Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Category Archives: Peli

Kirja vs. sarja vs. peli

02 torstai Hel 2017

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Peli, Televisio, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Bazar, Elämys, HBO, KonMari, Kulttuuri, Netflix, PS4, Teatteri, Televisio, Televisiosarja

Kirjoittaminen on jäänyt alkuvuodesta vähälle ja se siksi, kun on tullut paljon iltapuuhaa. Joulupukki toi Play Station 4 -pelikonsolin ja alennusmyynneistä tuli hankittua siihen liikaa hienoja pelejä.

Olen myös saanut aimo pinkan erittäin mielenkiintoisia kirjoja, joita haluaisin lukea kaikkia erikseen ja yhtäaikaa. Eikä siinä vielä kaikki, HBO ja Netflix ovat pullollaan huippusarjoja, joita haluaisin katsoa.

Nämä kaikki sitten vievät aikaa illan viimeisiltä tunneilta, jolloin kirjoittaminen olisi mahdollista. Miten ihmisillä riittää aikaa kaikkeen mukavaan?

KIRJOJA, jotka tahdn ensi tilassa lukea:
Konmarin uusi kirja
Paulo Coelhon Vakooja
Steven Lee Myersin Uusi tsaari, tiiliskivi, joka kertoo Putinista
Ashlee Vancen kirja Elon Muskista
Vege-kirja
Virtaa superfoodeista
Elena Madyn Vaihdokas ja sen jatko-osa, jonka nimeä en muista
Steven Rowley: Lily ja mustekala
Mihaly Csikszentmihalyin Flow, jota joskus luin ihan flowssa ja sitten se jäi jostain syystä kesken
Paul Kalanithin postuumisti julkaistu Henkäys on ilmaa vain
Erik Bertrand Larssenin Paras ja siihen perään Helvetinviikko, joissa opitaan hyvällä tavalla tehokkaiksi. Parasta olen jo aloitellut
Ja sokerina pohjalla, ehkä seuraavana luvussa, uskomatonta mutta totta, jostain syystä ohi vilahtanut, Siilo-kirjailija Hugh Howeyn Hiekka.

Entä se SARJAT sitten?
HBOlta pitäisi katsoa
Continuumin (aikamatkustusta) uusin tuotantokausi
The Mindy Projectia lisää; erittäin hupaisa lääkärisarja
The Magicians, jota on kovasti mainostettu
Real L-word
Big Little Lies
Better things
Divorce
Casual
Vice Principals
Supergirl
Strike Back
…ja koko ajan tulee lisää.
NETFLIXISTÄ kiinnostavat
Downton Abbey, joka joskus jäi kesken
Breaking bad, jota kehuvat
Better Call Saul
The 100
Isänmaan puolesta
Pirunpelto
Matkustajat
24
Call the Midwife
Chef’s Table
3%
Please like me
Under the Dome
Blacklist
Outlander
Lilyhammer

Ja vielä on boxillekin tallennettuna
Elossa24
Blindspot
js
Solsidan

ELOKUVISSA pitäisi käydä, samoin TEATTERIssa ja lukuisissa uusissa ja vanhoissa RAVINTOLOISSA.

PELEISSÄkin on vaikka mitä ajanvietettä, joista tällä hetkellä kesken
Child of Light, kaikkien aikojen suosikkini
The Flame in the Flood, jossa selviydytään tulvamaisemissa
The Last Guardian, jossa poika taistelee jättiläiskoiraörkin kanssa pahilaisia vastaan
Lisäksi kun en itse saa pelivuoroa, seuraan minä räiskintäpelien vastustaja innolla, kun puolisoni räiskii Fallout4-pelissä kaikemmoisiä örkkejä. Se vie nytkin kirjoittamiseltani keskittymistä. Menen siis addiktoitumaan sohvalle.

Että on tässä ihmispololle liikaa mukavaa tekemistä ja kun kaikkea haluaisi, niin lopulta makaa lamaantuneena lattialla ja sylkee kattoon.

Muista aiheista

11 maanantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Museo/Näyttely, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kulinarismi, Kulttuuri

Kuten usein muulloinkin, päädyn nytkin kirjoittamaan muista aiheista.

