Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Keitto

Mitä Venäjällä syödään?

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kahvila, Keitto, Kulinarismi, Leipä, Liha, Matkailu, Moskova, Ravintola, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Ihan noin yhden pidennetyn viikonlopun perusteella tein venäläisestä ruoasta joitakin havaintoja. Venäläistaustaiselta ystävältä toivoin venäläiseksi ruoaksi Kievin kanaa ja pelmenejä. Hän minulle nauroi ja sanoi, etteivät ne ole venäläistä ruokaa, vaan ukrainalaista. Hän myös sanoi, että jos ystävät venäläistä ruokaa haluatte, niin syödään jotain mautonta läskistä puuroa.

Venäjä on valtava, monikulttuurinen maa, jossa yhdistyy hurja määrä erilaisia ruokakulttuureja. Moskovassa maittavimmat ruokaelämykset koin georgialaisessa ravintolassa ja toisaalta kahvilassa, jossa sain lautasellisen pelmenejä. Moskovassa on Trip Advisor -palvelun mukaan yli 10 000 ravintolaa. Siinä prukassa pärjätäkseen täytyy olla aika hyvä.

Eli yhden viikonlopun perusteella Kulttulinaristi vastaa nyt kysymykseen: Mitä Venäjällä syödään?

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Siellä syödään paljon erilaisia juustoja. Siellä syödään blinejä, jotka ovatkin ihan tavallisia lättyjä, eivätkä sellaisia paksuja höhhöjä juttuja, joihin läästitään smetanaa ja mätiä.

Siellä syödään ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä syödään rautatieaseman kahvilassa ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään armenialaiseen ravintolaan.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään georgialaiseen Genatsvale Hall -ravintolaan.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Armenialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Georgialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin. Lisäksi on erilaisia kastikkeita.

Siellä mennään kauppakeskusalueella ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Siellä mennään kauppakeskusalueella Grably-ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos...

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos, suolakurkkuja (=tuoreita suolattuja kurkkuja, veikeä, rapea elämys)…

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

 

Kasvissosekeitto Kulttulinaristin tapaan – alle 200 kcal

04 perjantai Maa 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Kasvisruoka, Keitto, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Kasvissosekeitto onnistui ensimmäisen kerran. Nestemäärä olisi voinut olla suurempikin, kun itse kasviksia tuli aika paljon. Tällä reseptillä tulee jämäkämpää settiä.

Kirjoitan ylös, että voin laskea kalorit.

Kannattaa kirjoittaa ruokaa rakennellessa ainekset ylös, että voi laskea kalorit.

Reilu 1/2 litraa kasvislientä valmistuu näppärästi kaupantädin fondista. Siinä keitetään erilaisia juureksia. Tähän reseptiin valikoitui mitä kaapista löytyi:
160g porkkanaa
125g palsternakkaa
120g juuriselleriä (uskomatonta mutta totta, se ei maistu läpi)
200g lanttua
250g pakastekukkakaalia
250g pakasteporkkanoita
115g purjosipulia
muutama kynsi valkosipulia

Pieniksi pilkotaan juurekset ja keitetään melko pehmeiksi, ei mössöiksi sentään, mutta ei niitä kovin napakoiksikaan sovi jättää. Survotaan sileäksi tai sileähköksi, ihammitevvaa, sauvasekoittimella tai survimella.

Sotketaan sekaan vielä
100g tuorejuustoa (maustamaton tai millä vain maustettu, vaikka ruohosipuli)
200g säilyketomaatteja (Kulttis tykkää kokonaisista, voi olla murskaakin)
ja mausteita, vaikkapa
suolaa, pippuria, salviaa, timjamia, savupaprikaa (no tää on jopa pakko) ja tabascoa.

Valmis keitto tai ehkä jopa enemmänkin muhennos.

Valmis keitto tai ehkä jopa enemmänkin muhennos.

Tällä reseptillä tulee ihan hirvittävä määrä sosekeittoa/sosetta, jossa on yhteensä noin 600 kcal. Jakaa sen neljään, niin yhdessä annoksessa on 150 kcal tai kuuteen, niin niitä on 100 kcal. Ken tahtoo päästä noin 200 kalorin annokseen, lisää päälle sopivan määrän rajuustoa, kinkkua, kylmäsavulohta tai mitä vain. Ja basilikaa tai jotain muuta tuoreyrttiä näöksi ainakin.

