Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Kasvisruoka

Meri-Tuuli Lindström: Pataruokaa

17 lauantai Jou 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Elämys, Gourmet, Kasvisruoka, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti, Wsoy

Kädessäni saattaa olla yksi mukavimmista ja käytännöllisimmistä ruokakirjoista ikinä. Useimpia reseptikirjoja tulee vain selailtua (eikä koskaan tehtyä ainuttakaan ruokaa niistä), mutta tämä täytyy lukea.

Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirja on ehkä paras ruokakirja ikinä.

Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirja on ehkä paras ruokakirja ikinä.

Sisällysluettelo.

Sisällysluettelo.

Pataruoka on sillälailla vaikea laji, että se on helppo, mutta sitä ei tule harrastettua. Kiva ajatella, että laitanpa pyhänä padan tulille, menen hiihtämään ja kotiin palatessa minua odottelee murea pata. Höpö höpö, en hiihdä. Ja silloin kun vaivaudun pataan, siihen tulee lihaa, vihanneksia, vettä, tumma olut (jos innostun) ja jotain maustetta. Sitten se hautuu ja liha on kohtuullinen, vihannekset makeita ja perhe sanoo että joo, ennen söi kun selkäänsä otti, mutta tosiasiassa ottaisivat mieluummin selkäänsä.

Joskus jostain teiniohjelmasta tutuksi tulleesta Meri-Tuuli Lindströmistä on tullut tämän kirjan perusteella varsin vakavasti otettava kokki. Reseptin alussa kerrotaan pieni tarina kustakin ruokalajista ja sitten seuraa selkeä ohje.

Selaamalla löytyy herkkuja, tarkkaan lukien vielä paremmin.

Selaamalla löytyy herkkuja, tarkkaan lukien vielä paremmin.

Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat.

Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat.

Muitakin neuvoja ja ohjeita.

Muitakin neuvoja ja ohjeita.

Koko kirja on nyt läpiluvun jälkeen miinoitettu ”tämä täytyy testata”-tarroin. Ensimmäinen testi oli sivulla 38 lepäävä ”Osso buco”, jonka tulen lausuneeksi osso bukko. Toisinaan krantuilta kotijoukoilta ruoka sai arvion ”no voi tätä joskus toistekin tehdä”. Tulkitsen tämän: TÄYS KYMPPI!

Resepti on älyttömän helppo. Jälkeenpäin mietin, missä on sen koukku. Onko se marsalaviini/sherry vai muuten vain koko kokonaisuus?

OSSO BUCO Meri-Tuuli Lindströmin mukaan:
2 sipulia ja 2 sellerinvartta silputaan. 1 valkosipuli halkaistaan ja 2 punaista paprikaa leikataan renkaiksi. 6 härän potkakiekkoa (joka muuten on aika paljon, normipataan mahtui 3 kpl) suolataan, pippuroidaan, pyöräytetään vehnäjauhoissa ja paistetaan pannulla öljyssä, jossa on ensin vhän ruskistettu valkosipulin puolikkaita.

Sipulit, sellerit ja paprikat.

Sipulit, sellerit ja paprikat.

Potkakiekko raakana. Melkein tekisi mieli maistaa jo nyt.

Potkakiekko raakana. Melkein tekisi mieli maistaa jo nyt.

Pinnat paistetaan kiinni pannulla.

Pinnat paistetaan kiinni pannulla.

Padassa kuullotetaan sipulisellerisilppu. Niiden päälle ladotaan potkat ja paprikat, joiden päälle kaadetaan 0,5 purkkia tomaattimurskaa ja 3 dl kuivaa marsalaviiniä tai sherryä. Päälle revitään 4 salvian lehteä ja pari timjaminoksaa. Paahdetut valkosipulin puolikkaat asetellaan päällimmäiseksi.

Kansi päälle, uuniin 150 asteeseen, jossa noin 3-4 tuntia. Valmiin laitoksen voi viimeistellä tuoreella persiljalla tai kuten perheeni toteaisi, voisi jättää viimesitelemättä tuoreella persiljalla.

Uunituore.

Uunituore.

Kirjassa seuralaiseksi neuvotaan polentaa, voipapupyreetä tai yrttiperunoita. Me nautimme padan riisin kanssa. Voi veikkoset, olihan hyvää!

Tuskin maltan odottaa, että Joulun kiireet ovat ohi ja pääsen testaamaan muita patoja.

