Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Matkailu

Praha: Miniatyyrimuseo – Muzeum Miniatur

10 tiistai Huh 2018

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hämmästelen, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Matkailu, Museo, Praha, Valokuvin kerrottu

Siinäpäs olikin metka ja merkillinen paikka: Miniatyyrimuseo Strahovin luostarin alueella. Miniatyyrimuseossa on esillä kolmen eri mikrominiatyristin teoksia ja museo on helpostikin puolessa tunnissa katsltu ja hämmästelty.

Mikrominiatyyritaide on saanut alkunsa joskus 80-luvulla. Se on taidetta, jota ei erota paljaalla silmällä vaan avuksi tarvitaan suurennuslasi tai mikroskooppi. Teoksen mitat voivat olla jotain millin osasista milleihin. Tyypillisiä mikrominiatyyritaiteen alustoja ovat hiukset, riisinjyvät ja hyönteiset, siis hyvin pienet hyönteiset kuten kirput.

Hauskaa tietoa löytyy Minityyrimuseon nettisivulta: http://www.muzeumminiatur.cz/en

Mutta kaikkein hauskinta on mennä itse paikalle katsomaan. Raitiovaunulla pääsee melko lähelle ja liput maksavat 130 korunaa aikuiselta ja 70 korunaa lapselta eli noin 6 ja 3 euroa.

Muzeum Miniatur – Miniatyyrimuseo.

Pikkuisia taideteoksia voi tarkastella suurennuslasilla.

Minikokoisia kuvia ja teoksia tutkitaan mikroskoopilla.

Autoja moskiiton jalassa.

Siinä ne autot ovat.

Karavaani neulansilmässä.

 

Praha: Náplavka-markkinat lauantaina

08 sunnuntai Huh 2018

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Alkoholi, Elämys, Hampurilainen, Hedelmä, Herkku, Juusto, Kahvi, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Leipä, Liha, Lounas, Matkailu, Nähtävyys, Praha, Snack, Valokuvin kerrottu

Prahan halki virtaa ihastuttava Vltava-joki, jonka rannat ovat olleet varsin heikosti käytössä. Nyt kuitenkin Palackého náměstín lähelle on tullut Naplavka-markkinat; käsityöläis- ja maalaismarkkinat. Kylläpä harmitti kun menimme sinne suoraan aamiaispöydästä. Näille markkinoille kannattaa suunnata maha tyhjän. On ruokia, juomia, leipiä, juustoja, maitoja, teetä, kahvia, olutta, viiniä, maistiaisia, ihan vaikka mitä.

Markkinat on auki joka lauantai klo 8-14, ei aivan sydäntalvella, mutta melkein kuitenkin.

Raitiovaunulla Palackého náměstílle ja siitä rantaan. Siellä ne markkinat ovat.

Naplavka-markkinat joka lauantai klo 8-14.

Paljon väkeä, suuri osa paikallisia.

Lihakauppias.

Juusto- ja kefiirikauppiaat.

Pikkupanimon olutmyyjät. Tsekissä nautin siitä, että se ei ole niin justiinsa. On siellä alkoholiongelmia ja ei, niinkuin meilläkin. Mutta ei siellä torilla kukaan kaljasta itseään humalaan juo, vaikka sitä siellä onkin tarjolla. Voisikohan jo joskus meilläkin?

Amerikan ruokaa.

Leipäkoju. Onnistuisiko Suomessa? Eipä onnistuisikaan, vaikka hengissä ne noidenkin leipien ostajat varmasti pysyvät.

Joutsenparvi maisemassa.

Lisää väkeä, veikkaan, että kesällä vielä vähän enemmän.

Kahvia ja pullaa.

Monenmoista pullaa ja leivonnaista.

Leipää ja struudelia mukavalla taustanäkymällä.

Makkaraa ja herkullisen tuoksuista lämmintä ruokaa suoraan pannulta.

Sienikauppias. Voi, mitä ihmeellisiä sieniä!

Poispäin kannattaa lähteä kävellen kohti Kaarlen siltaa. Tunnelma Vltava-joen rannalla on rauhaisampi kuin ylhäällä tien vieressä. Maisematkin ovat varsin mukavat.

 

Praha: Olsanyn hautausmaa – Olšanské hřbitovy

06 perjantai Huh 2018

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Historia, Maisema, Matkailu, Nähtävyys, Praha, Valokuvin kerrottu

Praha on tullut melko tutuksi kaikilla niillä kuudella kerralla, jotka siellä olen käynyt. Lyhin reissu on ollut muutamia päiviä ja pisin lähes kolme kuukautta. Asuin sen pisimmän pätkän opiskelija-asuntolassa Zizkovin perukoilla. Sieltä kun johonkin lähti, tuli kulkeneeksi aina Olšanské hřbitovyn eli Olsanyn hautausmaan ohi. Joskus jopa mietin siellä käymistä, mutten ole koskaan käynyt.

Geokätköilyharrastus vei nyt kuitenkin perheeni ja minut sinne Prahan suurimmalle hautausmaalle ja olihan se hieno. Kannattaa ehdottomasti hukata pieni hetki reissusta ja ottaa ratikka tai vihreä metro Flora-kauppakeskuksen tuntumaan, josta pääsee kätevästi hautausmaalle.

Olsanyn hautausmaa perustettiin vuonna 1680, koska ruttoon kuolleille tarvittiin valtavasti hautausmaata. Wikipedian mukaan sinne on haudattu 230 000 ihmistä, siellä on Prahan suurin juutalainen hautausmaa ja 200 kappelihautaa. Ne ovatkin näkemisen arvoisia. Itselleni haluaisin joskus sitten jotain vähän vaatimattomampaa.

Nyt talvellakin melkoisessa pakkasessa muratit vihersivät kauniina. Voin vain kuvitella, kuinka kaunista hautausmaalla on kesällä. Se on varmaan raikas, virkistävä keidas kaupungin kuumuudessa.

Päätön tervehdys.

Vanhan puolen käytävä.

Vierimätön kivi sammaloituu.

Sisäänkynti viimeiseen majapaikkaan.

Hautakammioita laatutietoiselle.

