Näin männäsyksynä pääkaupungissamme Helsingissä raikkaan, vihreävalkoisin ikkunateippauksin koristellun Friends & Brgrs -ravintolan. Muistin lukeneeni, että se on suomalainen ja että jotain parempaa siinä on kuin perinteisissä hampparibaareissa. Sen verran hyvä oli mielikuva, että olisin sinne halunnutkin, ellei syönti olisi sovittu toisaalle.
Olihan siis iloinen uutinen, kun kuulin ensimmäisen kerran, että tämä Pietarsaaresta alkujaan oleva hampurilaisravintola on tulossa Tampereelle legendaariseen Mäkkärin taloon tai Commercen taloon, jona rakennus myös tunnetaan. Suomen ensimmäinen Mäkkäri oli siis lopettamassa ja samoihin tiloihin oli mahtipontisesti tulossa tämä kotimainen hyvien lähiraaka-aineiden nimeen vannova putiikki. Hillitön sijainti.
Hyvässä ravintolassa on Heinzia pöydässä, sanoi oululainen kulinaristiystävä kerran.
Onhan se niin, ettei F&B:n ole tarkoituskaan olla nopeinta ja halvinta mättöä, mutta jotenkin sijaintinsa puolesta, Suomen ensimmäisen McDonaldsin tiloissa, sulkemisaika klo 22 perjantaina ja lauantaina tuntuu vähän erikoiselta. Ehkä tilanne muuttuu, jos väkeä riittää. Luin lauseeni, enkä tajunnut oikein yhteyttä itsekään. Tarkoitan siis sitä, että on tullut vuosikymmenten aikana totuttua siihen, että (nopsan) suolaisen saa kulmalta kun raahustaa yömyöhällä kotiin. Että mistä sen suolaisen nyt sitten saa? Tokikaan ei Kulttiksen yöraahustuksilla kannata paikkaa pitää auki, edellinen suolaisen tarve lienee ollut vuosituhannen alkupuolella. Muita, vieläkin aktiivisempia yökiitäjiä ajattelin.
F&B kertoi jo aiemmin aikovansa testata Tampereella porsliinilautasia ja lasilaseja, että jätemäärää saataisi vähennettyä. Kyllä minusta oli suorastaan loisteliasta syödä 11 euron hampurilaisateriaa oikealta lautaselta, kivasti aseteltuna. Ranet tulivat miniatyyrikokoisessa rasvakeitinkorissa, mikä teitysti sopi aiheeseen mitä mainioimmin. Annos ja asettelu oli siis yksinkertaisen kaunista. Kulinaristiystävä Oulusta joskus sanoi, että hyvän ravintolan tunnistaa siitä, että pöydässä on Heinzin ketsuppia. F&B on siis tällä mittarilla hyvä ravintola. Kuten monella muullakin.
Entä ruoka? Ken seuralainen sanoo, että tämähän maistuu melkein yhtä hyvältä kuin kotona tehty, otan sen kohteliaisuutena, koska koska hampurilainen todella maistuu hyvältä eikä mitenkään Mäkkärin, Hesen tai Kingin versiolta. Kysyin kassalla suositusta ja sain vastaukseksi Onion & Cheese -purilaisen. Minua myös asiallisesti opastettiin, että sipuli on makeaa, eikä välttämättä sikis kaikkien makuun. Otin neuvosta vaarin eli suosituksesta purilaisen ja tykkäsin kyllä. Pihvi oli paksu ja mehukas, maut olivat kohillaan.
Kolme kertaa jäähdytetyt, erikoisvalmisteiset ranskalaiset ja sipulijuustohampurilainen, nam. Vesi herahtaa muistellessa kielelle.
