Category Archives: Ruoka

Kanakebab kotikonstein

04 sunnuntai Hel 2018

Posted by in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ 4 kommenttia

Avainsanat

, , , ,

Tulin löytäneeksi maailman kiehtovimman facebook-sivun. Sen nimi on Chefclub. Siellä näytetään videoita, jossa tehdään näyttäviä ruokia. Yleensä lopuksi jotain leikataan ja sen sisus valuu. Kieltämättä aika tyydyttävää.

Päätin testata kanakebabia. Ongelmaksi muodostuu ranskan kieli, mutta onneksi on video. Chefclubin videon näet tästä linkistä.

Katso video, oma toteutukseni tulee tekstin jälkeen kuvissa.

Mausteissa esiintyy Quatre Epices. Luulin vain hakevani tällaisen nelimausteen kaupasta, mut se ei mennytkään niin. Internet antoi siitä sitten vähän erilaisia sovelluksia, joten päädyin Herkkusuun lautasella-ruokablogin verisoon.

NELIMAUSTE (qutre epices)
2 osaa valkopippurijauhetta
2 osaa muskottipähkinäjauhetta
1 osa mustapippurijauhetta
1 osa neilikkajauhetta

Nelimauste on ollut suositumpaa Suomessa joskus 60- ja 70-luvuilla, kun on opittu vähän käyttämään muutakin maustetta kuin suolaa ja pippuria. Sitä käytetään myös jauhelihamausteen sijaan.

Nelimauste (quatre epices).

Jugurtin sekaan videon mukainen määrä nelimaustetta ja paprikajauhetta.

Näin tuli kanafileestä enkelin siivet.

Hyllyvä, löllyvä, epätasapainoinen torni. Yhden tikun lisäksi jouduin tulemaan muilla.

Se keikahti paiston puolessa välissä. Tätä vaihetta ei näytetty videossa.

Pikkuisen jäi puuttumaan, että olisi näyttänyt samalla kuin kokkiklubin videolla…

Tekisinkö kanakebabia uudestaan? Tuskinpa. Se on näyttävä ruoka, jos sen saa tehtyä oikein. Uunista tultua se oli aika valju, joten suihkin sitä vähän bbq-glaseeraussoosilla. 40 minuuttia 220 asteessa oli liian lyhyt aika, koska kana oli keskeltä aivan raakaa.

Kun kanan oheen tarjoili maissitortilloja, guacamolea, salsaa, raitaa, fetaa, salaattia, kurkkua ja tomaattia, niin menihän se mauttomampikin kana.

Kanakebab oli kuin tölkkikana (tiedäthän: oluttölkki kanaan ja hiiligrilliin valmistumaan): työläs ja näyttävä, mutta makunsa puolesta ei mitään erikoista.

Karu Izakaya, Turku

07 tiistai Maa 2017

Posted by in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Vihdoinkin.

Pari vuotta olemma olleet menossa turkulaisten, syvästi kulinaristisoituneiden ystäviemme kanssa heidän suosittelemaansa ravintolaan Karu Izakayaan. Aina on tullut joku este vaan nyt ei.

Ystävien suosituksesta päädyimme maistelumenuun ja se oli satavarmalla nappi valinta. Jos olisin oikea ravintolakriitikkoarvostelija, olisin kirjoittanut kaikkien ihanuuksien ainekset ylös, ne meille kuitenkin seikkaperäisesti (muttei liian) kerrottiin. Kerron ne nyt vain vähän yksinkertaisemmin esim. että kalapallero.

Annan kuvien kertoa puolestaan, mutta sen vain sanon, että paikka on miellyttävä ja aika pieni, pöytävaraus varmastikin tarvitaan. Tavallisena torstai-iltana ravintola oli täynnä. Maistelumenu on rahansa väärti (48€/hlö, tarjoillaan koko pöydälle). Annokset eivät ole suuria, mutta määrä ja makujen kirjo on mukava. Vettä kannetaan pöytään pyytämättä, joten kerrankin sitä on riittävästi.

Alkupala.

Pehmoiset höyrytetyt sämpyläiset taskuraputäytteellä. Pehmoinen pulla, rapea ja maukas sisus, ah.

Suussa sulavia kalapalleroita päällä ilmassa väreilevää tonnikalalastua.

Kalan palasia.

Mehukasta broileria ihanan tulisessa kastikkeessa.

Maukkaita, vähän vain turhan kuivia, ribsejä.

Ällistyttävän herkullista, suussa sulavaa sashimia.

Hyvät ja laadukkaat sushit.

Jälkkäriäkin kahta sorttia.

