Avainsanat
Elämys, Geokätkö, Lapsen kanssa, Maisema, Matkailu, Nähtävyys, Praha, Valokuvin kerrottu
Geokätköily on siitä verraton harrastus, että se vie usein paikkoihin, joihin ei olisi muuten kuvitellut menevänsäkään. Geokätköilyn ansiosta olen seissyt hurjan kosken reunalla jossain Rovaniemen pohjoispuolella, odottanut puolisoani juhannusyönä inarilaiselta sotavankileirin rauniolta peläten että nyt hän eksyi, löytänyt lahtelaisesta puunkolosta muovisen jättihämähäkin, joutunut lammasten hyökkäyksen kohteeksi jämsäläisellä pellolla, könynnyt siltojen alla niin Pälkäneellä kuin Virroillakin kuin monessa muussakin paikassa, eksynyt Saksan ja Luxemburgin välissä olevalle huoltoasema-alueelle, kontannut Nordkappissa maisemapaikoilla, löytänyt ihanan ranskalaisen linnan ja ja ja ja…
Ja etsinyt perheineni kymmenkunta kätkö Prahasta. Niitä on siellä muuten ihan hirveän paljon.
Ensimmäinen kätkö Prahassa. Niin hieno ja verraton paikka, niin keskellä suuren kaupungin vilinää ja silti hyvin piilossa. Mikä hauskinta, osuimme paikalle samaan aikaan yhden pariskunnan ja yhden yksinäisen kätköilijän kanssa. Hetken höpistyämme tulimme vastanneeksi kysymykseen ”Where are you from?” Että Suomesta ollaan ja niin olivat hekin ja sitten se yksinäinen jostain muualta. Oli pirun kylmä ja kädet jäätyivät ja autot kiisivät ohi muuta niin oli hienoa, että ei haitannut!
Jossain tämänkin kuvan alueella lymyää geokätkö, mutta missä?!
Olen käynyt Prahassa lukuisia kertoja. Olen asunut lähellä Olsanyn hautausmaata, mutten ole koskaan tullut käyneeksi siellä. Kiitos geokätkäilylle, nyt siellä on käyty ja se on ehdottomasti käymisen arvoinen.
Oletkos nähnyt Prahassa johdinautoa? En minäkään, mutta pysäkin olen.
Kuva liittyy geokätköilyyn siinä määrin,e ttä ei ihan sen lähellä mitään helppoa kätköä ole, mutta tätäkään mainiota katutaideteosta en olisi löytänyt, ellen olisi lähtenyt kätköjen perässä kuljailemaan syrjäisemmille teille Vinohradyssa. Sen lisäksi, että löysin tämän, löysin pari kätköä, mutta lisäksi pääsin kävelemään ihan älyttömän hienojen talojen reunustamille kaduille ja näkemään jotain muuta kuin keskustan luksuksen tai Zizkovin työläiskaupunginosan.
Monesta kulmasta olen Kaarlen sillan vuosien varrella nähnyt, mutta en tästä. Tänne ajauduin varhaisaamuisella kävelyllä, jolloin päätin myös napata yhden kai maailman logatuimmaksikin mainitun kätkön. Itse kätkö ei niin hämmästyttänyt, mutta maisema oli komea.
Jossain täällä on geokätkö, vaan etpä keksi, missä!
Tätä kätköä etsittiin koko perheellä, mutta ei se meinannut löytyä. Kun eivät ne meinaa, eivät niin millään. Alkemistimuseo kyllä löytyi ja löytyi se toisella etsimällä se kätkökin.
Jostain syystä John Lennon Wall ei sytyttänyt mitään intohimoja. Noin ajatuksena siis nykymuodossaan. Sen luota löytyvä geokätkö kylläkin. Kiitos siis sille, koska koko seinäkin kaikkine väreineen ja sanomineen ja se väen paljous maaliskuisena pakkaspäivänä oli kyllä kokemisen ja näkemisen arvoinen. Kannattaa siis katsoa kartalta reitille tai lähinnä vähän reitin viereen osuvat geokätköt ja käydä katsomassa, mitä sieltä löytyy. Joskus aina löytyy jotain hienoa.
Perheeni ja minä olemme sellaisia sunnuntaikätköilijöitä. Etsimme vain helppoja ja kivoja kätköjä ja olemme vasta yhden tehneet itse. Sekin jo on mukavaa. Googlaa sana geocache tai geokätkö tai kysy minulta. Kyllähän kaikkea kannattaa kerran kokeilla, vai? Voi olla, että tulee tavaksi.
Kulttulinarismia 