.html

Järkyttävän maukkaat banaanit limesiirapissa

26 torstai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Ferran Adrià, Hedelmä, Jälkiruoka, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Ja sitten oli se viikonlopun toinen jälkiruoka: Ehdottomasti jatkoon! Tätä tullaan maistelemaan vielä moneen kertaan. Nyt osui Ferran Adrián Perheaterian maut oman perheen ja suvun makujen kanssa niinku niiiiin hyvin yhteen.

Tarvittavat ainekset.

Tarvittavat ainekset.

BANAANIT LIMESIIRAPISSA resepti 10 henkilölle (mutta syö tämän pienempikin joukko ihmisiä, jos ei tarvitse hienostella ja nuukailla…): 3dl vettä ja 160g sokeria kattilaan laittaa ystävällisesti hän ja lämmittää sen verran, että sokeri liukenee. Sitten jäähtymään. Hyvin pestyistä 4 limestä raastetaan kuori jäähtyneeseen sokeriveteen ja huomio, vain vihreä osa, ei tartte raapia sitä kitkerää valkoista. Puristetaan sekaan myös niiden limejen mehu. Siivutetaan 10 banaania ohuiksi siivuiksi ja laitetaan lillumaan limesiirappiin. Jääkaappiin marinoitumaan 1-2 tunniksi, välillä voi hämmentää. Tarjotaan siirappeineen päivineen vanilijajäätelön kera. Ei kirjan, mutta mun versiossani. Siinä mielessä mun versioni on mukavampi.

Valmis herkku vaatii kylkeensä vanilijajäätelön.

Valmis herkku vaatii kylkeensä vanilijajäätelön.

Herkullisen näköinen appelsiinijälkkäri

25 keskiviikko Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ferran Adrià, Hedelmä, Jälkiruoka, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti, Stockmann

…on ihan sairaan kauheeta. Ainakin hiukan säädetyllä reseptillä.

Viikonlopun ruokabakkanaaleihin varustauduttiin onneksi kahden jälkkärin (erikoiset appelsiinit ja banaanit limesiirapissa) aineksilla ja ensiksi testattiin appelsiineja perhelounaalla. Hyvä niin, koska eivät päässeet jatkoon. Molemmat reseptit ovat Ferran Adrián Perheateria-kirjasta. Liekö perheelläni ja espanjalaisen perheellä niin eri käsitys hyvästä vai ihanko vain itse tyrimme reseptin? Mene ja tiedä, en aio kokeilla toiste.

Onpa siinä herkullisen oloinen annos. Mitä siinä on?

Onpa siinä herkullisen oloinen annos. Mitä siinä on?

Siinä on kaikkea outoa, kuten appelsiinia, hunajaa, oliiviöljyä, suolaa ja reseptiin sopimattomia kovia karamelleja.

Siinä on kaikkea outoa, kuten appelsiinia, hunajaa, oliiviöljyä, suolaa ja reseptiin sopimattomia kovia karamelleja.

Josko joku muu tahtoo koettaa onneaan, niin tässä olisi
elBullin ERIKOISET APPELSIINIT resepti 6 henkilölle:
Tähän tarvitaan Perheateria-kirjan mukaan leivinpaperiarkki, jonka sisään kätketään 9 kovaa hunajakarkkia (Stockalta löytyi vain kovia Anis-karkkeja ja hunaja-Vicksejä, lämpimästi en suosittele kumpiakaan. Etsi hunajakarkit tai jätä kokeilematta!). Ne hakataan kaulimella tai jollain muulla raskaalla murskaksi. 6 kookasta aplaria kuoritaan silviissiin veitsellä, että appelsiinilohkoja suojaava valkoinenkin osa poistuu. Leikataan aplarit puolen sentin paksuiksi kiekoiksi ja levitellään lautaselle. Päälle lorautetaan 4 rkl juoksevaa hunajaa ja 6 rkl hyvää oliiviöljyä. Sitten vielä 1 ripaus merisuolahiutaleita ja ne karkkimuruset. Valmis. Kyllä leikkaa kiinni ainakin Anis-pastillilla, saati sitten viileällä Vicksillä, mutta onpa kokeiltu. Kannattaa laittaa jääkaappiin jäähtymään.

