Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Leipä

Praha: Náplavka-markkinat lauantaina

08 sunnuntai Huh 2018

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Alkoholi, Elämys, Hampurilainen, Hedelmä, Herkku, Juusto, Kahvi, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Leipä, Liha, Lounas, Matkailu, Nähtävyys, Praha, Snack, Valokuvin kerrottu

Prahan halki virtaa ihastuttava Vltava-joki, jonka rannat ovat olleet varsin heikosti käytössä. Nyt kuitenkin Palackého náměstín lähelle on tullut Naplavka-markkinat; käsityöläis- ja maalaismarkkinat. Kylläpä harmitti kun menimme sinne suoraan aamiaispöydästä. Näille markkinoille kannattaa suunnata maha tyhjän. On ruokia, juomia, leipiä, juustoja, maitoja, teetä, kahvia, olutta, viiniä, maistiaisia, ihan vaikka mitä.

Markkinat on auki joka lauantai klo 8-14, ei aivan sydäntalvella, mutta melkein kuitenkin.

Raitiovaunulla Palackého náměstílle ja siitä rantaan. Siellä ne markkinat ovat.

Naplavka-markkinat joka lauantai klo 8-14.

Paljon väkeä, suuri osa paikallisia.

Lihakauppias.

Juusto- ja kefiirikauppiaat.

Pikkupanimon olutmyyjät. Tsekissä nautin siitä, että se ei ole niin justiinsa. On siellä alkoholiongelmia ja ei, niinkuin meilläkin. Mutta ei siellä torilla kukaan kaljasta itseään humalaan juo, vaikka sitä siellä onkin tarjolla. Voisikohan jo joskus meilläkin?

Amerikan ruokaa.

Leipäkoju. Onnistuisiko Suomessa? Eipä onnistuisikaan, vaikka hengissä ne noidenkin leipien ostajat varmasti pysyvät.

Joutsenparvi maisemassa.

Lisää väkeä, veikkaan, että kesällä vielä vähän enemmän.

Kahvia ja pullaa.

Monenmoista pullaa ja leivonnaista.

Leipää ja struudelia mukavalla taustanäkymällä.

Makkaraa ja herkullisen tuoksuista lämmintä ruokaa suoraan pannulta.

Sienikauppias. Voi, mitä ihmeellisiä sieniä!

Poispäin kannattaa lähteä kävellen kohti Kaarlen siltaa. Tunnelma Vltava-joen rannalla on rauhaisampi kuin ylhäällä tien vieressä. Maisematkin ovat varsin mukavat.

 

Mitä Venäjällä syödään?

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kahvila, Keitto, Kulinarismi, Leipä, Liha, Matkailu, Moskova, Ravintola, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Ihan noin yhden pidennetyn viikonlopun perusteella tein venäläisestä ruoasta joitakin havaintoja. Venäläistaustaiselta ystävältä toivoin venäläiseksi ruoaksi Kievin kanaa ja pelmenejä. Hän minulle nauroi ja sanoi, etteivät ne ole venäläistä ruokaa, vaan ukrainalaista. Hän myös sanoi, että jos ystävät venäläistä ruokaa haluatte, niin syödään jotain mautonta läskistä puuroa.

Venäjä on valtava, monikulttuurinen maa, jossa yhdistyy hurja määrä erilaisia ruokakulttuureja. Moskovassa maittavimmat ruokaelämykset koin georgialaisessa ravintolassa ja toisaalta kahvilassa, jossa sain lautasellisen pelmenejä. Moskovassa on Trip Advisor -palvelun mukaan yli 10 000 ravintolaa. Siinä prukassa pärjätäkseen täytyy olla aika hyvä.

Eli yhden viikonlopun perusteella Kulttulinaristi vastaa nyt kysymykseen: Mitä Venäjällä syödään?

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Siellä syödään paljon erilaisia juustoja. Siellä syödään blinejä, jotka ovatkin ihan tavallisia lättyjä, eivätkä sellaisia paksuja höhhöjä juttuja, joihin läästitään smetanaa ja mätiä.

