Tag Archives: Kahvila

Makea Cafe & Deli, Sotkamo – Kainuun kivoin kahvila

10 torstai Mar 2016

Posted by in Juoma, Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , ,

No en voi tietää, en ole käynyt Kainuun jokaisessa kahvilassa, en edes kovin monessa. On vain kovin vaikea uskoa, että olisi kivempaa kahvilaa Kainuussa.

Lomareissulla Vuokatissa on tullut koettua ravinnollisesti yhtä sun toista, mutta pääasiassa ruokailujen taso on yllättänyt. Ennen reippailua Angry Birds Activity Parkissa päädyimme Sotkamon keskustaan, jossa internetin innoittamina Makea Cafe & Deliin torin laidalle.

Viihtyisä ja sopivan trendikäs Makea Cafe & Deli.

Viihtyisä ja sopivan trendikäs Makea Cafe & Deli.

Maisema.

Maisema.

Kahvila oli kuin suuremmastakin kaupungista. Viihtyisä, tunnelmallinen ja kotoisasti eurooppalainen. Kajaanissa vierailun jälkeen oletimme Sotkamon olevan, no, tuppukylä (jota Kajaani ehkä vähän oli eteläisemmin silmin katsoen). Vielä mitä, virkeä pieni keskusta. Ja sitten sieltä vielä löytyi ihana kahvila, jossa tuotteet tehdään itse. Herkullisen näköisiä leivoksia ja kakkuja koko vitriinillinen, tuoretoasteja, paikkallista jäätelöä, suolaista piirasta… vaikka mitä. Lounaaksi olisi ollut lihakeittoa, mutta vielä ei ollut seurueellamme lounaan aika.

Tilasimme siis pienet suolaiset eli lohipiirasta (mehukas, maukas, herkullinen) ja ruistaskut toinen porotäytteellä, toinen muna-muikku-pekoni -sekoituksella. Kaikista tarjottavista ainoastaan ruistaskut eivät olleet omaa tuotantoa, mutta erittäin herkullisia olivat nekin.

Kainuun paras cappucino sekä mehukas, maukas ja pehmeä lohipiiras.

Kainuun paras cappuccino sekä mehukas, maukas ja pehmeä lohipiiras.

Ruistasku porotäytteellä.

Ruistasku porotäytteellä.

Raikas monin eri mauin ja yksityiskohdin täydennetty Brita-torttu.

Raikas monin eri mauin ja yksityiskohdin täydennetty Brita-torttu.

Cappuccinot eivät ole tällä reissulla oikein tahtoneet osua kohdilleen. Ullan Unelmassa Kajaanissa cappuccino oli kitkerän vetistä, Katinkullassa ainoastaan kitkerää. Makeassa Kainuun cappuccinoihin pettynyt matkalainen uskalsi kokeilla vielä kerran, eikä se kokeilu ollut turha. Lapsenkin mukaan jopa lasillinen maitoa oli Makeassa huomattavasti parempi kuin kaakao aiemmin mainitussa paikassa. Tätä hän jaksoi hämmästellä vielä illalla mökillä.

Makean omistaja, joksi meitä palvelleen valloittavan herrasmiehen kuvittelin, kertoi meille seikkaperäisesti sekä cappucinon oikeaoppisesta valmistamisesta että kaiken muun, mikä meitä valikoimassa kiinnosti. Myös sen, että Brita-torttu tuppaa menemään aina, vaikka muut (älyttömän herkullisen näköiset) kakut jäävät vähemmälle kiinnostukselle. Voi kunpa asuisin täällä, niin eivät jäisi.

Koko kahvilaelämys oli täys kymppi. Sinä Vuokatissa lomailija: MENE MAKEAAN!