Nauttii, jos voi.

Näin menee murskaksi kova karamelli kun kaulimella paiskoo.

Näin menee murskaksi kova karamelli kun kaulimella paiskoo.

Kyllä, näyttää vahvasti paremmalta kuin mitä on.

Kyllä, näyttää vahvasti paremmalta kuin mitä on.

Pikkusen ripee ja halpa ruoka alle 200 kcal

25 keskiviikko Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Eines, Kasvisruoka, Keitto, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Lounas

Sul on siin tunti aikaa ja sul on siin nälkänen mukula ja nälkänen sää itte ja sun tarttee tarkkailla kaloreita etkä jaksa ruveta rättään minkään salaatinlehtien kans niin mitä sää teet?

Sää otat pakkasesta Apetitin kasvissosekeiton, lämmität sen kattilassa ja keität muutaman minuutin pehmoset munaset sulle ja mukulalle. Mukula sanoo maistamatta että hyi en syö, koska en tykkää, mutta syö kuitenkin.

Ei oo itte tehtyä, mutta ei se itte tehtynä sen edullisemmaks ainakaan tule. Tästä selviää alle kahdella eurolla (per kaksi ihmistä) jonsei oteta sähkön kulutusta lukuun ja energiaa on keitossa 35kcal/100g ja 50g:n munassa vähän reilu 70kcal.

Niin on nätti, keväinen ja aurinkoinen.

Niin on nätti, keväinen ja aurinkoinen.

Satua ja Sopasta Tampere-Talossa

25 keskiviikko Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Konsertti, Musiikki, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Hämmästelen, Konsertti, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Musiikki, Orkesteri, Soitin, Tampere, Tampere Filharmonia, Tampere-Talo

Lapsilla hiihtoloma ja silleen. Kaikkea ohjelmaa on kaupungissa ja tolleen. Yhtenä ohjelmana oli eilen tiistaina Satu Sopasen ja Tampere Filharmonian kamariorkesterin yhteiskonsertti ”Tahtipuikon metsästys”. Pienellä varauksella omituisin odotuksin menin sinne kera perheen.

Tässä vielä jännittyneinä odotellaan.

Tässä vielä jännittyneinä odotellaan ja etsitään paikkoja.

Konsertti oli suunnattu lapsille, luonnollisestikin. Lapsen lippu maksoi alle kympin, aikuisten yli kympin. Kokoonpanomme oli kaksi aikuista ja yksi lapsi, joista yksi onneksi ihan tykkäsi, kaksi kokivat pääasiassa myötähäpeää ja mahakipua. Konsertti oli ylipirteä, niinkuin odottaa saattoi. Tarina oli vähän kökkö, mutta sentään lapset osallistuivat. Parasta antia olivat Sibeliuksen, Bachin ja Mozartin sävelet, joita orkesteri niin kauniisti soitti. Ja avustaja, joka joutui parvella kiipeämään kolmelle tuolille laskiessaan siiman avulla tahtipuikkoa (=PUUKEPPIÄ, miksi???) lavalle sekä ennen kaikkea opetusohjelma lapsen kasvattamisesta. Lavalla ja lavan reunalla nimittäin hyöri yksi alamittainen, jota huoltaja kävi vähän väliä poimimassa lavalta pois, mutta jonne alamittainen aina kapusi uudestaan. Se on hienoa katsottavaa kun aikuinen ei saa ehkä neljän vanhaa (ja itseään?) käyttäytymään sen vertaa, ettei huomio itse ohjelmasta siirtyisi siihen jännitykseen, lähteekö lapsi juoksemaan lavalle vai pysyykö reunassa.

En tiedä, onko vika katsojassa eli minussa (ja aikuisseuralaisessa), mutta en pysty heittäytymään. En pysty iloisesti rapsuttelemaan itseäni laulun tahdissa, en leikkimään sadepisaraa (vaikka se olikin esityksen aatelia ollen Sibeliuksen kappale) enkä eläytymään nuken hepsankeikkaan, joka laulaa ”yksi, käksi…”. Minusta konsertti oli kolmen vartin kärsimysnäytelmä, mutta olen varmastikin vähemmistössä. Konsertti taisi olla loppuunmyyty. Emminä pahalla, minä vaan hämmästelen niin montaa asiaa koko kokonaisuudessa.