Siellä syödään ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä syödään rautatieaseman kahvilassa ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään armenialaiseen ravintolaan.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään georgialaiseen Genatsvale Hall -ravintolaan.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Armenialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Georgialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin. Lisäksi on erilaisia kastikkeita.

Siellä mennään kauppakeskusalueella ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Siellä mennään kauppakeskusalueella Grably-ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos...

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos, suolakurkkuja (=tuoreita suolattuja kurkkuja, veikeä, rapea elämys)…

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

 

Pub Niska, Turku

23 keskiviikko Maa 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hämmästelen, Kulinarismi, Leipä, Pizza, Ravintola, Turku

Sukulainen tarjosi tortillapohjaan tekemiään peltileipiä. Silloin törmäsin ensimmäisen kerran nimeen peltileipä. Olivat hyvää herramujjee. Kuulin idean reseptiin lähteneen Pub Niskasta, Turun Aurajokirannassa sijaitsevasta ravintolasta, jossa tätä ahvenanmaalisherkkua tarjotaan. Jos se siis kotitekoisenakin oli noin hyvää, niin testikäynnille oli päästävä.

Kaipasimme lounaspaikkaa hiihtoloma-aikaan 2016 Turussa ja muistimme Niskan.

Pub Niska sijaitsee upeassa vanhassa talossa Aurajoen rannassa.

Pub Niska sijaitsee upeassa vanhassa talossa Aurajoen rannassa.

Lounas maksoi 9,50 € ja siihen sisältyi netissäkin luvattuja vaihtuvia peltileipäpaloja ja salaatti. Salaattipöydän olisi suonut olevan monipuolisempi, vaikka ihan ookoo se olikin. Peltileivät sitten, ne olivat ihan mukavan makuisia, mietoja, siltikin kivoja. Mutta sitten se pettymys. Tokihan nettisivullakin sanotaan:”Peltileipä eli pizza ahvenanmaalaisittain on valmistettu tuoreista ja korkealaatuisista, pääosin ahvenanmaalaisista raaka-aineista.” Silti odotin jotain muuta. Rapeaa pohjaa ehkä, jotain. Eri muotoa? En tiedä, mitä odotin, mutta pizzasta kuitenkin petyin. Siitä hypestä sen peltileivän ympärillä. Ehkä omaan tyhmyyteeni. Siihen, etten ymmärtänyt, että pizza on pizza, vaikka se olisi tehty ahvenanmaalaisista raaka-aineista.

Peltileipää ja salaattia niin paljon kuin napa vetää.

Peltileipää ja salaattia niin paljon kuin napa vetää.

Sisustus sitten, se oli aivan mainio. Ravintola sijainti on mitä ihanin, vanhassa talossa Aurajoen rannassa. Lounasaikaan aurinko sattui paistamaan ravintolaan, mikä vielä paransi tunnelmaa. Ravintola on saanut nimensä ja sitä mukaa sisustuksensa kieltolain aikana viinaa Suomeen ja Ruotsiin kuljettaneelta Algoth Niskalta. Hauska idea.

Tunnelmallinen ja tyylikäs ravintola kylpee alkukevään auringossa.

Tunnelmallinen ja tyylikäs ravintola kylpee alkukevään auringossa.

Jos siis mielii mukavan makuista pizzaa ja arvostaa mitä hienointa, yksinkertaisen kaunista ja rentoa sisustusta ja tunnelmaa, Niska on oikea paikka. Minullekin ehkä joskus toiste, kun odotukset ovat toiset. Kun tiedän, mitä saan.

