Monthly Archives: joulukuu 2014

Kinuskikastike (toffeenkin tästä saa… kai)

27 lauantai Jou 2014

Posted by in Resepti, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

,

Sain valtavan hienon idean. Se koski itse tehtyä kinuskikastiketta. Ystävättäreni tekee itse mainiota, päätin onnistua minäkin. Herkuttelin ajatuksissani koko päivän, noudin kaupasta parasta vanilijajäätelöä, mitä saa (tässä tapauksessa se oli Pirkkaa muovipaketissa nojoo), purkin kuohukermaa ja paketin fariinisokeria. Nyt ei ollut aikaa pehmennellä vanhoja kovia fariineja.

Tarvittavat ainekset:
1 dl kermaa
1 dl fariinisokeria

Molemmat kattilaan, keittele ja hämmentele, kunnes on valmista.

…sanoi joku resepti minulle. Kauan keitin ja mitä sain? Sain kasteikkeen näköistä ainesta. Kylmä jäätelö, lämmin kastike, mysliä ja sohvalle. Ja nam, nam… ei mitään! Kaikki ainesosat ja odotukset jotenkin kumosivat toisensa eikä mikään maistunut miltään.

Kinuskikastiketta, mysliä ja jäätelöä.

Kinuskikastiketta, mysliä ja jäätelöä.

Myöhemmin tulin kuulleeksi, että ei niinkään se keittoaika, vaan lämpö. Kastiketta tulee keitellä keskilämmöllä, kunnes sen lämpö saavuttaa 130 astetta. Silloin sokeri karamelisoituu ja koostumuksesta ja mausta tulee oikea. En ole vielä kokeillut uudestaan näillä tiedoilla, mutta kokeilen kyllä.

Jos kinuskia keittelee kauemmin, siitä pitäisi tulla toffeeta. Täytyy kokeilla sitä myös.

Siipeillen SiipiWeikoissa

18 torstai Jou 2014

Posted by in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

Melkein yhtä tamperelaista kuin mustamakkara on myös siivet tulisessa kastikkeessa. Siis hotwingsit, kuten amerikkalainen asian ilmaisee. Perimätietoni mukaan Ravintola SiipiWeikot eli Siipparit oli ensimmäinen hot wingsejä tarjoileva ravintola Suomessa. Se perustettiin vuonna 1993 ja alusta asti se oli paikka, josta sukumme tapaamisiin haettiin aina 100-120 siipeä. Sehän oli aivan tavatonta sellainen eikä sitä tietääkseni tehnyt juuri kenenkään muun suvut. Nykyäänhän jo hinnastossakin mainitaan tuo 100 kpl. Kesti kai se jonkun tovin ennen kuin siipeily yleistyi, mutta nykyäänhän siipiä saa vaikka mistä.

Siinä onkin syy, miksi itse SiipiWeikot -ravintola on jäänyt vähän unholaan. Olen syönyt (tai ostanut mukaan) siipiä Pizzpalassa, Pesossa, Turun Siipiravintolassa, Naantalin Aurinkoisessa, Wingerissä, SpeakEasyssä, Picassossa, StickyWingsissä, Hookissa, Kailaamossa, Masussa, Citymarketissa, K-marketissa… eri ravintoloissa, eri kaupungeissa. Joissain kastikkeena on SiipiWeikkojen kastike, toisaalla Texas Pete ja kai niitä jo muitakin on. Oli aika, jolloin niitä sai vain SiipiWeikoista ja Oulussa Wingeristä.

Sattuipa niin suloisesti, että kesken joulutohinain tuli tilaisuus mennä illalla aikuisten kesken syömään. Yllätysvalinta: SiipiWeikot. Sisustusta oli muutettu aika lailla, mutta sama tietynlainen kotoisuus oli säilynyt. Kaikki pöydät olivat torstai-iltana täynnä. Se mikä hämmästytti, oli syöjäin sukupuolijakauma. Alkuillasta ehdottomasti suurin osa asiakkaista oli naisia. Ei kai ennen vanhaan ollut kuin miehiä ja romaneja. Nyt ensimmäisiä oli muutama hassu eikä jälkimmäisiä laisinkaan.

Valitsimme perinneannoksen: 16 siipeä ja kierreranet. Itse otin hottikastikkeen, seuralainen mediumin.

Aidot ja alkuperäiset siivet sekä kierreranet.