Usein tämän tyyppisissä ravintoloissa suositellaan ottamaan ”paljon pieniä annoksia ja sitten jakamaan”. Se on kamalaa, koska aina joku on se, joka syö kaiken ja joku se, joka ei kehtaa ottaa.  Karu Izakayassa sanoivat myös tämän ahdistusta aiheuttavan ohjeen, mutta kaikeksi onneksi maistelumenu oli rakennettu nerokkaasti niin, että kaikkea oli sopivasti tasamäärät kullekin syöjälle hienosti ja kauniisti laitettuna.

Vanha sanonta ”kyllä hyvää kannattaa odottaa” piti jälleen paikkansa. Erinomainen ravintolareissu!

Ravintola: Karu Izakaya
Missä: Aurakatu 3, Kauppatorilta Aurajokea kohti vasemmalla
Vinkki: Ensimmäisellä kerralla ehdottomasti maistelumenu, se pidempi! Mene arkena, se on edullisempaa.
Palvelu: Leppoisaa.
Tykkäsinkö: Todella paljon.
Oliko kallis: Maistelumenun hinta ei ainakaan ollut paha. Annoksia saa alkaen muutamista euroista (kimchi 5 €), mutta ne ovat toki pieniä. Paljon erilaisia menuja ja lajitelmia. Ottaisin jonkun sellaisen.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti!
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 5
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 5
Seuralaisen, ensikertalainen myös, tähdet kokonaiselämykselle: 4,5 (vois sille kyllä vitosenkin antaa… mietin että mikä muu ois saanu vitosen… mutta annetaan nyt se 4,5)
Seuralaisen tähdet ruoalle: 4,5 (oli tosi hyvää)

Meri-Tuuli Lindström: Pataruokaa

17 lauantai Jou 2016

Posted by in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Kädessäni saattaa olla yksi mukavimmista ja käytännöllisimmistä ruokakirjoista ikinä. Useimpia reseptikirjoja tulee vain selailtua (eikä koskaan tehtyä ainuttakaan ruokaa niistä), mutta tämä täytyy lukea.

Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirja on ehkä paras ruokakirja ikinä.

Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirja on ehkä paras ruokakirja ikinä.

Sisällysluettelo.

Sisällysluettelo.

Pataruoka on sillälailla vaikea laji, että se on helppo, mutta sitä ei tule harrastettua. Kiva ajatella, että laitanpa pyhänä padan tulille, menen hiihtämään ja kotiin palatessa minua odottelee murea pata. Höpö höpö, en hiihdä. Ja silloin kun vaivaudun pataan, siihen tulee lihaa, vihanneksia, vettä, tumma olut (jos innostun) ja jotain maustetta. Sitten se hautuu ja liha on kohtuullinen, vihannekset makeita ja perhe sanoo että joo, ennen söi kun selkäänsä otti, mutta tosiasiassa ottaisivat mieluummin selkäänsä.

Joskus jostain teiniohjelmasta tutuksi tulleesta Meri-Tuuli Lindströmistä on tullut tämän kirjan perusteella varsin vakavasti otettava kokki. Reseptin alussa kerrotaan pieni tarina kustakin ruokalajista ja sitten seuraa selkeä ohje.

Selaamalla löytyy herkkuja, tarkkaan lukien vielä paremmin.

Selaamalla löytyy herkkuja, tarkkaan lukien vielä paremmin.

Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat.

Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat.

Muitakin neuvoja ja ohjeita.

Muitakin neuvoja ja ohjeita.

Koko kirja on nyt läpiluvun jälkeen miinoitettu ”tämä täytyy testata”-tarroin. Ensimmäinen testi oli sivulla 38 lepäävä ”Osso buco”, jonka tulen lausuneeksi osso bukko. Toisinaan krantuilta kotijoukoilta ruoka sai arvion ”no voi tätä joskus toistekin tehdä”. Tulkitsen tämän: TÄYS KYMPPI!

Resepti on älyttömän helppo. Jälkeenpäin mietin, missä on sen koukku. Onko se marsalaviini/sherry vai muuten vain koko kokonaisuus?

OSSO BUCO Meri-Tuuli Lindströmin mukaan:
2 sipulia ja 2 sellerinvartta silputaan. 1 valkosipuli halkaistaan ja 2 punaista paprikaa leikataan renkaiksi. 6 härän potkakiekkoa (joka muuten on aika paljon, normipataan mahtui 3 kpl) suolataan, pippuroidaan, pyöräytetään vehnäjauhoissa ja paistetaan pannulla öljyssä, jossa on ensin vhän ruskistettu valkosipulin puolikkaita.

Sipulit, sellerit ja paprikat.

Sipulit, sellerit ja paprikat.

Potkakiekko raakana. Melkein tekisi mieli maistaa jo nyt.

