Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Pori

Pari piilopaikkaa Porin lähellä

20 maanantai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Kala, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Nähtävyys, Pori, Ravintola

Näihin kohteisiin tarvitsee auton. Reissu Porista alkaen kestää vähintään pari tuntia, aikaa saa kulumaan kyllä paljon enemmänkin, jos vaikka meinaa syödä.

Josko jazzit ovat menneet eikä keskustassa ole mitään, kannattanee hypätä auton kyytiin ja seurata Meri-Pori -viittaa.

Ensimmäisenä vastaan tulee Yyteri, tuo auringonpalvojien mekka, Suomen oma, etelän rannoille vertoja vetävä, pitkän pitkä hiekkaranta. Jos yöpyminen tai vaikka pieni pulahduskin innostaa, kannattaa ennen Yyterin suosituinta aluetta kääntyä vasemmalle Yyteri Beach -viitan kohdalta. Sieltä löytyy rauhallinen mökkeilyalue, Ravintola Dyyni ja hyvin hoidettu ranta. Olen viettänyt siellä vuorokauden ja tykännyt. Lue vaikka tästä.

Yyteri Beachistä löytyy monen kokoisia mäkkejä, tässä yksi pienimmistä, joka sekin on hyvin tilava.

Yyteri Beachistä löytyy monen kokoisia mökkejä, tässä yksi pienimmistä, joka sekin on pieneksi hyvin tilava ja mainiosti varusteltu.

Jossain vaiheessa tie, tienviitat ja maisema alkavat punertaa. Kohta saavutaan Mäntyluotoon. Mitä lie jännää se tehdas tupruttaakaan, kun maisema sillä lailla värjäytyy? Niin tai näi näyttää se ihan vinkeältä. Tehtaan jälkeen avautuu hillitön näkymä Hyötytuulipuistoon ja merelle, jossa luultavimmin tuulee. Sekä valtavat tuulimyllyt että harmaana aurinkoisessakin ilmassa vellova meri antavat aika makean kontrastin metsämaisemalle, jota siihen asti on seurailtu.

Matka jatkuu kohti Kallon majakkaa. Viehättävä punainen majakka seisoo pyöreäkivisen kallion vieressä. Myrskyisellä ilmalla paikka on kuulemma suosittu pärskeiden katselupaikka. Sen voi uskoa, koska jo näilläkin laineilla vesi kiipeää kallioille ja kiven koloihin. Majakan luona näyttää pastori odottelevan vihkiparia, vieraita ei vielä näy. Onkohan joku päättänyt karata naimisiin?

Kallon majakka kylpee heinäkuisessa iltapäiväauringossa.

Kallon majakka kylpee heinäkuisessa iltapäiväauringossa.

Vesi pyrkii pyöristyneiden kivien koloihin.

Vesi pyrkii pyöristyneiden kivien koloihin.

Matka jatkuu kaukana vastapäisellä rannalla näkyvään, Reposaaren kärjessä sijaitsevaan Merimestaan. Matkalla näkyi joku rantaravintola ja koko Reposaari ja Tahkoluoto vaikuttivat paikoilta, jossa pitäisi aikaa viettää enemmänkin. Jos en olisi syönyt juuri kupua täyteen Porin keskustassa sijaitsevassa Ravintola Miittinkissä, olisin ehdottomasti syönyt Merimestassa. Tällä kerralla jouduin tyytymään jäätelöpuikkoon ja Nespresson cappuccinoon, vaikka järisyttävän hyvän näköinen buffet-pöytä kutsui lappamaan lautasta täyteen. Tarjolla oli paljon kalaa ja lihansyöjällekin näkyi löytyvän herkullisia vaihtoehtoja. Mistä tällaisenkin paikan turisti tietäisi? Ei mistään! Porilaiset kuulemma tietävät. Ja eikös reissussa parasta olekin tehdä löytöjä?

Reposaaren kärjessä sijaitsee hieno ravintola. Kuka olis arvannut?