Aidot ja alkuperäiset siivet sekä kierreranet.

Nenät aukesivat heti kun annokset saapuivat pöytään. Kastike tuoksui niin tujakalta, että silmistä valui vesi. Kierreranet olivat rapeat, auradippi sitä mitä pitääkin ja juomalasi jäädytetyn huuruinen. Ai sitä onnea ja iloa. Oli päästy perusasioiden ääreen. Vuosien varrella on tullut totuttua kakkoslaatuun. Nokian Keilaamosta on toisinaan saanut hyviäkin siipiä ja muuallakin joskus joo, joskus ei, mutta kaikille yhdistävä tekijä on ollut se, että hotti ei tunnu kovin hotilta ja mediumissa ei ole potkua ollenkaan. Nyt oli. Pääsimme makumatkalle nuoruuden siipimaisemiin ja väistämättäkin mieleen palautui aika ihania muistoja sukutapaamisista, joita ei enää ole, niinkuin ei enää kaikkia osanottajiakaan.

Voinko siis sanoa enempää? SiipiWeikot on sitä, mitä se on aina ollutkin. Se on omalla paikallaan ja siivet ovat sitä, mitä pitääkin. Mitä sitä hyvää muuttamaan?

Ravintola: Ravintola SiipiWeikot
Missä: Aleksanterinkatu 26, keskusta, Tampere
Palvelu: Paikkaan sopivaa, ihan mukavaa.
Tykkäsinkö: Erittäin paljon.
Oliko kallis: Ei ollut. Kahdelta yhteensä limppareineen noin 30 €.
Menisinkö uudestaan: Satavarmalla. Lupaan vähentää muualla siipeilyä ja lisätä sitä täällä.
Montako siipeä annan kokonaisuudelle, jos 1=surkein siipikokemus ja 5=paras siipikokemus: 5
Seuralaisen siivet: 4 (koska hänestä medium oli liian tulinen ollakseen medium)

Jäästä Janssoniin

14 sunnuntai Jou 2014

Posted by in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

,

Rakas Joulupukki!

Kävin Akateemisen kirjaosastolla ja törmäsin seuraaviin houkutuksiin. Vanhoissa vara parempi. Toissavuoden Finlandiaa saa pokkarina. Samoin Tove Janssonin muita kuin Muumeja on pokkaroitu ja yhdistetty kivaksi paketiksi. Molemmat kiinnostavat kovasti.

Jää.

Jää.

Janssonin kiusaus.

Janssonin kiusaus.

Jäästä olen kuullut sekä huonoa että hyvää. Muita Finlandia-voittajia en ole tainnut lukeakaan kuin aikanaan Saision Punaisen erokirjan, Sinisalo jäi kesken, mutta josko ymmärtäisin sitä nyt vanhempana. Ja nyt haluaisin hidastaa Jään tahtiin.

Olen lukenut aika monta Muumi-kirjaa ja lisäksi hiljattain Tuula Karjalaisen Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kirjoittaman Tove-kirjan. Haluan lukea myös näitä muita. Tutustua Toveen myös toisenlaisena kirjailijana. Vielä kun saisin seinälleni jonkin Tove Janssonin taideteoksen, olisi elämykseni täydellinen. Mutta aloitetaan nyt näistä kirjoista, taidetta taidan joutua odottamaan.

Menin vipuun ja ostin Lappi-hunajaa

14 sunnuntai Jou 2014

Posted by in Ruoka

≈ 10 kommenttia

Avainsanat

,

Turuil ja toreil elikkäs niin noin tota noin niin Turussa Joulumarkkinoilla menin vipuun. Lapseni halusi maistella hunajaa Lappi-hunajan lapihtavalla kojulla, mitä itse en olisi välittänyt tehdä, koska en ollut aikeissa ostaa. Olin kuitenkin taivuteltavissa.

Kreikan matkan jälkeen perheeni on nauttinut aamiaiseksi jugurttia, pähkinöitä ja hunajaa, mutta koska juoksevat Kreikan hunajat alkavat olla menneen kesän lumia, vierailu kojulla synnytti tarpeen. Tiedusteluuni vastattiin kertoen, että horsmahunaja on juoksevaa. Sitä sitten ostamaan 10 €:lla yksi pieni purkki. Tuntui tyyriiltä, mutta kun ajattelin niitä Lapin karuilla seuduilla puurtavia mehiläisiä ja niiden työmäärää ja kasvien vähyyttä, niin ajattelin, että kyllä on varmaan tämä varsin kohtuullinen hinta. Sain esitteenkin. Tai otin. Jokotai.

