Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Monthly Archives: marraskuu 2014

Testissä nopsakka lounas

26 keskiviikko Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Eines, Kala, Keitto, Stockmann

Olen noudattanut erilaisia ruokavalioita vuosikausia. Toisessa ei ole saanut syödä hiilihydraattia, toisessa ei rasvaa, yhdessä laskettiin palloja, toisessa kaloreita ja kolmannessa syötiin pahoja keittoja. Yhtä kaikki, missään ei ole saanut syödä eineksiä, vaan on painotettu puhtaita ruoka-aineita. Vaan nytpä olen heittäytynyt pahilaiseksi ja alkanut syödä normaalisti. Olen myös ryhtynyt kiireiseksi ja ruvennut alittamaan aitaa sieltä, mistä se on matalin…

Menin Stockmannille ja hämmästyin. Voi sitä einesten ja valmisruokien määrää. Siellähän oli vaikka mitä. Myyjättäreltä tiedustelin, että mikä näistä kaikista ei ole ihmiselle pahaksi ja hän neuvomaan, että ainakaan Kokkikartanon sopat eivät sisällä pahuuksia. Sillä kertaa päädyin Stockmannin omaan viritykseen karamellipossusta. Se vei kielen.

Tuli toinen päivä ja menin K-kauppaan. Siellä oli tarjous Kokkikartanon keitoista 1,99 €/kpl. Ei paha. Ostin monta. Ostin myös Täyteläisen lohikeiton. Päädyin testaamaan sen tänään.

Täyteläinen lohikeitto. Huomio tarjoiluehdotukseen.

Täyteläinen lohikeitto. Huomio tarjoiluehdotukseen ja ”Runsaasti lohta”-tekstiin. Otaksuin sen tarkoittavan tuota kortta. Homma roger, kyllä korsi löytyy.

Ai ai, miten täyteläiseltä se näyttääkään mikrosta saavuttuaan.

Ai ai, miten täyteläiseltä se näyttääkään mikrosta saavuttuaan. Miltä tuoksuu? Kalalta. Hyyyyy, se on aina huono enne, kun kala haisee kalalta.

Hämmennys ja kas, näkyiskö pieni pala sipulia, ehkä hieman porkkanaakin?

Hämmennys ja kas, näkyiskö pieni pala sipulia, ehkä hieman porkkanaakin?

Näin kertakaikkiaan.

Näin kertakaikkiaan. Keitin munan lisätäkseni täyteläisyyttä ja löysin kuivahtaneen persiljan.

Ei sillä eikä millään, ei voi 2 eurolla paljoa odottaa, mutta missä on kuvan lohi? Pallosta puuttui sana ”lisää” -> LISÄÄ Runsaasti lohta. Markkinointi antoi ymmärtää enemmän kuin ymmärsi antaa, mutta kyllä nämä keitot kahden sopan kokemuksella (olen testannut myös pinaatin) hakkaavat diettikeitot mennen tullen.

On kai se jollekin mustikkakin eksoottinen

23 sunnuntai Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Kuultuani silkkaa hyvää VR:n kahden nakin hodareista ja monipuolisilla lisukkeilla sisustetuista leivistä päädyin kuitenkin ostamaan reissuherkuksi junaan tällaisia Exotic snacks – eksoottisia snäksejä, joissa oli niinkin eksoottisia marjaksia kuin mustikoita, karpaloita ja kirsikoita. Iloisesti yllätyin, sillä näissä ei tulkintani mukaan ollut lisättyä sokeria, toki korjatkaa jos olen väärässä, mutta niin olivat makoisia ja menivät niin välipalasta kuin herkustakin. Ostin toistekin.

Eksoottisia snäksejä

Eksoottisia snäksejä

Kävisin Turus ja järkyttysin

23 sunnuntai Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Juoma, Matkailu, Ravintola, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ravintola, Turku

Olivat avanneet Turkuun Suurtorin Joulumarkkinat. Siitä turkulaisille pisteet, että markkinat ovat kivat, vaikkei sieltä niin ostettavaa löydykään, ja olivat lumen sinne saaneet parahiksi satamaan ja hämärässä oli kaunista. Suurtorin alue on tottavie hienoa nähtävää, sinne tulee muunkin turistin kuin kulttulinaristin suunnata. Turku on siis kauneimmillaan kesällä (kuten kaikki Suomen kaupungit, paitsi Lahti, sanovat) ja pimeällä, voitaisi tästä päätellä.