Ravintola: Makea Cafe & Deli
Missä: Torikatu 8, Torin laidalla, Sotkamo
Vinkki: Kysykää, niin teille vastataan. Ja ota cappuccino!
Palvelu: Erinomainen, rauhallinen ja kärsivällinen palvelu kuitenkaan sortumatta turhaan jaaritteluun.
Tykkäsinkö: Sen verran, että aion mennä tämän lyhyen loman aikana uudestaankin ja tilasin kokonaisen Brita-tortun kotiinviemisiksi.
Oliko kallis: Ihan normaali. Kaikki ostoksemme (2 x cappucino, maito, lohipiiras, 2 x ruistasku ja pala Britaa vajaa 25 €)
Menisinkö uudestaan: Menenkin.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 5
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaiselämykselle: 5
Seuralaisen tähdet ruoalle: 5 (emmää oikein tiiä mistä valittais)

Mitä Venäjällä syödään?

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , ,

Ihan noin yhden pidennetyn viikonlopun perusteella tein venäläisestä ruoasta joitakin havaintoja. Venäläistaustaiselta ystävältä toivoin venäläiseksi ruoaksi Kievin kanaa ja pelmenejä. Hän minulle nauroi ja sanoi, etteivät ne ole venäläistä ruokaa, vaan ukrainalaista. Hän myös sanoi, että jos ystävät venäläistä ruokaa haluatte, niin syödään jotain mautonta läskistä puuroa.

Venäjä on valtava, monikulttuurinen maa, jossa yhdistyy hurja määrä erilaisia ruokakulttuureja. Moskovassa maittavimmat ruokaelämykset koin georgialaisessa ravintolassa ja toisaalta kahvilassa, jossa sain lautasellisen pelmenejä. Moskovassa on Trip Advisor -palvelun mukaan yli 10 000 ravintolaa. Siinä prukassa pärjätäkseen täytyy olla aika hyvä.

Eli yhden viikonlopun perusteella Kulttulinaristi vastaa nyt kysymykseen: Mitä Venäjällä syödään?

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Siellä syödään paljon erilaisia juustoja. Siellä syödään blinejä, jotka ovatkin ihan tavallisia lättyjä, eivätkä sellaisia paksuja höhhöjä juttuja, joihin läästitään smetanaa ja mätiä.

Siellä syödään ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä syödään rautatieaseman kahvilassa ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään armenialaiseen ravintolaan.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään georgialaiseen Genatsvale Hall -ravintolaan.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Armenialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Georgialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin. Lisäksi on erilaisia kastikkeita.

Siellä mennään kauppakeskusalueella ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Siellä mennään kauppakeskusalueella Grably-ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos...

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos, suolakurkkuja (=tuoreita suolattuja kurkkuja, veikeä, rapea elämys)…

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

 

Tampere 237 – Rantatunnelipäivä

05 keskiviikko Lok 2016

Posted by in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , ,

Hyvää syntymäpäivää Tampere! 237 vuotta, eikä suotta. Nimittäin oli nyt ohjelmaa oikein kolmeksi päiväksi. Sunnuntaina oli ohjelmassa varsinainen vetonaula: Rantatunnelipäivä.

Rantatunnelipäivä.

Rantatunnelipäivä.

Tunneli tasaisella maalla, matka 2,4 km.

Tunneli tasaisella maalla, matka 2,4 km.

Mitä mieltä kukin siitä tunnelista sitten onkin ollut, oli tämä teemapäivä varmasti koko hankkeelle hyväksi. Tunnustaudun itse alkujaan vankaksi tunnelin vastustajaksi, mutta olen vähän sitä mieltä, että niin kauan kun jotain ei ole päätetty, sitä voi vastustaa ja sitä vastaan voi vaikka kampanjoida (mitä en ole tehnyt). Sitten kun asia on päätetty, on tulokseen tyydyttävä (ja äänestettävä seuraavalla kerralla viisaammin) ja alettava ajatella, mitä hyvää tämä uusi asia tuo tullessaan.

Rantatunnelipäivänä tämä toi tullessaan hienon tapahtuman, jossa kävi Ylen uutisista lukemani tiedon mukaan noin 50 000 ihmistä. Se on paljon se.