Reposaaren kärjessä sijaitsee hieno ravintola. Kuka olis arvannut?

Jossain tuolla kaukana vastarannalla näkyy Kallon majakka ja Porin satama.

Jossain tuolla kaukana vastarannalla näkyy Kallon majakka (oikealla) ja Porin satama (vasemmalla).

Yyteri Beach – rauhallinen mökkikylä rannan lähellä

20 maanantai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Arvostan, Grillaus, Jälkiruoka, Kotimaan matkailu, Lapsen kanssa, Matkailu, Pori, Resepti

Porista tulee ensimmäisenä mieleen Yyteri. Sitten kun tekee rantaretken Yyteriin, huomaapi, ettei se ole missään määrin Porissa (siis sijainniltaan). Hirvittävän pitkä matka on sieltä keskustaan. Porin ympäristössä on kyllä muitakin mukavia kohteita, joihin ei ehkä vahingossa tule eksyttyä.

Kesä-heinäkuun taitteeseen sijoittuvalla kotimaan reissulla tuli käytyä myös sekä Yyterissä että Porissa. Yyterissä tuuli (siellä kuulemma aina tuulee). Kaikeksi onneksemme juuri silloin oli kesän tähän mennessä ainoat lämpimät päivät, joten talviturkki tuli heitettyä ja nahka kuorittua hiekkaisessa tuulessa.

Yövyimme Yyteri Beach -lomakeskuksessa. Odotin, että osumme Yyterin rysään, mutta vielä mitä, pitkältä tuntuvan metsätien päässä oli viehättävä mökkikylä. Meille painotettiin, että vapaana oleva mökki on erittäin pieni perinnemökki, johon nippanappa mahtuu koko kolmehenkinen seurueemme. Mutta kerrassaan!!! Mikä ihana mökki! Ei niin pieni, mitä kauhulla odotimme ja mökissä oli suihku ja wc sekä keittomahdollisuus. Mainio mökki ja rauhalliseen (ihan helvetin tuuliseen) rantaan muutama sata metri.

Kunnostettu perinnemökki riitti mainiosti kolmelle. Ympäristö oli viihtyisä, eikä naapureita ihan heti seinässä kiinni.

Kunnostettu perinnemökki riitti mainiosti kolmelle. Ympäristö oli viihtyisä, eikä naapureita ihan heti seinässä kiinni.

Reissullamme olimme kokeneet jo kaksi muutakin leirintäaluetta (Kalajoen Top Campingin ja Kristiinankaupungin Pukinsaari Campingin), mutta tämä oli kaikista viehättäväin. Palvelu oli mitä mainiointa, vaikka Ravintola Dyynistä menikin jäätelö loppumaan kesän ensimmäisten lämpimien päivien vuoksi.

Grilli oli asukkaiden käytettävissä ja siinähän tuli kyrsän lisäksi grillattu perinneherkkua, suklaisia grillibanaaneita. Mökissä oli terassi, jolla oli leppoisaa nauttia grilli-illallinen kera pakkasessa odotelleen jäätelön.

Perinnebanaanit. Kyllähän te tiedätte, miten nämä tehdään? Bansku halki ja väliin niin paljon Fazerin sinistä kuin mahtuu (ja kehtaa), folio ympärille ja grilliin. Vanilijajätskiä kylkeen.

Perinnebanaanit. Kyllähän te tiedätte, miten nämä tehdään? Bansku halki ja väliin niin paljon Fazerin sinistä kuin mahtuu (ja kehtaa), folio ympärille ja grilliin. Vanilijajätskiä kylkeen.

Josko antaisin Leirintäalueille pisteitä, antaisin tälle täyden vitosen. Ei ollut varmasti viimeinen kerta Yyteri Beachissa.