 

Herkkuretki Helsingin Vanhaan kauppahalliin

31 lauantai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Helsinki, Herkku, Kala, Keitto, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Liha, Nähtävyys, Perinteinen, Ravintola

Pitkäaikainen haave toteutui kun vihdoin tuli mentyä Helsingin Vanhaan Kauppahalliin Kauppatorin laidalle. Pari kauppahallia on vielä kokematta.

Hesalaisethan asioivat täällä varmasti päivittäin, minä ainakin asioisin, mutta me muut voidaan mennä vaikka junalla, kun sarjalippuja saa nyt halvalla!

Kalaliike Marja Nätti.

Kalaliike Marja Nätti.

Meren herkkuja.

Meren herkkuja.

Lihaa, massoittain kauniisti aseteltua lihaa.

Lihaa, massoittain kauniisti aseteltua lihaa.

Soppakeittiö löytyy kolmesta Helsingin kauppahallista, myös Vanhasta.

Soppakeittiö löytyy kolmesta Helsingin kauppahallista, myös Vanhasta. Taatusti hyvät keittomenut tästä linkistä.

Terveellisiä herkkuja.

Terveellisiä herkkuja.

Aika pieni Alko markkinoi itseään maailman pienimpänä ja sympaattisimpana Alkona.

Aika pieni Alko markkinoi itseään maailman pienimpänä ja sympaattisimpana Alkona.

Keskellä kauppahallia on avara Story-kahvila.

Keskellä kauppahallia on avara Story-kahvila.

Storyn tyhjyyttään ammottava croisant ja herkullinen toast skagen.

Storyn tyhjyyttään ammottava croisant ja herkullinen toast skagen.

Petris Chocolate Room.

Petris Chocolate Room.

Petris Chocolate Room.

Petris Chocolate Room.

Petrin suklaahuoneen tiramisuherkku ja hyvä kahvi.

Petrin suklaahuoneen tiramisuherkku ja hyvä kahvi.

Maistelumenu Ravintola Lyonissa Helsingissä

03 tiistai Maa 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Helsinki, Jälkiruoka, Kala, Keitto, Kulinarismi, Liha, Perinteinen, Ravintola

Taivahan vallat sentään, mikä elämys! Miten voisin sen sanoin kuvailla?

Ravintola Lyon näyttää paikalta, johon en olisi tullut astuneeksi sisään vahingossa. Fiiniltä ja kuitenkin ajan hampaan haukkaamalta. Muutaman sattuman summana kuitenkin pääsimme kuitenkin yhteen elämyksellisimmistä illallisista ikinä.

Olimme Helsingissä konsertissa ja kaipasimme ravintolaa jostain läheltä. Ravintola Lyon sijaitsee Mannerheimintiellä oopperataloa vastapäätä, joten sijainti oli mitä mainioin. Seuralaisella sattui olemaan Cityshoppari-kortti, jossa oli etu Lyoniin.

Palataanpa siis siihen pimeään iltaa, jolloin tuskallinen, ylipitkä konsertti on takanapäin ja olemme menossa yli puoli tuntia myöhässä ravintolaan nauttimaan etukäteen tilaamaamme viiden ruokalajin maistelumenua.

Kun avaamme oven, on kuin astuisimme 30 vuotta ajassa taaksepäin johonkin hieman hämyiseen, mutta onneksi ei nykypäivänä savuiseen, kotoisaan, pieneen ravintolaan. Ehkä Pariisissa. Ehkä jossain hiukan syrjemmällä kuitenkin. Ravintola on sisustuksensa puolesta menneessä ajassa ja hyvä niin. Se luo juuri oikeanlaisen tunnelman.

Tunnelmallinen, perinteinen sisustus.

Tunnelmallinen, perinteinen sisustus.

Meidät vastaanottaa rouva omistaja(?), paikalla on myös kaksi tarjoilijaherraa ja ainakin yksi kokki, onko enemmänkin, en tiedä. Henkilökunta on kokonaan suomalaista, mutta voi kuinka hyvin he ranskalaisia muistuttavatkaan. Seurueita ravintolassa on muutama.

Vastaanottotiski.

Vastaanottotiski.

