Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Perinteinen

TTT: Viulunsoittaja katolla

11 maanantai syys 2017

Posted by Kulttulinaristi in Teatteri, Yleinen

≈ 3 kommenttia

Avainsanat

Historia, Kulttuuri, Musikaali, Perinteinen, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri, Teatteri

Ensimmäinen kokemukseni Viulunsoittaja katolla -näytelmästä on Seinäjoen kesäteatterista kauan aikaa sitten. Olin silloin sekä tarinasta että ympäristöstä hyvin vaikuttunut. Siinä oli myös elementtejä, joiden kuvittelin kuuluvan perinteisesti jokaiseen viulunsoittajaan. Pienen pettymyksen siis koin kun TTT:n versiossa se olikin toteutettu toisin.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Teatterin taiteellinen johtaja Maarit Pyökäri totesi jossain haastattelussa taannoin, että viulunsoittajan teema on tänäkin päivänä hyvin ajankohtainen. Moni muu on todennut, että viulunsoittaja on aikalailla jo nähty. Eräs tuttava totesi, että tämä oli kenties hienointa, mitä TTT:n lavalla on koskaan nähty. Minä totean, että tarina on ajankohtainen, toteutus oli varsin komea ja Viulunsoittaja katolla kuuluu yleissivistykseen.

Satuin seurueineni ennakkonäytökseen, joka taisi olla hienojen omaisten illan ja ensi-illan välinen matalikko. Aistimani perusteella työryhmä oli tuolloin vähän väsynyt hurjan harjoittelujakson jälkeen ensi-iltaa odottaessa. Eikä ihme. Kaikista muista näytöksistä lukemani arvosteluthan ovat olleet silkkaa kultaa ja energisyyden ylistystä. Sen vuoksi haluaisinkin nähdä TTT:n Viulunsoittajan nousevan uudelleen katolle, koska haluaisin kokea sen hypen, joka tämän version ympärillä pyörii.

Muutamista laulu- ja näyttelijäsuorituksista mainitakseni sanon, että Ola Tuomisen, jota ei kuulemma niin laulumiehenä pidetä, laulu oli minusta mitä mainiointa. Pidin kovasti Rikas mies jos oisin -laulun tulkinnasta. Maria Lundin lauluäänestä pidän kovasti, mutta myös pidän hänestä enemmän laulajana kuin näyttelijänä. Petra Karjalaista kuulisi kovin mielellään enemmänkin. Juha Junttu oli jäätävintä, mitä voi olla. Vähän pelotti katsoa niin julmaa viileyttä. Jos Jari Aholan hahmossa olikin miehittäjän itsekritiikkiä ja ymmärtäväistä pehmeyttä, oli Junttu aivan toiselta planeetalta. Erinomainen suoritus.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Lavalla on porukkaa kuin pipoa, välillä vähän liiankin kanssa. Näytelmän aikana ehdin miettiä, että usein tulee valitettua lippujen hinnoista, myös minun, koska käyn teatterissa paljon. Miksi musikaali maksaa niin paljon? Kun katsoos itä väkeä, joka nousee lavalle illasta toiseen elämään aitoine tunteineen muutamatuntisen näytelmän meidän katsojien vuoksi, voi sitä hintaakin hyvin perustella. Eikä ollenkaan koko henkilökunta ole näkyvillä siinä lavalla. Hienoon teokseen tarvitaan hurjan paljon väkeä.

Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Niinkuin laulussakin sanotaan, niin ”PERINTEET” ja perinteinen tarinahan Viulunsoittaja on. Se tekee tarinasta ehkä myös paikoin pitkäveteisen ja ennalta arvattavan kun sama toistuu uudelleen ja uudelleen kun tiukan isän taipuessa tyttäriensä uuden ajan kotkotuksiin. Hienosti kuitenkin nykyaikaankin sulautuu se, että jokaiselle ikäpolvelle uusi sukupolvi on perinteitä rikkova, uudistuva, villi ja edistyksellinen. Jokaisessa sukupolvessa on niitä, jotka eivät hyväksy uutta, mutta myös niitä, jotka oppivat uutta ja uskovat, ettei kaikki uusi ja tuntematon ehkä olekaan pahasta. Tunnen itsekin sellaisia jälkimmäisiä. Ne ovat minun vanhempani.