Ravintola: Pub Niska Turku
Missä: Kristiinankatu 1, Aurajokiranta, toispual jokke.
Vinkki: Se on pizzaa ilman tomaattisoosia(ko?), älä odota ihmeempää.
Palvelu: Kassalla ihan normaali.
Tykkäsinkö: Odotin enemmän.
Oliko kallis: Normaali lounasbuffet-hinta (9,50€), bonusta hyvin vaihtuvat peltileivät.
Menisinkö uudestaan: Voin mennäkin, en minä sitä.
Montako tähteä (1-5) lounaskokonaisuudelle: 3 (odotusten alitus, vaikka ruoka oli hyvää, mutta pizzaa silti. Sisustus loistava.)
Seuralaisen tähdet lounaskokonaisuudelle: 3,5 (noo, pizzaa tuli ihan sopivasti, taloyhtiön remontti häiritsi, mutta ei toki johtunut heistä, olisikohan kannattanut tehdä joku diili remppamiesten kanssa, salaattipöytä ei ollut kummonen, ala carte oli muistaakseni parempi)

Gastropub Kaleva, Tampere

29 torstai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Gourmet, Juusto, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Leipä, Liha, Ravintola, Tampere

Kaleva on siitä hauska kaupunginosa, että siinä voinut seurata kaupunginosan kehittymistä ja kuihtumista ja nousua uuteen kukoistukseen. Sitä alettiin enemmänkin asuttaa 1950-luvun tienoilla ja alueella säilyi paljon silloin sinne muuttaneita alkuasukkaita. Kaleva oli erikoisine talouskaistaratkaisuineen kuin pieni keskusta keskustan ulkopuolella.

Joskus 90-luvun loppupuolella kaupunginosa alkoi hiljentyä ja väki vanheta. Useat pienet liikkeet muuttivat tai kuolivat pois. Jossain vaiheessa hyvän matkaa 2000-lukua elettyä asunnot alkoivat jälleen siirtyä nuorille ja tuoreille perheille. Tänä päivänä Sammonkadulta löytyy taas vaikka mitä, jopa patonkiputiikki Subway. Asuntojen arvot ovat nousseet roimasti.

Mutta mikä kulttulinaristin näkövinkkelistä hienointa, sinne on ilmestynyt ihan oikea ruokaravintola. Gastropub Kaleva sijaitsee ihan remontoidun uimahallin tuntumassa. Ravintola jatkaa sarjaa maittavaa ruokaa tarjoavien tamperelaisten Gastropubien sarjassa, joihin kuuluvat mm. Praha, Soho, Tuulensuu ja Nordic.

Jo sisäänkäynti lupaa hyvää.

Jo sisäänkäynti lupaa hyvää.

Sunnuntai-iltapäivän autius. Toivon pöytiin paljon asiakkaita.

Sunnuntai-iltapäivän autius. Toivon pöytiin paljon asiakkaita.

Varastokaappi.

Varastokaappi.

Parin kerran kokemuksella paikka on mahtava. Vähän se on hämärä, josta syystä jutun kuvatkin ovat vähän huonoja, mutta se kuuluu tunnelmaan. Sisustus on rentoa ja olo kotoisa. Palvelukin on aivan asiallista.

Entä tärkein eli ruoka? Se on huippua. Hinta-laatu -suhde on todellakin kohdallaan. Listalta löytyy vaikka mitä aina sammakonreisistä alkaen. Alkupalat ovat kivan hintaisia alkaen ihan muutamasta eurosta ja silti tinkimättä laadusta. Ensimmäisellä kerralla testattu antipastolankku maksoi sekin nippanappa alle kympin ja rahalle sai vastinetta. Hauska erikoisuus oli chechiljuusto, tikkuina tarjoiltava, säikeiksi revittävä savujuusto. NAM! Katkaravut pil pil maistuivat niin hyvin, että niitä oli tilattava toisellakin kerralla.

Mitä tässä höpötelemään. Kuvat kertovat paljon enemmän.

Maittavasta menusta voisi valita ihan vaikka mitä. Maisteltavaa riittää useammallekin kerralle.

Maittavasta menusta voisi valita ihan vaikka mitä. Maisteltavaa riittää useammallekin kerralle.

Antipastolankku 9,90 €. huomaa hauskat tikkumaiset juustot vasemmalla.

Antipastolankku 9,90 €. Huomaa hauskat tikkumaiset juustot vasemmalla.

Katkaravut pil pil ja leipää 7,90 €.

