Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Category Archives: Resepti

Kanakebab kotikonstein

04 sunnuntai Hel 2018

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ 4 kommenttia

Avainsanat

Ärsyttävää, Kana/broiler, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Tulin löytäneeksi maailman kiehtovimman facebook-sivun. Sen nimi on Chefclub. Siellä näytetään videoita, jossa tehdään näyttäviä ruokia. Yleensä lopuksi jotain leikataan ja sen sisus valuu. Kieltämättä aika tyydyttävää.

Päätin testata kanakebabia. Ongelmaksi muodostuu ranskan kieli, mutta onneksi on video. Chefclubin videon näet tästä linkistä.

Katso video, oma toteutukseni tulee tekstin jälkeen kuvissa.

Mausteissa esiintyy Quatre Epices. Luulin vain hakevani tällaisen nelimausteen kaupasta, mut se ei mennytkään niin. Internet antoi siitä sitten vähän erilaisia sovelluksia, joten päädyin Herkkusuun lautasella-ruokablogin verisoon.

NELIMAUSTE (qutre epices)
2 osaa valkopippurijauhetta
2 osaa muskottipähkinäjauhetta
1 osa mustapippurijauhetta
1 osa neilikkajauhetta

Nelimauste on ollut suositumpaa Suomessa joskus 60- ja 70-luvuilla, kun on opittu vähän käyttämään muutakin maustetta kuin suolaa ja pippuria. Sitä käytetään myös jauhelihamausteen sijaan.

Nelimauste (quatre epices).

Jugurtin sekaan videon mukainen määrä nelimaustetta ja paprikajauhetta.

Näin tuli kanafileestä enkelin siivet.

Hyllyvä, löllyvä, epätasapainoinen torni. Yhden tikun lisäksi jouduin tulemaan muilla.

Se keikahti paiston puolessa välissä. Tätä vaihetta ei näytetty videossa.

Pikkuisen jäi puuttumaan, että olisi näyttänyt samalla kuin kokkiklubin videolla…

Tekisinkö kanakebabia uudestaan? Tuskinpa. Se on näyttävä ruoka, jos sen saa tehtyä oikein. Uunista tultua se oli aika valju, joten suihkin sitä vähän bbq-glaseeraussoosilla. 40 minuuttia 220 asteessa oli liian lyhyt aika, koska kana oli keskeltä aivan raakaa.

Kun kanan oheen tarjoili maissitortilloja, guacamolea, salsaa, raitaa, fetaa, salaattia, kurkkua ja tomaattia, niin menihän se mauttomampikin kana.

Kanakebab oli kuin tölkkikana (tiedäthän: oluttölkki kanaan ja hiiligrilliin valmistumaan): työläs ja näyttävä, mutta makunsa puolesta ei mitään erikoista.

Meri-Tuuli Lindström: Pataruokaa

17 lauantai Jou 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Elämys, Gourmet, Kasvisruoka, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti, Wsoy

Kädessäni saattaa olla yksi mukavimmista ja käytännöllisimmistä ruokakirjoista ikinä. Useimpia reseptikirjoja tulee vain selailtua (eikä koskaan tehtyä ainuttakaan ruokaa niistä), mutta tämä täytyy lukea.

Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirja on ehkä paras ruokakirja ikinä.

Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirja on ehkä paras ruokakirja ikinä.

Sisällysluettelo.

Sisällysluettelo.

Pataruoka on sillälailla vaikea laji, että se on helppo, mutta sitä ei tule harrastettua. Kiva ajatella, että laitanpa pyhänä padan tulille, menen hiihtämään ja kotiin palatessa minua odottelee murea pata. Höpö höpö, en hiihdä. Ja silloin kun vaivaudun pataan, siihen tulee lihaa, vihanneksia, vettä, tumma olut (jos innostun) ja jotain maustetta. Sitten se hautuu ja liha on kohtuullinen, vihannekset makeita ja perhe sanoo että joo, ennen söi kun selkäänsä otti, mutta tosiasiassa ottaisivat mieluummin selkäänsä.