Julia Cameron on kirjoittanut kirjan ”Tyhjän paperin nautinto”. Se on hyllyssä, en ole lukenut. Minulla sen sijaan on tyhjän paperin kauhu. Mietin koko päivän, mistä kaikista aiheista minun pitäisi kirjoittaa. Blogikuvakansioni alkaa kohta hidastaa tietokonetta, koska se on täynnä kuvia noista kirjoittamattomista aiheista. Selaan kuvia ja ahdistun. Tuijotan tyhjää tilaa, vilkkuvaa kursoria, mietin, mistä pitikään kirjoittaa. Ja jos keksin, ihmettelen, mitä siitä piti kirjoittaa.

Kirjoista Stoner, Tulevaisuuden Arabi, Voi, maamme Suomi… Näytelmistä, joita ei enää edes esitetä, ravintoloista, joiden ruokaa en enää muista, nippanappa ehkä sen, oliko se hyvä vaiko ei. Näyttelyistä. Resepteistä, joita olen keksinyt tai testinyt. Reissuista joita olen tehnyt tai tekemässä. Pohdinnoista, kuten ”mitä kulttuuri on”. Saatan keksiä päivällä lukemattomia hyviä aiheita ja lauseita ja illalla tuijotan vilkkuvaa viivaa.

Talouteni kanssani jakava ehdotti, että alkaisin käyttää sanelukonetta. Sain sellaisen joulupukilta kun tein päättötyötäni ammattikorkeakoulussa. Laitoin siihen paristot ja kuuntelin. Siellä soi peili menneisyydestä, jouluta 2002. Ikivanha peili isovanhempieni luota, jossa on soittorasia. Peili, jota soitan joka kerta pohjoisessa käydessäni. Siellä sanelukoneessa vuosia sitten edesmennyt isoisäni toivotti hyvää Joulua.

.

Kulttulinaristi on Instagramissa

01 perjantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Museo/Näyttely, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

200 kcal, Arvostan, Arvostelen, Bazar, Bon, Gourmet, Gummerus, Helsinki, Herkku, Homoseksuaalisuus, Johnny Kniga, Kirja, Kotimaan matkailu, Kotiruoka, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Like, Matkailu, Museokortti, Nähtävyys, Otava/Seven, Perinteinen, Ravintola, Resepti, Siltala, Tammi, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri, Teos, Turku, Wsoy

Vastustan kuvien käsittelyä, koska kuvan on oltava ihan oikea kuva, joka on aseteltava ja rajattava ja oikeinväritettävä siinä ottotilanteessa. Koska se on valokuvaamista se.

Ja sitten on hittovie käynyt niin, että olen tutustunut Instagrammiin (tai 6Tag-äppiin) ja Microsoft Picture Manageriin ja molemmilla on niin peevelin helppoa niitä kuvia ihan vähän parantaa. Värejä kirkastaa. Horisonttia suoristaa. Vähän vaan valmista filtteriä lisätä. Sumentaa osasia huolettomasti.

Että niin. Jotta josko kivempia kuvia nähdä tahtoo, niin Instagrammissa on Kulttis nyt myös.

Tuosta sinne mene: https://www.instagram.com/kulttulinaristi/
Jos tykkäät, niin ryhdy seuraamaan.

Moni kiitos.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Pisteestä pisteeseen, puuhaa aikuiseen makuun

08 keskiviikko Huh 2015

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Lehti, Peli, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Kirja, Matkailu, Nähtävyys

Isot pojat ja ovat kertoneet ja pikkulinnut laulaneet, että aikuisten askartelu tai siis askartelu aikuisten voimin on hurjan suosittua. Aikaihmiset värittelevät aikuismaisia värityskirjoja, katselevat kotoilu(YÄK)ohjelmia, puuhastelevat ja ährästelevät tyhjänpäiväisiä. Ja sitten mitä vielä!? Piirtävät piirustuksia pisteestä pisteeseen kuin lapsena kun eivät ilmankaan osaa.

Niin että niin mää ajattelin.