Suurtorin tunnelmallisilla kujilla.

Suurtorin tunnelmallisilla kujilla.

Edelleen ihan kujalla.

Edelleen ihan kujalla.

Hyvä on huudella Tampereen kuusen muodosta kun oma on noin pieni!

Hyvä on huudella Tampereen kuusen muodosta kun oma on noin pieni!

Olimme liikenteessä parahultaisesti klo 17 aikaan, joten sen lisäksi, että olivat avanneet markkinat, myös siltä päivältä sulkivat ne. Varpaat olivat paleltuneet kesäkengissä ja suu napsasi kun glögiä teki mieli. Siirryimme opiskelijain suosimaan Bremer-ravintolaan glögille. Ja kuinkas sitten kävikään??

Bremeristä ei kyllä tunnelmaa puutu.

Bremeristä ei kyllä tunnelmaa puutu.

Glögi 4 €, älkää  nyvviittikö!

Glögi 4 €, älkäänyvviittikö!

Kaksi alkoholitonta glögiä maksoi yhteensä 8 €. Maku oli kuin suoraan Marlin tölkistä. Ymmärrän, että elämykselle ja baarissa istumisellekin on hintansa laskettava, mutta joku raja nyt kuitenkin. Ei voi maksaa lasillinen glögiä neljää euroa. Kyl mää niin kauhiast pal järkyttysin!

Lehtilöytöjä

19 keskiviikko Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kirja

Kesken päivän syntyi ihmiseen syvä vitutus. Ihminen meni lehtiosastolle ja mietti, mitä ostaisi, kunnes tajusi, ettei nyt pahaan mieleen sovi ostelemaan ruveta. Teki hän kuitenkin löydön ja nykyajalle tyypillisesti valokuvasi löydöksen, jotta voisi esitellä asian Joulupukille.

Parahin Joulupukki, tänä vuonna olen ollut kilttinä. Toivoisin (muutaman muun toiveen lisäksi) saavani jomman kumman näistä kivoista lehdistä.

Parnasso ja Kirjat

Parnasso ja Kirjat

En tarvitse vuositilausta, vaan näytteen vain, kumpi olisi kivempi mahdollista vuositilausta ajatellen.

Juustoiset iltapäiväkahvit

18 tiistai Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Juusto, Kulinarismi, Stockmann

Työystäväni, työtoverini luki aamukahvin lomassa K-ryhmän ruokaohjelehdykkää ja puhisi, ettei voi ymmärtää, mitä tekoa on viikunahillolla. Samaan hengenvetoon hän tuli myös todenneeksi, ettei ylipäätäänkään ole koskaan maistanut viikunaa. Ah, mikä ihana tekosyy koko työyhteisölle viettää kevyt iltapäiväkahvitauko viikunan äärellä.

Kaikki tarvittava löytyi Stockmannin herkusta. Suosittelen palvelevia tiskejä jokaiselle herkkusuulle. Näytin hillopurkkia ja sanoin, että näille tarttis jotain kahta. Suosittelujen lisäksi sain muutamat maistiaiset. Saman maistelun ilon sain kokea viime viikolla leikkeletiskillä. Palvelu on parasta!

Tuore viikina, viikunahillo, kuivattuja viikunoita, herkkujuustoja ja voikkukeksejä.

Tuore viikina, viikunahillo, kuivattuja viikunoita, herkkujuustoja ja voikkukeksejä.

Juustoisten iltapäiväkahvien lopputulos: Täydet vatsat ja yksi uusi viikunan ystävä.