Joskus jostain teiniohjelmasta tutuksi tulleesta Meri-Tuuli Lindströmistä on tullut tämän kirjan perusteella varsin vakavasti otettava kokki. Reseptin alussa kerrotaan pieni tarina kustakin ruokalajista ja sitten seuraa selkeä ohje.

Selaamalla löytyy herkkuja, tarkkaan lukien vielä paremmin.

Selaamalla löytyy herkkuja, tarkkaan lukien vielä paremmin.

Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat.

Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat.

Muitakin neuvoja ja ohjeita.

Muitakin neuvoja ja ohjeita.

Koko kirja on nyt läpiluvun jälkeen miinoitettu ”tämä täytyy testata”-tarroin. Ensimmäinen testi oli sivulla 38 lepäävä ”Osso buco”, jonka tulen lausuneeksi osso bukko. Toisinaan krantuilta kotijoukoilta ruoka sai arvion ”no voi tätä joskus toistekin tehdä”. Tulkitsen tämän: TÄYS KYMPPI!

Resepti on älyttömän helppo. Jälkeenpäin mietin, missä on sen koukku. Onko se marsalaviini/sherry vai muuten vain koko kokonaisuus?

OSSO BUCO Meri-Tuuli Lindströmin mukaan:
2 sipulia ja 2 sellerinvartta silputaan. 1 valkosipuli halkaistaan ja 2 punaista paprikaa leikataan renkaiksi. 6 härän potkakiekkoa (joka muuten on aika paljon, normipataan mahtui 3 kpl) suolataan, pippuroidaan, pyöräytetään vehnäjauhoissa ja paistetaan pannulla öljyssä, jossa on ensin vhän ruskistettu valkosipulin puolikkaita.

Sipulit, sellerit ja paprikat.

Sipulit, sellerit ja paprikat.

Potkakiekko raakana. Melkein tekisi mieli maistaa jo nyt.

Potkakiekko raakana. Melkein tekisi mieli maistaa jo nyt.

Pinnat paistetaan kiinni pannulla.

Pinnat paistetaan kiinni pannulla.

Padassa kuullotetaan sipulisellerisilppu. Niiden päälle ladotaan potkat ja paprikat, joiden päälle kaadetaan 0,5 purkkia tomaattimurskaa ja 3 dl kuivaa marsalaviiniä tai sherryä. Päälle revitään 4 salvian lehteä ja pari timjaminoksaa. Paahdetut valkosipulin puolikkaat asetellaan päällimmäiseksi.

Kansi päälle, uuniin 150 asteeseen, jossa noin 3-4 tuntia. Valmiin laitoksen voi viimeistellä tuoreella persiljalla tai kuten perheeni toteaisi, voisi jättää viimesitelemättä tuoreella persiljalla.

Uunituore.

Uunituore.

Kirjassa seuralaiseksi neuvotaan polentaa, voipapupyreetä tai yrttiperunoita. Me nautimme padan riisin kanssa. Voi veikkoset, olihan hyvää!

Tuskin maltan odottaa, että Joulun kiireet ovat ohi ja pääsen testaamaan muita patoja.

Kirjailija: JoMeri-Tuuli Lindström
Kirja: Pataruokaa
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: WSOY
Suomentaja: –
ISBN: 978-951-0-41850-5
Sivuja: 192
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Ja vaikka kuinka monta. Kirjaa on ihana selailla ja etsiä ruokaohjeita milloin mihinkin tarpeeseen.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Kyllähän tästä yhden ruokasarjan saisi aikaan…
Montako tähteä:
*****

Herkkujälkkäri mustikoista ja kinuskista

08 maanantai Elo 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Herkku, Jäätelö, Jälkiruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

On olemassa banoffee ja sen pikkusisko puoloffee (tai puoffee, niinkuin itse sen tulen sanoneeksi). Sitten on Purettu banoffee (johon linkissä resepti) ja nyt tuli sitten jälkiruokahädässä tehtyä tällainen purettu mustoffee.