Tähän tulee pieni spoilaus näytelmän lopusta. Jos vaikka muuten tarina onkin perinteinen ja tasapaksu, niin loppukohtaus singauttaa näytelmän aivan eri sfääriin. Se, miten muuten vanhassa ajassa kylpevä näytelmä liu’utetaan nykypäivään, saa vedet silmiin ja sydämen pakahtumaan.

Kenen: Käsikirjoitus Joseph Stein, Musiikki Jerry Bock
Mikä: Viulunsoittaja katolla
Missä: Tampereen Työväen Teatteri, ensi-ilta 1.9.2017
Keitä siinä oli: Ola Tuominen, Petra Karjalainen, Petra Ahola, Maria Lund, Miia Virtanen, Idalilja Raipia, Helmi Holmström, Ansa Ahola, Karoliina Tapala, Anna Pukkila, Juha-Matti Koskela, Jari Ahola, Antti Lang, Minna Hokkanen, Jari Leppänen, Kake Aunesneva, Pentti Helin, Jyrki Mänttäri, Juha Junttu, Henna Wallin, Annina Rubinstein sekä paljon tanssijoita ja 8-henkinen orkesteri
Kuka ohjasi: Miika Muranen
Kuka koreografioi: Petri Kauppinen
Tykkäsinkö: Olisin luullut tykkääväni vieläkin enemmän.
Menisinkö uudestaan: Menisin, koska haluaisin nähdä sen uusin silmin ja myöhemmän esityksen.

Kyllä amerikkalainen osaa suklaata tehdä

19 sunnuntai Kes 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Herkku, Historia, Jälkiruoka, Kulinarismi, Perinteinen

Minä kun luulin, että Fazerin sininen on ainoa oikea suklaa. Ja että sveitsiläinen ja itävaltalainen myös osaavat suklaanvalmistuksen taiat. Ja tähän voi joku sanoa, että suomalainen suklaa on kuraa ja valmistettu jäämäpavuista. Niin tai näin, suomalaiselle kielelle mukavasti sulaa.

Mutta entäpä amerikkalaiset sitten? Nyt tuli vastaan sellainen suklaaelämys että oksat pois. See’s Famous Old Time Candies suoraan Ameriikasta kotiin tuotuna (tuliaisena nimittäin). Yritys on perustettu vuonna 1921 ja se pitää nykyään majaansa San Franciscossa Californiassa. Myymälöitä on pääasiassa Amerikassa, muutama muuallakin, mutta Euroopassa, nyyh, ei.

Niin näyttävät konvehdit omin pikkukätösin tehdyiltä ja sisus, ai maailma, se on täyteläistä ja ihanaa. Siinä, missä Fazer, tai Lindtkin jopa, tarjoaa puoleen kiloon monta kymmentä konvehtia, mahtuu See’sin vanhanajan namusia samaan painoon aljon vähemmän. Ne ovat täyteläisiä ja maukkaita, ihanan pehmeitä, ah! Näitä lisää, mutta mistäs sais?

Kaunis kansi.

Kaunis kansi.

Vielä kauniimpi sisus.

Vielä kauniimpi sisus.

Oopperan Kummitus – The Phantom of the Opera

06 keskiviikko Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Teatteri, Yleinen

≈ 3 kommenttia

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Elokuva, Helsinki, Kulttuuri, Lontoo, Musiikki, Musikaali, Orkesteri, Perinteinen

Hyvin nuorena näin, tai paremminkin koin, Oopperan Kummituksen Lontoossa. Niin kokonaisvaltainen elämys se oli. Unohtumaton ja vaikuttava. Miten vanhempani minut sinne osasivatkaan viedä? Jäin koukkuun ja sittemmin näin samaisen Lloyd Webberin version Tukholmassa, tosin tukholmaksi esitettynä, muistaisin. Sekin oli ihana.