Satu Sopasta ei tullut vangittua kuvaan, mutta orkesteri antoi kaikkensa. Erityisesti pidin ilmeikkäistä sellisteistä, joista toisella oli kivat jalat.

Satu Sopasta ei tullut vangittua kuvaan, mutta orkesteri antoi kaikkensa. Erityisesti pidin ilmeikkäistä sellisteistä, joista toisella oli kivat jalat.

Vertaisin konserttia mielelläni Mio, poikani Mio -esitykseen, joka Tampere-Talossa viime syksynä vedettiin. Ei ollut täyttä salia, vaikka oli koko orkesteri koossa ja esitys oli aivan hillitön. Oli tosin iso sali, kun Sopasella oli pieni. Siinä oli hieno musiikki ja hieno esitys. Hengästyttävä, mutta hyvällä tavalla. Siinä oli kulttuuriantia, jota tahtoisin lapselleni tarjota toistekin.

Käsi pystyyn sinä aikuinen ihminen, joka ihan oikeasti koit vilpittömästi valtavia ilon ja oivalluksen hetkiä Tahtipuikko-konsertissa! Olenko vain äkäinen, kyyninen vanaha ihiminen, kun en saanut siitä mitään irti? Tai sain kai: kokemuksen.

Mietimme konsertin jälkeen seuralaisen kanssa, että mielummin menemme johonkin Tampere Filharmonian aikuisten konserttiin lapsen kanssa, jolloin kaikki meistä saavat siitä jotain. Tällä kerralla ainoastaan lapsi sai. Hyvä toki että edes hän, mutta ei hänkään nyt mitenkään liekeissä ollut. Sitten kun minä perustan konserttitalon tai teatterin tai elämyspuiston, niin minä teen sillä lailla, että lapsen lippu maksaa 30 euroa ja siihen pääsee aikuinen tai kaksi ilmaiseksi mukaan. Kas on kurjaa, että ne, jotka saavat vähiten, maksavat eniten.

Kukkakaaligratiini vie kielen mennessään

22 sunnuntai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Ferran Adrià, Juusto, Kasvisruoka, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Lauantailounas ei kaikilta osin mennyt aivan putkeen ja tuubiin, mutta kukkakaaligratiini sai kunnioitusta osakseen, eikä suotta. Kyllähän sitä väännettiin ilolla vaikka resepti vähän pettikin. Siitä hieman Perheateria-kirjaa soimaan. Sen pohjalta on kuitenkin laadittu seuraava resepti muutamin muunnoksin. Alkuperäisessä reseptissä määrä on tehty pelkäksi alkuruoaksi, me söimme sitä uunilohen lisäkkeenä ja siihen se sopi hyvin.

KUKKAKAALIGRATIINI 9 henkilöllelle (ja useammallekin jos lisäkkeenä syödään)
Tähän tarvitaan laakeahko vuoka, kaksi vähintään kahden litran kattilaa ja kolmas isompi. Uunia vaille kaiken voi tehdä hyvissä ajoin ennen ruokailua, uuniosuus juuri ennen tarjoilua.

Pilkotaan 2-3 kukkakaalia 3-5 cm:n kokoisiksi nupuiksi (leikataan tyviosa pois). Keitetään isommassa kattilassa suolattomassa vedessä joku 8 minsaa niin, että jäävät vielä napsakoiksi. Huuhdotaan ja kumotaan varovasti vuokaan. Maustetaan ne 0,4 dl öliiviöljyä, suolalla ja valkopippurilla ja jätetään oman onnensa nojaan.

Kukkakaalin nuppuset ne siellä keittyvät. Veteen ei laiteta suolaa!

Kukkakaalin nuppuset ne siellä keittyvät. Veteen ei laiteta suolaa!