Kirjailija: JoMeri-Tuuli Lindström
Kirja: Pataruokaa
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: WSOY
Suomentaja: –
ISBN: 978-951-0-41850-5
Sivuja: 192
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Ja vaikka kuinka monta. Kirjaa on ihana selailla ja etsiä ruokaohjeita milloin mihinkin tarpeeseen.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Kyllähän tästä yhden ruokasarjan saisi aikaan…
Montako tähteä:
*****

Friends & Brgrs – pikkuisen parempaa purilaista

04 perjantai Mar 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Hampurilainen, Kana/broiler, Kasvisruoka, Kulinarismi, Liha, Ravintola, Salaatti, Tampere, Valokuvin kerrottu

Osallistuin Tampereen Friend & Brgrs -ravintolan maistelutilaisuuteen. Nyt olenkin katsellut alla olevaa videota lukuisia kertoja miettien, että on se vaan hienoa, että halpa(laatu)hamppariketjuille on saatu todellisia kilpailijoita.

Firneds & Brgrs on suomalainen hampurilaisravintolaketju, jolla on neljä ravintolaa Suomessa ja yksi Tanskassa. Ruoat valmistetaan mahdollisimman hyvistä ja lisäaineettomista kotimaisista raaka-aineista. Sämpylät leivotaan joka päivä itse oman ravintolan leipomossa. Sitä arvostan kovasti viimeistään nyt, kun olen nähnyt, kuinka eräässä nimeltä mainitsemattomassa kultaisin kaarin varustetussa hampurilaisravintolassa kymmenet lavalliset sämpylöitä seisovat kadun varressa useita tunteja.

Poikkesin ravintolassa jo hetimiten sen auettua Tampereelle. Linkki juttuun tässä. Siitä asti on ollut into mennä ravintolaan uudestaan. Nyt siihen tarjoutui erinomainen tilaisuus.

Tervetuloa ja sitten kierrokselle tutustumaan ravintolan leipomoon ja keittiöön. Kierroksen jälkeen limut kouraan ja vatsa kurnien ruokaa odottelemaan.

Tervetuloa ja sitten kierrokselle tutustumaan ravintolan leipomoon ja keittiöön. Kierroksen jälkeen limut kouraan ja vatsa kurnien ruokaa odottelemaan.

Friends & Brgrsissa toiminta on avointa ja keittiö halutaan pitää näytillä. Kiva katosa, kuinka hampparit ja ranet valmistuvat.

Friends & Brgrsissa toiminta on avointa ja keittiö halutaan pitää näytillä. Kiva katosa, kuinka hampparit ja ranet valmistuvat.

F&B on kehittänyt manlaisensa tavan valmistaa ranskiksia. Ne eivät olekaan French Fries, vaan Fresh Fries. Perunat pestään kunnolla ja suikaloidaan kuorineen päivineen. Ne keitetään ensin vedessä, sitten kylmässä öljyssä ja viimeiseksi kuumassa öljyssä. Aitoa perunaa, ah niin rapeaa. Ihan toista kuin nopeasti öljyyn heitetyt pakastesuikulat.

F&B on kehittänyt manlaisensa tavan valmistaa ranskiksia. Ne eivät olekaan French Fries, vaan Fresh Fries. Perunat pestään kunnolla ja suikaloidaan kuorineen päivineen. Ne keitetään ensin vedessä, sitten kylmässä öljyssä ja viimeiseksi kuumassa öljyssä. Aitoa perunaa, ah niin rapeaa. Ihan toista kuin nopeasti öljyyn heitetyt pakastesuikulat.

Illan menu oli maistelupalaset Classic Burgerista...

Illan menu oli maistelupalaset Classic brgerista…

...Chevre brgerista ja Vegan brgerista sekä...

…Chevre brgerista ja Vegan brgerista sekä…

...yksi oman valinnan mukaan. Hampurilaisia voi tuunata lisätäytteillä. Kannattaa ehkä koekilla.

…yksi oman valinnan mukaan. Hampurilaisia voi tuunata lisätäytteillä. Kannattaa ehkä kokeilla.