Joskus Oopperan Kummitus -kiertue tuli Suomeen ja pieni pettymys tuli, kun kyseessä oli jäähalliesitys eikä se ollutkaan Lloyd Webberin versio, vaan joku muu. Tarina oli sama. Jotenkin minulla olisi mielikuva, että Kummituksesta on tehty elokuvakin, siis joskus aikaisemmin, tarinalle uskollinen mutta musiikiltaan eri. Äkkihakemalla en löydä sitä netistä. Ainakin sellainen, lavaversiolle hyvin uskollinen ja upealla, sillä oikealla, musiikilla höystetty elokuva valmistui vuonna 2004. Sitä on katsottu ja kuunneltu sekä elokuvissa käyty katsomassa Finnkinon välittämä esitys jostakin juhlanäytöksestä Lontoosta.

Olen niin toivonut, että perheenikin saisi kokea sen elämyksen, minkä minä nuorena. Siinä vaiheessa kun sain tietää Kummituksen saapuneen Helsinkiin, kaikki liput olivat jo menneet. Päätin unohtaa koko asian.

Ja sitten tulivat Hullut Päivät ja tieto, että yksi näytös myydään kokonaan keltaisilta päiviltä. Lipunmyynti alkoi klo 7. Klo 7.10 näytös oli loppuunmyyty. Koskapa minulla kotona lippujenostonettihai, niin nyt meillä on liput!!!

Kun nyt sitten katsoin Oopperan sivuilta trailerin, pääsi itku. Se näyttää aivan oikealta. Se näyttää juuri siltä, miltä sen pitääkin näyttää. Ehkä en pysty odottamaan!

Kulttulinaristi on Instagramissa

01 perjantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Museo/Näyttely, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

200 kcal, Arvostan, Arvostelen, Bazar, Bon, Gourmet, Gummerus, Helsinki, Herkku, Homoseksuaalisuus, Johnny Kniga, Kirja, Kotimaan matkailu, Kotiruoka, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Like, Matkailu, Museokortti, Nähtävyys, Otava/Seven, Perinteinen, Ravintola, Resepti, Siltala, Tammi, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri, Teos, Turku, Wsoy

Vastustan kuvien käsittelyä, koska kuvan on oltava ihan oikea kuva, joka on aseteltava ja rajattava ja oikeinväritettävä siinä ottotilanteessa. Koska se on valokuvaamista se.

Ja sitten on hittovie käynyt niin, että olen tutustunut Instagrammiin (tai 6Tag-äppiin) ja Microsoft Picture Manageriin ja molemmilla on niin peevelin helppoa niitä kuvia ihan vähän parantaa. Värejä kirkastaa. Horisonttia suoristaa. Vähän vaan valmista filtteriä lisätä. Sumentaa osasia huolettomasti.

Että niin. Jotta josko kivempia kuvia nähdä tahtoo, niin Instagrammissa on Kulttis nyt myös.

Tuosta sinne mene: https://www.instagram.com/kulttulinaristi/
Jos tykkäät, niin ryhdy seuraamaan.

Moni kiitos.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Turun Kauppahallin uusi elämä

19 lauantai Maa 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Museo/Näyttely, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Hedelmä, Herkku, Kala, Kana/broiler, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Liha, Nähtävyys, Perinteinen, Ravintola, Salaatti, Turku

Kyl mää niin kauhiast pal ilahtusisin ku Kauppahallis Turkkuses pitäytysisisisisin.

Se oli hyvänen aika puhjennut kukkaan. Siellä oli vilinää ja vilskettä. Leveä hymy karehti tamperelaisenkin huulilla, kun HÄN Turun Kauppahallissa kuljaili. Kerrassaan. Kyllä jos jossain, niin juuri Turussa soisi Kauppahllin olevan virkeä ja täynnä. Ja se oli.