Potkakiekko raakana. Melkein tekisi mieli maistaa jo nyt.

Pinnat paistetaan kiinni pannulla.

Pinnat paistetaan kiinni pannulla.

Padassa kuullotetaan sipulisellerisilppu. Niiden päälle ladotaan potkat ja paprikat, joiden päälle kaadetaan 0,5 purkkia tomaattimurskaa ja 3 dl kuivaa marsalaviiniä tai sherryä. Päälle revitään 4 salvian lehteä ja pari timjaminoksaa. Paahdetut valkosipulin puolikkaat asetellaan päällimmäiseksi.

Kansi päälle, uuniin 150 asteeseen, jossa noin 3-4 tuntia. Valmiin laitoksen voi viimeistellä tuoreella persiljalla tai kuten perheeni toteaisi, voisi jättää viimesitelemättä tuoreella persiljalla.

Uunituore.

Uunituore.

Kirjassa seuralaiseksi neuvotaan polentaa, voipapupyreetä tai yrttiperunoita. Me nautimme padan riisin kanssa. Voi veikkoset, olihan hyvää!

Tuskin maltan odottaa, että Joulun kiireet ovat ohi ja pääsen testaamaan muita patoja.

Kirjailija: JoMeri-Tuuli Lindström
Kirja: Pataruokaa
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: WSOY
Suomentaja: –
ISBN: 978-951-0-41850-5
Sivuja: 192
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Ja vaikka kuinka monta. Kirjaa on ihana selailla ja etsiä ruokaohjeita milloin mihinkin tarpeeseen.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Kyllähän tästä yhden ruokasarjan saisi aikaan…
Montako tähteä: *****

Makea Cafe & Deli, Sotkamo – Kainuun kivoin kahvila

10 torstai Mar 2016

Posted by in Juoma, Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , ,

No en voi tietää, en ole käynyt Kainuun jokaisessa kahvilassa, en edes kovin monessa. On vain kovin vaikea uskoa, että olisi kivempaa kahvilaa Kainuussa.

Lomareissulla Vuokatissa on tullut koettua ravinnollisesti yhtä sun toista, mutta pääasiassa ruokailujen taso on yllättänyt. Ennen reippailua Angry Birds Activity Parkissa päädyimme Sotkamon keskustaan, jossa internetin innoittamina Makea Cafe & Deliin torin laidalle.

Viihtyisä ja sopivan trendikäs Makea Cafe & Deli.

Viihtyisä ja sopivan trendikäs Makea Cafe & Deli.

Maisema.

Maisema.

Kahvila oli kuin suuremmastakin kaupungista. Viihtyisä, tunnelmallinen ja kotoisasti eurooppalainen. Kajaanissa vierailun jälkeen oletimme Sotkamon olevan, no, tuppukylä (jota Kajaani ehkä vähän oli eteläisemmin silmin katsoen). Vielä mitä, virkeä pieni keskusta. Ja sitten sieltä vielä löytyi ihana kahvila, jossa tuotteet tehdään itse. Herkullisen näköisiä leivoksia ja kakkuja koko vitriinillinen, tuoretoasteja, paikkallista jäätelöä, suolaista piirasta… vaikka mitä. Lounaaksi olisi ollut lihakeittoa, mutta vielä ei ollut seurueellamme lounaan aika.

Tilasimme siis pienet suolaiset eli lohipiirasta (mehukas, maukas, herkullinen) ja ruistaskut toinen porotäytteellä, toinen muna-muikku-pekoni -sekoituksella. Kaikista tarjottavista ainoastaan ruistaskut eivät olleet omaa tuotantoa, mutta erittäin herkullisia olivat nekin.

Kainuun paras cappucino sekä mehukas, maukas ja pehmeä lohipiiras.

Kainuun paras cappuccino sekä mehukas, maukas ja pehmeä lohipiiras.

Ruistasku porotäytteellä.

Ruistasku porotäytteellä.

Raikas monin eri mauin ja yksityiskohdin täydennetty Brita-torttu.

Raikas monin eri mauin ja yksityiskohdin täydennetty Brita-torttu.

Cappuccinot eivät ole tällä reissulla oikein tahtoneet osua kohdilleen. Ullan Unelmassa Kajaanissa cappuccino oli kitkerän vetistä, Katinkullassa ainoastaan kitkerää. Makeassa Kainuun cappuccinoihin pettynyt matkalainen uskalsi kokeilla vielä kerran, eikä se kokeilu ollut turha. Lapsenkin mukaan jopa lasillinen maitoa oli Makeassa huomattavasti parempi kuin kaakao aiemmin mainitussa paikassa. Tätä hän jaksoi hämmästellä vielä illalla mökillä.