 

Praha: Geokätköily

04 keskiviikko Huh 2018

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Elämys, Geokätkö, Lapsen kanssa, Maisema, Matkailu, Nähtävyys, Praha, Valokuvin kerrottu

Geokätköily on siitä verraton harrastus, että se vie usein paikkoihin, joihin ei olisi muuten kuvitellut menevänsäkään. Geokätköilyn ansiosta olen seissyt hurjan kosken reunalla jossain Rovaniemen pohjoispuolella, odottanut puolisoani juhannusyönä inarilaiselta sotavankileirin rauniolta peläten että nyt hän eksyi, löytänyt lahtelaisesta puunkolosta muovisen jättihämähäkin, joutunut lammasten hyökkäyksen kohteeksi jämsäläisellä pellolla, könynnyt siltojen alla niin Pälkäneellä kuin Virroillakin kuin monessa muussakin paikassa, eksynyt Saksan ja Luxemburgin välissä olevalle huoltoasema-alueelle, kontannut Nordkappissa maisemapaikoilla, löytänyt ihanan ranskalaisen linnan ja ja ja ja…

Ja etsinyt perheineni kymmenkunta kätkö Prahasta. Niitä on siellä muuten ihan hirveän paljon.

Ensimmäinen kätkö Prahassa. Niin hieno ja verraton paikka, niin keskellä suuren kaupungin vilinää ja silti hyvin piilossa. Mikä hauskinta, osuimme paikalle samaan aikaan yhden pariskunnan ja yhden yksinäisen kätköilijän kanssa. Hetken höpistyämme tulimme vastanneeksi kysymykseen ”Where are you from?” Että Suomesta ollaan ja niin olivat hekin ja sitten se yksinäinen jostain muualta. Oli pirun kylmä ja kädet jäätyivät ja autot kiisivät ohi muuta niin oli hienoa, että ei haitannut!

Jossain tämänkin kuvan alueella lymyää geokätkö, mutta missä?!

Olen käynyt Prahassa lukuisia kertoja. Olen asunut lähellä Olsanyn hautausmaata, mutten ole koskaan tullut käyneeksi siellä. Kiitos geokätkäilylle, nyt siellä on käyty ja se on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Oletkos nähnyt Prahassa johdinautoa? En minäkään, mutta pysäkin olen.

Kuva liittyy geokätköilyyn siinä määrin,e ttä ei ihan sen lähellä mitään helppoa kätköä ole, mutta tätäkään mainiota katutaideteosta en olisi löytänyt, ellen olisi lähtenyt kätköjen perässä kuljailemaan syrjäisemmille teille Vinohradyssa. Sen lisäksi, että löysin tämän, löysin pari kätköä, mutta lisäksi pääsin kävelemään ihan älyttömän hienojen talojen reunustamille kaduille ja näkemään jotain muuta kuin keskustan luksuksen tai Zizkovin työläiskaupunginosan.

Monesta kulmasta olen Kaarlen sillan vuosien varrella nähnyt, mutta en tästä. Tänne ajauduin varhaisaamuisella kävelyllä, jolloin päätin myös napata yhden kai maailman logatuimmaksikin mainitun kätkön. Itse kätkö ei niin hämmästyttänyt, mutta maisema oli komea.

Jossain täällä on geokätkö, vaan etpä keksi, missä!

Tätä kätköä etsittiin koko perheellä, mutta ei se meinannut löytyä. Kun eivät ne meinaa, eivät niin millään. Alkemistimuseo kyllä löytyi ja löytyi se toisella etsimällä se kätkökin.

Jostain syystä John Lennon Wall ei sytyttänyt mitään intohimoja. Noin ajatuksena siis nykymuodossaan. Sen luota löytyvä geokätkö kylläkin. Kiitos siis sille, koska koko seinäkin kaikkine väreineen ja sanomineen ja se väen paljous maaliskuisena pakkaspäivänä oli kyllä kokemisen ja näkemisen arvoinen. Kannattaa siis katsoa kartalta reitille tai lähinnä vähän reitin viereen osuvat geokätköt ja käydä katsomassa, mitä sieltä löytyy. Joskus aina löytyy jotain hienoa.

Perheeni ja minä olemme sellaisia sunnuntaikätköilijöitä. Etsimme vain helppoja ja kivoja kätköjä ja olemme vasta yhden tehneet itse. Sekin jo on mukavaa. Googlaa sana geocache tai geokätkö tai kysy minulta. Kyllähän kaikkea kannattaa kerran kokeilla, vai? Voi olla, että tulee tavaksi.

Praha: Zizkovin televisiotorni (Žižkovská televizní věž)

02 maanantai Huh 2018

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Televisio, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Maisema, Matkailu, Nähtävyys, Praha, Valokuvin kerrottu

En tiedä, mikä prahalaisten suhde tänä päivänä on televisiotorniinsa, mutta ennen se oli yksiselitteinen. Sanottiin, että Prahan parhaat näkymät on televisiotornista, koska se on ainoa paikka, johon televisiotorni ei näy. Minusta se on kaikessa rumuudessaan aika uljas osa Prahaa. Osa rakkaan kaupungin silhuettia.

Torni Vinohradyn suunnasta.

Torni Zizkovin suunnasta.

Torni on rakennettu vuosina 1985-1992. Se on 216 metriä korkea, siellä on ravintola, baari ja näköalatasanne. Olen käynyt siellä aiemmin kerran. Kyllä, maisemat olivat mahtavat, mutta itse tornin sisustus oli aika neuvostohenkinen. Muistaisin, ettei siellä ollut oikein mitään. Ehkä joskus kolikkokiikarit.

Praha on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana hurjasti. Oli se ennenkin turistien kyllästämä paikka, mutta nyt se on oikein superturisti. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet myös torniin ja se on tornille ainoastaan hyvä.

Pääsylipulla pääsee 100 metrin korkeudella olevaan näköalakerrokseen, joka kuvista päätellen on hieno. Hissi oli rikki kun siellä kävimme tällä reissulla, mutta onpa jotain ensi kerralle. Alempaan kerrokseen pääsee ilmaiseksi ja siellä on fine dining -ravintola sekä coctail-baari, johon saa myö jälkkäreitä. Mikäpä sen hienompi tapa aloittaa viikon reissu kun ottaa vähän vauhtia yläilmoista. Ravintolan puolelta avautuu näkymä kaupungiin, baarin puolelta Zizkoviin.