Me olimme paikalla aamulla klo 10 aikaan ja saimme auton parkkiin lähelle. Meiltä tuonne tunnelille pääsy muin keinoin olisi aika hankalaa, mutta olisi seillä Rantatunnelipäivän sivuilla voitu kertoa muistakin mahdollisuuksista saapua paikalle kuin vain autoillen. Vaikkakin on tunneli autoille ja autoilijoille tehty, mutta massatapahtumaan voisi kuitenkin suositella saapumista muutoin kuin autolla.

Tunneliin oli järjestetty vähän arvontoja ja katuliitumaalausta ja Tammerkosken alla soitti bändi. Nakkifakiiri möi eurolla nakkeja ja itäpään lättykahvila sai potkua markkinoinnille sillä, että lätyn tuoksu kantautui melkein toiseen päähän saakka, jolloin lättykahvilalle saavuttaessa oli aivan mahdotonta olla kulkematta ohi ilman lättyä.

Katuliituja ja kivaa tekemistä.

Katuliituja ja kivaa tekemistä.

Opasteista sopi seurata matkan taittumista. Nuorimmalla meni näillä main hermo, mutta kirkastui se mieli sitten myöhemmin ja koko matka tuli talsittua.

Opasteista sopi seurata matkan taittumista. Nuorimmalla meni näillä main hermo, mutta kirkastui se mieli sitten myöhemmin ja koko matka tuli talsittua.

Tässä yläpuolella menee Tammerkoski.

Tässä yläpuolella menee Tammerkoski.

Nakkifakiirin kopin saa vuokrata juhliin. En olisi tiennyt, nyt tiedn.

Nakkifakiirin kopin saa vuokrata juhliin. En olisi tiennyt, nyt tiedän.

On se aika iso.

On se aika iso.

Ja kyllä: LÄTTY, ei lettu.

Ja kyllä: LÄTTY, ei lettu.

Niin oli lätyissä rapee reuna että ihan

Niin oli lätyissä rapee reuna että ihan.

Kahden kakaran kanssa kävely tuntui alkuunsa työläältä, mutta hyvin taittui 2,4 kilometrin matka kävellen toiseen suuntaan ja Moron piffaamalla bussilla takaisinpäin.

"Obelixin housut" oli läheltä nähtynä aika paljon suurempi kuin kaukaa katsoen.

”Obelixin housut” oli läheltä nähtynä aika paljon suurempi kuin kaukaa katsoen.

Nyssellä takaisin lähtöpisteeseen.

Nyssellä takaisin lähtöpisteeseen.

Työmaa-ajo sallittu A- ja B-tunneleissa.

Takaisin lähtöpisteessä. Työmaa-ajo sallittu A- ja B-tunneleissa.

Kiva tapahtuma. Sitten vain jäädään odottelemaan avajaisia. Kävelyt ja pyöräilyt taisivat olla nyt tässä.

Aurinkoinen päivä Tammelan torilla Tampereella

30 perjantai Lok 2015

Posted by in Matkailu, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Illat pimenevät ja ilmat viilenevät. Juurikin nyt on ihanaa muistella aurinkoista elokuista lauantaipäivää tunnelmallisella Tammelan torilla.

Mehevä aamuleipä.

Mehevä aamuleipä.

Kirpparivilinää vilkkaimmillaan.

Kirpparivilinää vilkkaimmillaan.

Kumman näistä kahviloista sinä valitsisit? Monella on selkeä kanta.

Kumman näistä kahviloista sinä valitsisit? Monella on selkeä kanta.

Ennen varsin kehnon palvelun, mutta hyvän ruoan paikka La Negrita oli petrannut tänä vuonna ja parantanut myös palveluaan. Ruoka oli hyvää edelleen.

Ennen varsin kehnon palvelun, mutta hyvän ruoan paikka La Negrita oli petrannut tänä vuonna ja parantanut myös palveluaan. Ruoka oli hyvää edelleen.

Jono siellä, missä jonon kuuluukin olla.

Jono siellä, missä jonon kuuluukin olla.