Hampurilaiset tehdään aina tilauksesta, joten ruoka on tuoretta. Sämpylä ei ole ehtinyt mennä kovaksi eikä ranskalaiset löysiksi. Tässä on Chevre brgr neljään osaan jaettuna. Vuohenjuusto on pihvin päällä tahnamaisena lisänä, ei paksuna kökkönä. Kuulin, että jopa vuohenjuuston vihaajat olivat tästä makuelämyksestä innoissaan. Tomaatti-chilikastike taittaa hieman vuohenmaidon makua ja antaa kokonaisuudelle kivan pikkupotkun.

Hampurilaiset tehdään aina tilauksesta, joten ruoka on tuoretta. Sämpylä ei ole ehtinyt mennä kovaksi eikä ranskalaiset löysiksi. Tässä on Chevre brgr neljään osaan jaettuna. Vuohenjuusto on pihvin päällä tahnamaisena lisänä, ei paksuna kökkönä. Kuulin, että jopa vuohenjuuston vihaajat olivat tästä makuelämyksestä innoissaan. Tomaatti-chilikastike taittaa hieman vuohenmaidon makua ja antaa kokonaisuudelle kivan pikkupotkun.

Enpä olisi tullut kokeilleeksi Vegan brgria ellei sitä oliis eteeni kannettu. Maku on aivan mainio, mutta pihvissä saisi olla enemmän rakennetta. Minä kun en vegaanihommista niin ymmärrä, niin en tiedä, olisiko se edes mahdollista. Joka tapauksessa voisin ottaa samanmoisen toistekin. Myös muita F&B:n hampurilaisia saa vegaaniversioina. Kuten aiolinkin ja vannoutuneena lihansyöjänä voin sanoa, että eroa tavalliseen majoneesiin ei huomaa.

Enpä olisi tullut kokeilleeksi Vegan brgria ellei sitä oliis eteeni kannettu. Maku on aivan mainio, mutta pihvissä saisi olla enemmän rakennetta. Minä kun en vegaanihommista niin ymmärrä, niin en tiedä, olisiko se edes mahdollista. Joka tapauksessa voisin ottaa samanmoisen toistekin. Myös muita F&B:n hampurilaisia saa vegaaniversioina. Kuten aiolinkin ja vannoutuneena lihansyöjänä voin sanoa, että eroa tavalliseen majoneesiin ei huomaa.

Ja ne erikoisvalmisteiset ranskalaiset. Ah. Kyllähän näitä syö.

Ja ne erikoisvalmisteiset ranskalaiset. Ah. Kyllähän näitä syö.

Ja näihin niitä dippailee. Jos tahdot yrttisen valkosipulista majoneesia, pyydä "vihreää majoneesia". Jos en olisi tiennyt, olisin veikannut avokadoksi. Valkoinen majoneesi on vegaaniaiolia ja punaisista toinen sinappiketsuppiaiolia ja toinen chipotlemajoneesia. Mikä vain on hyvää. Pöytäseurueemme äänesti vihreän majoneesin parhaaksi. Itse tykästyin eniten kahteen punaisempaan.

Ja näihin niitä dippailee. Jos tahdot yrttisen valkosipulista majoneesia, pyydä ”vihreää majoneesia”. Jos en olisi tiennyt, olisin veikannut avokadoksi. Valkoinen majoneesi on vegaaniaiolia ja punaisista toinen sinappiketsuppiaiolia ja toinen chipotlemajoneesia. Mikä vain on hyvää. Pöytäseurueemme äänesti vihreän majoneesin parhaaksi. Itse tykästyin eniten kahteen punaisempaan.

Koska normaalimpia lihahampurilaisia oli jo maisteltu, päätin testata Cesar brgrin. Suosituksesta lisäsin siihen vielä pico de gallo -salsan ja ahneuksissani myös pekonin. Lisäily kannatti. Niin oli herkkua. Kanaan rohkenin lähteä kuultuani, että kana on hampurilaisessa fileenä, ei suinkaan friteerattuna kanamössönä. Sehän oli siis suorastaan terveellistä. Ja mitä terveellisyyteen tulee, niin F&B:ssä on tarjolla myös salaatteja ja hampurilaisensa saa myös ilman sämpylää salaatinlehteen käärittynä.