Torni hienossa yövalaistuksessaan.

Maisema baarista Zizkovin suuntaan on ilta-aikaan baareisa. Vaan eipä siellä suunnassa niin mitään nähtävää olekaan. Siis näin yläilmoista. Muuten kaikki mielenkiintoisin nähtävä sijoittuu keskustan sijaan reunamille.

Portaat vessaan ja One Room -hotelliin.

Pelastussuunnitelma.

Tornia kiipesi ennen tsekkiläistaiteilija David Černýn valtavat vauvapatsaat. Harmikseni muutoksen tuulet olivat puhaltaneet vauvat pois, koska kaikessa kummallisuudessaan ne olivat aika makeat. Onneksi patsaista osa löytyi Kampan puistosta Kaarlen sillan kupeesta.

David Černýn vauvat ovat lennähtäneet maahan.

 

Praha talvella

31 lauantai Maa 2018

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Historia, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Maisema, Matkailu, Nähtävyys, Praha, Valokuvin kerrottu

Lähdimme hiihtolomalla helmi-maaliskuun vaihteessa perhematkalle pakkasta pakoon keväiseen Prahaan. Olisihan siellä kuitenkin kevät vähän pidemmällä kuin meillä ollenkaan ei. Juuri sillä viikolla Siperian tuuli puhalsi Suomeen jäätäviä tuulia ja kas eivät pysähtyneet ne tuulet Suoneen vaan osuivat vähän etelämmäksikin.

Ensimmäisenä aamuna kun heräsimme, näytti mittari -14 astetta. Emme olleet varautuneet. Varustautumattomalle se oli vähän viileä, mutta onneksi on suomalaisella aina kalsarit mukana, niin kyllä me pärjäsimme. Moni turisti oli jäänyt kotiin tai hotelliin, joten tilaa riitti enemmän kuin koskaan.

Reissussa ihanaa on herätä aikaisin aamulla, hypätä ratikkaan, liikkua paikasta toiseen puhumatta ehkä mitään, olla hetken kuin paikallinen. Asuin nuorempana yhden syksyn Prahassa, tällä reissulla pääsin jälleen sulautumaan. Istumaan työmatkalaisten joukossa vaikka itse matkalla nähtävyyksille, mutta olemaan osa prahalaista arkea. Jäin pois risteyspysäkki I. P. Pavlovalla ja katselin vain, kunnes hyppäsin johonkin toiseen ratikkaan ja jatkoin matkaa.

Reissussa ihanaa on herätä aikaisin aamulla, hypätä ratikkaan, liikkua paikasta toiseen puhumatta ehkä mitään, olla hetken kuin paikallinen. Asuin nuorempana yhden syksyn Prahassa, tällä reissulla pääsin jälleen sulautumaan. Istumaan työmatkalaisten joukossa vaikka itse matkalla nähtävyyksille, mutta olemaan osa prahalaista arkea. Jäin pois risteyspysäkki I. P. Pavlovalla ja katselin vain, kunnes hyppäsin johonkin toiseen ratikkaan ja jatkoin matkaa.

Maisema, johon en väsy koskaan ja joka aina saa sydämen syrjälleen. Voisin vain nojata Vltava-joen rantamuuriin ja katsella. Paras kuvakulma on Kansallisteatterilta (Národní Divadlo) päin. Most Legií-sillalta kohti Kaarlen siltaa. Joka askeleella tekee mieli pysähtyä, koska maisema senkuin paranee. Vaikka maisema on tietysti parhaimmillaan kirkkaalla aurinkosäällä, tuo tällainen utuinen, lumiasateinen pakkasaamu mieleen nuoruuden aamut, jolloin heräsimme aikaisin ja lähdimme kulkemaan samoja reittejä.

Varhainen lintu madon nappaa. Kylmä talviaamu ennen kello 9. Keitä meitä nyt oli? Minä.

Tässä lienee Prahan tunnetuin patsas. Se sijaitsee Kaarlen sillan keskivaiheilla ja siinä käy aina kova kuhina). Siksi kuva onkin harvinaisuus ilman yhtäkään ihmistä. Tarina kertoo, että kun vasemman puoleista taulua käy hivelemässä, palaa Prahaan taas uudestaan. Monet näyttävät hinkkaavan myös oikeanpuoleista taulua, mutta viisaammat tietävät, että sitä silittelemällä taika peruuntuu. Tarinoissa parasta on se, että kukin uskokoon siihen mihin tahtoo. Minä en ole koskaan koskenut oikeanpuoleista, vasenta kylläkin joka reissulla. Hyvin on toiminut. Minä uskon siihen. Ensi kerralla taas.

Missä sinä olit kun New Yorkin kaksoistornit tuhottiin? Minä oli Prahassa, raitiovaunu numero 9:ssä matkalla opiskelijaasuntolaan Zizkovin perukoille. Mukanani oli amerikkailainen ystäväni, joka kuulu uutisen joltakulta siellä ratikassa. Seuraavat päivät olivatkin aika hurjia. Siksi tämä Kaarlen sillan alta vahingossa löytämäni muistomerkki pelastustöissä henkensä antaneille palomiehille tuntuikin jotenkin vielä liikuttavammalta. Siinä sanotaan, että palomiehellä on kaksi elämää, joista toisen hän elää itselleen ja läheisilleen ja toisen meille muille.

Usein harmaata ja kylmää aamua seuraa viileän kaunis päivä. Tämä on se maisema, johon Prahassa aikanaan rakastuin. Punatiiliset katot. Voi muistojen matkaa.

Näkymä Prahan linnan ja Strahovin luostarin välimaastosta Úvoz-kadulta alas Malá Stranaan.

Kävin äitini kanssa ensimmäisen kerran Prahassa joskus 1990-luvun loppupuolella. Sanoin silloin. että täällä minä vielä joskus asun. Eikä se väärin mennytkään. Valitsin opiskelupaikkani sitten sen mukaan, että tulisin päästymään vaihtoon Prahaan.

Nyt oli ensimmäinen kerta kun alle 10-vuotias lapseni oli mukana. Olin niin kovasti halunnut hänelle Prahan esitellä. Hän sanoi, että haluaa asua siellä. Olkoon niin, en pane hanttiin!