Kukkia, kukkia.

Kukkia, kukkia.

 

Cafe Villa Hannalan keittolounas, Oulu

30 torstai Hei 2015

Posted by in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, , , , , , , ,

On tullut tavaksi käydä Oulun kesäreissulla yhtenä päivänä Villa Hannalassa keitolla. Se on perinne jo vuodesta 2014 lähtien.

Lounas maksaa 8,50 € ja siihen sisältyyy kaksi keittoa, joista toinen on aina lohikeitto, sekä vettä ja leipää. Villa Hannala on kesäaikaan auki joka päivä ja tällä runsaalla kahden kerran kokemuksella voin päätellä, että se on aina täynnä. Keittolounaan lisäksi sieltä saa (ostaa) myös kahvia ja oheisherkkuja. Lounasta tarjoillaan klo 11-16, varsin mukavalla aikahaarukalla siis.

Lohikeitto on niin järisyttävän hyvää, ettei muuta keittoa paljon viitsi ottaakaan. Jaa, taisin ensimmäisellä kerralla maistaa myös lihakeittoa, hyvää sekin. Leiväksi tietysti muina turisteina rieskaa ja päälle sentin kerros voita.

Hirvittävän hyvää ja loheisaa keittoa.

Hirvittävän hyvää ja loheisaa keittoa. Niin hyvää, että hyrisin onnesta kuvatessani, siitä varmastikin pieni epätarkkuus.

Ravintola sijaitsee veikeällä paikalla Toppilansaaressa (matkalla Nallikariin) uudehkojen kerrostalojen kupeessa. Siitä syntyy hieno kontrasti uuden ja vanhan välillä. Rakennus on hieno ihmeellisine kattoparvekkeineen. Tämä Hannala-huvila on rakennettu vuonna 1859 ja Oulun Aikuiskoulutuskeskus on entisöinyt sen vuosina 2004-2008. Piha-aluetta on laajasti; löytyy pöytää, penkkiä, keinua, kiipeilytelinettä ja frisbeegolfrataakin.

Upea rakennus ja hämmentävä kattoterassiparvekehärveli.

Upea rakennus ja hämmentävä kattoterassiparvekehärveli.

Lauantaisin on ohjelmassa yhteislaulua, ken siitä kiinnostuu, ja julkkisbongari voi voi bongailla maamme teatteri- ja musataivaan kirkkaimpia tähtösiä, koska vieressä sijaitsee Meri Oulu, suomen suurin kesäteatteri (ja lounaspaikat lähistöllä ovat muuten harvassa). Itsekin tein bongauksen tai pari, mutten kerro, koska olen luonnollisesti sellaisen yläpuolella (Petteri Summanen!!!).

Ravintola: Cafe Villa Hannala
Missä: Kahvelitie 1, Toppilansaari, Oulu
Vinkki: Saa santsia.
Palvelu: Ei sen kummemmin mieleenpainuvaa eli en muista, ruokaa haetaan itse.
Tykkäsinkö: Kyllähän vain.
Oliko kallis: Ei ole, on sitä huonompaakin ruokaa 8,50 €:lla syöty.
Menisinkö uudestaan: Viimeistään ensi kesänä kesäisellä Oulun reissulla.
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 5, ehkä parasta lohikeittoa ikinä, jos Oulun Ollin keittoa ei lasketa mukaan kisaan.
Seuralaisen tähdet ruoalle: En tiedä, nukkuu, mutta tiedän, että tykkää.

Vehoniemen automuseo – munkkeja ja moottoriajoneuvoja

06 keskiviikko Tou 2015

Posted by in Matkailu, Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , ,

Vappuajelun perinnekohde on Vehoniemen automuseo. Totta puhuakseni valehtelen aika paljon, jos sanon, että se on minun ja perheeni perinne, mutta monen on. Ainakin siitä päätellen, kuinka paljon sakkia siellä oli vappupäivänä. Ehkä mekin voimme siitä ottaa perinteen…

Autonpoikanen? Missä ovi?