Oli ravintolaa ja kahvilaa, liha-, kala ja maustekauppaa, ja jos ei ihan jokainen, niin ainakin ihan melkien jokainen liiketila täynnä. Ja Alkoki. Ihan ku nykyiseski pääkaupunkis.

Ja aivan oikeutetusti, monen monituista vuotta hiljaiseloa viettäneellä, nyt reipastuneella ja nuorekkaalla, mutta kuitenkin pohjimmiltaan vanhalla Kauppahallilla on nettiosoitteenaankin kauppahalli.fi. Ainoa oikea? Joo vai?!

Turun Kauppahalli löytyy Hansakorttelin ja Kauppatorin lähettyviltä osoitteesta Eerikinkatu 16.

Raikkaita vihanneksia.

Raikkaita vihanneksia.

Hillitön kalatiski ja vielä hillittömämmät lounasannokset Herkkunuotassa.

Hillitön kalatiski ja vielä hillittömämmät lounasannokset Herkkunuotassa.

Sushia ja vaikka mitä muita herkkuravintoloita.

Sushia ja vaikka mitä muita herkkuravintoloita.

Iso kahvila suurella pöytäalueella.

Iso kahvila suurella pöytäalueella.

Salaatti- ja keittolounaita tarjoavia ravintoloita.

Salaatti- ja keittolounaita tarjoavia ravintoloita.

Jopa salaattibuffet.

Jopa salaattibuffet.

Unohtamatta iki-ihanaa pikkumuseota pysyvällä henkilökunnalla.

Unohtamatta iki-ihanaa pikkumuseota pysyvällä henkilökunnalla.

 

Fiskbutik – Kalakauppa to 12-17, Parainen

13 sunnuntai Maa 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Gourmet, Kala, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Nähtävyys, Perinteinen, Turku

Saavuttaessa Helsinki-Turku -tieltä Kaarinan halki Paraisille Saaristotietä pitkin, tien vasemmalla puolen nököttää kalan muotoinen kyltti varustettuna tekstillä FISKBUTIK TO12-17 KALAKAUPPA. Herättäähän se kaupunkilaisen mielenkiinnon.

Ohittamaton kyltti.

Ohittamaton kyltti.

Ja syystä.

Torstaina klo 12.20 pääsemme opastetta seurattuamme Ammattiopisto Livian pihan perälle, jossa näkyy olevan se kalakauppa. Jonotusnumero on 41, edessä on parikymmentä asiakasta. Saamme aika pitkiä katseita ehkä siksi(?), kun saavumme myöhässä emmekä näytä tutuilta.

Kauppa löytyy rannasta koulun alueelta.

Kauppa löytyy rannasta koulun alueelta.

Tämän numeron saa saapuessaan 20 minuuttia avaamisajankohdan jälkeen. Tällä numerolla saa jonottaa tunnin.

Tämän numeron saa saapuessaan 20 minuuttia avaamisajankohdan jälkeen. Tällä numerolla saa jonottaa tunnin.

Mikä tunnelma, mikä fiilinki! Osa jonottajista istuu, osa seisoo, kalatiski on täynnä toistaan houkuttelevampia kalaherkkuja. Haluaisin yhden tuota ja kaksi tuota ja kolme kolmatta. Ja vähän muuta. Harmikseni olemme poistumassa talvilomaltamme Holiday Club Airistolta seuraavana päivänä.

Hillitön valikoima vähän paljon kaikkea: maustettua tai maustamatonta savulohta, kuhan kappleita, kalamurekepihvejä, friteerattuja kellarisilakoita, säilykkeitä ja kalapizzaa....

Hillitön valikoima vähän paljon kaikkea: maustettua tai maustamatonta savulohta, kuhan kappleita, kalamurekepihvejä, friteerattuja kellarisilakoita, säilykkeitä ja kalapizzaa….