PS. Löysin juuri kivan Praha-aiheisen blogin: Karhunkadun Kafka

Mitä Venäjällä syödään?

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kahvila, Keitto, Kulinarismi, Leipä, Liha, Matkailu, Moskova, Ravintola, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Ihan noin yhden pidennetyn viikonlopun perusteella tein venäläisestä ruoasta joitakin havaintoja. Venäläistaustaiselta ystävältä toivoin venäläiseksi ruoaksi Kievin kanaa ja pelmenejä. Hän minulle nauroi ja sanoi, etteivät ne ole venäläistä ruokaa, vaan ukrainalaista. Hän myös sanoi, että jos ystävät venäläistä ruokaa haluatte, niin syödään jotain mautonta läskistä puuroa.

Venäjä on valtava, monikulttuurinen maa, jossa yhdistyy hurja määrä erilaisia ruokakulttuureja. Moskovassa maittavimmat ruokaelämykset koin georgialaisessa ravintolassa ja toisaalta kahvilassa, jossa sain lautasellisen pelmenejä. Moskovassa on Trip Advisor -palvelun mukaan yli 10 000 ravintolaa. Siinä prukassa pärjätäkseen täytyy olla aika hyvä.

Eli yhden viikonlopun perusteella Kulttulinaristi vastaa nyt kysymykseen: Mitä Venäjällä syödään?

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Siellä syödään paljon erilaisia juustoja. Siellä syödään blinejä, jotka ovatkin ihan tavallisia lättyjä, eivätkä sellaisia paksuja höhhöjä juttuja, joihin läästitään smetanaa ja mätiä.

Siellä syödään ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä syödään rautatieaseman kahvilassa ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään armenialaiseen ravintolaan.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään georgialaiseen Genatsvale Hall -ravintolaan.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Armenialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Georgialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin. Lisäksi on erilaisia kastikkeita.

Siellä mennään kauppakeskusalueella ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Siellä mennään kauppakeskusalueella Grably-ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos...

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos, suolakurkkuja (=tuoreita suolattuja kurkkuja, veikeä, rapea elämys)…

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

 

Hotelli Izmailovo Delta, Moskova

10 maanantai Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hotelli, Matkailu, Moskova, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Kun ilmoittauduimme Moskovan matkalle, meille kerrottiin, että yöpyisimme jossain ihanassa pienessä hotellissa aivan kävelymatkan päässä Punaiselta torilta. Kun lopullinen matkaohjelma tämän sitovan ilmoittautumisen jälkeen sitten saapui, saimme tietää majoittuvamme Hotelli Izmailovo Deltassa kaukana, kaukana keskustasta. Metromatkan päässä kuitenkin (asema Partizanskaya).

Koska kaupunki ei ollut ennestään tuttu, kaukainen sijainti tuntui vähintäänkin ahdistavalta. Tulipa nähtyä kaupunkia kauempaakin. Kun nousimme ensimmäisen kerran metrosta ylös, maisema ei ollutkaan hassumpi. Asemaa ympäröi pieni kauppakeskittymä ja muutama ravintola. Hotellikompleksi (valtavat rakennukset Alfasta eteenpäin, joista meidän parituhathuoneinen Delta-hotellimme perimmäisenä) kohosi komeana ja suurena pienen kävelymatkan päässä.

Hotel Izmailovo Delta.

Hotel Izmailovo Delta.

Näkymä ovelta.

Näkymä ovelta.

Siinä lukee DELTA.

Siinä lukee DELTA.

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta 23. kerroksesta.

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta 23. kerroksesta.

"Rekkamiesten perunaravintola" metroasemamme ulkopuolella. Pakkohan sinne oli mennä. Ei ehkä ravintoloista turistein.

”Rekkamiesten perunaravintola Kartoshka” metroasemamme ulkopuolella. Pakkohan sinne oli mennä. Ei ehkä ravintoloista turistein.

Moskova 869 -vuotta illallinen perunaravintolassa. Juomineen päivineen olisiko ollut siinä parin euron paikkeilla. Ei nyt ehkä parasta gourmettia, mutta ihan kohtuullinen hintaansa nähden. Yksi Moskovan noin 10 000 ravintolasta.

Moskova 869 -vuotta illallinen perunaravintolassa. Juomineen päivineen olisiko ollut muutaman euron paikkeilla. Ei nyt ehkä parasta gourmettia, mutta ihan kohtuullinen hintaansa nähden. Yksi Moskovan noin 10 000 ravintolasta.

Izmailovon alue ei ennen vanhaan jotenkin kuulunut Moskovaan, joten sielläkin oli oma Kremlinsä, oma komea hallinnollinen keskuksensa tai linnakkeensa, en ihan päässyt selville, mikä se oli. Viikonloppuisin tämän Izmailovon Kremlin alueella järjestetään kirpputori ja taidemarkkinat. Meidän viikonloppunamme sää suosi meitä ja saimme ihanassa auringonpaisteessa kierrellä markkinoilla ja valita kotiintuomisiksi juuri sopivan kauniin matrjoshkan (ei maatuskan, vaan matrjoshkan).

Kulkusilta Izmailovon Kremliin. Moskova 869 -juhlapäivänä sillalla oli linnunkeyttäjä, joka rahaa vastaan tarjosi lintuja olkapäälle kuvattaviksi.

Kulkusilta Izmailovon Kremliin. Moskova 869 -juhlapäivänä sillalla oli linnunkesyttäjä, joka rahaa vastaan tarjosi lintuja olkapäälle kuvattaviksi.

Izmailovon Kremlin sisäpihalla valmistauduttiin juhliin, ehkä kenties häihin.

Izmailovon Kremlin sisäpihalla valmistauduttiin juhliin, ehkä kenties häihin.

Katsohan laseja. Siinä kirkkaassa lasissa ei ole vettä. Yhdestä pullosta näkyi riittävän muutamaan lasiin.

Katsohan laseja. Siinä kirkkaassa lasissa ei ole vettä. Yhdestä pullosta näkyi riittävän muutamaan lasiin.

Näkymä markkinoille.

Näkymä markkinoille.

Paljon mahtavaa kirpparikamaa, antiikkia ja taidetta. Kunpa vain olisi ollut enemmän aikaa.