Seuraavana päivänä kävimme myös kokeilemassa Yyterin rysäpuolella. Porukkaa oli paljon, vaikka ilma ei ollut hillittömän lämmin. Rannassa oli viileä ja liiankin tuulista. Rantaravintola oli päässyt vähän huonoon kuntoon ja oli ilmeisesti myynnissäkin. Jos olisin uskonut edellisen illan leirintäaluekonkareita, olisin etsinyt ja löytänyt tuulettoman lammen dyynien keskeltä, liukumäen läheltä. Siellä olisi ehkä uskaltautunut uimaankin. Tältä rannalta löytyi palveluita, toisin kuin Yyteri Beachin rannalta, mutta ensi kerralla taidan silti valita sen Yyteri Beachin.

Matkalla rysärannalle. Minä ja monet muut.

Matkalla rysärannalle. Minä ja monet muut. Ihan niinku ulkomailla, eiks je?

Ravintola Miittinki, Pori

19 sunnuntai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Lounas, Perinteinen, Pori, Ravintola

Löytyipäs älyttömän hyvä lounaspaikka Porin ytimestä, kuitenkin hyvin kätkettynä sisäpihalle. Miittinkiin ei osu vahingossa.

Miittingin kutsuva(ko?) sisäänkäynti.

Miittingin sisäänkäynti ei ehkä pakota astumaan sisään, mutta jossain määrin on vaatimattomuudessaan houkutteleva.

Sisäänkäynti löytyy Pohjoispuisto 4:n sisäpihalta. Tuskinpa olisin osunut paikalle ilman seurueemme paikallisoppaan johdatusta. Ravintolassa tarjotaan lounasta arkisin klo 10.30-14.00. Lisäksi Miittinki vuokraa kokous- ja saunatiloja.

Vaatimattomasta sisäänkäynnistä huolimatta itse ravintola on viihtyisä. Se on aika pieni, mutta ihan kiva. Alle kympin lounaaseen kuuluu raikkaita salaatteja sekä useita majoneesisalaatteja. Pääruokia on ainakin kolmea erilaista. Jälkiruokaa ja kahviakin on tarjolla.

Perjantaina tarjolla oli suikaloitua pippuripossua, riistakäristystä, pikkulihapullia kastikkeessa ja lohta. Myös muusia ja pikkuperunoita. Myös keittoa. Liharuoat olivat järisyttävän maukkaita, oikein harmitti, että aamiaisesta oli niin vähän aikaa. Lohi ehti loppua, ennen kuin pääsin maistamaan, mutta kuulin senkin olleen herkullista. Annoin itseni ymmärtää, että kaikki ruoat on tehty kokonaan itse. Ei mitään fine diningia, mutta ei se lounaalla niin tarvikaan. Ja toki sellaiseksi kävisi, kun laittaisi vain yhden perunan, kolme siivua käristystä, kolme puolukkaa ja vihreän korren. Ihan perinteistä kotiruokaa (jospa tällaista kotiruokaa kotonakin saisi…) Jälkkäriksi oli kahvit sekä juustokakkua ja kermaista marjarahkaa. Hillittömän paljon arvostan sitä, että vielä löytyy tällaisia paikkoja. Mistä niitä löytäisi lisää?

Miittinki on sellainen niin kutsuttu Porin hidden gem. Jos et keksi muuta syytä tehdä reissua Poriin, kannattaa se ehkä tehdä vain Miittingin vuoksi!

Ravintola: Miittinki
Missä: Pohjoispuisto 4 sisäpiha, lähellä toria, Pori
Vinkki: Älä syö aamulla.
Palvelu: Toimeliasta ja puhumatonta.
Tykkäsinkö: Erittäin paljon!
Oliko kallis: Laatuun nähden ei, ei olisi huonommallekaan laadulle, jos valikoima olisi noin monipuolinen.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti ja ilman muuta.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 5 (ne ruoat oli järkyttävän maukkaita)

Pori Jazz 2015: Kirjurinluoto pe 17.7.