Tehdään béchamel-kastike eli tavallisemmin valkokastike näin: Keitetään 1,4 l punaista maitoa toisessa kattilassa samalla kun sulatetaan 6-7 rkl voita toisessa kattilassa. Voihin lisätään 6-7 rkl vehnäjauhoa ja vispilällä vispataan kunnes muuttuu pehmeäksi. Pikkuhiljaa kaadellaan kiehahtaneet maidot jauho-voi-sekoituksen sekaan koko ajan hämmentäen. Yhteen isoon sipuliin tökätään 2-3 neilikankukkaa ja tiputetaan se soosiin. Lisätään myös muutama ripaus muskottipähkinäjauhetta ja 2 laakerinlehteä. Annetaan kiehua hiljalleen 20 minuuttia, siivilöidään ja suolataan. Pakko ei ole siivilöidä, mausteet saavat mennä uuniinkin.

Huomio! Jos kastike tuntuu liian löysältä, sekaan voi lisätä jauho-kylmävesi-seosta ohuena nauhana ja kiehauttaa. Tämän voi tehdä niin monta kertaa kunnes on koostumukseen tyytyväinen. Vähän veteläksi se kuitenkin saa tässä vaiheessa jäädä.

Silkkaa taikuutta! Näinkin hauskasti voi käydä kun oikein innolla liian löysää soosia vispaa.

Silkkaa taikuutta! Näinkin hauskasti voi käydä kun oikein innolla liian löysää soosia vispaa.

Lisätään kastikkeen sekaan puolet noin 180 g:sta raastettua Parmesan-juustoa ja hämmennetään. Kipataan kastike kukkisten päälle ja ripotellaan loput parmesanit päälle. Uuni 225 astetta ja grillivastukset. Jos ainekset ovat ehtineet kylmetä, kannattaa tyrkätä ne uuniin jo ennen kuin kuumuus on saavuttanut huippunsa. Grillataan, kunnes päällinen on kauniin ruskea.

Nyt on niin hyvä rusketus, että oksat pois!

Nyt on niin hyvä rusketus, että oksat pois!

Vinkki! Jos tästä haluaa tehdä pääruoan, voi kastikkeen sekaan pilkkoa palvikinkkukuutioita ja päälle lisätä vaikka muutaman pekonisiivun.

Valkosipulikeitto teki vaikutuksen

22 sunnuntai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ferran Adrià, Hämmästelen, Kana/broiler, Keitto, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Leipä, Resepti

…muttei välttämättä hyvää vaikutusta.

Tuli keiteltyä melko runsaasti kanalientä kuluneella viikolla ja ostettua elBulli- eli Ferran Adrià-henkinen Perheateria-kirja ja suunniteltua viikonlopuksi ruoka, joka yhdisti edellisiä.

Menuun suunniteltiin valkosipulikeitto alkuun, lohta ja gratinoitua kukkakaalia päähän sekä kaksi eri jälkkäriä, toisen pääraaka-aineena appelsiini, toisen bansku.

Montaa ruokalajia säätäessä kannattaa olla oman elämänsä ammattikokki ja laitella kaikkien ruokien kaikki ainekset kesken. Sitten sopii leikkiä kokkiohjelmaa kun kaatelee valmiiksi mitattuja aineita patoihin ja pannuille.

Montaa ruokalajia säätäessä kannattaa olla oman elämänsä ammattikokki ja laitella kaikkien ruokien kaikki ainekset kesken. Sitten sopii leikkiä kokkiohjelmaa kun kaatelee valmiiksi mitattuja aineita patoihin ja pannuille.

Perheateria-kirjasta tuli todettua sellaista, että reseptit eivät oikein pidä paikkaansa. En tiedä kaikista, mutta parissa olisi heti kommentoitavaa. Valkosipulikeitossa oli resepti kahdelle, kuudelle, 20 ja 75 henkilölle. Näppärästi laskin siitä 9 hengen määrät. Kyllä olisi sillä keitolla ruokkinut vaikka jalkapallojoukkueellisen junnuja. Varsinkin, kun olisivat ottaneet aika vähän. Ainakin testiryhmän lapsiin keitto ei uponnut. Aikuiset söivät ehkä kohteliaisuudesta. Itse olin ainoa, joka rohkeni ääneen sanoa, että ei tää nyt kovin kummosta ole.