Kotona tutkin esitettä ja menin Lappi-hunajan internet-sivulle. Siellä kuvissa myydään lappalaispuvussa Lappi-hunajaa saksalaisille. Lainaus tässä: ”Keski-Euroopassa Lappi-Hunaja on vallannut markkinat Arktischer-Honig Finnland nimellä ja noussut tunnetuimmaksi suomalaiseksi hunajabrandiksi.” Myyntihuikkastakin sinne Saksaan etsitään.

Mitä veikkaat, miksi hunajan nimi ei ole saksaksi Lappland-Honig vaan Arktischer-Honig? Minä veikkaan, että siksi kun tämä hunaja ei ole Lapplandia nähnytkään, vaan tämä hunaja tulee Turun lähellä olevasta Lappi-nimisestä paikasta. Postinumero ”27230 Lappi” herätti epäilyni. Näin sitä turistia, kotimaistakin, viedään.

Utuinen kuva Lappi-hunajasta. Ei siitä ensimmäisenä Lappi eteläisestä Suomesta tule mieleen.

Utuinen kuva Lappi-hunajasta. Ei siitä ensimmäisenä Lappi eteläisestä Suomesta tule mieleen.

Laukussa leipää ja piimää vaan

13 lauantai Jou 2014

Posted by in Matkailu, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, ,

Ei ole kyllä piimää laukussa ja hyvä niin. Juon piimää vain ja ainoastaan anoppilassa, koska se jatkaa kätevästi perinnettäni juoda piimää ainoastaan isovanhempieni luona.

Matkustan junassa halki yllättäen talviseksi muuttuneen maiseman. Kyllä, juuri parhaillaan. Onpa hauskaa, että juna tarjoaa minulle nettiyhteyden. Toisaalta kun tästä yhteensä noin 300 km:n edestakaisesta matkasta maksan noin 70 €, on se ihan suotavaakin, että tässä matkassa on etuja.

Edellisellä kerralla ostin R-kioskilta Reissarin ja nyt jouduin ostamaan sellaisen uudestaan, koska oli se hyvää. Alussa mieleen tuli epäilys, mutta parin haukkauksen jälkeen se maistui mainiolta. Koostumus on kiva paitsi niille, jotka eivät pidä suolakurkusta, koska suolakurkku siinä maistuu. Nyt tuoteselostetta tutkiessani kyllä ällistyn, koska joko en osaa lukea tai sitten siellä ei tosiaankaan ole suolakurkkua. Se kuitenkin maistuu vahvasti. Jotenkin on nyt päästy luomaan suolakurkun illuusio. Leipä on oikein hyvä, tosin nimi viittaa terveelliseen, kun se on oikein tosi tumma, minusta se maistuu aika makealta, johtunee siirapista, mutta hyvältä kylläkin. Leivän päällä on siemeniä, jotka reissuolosuhteissa rapisevat rinnukille ja näppikselle, mutta ne mitkä osuvat suuhun, tuntuvat kivoilta. Odotin ehkä että tuo härkä-osuus olisi ollut joku leikkele, mutta se onkin pihvi. Omituisen vaalea se on ja vähän liian paksu ja pieni… olisi mielummin ohut ja suuri.

Ärrällä oli tarjous: kahvi ja reissari 5,90 €. Onko se halpa? Enpä sanoisi, mutta ihan hyvä se on.

Näin sitä körötellään ja kirjotellaan ja eväitä napostellaan.

Näin sitä körötellään ja kirjotellaan ja eväitä napostellaan.

Pikkuisen pieni ja häräksi verrattoman vaalea pihvi kurkistaa juuston ja suolakurkkumajoneesin välistä.

Pikkuisen pieni ja häräksi verrattoman vaalea pihvi kurkistaa juuston ja suolakurkkumajoneesin välistä.

Pitäisikö ryhtyä kasvissyöjäksi?