Makean omistaja, joksi meitä palvelleen valloittavan herrasmiehen kuvittelin, kertoi meille seikkaperäisesti sekä cappucinon oikeaoppisesta valmistamisesta että kaiken muun, mikä meitä valikoimassa kiinnosti. Myös sen, että Brita-torttu tuppaa menemään aina, vaikka muut (älyttömän herkullisen näköiset) kakut jäävät vähemmälle kiinnostukselle. Voi kunpa asuisin täällä, niin eivät jäisi.

Koko kahvilaelämys oli täys kymppi. Sinä Vuokatissa lomailija: MENE MAKEAAN!

Ravintola: Makea Cafe & Deli
Missä: Torikatu 8, Torin laidalla, Sotkamo
Vinkki: Kysykää, niin teille vastataan. Ja ota cappuccino!
Palvelu: Erinomainen, rauhallinen ja kärsivällinen palvelu kuitenkaan sortumatta turhaan jaaritteluun.
Tykkäsinkö: Sen verran, että aion mennä tämän lyhyen loman aikana uudestaankin ja tilasin kokonaisen Brita-tortun kotiinviemisiksi.
Oliko kallis: Ihan normaali. Kaikki ostoksemme (2 x cappucino, maito, lohipiiras, 2 x ruistasku ja pala Britaa vajaa 25 €)
Menisinkö uudestaan: Menenkin.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 5
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaiselämykselle: 5
Seuralaisen tähdet ruoalle: 5 (emmää oikein tiiä mistä valittais)

Friends & Brgrs – pikkuisen parempaa purilaista

04 perjantai Mar 2016

Posted by in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

, , , , , , , ,

Osallistuin Tampereen Friend & Brgrs -ravintolan maistelutilaisuuteen. Nyt olenkin katsellut alla olevaa videota lukuisia kertoja miettien, että on se vaan hienoa, että halpa(laatu)hamppariketjuille on saatu todellisia kilpailijoita.

Firneds & Brgrs on suomalainen hampurilaisravintolaketju, jolla on neljä ravintolaa Suomessa ja yksi Tanskassa. Ruoat valmistetaan mahdollisimman hyvistä ja lisäaineettomista kotimaisista raaka-aineista. Sämpylät leivotaan joka päivä itse oman ravintolan leipomossa. Sitä arvostan kovasti viimeistään nyt, kun olen nähnyt, kuinka eräässä nimeltä mainitsemattomassa kultaisin kaarin varustetussa hampurilaisravintolassa kymmenet lavalliset sämpylöitä seisovat kadun varressa useita tunteja.

Poikkesin ravintolassa jo hetimiten sen auettua Tampereelle. Linkki juttuun tässä. Siitä asti on ollut into mennä ravintolaan uudestaan. Nyt siihen tarjoutui erinomainen tilaisuus.

Tervetuloa ja sitten kierrokselle tutustumaan ravintolan leipomoon ja keittiöön. Kierroksen jälkeen limut kouraan ja vatsa kurnien ruokaa odottelemaan.

Tervetuloa ja sitten kierrokselle tutustumaan ravintolan leipomoon ja keittiöön. Kierroksen jälkeen limut kouraan ja vatsa kurnien ruokaa odottelemaan.

Friends & Brgrsissa toiminta on avointa ja keittiö halutaan pitää näytillä. Kiva katosa, kuinka hampparit ja ranet valmistuvat.

Friends & Brgrsissa toiminta on avointa ja keittiö halutaan pitää näytillä. Kiva katosa, kuinka hampparit ja ranet valmistuvat.

F&B on kehittänyt manlaisensa tavan valmistaa ranskiksia. Ne eivät olekaan French Fries, vaan Fresh Fries. Perunat pestään kunnolla ja suikaloidaan kuorineen päivineen. Ne keitetään ensin vedessä, sitten kylmässä öljyssä ja viimeiseksi kuumassa öljyssä. Aitoa perunaa, ah niin rapeaa. Ihan toista kuin nopeasti öljyyn heitetyt pakastesuikulat.

F&B on kehittänyt manlaisensa tavan valmistaa ranskiksia. Ne eivät olekaan French Fries, vaan Fresh Fries. Perunat pestään kunnolla ja suikaloidaan kuorineen päivineen. Ne keitetään ensin vedessä, sitten kylmässä öljyssä ja viimeiseksi kuumassa öljyssä. Aitoa perunaa, ah niin rapeaa. Ihan toista kuin nopeasti öljyyn heitetyt pakastesuikulat.

Illan menu oli maistelupalaset Classic Burgerista...

Illan menu oli maistelupalaset Classic brgerista…

...Chevre brgerista ja Vegan brgerista sekä...