Olemme pahoillamme myöhästymisestämme, olemme myös molemmat toistaiseksi alkoholittomia, joten olemme huonon omantunnon vallassa kun emme voi edullisen tarjouksen kylkeen ottaa muuta kuin vettä. Ensivaikutelma on, että meitä inhotaan ja katsotaan nenän vartta pitkin. Koemme, että tarjoilijamme on hyvin koppava. Saamme alkuun pari kaksi keittiön tervehdystä: riisisipsejä sienidipillä sekä persiljaleipää. Meille tarjotaan leipää korista, jolloin seuralaiseni tekee järkyttävän mokan nostaen leipälautasensa eteensä. Tarjoilija nappaa sen pois toistellen:”Ei, ei, ei, ei, ei, ei! Siihen tulee ruokalautanen!” Koemme olevamme moukkia ja mieleeni palautuu teininä tekemäni reissu Pariisiin, jolloin ravintolassa tarjoilija sai meiltä vanhan (mistähelvetistämesenolisimmetienneet) viiden frangin setelin ja heilutteli sitä kaikkien nähtävillä nauraen halveksuvasti ja nalkuttavan ranskaksi.

Keittiön tervehdyksistä ja leivästä emme pääse kunnolla nauttimaan kun tunnemme olomme vähän epämiellyttäväksi, mutta sitten tilanne jotenkin laukeaa ja annamme mitä herkullisimpien ruokien saapua pöytään ja pääsemme maistelemaan mitä hienostuneimpia makuja. Annokset ovat pieniä ja niitä on varsin runsaasti. Joko tarjoilijan asenne tai oma asenteemme muuttuu ja muovautuu ja alamme nauttia koko kokonaisuudesta. Olen huomaavinani, että muissakin pöydissä tarjoilija olemuksellaan saa aikaan hymyjä, mutta tulen huomaamaan, että hän on ainoastaan valtavan upeasti omassa roolissaan. Kun pääsemme uppoutumaan ruoka-annosten syvempään olemukseen, huomaamme hänen (ja toisen tarjoilijan) valtavan ammattitaidon.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun ravintolassa tarjoilijalta jotain tavallista kysyttäessä vastaukset ovat ympäripyöreitä ja sisällöltään jotain ”en tiedä, mutta ehkä voin kysyä keittiöstä”-tyyppistä, mutta moelmmat tarjoilijat ovat erittäin tietoisia tarjoilemistaan ruoista ja osaavat vastata joka ikiseen kyselyyn. He osaavat kertoa, miten mikäkin osa ruoasta on valmistettu, he tietävät annosta katsoessaan, mitä annos pitää sisällään. He osaavat kuvailla annoksen ja käyttävät aikaa selittämiseen. Heillä ei missään tapauksessa ole kiire pöydästä, vaikka jokaisesta pöydästä jotain kyselläänkin.

Yksi alkuruoista on keitto, jossa on muistaakseni muikun mätiä, perunaa ja kananmunan keltuainen. Keitto on ylettömän herkullista ja ohuet perunalastut rapsakoita ja maukkaita. Suurin yllätys löytyy keiton pohjalta. Siellä on täydellisin ikinä kananmunan keltuainen. Mietimme, miten kummassa se on valmistettu ja meille paljastetaan hämmästyttävä tapa. Se on raakana jäädytetty ja sitten sulatettu öljyssä. Voi mikä koostumus, voi mikä maku!

Keiton alta paljastuu yllätys.

Keiton alta paljastuu yllätys.

Seuraavaksi pöytään kannetaan seuraava alkupala. Se on maukas ja herkullinen härkätartar, tämä tosin ilman munaa. Keskellä on hanhenmaksamousse, pohjalla marjaisa kastike. Ihana kokonaisuus, hyvät maut.

Härkätartar, hanhenmaksamousse ja kaunis asettelu.

Härkätartar, hanhenmaksamousse ja kaunis asettelu.

Seuraavaksi paahdettua kuhaa, todella maukasta vaahtoa ja pisaroittain limekastiketta. Tästä ei paljon kala parane.

Paahdettua kuhaa, fermentoitua valkosipulia (tuo tumma), ja yrttistä ohraa (vihreä osuus).

Paahdettua kuhaa, fermentoitua valkosipulia (tuo tumma), ja yrttistä ohraa (vihreä osuus).

Sitten pieni väliruoka suun raikastamiseksi eli vesimelonia ja suun leveään hymyyn saavaa kirpeän makeaa limevaahtoa. Ihastuttava yhdistelmä. Kevyempi versio taannoin testaamastani banaanit limesiirapissa -annoksesta. Kysyn, mistä nämä vaahdot oikein tulevat, koska ovat niin hämmästyttäviä kun eivät niinkään tunnu, mutta maku täyttää kaikki aistit.