Koska normaalimpia lihahampurilaisia oli jo maisteltu, päätin testata Cesar brgrin. Suosituksesta lisäsin siihen vielä pico de gallo -salsan ja ahneuksissani myös pekonin. Lisäily kannatti. Niin oli herkkua. Kanaan rohkenin lähteä kuultuani, että kana on hampurilaisessa fileenä, ei suinkaan friteerattuna kanamössönä. Sehän oli siis suorastaan terveellistä. Ja mitä terveellisyyteen tulee, niin F&B:ssä on tarjolla myös salaatteja ja hampurilaisensa saa myös ilman sämpylää salaatinlehteen käärittynä.

Edessä täysin tuunaamaton Aioli brgr ja takana Cesar brgr pekonilla ja pico de gallolla. Lämmin suositus molemmille.

Edessä täysin tuunaamaton Aioli brgr ja takana Cesar brgr pekonilla ja pico de gallolla. Lämmin suositus molemmille.

Lähtökahvien sijaan tuli maisteltua lähtöshaket. Meneekö överiksi jos kehun niitäkin? Mutta kehun. Vanilijajäätelöä ja kunnon suklaakastiketta sekaisin surrur tai mansikkaversiossa oikeita (talvella tietysti pakasteesta) manskuja survottuna, sokeroimatta tai hilloamatta. Todella hyvät maut ja ihana raikkaus. Uusimpana uutuutena kahvisuklaapirtelö, joka on kuin suklaapirtelö, mutta lisänä on vähän jähdytettyä kahvia. Silkkistä, samettista. Sellainen, millainen soisi maitokahvin olevan.

Lähtökahvien sijaan tuli juotua lähtöpirtelöt. Meneekö överiksi jos kehun niitäkin? Mutta kehun. Vanilijajäätelöä ja kunnon suklaakastiketta sekaisin surrur tai mansikkaversiossa oikeita (talvella tietysti pakasteesta) manskuja survottuna, sokeroimatta tai hilloamatta. Todella hyvät maut ja ihana raikkaus. Uusimpana uutuutena kahvisuklaapirtelö, joka on kuin suklaapirtelö, mutta lisänä on vähän jähdytettyä kahvia. Silkkistä, samettista. Sellainen, millainen soisi maitokahvin olevan.

 

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti Kulttulinaristin tapaan

01 maanantai Elo 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kala, Kana/broiler, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Lounas, Resepti, Salaatti

Erinomainen resepti kesähitti kehittyi, kun piti keksiä Kauppahallista löytyvän Herkkuveräjän kokonaisena palvatulle broilerille nopea, vähän kevyempi perunasalaatti. Sopii muullekin grilliruoalle.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti.

Yrttinen peruna-tomaattisalaatti Kulttulinaristin tapaan
Pese ja rapsuttele (mutta älä kuori) haluamasi määrä uusia perunoita. Keitä ne suolatussa vedessä ja jätä napakoiksi. Anna jäähtyä ja jäähdyttyä pilko ne reiluiksi suupalasiksi (eli kahteen tai kolmeen osaan jos eivät valtavia ole).

Pilko puolikkaaksi reilusti pikkutomaatteja (Pirkan kolmionmuotoisessa muovipakkauksessa tulevat ovat valitettavasti parhaita). Suikaloi tai silppua pätkä purjosipulia.

Kerää puutarhasta tai kaupasta reilu nippu ainakin 2-3 eri yrttiä (esim. salvia, timjami, persilja, rosmariini, korianteri, basilika… tai mitä nyt löytyy) ja silppua ne. Ei tarvi olla ihan pientä. Murskaa kynsi tai pari valkosipulia. Kaada oliiviöljyä pikkuastiaan niin paljon kuin kehtaat ja sekoita osa yrteistä ja valkosipuli öljyn sekaan ja sekoittele. Voit lorauttaa myös balsamicoa ja rouhia mustapippuria ja lisätä savupaprikajauhetta (mutta ei ole pakko).

Pilko nipullinen rucolaa ja/tai jotain salaattia aika pieneksi.

Runsaasti kaikemmaailman yrttejä ja purjosipulia. Saa silputa pieneksi tai leikkoa vähän huolettomammin.

Runsaasti kaikemmaailman yrttejä ja purjosipulia. Saa silputa pieneksi tai leikkoa vähän huolettomammin.

Yhdistä perunan palat, tomaatit, salaatit ja purjosipuli. Liruttele maustettua öljyä sekaan samalla koko annosta kevyesti ja varovasti kauhalla, lastalla tai kädellä sekoitellen. Varo rikkomasta perunoita (tämän vuoksi saavat jäädä napakoiksi). Lisää loput yrtit ja sirottele sekaan sormisuolaa.