Katkaravut pil pil ja leipää 7,90 €.

Perunarieskaa ja Le Beurre de Gall -voita 3.50 €.

Perunarieskaa ja Le Beurre de Gall -voita 3.50 €. Pienille pientä.

Ranskalainen sipulikeitto ja leipää 6,50 € / 8,50 €.

Ranskalainen sipulikeitto ja leipää 6,50 € / 8,50 €. Juuri sopiva pikkulounas.

Lammastagine, manteli-taateli-couscous ja minttu-valkosipulijogurtti 19.50 €.

Lammastagine, manteli-taateli-couscous ja minttu-valkosipulijogurtti 19.50 €. Älyttömän mureaa lihaa ja herkulliset lisukkeet.

Ravintola: Gastropub Kaleva
Missä: Pellervonkatu 9, aukio ennen uimahallin Sammonkadun suunnasta tullessa, Kaleva, Tampere
Vinkki: Lämpimämmät paikat löytyvät ravintolan ylemmältä tasolta.
Palvelu: Ihan hyvä, ei valittamista.
Tykkäsinkö: Vahvasti.
Oliko kallis: Ei ollenkaan, hinta-laatu -suhde on erittäin hyvä.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti menen, mahdollisimman monta kertaa.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 4,5 (en oikein keksi valitettavaa, mutta juustotikkujen hinta oli liian kallis)

Pataleipä – helppoa ja herkullista

04 maanantai Tou 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Leipä, Resepti

Ihanuutensa ansiosta pataleipä ansaitsee tulla huomioiduksi Kulttulinaristin 100. kirjoituksessa. Elikkä siis just niin niinku juurikin nyt!

On ruokia, joista tulee somehittejä. Varmaan kaikkein tunnetuin täällä Suomemme maassa on Gullichsenien avokadopasta – rakkauspasta, jolla ei rakkaus pysynytkään, vaikka sai syöjän (onnen)kyyneliin jo heti ensimmäisellä kokkauskerralla. Onko se niin, että mikä kyyneleillä alkaa, se kyyneleihin päättyy?

Seuraava somehitti ilmiintyi joskus vuosi sitten, kun facebookissa joka toisella alkoi näkyä Cebicin keittiön pataleipää. Ihastuimme kera perheen pataleipään heti. Nyt ehkä kuukausi sitten pataleipä pulpahti taas jostain esille. Sitä näkyi netissä ja useammassakin lehdessä. Aamulehtikin taisi häikäistyä pataleivän ihanuudesta. Samaa reseptiä näkyi monessa paikassa.

Tämä pataleipä on kaavittu suoraan kulhosta pataan ja jauhotus on unohdettu. Hyvä ja nätti silti.

Tämä pataleipä on kaavittu suoraan kulhosta pataan ja jauhotus on unohdettu. Hyvä ja nätti silti.

Pataleivän helppous perustuu siihen, ettei taikinalle tarvitse tehdä juuri mitään ja aamulla saa varsin vaivatta tuoretta leipää. Miten, oi miten se tapahtuu, hämmästelee hän ken ei ole vielä tähän ihmeeseen törmännyt. Se tapahtuu näin, ystäväiseni:

Edellisenä iltana mittaat isoon kulhoon 3,5 dl lämmintä vettä (reilusti yli 42 asteista). Toiseen kippoon mittaat 7 dl jauhoja (esim. 3 dl valkoisia vehnäjauhoja, 3,5 dl täysjyvävehnäjauhoja ja 0,5 dl vaikka kaurahiutaleita TAI kokonaan pelkkää valkoista vehnää, mites tykkäät), 1 tl kuivahiivaa ja maun mukaan, ainakin 2 tl suolaa (tykkään ripotella sormisuolaa). Sekoitat kuivat aineet nopeasti tasaiseksi veden joukkoon. Et vaivaa. Yhtään. Laitat kulhon muovikelmun tai tiiviin kannen alle kohoamaan 12-18 tunniksi (ei haittaa jos on vähemmänkin).