Paljon mahtavaa kirpparikamaa, antiikkia ja taidetta. Kunpa vain olisi ollut enemmän aikaa.

Muutama litra makoisia tuoreita vadelmia maksoi 5 euroa.

Muutama litra makoisia tuoreita vadelmia maksoi 5 euroa.

Matrjoshkaa etsittiin kauan ja tällä kojulla sitä myös pariin otteeseen tingattiin. Tori oli täynnä toinen toistaan hienompia ja kalliimpia ja toisaalta heikkotasoisempia ja halvempia matrjoshkoita. Venäläisen ystävämme mukaan tärkeintä matrjoshkassa on kauniit kasvot. Valitsemallamme sellaiset todellakin oli. Se e ollut halvin, muttei toki kalleinkaan. 10 osaa siinä on ja se oli kaikista kaunein.

Matrjoshkaa etsittiin kauan ja tällä kojulla sitä myös pariin otteeseen tingattiin. Tori oli täynnä toinen toistaan hienompia ja kalliimpia ja toisaalta heikkotasoisempia ja halvempia matrjoshkoita. Venäläisen ystävämme mukaan tärkeintä matrjoshkassa on kauniit kasvot. Valitsemallamme sellaiset todellakin oli. Se e ollut halvin, muttei toki kalleinkaan. 10 osaa siinä on ja se oli kaikista kaunein. Se on tuo punahuivinen tuossa vasemmalla.

Lähellä on myös valtava puisto, jossa olisi ollut ihana kuljailla. Moskovassa on muutenkin useampiakin jättimäisiä ja hyvin viihtyisiä puistoja, jotka tällä reissulla jäivät vähän vähälle huomiolle, vaikka yhtä talsimmekin kilometrikaupalla minerologian museota etsien (vaan se onkin jo toinen juttu).

Itse hotelli oli varsin siisti ja mukava. Huoneet olivat tilavat ja siistit. Sama mihin suuntaan ikkunat olivat, niin ainakin meidän 23. kerroksestamme maisemat olivat mitä hienoimmat. Aamiaista tarjoiltiin kahdessa eri ravintolassa, mutta tarjonnaltaan se oli ymmärtääkseni molemmissa sama. Valikoima oli varsin runsas oli blinejä (eli lättyjä, venäläiset blinit ovat kuin meidän lättyjämme, ei niitä paksuja, mitä täällä blineinä tarjotaan) ja pelmenejä, monenmoisia herkkuja, taivaallisen hyvää täysrasvaista jugurttia, erilaisia leipiä ja monenmoisia leikkeleitä ja hedelmiä. Aikalailla kaikkea, aikalailla venäläisittäin kuitenkin.

Eihän se ole hotelli eikä mikään ellei sillä ole omaa vesipulloa.

Eihän se ole hotelli eikä mikään ellei sillä ole omaa vesipulloa.

Hotellin tason voi myös päätellä hygieniatuotepakettien määrästä. Ja niitähän oli paljon. Jokaiselle jotakin hammasharjoja myöten.

Hotellin tason voi myös päätellä hygieniatuotepakettien määrästä. Ja niitähän oli paljon. Jokaiselle jotakin hammasharjoja myöten. Pyyhkeitä oli noin miljoona per henkilö eikä ”säästä luontoa äläkä pesetä pyyhleitä joka päivä”-kylttiä ollut missään.

Avainkortit.

Avainkortit.

Suosittelisinko tätä hotellia? Kyllä suosittelen. Annoin joskus itseni ymmärtää, että Moskova on yksi maailman kalleimmista hotellikaupungeista. Nähtävästi ruplan heikkeneminen on tuota tasoa kovasti alentanut. Tässä neljän tähden hotellissa yö maksaa jotain 35-50 € välillä. Seuraavalla kerralla Moskovaan matkustaessani tahdon ehkä majoittua aivan ydinkeskustassa, vaikkei tämäkään sijainti lopulta yhtään hassumpi ollut.

Hotellin osoite:
105613, Moscow, Izmailovskoye shosse, 71, 4G-D

Moskova 869 – ilta

29 torstai syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Matkailu, Moskova, Nähtävyys, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Aiemmat Moskova-päivän jutut:
Turvajärjestelyt
Iltapäivä kaupungilla

Päivä alkoi käänytä iltaan. Punaisella torilla olisi ollut illalla jättimäinen ilotulitus ja muuta ohjelmaa, mutta niin paljon kuin se olisikin kiinnostanut, mietimme niitä miljoonia kanssajuhlijoita palaamassa tulituksen jälkeen samoilla metroilla takaisin provinsseihin (jossa kaukana meidänkin hotellimme sijaitsi) ja päätimme ottaa hatkat ajoissa. Tulitus oli alkava klo 21 ja seuralaiseni meni keksimään, että sehän varmaan näkyy ainaki jotenkin korkeasta hotellistamme sieltä kaukaa. Arvio ei mennyt aivan pieleen.

GUM-tavaratalo Punaisen torin laidalla. Sinne ei juhlan aikana päässyt torin suunnasta, joten poistuimme torialueelta päästäksemme (jälleen yksien) turvaporttien läpi kauppakeskukseen.

GUM-tavaratalo Punaisen torin laidalla. Sinne ei juhlan aikana päässyt torin suunnasta, joten poistuimme torialueelta päästäksemme (jälleen yksien) turvaporttien läpi kauppakeskukseen.

Pieni lipputaideteos keskellä keskusta.

Pieni lipputaideteos keskellä keskusta.

GUMissa oli ainakin kaksi vierekkäistä kaksikerroksista käytävää täynnä kauppoja, ehkä vähän vaativampaan makuun. Hyvin viihtyisä kauppakeskus kahviloineen ja ravintoloineen. tai tavaratalona siitä puhuttiin. Kysymykseen, ovatko kaikki tavaratalot tällaisia kauppakeskuksia, sain vastauksen että ovat. Liekö muualla oikein enää sellaisia Sokoksia ja Stockmanneja, josta kaiken saa saman katon alta samalta omistajalta. Kauppakeskusmaisuus ja shop in shopit tuntuvat tulevan Suomenkin muutamiin tavarataloihin vääjäämättä.