11 torstai Jou 2014

Posted by in Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

Vai saako lihansyöjäkin syödä kasvista? Päinvastoinhan se ei kai oikein käy. Ehkäpä joskus käsittelen tätä kasvissyöjä vastaan lihansyöjä vastaan kasvissyöjä vastaan lihansyöjä vastaan kasvissyöjä -asetelmaa tarkemmin. Jos jaksan. Ja viihtin. Sohia. Nimittäin kasvissyöjämuurahaispesää…

Mutta onpa mielessäni ollut usein, että haluaisin tehdä kasvisruokaa eli porkkanaa ja kurkkua. Mutta hyvästi ja herkullisesti. Olen myös kaavaillut astuvani kasvisruokaravintolaan, jossa joku muu valmistaisi minulle aterian porkkanasta ja kurkusta. Ja sitten tuli se päivä kun menin Kasvisravintola Gopaliin Ronganpuistoon. Ja pari muuta samanlaista päivää. Ja olikohan siellä porkkanaa ja kurkkua laisinkaan?

Palvelu on vähän niin ja näin, josko sitä on ollenkaan, mutta ruoka on hyvää. Kun ekakertalaisena menin paikalle ja seuraavana päivänä uudestaan, olisin toivonut jonkinlaista kas-tervetuloa-uudelleen-kiva-jos-eilen-jo-vaikutuit -reaktiota vieläpä kun toin toisenkin ensikertalaisen mukanani ja kerroin, että täällä ollaan taas, tadaa! Jotenkin yleistän ja ajattelen, että kasvisravintolan pitäjä olisi lämminhenkinen ja hymyileväinen ihminen. Varsinkin jos tekee niin hyvää ruokaa. Itsetekemilläni kasvisversioilla ymmärränkin, mikäli vähän vituttaa jos niitä aina joutuisi syömään.

Lounasaikaan Gopalissa on buffet-pöytä, josta saa lappaa peltilautaselle ja lopuksi punnitaan. Se ruoka. Ruoan hinta on alle 20 € / kg. Vetää nöyräksi, kun lasku on yli 13 euroa, mutta viisailla valinnoilla sen saa jäämään reilusti alle kymppiin. Hintaan kuuluu myös ihan oikea sämpylä levitteineen. Ihan oikealla tarkoitan sitä, ettei se ainakaan tunnu kaupan tädin höhhösämpylältä, vaan koostumus on kuin kotona tehdyllä.

Kolmen kerran kokemuksella ruoka on maustettu intialaistyyppisesti (vai maustetaanko kasvisruoka aina niin?), tarjolla on salaatteja sekä lämmintä ruokaa muutamaa eri laatua. Kullakin kerralla on ollut myös jotain pyöryköitä. Koostumus kaikessa ruoassa on miellyttävän pehmeä ja salaatille on useita kastikkeita. Niistähän sitä makua saa jos ei muusta. Ihastuin kovasti siihen, kuinka hyvää kasvisruoka voi olla. Ilman lihaakin siis saa maukkautta ja ruokaisuutta.

Gopalin pöperöitä. Vähän kaikkea on yhteensä paljon.

Gopalin pöperöitä. Vähän kaikkea on yhteensä paljon.

Ravintolan sisustus on sellainen, joksi tällainen lihansyöjä kasvisruokaravintolan ajattelisinkin eli jokseenkin itämainen ja keltaissävyinen. Toki itämaista tunnelmaa lisäävät peltilautaset ja kupit. Tunnelmaltaan lämmin, mutta ilmanalaltaan vähän kylmä näin talvella ainakin. Pienessä liikehuoneistossa ulko-ovea ei pääse karkuun.

Ruoka siis on mitä mainiointa ja sisustus kohtaa kivasti sen ruoan. Jotenkin vain itse elämys jää vähän ontoksi kehnon palvelun vuoksi. Ei taas niin, että se olisi tylyä tai tympeää, mutta selvästi siinä jokin jää puuttuessaan harmittamaan. Ruoan puolesta kyllä: suosittelen!

Ravintola: Kasvisravintola Gopal
Missä: Rongankatu 6, Ronganpuisto, Tampere
Palvelu: Tavallista.
Tykkäsinkö: Kyllä. Erittäin maukasta ruokaa ja terveellisestikin kai.
Oliko kallis: Hinta-laatu -suhde on varsin hyvä. Loppusumma riippuu omasta nälästä/ahneudesta.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti.
Montako porkkanaa annan ruoalle, jos 1=yleinen mielikuva kasvisruoasta ja 5=herkullinen ruoka: 5
Montako porkkanaa annan ravintolalle, jos 1=huono ja 5=huippu: 3