Autonpoikanen? Missä ovi?

Automuseo on korkealla, kauniilla harjulla Kangasalla. Maisemat ovat huimat. Jos tuntuu, ettei ole päässyt tarpeeksi korkealle, voi kiivetä viereiseen näköalatorniin ottamaan maisemat harjun molemmin puolin levittäytyville vesille.

Hienoja vanhoja autoja.

Hienoja vanhoja autoja.

Kahvila on suuri, tarjoaa erittäin tukevia munkkeja ja herkullista valkosuklaakakkua. Myös Minetin jäätelöt näkyivät olevan tarjolla. Palvelu nyt oli vähän niin ja näin, mutta jonoa oli koko ajan ulos asti.

Herkkua on siinä monenlaista, mooo-neeen-laiiis-taaa...

Herkkua on siinä monenlaista, mooo-neeen-laiiis-taaa…

Museoon pääsy ei maksa mitään, toki parkkimittariin voi laittaa vapaaehtoisen maksun. Näyttely on muuttuvainen ja aina on tarjolla uutta nähtävää. Kivaa tekemistä koko perheelle, suosittelen!

Vapaaehtoinen pääsymaksu.

Vapaaehtoinen pääsymaksu.

Tässä saa renkkua!

Tässä saa renkkua!

Kesäaikaan museo on avoinna joka päivä klo 10-19, kyllä siinä ajassa Kangasalle kerkiää!

Minetti Jäätelö – jäätelötaivahassa maan päällä

03 sunnuntai Tou 2015

Posted by in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , ,

Kais tiedätte, miten jäätelö tuli Tampereelle? Minetti Jäätelön historiikin mukaan sen toi Manseen iltalialainen Giuseppe Minetti vuonna 1925.

Minetti on pysynyt poissa jäätelökuvioista jonkin aikaa, mutta palasi pari vuotta sitten. Mustaanlahteen ilmestyi kontti, josta jäätelöä myytiin varsin kookkaita annoksia varsin edulliseen hintaan. Siellä on tullut istahdettua muutamakin kerta töiden jälkeen. Ja viikonloppuisin. Ja muuten vain ohi kulkiessa.

Viime kesänä Minetin kioskeja näkyi Särkänniemessä ja Ratinassa sellainen on ollut kai (uudesta) alusta asti, sieltähän Minetin historiakin on alkuisin kun viime vuosisadan alkupuolella kaikki jäätelö valmistettiin juurikin Ratinassa. Nyt Minettiin törmää vähän siellä sun täällä. Asematunnelin food stationilla on yksi, samoin Tullintorilla ja Koskikeskuksessa vasta kookas putiikki onkin. Sitä ei voi enää kutsua kioskiksi, se on jäätelöravintola.

Paljon herkullisia makuja.

Paljon herkullisia makuja.

Jäätelökioskien ja -kahviloiden ilme on kaikkialla saman henkinen; väritys raikas, vähän menneestä, niinkuin aidolla jäätelöbaarilla kuuluukin. Ainoa valitettava asia, mikä yhdistää testaamiani myyntipisteitä on vähän kehno palvelu. Ymmärrän, että kiirettä on, eikä pallon pyöritys ole kaikkein helpointa hommaa, mutta voi kai asiakkaalle kuitenkin hymyillä, voihan? En sano, että palvelu ihan huonoa on, mutta voisi se olla parempaakin.

Makuja on noin miljoona ja jäätelöt ovat ihanan täyteläisiä ja maukkaita. Annokset ovat edelleen kookkaita, mutta hinnat ovat nousseet melko korkeiksi. Toki laatukin on hyvä, joten en siis missään nimessä valita. Enkä varsinkaan siksi, että tänä vuonna Tampereelle on lanseerattu Tampere Tunnetuksi -passi, jolla Minetistä saa 25 % alennusta kaikista tuotteista. Jo tämän vuoksi tuo 5 € maksava passi kannattaa hankkia.