Sitko mää sinne Sitkoon pääsin

16 sunnuntai Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Kulinarismi, Pizza, Ravintola, Tampere

Sitko on melko uusi tulokas Tampereen ravintolanäkymässä. Onko hyvä suomennos skenelle tuo näkymä? Sitko sijaitsee Näsilinnankadulla. Olen useammin kuin kerran kulkenut sen ohi ilta-aikaan. Ravintola on erittäin houkuttelevan näköinen. Vähän hallimainen näkymä, mustat seinät, katto korkealla ja todella makeat, lämpimänväriset valot sekalaisesti roikkumassa katosta. Mieleen tulee taivaalla leijuvat thaimaalaiset paperilyhdyt, vaikka lampuissa ei olekaan varjostimia. Valopisteet vain leijuvat ilmassa. Ikkunateippauksia ei ole, joten kaikki näkyy kadulle ja yksinkertainen on jälleen kerran kaunista.

Iltainen ulkonäkymä

Iltainen ulkonäkymä

Sisään astuessa näkymä senkuin vahvistuu. Pöytiä on yllättävän paljon ja asiakkaita myös, vaikka on arki-ilta ja kello vasta puoli kuusi. Pöydissä ei ole liinoja ja tuolit ovat sekalaisia puutuoleja. Juurikin sellaista harkitun huoletonta, ei missään nimessä huolimatonta. Ravintolatila jakautuu kolmeen osaan: baariin, ruokailuosaan ja avokeittiöön. Ehkä niukka sisustus ja korkea huone tekevät sen, että ravintolassa kaikuu kovasti. Annoin itseni ymmärtää, että kaikuun on tulossa muutosta.

Sitkoa on verrattu helsinkiläiseen pizzaihmeeseen Putte’s bar and pizzaan. Eikä ihme, onhan tämä Sitko pizza & bar. Sisustus on jotensakin saman tyyppistä ja pizzat tilataan tiskiltä. Kokemukseni molemmista on myös sinänsä samanlainen, että molempia arvostetaan paljon, paikat ovat karulla tavalla tyylikkäitä ja ruokalista varsin yksinkertainen. Molemmissa myös kävi niin, että odotukset olivat hypetyksen vuoksi korkealla ja kokemus jäi vähän latteaksi.

Keskityn nyt taas vallan tähän Sitkoon. Asiakaspalvelu on ihan hyvää, ei mitään ihmeellistä kuitenkaan. Vähän hätäistä ehkä joko kiireen tai kiireiisen tunnelman luomisen vuoksi. Minä tilasin kauden pizzan ja seuralaiseni salamipizzan. Sitkoa on kehuttu rapeapohjaisista pizzoista. No joo… olihan se ihan rapeaa, mutta mielestäni pohja saisi olla vielä ohuempi. Taikina oli varsin sitkeä, liekö ravintolan nimikin siitä? Kyllä kuitenkin veitsellä pitäisi pystyä leikkaamaan, mutta vääntämiseksi meni. Ilmeisesti pizzassa oli jotkut valmisleikkaukset, mutta ei niistä juuri apua ollut. Reunaa oli varsin leveästi, sehän nyt on kuitenkin vain pullaa. Ulkonäkö on tietty kiva paksulla reunalla, mutta syötävää jää kovin vähän. Ei sitä pelkkää reunaa jaksa järsiä kovinkaan paljoa. Päällystettä pizzoissa oli aika vähän, eikä sillä, ei sitä nyt mahdottomasti tarvikaan olla, mutta pizza oli maukas ainoastaan keskeltä, johon oli eksynyt vähän enemmän päällysteitä. Sen vuoksi ensimmäisen haukkaukset reunasta tuntuivatkin aika mauttomilta. Kauden pizzassa pähkinät antoivat makuun oman kivan lisänsä. Pizza oli siis ihan jees, mutta hinta-laatusuhde ei ollut ihan kohdallaan. Jälkkäreitä ei ollut tarjolla, mutta kuulemma tulossa jossain vaiheessa.

Kauden pizza: sieniä, sipulia, pekonia, pähkinöitä, valkosipulia (ainakin)

Kauden pizza: sieniä, sipulia, pekonia, pähkinöitä, valkosipulia (ainakin)

Salamipizza

Salamipizza

Oli kiva päästä kokemaan Sitko pitkän odotuksen jälkeen. Ehkä odotukset olivat liian korkealla tai ehkä loistavaa pizzaa vaan ei saa muualta kuin kotigrillistä tai -uunista, mutta valitettavasti edelleen parasta Sitkossa on näkymä ulkoa sisälle pimeässä illassa.