…Chevre brgerista ja Vegan brgerista sekä…

...yksi oman valinnan mukaan. Hampurilaisia voi tuunata lisätäytteillä. Kannattaa ehkä koekilla.

…yksi oman valinnan mukaan. Hampurilaisia voi tuunata lisätäytteillä. Kannattaa ehkä kokeilla.

Hampurilaiset tehdään aina tilauksesta, joten ruoka on tuoretta. Sämpylä ei ole ehtinyt mennä kovaksi eikä ranskalaiset löysiksi. Tässä on Chevre brgr neljään osaan jaettuna. Vuohenjuusto on pihvin päällä tahnamaisena lisänä, ei paksuna kökkönä. Kuulin, että jopa vuohenjuuston vihaajat olivat tästä makuelämyksestä innoissaan. Tomaatti-chilikastike taittaa hieman vuohenmaidon makua ja antaa kokonaisuudelle kivan pikkupotkun.

Hampurilaiset tehdään aina tilauksesta, joten ruoka on tuoretta. Sämpylä ei ole ehtinyt mennä kovaksi eikä ranskalaiset löysiksi. Tässä on Chevre brgr neljään osaan jaettuna. Vuohenjuusto on pihvin päällä tahnamaisena lisänä, ei paksuna kökkönä. Kuulin, että jopa vuohenjuuston vihaajat olivat tästä makuelämyksestä innoissaan. Tomaatti-chilikastike taittaa hieman vuohenmaidon makua ja antaa kokonaisuudelle kivan pikkupotkun.

Enpä olisi tullut kokeilleeksi Vegan brgria ellei sitä oliis eteeni kannettu. Maku on aivan mainio, mutta pihvissä saisi olla enemmän rakennetta. Minä kun en vegaanihommista niin ymmärrä, niin en tiedä, olisiko se edes mahdollista. Joka tapauksessa voisin ottaa samanmoisen toistekin. Myös muita F&B:n hampurilaisia saa vegaaniversioina. Kuten aiolinkin ja vannoutuneena lihansyöjänä voin sanoa, että eroa tavalliseen majoneesiin ei huomaa.

Enpä olisi tullut kokeilleeksi Vegan brgria ellei sitä oliis eteeni kannettu. Maku on aivan mainio, mutta pihvissä saisi olla enemmän rakennetta. Minä kun en vegaanihommista niin ymmärrä, niin en tiedä, olisiko se edes mahdollista. Joka tapauksessa voisin ottaa samanmoisen toistekin. Myös muita F&B:n hampurilaisia saa vegaaniversioina. Kuten aiolinkin ja vannoutuneena lihansyöjänä voin sanoa, että eroa tavalliseen majoneesiin ei huomaa.

Ja ne erikoisvalmisteiset ranskalaiset. Ah. Kyllähän näitä syö.

Ja ne erikoisvalmisteiset ranskalaiset. Ah. Kyllähän näitä syö.

Ja näihin niitä dippailee. Jos tahdot yrttisen valkosipulista majoneesia, pyydä "vihreää majoneesia". Jos en olisi tiennyt, olisin veikannut avokadoksi. Valkoinen majoneesi on vegaaniaiolia ja punaisista toinen sinappiketsuppiaiolia ja toinen chipotlemajoneesia. Mikä vain on hyvää. Pöytäseurueemme äänesti vihreän majoneesin parhaaksi. Itse tykästyin eniten kahteen punaisempaan.

Ja näihin niitä dippailee. Jos tahdot yrttisen valkosipulista majoneesia, pyydä ”vihreää majoneesia”. Jos en olisi tiennyt, olisin veikannut avokadoksi. Valkoinen majoneesi on vegaaniaiolia ja punaisista toinen sinappiketsuppiaiolia ja toinen chipotlemajoneesia. Mikä vain on hyvää. Pöytäseurueemme äänesti vihreän majoneesin parhaaksi. Itse tykästyin eniten kahteen punaisempaan.

Koska normaalimpia lihahampurilaisia oli jo maisteltu, päätin testata Cesar brgrin. Suosituksesta lisäsin siihen vielä pico de gallo -salsan ja ahneuksissani myös pekonin. Lisäily kannatti. Niin oli herkkua. Kanaan rohkenin lähteä kuultuani, että kana on hampurilaisessa fileenä, ei suinkaan friteerattuna kanamössönä. Sehän oli siis suorastaan terveellistä. Ja mitä terveellisyyteen tulee, niin F&B:ssä on tarjolla myös salaatteja ja hampurilaisensa saa myös ilman sämpylää salaatinlehteen käärittynä.