Lisää herkullisia makuja.

Lisää herkullisia makuja.

Monista mauista suosikikseni ovat nousseet jugurttimaut, toisen pallon on aina oltava jugurttia. Tänä keväänä olen ehtinyt jo ottaa suosikikseni jugurtti-hunajan. Paahdettu manteli ei päässyt makunystyröissäni suosikkisijoille, mutta joku muu pähkinä on muistaakseni vallan mainio. Baileys maistui liian viinaisalle, mutta snickers sen sijaan oli oikein hyvä sopivalla sattumamäärällään. Vielä on muutama maku maistamatta.

Ja eiku syömään.

Ja eiku syömään.

Jos Minetti on jostain syystä vielä testaamatta, se kannattaa ehdottomasti testata mitä pikimmin. Onneksi enää ei edes tarvitse odottaa kesään asti kun tätä herkkua saa ympäri vuoden.

Ravintola: Minetti Jäätelö
Missä: Ihan tosi monessa paikassa: linkkiin mene.
Palvelu: On, vaikka voisi olla parempaakin.
Tykkäsinkö: Tykkäsin, tykkään ja tulen tykkäämään.
Oliko kallis: Joo ja ei… ei se kyllä kokoon ja makuun nähden ole kallis.
Menisinkö uudestaan: Menen, muualle en juuri sitten menekään.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle jäätelökioskisarjassa: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 5 (jäätelösarjan kuningatar, vaikkei pidä jäätelöstä)

Kahvila Epilä Länsi-Tampereella

06 maanantai Huh 2015

Posted by in Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , ,

Useamman kerran olen ajanut ohi Kahvila Epilästä ja jossain vaiheessa se alkoi kiinnostaa. Loman alussa lounashetkeen tarjoutui mahdollisuus ja Kahvila Epilä täytti odotuksemme.

Kahvila Epilässä on aurinkoista sisällä ja ulkona.

Kahvila Epilässä on aurinkoista sisällä ja ulkona.

Viikollista.

Viikollista.

Kahvila on kotoisa ja hyvin siisti. Tunnelma vaikuttaa hyvältä. Olen kuulevinani, että aiemmin aamupäivällä on raksaporukan lounasaika, puolen päivän jälkeen näkyy paikalle saapuvan taksikuskeja. Lisäksi on tavallisia lounastajia ja kaikkia ydistää se, että paikka tuntuu olevan heille tuttu. Minäkin tahdon tuohon sisäpiiriin. Minäkin tahdon tutuksi.

Kahvila on auki aamu kuudesta iltapäivään kello neljään. Aamulla tarjotaan aamiaista ja itse tehtyjä sämpylöitä. Lounasaika on 10.30-14.00.

Lounasnoutopöytä näyttää aivan herkulliselta, mutta leppoisaksi lomalounaaksi valitsemme molemmat Moro-lehden Kummat kuppilat -artikkelissa kehutun hampurilaisen lisäjuustolla. Siinä on kahvilassa tehtyä chilimajoneesia (ei tulista ollenkaan) ja itsetehty pihvi. Se ei olekaan mikään normaali grillissä kengänpohjaksi paistettu lätty vaan hillittömän paksu ja mehevä, erittäin maukas jaukkupihvi. Nam! Annoksessa on myös reippaasti salaattia ja hyvä sämpylä. Hamurilainen on järisyttävän hyvä. Se on aito. Se on oikeaa ruokaa eikä mitään einestä. Ja sen kyllä huomaa. Hampurilaisen hinta on 6,50 lisäjuustolla ja se on aivan toista luokkaa kuin minkä tahansa hampurilaisketjun tusinapulla.

Listalta löytyy vaikka mitä.

Listalta löytyy vaikka mitä.

Järjettömän hyvä hampurilainen.

Järjettömän hyvä hampurilainen.

Niinkuin muka olisi vielä tilaa, päätän ottaa torstain ja loman kunniaksi palan pannaria, kun sitä ilman hernekeittoa saa lisäksi ostaa. Ei petä pannarikaan ja jos oikein muistan, hinta on 50 senttiä palalta.