Odotukset olivat korkealla ja pettymys tuli, mutta näin sen RESEPTI 6:lle (ja monelle muulle) nyt kuitenkin menee vähän muokattuna (jos haluaa kokeilla onneaan lukija):
Paistinpannu kuumaksi. Vajaa 1 dl oliiviöljyä pannulle ja 6 kpl parin sentin siivua maalaisleipää siihen käristymään. Saa porista, muttei tietty räiskyä. Niin kauan paistellaan ja pari kertaa käännellään, että ruskettuvat kauniisti. Leivät syrjään ja pannu hittoihin. (!!!)

Näin ne leivät kullanruskettuvat.

Näin ne leivät kullanruskettuvat.

Tilalle kattila ja sinne ronski loraus oliiviöljyä ja 6 valkosipulin kynttä litistettynä kullanruskettumaan. Sekaan 4 tl paprikajauhetta (tai espanjalaista choriceroa), ne leivät ja 1,5 l kanalientä. Annetaan kiehua niin kauan, että leivät pehmenevät. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Samalla keitetään 3 semilöysää kananmunaa eli kiehuvaan veteen munat noin 4 minuutiksi, nopea kylmennys ja kuoret pois. Leipien pehmettyä koko sotku (paitsi munat) sauvasekoittimella sileäksi, lautaselle ja oheen puolikas muna. Siinä se. Sitten nauttimaan, jos sopii makumaailmaan.

Reilu loraus oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet ovat päässeet kattilaan.

Reilu loraus oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet ovat päässeet kattilaan.

Paprikajauheen ja leipien lisäämisen jälkeen väri on aika herkullinen.

Paprikajauheen ja leipien lisäämisen jälkeen väri on aika herkullinen.

Sileäksi sekoitettuna näyttää... no... mielenkiintoiselta.

Sileäksi sekoitettuna näyttää… no… mielenkiintoiselta. Ei välttämättä ravinnolta.

Valmiina ihan kiva näky. Sopii hyvin aluslautaseen, jos sattuu olemaan juuri tuon värinen aluslautanen.

Valmiina ihan kiva näky. Sopii hyvin aluslautaseen, jos sattuu olemaan juuri tuon värinen aluslautanen.

(!!!) Seuraavana päivänä jätin reseptin tähän kohtaan (paitsi että lisäsin öljyyn valkosipulia) ja sipaisin leipäin päälle valkosipulituorejuustoa ja tarjosin sen alkupalana. Suosio oli suurempi ja toteutus helpompi. Ensi kerralla teen samoin.

Viulistiksi vanhalla iällä?

22 sunnuntai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Musiikki, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Musiikki, Soitin, Viulu

Aika nostalginen olo tuli niin hyvässä kuin pahassakin kun kaivoin kahdenkymmenen vuoden paussin jälkeen viuluni esiin. Olkatuen suojamuovin oli aika hapertanut, joten kokeilin ilman. Hartsista ei lähtenyt samaa tuoksua kuin ennen, mutta tuntuma oli sama. Suureksi yllätyksekseni sormet löysivät vähän haparoiden oikeille paikoilleen ja siihen nähden, etten muista mitään, muistinkin hyvin. Yllätin itseni.

Ei olekaan viulu vaiennut.

Ei olekaan viulu vaiennut.

Nyt tässä mietinkin, että saisikohan jostain aikuinenkin yksityisopetusta, jotta voisi vähän kokeilla, vieläkö sitä…

Huh huh, onpa nostalginen olo.

Kanaliemitalkoot

19 torstai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Ferran Adrià, Kana/broiler, Kotiruoka, Kulinarismi, Lounas, Resepti

Se on raakaa työtä kun kanalientä keitellään. Eilen hankituista luomukanoista kahdeksan kappaletta päätyivät tänään kattilaan. Omien lisäksi käytössä olivat niin naapurin kuin äidinkin kattilat. Molemmat tulivat palkituiksi keitetyllä kanalla.

Tollanen luomukana on aikalailla pienempi kuin sellainen 12-viikkoinen tehobroileri. Siksi niitä niin paljon tuli käytettyä, mutta nyt on pakkanen täynnä lientä ja viikonloppuna keitellään valkosipulikeittoa.