19 sunnuntai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Konsertti, Musiikki

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Konsertti, Kulttuuri, Musiikki, Pori

Aamulla satoi kuin saavista kaatamalla. Edellisen päivän pikkuinen ripsaus tuntui varsin vaatimattomalta siihen verrattuna. Vaan eipä huolta, sade väistyi ja paiste saapui. Aamiaisella otimme selvää alkuillan esiintyjästä Erlend Oye & The Rainbowsista Spotifyn avulla. Norjalainen Oye on tuttu Kings of Convenience -bändistä. Paitsi minulle, jolle KoC:n on vain nimenä tuttu, mutten osaa mainita ainuttakaan kappaletta. Oyen musiikki kuulosti leppoisalta ja leppoisahan on aurinkoiselle päivälle hyvä.

Konsertti alkoi 16.30, josta myöhästyimme vartin verran. Lisäksi osa ajasta meni paikkaa etsiessä. Porukkaa olikin jo heti paljon enemmän kuin torstaina illemmallakaan. Ei meinannut paikkaa löytyä edes kahdelle, saati sitten kun kahteen pekkaan varasimme tilaa pari tuntia. Kummasti alkoi painetta tontin pienennykseen tuntua vähän joka suunnalta. Itse musiikki oli, kuten oletettukin, leppoisaa, mutta välispiikit tuntuivat vähän vaisuilta. Koko esityskin oli pitkään vaisuhkon oloinen, kunnes musiikki muuttui äänekkäämmäksi ja jotenkin tehokkaammaksi. Saimme kunnian nähdä Oyen konsertin jälkeen aivan lahkeen etäisyydeltä, kun hän käveli retkipeittomme ohi. En tiedä oliko se herttaista vai surullista, että kukaan ei näyttänyt kiinnittävän Norjan pop-prinssiksi tituleerattua kaveria. Paitsi ehkä joku yksi, koska Oyen perässä kulkenut kaveri kuului sanovan, että ”you were recognised”. Hyvä sentään. Ja voihan olla, että joku muukin tunnisti, mutta suomalainen selvin päin on kuitenkin aika häveliäs, eikä käy turhan päiten morjestelemaan.

Sitten, PIM, tuli kello 18.30 ja alkoi brittinaisten putki. Hienon paketin tarjosivat kaikki: Jessie J, Paloma Faith ja Emeli Sandé.

Vähän Jessie J:n uskottavuutta syö se, että hän seuralaiseni mukaan oli aikoinaan suivaantunut naisartistien tavasta esiintyä musiikkivideoilla ja lavalla puolipukeissa. Nyt musiikilta arvostusta kieltämättä vei se, että alkuunsa hän oli pukeutunut alkkareihin ja t-paitaan… tai varmaan olivat jotain muuta ja hienot ja kalliit, mutta siltä näyttivät. Puolen välin paikkeilla hän otti paidan pois ja jäljelle jäi varsin niukka yläosa. Että se siitä kapinasta. Mutta jos unohdetaan vaatteet, kuten oli Jessiellekin päässyt käymään, niin musiikkihan on hienoa ja tuo 1988-vuonna syntynyt naisihminen laulaa jumalattoman hienosti. Vai jumalaisen? Miten vaan, molemmat tarkoittavat samaa.

Jessie J läpinäkyvässä paidassaan.

Jessie J läpinäkyvässä paidassaan.

Miksi, voi miksi heitit vaatteet pois, Jessie J?

Miksi, voi miksi heitit vaatteet pois, Jessie J?

Seuraavana esiintyi Paloma Faith. Hän oli minulle päivän odotetuin artisti. Vähemmän tulee nykyään hankittua cd-levyjä, mutta Paloma Faithia kotoa levyllä löytyy – soitinta ei. Kovasti harmitti juuri tämän esityksen aikana seistä ruokajonossa, mutta jossain vaiheessa oli ihmisen syötävä ja onneksi sentään ruokakioski oli päälavan kuuntelualueen takaosassa mäen päällä, jolloin esitystä pystyi seuraamaan. Muilla päivän esiintyjillä oli kaukaa katsottuna samat lavasteet, mutta Palomapa meni ja vaihtoi lavasteiden värin valkoiseksi. Se olikin varsin katsojaystävällinen lavasteiden väri, koska artisti erottui taustasta. Paloma Faithin pehmeän karkeaa ääntä oli ihana kuunnella, eikä esiintymisessä muutenkaan ollut valitettavaa. PAITSI!!! Missä oli ihan pikkuisen tunnettu kappale New York??? Sitä jäimme seuralaisen kanssa todellakin odottamaan.