Ranskiksia odotin kovasti, vaikken niin ranskisihminen olekaan. Olen ymmärtänyt, että ne valmistetaan, kuten sämpylätkin, alusta asti siinä paikanpäällä. Ja jotenkin useampaan kertaan rasvakeittämällä, että tulevat paremmiksi eivätkä ime kuitenkaan niin paljon rasvaa. Hyvä puoli oli asettelu ja se, että oikean perunan todellakin maistoi. Vähän jäi vaivaamaan se, että perunat eivät olleet rapeita. Ei niiden ehkä kuulukaan, mutta odotin, että olisivat olleet. Huonoja eivät kuitenkaan missään tapauksessa olleet. En tiedä, saako ystävässä ja prlstissa ostaa dippejä ranskiksiin, mutta jos saa, olisin kaivannut kysymyksen, haluanko dippiä. En honannut sitä tilata ja jonon jatkoksi en enää lähtenyt.
Tietoisku.
Tila on avara ja raikas, silti kotoisa. Paikka vaikuttaa siistiltä muttei sliipatulta. Ilme on skandinaavinen, muttei liian yksinkertainen. Seinillä on tietoiskuja ja mainoslauseita. Menu on hyvin näkyvillä seinällä. Jonotuspaikasta näkyy ison lasin läpi keittiöön. Hampurilaisen pyörittäjiä on melko paljon. Palvelu on ystävällistä ja hymyileväistä.
Vähänks kivaa kun porukkaa on ku pipoo?
Ensimmäisellä käynnilläni, perjantai-iltana klo 19.30 jono oli lähes koko ajan ovelle asti, parhaimmillaan ulos, olkoonkin, että putiikki oli avattu vasta reilu viikko aiemmin. Sama ilmiö näkyi kyllä seuraavanakin perjantaina. Pöydät olivat kutakuinkin kaikki varattuja ja haluaisinkin käyttää tässä puheenvuoron jonotustekniikan puolesta. Jos kaikki ystävällisesti jonottavat vuoroaan, niin kyllä se paikka sieltä löytyy. Harva hamppariravintolassa pitkää iltaa istuu. Mutta sitten kun tehdään niin, että käydään ensin varaamassa pöytä ja heittämässä takit siihen ja tullaan sitten jonottamaan 20 ihmisen perään, niin sitten alkavat olla pöydät tukossa. Malttia ystävät, kyllä kaikille paikka löytyy.
Jono on tietysti kiva ja näyttävä, eikähän tänne tulla vain pikaruoka mielessä. Kassoja oli vierailuaikaan kaksi, ei pitkää riviä kuten mättöpurilaisbaareissa. Annoksia sai jonkun tovin odottaa, mutta mikäs siinä. Kassalta annetaan mukaan kiekko, joka ilmoittaa, kun ruoka on noudettavissa.
Friends and Brgrs, onneksi on englanti, ettei tarvitse nimetä ravintolaa nimellä Ystävät & Prlst. Mene ja koe, hyvää on! Ja kotimaista!
Ravintola: Friends & Brgrs
Missä: Hämeenkatu 17, Keskustori, Tampere
Vinkki: Tilaa ranskiksille joku dippi ja kysy, saako sitä limpparia lasillisen vai niin paljon kuin jaksaa.
Palvelu: Ystävällistä. Olisin kaivannut tiedon, mistä lisukkeet ja saako limua juoda kuink paljon vain.
Tykkäsinkö: Kyllä tykkäsin enemmän kuin Mäkkärin ja Hesen vastaavista.
Oliko kallis: Ei ollut. Purilainen muistikuvan mukaan noin 7-8 €, ateria 11 €.
Menisinkö uudestaan: Ilman muuta.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle pikaruokasarjassa: 5
Montako tähteä (1-5) ruoalle pikaruokasarjassa: 4 (perunoiden koostumus ja tiedottomuus limpparin sallitusta noutomäärästä pudotti pisteen)
Seuralaisen tähdet kokonaiselämykselle: 5 (koska oli niin paljon väkeä)
Seuralaisen tähdet ruoalle: 4