Aamulla laitat tyhjän, vähintään 3 l:n kannellisen uunipadan (savipata on osoittautunut yhden kerran testissä vähän vaikeaksi) uuniin 225 asteeseen ja lämmität puolisen tuntia. Jauhotetulla pöydällä taittelet taikinan pikaisesti jonkinmoiseksi palloksi. Et vaivaa. Yhtään. Heität pallon kuumaan vuokaan ja paistat uunissa kannen alla puolisen tuntia. Otat kannen pois ja paistat vartin.

Sitten nautiskelet oikean voin kanssa yksin tai seuroissa. Jos seuroissa, voit kerätä hämmästystä ja glooriaa tästä uskomattomasta tavasta valmistaa leipä ja olla ihan niinku että ”mitäää, ettekö tosiaankaan oo ikinä kuulleet tästä pataleivästä, joka on niinku niin helppo ja ihana ja ja ja ja…”

 

Valkosipulikeitto teki vaikutuksen

22 sunnuntai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ferran Adrià, Hämmästelen, Kana/broiler, Keitto, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Leipä, Resepti

…muttei välttämättä hyvää vaikutusta.

Tuli keiteltyä melko runsaasti kanalientä kuluneella viikolla ja ostettua elBulli- eli Ferran Adrià-henkinen Perheateria-kirja ja suunniteltua viikonlopuksi ruoka, joka yhdisti edellisiä.

Menuun suunniteltiin valkosipulikeitto alkuun, lohta ja gratinoitua kukkakaalia päähän sekä kaksi eri jälkkäriä, toisen pääraaka-aineena appelsiini, toisen bansku.

Montaa ruokalajia säätäessä kannattaa olla oman elämänsä ammattikokki ja laitella kaikkien ruokien kaikki ainekset kesken. Sitten sopii leikkiä kokkiohjelmaa kun kaatelee valmiiksi mitattuja aineita patoihin ja pannuille.

Montaa ruokalajia säätäessä kannattaa olla oman elämänsä ammattikokki ja laitella kaikkien ruokien kaikki ainekset kesken. Sitten sopii leikkiä kokkiohjelmaa kun kaatelee valmiiksi mitattuja aineita patoihin ja pannuille.

Perheateria-kirjasta tuli todettua sellaista, että reseptit eivät oikein pidä paikkaansa. En tiedä kaikista, mutta parissa olisi heti kommentoitavaa. Valkosipulikeitossa oli resepti kahdelle, kuudelle, 20 ja 75 henkilölle. Näppärästi laskin siitä 9 hengen määrät. Kyllä olisi sillä keitolla ruokkinut vaikka jalkapallojoukkueellisen junnuja. Varsinkin, kun olisivat ottaneet aika vähän. Ainakin testiryhmän lapsiin keitto ei uponnut. Aikuiset söivät ehkä kohteliaisuudesta. Itse olin ainoa, joka rohkeni ääneen sanoa, että ei tää nyt kovin kummosta ole.

Odotukset olivat korkealla ja pettymys tuli, mutta näin sen RESEPTI 6:lle (ja monelle muulle) nyt kuitenkin menee vähän muokattuna (jos haluaa kokeilla onneaan lukija):
Paistinpannu kuumaksi. Vajaa 1 dl oliiviöljyä pannulle ja 6 kpl parin sentin siivua maalaisleipää siihen käristymään. Saa porista, muttei tietty räiskyä. Niin kauan paistellaan ja pari kertaa käännellään, että ruskettuvat kauniisti. Leivät syrjään ja pannu hittoihin. (!!!)

Näin ne leivät kullanruskettuvat.

Näin ne leivät kullanruskettuvat.

Tilalle kattila ja sinne ronski loraus oliiviöljyä ja 6 valkosipulin kynttä litistettynä kullanruskettumaan. Sekaan 4 tl paprikajauhetta (tai espanjalaista choriceroa), ne leivät ja 1,5 l kanalientä. Annetaan kiehua niin kauan, että leivät pehmenevät. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Samalla keitetään 3 semilöysää kananmunaa eli kiehuvaan veteen munat noin 4 minuutiksi, nopea kylmennys ja kuoret pois. Leipien pehmettyä koko sotku (paitsi munat) sauvasekoittimella sileäksi, lautaselle ja oheen puolikas muna. Siinä se. Sitten nauttimaan, jos sopii makumaailmaan.