Ravintola: Sitko pizza & bar
Missä: Näsilinnankatu 22, keskusta, Tampere
Palvelu: Ihan okej.
Tykkäsinkö: kokonaisuus kaikkiaan hyvä, ruoka ei vain ihan vastannut odotuksia.
Oliko kallis: Laatuun nähden vähän arvokas, ei sentään kallis.
Menisinkö uudestaan: Saattaisin mennä, mutta saattaisin mennä johonkin muuallekin.
Montako pizzaa annan, jos 1=Saarioisten lättypizza ja 5=itse tehty pizza grillissä pizzakivellä: 4
Seuralaisen pizzoitus: 3

Arvostelu riippuu asteikosta

15 lauantai Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Konsertti, Musiikki, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ärsyttävää, Hans Välimäki, Kotiruoka, Kulinarismi, Kulttuuri, Pizza, Ravintola, Resepti, Televisiosarja

On aika vaikea arvostella ravintoloita tai ruokia tasapuolisesti ja puolueettomasti. Kun en silviissiin mikään valtakunnan virallinen arvioitsija olekaan, niin voin arvioida juuri niinkuin haluan. Omiin valintoihini vaikuttaa nykyään hämmentävän vahvasti muidenkin mielipiteet. Kun etsin ravintolaa illaksi, tutustun mielipiteisiin netissä tai kysyn facebookilta. Toivottavasti arvioistani kulttulinaristina on joskus iloa tai hyötyä jollekin.

Sen lisäksi, että arvostelu riippuu asteikosta, mitä kohta pohdin vähän lisää, se riippuu aina arvostelijasta, arvostelijan kokemuksista ja siitä päivästä ja hetkestä, mikä juuri silloin on. Nuorempana näin laajasti ja paljon erilaisia teatteriesityksiä, joten minusta on teatterin suhteen tullut aika kranttu. Komedia on harvoin hyvää ja draama usein liian kevyttä tai pateettista. Yritä siinä sitten elämystä kokea. Ravintolaruoka on usein hintaansa nähden liian mautonta tai mikäli se on maukasta, se laittaa epäilemään, että soosit on tehty jauheista ja annos lämmitetty mikrossa. Ruoka, jonka kovan tason kokki tekee kokkiohjelmassa, joka tavalliselle tallaajalle olisi elämys, on suuren luokan arvostelijalle ”hirveetä paskaa, miten sä kehtaat esittää mulle tällasta???”

Kulttulinaristin blogissa arvostelut ovat kulttulinaristin (tai joskus ehkä myös jonkun muun) omia näkemyksiä ja niihin voivat ihan vapaasti vaikuttaa mielentilat ja ennakkoluulot. Jos kaikki elämykset, annokset ja ravintolat arvoiodaan tähdillä yhdestä viiteen, ei voi tietää, mikä on yksi tähti ja mikä viisi. Onko kaikki blogin arvostelut vedetty samalle viivalle ja arvosteltu tasa-arvoisesti toisiinsa verraten vai mitä häh?

Lanseeraankin tässä kulttulinaristin arvosteluasteikon. Kun arvostelen jotain, kerron, mikä on asteikko. Esimerkkinä pizza: Montako tähteä (tms.) annan pizzalle, kun 1=Saarioisten lättypizza ja 5=kotigrillissä tehty ohutpohjainen, rapea pizza. Katsotaan, onnistuuko moinen arvostelu.

Minulla on henkilökohtainen Alkon täti

14 perjantai Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Juoma, Ruoka, Yleinen

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Alkoholi, Arvostan, Kotiruoka, Kulinarismi

Ja se on hienoa se.

Viini ei ole minun juttuni. Juon viiniä ainoastaan humaltumistarkoituksessa. Ihana ajatus olisi illan hämärtyessä käpertyä vällyyn, lukea hyvää kirjaa ja nauttia lasillinen viiniä. Mutta nautintoa en viinistä saa. Eikä voi sanoa, etten olisi yrittänyt. Sanotaan, että jos jotain uutta maistaa 15 kertaa niin johan alkaa maistua. Höpön löpön, olen maistanut ehkä kuusikintoista kertaa. Mieluummin käperryn vällyn alle laadukas, kuiva siideri… tai ainakin siideri lasissa.