On ihana seurata opiskelijoiden myyntityöskentelyä. Yksi on selvästi tutumpi asiakaspalvelun kanssa, pari muuta hommassaan ehkä ensimmäisiä kertoja. Tiukahkon oloinen opettajatar seuraa karitsoitaan taustalta välillä neuvoen, välillä jopa ojentaen. Näyttää juuri siltä, miltä opetuksen kuuluukin näyttää. Ja paikka myyjineen juuri siltä, miltä kunnon perinteisen kalatiskin pitääkin.

Ystävät ja kylänmiehet vaihtavat kuulumisia samalla kun nuoriso opettelee myynnin ja asiakaspalvelun ihmeellisyyksiä.

Ystävät ja kylänmiehet vaihtavat kuulumisia samalla kun nuoriso opettelee myynnin ja asiakaspalvelun ihmeellisyyksiä.

Hinnat eivät päätä huimaa. Kauppa näyttää siltä, miltä kalakaupan pitääkin näyttää.

Hinnat eivät päätä huimaa. Kauppa näyttää siltä, miltä kalakaupan pitääkin näyttää.

Kylmäsavulohisiivut ehtivät loppua ennen vuoroamme, graavia kääritään paketteihin satoja grammoja kerrallaan. Monet ottavat jättipussillisen kellarisilakoita ja kalamurekepihvejä.

Tunti siinä jonossa kestää, mutta mikäs se on elämystä eläessä. Lisää jonottajia on tullut jälkeemme alle kymmenen. Kaikki siis tietävät, että paikalla on oltava ajoissa. Jonotus palkitaan kassillisella kalaa. Kassiin kätkeytyy reilun kokoinen savulohifilé, pala kuhaa ja pussukallinen friteerattuja kellarisilakoita ja kolme reilua siivua kalapizzaa. Hinta koko setille on 22 euroa.

Paikka on hillitän ja kala hyvää. Fiskbutiikkiin kannattaa ehdottomasti ajaa kauempaakin. Turusta matkaa kertyy reilu puoli tuntia.

Fiskbutik Kalakauppa löytyy osoitteesta
Kalakouluntie 72, Parainen.

Kuhaa kylmänä suoraan paketista.

Kuhaa kylmänä suoraan paketista.

Yksinkertainen on kaunista. Ja niin, niin hyvää!

Yksinkertainen on kaunista. Ja niin, niin hyvää!

Kesäpäivä Kristiinankaupungissa

04 torstai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Historia, Kotimaan matkailu, Lapsen kanssa, Nähtävyys, Perinteinen, Valokuvin kerrottu

Tuli kesää ikävä ja aloin katsella reissukuvia. Kristiinankaupungin viehättävässä miljöössä tuli vietettyä yksi vuorokausi, eikä se suinkaan ole viimeinen vuorokausi siellä, sinne on päästävä toistekin.

Pukinsaari Campingin kioskissa on Suomen suurimmat jäätelöpallot ja mökki nro 4 lepää kivasti veden päällä.

Pukinsaari Campingin kioskissa on Suomen suurimmat jäätelöpallot ja mökki nro 4 lepää kivasti veden päällä.

Maisema mökin terassilta/parvekkeelta.

Maisema mökin terassilta/parvekkeelta.

Kesäravintola Pavis löytyy Kristiinankaupungin Korkeasaaresta. Ihana iltafiilis.

Kesäravintola Pavis löytyy Kristiinankaupungin Korkeasaaresta. Ihana iltafiilis.

Veneitä Paviksen edustalla.

Veneitä Paviksen edustalla.

Terassilla on ilo nauttia iltajuoma.

Terassilla on ilo nauttia iltajuoma.

Metsäreitiltä löytyy hyttysiä ja kukkasia.

Metsäreitiltä löytyy hyttysiä ja kukkasia.

Iltamaisema mäkin terassilta.

Iltamaisema mökin terassilta.

Ihastuttavia, vanhanaikaisia katukylttejä.