Reilu loraus oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet ovat päässeet kattilaan.

Reilu loraus oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet ovat päässeet kattilaan.

Paprikajauheen ja leipien lisäämisen jälkeen väri on aika herkullinen.

Paprikajauheen ja leipien lisäämisen jälkeen väri on aika herkullinen.

Sileäksi sekoitettuna näyttää... no... mielenkiintoiselta.

Sileäksi sekoitettuna näyttää… no… mielenkiintoiselta. Ei välttämättä ravinnolta.

Valmiina ihan kiva näky. Sopii hyvin aluslautaseen, jos sattuu olemaan juuri tuon värinen aluslautanen.

Valmiina ihan kiva näky. Sopii hyvin aluslautaseen, jos sattuu olemaan juuri tuon värinen aluslautanen.

(!!!) Seuraavana päivänä jätin reseptin tähän kohtaan (paitsi että lisäsin öljyyn valkosipulia) ja sipaisin leipäin päälle valkosipulituorejuustoa ja tarjosin sen alkupalana. Suosio oli suurempi ja toteutus helpompi. Ensi kerralla teen samoin.

Avokadomössö

24 lauantai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Leipä, Pasta, Resepti, Salaatti

Alkujaan löytyi internetistä Luolanaisen resepti, yhteyttä lienee myös kulttimaineen saaneeseen Gullichsenien avokadopastaan. Tiedä sitten kumpi oli ensin. Meidän taloudessamme se on käytössä nimellä avokadomössö ja ohje menee näin:

Pilko ja mössää 2-3 kypsää avokadoa, lisää sekaan kourallinen parmesaania raasteena (raasta itse äläkä sorru valmiiseen), lisää survottuna 2-4 valkosipulin kynttä, pilko tuoretta chiliä maun mukaan (punainen näyttää kivalta), ripaus suolaa ja mustapippuria, loraus oliiviöljyä ja yksi puristus sitruunaa. Sekaan sopii toki lisätä alkuperäisten reseptien mukaan tuoretta basilikaa tai persiljaa…. mitä vain yrttejä, mutta ilmankin on vallan hyvä ja nopeampikin.

Kun mössö on valmis, jätä avokadojen kivet siihen, estävät tummumista. Voit poistaa ne ennen tarjoilua tai jättää hämmästeltäväksi.

Avokadomössö kivillä.

Avokadomössö kivillä.

Mössö käy hyvin taskuleipien sisään tai leivän päälle, salaatin sekaan, pastaan tai kasvissuikalepastaan (ohje löytyy täältä). Menee sitä muutama lusikallinen pelkältäänkin.

Tarjoilun päätyttyä ota kivi talteen, liota sen aikaa, että halkeaa ja istuta multaan. Saat hämmentävän näköisen, pitkävartisen kasvin.

Pitkävartinen avokado herättää keskustelua.

Pitkävartinen avokado herättää keskustelua.

Taskuleipä

24 lauantai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kotiruoka, Kulinarismi, Leipä, Resepti

Ystävä vuosien takaa kutsui kylään viime kesän alkupuolella. Hän oli valmistanut olohuoneessa tarjottavan, viehättävän alkupalan lisäksi raikasta kreikkalaista salaattia ja tuoreta patonkeja. Siis itse tehnyt patonkeja oli hän. Minä sitä ihmettelemään, että kuka hullu itse tekee patongin, että kätevämmin ja taatusti halvemmalla saa kaupasta valmiin. Että eihän ne jauhot mitään maksa, mutta uunia on lämmitettävä ja vaivaa on ja ja ja.