Kaikemmoista hullua ajavvietettä.

Kaikemmoista hullua ajavvietettä.

Ja vähän ajattelin myös että mitä mää tämmösellä, kun sain perheenjäseniltäni pääsiäislahjaksi Thomas Pavitten 1000 pistettä kaupungit -kirjan. Sitten luin ohjeet ja otin kynän käteen ja hyvän tähden kun siinä vasta on mukavaa puuhaa! Nytkin on vähän siinä rajoilla, että vieläkö kerkeäiställe illalle ottaa tussin tassuun ja alkaa vetää viivaa.

Parempi vetää viivaa paperiin kun paperilla.

Tutkailin sitä kirjaa ja arvailin pistekuvioista, mikä mikäkin kuva mahtaa olla. Niin sain iloa jo siitä ja siitä vasta iloa sainkin kun ihan ketuilleen menivät ainakin ensimmäiset arviot.

Mikä tämä on? Minusta tämä on se kirkko siinä Moskovassa.

Mikä tämä on? Minusta tämä on se kirkko siinä Moskovassa.

Tällä tavalla sitä viivaa vedetään. Ehkäpä siinä on puu kirkon edessä.

Tällä tavalla sitä viivaa vedetään. Ehkä siinä on puu kirkon edessä.

Ehkä ei ollutkaan kirkko, oli Amsterdam.

Ehkä ei ollutkaan kirkko, oli Amsterdam.

Kyllä on myönnettävä, että muutamia epäonnistumisia on tullut. On saattanut mennä sekaisin pisteet 342 ja 775, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta kun numeroita vilisee silmissä, niin minkäs teet? Kokonaiskuvaan se vaikuttaa kuitenkin ei mitenkään, joten ilon kautta ja eteenpäin. Hienoa nähdä, mitä yhdellä viivalla saa aikaan kun nähtävyys tai muuten merkittävä kohde toisensa jälkeen paljastuu.

Viivan vetelyn pitäisi olla rentouttavaa ja kyllä siinä ajatus lepääkin. Hartia ja silmä siinä ei lepää, kun niska vinossa pärevalossa pisteitä tihrustaa. Vaikka mitäpä tuosta, minulla on hyvä hieroja.

Kirjailija/tekijä: Thomas Pavitte
Kirja: 1000 pistettä – kaupungit
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
ISBN: 978-952-300-136-7
Sivuja: 20 maailmankuulua maisemaa
Kestäisikö toisen tekemisen: Ehken samoja maisemia piirtäisi uudestaan, mutta seuraavaksi kiinnostaa maailmankuulut muotokuvat.
Montako tähteä: *****

Huonepakopeli Live Exit Games Turku

30 maanantai Maa 2015

Posted by Kulttulinaristi in Peli, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Elämys, Kulttuuri, Matkailu, Turku

Joulupukki toi perheenjäsenelle lahjakortin turkulaiseen Live Exit Games -huonepakopeliin. Lahjakortti oli kahdelle (näppärää) ja tulin onnekseni valikoituneeksi pakotoveriksi.

Room escape -pelissä pelaajat (2-6 henkilöä pelistä riippuen) lukitaan huoneeseen, josta heidän täytyy päästä tunnin sisällä pois. Idea voi olla muukin kuin huoneesta pakeneminen, mutta siihen nimi ainakin viittaa. Peli on ehdottomasti vain aikuisille, ainakin tämä versio.

Kaikki kuvat, mitä pelistä sai otettua. Itse huonetta ei tietenkään saanut kuvata.

Kaikki kuvat, mitä pelistä sai otettua. Itse huonetta ei tietenkään saanut kuvata.

Live Exit Gamesin versiossa pelin nimi on kidnapped, mikä saa jo mielikuvituksen laukkaamaan. On aika jännittävää mennä kerrostaloasuntoon, kun ei oikein tiedä, minne on menossa, mutta kyseessä on kidnappaus. Vapaaehtoisesti. Väistämättäkin mieleen tulee, että mitä jos tämä ei olekaan vain peliä? Järki sanoo, että yritys ei ehkä olisi pystyssä, jos joutuisimme aidosti napatuiksi, mutta silti… Löydämme oikean oven ja meidät päästetään sisälle. Vähän jännittää, eikä tunnelma ole ihan leppoisa. Kuulemme säännöt ja sitten huoneeseen, aika alkaa nyt!