Helppo nakki. Nopea myös.

Otetaan kullekin jälkiruokailijoitsijalle oma lasi/kulho/kippo/jokuastia. Murustellaan pohjalle yksi Bastogne-keksi, päälle kermavaahtoa tai vanilijajäätelöä, siihen sitten muutamia ruokalusikallisia mustikoita ja reilu luraus kinuskikastiketta (itse tehtyä tai tuubista).

Kaikki kohdat uudestaan edellisten päälle, keksiä pikkumuruna ja joku yrtti koristeeksi. Valmis.

Rikottu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Rikottu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

PS. Siis mikä purettu??? Ihan oikea banoffee valmistuu siten, että hienoksi murustellut Bastogne-keksit juntataan vuoan pohjaan. Päälle levitetään purkillinen karamelisoitua kondensoitua maitoa eli tosi makeaa ja tanakkaa kinuskia. Siihen päälle ladotaan banskun siivut (tai puoloffeessa puolukat ja karpaloffeessa, josta juuri luin, karpalot ja tässä mustoffee-versiossa mustikat) ja koko systeemi päällystetään kermalla. Sitten se saa jämähtää jääkaapissa. Tämä purettu versio on tällainen helppo ja hauska ja tulee aivan käden käänteessä. Ja onhan se hienoa saada kakkusiivun sijaan henkilökohtainen annos. Ihan menee ravintola-annoksesta.

Kokonaisena palvattu broileri Herkkuveräjästä

03 keskiviikko Elo 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Grillaus, Kana/broiler, Kauppahalli, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti, Salaatti, Tampere

Ystävä soitti kysyäkseen saako antaa ruokavinkin. Koska uskon vilpittömästi hänen makuunsa, mitä ruokaan tulee, otin vinkin vakavissani vastaan. Opin seuraavaa:

Tampereen Kauppahallin keskikäytävällä, Hallituskadun ovesta tultaessa toisessa kopissa vasemmalla (joo sen vihanneskaupan jälkeen) on Herkkuveräjä-niminen puoti, jossa myydään ruokaa ihan tästä lähiseuduilta.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Siellä on myynnissä kokonaisena palvattuja broilereita, jotka voi syödä sellaisenaan tai lämmittää grillissä. Liha on kuulemma mitä mehevintä ja maistuu ihanasti savustetulta. Kylmänä sitä voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin ja lämpimänä maku ja mehukkuus senkuin paranevat.

Kauppahalliin tuli kiire. Herkut olivat menneet loppumaan jo sille päivälle, mutta seuraavana oli päivä uus. Yllätin sekä itseni, että hillittömän leppoisan kauppiaan ostamalla kanoja heti viisi kappaletta. Halusin jakaa ilosanomaa muillekin, vaikken ollut itse edes testannut. Koko kauppatapahtumasta jäi niin kiva fiilis, että palasin seuraavana päivänä täydentämään tilausta vielä kahdella kanalla, jotka päätin tarjota ystävilleni viikonloppuna.

Perjantai-iltana tein kotona harjoitusannoksen. Broileri näytti kylmänä koiran lelulta, mutta leppeällä lämmöllä kun sitä grillissä puolisen tuntia lämmittelin, se muuttui herkullisen kiiltäväksi ja sai pintaan kauniin värin. Jos grillaus tarjoaa aina hyvät tuoksut, niin nyt se tarjosi häkellyttävän täydellisen, sopivan savuisen tuoksuelämyksen. Suorastaan harmitti, ettei naapuri ollut kotona aidan takana kadehtimassa. No jaa, olisi saattanut saada maistiaisen.

Mitä sellainen broileri sitten maksaa? Se maksaa naurettavan 8,90 €.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle letkajenkka-asentoon.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle lavatanssiasentoon.