Liemen voi keitellä ilman lihoja pelkistä luista sun muista tai sitten lihoineen päivineen. Itse suosin lihoineen päivineen keittoa, koska lihakin valmistuu niin kätevästi samalla. Kerralla kannattaa tehdä paljon, koska liemi säilyy pakkasessa ainakin puoli vuotta.

Nämät ovat hyvät ainekset.

Nämät ovat hyvät ainekset.

No niin, näin mennään:
Kannattaa ottaa ainakin 5 litran kattila. Onnistuu pienemmässäkin, mutta tuohon kokoon mahtuu hyvin 2 kanaa tai broileria (tai 4 rankaa ilman lihoja). Ne nahkoineen kaikkineen kattilaan ja perään pariin palaan pilkottuna seuraavat: 1 reilu porkkana, 1 kookas tai 2 pientä sellerin vartta, 1 iso purjosipuli, 50-100 g palsternakkaa ja reilu pala tuoretta inkivääriä. Mausteeksi 10 maustepippuria, kevyt kaato valkopippuria, reilusti rosmariinia ja timjamia kuivattuna tai tuoreena. Juu niin ja merisuolaa. Itse laitan liian vähän, laita sinä enemmän, mutta ei liikaa kannata.

Kattilan voi laittaa jo kuumumaan, eihän se haittaa, jos ainekset hiukan paistuvat. Sitten 5 litraa vettä tai ainakin niin, että ainekset peittyvät ja keittelemään.

Näin on vesi peittänyt kanaset.

Näin on vesi peittänyt kanaset.

Kiehutellaan reilusti niin, että pintaan kertyy ällöä vaahtoa. Kuoritaan se kauhalla pois. Nahkoineen kun kanaa keittää, kertyy pinnalle myös rasvaa. Sitäkin voi pikkuhiljaa käydä kaapimassa pois. Toimenpiteiden jälkeen pienennetään lämpöä ja laitetaan kansi päälle. Annetaan kiehua hiljaa ainakin kaksi tuntia.

Ällöä löllöä.

Ällöä löllöä.

Nostetaan kanat syrjään ja siivilöidään vihannekset hittoihin. Siinon nyt liemi. Se on aika laimeaa, että ehkä kasaan (ja kannetta?) keittäminen olisi järkevää. Annetaan jäähtyä ja kas, rasvan jämät saa helpommin pois. Perataan kanat ja syödään pois tai pakastetaan. Sama liemen kanssa.

Siivilöittemistä.

Siivilöittemistä.

Suikaloitua kanaa voi käyttää vaikka kanakeittoon tai bbq-kastiketta lisäämällä tehdä siitä nyhtökanan.

Suikaloitua kanaa voi käyttää vaikka kanakeittoon tai bbq-kastiketta lisäämällä tehdä siitä nyhtökanan.

Ihan kuriositeettina, helpommalla pääsee Ferran Adriàn ohjeella, jossa 2 litran liemeen tulee 130g sipulia, 80g porkkanaa, 40g varsiselleriä, 4 kanan rankaa ja 5 litraa vettä. Keittoaika noin 2,5 tuntia, ei kantta. Muuten samat toimenpiteet kuin ekassa reseptissä.

Mitä liemellä voi tehdä? Siitä voi tehdä kanakeittoa tai valkosipulikeittoa. Sitä voi käyttää kastikkeissa tai ottaa vaikka töihin evääksi. Sekaan niitä kanasuikaleita, kesäkuritsasuikaleita vaikka, valkosipulia ja chiliä. Kätevä, nopea ja kevyt lounas.

The Ukulele Orchestra of Great Britain tulee, olenko valmis?

18 keskiviikko Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Konsertti, Musiikki, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Konsertti, Kulttuuri, Musiikki, Orkesteri, Soitin, Tampere, Tampere-Talo, Ukulele

Aamulehtikin sen tietää, että tällä viikolla on luvassa jotain uskomatonta.

Aamulehtikin sen tietää, että tällä viikolla on luvassa jotain uskomatonta.

← Older posts

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...