Koska normaalimpia lihahampurilaisia oli jo maisteltu, päätin testata Cesar brgrin. Suosituksesta lisäsin siihen vielä pico de gallo -salsan ja ahneuksissani myös pekonin. Lisäily kannatti. Niin oli herkkua. Kanaan rohkenin lähteä kuultuani, että kana on hampurilaisessa fileenä, ei suinkaan friteerattuna kanamössönä. Sehän oli siis suorastaan terveellistä. Ja mitä terveellisyyteen tulee, niin F&B:ssä on tarjolla myös salaatteja ja hampurilaisensa saa myös ilman sämpylää salaatinlehteen käärittynä.

Edessä täysin tuunaamaton Aioli brgr ja takana Cesar brgr pekonilla ja pico de gallolla. Lämmin suositus molemmille.

Edessä täysin tuunaamaton Aioli brgr ja takana Cesar brgr pekonilla ja pico de gallolla. Lämmin suositus molemmille.

Lähtökahvien sijaan tuli maisteltua lähtöshaket. Meneekö överiksi jos kehun niitäkin? Mutta kehun. Vanilijajäätelöä ja kunnon suklaakastiketta sekaisin surrur tai mansikkaversiossa oikeita (talvella tietysti pakasteesta) manskuja survottuna, sokeroimatta tai hilloamatta. Todella hyvät maut ja ihana raikkaus. Uusimpana uutuutena kahvisuklaapirtelö, joka on kuin suklaapirtelö, mutta lisänä on vähän jähdytettyä kahvia. Silkkistä, samettista. Sellainen, millainen soisi maitokahvin olevan.

Lähtökahvien sijaan tuli juotua lähtöpirtelöt. Meneekö överiksi jos kehun niitäkin? Mutta kehun. Vanilijajäätelöä ja kunnon suklaakastiketta sekaisin surrur tai mansikkaversiossa oikeita (talvella tietysti pakasteesta) manskuja survottuna, sokeroimatta tai hilloamatta. Todella hyvät maut ja ihana raikkaus. Uusimpana uutuutena kahvisuklaapirtelö, joka on kuin suklaapirtelö, mutta lisänä on vähän jähdytettyä kahvia. Silkkistä, samettista. Sellainen, millainen soisi maitokahvin olevan.

 

ProPud proteiinivanukas

23 sunnuntai Lok 2016

Posted by in Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

, , , ,

Johan on puddingit!

Joku oli suositellut jollekin ja hän jollekin ja joku jollekin muulle, joka oli se, joka suositteli minulle ja minä menin kauppaan ja ostin puddinkeja sekä itselleni että työtovereilleni ja kaupassakin sanoivat, että no en ole maistanut vielä, mutta näitä on kehuttu ja ovat varmastihyviäpitäisimaistaa ja minä takaisin töihin ja kahvin kanssa ottamaan ja HERRAMUJJEE niin oli hyvää että tuli lapsuus ja jakkimaukas mieleen.

Sittemmin olenkin juurikin tätä suklaapuddinkia syönyt iltapäiväkahvilla lähes päivittäin. Maistoin myös vanilijaa ja karamelliä, mutta maistuivat ei niin herkullisilta. Muuuutta tämä suklaa. Se ihan totta tosiaan tarjossa pienen makumatkan lapsuuteen.

Nyt kun artikkelia kirjoittaessani tutkin vähän asiaa, huomasin, että ProPud-mauista löytyy myös Blueberry Muffin, Lemon Cheesecake, Creamy Hazelnut ja (jokseenkin hämmentävä) Luciapulla. Kiinnostaisi kyllä maistaa niitäkin, mistähän niitä saa?

Kaloreita tuossa 200 gramman herkussa on alle 150 ja proteiinia 20 grammaa. Niin on hyvää, kyllä on. Kokeile kerran ja kokeilet varmasti toisenkin!

ProPud proteiinivanukas kannesta katsottuna. Aika pitkä säilyvyysaika...

ProPud proteiinivanukas kannesta katsottuna. Aika pitkä säilyvyysaika…

Lohkeaa kuin lapsuuden jakkimaukas eli Jacky makupala. Makukin on mitä mainioin.

Lohkeaa kuin lapsuuden jakkimaukas eli Jacky makupala. Makukin on mitä mainioin.

Mitä Venäjällä syödään?

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Ihan noin yhden pidennetyn viikonlopun perusteella tein venäläisestä ruoasta joitakin havaintoja. Venäläistaustaiselta ystävältä toivoin venäläiseksi ruoaksi Kievin kanaa ja pelmenejä. Hän minulle nauroi ja sanoi, etteivät ne ole venäläistä ruokaa, vaan ukrainalaista. Hän myös sanoi, että jos ystävät venäläistä ruokaa haluatte, niin syödään jotain mautonta läskistä puuroa.