Mitä sen kanssa? Mitä vaan, mutta ihan noin ehdotuksena: arki-iltana kylkeen voi sipaista nopean version yrttisestä peruna-tomaattisalaatista ja pyhänä tehdä saman, mutta lisätä annokseen erilaisia majoneeseja (majo+sitruunamehu tai majo+chilisoosi), mummon kurkkuja eli hölskykurkkuja sekä pikamarinoitua punasipulia. Edellisistä linkeistä resepteihin itsesi ohjaa.

Tarjoiluehdotus arki-iltaan ja vähän kovempaan nlkään.

Tarjoiluehdotus arki-illalle vähän kovempaan nälkään.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.

 

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti Kulttulinaristin tapaan

01 maanantai Elo 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kala, Kana/broiler, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Lounas, Resepti, Salaatti

Erinomainen resepti kesähitti kehittyi, kun piti keksiä Kauppahallista löytyvän Herkkuveräjän kokonaisena palvatulle broilerille nopea, vähän kevyempi perunasalaatti. Sopii muullekin grilliruoalle.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti Kulttulinaristin tapaan
Pese ja rapsuttele (mutta älä kuori) haluamasi määrä uusia perunoita. Keitä ne suolatussa vedessä ja jätä napakoiksi. Anna jäähtyä ja jäähdyttyä pilko ne reiluiksi suupalasiksi (eli kahteen tai kolmeen osaan jos eivät valtavia ole).

Pilko puolikkaaksi reilusti pikkutomaatteja (Pirkan kolmionmuotoisessa muovipakkauksessa tulevat ovat valitettavasti parhaita). Suikaloi tai silppua pätkä purjosipulia.

Kerää puutarhasta tai kaupasta reilu nippu ainakin 2-3 eri yrttiä (esim. salvia, timjami, persilja, rosmariini, korianteri, basilika… tai mitä nyt löytyy) ja silppua ne. Ei tarvi olla ihan pientä. Murskaa kynsi tai pari valkosipulia. Kaada oliiviöljyä pikkuastiaan niin paljon kuin kehtaat ja sekoita osa yrteistä ja valkosipuli öljyn sekaan ja sekoittele. Voit lorauttaa myös balsamicoa ja rouhia mustapippuria ja lisätä savupaprikajauhetta (mutta ei ole pakko).

Pilko nipullinen rucolaa ja/tai jotain salaattia aika pieneksi.

Runsaasti kaikemmaailman yrttejä ja purjosipulia. Saa silputa pieneksi tai leikkoa vähän huolettomammin.

Runsaasti kaikemmaailman yrttejä ja purjosipulia. Saa silputa pieneksi tai leikkoa vähän huolettomammin.

Yhdistä perunan palat, tomaatit, salaatit ja purjosipuli. Liruttele maustettua öljyä sekaan samalla koko annosta kevyesti ja varovasti kauhalla, lastalla tai kädellä sekoitellen. Varo rikkomasta perunoita (tämän vuoksi saavat jäädä napakoiksi). Lisää loput yrtit ja sirottele sekaan sormisuolaa.

Laita kannen tai kelmun alle kylmään ja kohta sitten syö kaikki pois. Perunan maku ei paljon yön aikana parane.

Tarjoiluvinkki: Menee tällaisenaan lisukkeena tai kevyenä ruokana. Sekaan voi lisätä myös kananmunan tai avokadon paloja. Lisätä voi myös kanaa, savukalaa, kinkkua, ihan mitä vain.

Tuunausvinkki: Jos aikaa tuntuu olevan liikaa, leikkaa ne pikkutomaatit pitkittäin puoliksi, levitä ne uunipellille ja roiski päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja paahda hetki grillivastuksella. Anna jäähtyä. Lisää sitten perunoiden sekaan. Tämän voi toki tehdä myös lämpimillä perunoilla ja tomaateilla, tuleepa lämmin salaatti.