GUMissa oli ainakin kaksi vierekkäistä kaksikerroksista käytävää täynnä kauppoja, ehkä vähän vaativampaan makuun. Hyvin viihtyisä kauppakeskus kahviloineen ja ravintoloineen. tai tavaratalona siitä puhuttiin. Kysymykseen, ovatko kaikki tavaratalot tällaisia kauppakeskuksia, sain vastauksen että ovat. Liekö muualla oikein enää sellaisia Sokoksia ja Stockmanneja, josta kaiken saa saman katon alta samalta omistajalta. Kauppakeskusmaisuus ja shop in shopit tuntuvat tulevan Suomenkin muutamiin tavarataloihin vääjäämättä.

TIffanyn ja Hermesin lisäksi oli oikein De Beersin kauppa....

Tiffanyn ja Hermesin lisäksi oli oikein De Beersin kauppa….

....jonka lähellä erikoismaitokauppa. Huomatkaa ylähylly.

….jonka lähellä erikoismaitokauppa. Huomaa ylähylly.

GUMissa on tällainen historiallinen vessa, jossa tietysti oli pakko käydä. Kassalle oikein lippu maksettiin ja sitten saatiin opastus vessaan. Oma kokemukseni oli hieman arkisempi, mutta seurueen muilta rouvilta oli otettu takkia ja laukkua vahdittavaksi, että saivat rauhassa ilman ulkoisia häiriötekijöitä käydä istumassa kristallilampun alla. VEssa siivottiin jokaisen käynnin jälkeen ja paprei oli odottamassa kauniisti taiteltuna.

GUMissa on tällainen historiallinen vessa, jossa tietysti oli pakko käydä. Kassalle oikein lippu maksettiin ja sitten saatiin opastus vessaan. Oma kokemukseni oli hieman arkisempi, mutta seurueen muilta rouvilta oli otettu takkia ja laukkua vahdittavaksi, että saivat rauhassa ilman ulkoisia häiriötekijöitä käydä istumassa kristallilampun alla. Vessa siivottiin jokaisen käynnin jälkeen ja paprei oli odottamassa kauniisti taiteltuna.

Siellä jonotellaan vessaan.

Siellä jonotellaan vessaan.

Näkymä ihanasta kahvilasta GUMin yläkerrasta. Ruokien lisäksi oli vaikka mitä ihania herkkupirtelöitä ja teitä. Voi jos menet Moskovaan tai varmaan muuten venäjälle, tilaa joku ihana tee. Minä kun en tajunnut. Venäläinen tee tuntuu olevan ihan oma lajinsa marjoineen ja yrtteineen päivineen. Ihan toista kuin keltainen Lipton.

Näkymä ihanasta kahvilasta GUMin yläkerrasta. Ruokien lisäksi oli vaikka mitä ihania herkkupirtelöitä ja teitä. Voi jos menet Moskovaan tai varmaan muuten venäjälle, tilaa joku ihana tee. Minä kun en tajunnut. Venäläinen tee tuntuu olevan ihan oma lajinsa marjoineen ja yrtteineen päivineen. Ihan toista kuin keltainen Lipton.

MInä otin kuvaa historiallisesta puhelimesta, mutta nähtävästi tämä tavaratalon sisällä ihan toimiva on edelleen.

Minä otin kuvaa historiallisesta puhelimesta, mutta nähtävästi tämä tavaratalon sisällä ihan toimiva on edelleen.

Ihanat valaistukset näyttivät meikäläisen simmuun jouluvalaistuksilta, mutta ovat kuulemma ihan ympärivuotiset. Niillä halutaan kuulemma osoittaa se, että kun Obama katsoo ikkunasta, hän näkee, että sen verran on varaa, että voidaan näitä valoja poltella vuodet ympäriinsä.

Ihanat valaistukset näyttivät meikäläisen simmuun jouluvalaistuksilta, mutta ovat kuulemma ihan ympärivuotiset. Niillä halutaan kuulemma osoittaa se, että kun Obama katsoo ikkunasta, hän näkee, että sen verran on varaa, että voidaan näitä valoja poltella vuodet ympäriinsä.

Sanovat, että Pietarissa on kauniita taloja, mutta en minä Moskovaakaan ihan rumaksi menisi sanomaan. Upeita rakennuksia silmän kantamattomiin.

Sanovat, että Pietarissa on kauniita taloja, mutta en minä Moskovaakaan ihan rumaksi menisi sanomaan. Upeita rakennuksia silmän kantamattomiin.

Kauniissa valaistuksessa kylpee kaunis ja rauhallinen juhlaillan Moskova.

Kauniissa valaistuksessa kylpee kaunis ja rauhallinen juhlaillan Moskova.

Ploshchad Revolyutsii-metroaseman pronssiveistoksia. Ja täältä löytyi sitten partisaanin kiiltäväksi hierottu sormi, jota joku kävi hieromassa ja kopurri perään toisen veistoksen saappaseen. Niin teimme mekin. Ehkä tämä oli se virallinen "tee näin, niin palaat pakostakin moskovaan"-paikka. Toivossa on hyvä elää, koska Moskovaan halajan takaisin.

Ploshchad Revolyutsii-metroaseman pronssiveistoksia. Ja täältä löytyi sitten partisaanin kiiltäväksi hierottu sormi, jota joku kävi hieromassa ja kopurri perään toisen veistoksen saappaseen. Niin teimme mekin. Ehkä tämä oli se virallinen ”tee näin, niin palaat pakostakin moskovaan”-paikka. Toivossa on hyvä elää, koska Moskovaan halajan takaisin.

Hotellimme metroasemallakin (Partisanskaja) oli melkoinen patsas.

Hotellimme metroasemallakin (Partisanskaja) oli melkoinen patsas.

Kävikin sillälailla hauskasti, että Punaisen torin lisäksi ilotulituksia ammutaan pitkin kaupunkia, ettei kaikkien tarvitse kingetä sinne Punaiselle torille. Hauskaakin hauskempaa oli se, että yksi ammuntapaikoista sijaitsi hotellimme viereisessä puistossa ja ystävämme huone sattui olemaan 25. kerroksessa juuri oikealla puolella hotellia. Sinne siis. Ihan näyttävä oli tämä kaukaisemmankin kaupunginosan tulitus.