Ihastuttava tarjoilijamme sanoo, että jos haluamme koulutuksen, se maksaa paljon rahaa, mutta kertoo kuitenkin pääpiirteittäin vaahdon valmistuksesta kuten myös sen, että ranskalainenkin keittiö on muuttunut vähän kevyemmäksi. Kun ennen kaikki tehtiin raskaasti voista, niin nyt on siirrytty kevyempään suuntaan. Ja kuitenkin, jokaisen vaahdon pohjana on hyvääkin parempi kastike.

Yllättävä ja raikas yhdistelmä vesimelonia ja sitrusvaahtoa.

Yllättävä ja raikas yhdistelmä vesimelonia ja limevaahtoa.

Ja kas, edeleen eteeme kannetaan pääruokaa. Lautasella on 40 tuntia 48 asteessa hautunut, suussa sulava karitsanniska. Seuranaan sillä on etikkapunajuurilastuja ja mikäli oikein kuulin, laardimoussea. Sopi hienosti kokonaisuuteen, pelkältään vähän erikoisen makuista, mutta eiä sitä pelkältään nautittavaksi lie tarkoitettukaan.

Karitsanniskaa, punajuurta ja laardimoussea, jos oikein kuulin.

Karitsanniskaa, punajuurta ja laardimoussea, jos oikein kuulin.

Pääruoat alkavat olla menneen kesän lumia, on aika siirtyä jalkkäriin… jälkkäreihin. Ensimmäiseksi meille tarjoillaan mannapuuroa voijäätelöllä ja mantelirouheella. Voi veikkoset, jos mannapuuro tältä kotonakin maistuisi, tulisi sitä nautittua huomattavasti useammin. Mistä moinen makumaailma ja kuohkeus?

Mannapuuroa ja voijäätelöä mantelirouheella.

Mannapuuroa ja voijäätelöä mantelirouheella.

Ja niin, ei siinä vielä kaikki. Viimeiseksi ruoaksi hyvä tovi klo 23 jälkeen meille tuodaan kaikkien aikojen suosikkijälkkärini crème brûlée. Tämä poikkeaa aikaisemmista maistamistani sillä, että tämä on maustettu rosmariinilla. Todella hienostunut maku tuo mieleen havun tuoksun.

Rosmariini-crème brûlée ihanilla lisukkeilla.

Rosmariini-crème brûlée ihanilla lisukkeilla.

Käytinköhän arviossani ylisanoja? Ei niitä tämän ravintolan, ruokien ja palvelun kohdalla oikein voi välttää. Illallinen ei ollut ainoastaan illallinen, se oli elämys. Emme keskustelleet toisissa pöydissä istuvien kanssa, mutta koimme jonkinlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta heidän kanssaan. Ehkä siihen vaikutti pöytien läheisyys, ehkä tarjoilijan yhdistävä voima, en tiedä. Palvelu erikoista ja täysin omalaatuista. Ruoka oli huikeaa. Ja ei, emme saaneet viiden ruokalajin menua, kyseessä oli jotain paljon enemmän.

Tein varauksen puhelimessa aiemmin viikolla ja taisin mainita, että olemme Tampereelta tulossa. Minuun teki erittäin suuren vaikutuksen se, että lähtiessämme meidät vielä huomioitiin ja Rouva kysyi:”Oletteko vielä lähdössä Tampereelle vai jäättekö yöksi Helsinkiin?” Pieni juttu, suuri vaikutus.

Hyvästi ihastuttava Lyon, mutta ei iäksi!

Hyvästi ihastuttava Lyon, mutta ei iäksi!

Ilman Cityshoppari-korttia en olisi koskaan tullut menneeksi 43 vuotta toimineeseen Ravintola Lyoniin. Arvostan suuresti yksityistä, ketjuun kuulumatonta ravintolaa, joka on noin kauan toiminut. Arvostan sitä asiantuntemusta ja rakkautta ruokaan, mikä koko henkilökunnasta huokui. Toivon todella, että muutkin, jotka eivät ole Lyonia vielä löytäneet, löytävät sen.