Pikamarinoitu punasipuli, Henna-tädin herkku

29 perjantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Kana/broiler, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti, Salaatti, Santeri Vuosara, Työväenopisto

Pikamarinoitu punasipuli eli Henna-tädin herkku on ihastuttava lisäke ruoalle kuin ruoalle, lähinnä nyt kuitenkin pääruoalle. Lihalle, kanalle, kasviksille… Opin sen aikoinaan Santeri Vuosaran luotsaamalla pääsiäisruokakurssilla niinä hyvinä aikoina kun työväenopistossa opetettiin ruoanlaittoa viimemistä paikkaa myöten täysillä ruokakursseilla.

Vaikka tämä onkin ”vain” lisäke, kannattaa sitä tehdä kerralla reilusti. Jääkaapissa se senkuin paranee. Eikä se sillälailla maistu sipulilta kuin luulisi sipulin maistuvan. Se kannattaa tehdä sen verran enne ruokailua, että ehtii vähän kylmässä ässehtiä eli tekeytyä, niinkuin sanovat, mutta jos ei ehdi, ei ehdi ja tekee suoraan pöytään vaan.

Pikamarinoitu punasipuli
Kuori vaikka 3 punasipulia ja leikkaa ne mahdollisimman ohuiksi renkaiksi tai soiroiksi, mitä nyt sattuu tulemaan. Laita kookkaahkoon kulhoon ja lisää joukkoon suolaa (pehertäisin sormisuolaa, mutta mikä vain käy), sokeria ja lorauta siideri- tai valkoviinietikkaa ja maukasta oliiviöljyä. Puristele kasaa reippaasti niin, että sipulit vähän pehmentyvät. Maista. Lisää jotain ainesta jos on tarvis ja laita kannen tai kelmun alle jääkaappiin.

Pikamarinoitu punasipuli vain paranee seuraavaksi päiväksi.

Pikamarinoitu punasipuli vain paranee seuraavaksi päiväksi.

Siinä se. Ei se ole vaikea, mutta hyvä se on.

Muista aiheista

11 maanantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Museo/Näyttely, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kulinarismi, Kulttuuri

Kuten usein muulloinkin, päädyn nytkin kirjoittamaan muista aiheista.

Julia Cameron on kirjoittanut kirjan ”Tyhjän paperin nautinto”. Se on hyllyssä, en ole lukenut. Minulla sen sijaan on tyhjän paperin kauhu. Mietin koko päivän, mistä kaikista aiheista minun pitäisi kirjoittaa. Blogikuvakansioni alkaa kohta hidastaa tietokonetta, koska se on täynnä kuvia noista kirjoittamattomista aiheista. Selaan kuvia ja ahdistun. Tuijotan tyhjää tilaa, vilkkuvaa kursoria, mietin, mistä pitikään kirjoittaa. Ja jos keksin, ihmettelen, mitä siitä piti kirjoittaa.

Kirjoista Stoner, Tulevaisuuden Arabi, Voi, maamme Suomi… Näytelmistä, joita ei enää edes esitetä, ravintoloista, joiden ruokaa en enää muista, nippanappa ehkä sen, oliko se hyvä vaiko ei. Näyttelyistä. Resepteistä, joita olen keksinyt tai testinyt. Reissuista joita olen tehnyt tai tekemässä. Pohdinnoista, kuten ”mitä kulttuuri on”. Saatan keksiä päivällä lukemattomia hyviä aiheita ja lauseita ja illalla tuijotan vilkkuvaa viivaa.

Talouteni kanssani jakava ehdotti, että alkaisin käyttää sanelukonetta. Sain sellaisen joulupukilta kun tein päättötyötäni ammattikorkeakoulussa. Laitoin siihen paristot ja kuuntelin. Siellä soi peili menneisyydestä, jouluta 2002. Ikivanha peili isovanhempieni luota, jossa on soittorasia. Peili, jota soitan joka kerta pohjoisessa käydessäni. Siellä sanelukoneessa vuosia sitten edesmennyt isoisäni toivotti hyvää Joulua.

.

Grillimuna eli munaa grillissä Kulttulinaristin tapaan

06 keskiviikko Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Grillaus, Kotiruoka, Kulinarismi, Muna

Resepti on helppo, kesäinen ja tässä on munaa.