Venäjä on valtava, monikulttuurinen maa, jossa yhdistyy hurja määrä erilaisia ruokakulttuureja. Moskovassa maittavimmat ruokaelämykset koin georgialaisessa ravintolassa ja toisaalta kahvilassa, jossa sain lautasellisen pelmenejä. Moskovassa on Trip Advisor -palvelun mukaan yli 10 000 ravintolaa. Siinä prukassa pärjätäkseen täytyy olla aika hyvä.

Eli yhden viikonlopun perusteella Kulttulinaristi vastaa nyt kysymykseen: Mitä Venäjällä syödään?

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Siellä syödään paljon erilaisia juustoja. Siellä syödään blinejä, jotka ovatkin ihan tavallisia lättyjä, eivätkä sellaisia paksuja höhhöjä juttuja, joihin läästitään smetanaa ja mätiä.

Siellä syödään ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä syödään rautatieaseman kahvilassa ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään armenialaiseen ravintolaan.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään georgialaiseen Genatsvale Hall -ravintolaan.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Armenialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Georgialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin. Lisäksi on erilaisia kastikkeita.

Siellä mennään kauppakeskusalueella ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Siellä mennään kauppakeskusalueella Grably-ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos...

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos, suolakurkkuja (=tuoreita suolattuja kurkkuja, veikeä, rapea elämys)…

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

 

Herkkujälkkäri mustikoista ja kinuskista

08 maanantai Elo 2016

Posted by in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , ,

On olemassa banoffee ja sen pikkusisko puoloffee (tai puoffee, niinkuin itse sen tulen sanoneeksi). Sitten on Purettu banoffee (johon linkissä resepti) ja nyt tuli sitten jälkiruokahädässä tehtyä tällainen purettu mustoffee.

Helppo nakki. Nopea myös.

Otetaan kullekin jälkiruokailijoitsijalle oma lasi/kulho/kippo/jokuastia. Murustellaan pohjalle yksi Bastogne-keksi, päälle kermavaahtoa tai vanilijajäätelöä, siihen sitten muutamia ruokalusikallisia mustikoita ja reilu luraus kinuskikastiketta (itse tehtyä tai tuubista).

Kaikki kohdat uudestaan edellisten päälle, keksiä pikkumuruna ja joku yrtti koristeeksi. Valmis.

Rikottu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Rikottu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

PS. Siis mikä purettu??? Ihan oikea banoffee valmistuu siten, että hienoksi murustellut Bastogne-keksit juntataan vuoan pohjaan. Päälle levitetään purkillinen karamelisoitua kondensoitua maitoa eli tosi makeaa ja tanakkaa kinuskia. Siihen päälle ladotaan banskun siivut (tai puoloffeessa puolukat ja karpaloffeessa, josta juuri luin, karpalot ja tässä mustoffee-versiossa mustikat) ja koko systeemi päällystetään kermalla. Sitten se saa jämähtää jääkaapissa. Tämä purettu versio on tällainen helppo ja hauska ja tulee aivan käden käänteessä. Ja onhan se hienoa saada kakkusiivun sijaan henkilökohtainen annos. Ihan menee ravintola-annoksesta.

Kokonaisena palvattu broileri Herkkuveräjästä

03 keskiviikko Elo 2016

Posted by in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Ystävä soitti kysyäkseen saako antaa ruokavinkin. Koska uskon vilpittömästi hänen makuunsa, mitä ruokaan tulee, otin vinkin vakavissani vastaan. Opin seuraavaa:

Tampereen Kauppahallin keskikäytävällä, Hallituskadun ovesta tultaessa toisessa kopissa vasemmalla (joo sen vihanneskaupan jälkeen) on Herkkuveräjä-niminen puoti, jossa myydään ruokaa ihan tästä lähiseuduilta.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Siellä on myynnissä kokonaisena palvattuja broilereita, jotka voi syödä sellaisenaan tai lämmittää grillissä. Liha on kuulemma mitä mehevintä ja maistuu ihanasti savustetulta. Kylmänä sitä voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin ja lämpimänä maku ja mehukkuus senkuin paranevat.

Kauppahalliin tuli kiire. Herkut olivat menneet loppumaan jo sille päivälle, mutta seuraavana oli päivä uus. Yllätin sekä itseni, että hillittömän leppoisan kauppiaan ostamalla kanoja heti viisi kappaletta. Halusin jakaa ilosanomaa muillekin, vaikken ollut itse edes testannut. Koko kauppatapahtumasta jäi niin kiva fiilis, että palasin seuraavana päivänä täydentämään tilausta vielä kahdella kanalla, jotka päätin tarjota ystävilleni viikonloppuna.