Ravintola: Ravintola Lyon
Missä: Mannerheimintie 56, Oopperaa vastapäätä, Helsinki
Palvelu: Asiantuntevaa, ranskalaishenkistä, taidokasta.
Tykkäsinkö: Aivan mielettömästi.
Oliko kallis: Tarjouksen ansiosta hyvinkin edullinen. Muuten hintataso näyttää korkealta, mutta ruokakin on korkeatasoista.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti.
Montako tähteä kokonaisuudelle/ruoalle annan asteikolla 1-5: 5 / 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle/ruoalle asteikolla 1-5: 5 / 5

Pikkusen ripee ja halpa ruoka alle 200 kcal

25 keskiviikko Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Eines, Kasvisruoka, Keitto, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Lounas

Sul on siin tunti aikaa ja sul on siin nälkänen mukula ja nälkänen sää itte ja sun tarttee tarkkailla kaloreita etkä jaksa ruveta rättään minkään salaatinlehtien kans niin mitä sää teet?

Sää otat pakkasesta Apetitin kasvissosekeiton, lämmität sen kattilassa ja keität muutaman minuutin pehmoset munaset sulle ja mukulalle. Mukula sanoo maistamatta että hyi en syö, koska en tykkää, mutta syö kuitenkin.

Ei oo itte tehtyä, mutta ei se itte tehtynä sen edullisemmaks ainakaan tule. Tästä selviää alle kahdella eurolla (per kaksi ihmistä) jonsei oteta sähkön kulutusta lukuun ja energiaa on keitossa 35kcal/100g ja 50g:n munassa vähän reilu 70kcal.

Niin on nätti, keväinen ja aurinkoinen.

Niin on nätti, keväinen ja aurinkoinen.

Valkosipulikeitto teki vaikutuksen

22 sunnuntai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ferran Adrià, Hämmästelen, Kana/broiler, Keitto, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Leipä, Resepti

…muttei välttämättä hyvää vaikutusta.

Tuli keiteltyä melko runsaasti kanalientä kuluneella viikolla ja ostettua elBulli- eli Ferran Adrià-henkinen Perheateria-kirja ja suunniteltua viikonlopuksi ruoka, joka yhdisti edellisiä.

Menuun suunniteltiin valkosipulikeitto alkuun, lohta ja gratinoitua kukkakaalia päähän sekä kaksi eri jälkkäriä, toisen pääraaka-aineena appelsiini, toisen bansku.

Montaa ruokalajia säätäessä kannattaa olla oman elämänsä ammattikokki ja laitella kaikkien ruokien kaikki ainekset kesken. Sitten sopii leikkiä kokkiohjelmaa kun kaatelee valmiiksi mitattuja aineita patoihin ja pannuille.

Montaa ruokalajia säätäessä kannattaa olla oman elämänsä ammattikokki ja laitella kaikkien ruokien kaikki ainekset kesken. Sitten sopii leikkiä kokkiohjelmaa kun kaatelee valmiiksi mitattuja aineita patoihin ja pannuille.

Perheateria-kirjasta tuli todettua sellaista, että reseptit eivät oikein pidä paikkaansa. En tiedä kaikista, mutta parissa olisi heti kommentoitavaa. Valkosipulikeitossa oli resepti kahdelle, kuudelle, 20 ja 75 henkilölle. Näppärästi laskin siitä 9 hengen määrät. Kyllä olisi sillä keitolla ruokkinut vaikka jalkapallojoukkueellisen junnuja. Varsinkin, kun olisivat ottaneet aika vähän. Ainakin testiryhmän lapsiin keitto ei uponnut. Aikuiset söivät ehkä kohteliaisuudesta. Itse olin ainoa, joka rohkeni ääneen sanoa, että ei tää nyt kovin kummosta ole.

Odotukset olivat korkealla ja pettymys tuli, mutta näin sen RESEPTI 6:lle (ja monelle muulle) nyt kuitenkin menee vähän muokattuna (jos haluaa kokeilla onneaan lukija):
Paistinpannu kuumaksi. Vajaa 1 dl oliiviöljyä pannulle ja 6 kpl parin sentin siivua maalaisleipää siihen käristymään. Saa porista, muttei tietty räiskyä. Niin kauan paistellaan ja pari kertaa käännellään, että ruskettuvat kauniisti. Leivät syrjään ja pannu hittoihin. (!!!)

Näin ne leivät kullanruskettuvat.

Näin ne leivät kullanruskettuvat.

