Aiemmin tänä vuonna luin amerikkalaiskirjailija John Williamsin Stoner-kirjan (arvosteluuni tästä linkistä). Sen sanottiin olevan suurin amerikkalainen romaani, josta et ole koskaan kuullut (The New Yorkerin mukaan siis). Se olikin hieno romaani ja jätti kaipuun Williamsin muihin romaaneihin. Käännettynä oli vasta yksi toinen, Butcher’s Crossing.

Butcher’s Crossingin etukansi.

Stoner alkoi johdannolla, jossa jostain kumman syystä kerrottiin pitkälti koko kirjan juoni. Analysoitiin, nimittäin. Olin siitä jokseenkin hämilläni, koska en nykyään enää lue edes takakansia ennen kirjan luvun aloittamista (kirjaa valitessa tietysti) ettei tarinasta tulisi ennakko-oletuksia. Butcher’s Crossingissa näkyi myös olevan johdanto. Skippasin ja siirryin asiaan.

Butcher’s Crossingin takakansi. Lue jos haluat ja älä jos et. Sama tämän artikkelin suhteen. Lupaan, etten spoilaa.

On olemassa vielä yksi romaani, Augustus, jonka Bazarkustannus juuri saamani ja innolla odottamani tiedon mukaan julkaisee suomeksi helmikuussa 2017. Tuskin maltan odottaa!

Kaikkien kolmen kirjan teeman eroavat huomattavasti toisistaan. Stoner kertoi tavallisen, surullisen opettajan elämäntarinan. Vaikutti ajatuksena kuivalta – ei ollut! Augustus kertoo nimensä mukaisesti Rooman ensimmäisestä keisarista kuvitteellisten päiväkirjamerkintöjen, kirjeenvaihdon ja muistelmien muodossa. Kuivahkoako? Mene ja tiedä.

Butcher’s Crossing kertoo 1800-luvun lopulla elävästä nuoresta miehestä, Will Andrewsista, joka matkustaa kutsumuksensa perässä yliopistomaailmasta lännen aavikkokylään biisoneita jahtaamaan. Vaikutti ajatuksena vielä Stoneria kuivammalta, mutta toisin kävi tämänkin tarinan kanssa.

Will Andrewsilta ei rahaa puutu, joten hän saa kerättyä itselleen pienen retkikunnan. Neljään mieheen lähdetään kohti Coloradon aavikkoja, joilla Miller, kokenut, mutta monien vähän höpertyneenä pitämä biisoninmetsästäjä on joskus nähnyt valtavan biisonilauman.

     Iso mies nyökkäsi. ”Minä olen”, hän sanoi. Mustuaiset olivat suuret ja erottuivat terävästi valkuaisista, kulmakarvat olivat kurtussa lähellä silmiä – nenän leveä selkäkin oli rypyssä. Iho kellersi hieman ja oli sileä kuin parkittu nahka, leveän suun pielissä oli uurteita, jotka kaartuivat ylös kohti nenän paksua kärkeä. Tukka oli tuuhea ja musta; siinä oli jakaus sivulla, ja paksu pehko peitti korvat puoväliin. Mies esittäytyi uudestaan:”Minä olen Miller.”

Tarina kertoo surullista kertomaa siitä, mitä ihminen ahneuksissaan on tehnyt luonnolle. Viime aikoina on enenevässä määrin puhuttu siitä, miten ihminen on tuhonnut lukuisia eläinlajeja. Kirja ottaa siihen mainiosti kantaa, vaikka se on alunperin julkaistu vuonna 1960. Nyt sitä lukiessa voi miettiä, kuinka paljon enemmän silloin oli eläinlajeja kuin nyt ja kuinka paljon enemmän niitä oli 1800-luvulla. Asiaa käsitellään laajasti myös Yuval Noah Hararin kirjassa Sapiens – ihmisen lyhyt historia. Että voi voi ihminen, minkä teit.