Kävikin sillälailla hauskasti, että Punaisen torin lisäksi ilotulituksia ammutaan pitkin kaupunkia, ettei kaikkien tarvitse kingetä sinne Punaiselle torille. Hauskaakin hauskempaa oli se, että yksi ammuntapaikoista sijaitsi hotellimme viereisessä puistossa ja ystävämme huone sattui olemaan 25. kerroksessa juuri oikealla puolella hotellia. Sinne siis. Ihan näyttävä oli tämä kaukaisemmankin kaupunginosan tulitus.

Ja se jatkui ja jatkui.

Ja se jatkui ja jatkui.

Ja jatkui, kunnes loppui. Sitten vielä kaukaisuudessa jatkui vaikka kuinka kauan yksi. Suurimmista suurin, Punaisen torin ilotulitus. Hyvää syntymäpäivää suuri ja kaunis Moskova! Mitähän ensi vuonna kun on tasavuosi...

Ja jatkui, kunnes loppui. Sitten vielä kaukaisuudessa jatkui vaikka kuinka kauan yksi. Suurimmista suurin, Punaisen torin ilotulitus. Hyvää syntymäpäivää suuri ja kaunis Moskova! Mitähän ensi vuonna kun on tasavuosi…

Moskova 869 – iltapäivä kaupungilla

25 sunnuntai syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Teatteri, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Elokuva, Kulttuuri, Matkailu, Moskova, Nähtävyys, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Sattuikin se Moskovan vaatimaton 869-vuotisjuhla juuri siihen hetkeen, kun olimme kaupungissa. Turvajärjestelyt olivat massiiviset, niistä jo kirjoitinkin edellisessä artikkelissani. Aika jännä nähdä, miten Tampereen 237-päivä viikon päästä vertautuu Moskovan vastaavaan. Kyllä sitä jo sentään Tampereellakin kaksi päivää vietetään, että suunta on samaan.

Kehitysehdotus kotimaisiin kaupunkeihin: Jakakaa yrityksille jotkut vaakunat vaikka, jotka voi ripustaa merkkipäivänä näyteikkunaan, niin johan alkaa olla juhlavuutta. Mitä sanotte?

Ja sitten takaisin Moskovaan:
Tässä on nyt näitä valokuvia ja loppuun tulin kirjoittaneeksi pitkät pätkät että lue sieltä jos luetuttaa.

869-tarroja näkyi vähän siellä täällä. Jotain tällaista, mutta kestävämpää eli vaikka ihan sitä vaakunaa tarkoitin.

869-tarroja näkyi vähän siellä täällä. Jotain tällaista, mutta kestävämpää eli vaikka ihan sitä vaakunaa tarkoitin.

Kadut oli laitettu kauniiksi.

Kadut oli laitettu kauniiksi.

Komeita kukka-asetelmia ja koristuksia.

Komeita kukka-asetelmia ja koristuksia.

Juhlan teemana olivat vanhat venäläiset elokuvat. Kauunki oli täynnä kojuja, jotaka oli koristeltu yhteneväisin teemoin ja ohjelmaakin oli rakennettu elokuvien ympärille.

Juhlan teemana olivat vanhat venäläiset elokuvat. Kaupunki oli täynnä kojuja, jotka oli koristeltu yhteneväisin teemoin ja ohjelmaakin oli rakennettu elokuvien ympärille.

Pikkuisen parempien merkkien kauppoja.

Köyhien kauppoja.

Ostoskeskus lähellä Bolshoi-teatteria, jossa frakkipukuinen soittaja soitti valkoista flyygeliä ja kaupat olivat sitä luokkaa, että pieni suomalainen saattoi vain päivitellä, että tällaistakin on. Vuosiansioillaan olisi voinut avata jonkun kaupan oven. Ehkä.

Ostoskeskus lähellä Bolshoi-teatteria, jossa frakkipukuinen soittaja soitti valkoista flyygeliä ja kaupat olivat sitä luokkaa, että pieni suomalainen saattoi vain päivitellä, että tällaistakin on. Vuosiansioillaan olisi voinut avata jonkun kaupan oven. Ehkä.

Bolshoi-teatteri oli todellakin bolshoi eli suuri. Upea rakennus. Kuuluisa teatteri, johon lippuja saa jonottaa kuukausia. Tänne päästäksemme meidän piti kulkea parin turvatarkastuksen kautta ja tätä eteenpäin, Punaista toria lähestyessämme, tarkastuksia tuli vielä lisää.

Bolshoi-teatteri oli todellakin bolshoi eli suuri. Upea rakennus. Kuuluisa teatteri, johon lippuja saa jonottaa kuukausia. Tänne päästäksemme meidän piti kulkea parin turvatarkastuksen kautta ja tätä eteenpäin, Punaista toria lähestyessämme, tarkastuksia tuli vielä lisää.

Keskusta oli suljettu liikenteeltä. Ainoita ajoneuvoja olivat poliisin ja sotilaiden ajoneuvot, joita näkyi aidatuilla alueilla siellä täällä.

Keskusta oli suljettu liikenteeltä. Ainoita ajoneuvoja olivat poliisin ja sotilaiden ajoneuvot, joita näkyi aidatuilla alueilla siellä täällä.

Aika kivoja tollaisia näyttäviä portteja näkyi keskustassa parissakin paikassa. Sehän minulle ei selvinnyt, ovatko portit vakikamaa vai ihan vain juhladekoreerausta. Kuka kurkkaa portin takaa?

Aika kivoja tollaisia näyttäviä portteja näkyi keskustassa parissakin paikassa. Sehän minulle ei selvinnyt, ovatko portit vakikamaa vai ihan vain juhladekoreerausta. Kuka kurkkaa portin takaa?

Sieltähän kurkkaa itse Karl Marx, terve vaan!

Sieltähän kurkkaa itse Karl Marx, terve vaan!

Nyt aletaan lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuvat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin on tiivis rivi sotilaita, sitten siirrytään jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä. Aikamoista, sano.

Alettiin lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuivat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin oli tiivis rivi sotilaita, sitten siirryttiin jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä.