Tilalle kattila ja sinne ronski loraus oliiviöljyä ja 6 valkosipulin kynttä litistettynä kullanruskettumaan. Sekaan 4 tl paprikajauhetta (tai espanjalaista choriceroa), ne leivät ja 1,5 l kanalientä. Annetaan kiehua niin kauan, että leivät pehmenevät. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Samalla keitetään 3 semilöysää kananmunaa eli kiehuvaan veteen munat noin 4 minuutiksi, nopea kylmennys ja kuoret pois. Leipien pehmettyä koko sotku (paitsi munat) sauvasekoittimella sileäksi, lautaselle ja oheen puolikas muna. Siinä se. Sitten nauttimaan, jos sopii makumaailmaan.

Reilu loraus oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet ovat päässeet kattilaan.

Reilu loraus oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet ovat päässeet kattilaan.

Paprikajauheen ja leipien lisäämisen jälkeen väri on aika herkullinen.

Paprikajauheen ja leipien lisäämisen jälkeen väri on aika herkullinen.

Sileäksi sekoitettuna näyttää... no... mielenkiintoiselta.

Sileäksi sekoitettuna näyttää… no… mielenkiintoiselta. Ei välttämättä ravinnolta.

Valmiina ihan kiva näky. Sopii hyvin aluslautaseen, jos sattuu olemaan juuri tuon värinen aluslautanen.

Valmiina ihan kiva näky. Sopii hyvin aluslautaseen, jos sattuu olemaan juuri tuon värinen aluslautanen.

(!!!) Seuraavana päivänä jätin reseptin tähän kohtaan (paitsi että lisäsin öljyyn valkosipulia) ja sipaisin leipäin päälle valkosipulituorejuustoa ja tarjosin sen alkupalana. Suosio oli suurempi ja toteutus helpompi. Ensi kerralla teen samoin.

Testissä nopsakka lounas

26 keskiviikko Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Eines, Kala, Keitto, Stockmann

Olen noudattanut erilaisia ruokavalioita vuosikausia. Toisessa ei ole saanut syödä hiilihydraattia, toisessa ei rasvaa, yhdessä laskettiin palloja, toisessa kaloreita ja kolmannessa syötiin pahoja keittoja. Yhtä kaikki, missään ei ole saanut syödä eineksiä, vaan on painotettu puhtaita ruoka-aineita. Vaan nytpä olen heittäytynyt pahilaiseksi ja alkanut syödä normaalisti. Olen myös ryhtynyt kiireiseksi ja ruvennut alittamaan aitaa sieltä, mistä se on matalin…

Menin Stockmannille ja hämmästyin. Voi sitä einesten ja valmisruokien määrää. Siellähän oli vaikka mitä. Myyjättäreltä tiedustelin, että mikä näistä kaikista ei ole ihmiselle pahaksi ja hän neuvomaan, että ainakaan Kokkikartanon sopat eivät sisällä pahuuksia. Sillä kertaa päädyin Stockmannin omaan viritykseen karamellipossusta. Se vei kielen.

Tuli toinen päivä ja menin K-kauppaan. Siellä oli tarjous Kokkikartanon keitoista 1,99 €/kpl. Ei paha. Ostin monta. Ostin myös Täyteläisen lohikeiton. Päädyin testaamaan sen tänään.

Täyteläinen lohikeitto. Huomio tarjoiluehdotukseen.

Täyteläinen lohikeitto. Huomio tarjoiluehdotukseen ja ”Runsaasti lohta”-tekstiin. Otaksuin sen tarkoittavan tuota kortta. Homma roger, kyllä korsi löytyy.

Ai ai, miten täyteläiseltä se näyttääkään mikrosta saavuttuaan.

Ai ai, miten täyteläiseltä se näyttääkään mikrosta saavuttuaan. Miltä tuoksuu? Kalalta. Hyyyyy, se on aina huono enne, kun kala haisee kalalta.

Hämmennys ja kas, näkyiskö pieni pala sipulia, ehkä hieman porkkanaakin?

Hämmennys ja kas, näkyiskö pieni pala sipulia, ehkä hieman porkkanaakin?

Näin kertakaikkiaan.

Näin kertakaikkiaan. Keitin munan lisätäkseni täyteläisyyttä ja löysin kuivahtaneen persiljan.

Ei sillä eikä millään, ei voi 2 eurolla paljoa odottaa, mutta missä on kuvan lohi? Pallosta puuttui sana ”lisää” -> LISÄÄ Runsaasti lohta. Markkinointi antoi ymmärtää enemmän kuin ymmärsi antaa, mutta kyllä nämä keitot kahden sopan kokemuksella (olen testannut myös pinaatin) hakkaavat diettikeitot mennen tullen.

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...