Ihastuttavia, vanhanaikaisia katukylttejä.

Kristiinankaupungin vanha puukirkko.

Kristiinankaupungin vanha puukirkko.

Kirkko sisältä.

Kirkko sisältä.

Emme me kyllä montaakaan nähneet. Näimmeköhän ainuttakaan.

Emme me kyllä montaakaan nähneet. Näimmeköhän ainuttakaan.

Upeassa Jungmans-ravintolassa herkullisella buffet-lounaalla. Lämmin suositus.

Upeassa Jungman-ravintolassa herkullisella buffet-lounaalla. Lämmin suositus.

Maisema Jungmanssista.

Maisema Jungmannista.

Ah, mikä kesä. Uskon, että se tulee vielä tänäkin vuonna.

Hakaniemen Kauppahalli, Helsinki

20 perjantai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Helsinki, Kotimaan matkailu, Nähtävyys, Perinteinen

Kirjoitin kotva sitten artikkelin Helsingin Vanhasta Kauppahallista. Lukijani kehotti minua facebookissa Kulttulinarismia-blogin sivulla poikkeamaan seuraavaksi Hakaniemen hallissa.

Hakaniemen kauppahalli seisoo Hakaniemen torin kulmassa.

Hakaniemen kauppahalli seisoo Hakaniemen torin kulmassa.

Menin seuralaisineni Radioa Aallon eturivin keikalle kuuntelemaan Maija Vilkkumaata ja ennen konserttia oli mahdollisuus poiketa Kauppahalliin. Vanha Kauppahalli ja Hakaniemen halli todellakin eroavat toisistaan. Vanha Kauppahalli on viimeisen päälle laitettu ja ehkä enemmän turisteille kuin paikallisille suunnattu. Siihenhän rakastuin ensi silmäyksellä. Hakaniemen halli oli perinteisempi.

Marraskuisena maanantaiaamupäivänä asiakkaita ei ollut koko hallissa kuin kourallinen. Sokkeloisen ja ahtaan tuntuinen alakerta muistutti enemmän ulkomaiden kauppahalleja kun kotimaisissa käytävät ovat yleensä leveitä ja korkeita. Lounaspaikkaoja oli melko vähän. Kun alakerta oli omistettu elintarvikkeille oli yläkerrassa sitten kaikkea muuta. Se ei oikein kauppahallia muistuttanutkaan vaan kahviota lukuunottamatta oli täynnä putiikkeja, joissa myytiin antiikkia, vaatteita, nappeja, heijastimia, sisustustavaraa, kalentereita, kirjoja ja paljon muuta. Ylhäällä väkeä oli enemmän kuin alhaalla, mutta kaikenkaikkiaan koko halli tuntui uinuvan.

Merja Nätin putiikki löytyy myös muista halleista.

Merja Nätin putiikki löytyy myös muista halleista.

Lihatiski on kuten perinteisessä kauppahallissa kuuluukin.

Lihatiski on kuten perinteisessä kauppahallissa kuuluukin.

Onneksi tiesimme, että hallissa on kakkoskerros, että osasimme etsiä ovea. Emme olleet suinkaan ainoat, jotka eivät meinanneet löytää. Kauppahallissa kun ollaan, niin ainahan voisi kysyä...

Onneksi tiesimme, että hallissa on kakkoskerros, että osasimme etsiä ovea. Emme olleet suinkaan ainoat, jotka eivät meinanneet löytää. Kauppahallissa kun ollaan, niin ainahan voisi kysyä…

Myös Marimekko pitää majaansa Hakaniemen Kauppahallissa.

Myös Marimekko pitää majaansa Hakaniemen Kauppahallissa.

Yläkerran pikkuputiikeista voi löytää ihan vaikka mitä.

Yläkerran pikkuputiikeista voi löytää ihan vaikka mitä.