Ennakko-odotukseni Moskovasta oli ajatus siitä, että kuulaana syyspäivänä seison auringonpaisteessa avaralla Punaisella torilla ja ihmettelen kaiken suuruutta. Suurta oli, mutta se autius jäi nyt havainnoimatta kun keskellä toria oli pressutettu katsomo odottamassa illan juhlallisuuksia ja väkeä oli niin vietävästi. Kuvassa keskellä takana oleva musta möykky on Leninin mausoleumi, jossa hän balsamoituna lepää. Toisaalta se olisi ollut kohde, jossa käydä, mutta tuskin olisi ollut aukikaan. Lisäksi venäläiset ystävämme antoivat ymmärtää, että jos on jo pienestä lapsesta asti joutunut siellä käymään, ei vapaaehtoisesti jaksa enää oikein kiinnostaa. Sen voi ymmärtää, vaikka sitä kaikkea on vaikea ymmärtää.

Ennakko-odotukseni Moskovasta oli ajatus siitä, että kuulaana syyspäivänä seison auringonpaisteessa avaralla Punaisella torilla ja ihmettelen kaiken suuruutta. Suurta oli, mutta se autius jäi nyt havainnoimatta kun keskellä toria oli pressutettu katsomo odottamassa illan juhlallisuuksia ja väkeä oli niin vietävästi. Kuvassa keskellä takana oleva musta möykky on Leninin mausoleumi, jossa hän balsamoituna lepää. Toisaalta se olisi ollut kohde, jossa käydä, mutta tuskin olisi ollut aukikaan. Lisäksi venäläiset ystävämme antoivat ymmärtää, että jos on jo pienestä lapsesta asti joutunut siellä käymään, ei vapaaehtoisesti jaksa enää oikein kiinnostaa. Sen voi ymmärtää, vaikka sitä kaikkea on vaikea ymmärtää.

Pyhän Vasilin katedraalin näimme kaukaa, emme käyneet sisällä. Alkoi jo olla vähän kiire pois keskustasta ennen illan juhlallisuuksia. Päätimme kehittää oman rituaalin ja etsimme torilta kivipaaden, jota silittelin ja samalla lausuin, että tässä se on kivi, jota kun silittää, joutuu palaamaan Moskovaan. Se oli mitätön kivi, mutta meille siitä tuli täten merkityksellinen. Jostainhan sen jutun on aina alettava.

Pyhän Vasilin katedraalin näimme kaukaa, emme käyneet sisällä. Alkoi jo olla vähän kiire pois keskustasta ennen illan juhlallisuuksia. Päätimme kehittää oman rituaalin ja etsimme torilta kivipaaden, jota silittelin ja samalla lausuin, että tässä se on kivi, jota kun silittää, joutuu palaamaan Moskovaan. Se oli mitätön kivi, mutta meille siitä tuli täten merkityksellinen. Jostainhan sen jutun on aina alettava. Kuvassa huomattavaa on katoavat pilvet taivaalla. Kun Moskovassa on juhlapäivä (voiton juhla tai tämä), lupaa presidentti kansalleen sateettoman päivän huolimatta siitä mitä sääennustus sanoo. Koko päivän taivaalla lentää koneita, jotka sadepilvien alkaessa kerääntyä ampuvat ne pois. Ja näin kansa saa kiittää johtajaa ja kaikilla on aurinkoista ja ihanaa.

Kuvakavalkaadi jatkuu seuraavassa artikkelissa, jossa päivä kääntyy iltaan ja käydään vielä vähän Punaisella torilla sijaitsevassa GUM-tavaratalossa.

Se tahdon vain sanoa, että Moskova yllätti siisteydellään ja turvallisuudellaan. Olihan toki meidän etumme, että meillä oli moskovalaissyntyinen ystävä mukana, joka meitä luotsasi paikasta toiseen. Osaan kyriliset kirjaimet, joiden edes jonkinlainen hahmottaminen taatusti auttaa esim. metrossa suunnistamista. Kartassa nimittäin nimet ovat meidän kirjaimillamme, mutta itse metrossa eivät.

Tältä näyttää metrossa ja tuosta tulee osata lukea, mihin on matkalla.

Tältä näyttää metrossa ja tuosta tulee osata lukea, mihin on matkalla.

Voihan ajatella, että se siisteys oli vain nyt juhla-aikaan vain keskustassa, mutta ystävältä sitä kysyin ja hän sanoi, että aina täällä näin siistiä on. Hotellimme sijaitsi reilun 10 km:n päässä Punaiselta torilta ja oli keskustassa nuoruutensa asuneen ystävämme mukaan aika kehnolla alueella. Mutta ei sielläkään mitään kummempaa ollut. Metroasema oli sielläkin siisti ja kaunis ja sen ympäristö puhdas.

Kerran jännitti metrossa kun seurueeseemme kuulunut iäkkäämpi pariskunta ei ymmärtänyt olla naureskelematta erittäin vihaiselle aineissa, alkoholissa tai syvässä vitutuksessa olevalle nuorelle miehelle. Toisen kerran pelotti kun keskustan juna-asemalla kävelimme tunnelia pitkin kauppakeskukseen. Tunneli ja juna-asema eivät ole hyvä yhdistelmä, mutta niinhän se on kaikkialla.

Siinä ne, muuten tuntui hämmästyttävän turvalliselta. Sama se on siis Moskovassa kuin Helsingissä kuin Lontoossakin, että omalla käytöksellään voi vaikuttaa moneen asiaan. Pysyttelee tien aurinkoisella puolella eikä  änge vääriin paikkoihin, niin reissu sujuu mukavammin. Ja joskus sitten voi sattua jotain, mutta voi sitä sattua tuossa kotipihallakin.

Pääasiassa saimme hyvää palvelua ja apua paikallisilta kun sitä tarvittiin. Monessa yhteydessä meiltä kysyttiin, mistä olette kotoisin. Kun euroopassa kuljetaan, yleensä kaikki osaavat epäillä oikeaa suuntaa eikä Suomi aiheuta sen suurempaa ihmetystä. Nyt se aiheutti. Wow, from Finland??? Täältä päin kun katselee, niin onhan se Venäjä aika iso tuossa rajanaapurina. Sieltä päin kun katselee, niin onhan se Suomi pieni tuolla kaukana pohjoisessa yhtenä noista lukuisista naapureista.

On se jännä. Se on, niinkuin kaikki muukin, katsojan silmässä.

← Older posts

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...