Laita kannen tai kelmun alle kylmään ja kohta sitten syö kaikki pois. Perunan maku ei paljon yön aikana parane.

Tarjoiluvinkki: Menee tällaisenaan lisukkeena tai kevyenä ruokana. Sekaan voi lisätä myös kananmunan tai avokadon paloja. Lisätä voi myös kanaa, savukalaa, kinkkua, ihan mitä vain.

Tuunausvinkki: Jos aikaa tuntuu olevan liikaa, leikkaa ne pikkutomaatit pitkittäin puoliksi, levitä ne uunipellille ja roiski päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja paahda hetki grillivastuksella. Anna jäähtyä. Lisää sitten perunoiden sekaan. Tämän voi toki tehdä myös lämpimillä perunoilla ja tomaateilla, tuleepa lämmin salaatti.

Pikamarinoitu punasipuli, Henna-tädin herkku

29 perjantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Kana/broiler, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti, Salaatti, Santeri Vuosara, Työväenopisto

Pikamarinoitu punasipuli eli Henna-tädin herkku on ihastuttava lisäke ruoalle kuin ruoalle, lähinnä nyt kuitenkin pääruoalle. Lihalle, kanalle, kasviksille… Opin sen aikoinaan Santeri Vuosaran luotsaamalla pääsiäisruokakurssilla niinä hyvinä aikoina kun työväenopistossa opetettiin ruoanlaittoa viimemistä paikkaa myöten täysillä ruokakursseilla.

Vaikka tämä onkin ”vain” lisäke, kannattaa sitä tehdä kerralla reilusti. Jääkaapissa se senkuin paranee. Eikä se sillälailla maistu sipulilta kuin luulisi sipulin maistuvan. Se kannattaa tehdä sen verran enne ruokailua, että ehtii vähän kylmässä ässehtiä eli tekeytyä, niinkuin sanovat, mutta jos ei ehdi, ei ehdi ja tekee suoraan pöytään vaan.

Pikamarinoitu punasipuli
Kuori vaikka 3 punasipulia ja leikkaa ne mahdollisimman ohuiksi renkaiksi tai soiroiksi, mitä nyt sattuu tulemaan. Laita kookkaahkoon kulhoon ja lisää joukkoon suolaa (pehertäisin sormisuolaa, mutta mikä vain käy), sokeria ja lorauta siideri- tai valkoviinietikkaa ja maukasta oliiviöljyä. Puristele kasaa reippaasti niin, että sipulit vähän pehmentyvät. Maista. Lisää jotain ainesta jos on tarvis ja laita kannen tai kelmun alle jääkaappiin.

Pikamarinoitu punasipuli vain paranee seuraavaksi päiväksi.

Pikamarinoitu punasipuli vain paranee seuraavaksi päiväksi.

Siinä se. Ei se ole vaikea, mutta hyvä se on.

Iloa kaalista?

10 sunnuntai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi

Tai ei. Aina käy näin.

Ostat kaikkia kaaleja ajatellen, että on kiva tehdä näistä on. Ei ole. Ja lopuksi tulee paha mieli kun heittää pois.

Ostat kaikkia kaaleja ajatellen, että onpa kiva ja terveellinen tehdä näistä, on. Ei ole. Ja lopuksi tulee paha mieli kun heittää pois.

Pomeloa pöytään

08 tiistai Maa 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Hedelmä, Herkku, Kasvisruoka, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Snack

Jaa mikä pomelo? Pomelo, pummelo tai buoi, rakkaalla lapsella on kolme nimeä.

Melkoinen mollukka. Voi painaa parikin kiloa. Viimeksi M-kaupasta osamani maksoi alle 2 euroa.

Melkoinen mollukka. Voi painaa parikin kiloa. Viimeksi M-kaupasta ostamani maksoi alle 2 euroa.

Se on katsojan silmässä!!!

Se on katsojan silmässä!!! Ettäs kehtasitkin!!!

Se löytyy kaupasta hedelmäosastolta aika harvoin, mutta satokausikalenteri kertoo samaa kuin kaupan hylly, nyt, juuri nyt on pomelon aika! Pomelo on sitruspuu, joka kuuluu ruutakasveihin. Kuulostaa aika fiksulta. En tiennyt itse tätä, enkä tiedä, mikä on ruutakasvi mutta opin Wikipediasta ja hyödynsin heti.