Jos Vanha Kauppahalli oli virkeä, niin Hakaniemi oli väsähtänyt. Vanha oli moderni ja Hakaniemi perinteinen. Vanhassa kävi pukumiehiä lounaalla, Hakaniemestä osti kassimummu palan possua. Vanha näytti arvokkaalta, Hakaniemi edulliselta. Kahden kauppahallin välillä oli vissi ero. Ehkä Hakaniemen hallikin on kesällä virkeämpi, nyt se tuntui vähän surulliselta. Mutta koska yläkerrassa oli kauppahallin mittakaavassa isohko Marimekon myymälä, ei halli varmasti ole niin hiljainen kuin maanantaiaamuna marraskuussa.

Kermainen kantarellikastike Kulttulinaristin tapaan

11 keskiviikko Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kala, Kana/broiler, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Perinteinen, Resepti

Kermainen kantarellikastike tai kantarellimuhennos sopii mainiosti Poronpaistille tai Juustoiselle uunilohelle, mutta myös muille lihoille ja kaloille. Tokihan se kasvisruokahenkeen käy myös sellaisenaan. Lisukkeesta tuleekin pääruoka.

Taisi kastike mennä enemmän muhennoksen puolelle.

Taisi kastike mennä enemmän muhennoksen puolelle.

Tarvitaan kantarelleja ja tavallisia keltasipuleita, jotka molemmat silputaan pieneksi. Murskataan myös valkosipulia. Paistetaan kantarellit voissa pienissä erissä, että kuivahtavat. Sitten kuullostetaan sipulit ja valkosipulit voissa myös. Yhdistetään sipulit ja kantarellit. Lorautetaan sekaan kuohukermaa. Kastikkeeseen enemmän, muhennokseen vähemmän. Keitellään pienellä ja samallaa maustetaan.

Suola ja mustapippuri ovat ehdottomat. Itse tykkään lisäksi laittaa kuivattua basilikaa, timjamia ja oreganoa. Jos maku ei ala asettua, kannattaa lisätä muutama tippa tabascoa, koska sillähän tekee vanhan legendan mukaan rasvattomasta maidosta kevytmaidon veroista (uskoo ken tahtoo). Tässä sötkötyksessä sillä ei haeta tulisuutta, vaan nimenomaan tuota makujen rikastamista. Joskos kaapista löytyy vielä jotain fondia, voi sellaista roiskaista sekaan lopuksi. Mitään suhteita mausteille on vaikea sanoa, mutta kaikkea vähän kerrallaan, niin päästään parhaaseen lopputulokseen.

Menorca ratsastaen

03 tiistai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Matkailu, Menorca, Perinteinen

Menorcan saarta ei pääse kiertämään autolla. Saaren läpi länsi-itä -suunnassa menee yksi isompi tie ja siltä poikkeaa pienempiä teitä, joilta taas pienempiä ja niin edelleen. Päästäkseen yhdeltä yli sadasta rannasta viereiselle, voi autolla joutua ajamaan kymmeniä kilometrejä. Mikäli rantaan edes pääsee autolla.

Mutta niinhän se on, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Saarta ympäröi muinainen 186 km pitkä Cami de Cavalls, hevospolku. Hyvin merkittyjä reittejä voi tietysti kävellä tai pyöräilläkin, mutta onhan se hevosella hienompaa.

CamiCavalls OpenStreetMap.jpg
”CamiCavalls OpenStreetMap” by © OpenStreetMap contributors, CC BY-SA – OpenStreetMap. Licensed under CC BY-SA 2.5 via Commons.

Kaikki reitit on merkitty paaluilla, joista voi tarkistaa, että on pysynyt reitillä.

Reitit on merkitty numeroiduilla paaluilla, joista voi tarkistaa, että on pysynyt reitillä.

Heppateilläkään ei sovi kaikkialla kulkea hepalla.

Heppateilläkään ei sovi kaikkialla kulkea hepalla.

Pieniä poukamia on pitkin poikin reittien varrella. Näille ei pääse autolla.