Grillimuna valmistuu grillaussession loppuvaiheilla, kun mieleen tulee että grilli on lämpimänä, mitä mä sitten grillaisin.

Äkkiäripeesti taittelet foliosta neliön ja teet siihen kuopan. Laitat pohjalle tilkan öljyä tai pienen voinokareen ja rikot kananmunan siihen päälle. Suolaa laitat ja pippuria (ja mitä vaan, vaikka juustoraastetta tai kinkkua tai sipulia tai yrttejä tai tai tai…).

Sitten asetat folion grilliin lämpiämään ja munan hyytymään. Se on valmis kun se näyttää siltä. Kaivele lusikalla.

Kulttulinaristin munaa grillissä.

Kulttulinaristin munaa grillissä.

Konjakkikermakastike lihalle

07 torstai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Alkoholi, Gourmet, Kastike, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti

Konjakki tai brandy, aivan sama tällaiselle väkevän viinan ystävälle. Pahoja ovat kumpikin, paitsi kastikkeessa.

Aivan erinomainen kastike syntyy aivan erinomaisen helposti.

 Kastike on sen verran hyvää, että se tulee syötyä ennen kuin kuvattua ja sen verran paksua, ettei se reikäisestä kauhasta tule läpi.

Kastike on sen verran hyvää, että se tulee syötyä ennen kuin kuvattua ja sen verran paksua, ettei se reikäisestä kauhasta tule läpi.

Paistinpannulla on ensin kärytetty lihat tai lihapullat (konukastike sopii lihapulliin kuin nenu päähän), pääsiäismaanantaina paistoin kengurupihvit.

Kun lihat on paistettu, voi niiden sekaan tahi niiden jälkeen lorauttaa kuumalle pannulle aimo annoksen (siis yksi lyhyt kaato, ei mitään puolta pullollista) konjakkia tai vastaavaa. Antaa sen kiehahtaa pieneen, jonka se tekee muuten sekunneissa, ja lorauttaa sekaan kuohukermaa. Maustaa voi pippurilla ja suolalla, ehkä tujauksella tabascoa, mutta lotraamaan ei pidä ryhtyä. Kastike jämäköityy kun vähän keittelee kasaan.

Jos on tullut paistaneeksi sisäfileepihvit, on parempi annostella kastike pihville, mutta jos on tehtyt tiukahkoa kengurua tai reilun annoksen lihapullia, voi ne laittaa ässehtimään kastikkeen sekaan.

 

Kulttulinaristi on Instagramissa

01 perjantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Museo/Näyttely, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

200 kcal, Arvostan, Arvostelen, Bazar, Bon, Gourmet, Gummerus, Helsinki, Herkku, Homoseksuaalisuus, Johnny Kniga, Kirja, Kotimaan matkailu, Kotiruoka, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Like, Matkailu, Museokortti, Nähtävyys, Otava/Seven, Perinteinen, Ravintola, Resepti, Siltala, Tammi, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri, Teos, Turku, Wsoy

Vastustan kuvien käsittelyä, koska kuvan on oltava ihan oikea kuva, joka on aseteltava ja rajattava ja oikeinväritettävä siinä ottotilanteessa. Koska se on valokuvaamista se.

Ja sitten on hittovie käynyt niin, että olen tutustunut Instagrammiin (tai 6Tag-äppiin) ja Microsoft Picture Manageriin ja molemmilla on niin peevelin helppoa niitä kuvia ihan vähän parantaa. Värejä kirkastaa. Horisonttia suoristaa. Vähän vaan valmista filtteriä lisätä. Sumentaa osasia huolettomasti.

Että niin. Jotta josko kivempia kuvia nähdä tahtoo, niin Instagrammissa on Kulttis nyt myös.

Tuosta sinne mene: https://www.instagram.com/kulttulinaristi/
Jos tykkäät, niin ryhdy seuraamaan.

Moni kiitos.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

← Older posts

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...