Se on yleensä yksittäispakattu muoviin ja verkkoon. Sillä on järisyttävän paksu kuori samoin kuin hedelmälihan ympärillä olevat kalvot. Kokemus kuitenkin opettaa, että kalvot kannattaa jättää syömättä. Kuten greipissäkin. Pomelo, ainakin tämä hunajapomelo (en tiedä onko muita, wikipedia ei kertonut suoraan, mutta vinkkasi vähän) on isosyinen ja kuivakka, hiukan ehkä greippiä muistuttava, muttei ollenkaan niin kitkerä. Ei tarvitse lisäillä sokeria, sen kuin syö pois.

Vähänhän siitä tulee jätettä, mutta onni on toimiva kierrätyssysteemi.

Vähänhän siitä tulee jätettä, mutta onni on toimiva kierrätyssysteemi.

Tässä on 200 gramman annos. Finelin ravintoainetaulukko ei tunne pomelopoloista, mutta internet opetti, että 100 grammassa on 45 kaloria. Aivan mainio herkku siis.

Tässä on 200 gramman annos. Finelin ravintoainetaulukko ei tunne pomelopoloista, mutta internet opetti, että 100 grammassa on 45 kaloria. Aivan mainio herkku siis. Vallan mainio ja täyttävä eväs myös.

En ole niin kovasti hedelmien perään, pystyisin (ainakin henkisesti) elämään ilman niitä, mutta kun pomelon näen, se on menoa se.

Alla olevassa videossa opetetaan kuorinta ilman, että tarvii kantapään kautta oppia.

Kasvissosekeitto Kulttulinaristin tapaan – alle 200 kcal

04 perjantai Maa 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Kasvisruoka, Keitto, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Kasvissosekeitto onnistui ensimmäisen kerran. Nestemäärä olisi voinut olla suurempikin, kun itse kasviksia tuli aika paljon. Tällä reseptillä tulee jämäkämpää settiä.

Kirjoitan ylös, että voin laskea kalorit.

Kannattaa kirjoittaa ruokaa rakennellessa ainekset ylös, että voi laskea kalorit.

Reilu 1/2 litraa kasvislientä valmistuu näppärästi kaupantädin fondista. Siinä keitetään erilaisia juureksia. Tähän reseptiin valikoitui mitä kaapista löytyi:
160g porkkanaa
125g palsternakkaa
120g juuriselleriä (uskomatonta mutta totta, se ei maistu läpi)
200g lanttua
250g pakastekukkakaalia
250g pakasteporkkanoita
115g purjosipulia
muutama kynsi valkosipulia

Pieniksi pilkotaan juurekset ja keitetään melko pehmeiksi, ei mössöiksi sentään, mutta ei niitä kovin napakoiksikaan sovi jättää. Survotaan sileäksi tai sileähköksi, ihammitevvaa, sauvasekoittimella tai survimella.

Sotketaan sekaan vielä
100g tuorejuustoa (maustamaton tai millä vain maustettu, vaikka ruohosipuli)
200g säilyketomaatteja (Kulttis tykkää kokonaisista, voi olla murskaakin)
ja mausteita, vaikkapa
suolaa, pippuria, salviaa, timjamia, savupaprikaa (no tää on jopa pakko) ja tabascoa.

Valmis keitto tai ehkä jopa enemmänkin muhennos.

Valmis keitto tai ehkä jopa enemmänkin muhennos.

Tällä reseptillä tulee ihan hirvittävä määrä sosekeittoa/sosetta, jossa on yhteensä noin 600 kcal. Jakaa sen neljään, niin yhdessä annoksessa on 150 kcal tai kuuteen, niin niitä on 100 kcal. Ken tahtoo päästä noin 200 kalorin annokseen, lisää päälle sopivan määrän rajuustoa, kinkkua, kylmäsavulohta tai mitä vain. Ja basilikaa tai jotain muuta tuoreyrttiä näöksi ainakin.

 

Balsamico-punajuuret kummitustädin reseptillä – alle 200 kcal

11 torstai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Lounas, Resepti, Salaatti

Kummitustätini on aikamoinen epeli, mitä ruokaan tulee. Hänellä on epävirallinen palveleva puhelin, johon voi soittaa hädän tullen. Niin teinkin, kun minulla oli pussillinen punajuuria. Täti neuvoi näin:

Kuori ne ja siivuta ohkoisehkoiksi siivuiksi. (Apteekin täti neuvoi näin: Kuori punajuuret kumihanskat kädessä.)