Sen lisäksi, että Butcher’s Crossing kuvaa sen enempää saarnaamatta, mitä ihmiskunnan ahneus tekee eläimille, se kertoo myös, mitä ihmisen ahneus tekee toisille ihmisille. Will Andrews, se nuori mies, haluaa kokea biisonin metsästyksen jännityksen. Miller haluaa löytää kauan sitten näkemänsä monituhatpäisen lauman. Mukaan saadaan pari muutakin, tosin vain täysin, vain ja ainoastaan töihin, ei elämyksiä elämään ja kokemuksia keräämään. Ennen ei niin metsästetty elämyksiä, oli jotain muutakin tekemistä. ”Elämyksiä” vain tuppasi tulemaan, vaikkei niitä olisi niin paljoa toivonutkaan…

Kirjan ihmispäähenkilöt jäävät todellisen päähenkilön, luonnon varjoon. Ja armoille. Toisaalta kuvataan yksittäisen ihmisen sielunmaisemaa, toisaalta luonnon suuruutta, mahtavuutta ja armottomuutta. Tai no, luontohan vain on. Ihminen on se, joka on avuton sen edessä. Kuinka voi aavikolla olla kesällä kuuma ja talvella kylmä. Ja kuinka nykypäivän ihminen, ainakaan tällainen pullasorsakotihiiri ei selviäisi kummankaan armoilla päivääkään ja kuinka entisaikana juotettiin härät ensin ymmärtäen, että matka ei jatku jos härkä ei vedä. Ja tarvittaessa samoilla vaatteilla mentiin auringon paahteessa ja lumituiskussa. Kyllä hätä keinot keksi.

     Miehet leikkasivat pehmitetystä vuodasta kapeita, kyynärän mittaisia suikaleita, karvoivat ne, vetivät keskelle kymmenen sentin viillon ja suojasivat suikaleilla silmänsä häikäisevän kirkkaalta lumelta. Ohuiden männynoksien joukosta valikoitiin sopivan mittaisia, jotka liotettiin ja pingotettiin soikioiksi, ja tähän tähän kehykseen sidottiin ristikkäin nahkaremmejä. Näillä alkeellisilla karpposilla käveltiin kovalla, ohuella hankiaisella, jotta jalat eivät humahtaneet pehmeään lumeen.

John Williamsin teksti on tarkkaa ja kuvailevaa, viipyilevää ja samalla vangitsevan mielenkiintoista. Tarinaa ei malta jättää kesken. Aavikon kuivuudesta lukiessa olin itsekin nääntyä janoon (niinkuin muka!) vain siksi, että tilanne oli niin epätoivoinen. Hyvän kirjan tunnistaa siitä kun lukeminen välillä ihan oikeasti hengästyttää sen verran, että kunhan saa yhden kohtauksen loppuun, on vedettävä syvään henkeä, jaloteltava ja juotava.

Vaikea sanoa, mikä siitä ensin suomeksi julkaistusta Stonerista teki sen kaikkien aikojen suurimman tuntemattoman amerikkalaiskirjan. Loistavahan se kyllä oli. Siitä kiinnostuin aikanaan kansikuvan vuoksi, se pysäytti minut uudestaan ja uudestaan. Butcher’s Crossing kiinnosti jo ennen kuin olin lukenut Stonerin. Ja tämäkin edelleen vain Stonerin kansikuvan perusteella. Kaikista maailman kirjoista miten me aina tulemmekin valinneeksi kirjat, jotka haluamme lukea?

Näillä kerroilla valinta intuition mukaan osui oikeaan!

Kirjailija: John Williams
Kirja: Butcher’s Crossing
Alkuperäinen teos: Butcher’s Crossing
Kustantaja: Bazar
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
ISBN: 978-952-279-207-5
Sivuja: 334
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Kestäisi kyllä, vaikka samoin kuin Stonerkin, tarina ja sen maisema jää mieleen. Ehkä se riittää, mutta en kärsisi, vaikka lukisin toisenkin kerran.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Koska näen maiseman ja osaltaan hahmotkin mielessäni, olisi mielenkiintoista nähdä itse elokuva. Se olisi aika vähäeleinen. Maltettaisikohan siihen saada sama viipyilevä tunnelma, mikä kirjassa on?
Montako tähteä: ****

Butcher’s Crossing muualla:
Kymmenen puikkoa langalla
Kirjakirppu
Lukutoukan kulttuuriblogi
Lumiomena
Kaisa Reetta T.
Kirjapolkuni
Lukuisa