Huomenna illalla olen saava ankan rintaa vanhan ystävän luona. Tehtäväkseni tuli tuoda viini. Menin Stockan Alkoon ja toivoin, että henkilökohtainen Alkon tätini on paikalla. Olikin. Kauppatapahtuma eteni kutakuinkin näin:

Minä: Tarvitsen ankalle sopivaa viiniä.
Alkon täti: Millaisestas viinistä sä tykkäät?
Minä: En tykkää viinistä, mutta ymmärtääkseni ankan tarjoaja pitää ja tietääkin niistä. Siksi olen sinun pakeillasi.
Alkon täti: Paljonko haluat pullosta maksaa?
Minä: Ehkä noin kympin, mutta ei sen niin väliä.
(Joskus aikoinaan kympin pullo oli hyvä, en tiedä, onko tilanne muuttunut)
Alkon täti: Pinot noir sopii mainiosti ankalle. Ota tästä tällainen (jonkun maalainen jonkun niminen, en muista) punkku. Tämä on parasta ankalle.
Minä: Haluan toisenkin pullon. Otanko samanlaisen vai jonkun muun?
Alkon täti: Ota joku muu. Mennäänpä tänne Chile-osastolle ja otat tämän chileläisen (jonkun nimisen, en katsonut) punkun.
Minä: No mitä mä sitten sanon kun vien nämä?
Alkon täti: Sanot, että pinot noir sopii upeasti ankalle ja näissä kahdessa on sama marja, mutta ovat aivan eri viinit.
Minä: Ja että näihin viineihin mä sitten pohdintani jälkeen päädyin. Entä mitä mä sitten sanon kun näitä maistellaan?
Alkon täti: Että tukevatpa nämä hienosti ankan makua.
Minä: Kiitos. Onpa mahtavaa, kun minulla on tuollainen oma Alkon täti.

Suosittelen lämpimästi muillekin sekä Alkon tätiä tai setää että muun palvelevan kaupan tätiä tai setää. Työllistetään asiantuntevia ihmisiä. Arvostetaan asiantuntijuutta. Maksetaan vaikka muutama euro enemmän siitä, että saadaan hyvää ja asiantuntevaa palvelua kuin että tilataan joiltain monikansallisilta nettifirmoilta jotain, millä ei välttämättä ole mitään takuita. Niin saadaan edes joitain työpaikkoja pysymään täällä Suomessa. Tuotannon voi viedä ulkomaille, mutta henkilökohtaista palvelua onneksi ei.

Opettavat lapsille Mustanmakkaran syönnin ihan väärin

12 keskiviikko Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Kulinarismi, Ravintola, Santeri Vuosara, Tampere

Hirvittävä vääryys tapahtuu päiväkodeissamme ja kouluissamme vuodesta toiseen. Lapsille tarjotaan kuumaa sian makkaraa eli tutummin Mustaamakkaraa perunamuusin kanssa ja laitetaan syömään se haarukalla. Mitämitämitä???!!!

Ainoa oikea tapa nauttia tamperelaista päiväkotien suosikkiruokaäänestyksessä hyvin korkealle sijalle noussutta perinneherkkua on seuraavanlainen: Ostetaan Laukontorilta Tapolan kioskista mustaa tai mörköä – tai mikä nyt parhaiten suuhun sopii – niin monta pötköä kun meinataan syödä, tilataan myös puolukkahilloa ja koko porukalle pikkupurkit maitoa (sinistä, ei mitään rasvattomia hömpötyksiä). Nautitaan paperiin käärittynä, puolukkahilloon tökkien Laukontorilla lokkeja väistellen. Huomio vääräuskoiset: Todellakaan ei laitetaan mitään sinappeja ja ketsuppeja, hyi, tavalliset makkarat erikseen!

Kirjoituksen loppupuolella esitän kuvien avulla oikean ja väärän syöntitavan.