On vaikea kuvailla pelin kulkua paljastamatta mitään huoneesta tai juonesta. Sen vain sanon, että yhteistyöllä pääsimme tunnissa pitkälle, mutta emme loppuun asti. Lavastus on hieno ja tilanteeseen sopiva, tunnelma on saatu luotua todelliseksi. Ennen pelin alkua jännitin, tuleeko lukitun huoneen paniikki, mutta ei tule. On metkaa tutkia paikkoja, vähän kuin olisi toisten nurkissa nuohoamassa. Huoneessa on paljon erilaisia ratkaistavia pulmia ja sieltä löytyy vihjeitä, jotka opastivat eteenpäin.

Ehkä ihanneporukka kidnapped-peliin olisi kolme tai neljä, en tiedä, tuntuu vain siltä. Kaikkien on kuitenkin oltava perillä siitä, mitä muut tekevät ja asioita on pähkäiltävä yhdessä. Yksi asia johtaa toiseen ja kahden porukalla ainakin osa tehtävistä jää vähän vaiheeseen, eikä pelissä pääse eteenpäin. Tarvittaisi useammat aivot ajattelemaan.

Heti tuli pakottava tarve päästä pelaamaan uudestaan. Samaa peliä ei voi pelata toista kertaa tai ainakaan siinä ei ole mitään ideaa, mutta Live Exit Games tarjoaa mahdollisuuden mennä tiirailemaan kavereita, jotka pelaavat peliä. Live Exit Gamesiin on tulossa toinenkin huone, joka toistaiseksi oli vähän vaiheessa. Myös muita pelipaikkoja on ja ymmärtääkseni kaikki ovat erilaisia. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan. Koukkuunhan tähän jäi!

Mikä: Live Exit Games Turku
Missä: Yliopistonkatu 12b, keskusta, Turku
Palvelu: Sopivaa.
Tykkäsinkö: Hillittömästi.
Oliko kallis: Kahden peli 78 €, minusta ei paha ollenkaan.
Menisinkö uudestaan: Kyllä, heti kun mahdollista.
Montako tähteä elämykselle kun 1=pettymys ja 5=älyttömän hyvä: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 5

Pakopelipaikkoja:
Live Exit Games Turku (yksi peli, toinen tulossa)
Room Escape Tampere (kaksi peliä)
Escape Room Helsinki, Helsinki (kaksi peliä)
Real-life Room Escape, Turku (yksi peli)

Kirjoittamattomia aiheita

18 sunnuntai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Alkoholi, Arvostan, Arvostelen, Kala, Kirja, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Lautapeli, Liha, Lontoo, Matkailu, Perinteinen, Radio, Resepti, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri, Teatteri, Televisio, Televisiosarja, Tove Jansson

Aika se vain kuluu ja aikaa kirjoittamiseen ei tahdo löytyä. Sitten kun löytyy aika ja istun koneen ääreen, en muista yhtäkään niistä aiheista, mistä olen halunnut kirjoittaa. Kyseessä lienee tyhjän paperin syndrooma.

Itseäni helpottaakseni ja teille miljoonille lukijoilleni teaseriksi eli houkutteeksi kirjoitan tähän niitä aiheita. Niistä joko tulee tänne blogiin myöhemmin jotain tai ei.