Ihana, kaunisäänien Paloma Faith.

Ihana, kaunisäänien Paloma Faith.

Valkoinen, katsojaystävällinen lavastus piirun verran lähempää.

Valkoinen, katsojaystävällinen lavastus piirun verran lähempää.

Illan pääesiintyjänä eli viimeisenä esiintyjänä oli Emeli Sandé, joka on vasta tekemässä toista albumiaan, mutta hittejä löytyy yksi jos toinenkin. Nuoresta iästään (synt. 1989) huolimatta hänestä huokui vankka kokemus. Ehkä se oli asu ja suuri lierihattu, mutta olisin helposti veikannut lähemmäs viisikymppiseksi, ikänsä musiikin parissa työskennelleksi konkariksi.

Valtava määrä festariväkeä lähellä lavaa, takana vielä paljon, paljon enemmän.

Valtava määrä festariväkeä lähellä lavaa, takana vielä paljon, paljon enemmän.

Hienohan se oli, koko ilta. Valtavan taitavia naisartisteja sain kuunnella valtavan hyvässä seurassa. Kun illan viimeinen artisti oli päättänyt shownsa, lähdin seuralaisen kanssa palauttamaan päivän aikana kertyneitä pulloja ja tölkkejä. Pantin hintahan oli 1 € / kpl, joten matkalta oli pakko kerätä vähän muutakin mukaan. Tuli siis osallistuttua ahneuksissaan Kirjurinluodon siivoustalkoisiin, vaikka vasta tiskillä selvisi, ettei vesipulloista saanut panttia. No, osui siihen joku muukin.

Koska lähdimme vasta viimeisten joukossa, näimme sen kauhean roskamäärän, minkä festivaalikansa taaksensa jätti. Mukaan tuli poimittua myös muutama vallan hyvä retkipeitto, koska hankintalistalla on ollut sellainen jo jonkin aikaa. Mutta kyllä sinne vielä vähän jotain jäikin. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä alue seuraavana aamuna. Olisko paikka saatu siivottua siihen mennessä? Varmaankin.

Muualla päivän esiintyjistä:
Jessie J:n esiintymisestä Iltasanomissa
Paloma Faithin esiintymisestä Hesarissa

Pori Jazz 2015: Kirjurinluoto to 16.7.

19 sunnuntai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Konsertti, Musiikki

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Konsertti, Kulttuuri, Musiikki, Pori

Torstain pääesiintyjä oli Kylli-täti, vanha kunnon Kylie Minogue. Hän vähän itsekin hämmästeli kutsua jazzfestivaaleille, mutta lauloi sentään kappaleen sitäkin, kuin myös pari laulua a capellana. Show oli kuten Kyliellä kuuluukin, paljon kaikkea: punaista pantteripukua, väriä ja räiskettä. Kasarihittejä soitettiin ja uutta myös. Aika paljon oli elektropoppiveivausta ja välkettä, joka sai aistit äärirajoille. Korvatulpat oli oltava, niinkuin konserteissa aina. Koska alun kappaleet eivät olleet tuttuja, jäi paremmin aikaa seurata showta. Kylie oli näkemistämme esiintyjistä ainoa, jolla oli oikein lavashow taustakuvineen ja useine vaatteidenvaihtoineen.

Jollain lailla eniten hänen esiintymisessään pidin siitä, kun hän jutusteli meille leppoisasti australian englannillaan. Niin sai huonoenglantisempikin hyvin selvän, kun tulpat vielä vaimensivat taustamelun noin muuten.