Jos ei ole Laukontorilla kioskia, niinkuin ei nyt talvella näyt olevan, niin voi ostaa Tammelantorilta jos siellä on tai vierailla Mustamakkarabaarissa Lielahden kauppakeskushelvetissä. Mustansa voi nauttia siellä tai kotona, mutta siellä pyrkivät laittamaan mörön alle pahvilautasen eivätkä anna käärintäpaperia ellei sitä osaa pyytää. Haarukoita ja veitsiäkin tarjoavat. Kotona syödessä taas voi sattua virhe, että laittaa itse makkaran lautaselle.

Mörköbaarin nettisivulla tyttö hymyilee, mutta baarissa henkilökunta ei hymyile. Palvelu on tylyä, mutta pääasiassa asiallista. Eikä siinä mitään hymyjä tarvitakaan. Mörkö mörkönä ja sitte kotio tai tarjousten perään. Hinnat ovat ruoaksi varsin kohtuulliset. Koko perheelle sopivasti mustaamakkaraa, grillikylkeä ja kyljen kanssa muusia (siis kaksi eri ruokaa) maksaa noin 15 €. Niin, sieltä saa siis muitakin Tapolan tuotteita kuin mörköä. On erilaisia makkaroita, lihapullia, varsin mehukasta grillikylkeä ja maukasta muusia.

Ravintola muistuttaa ruokalaa ja niin pitääkin. Taustalla soi radio ja ruoan voi syödä takki päällä kuten torillakin. Roskat viedään itse roskikseen ja käsipaperia saa annostelijasta. Ei mörköä syödä kuin mitäkin kurmettia, vaikka Santeri Vuosara Uusi Mustamakkara -kirjassaan vähän siihen suuntaan viittaakin. Arvostan toki sitäkin, että keksitään uusia reseptejä. Olen ostanut kirjankin, mutta reseptejä en ole kokeillut enkä maistellut. Haa, paitsi yhtä samaisen Santerin ruokakurssilla.

Ravintola: Lielahden Mustamakkarabaari
Missä: Harjuntausta 8, Lielahti, Tampere
Palvelu: Ei mitenkään hääppöstä.
Tykkäsinkö: Tottakai, aina.
Oliko kallis: Ei, kallis ei ollut.
Menisinkö uudestaan: Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan…

Ei näin.

Ei näin.

Vaan näin.

Vaan näin (paitsi että ei lautaselta!!).

Luulevat turkulaiset ja muut suomalaiset varmaankin, että Mustamakkara on vain viisaiden tamperelaisten keksintö. Ei se kuitenkaan niin ole. On sitä mustaa keksitty muuallakin. Espanjalaiset syövät Morcillaa ja englantilaiset Black Puddinkia. Siitähän se haloo syntyikin, kun tamperelainen espanjalaisravintola Salud jäi kuuleman mukaan kerran ilman Morcilla-lähetystä ja käyttivätkin espanjalaisen version sijaan Mustaamakkaraa. Onhan se niinkin, että ei tamperelaista sopisi espanjalaisessa ravintolassa espanjalaisena myydä. Kai. Blood sausage -Wikipedia kertoo kätevästi, missä kaikkialla maapallollamme on mahdollista nauttia mustan eri versioita.

Jos olet jostain syystä säästynyt Mustalta tähän asti, älä säästy enää!

August von Trappe Matkailutalossa ja Sitko Näsilinnankadulla

12 keskiviikko Mar 2014

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hans Välimäki, Kulinarismi, Pizza, Ravintola, Ravintola.fi, Tampere

No mutta ovatpa mukavan oloisen ravintolan avanneet Tampereen keskustaan Hans Välimäki ja Restamax. Nettisivu aukeaa tästä näin. Nettisivun ja listaan tutustumisen perusteella varsin kiinnostava kohde. Raportoin myöhemmin.

Tänään aion testata Näsilinnankadulle ilmestyneen Sitko-pizzalan. Ohkoisesti harmittaa, ettei ravintolalla ole nettisivua. Nykyään on alkanut kiinnostaa ravintoloiden tutkiminen netissä eikä pelkkä facebook-sivu anna sitä informaatiota, mitä ravintolasta kaipaisi. Muutaman kerran ilta-aikaan ohiajaneena ravintola näyttää oikein, oikein kivalta. Odotan innolla myös sisätiloihin ja tarjontaan tutustumista.

← Older posts

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...