ELOKUVA
Frozen

JUOMA
Bulmers
Freixenet Brut
SwissMiss-kaakao
Nordqvistin teet

KIRJALLISUUS
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?
Tuula Karjalainen: Tove Jansson
Tove Jansson: Kesäkirja
Viime vuonna lukemani kirjat -listaus
Lukupäiväkirja

KONSERTTI
The Ukulele Orchestra of Great Britain

LEHTI

MATKAILU
National Express, Lontoo
Citycruises.com, Lontoo
King’s Cross, Lontoo
Trip Advisorin plussat ja miinukset
IC2:n kiva vaunu

MUSIIKKI

MUSEO/NÄYTTELY
Luonnontieteellinen museo, Natural History Museum, Lontoo
Helmi Koiviola, Tampere
Kaupunkipuutarha, Tampere

PELI
Splendor
Child of Light
Domino

RADIO
Candellight Radio
Aallon Dynastian uusiutuminen

RAVINTOLA
Grilsson, Tampere
Pizpala, Tampere
Raholan Kioski, Tampere
American Diner, Tampere
Picasso, Tampere
Artturi, Tampere
Pyymäen Oma, Tampere
Katmandu, Tampere
Siilinpesä, Virttaa
Gammon Rasher, Lontoo
Spaghetti House, Covent garden, Lontoo
The New Inn, Lontoo
Pret a manger, Lontoo
Pinella, Turku
Classic Pizza, Tampere
Pure Bite, Tampere
Plevna, Tampere

RESEPTI
Pelmenit
Banoffee
Kanaliemi
Rumakas munakas

RUOKA
Bangers and Mash
Fish and Chips
Hogbites – Possunaksut
Bertie Bott’s Every flavour beans
Kondensoidun maidon keittäminen
Afternoon tea, Lontoo
Nauravat nakit

TEATTERI
Leijonakuningas – The Lion King, Lontoo
Sormet hunajapurkissa, TTT, Tampere
Ihan k***ssa, TTT, Tampere
Kainon laulu, TTT, Tampere

TELEVISIO
Tervetuloa Ruotsiin!
Extant
Syke

Ja näin, listaamalla näitä on yritetty selättää tyhjän paprein syndroomaa pari tuntia. Sitten lasillinen kuohuvaa loman päättymisen kunniaksi ja kirjoittamaan…

Kimble – peli suoraan saatanasta

06 tiistai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Peli

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Lapsen kanssa, Lautapeli

Jokainen 1968 vuoden jälkeen syntynyt ja joku vieläkin vanhempi on pelannut koko lapsuutensa Kimbleä. Hirveä vale. Minä en ole pelannut (kuin jonkun hassun kerran) ja eilisen kokeilun jälkeen olen vakuuttunut, etten pelaa vastakaan.

Mikä peli se sellainen on, missä vai kutosella saa lähteä liikkeelle ja kun noin sadan ykkösen ja kolmosen jälkeen pääsee eteenpäin, tulee kaveri ja syö ja palauttaa lähtökuoppiin? Sitten alkaa se saakelinmoinen naksutus alusta. Ei se mitään ala. Se vain jatkuu ja jatkuu.

Vauhdikasta peliä.

Vauhdikasta peliä.

Ja mihin se peli päättyy? Siihen, että omat nappulat ovat kiertäneet kehän ympäri ja pääsevät kotiin tasaluvuilla. TASALUVUILLA! Kyllä täytyy perille päästä kunhan saa jonkun numeron joka ylittää sen vaadittavan luvun.

Lavastettu tilanne, jossa yksi punainen on päässyt liikkeelle.

Lavastettu tilanne, jossa yksi punainen on päässyt liikkeelle.

Ja että pelataan loppuun asti. Ettei riitä että yksi voittaa ja sitten mennään saunaan/oluelle/jääkaapille, vaan kaikkien täytyy naksutella itsensä koko kierros ympäri ja kotiin tasaluvuilla. Kyllä siinä kärsivällisyys kasvaa.

Josko jotain postitiivistakin, niin Kimble on suomalainen peli, jonka parissa ilmeisesti hyvin usea suomalainen lapsi on varttunut. Helppo peli, jossa on helpot säännöt. Lapsikin sen ymmärtää, minä en.

Peli: Kimble
Mistä: Lapsen kaapista
Vaikeusaste: Helppo.
Säännöt: Helpot
Pelin kesto: Sanovat 20-40 min. Sanon: koko elämän.
Monelleko pelaajalle: 2-4.
Pelaisinko uudestaan: Kyllä varmaan kuitenkin kaikesta huolimatta.

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...