Kyllä se Kyliekin siellä jossain on, jos suurennuslasilla katsoo. Valoa ja vauhtia piisasi.

Kyllä se Kyliekin siellä jossain on, jos suurennuslasilla katsoo. Valoa ja vauhtia piisasi.

Ennen Kylietä esiintyikin varsinainen yllätys. Hän oli Caro Emerald, aiiiiivan ihastuttava, reilu 30-vuotias laulaja Alankomaista. Onneksi satuimme ajoissa paikalle. Musiikki oli jotain 50-60-luvun, tangon ja mambon ja vaikka minkä yhdistelmää, erittäin kivaa soitantaa ja laulantaa. Itse laulajakin vaikutti helposti lähestyttävältä, rennolta ja leppoisalta. Kuuntelimme ennakkomaistiaisena Spotifysta hänen ”Back it up”-kappaleensa, joka julkaisunsa jälkeen vuonna 2009 nousi Alankomaiden listaykköseksi.

Caro Emerald sanoi matkustaneensa 10 tuntia ennen tätä esitystä. Seuraavana päivänä Instagram kertoi hänen olevan Montreauxissa. Joskus sitä miettii, että aika helpolla tulee (isohko) palkka, kun pari tuntia illassa käy saman shown vetämässä ja saa matkustella ja mukavaa. Vaan voihan se olla, että matkustelustakin hohto katoaa, kun sitä tuossa määrin joutuu tekemään. Ei ole helppo ammatti. En vaihtaisi osia.

Ihana, herttainen, tunnelmallinen Caro Emerald.

Ihana, herttainen, tunnelmallinen Caro Emerald.

Kun Caro Emerald veti shownsa, tajusimme hämmästykseksemme, ettei koko setissä ollut kuin ehkä kaksi tuntematonta kappaletta. Tämä taisikin selittyä sillä, että kotona kuuntelemme hollantilaista Candellight Radiota, jossa mitä ilmeisemmin on soinut Emeraldin musiikki sen verran, että on tullut tutuksi. Onko hänen hittejään soinut paljon Suomen radioissa, en tiedä, seurueemme ei ainakaan seuralaistani lukuunottamatta tuntenut kappaleita kovinkaan laajasti. Jos et sinäkään ole kuullut, kuuntele:

Torstain sää oli pilvinen. Jossain vaiheessa taivahalta tipahteli muutamia pisaroitakin, mutta ei niin, että olisi haitannut. Paikallisoppaamme oli valmistanut meille ihanat eväät ja niitä sitten nautiskelimme musiikin kuuntelun lomassa. Tunnelma oli leppoisa, juuri tällaista kuvittelinkin jazzeilla olevan. Väkeä ei ollut liiaksi, retkipaikka löytyi hyvin, vessoihin tai tiskille ei tarvinut jonottaa. Kukaan ei kaatunut päälle. Siis oikein maltillista. Oikein mukavaa.

Aiempi kirjoitukseni Pori Jazz 2015 -tapahtumasta noin yleisesti tästä linkistä.

Pori Jazz 2015: tunnelmia

19 sunnuntai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Konsertti, Musiikki

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Konsertti, Kulttuuri, Musiikki, Pori

Jazzailuelämykseni rajoittuu yhteen huuruiseen käyntiin Porin keskustassa jazzien aikaan joskus juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneena. Baari oli savuinen, savuinen olin minäkin, musiikki oli kamalaa, niin olin minäkin.

Festariranneke.

Festariranneke.

Nyt on takana toinenkin kokemus. Kolmen päivän (16.-18.7.15) liput Kirjurinluodolle, jonne iltakonsertteja kuuntelemenaa. Jazzin kanssa niillä konserteilla kai oli vähemmän tekemistä, mikä ei välttämättä ole jazzummikolle huono asia. Musiikkia kuultiin kuitenkin, varsin laadukkailta esiintyjiltä. Tai käyttäisinkö äitini syvästi halveksumaa muotoa: varsin laadukkaiden esiintyjien toimesta. Jep.