Pannaria hillolla.

Pannaria hillolla.

Tuskin maltan odottaa seuraavaa visiittiä Kahvila Epilään ja suosittelen lämpimästi, että jokainen muukin tekee sinne pienen kulttuurimatkan. Pihalla on parkkitilaa ja bussipysäkkikin on ihan vieressä. Lähde lounaalle länteen!

Tästä maamerikistä tunnistaa paikan.

Tästä maamerkistä paikan tunnistaa.

Ravintola: Kahvila Epilä
Missä: Pispalan valtatie 116, Epilä, Tampere
Palvelu: Ystävällistä ja leppoisaa.
Tykkäsinkö: Ylenpalttisesti.
Oliko kallis: Ei vähässäkään määrin. Hinta-laatu-suhde on varsin kohdallaan.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle lounasravintolasarjassa: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 5

Piipahdus Pizzariumissa

08 sunnuntai Hel 2015

Posted by in Juoma, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , ,

Turun sydämessä, sokkeloisessa Hansa-korttelissa on ravintolakerros siellä, missä ei ennen ollut mitään. Liekö turkulaiset niin oppineet rutiineihinsa, ettei vielä näin jonkun vuoden jälkeenkään tämä ruokasiipi tahdo löytyä? Lauantaina parhaaseen lounasaikaan koko kerroksessa näkyi vain kourallinen asiakkaita. Lasten nurkkaus löytyy ja siellä muutama latte-pappa hipsutteli sukkasillaan jälkikasvunsa perässä. Tilavat vessatilat ovat lähellä, joten sinänsä puitteet ovat kunnossa.

Hieman kliinisen näköinen ravintola kerros täynnä kivoja pieniä ravintoloita.

Hieman kliinisen näköinen ravintola kerros täynnä kivoja pieniä ravintoloita.

Ymmärrykseni mukaan sapuskan saa ostaa mistä tahansa ravintolasta ja nauttia voi missä tahansa pöydässä. Toki osa pöydistä on selkeästi jonkun ravintolan omia, eikä niihin tohdi toisesta kioskista ruokiaan ostanut mennä.

Liukuportaiden yläpäässä on Pizzarium, jota alunperin italialainen ystäväni meni pari vuotta sitten kehumaan. Sinne siis. Itse testasin tässä kohtaa vain cappucinon, joka tehtiin täysmaitoon ja oli juuri sellainen kuin cappucinon tulee ollakin. Seuralainen otti hätäpäissään pekonipizzan ja katui heti valintaansa kun lähempänä kassaa olisi ollut vaikka mitä herkullisempiakin vaihtoehtoja.

KOko tuplatiski täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä pizzoja.

Koko tuplatiski täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä pizzoja.

Herkullinen oli kuitenkin se pizza. Kyseessä oli paksupohjainen palapizza, jonka koostumus oli mukavan ilmava, pihjan ollessa kuitenkin rapea. Kokemus vaikutti varsin positiiviselta ja odotan innolla seuraavaa vierailua. Jätän tarkemman arvostelunkin sinne, koska  en nyt päässyt izze pizzan zyrjään kiinni.

Cappucino italialaisittain ja pala pizzaa.

Cappucino italialaisittain ja pala pizzaa.

 

Tampereen parhaat Runebergin tortut

05 torstai Hel 2015

Posted by in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

,

Tarttihan niitä torttuja saada sittenkin. Pyymäen Oman tortut valittiin vallan kylän parhaiksi tänä vuonna. Sillä määkin sitten. Niinkuin joku muukin. Ilmeisesti oli torttu poikineen mennyt kaupaksi ja välillä loppunutkin. Ja olihan se hyvää ja kun vertailukohtaa ei nyt tullut minä-raadille hankittua, niin luotettakoon Aamulehteen. Hyvää oli.

Tampereen parasta torttua.

Tampereen parasta torttua.