Pieniä poukamia on pitkin poikin reittien varrella. Näille ei pääse autolla.

Hevosretkiä järjestetään parin tunnin pyrähdyksistä aina koko saaren kiertäviin, pitkiin vaelluksiin. Finnmatkojen kautta järjestetään retkiä Son Angelin hevostilalle ja sieltä tehdään vasta-alkajillekin sopivia, helppoja, muutaman tunnin ratsastusvaelluksia. Tietysti vaelluksen voi varata myös suoraan tilalta.

Aika kauan joudutaan seisoskelemaan, ennen kuin hevoset jaetaan. Sitten matkaan.

Näin sitä mennään. Mukana on aloittelijoita ja ensikertalaisia. Hevoset ovat kesyjä ja tottuneet kulkemaan peräkkäin. Alussa ne vähän hakevat paikkaansa, koska niillä on tarkka hierarkia.

Näin sitä mennään. Mukana on aloittelijoita ja ensikertalaisia. Hevoset ovat kesyjä ja tottuneet kulkemaan peräkkäin. Alussa ne vähän hakevat paikkaansa, koska niillä on tarkka hierarkia.

Upeat rannikkomaisemat siintävät edessä.

Upeat rannikkomaisemat siintävät edessä.

Edempänä polku kapenee pieneksi. Vasemmalla on jyrkkä pudotus. Juuri ennen tiukkaa, porrasmaista nousua, hevoseni säikähtää jotain jaloissaan ja on kaatua. Olen porukan viimeisenä eikä apua näy. Onneksi olen ratsastanut nuorena, enkä säikähdä liiaksi. Onpahan jotain jännää, mitä muistella.

Edempänä polku kapenee pieneksi. Vasemmalla on jyrkkä pudotus. Juuri ennen tiukkaa, porrasmaista nousua, hevoseni säikähtää jotain jaloissaan ja on kaatua. Olen porukan viimeisenä eikä apua näy. Onneksi olen ratsastanut nuorena, enkä säikähdä liiaksi. Onpahan jotain jännää, mitä muistella.

Parin tunnin vaelluksen jälkeen on aika pysähtyä syrjäiseen rantaan nauttimaan pikkusuolaista ja juotavaa. Son Angelin porukka tuo paikalle katoksen ja tuolit.

Parin tunnin vaelluksen jälkeen on aika pysähtyä syrjäiseen rantaan nauttimaan pikkusuolaista ja juotavaa. Son Angelin porukka tuo paikalle katoksen ja tuolit.

Rannalla pitäisi päästä pulahtamaan, mutta koska viikon on tuullut pohjoisesta, rantavesi on täynnä meduusoja.

Rannalla pitäisi päästä pulahtamaan, mutta koska viikon on tuullut pohjoisesta, rantavesi on täynnä meduusoja.

Rannat, vaikka olisivat vaikeasti tavoitettavissakin, on usein varustettu infotauluilla.

Rannat, vaikka olisivat vaikeasti tavoitettavissakin, on usein varustettu infotauluilla.

Palatessa maisema muuttuu metsäiseksi. En ollut aiemmin huomannut koko Menorcalla metsää.

Palatessa maisema muuttuu metsäiseksi. En ollut aiemmin huomannut koko Menorcalla metsää.

Hieno ja raskas kokemus tottavie. Paljon ratsastaneelle tämä pieni pyrähdys ei ehkä tunnu kummoiseltakaan, mutta itse viimeksi 20 vuotta sitten ratsastaneena ja seuralainen kokonaan aiemmin ratsastamattomana retki oli juuri sopivan mittainen.

Pientä jännitystä toi retken jälkeen reiteen uppoutunut punkki, mutta lääkärikäynti auttoi kun sain kuulla, että etelän punkit ovat vaarattomia. Tulipa koettua sekin. Ja ilman borrelioosiriskiä, mikä parasta!

← Older posts

Arkisto

  • Toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • Toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • Toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta

 
Ladataan kommentteja...
Kommentti
    ×