Perjantai-iltana tein kotona harjoitusannoksen. Broileri näytti kylmänä koiran lelulta, mutta leppeällä lämmöllä kun sitä grillissä puolisen tuntia lämmittelin, se muuttui herkullisen kiiltäväksi ja sai pintaan kauniin värin. Jos grillaus tarjoaa aina hyvät tuoksut, niin nyt se tarjosi häkellyttävän täydellisen, sopivan savuisen tuoksuelämyksen. Suorastaan harmitti, ettei naapuri ollut kotona aidan takana kadehtimassa. No jaa, olisi saattanut saada maistiaisen.

Mitä sellainen broileri sitten maksaa? Se maksaa naurettavan 8,90 €.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle letkajenkka-asentoon.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle lavatanssiasentoon.

Mitä sen kanssa? Mitä vaan, mutta ihan noin ehdotuksena: arki-iltana kylkeen voi sipaista nopean version yrttisestä peruna-tomaattisalaatista ja pyhänä tehdä saman, mutta lisätä annokseen erilaisia majoneeseja (majo+sitruunamehu tai majo+chilisoosi), mummon kurkkuja eli hölskykurkkuja sekä pikamarinoitua punasipulia. Edellisistä linkeistä resepteihin itsesi ohjaa.

Tarjoiluehdotus arki-iltaan ja vähän kovempaan nlkään.

Tarjoiluehdotus arki-illalle vähän kovempaan nälkään.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.

 

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti Kulttulinaristin tapaan

01 maanantai Elo 2016

Posted by in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , ,

Erinomainen resepti kesähitti kehittyi, kun piti keksiä Kauppahallista löytyvän Herkkuveräjän kokonaisena palvatulle broilerille nopea, vähän kevyempi perunasalaatti. Sopii muullekin grilliruoalle.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti Kulttulinaristin tapaan
Pese ja rapsuttele (mutta älä kuori) haluamasi määrä uusia perunoita. Keitä ne suolatussa vedessä ja jätä napakoiksi. Anna jäähtyä ja jäähdyttyä pilko ne reiluiksi suupalasiksi (eli kahteen tai kolmeen osaan jos eivät valtavia ole).

Pilko puolikkaaksi reilusti pikkutomaatteja (Pirkan kolmionmuotoisessa muovipakkauksessa tulevat ovat valitettavasti parhaita). Suikaloi tai silppua pätkä purjosipulia.

Kerää puutarhasta tai kaupasta reilu nippu ainakin 2-3 eri yrttiä (esim. salvia, timjami, persilja, rosmariini, korianteri, basilika… tai mitä nyt löytyy) ja silppua ne. Ei tarvi olla ihan pientä. Murskaa kynsi tai pari valkosipulia. Kaada oliiviöljyä pikkuastiaan niin paljon kuin kehtaat ja sekoita osa yrteistä ja valkosipuli öljyn sekaan ja sekoittele. Voit lorauttaa myös balsamicoa ja rouhia mustapippuria ja lisätä savupaprikajauhetta (mutta ei ole pakko).

Pilko nipullinen rucolaa ja/tai jotain salaattia aika pieneksi.

Runsaasti kaikemmaailman yrttejä ja purjosipulia. Saa silputa pieneksi tai leikkoa vähän huolettomammin.

Runsaasti kaikemmaailman yrttejä ja purjosipulia. Saa silputa pieneksi tai leikkoa vähän huolettomammin.

Yhdistä perunan palat, tomaatit, salaatit ja purjosipuli. Liruttele maustettua öljyä sekaan samalla koko annosta kevyesti ja varovasti kauhalla, lastalla tai kädellä sekoitellen. Varo rikkomasta perunoita (tämän vuoksi saavat jäädä napakoiksi). Lisää loput yrtit ja sirottele sekaan sormisuolaa.

Laita kannen tai kelmun alle kylmään ja kohta sitten syö kaikki pois. Perunan maku ei paljon yön aikana parane.

Tarjoiluvinkki: Menee tällaisenaan lisukkeena tai kevyenä ruokana. Sekaan voi lisätä myös kananmunan tai avokadon paloja. Lisätä voi myös kanaa, savukalaa, kinkkua, ihan mitä vain.

Tuunausvinkki: Jos aikaa tuntuu olevan liikaa, leikkaa ne pikkutomaatit pitkittäin puoliksi, levitä ne uunipellille ja roiski päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja paahda hetki grillivastuksella. Anna jäähtyä. Lisää sitten perunoiden sekaan. Tämän voi toki tehdä myös lämpimillä perunoilla ja tomaateilla, tuleepa lämmin salaatti.