Portilla.

Portilla.

Ennen sinne Kirjurinluodolle sai viedä omat picknic-eväät samoin kuin omat juomat. Nyt suurin osa alueesta oli yleistä anniskelualuetta, tiskeiltä ja kärryistä myytiin olutta, siideriä ja viinejä. Ihan ookoo joo, mutta pullot ja tölkit avattiin heti tiskillä ja korkkeja ei annettu mukaan. Ei liene vaikea kuvitella, mitä tehdään pullolle, jota ei saa pidettyä rinteessä pystyssä… Se joko juodaan tai kaadetaan päälle. Molempia variaatioita tuli nähtyä. Sitten haetaan uusi pullo.

Noin, siitä toisellekin jalalle.

Noin, siitä toisellekin jalalle.

Tapasin ystäväpariskunnan, jotka ovat viimeksi käyneet jazzeilla aikaan kun omat pullot saivat olla mukana. He kertoivat, että silloin oli rauhallisempaa. Silloin kaiketi tuotiin se, mitä meinattiinkin juoda ja mentiin baarialueelle nauttimaan ehkä extraolut. Nyt kun koko alue oli yhtä suurta anniskelualuetta ja lisää on saatavissa koko ajan kaikkialle, ihmisvirta oli katkeamatonta.

Olen kuvitellut Pori Jazz -tapahtuman perheystävälliseksi, hienostuneeksi tapahtumaksi. Samanlaista örvellystähän tuo näkyi olevan kuin muuallakin. Ainakin perjantaina. Musiikki oli jäädä pahasti kakkoseksi, kun picknic-kansa teki kaikkea muuta kuin seurasi, mitä lavalla tapahtuu. Massiivista äänentoistolaitteista huolimatta ympäristön meteli häiritsi välillä kovastikin kuuntelua. Vähän teki huonoa puolen yön aikaan paikalla olevat alaikäiset, joiden piti seurata aikuisten humalassa toilailua.

Perjantaina porukkaa oli kuin pipoa, eivätkä ollenkaan kaikki mahtuneet enää vilteille istuskelemaan... mikä teki myös vilteillä olijoiden tilanteen tukalaksi.

Perjantaina porukkaa oli kuin pipoa, eivätkä ollenkaan kaikki mahtuneet enää vilteille istuskelemaan… mikä teki myös vilteillä olijoiden tilanteen tukalaksi.

Torstai oli pilvisempi päivä ja väkeä vähemmän. Silloin tunnelmakin oli leppoisampi eikä ihmismassa vellonut kaiken aikaa eessuntaas. Eikähän siinä, eihän sinne yksin ole tarkoituskaan mennä olemaan.

Lauantain Buena Vista Social Clubeineen jäi meiltä väliin seuralaisen yllättävän sairastumisen vuoksi. Se tosin olikin ajateltu vähän sellaiseksi hengailupäiväksi, että mennään, jos on nättiä säätä. Pakolliset kuultavat kuultiin ja nähtiin jo aikaisempina päivinä, joten harmituskin oli vähäisempi.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kiva. Ilmat suosivat ja artistit olivat mahtavia. Kahdessa päivässä sain nähdä yhdellä ainoalla lavalla Caro Emeraldin, Kylie Minoguen, Erlend Oye & The Rainbowsin, Jessie J:n, Paloma Faithin ja Emeli Sandén. Aikas mainio kattaus!

Upeasti valaistut puut poistumisreitillä Kirjurinluodolta Jazzkadulle.

Upeasti valaistut puut poistumisreitillä Kirjurinluodolta Jazzkadulle.

Kirjoitukseni torstaista ja torstain esiintyjistä löytyy tästä näin linkistä.
Perjantain osuus löytyy tästä.

Arkisto

  • Toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • Toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • Toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta