Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Monthly Archives: kesäkuu 2016

Kyllä amerikkalainen osaa suklaata tehdä

19 sunnuntai Kes 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Herkku, Historia, Jälkiruoka, Kulinarismi, Perinteinen

Minä kun luulin, että Fazerin sininen on ainoa oikea suklaa. Ja että sveitsiläinen ja itävaltalainen myös osaavat suklaanvalmistuksen taiat. Ja tähän voi joku sanoa, että suomalainen suklaa on kuraa ja valmistettu jäämäpavuista. Niin tai näin, suomalaiselle kielelle mukavasti sulaa.

Mutta entäpä amerikkalaiset sitten? Nyt tuli vastaan sellainen suklaaelämys että oksat pois. See’s Famous Old Time Candies suoraan Ameriikasta kotiin tuotuna (tuliaisena nimittäin). Yritys on perustettu vuonna 1921 ja se pitää nykyään majaansa San Franciscossa Californiassa. Myymälöitä on pääasiassa Amerikassa, muutama muuallakin, mutta Euroopassa, nyyh, ei.

Niin näyttävät konvehdit omin pikkukätösin tehdyiltä ja sisus, ai maailma, se on täyteläistä ja ihanaa. Siinä, missä Fazer, tai Lindtkin jopa, tarjoaa puoleen kiloon monta kymmentä konvehtia, mahtuu See’sin vanhanajan namusia samaan painoon aljon vähemmän. Ne ovat täyteläisiä ja maukkaita, ihanan pehmeitä, ah! Näitä lisää, mutta mistäs sais?

Kaunis kansi.

Kaunis kansi.

Vielä kauniimpi sisus.

Vielä kauniimpi sisus.

Eppu Nuotio, Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

16 torstai Kes 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Bazar, Helsinki, Kirja, Kulttuuri, Turku

Olin toki lukenut kirjan esittelyn aiemmin, mutta nykyään olen vallan hyljännyt takakansitekstien lukemisen ennen kirjan lukemista. En halua ennakkoasetelmia enkä -ajatuksia. Jostain minulla oli kuitenkin käsitys, että kirja olisi jännittävä rikostarina ja se oli syy, miksi se meinasi jäädä lukematta. En pidä liiallisesta jännityksestä, koska tykkään lukea ennen nukkumaanmenoa ja jännitys vie unet.

Nainen parvekkeella kansiteksti.

Nainen parvekkeella kansiteksti. Lue, jos luet ja älä jos et.

Kirjan lukemisesta on kulunut hetki aikaa, mutta tunnelmat palautuvat mieleen edelleen. Tarina, kuten niin moni tarina nykyään, kulkee useammassa ajassa yhtä aikaa. Toisaalta ollaan nykyajassa, jossa nuori dokumentin tekijä yrittää saada vanhemman taiteenkeräilijän paljastamaan omistuksessaan olevan taulun dokumenttia varten ja toisaalta eletään taulun maalaamisen aikaa 1800-luvun loppupuolen Pariisissa. Taulu on Albert Edefeltin Nainen parvekkeella.

Kirjan eri hahmoilla on omat äänensä ja juonta hahmotellaan monesta näkövinkkelistä. Tätä monen näkökulman lähestymistä en ollut ennen niin ajatellutkaan, mutta luettuani Kari Hotakaisen kirjan Ihmisen osa, ymmärsin sen. Sen jälkeen olen hahmottanut useamman tulokulman tärkeyden monessa tarinassa. Taiteenkeräilijä ja dokumentoija keskustelevat sähköpostilla ja koko tarina heidän osaltaan etenee pääosin sähköposteissa. Taiteenkeräilijän poika kertoo tarinaa omalta kantiltaan minä-muodossa. Edefeltin ajan tarinaa seurataan ulkopuolisen, mutta tarinaan liittyvän silmin.

Nainen parvekkeella etukansi.

Nainen parvekkeella etukansi. Kivat värit, syksyä odotellessa.

Mitä se on, kun sekoitetaan tarua ja totta? Faktiivi? Fikta? Mikämikämikä? Minua kovasti hämää kirjat, joissa on osa totta ja osa tarua. En osaa erottaa, mikä on totuus. Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe -kirjan tarina kerääntyi sinisen timantin ympärille. En löytänyt todellisuudesta timantille astinetta. Kuuluisa epäonnea tuova, sininen Hope-timantti on toisen kokoinen. Donna Tarttin Tiklissä pyöriteltiin taideteosta, joka oli olemassa, mutta oliko se ollut kadoksissa, kuin tarinassa, en tiedä? Varmaankin yleissivistykseen, paitsi minun, kuuluu tietää tuo Edefeltin Nainen parvekkeella teos, mutta enpä ollut satavarma, joten tarkistin interwebistä. Bukowskilla se on myyty joskus hintaan 171 248 € eli totta se on. Mutta sitten herää kysymys, onko kirjan tarina fiktiivinen vai onko se totta? Ja tämä tekee minut hulluksi hyvänen aika. Koko kirjan luvun ajan joudun miettimään, onko totta vai eikö ole, onko tapahtunut vai eikö ole, onko joku oikeasti tutkinut vai onko kirjailija keksinyt?