Vähän kauniimpi juures tuo punajuuri.

Vähän kauniimpi juures tuo punajuuri.

Ripottele päälle karkeaa suolaa ja runsaasti rosmariinia kuivana tai tuoreena, kumpaa sattuu löytymään (lisäsin myös omin päin muita yrttejä, vaikkei käsketty) ja oikeaa tai jauhettua valkosipulia. Roiski sekaan balsamicoa ja tiraus oliiviöljyä (älä lotraa). Pyörittele hetken aikaa ja laita läjänä uunivuokaan.

Uunissa noin 1 tunti 200 asteessa.

Voi syödä kuumana tai kylmänä, että hyvin menee seuraavinakin päivinä.

Sen verran öljyä, että juuri kiiltää. Ei tarvi lillua.

Sen verran öljyä, että juuri kiiltää. Ei tarvi lillua.

Kypsänä vähän kuppasen näköisiä, mutta ah, niin maittavia.

Kypsänä vähän kuppasen näköisiä, mutta ah, niin maittavia.

Ja se alle 200 kalorin annosko? Kilossa raakoja kuorittuja punajuuria on 380 kaloria, 5 g öljyä on 40 kaloria, yhteensä siis 420 kaloria (jos paljon valkosipulia, niin laske lisäksi). Jaa uunivuoka neljään osaan ja kas, sulla on 105 kalorin annos. Sotke sekaan 100 g (66kcal) raejuustoa ja annos on valmis.

Siinä lautasellinen alle 200 kalorilla.

Vähän rumempi lautasellinen alle 200 kalorilla.

Kermainen kantarellikastike Kulttulinaristin tapaan

11 keskiviikko Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kala, Kana/broiler, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Perinteinen, Resepti

Kermainen kantarellikastike tai kantarellimuhennos sopii mainiosti Poronpaistille tai Juustoiselle uunilohelle, mutta myös muille lihoille ja kaloille. Tokihan se kasvisruokahenkeen käy myös sellaisenaan. Lisukkeesta tuleekin pääruoka.

Taisi kastike mennä enemmän muhennoksen puolelle.

Taisi kastike mennä enemmän muhennoksen puolelle.

Tarvitaan kantarelleja ja tavallisia keltasipuleita, jotka molemmat silputaan pieneksi. Murskataan myös valkosipulia. Paistetaan kantarellit voissa pienissä erissä, että kuivahtavat. Sitten kuullostetaan sipulit ja valkosipulit voissa myös. Yhdistetään sipulit ja kantarellit. Lorautetaan sekaan kuohukermaa. Kastikkeeseen enemmän, muhennokseen vähemmän. Keitellään pienellä ja samallaa maustetaan.

Suola ja mustapippuri ovat ehdottomat. Itse tykkään lisäksi laittaa kuivattua basilikaa, timjamia ja oreganoa. Jos maku ei ala asettua, kannattaa lisätä muutama tippa tabascoa, koska sillähän tekee vanhan legendan mukaan rasvattomasta maidosta kevytmaidon veroista (uskoo ken tahtoo). Tässä sötkötyksessä sillä ei haeta tulisuutta, vaan nimenomaan tuota makujen rikastamista. Joskos kaapista löytyy vielä jotain fondia, voi sellaista roiskaista sekaan lopuksi. Mitään suhteita mausteille on vaikea sanoa, mutta kaikkea vähän kerrallaan, niin päästään parhaaseen lopputulokseen.

Siemetön vesimeloni?

08 sunnuntai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Hedelmä, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Snack

En voinut kävellä ohi K-kaupan vesimelonitarjouksesta. Pieniä Sweet Mini Top Seedles -meloneja myytiin alle eurolla kilo. Liikuttava pikkumeloni ei ollut kovinkaan makea eikä toisaalta aivan siemenetönkään.

Sweet Mini Top SEEDLES vesimeloni päältä.

Sweet Mini Top SEEDLES vesimeloni päältä.

Sweet Mini Top SEEDLES vesimeloni sisältä.

Sweet Mini Top SEEDLES vesimeloni sisältä.

← Older posts

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...