Ja sitten maistoin. Olihan se nyt hyvänen aika ihan eri kuin kaupan tätin 8 vuotta vanhasta pakastetaikinasta ”tänään täällä paistettu”-patonki. Paljon painavampaa eli täyteläisempää, mehevää, siis täyttä tavaraa koko hoito. Ja ihanan lämmintä. Kuulemma myös helppo tehdä.

En ole ollenkaan leipäihmisiä (ollut), mutta päätin kokeilla itsekin. Googleen että:”itse tehty patonki” ja PIM, siitä Hellapoliisin viiden tähden ohjeella tekemään. Vähän tuli patongeista ohuita ja pitkiä, mutta ah kuinka maukkaita.

Siitä olen sitten itse kehitellyt eteenpäin ja niin ovat syntyneet TASKULEIVÄT. Tarve syntyi siitä kun pulled pork ja kaikki muut mössöt eivät sinne patonkiin mahtuneet ja kaupan tädin leipä oli liian, no, kaupan tädin leipää.

Kulhollinen taskuleipiä. Leivinliina pitää leivät lämpiminä ja ennen kaikkea näyttää kivalta.

Kulhollinen taskuleipiä. Leivinliina pitää leivät lämpiminä ja ennen kaikkea näyttää kivalta.

Ohje 12 leivälle menee näin:
Sekoita keskenään noin litra jauhoja (puolet hienoa vehnää, puolet täysjyvää tai sämpyläjauhoa ja vielä leseitä tai kaurahiutaleita tms.), 1 pss kuivahiivaa ja suolaa. Mittaa kulhoon puoli litraa väh. 42 C vettä ja 5 rkl oliiviöljyä. Itse kaadan suoraan pullosta ja lasken viiteen, sitten vielä pikkuluraus. Aina vielä pikkuluraus.

Jauhot veden sekaan ja kädellä sekaisin. Vähän saa olla tarttuvaa, mutta jos tarttuu pahasti, lisää jauhoja ja jos kaikki jauho ei uppoa, lisää vettä. Sitten taikina nousemaan. Itse käytän metallikulhon lämpimällä levyllä, että nouseminen saa lisäpotkua.

TIK, TAK, TIK, TAK, TIK, TAK… näin se kello raksuttaa eteenpäin ja sitten on taikina noussut.

Uuni lämpenemään 250 C. Paistoaika on 8-9 min. Tai enemmän tai vähemmän. Jauhoa pöydälle, taikina siihen ja vaivaamaan. Puolitus ja pötköksi teko. Molemmista pötköistä jakamaan kuudeksi palleroksi. Voit nostattaa palloja vielä jos haluat, en tiedä miksi haluaisit, minusta se on hauskan näköistä kun turpoavat.

Kaulitse pallosta ohut neliömäinen levy, taita se kulmasta kulmaan kahtia ja vielä kahtia. Nosta pellille, siihen mahtuupi kuusi, kun laitat neljä kulmiin ja kaksi keskelle. Anna kohota liinan alla, suihkauta päälle pikkuisen vettä ja ripottele sormisuolaa. Sitten uuniin. Pois kun aika on täynnä tai väri passeli.

Leikkaa pitkältä sivulta auki niin, että muodostuu tasku. Sen voi tunkea täyteen kaikkea. Suosikkiyhdistelmäni on: Tannisen savustettu valkosipulihilloke, salaattia, kurkkua, tomaattia, (chili)majoneesia, Avokadomössöä ja Lidlin pulled porkia.Pallerot ne siinä kohoavat.

Pallerot ne siinä vielä turpoavat.

Kauli neliöksi.

Kauli neliöksi.

Taita kulmasta kulmaan.

Taita kulmasta kulmaan.

Taita kolmioksi.

Taita kolmioksi.

Uunissa leivät vähän vielä paisuvat ja ruskettuvat.

Uunissa leivät vähän vielä paisuvat ja ruskettuvat.

Hyvä väri ja sormisuolaa päällä.

Hyvä väri ja sormisuolaa päällä.

Leikkaa leveimmältä reunalta auki niin, että muodostuu tasku.

Leikkaa leveimmältä reunalta auki niin, että muodostuu tasku.

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...