Niin tai näin, jos totuuden ja tarinan eron pohdinnasta pääsee yli, tarina on ihan okej. Ehkä se menee jossain vaiheessa vähän epäuskottavaksi, mutta satuahan se on(ko?). Vähän on jännitystäkin ja epätietoisuutta ja yksi asia johtaa toiseen, mutta pääpiirteittäin sanoisin kirjaa aivan kivaksi löydöksi.

Kirjailija: Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen
Kirja:
Nainen parvekkeella
Alkuperäinen teos:
–
Suomentaja: –
Kustantaja:
Bazar 2016
ISBN:
978-952-279-303-4
Sivuja:
299
Mistä:
Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen:
Kestäisi kyllä.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan:
Miksikäs en.
Montako tähteä:
****-

Nainen parvekkeella muualla:
Kirsin Book Club -blogi
Suomi lukee
Hemulin kirjahylly -blogi
Lumiomena -blogi
Kirjapolkuni -blogi

Tommi Kinnunen: Lopotti

14 tiistai Kes 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Homoseksuaalisuus, Kirja, Kulttuuri, Wsoy

Odotin Tommi Kinnusen toista kirjaa, Lopottia, kuin kuuta nousevaa. Siinäkö se vika oli, ennakko-odotuksessa, vai missä? Olin nimittäin aivan haltioissani Kinnusen ensimmäisestä kirjasta, vuoden 2014 Finlandiaehdokkaasta, Neljäntienristeyksestä (linkistä arvosteluuni klikkaa). Tämä toinen taas, tämä harmikseni uponnut aivan niin hyvin.

Tommi Kinnunen: Lopotti. Kuten kuvasta huomata saattaa, kirjan lukemisesta on aikaa jo tovi.

Tommi Kinnunen: Lopotti. Kuten kuvasta huomata saattaa, kirjan lukemisesta on aikaa jo tovi.

Tarina kertoo ensimmäisessä kirjassa esiintyneen sokean Helenan elämästä ja toisaalta Helenan veljenpojasta Tuomaksesta. He molemmat lähtevät nuorina pohjoisesta Helsinkiin ja molemmat ovat omina aikoinansa valtavirrasta poikkeavia omine ominaisuuksineen. Tuomas on homo kuten isoisänsäkin oli (tieto edellisestä kirjasta), mutta Tuomaksen elämä tuli olemaan aikalailla helpompaa kuin isoisänsä viime vuosisadalla.

Tommi Kinnunen kirjoittaa vähemmistöjen edustajien tavallisesta elämästä hyvin uskottavalla tavalla. Tuntuu, että hän on perehtynyt hyvin kirjoittamiinsa aiheisiin. Sekä sokeuden että homouden kuvaukset tuntuvat vilpittömän aidoilta ja niin näkevä kuin heterokin saavat kokea ehkä pienen aavistuksen siitä, millaista elämä olisi, jos se ei olisikaan ihan niin helppoa ja valmiiksiannettua kuin se näkevällä näkökykynsä ja heterolla ”normaaliutensa” vuoksi on. On asioita, joita emme osaa arvostaa, koska ne ovat meille itsestäänselvyyksiä.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Tarviko Lopotti Neljäntienristeyksen lukemisen vai toimisiko itsenäisenä teoksena? Koska olen ensimmäisen kirjan lukenut, en käytännössä osaa vastata jälkimmäiseen vaihtoehtoon, mutta periaatteessa kyllä. Sanoisin, että se ei minun kohdallani toiminut jatkokirjana, joka sen kai ei ollut tarkoituskaan olla. Halusin koko ajan yhdistää henkilöitä ensimmäiseen kirjaan ja osa heistä yhdistyikin, mutta sitten menin sekaisin. Ensimmäisessä kirjassa tarinaa kerrottiin kolmen sukupolven ajalta ja silti jokainen henkilö sai mielessäni olemuksen. Lopotissa se oli vaikeampaa kun osa henkilöistä olisi tarvinut samat kasvot kuin ensimmäisessä kirjassa, mutta niitä ei muodostunut. Jouduin kaivamaan Neljäntienristeyksen esiin kaivellakseni kasvoja sieltä, mutten niitä tavoittanut.

Kieli jälleen oli erinomaista, vaikkei ihan niin nautittavaa kuin ensimmäisessä. Samaa kieltähän se oli kun kirjailijakin oli sama, mutta ehkä tarina ei ollut niin mukaansatempaava. Hienoja oivalluksia ja totuuksia tosielämästä on tässäkin kirjassa. Suosikikseni nousi yksi lause: Aikuisuus ei ala iästä, vaan vasta sitten kun ei enää ole ketään, jonka edessä olla lapsi.

Kirjailija: Tommi Kinnunen
Kirja:
Lopotti
Alkuperäinen teos: –
Suomentaja:
–
Kustantaja:
Tommi Kinnunen ja WSOY 2016
ISBN:
978-951-0-41534-4
Sivuja:
364
Mistä:
Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen:
Ei minun luvussani... kirjoitin ensin, mutta nyt tarkemmin ajateltuani ja arvosteluni kirjoitettuani tuumin, että pitäisi ehkä sittenkin. Ja molemmat kirjat vielä peräkkäin.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan:
Vaikka, jos Neljäntienristeyksestä ensin.
Montako tähteä:
***

Lopotti muualla:
Kannesta kanteen -blogi
Kirjan pauloissa -blogi
Leena Lumi -blogi
Kirsin kirjanurkka -blogi
Savon Sanomat
Hesari

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...