Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Lontoo

J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi

07 tiistai Hel 2017

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Elämys, Kirja, Kulttuuri, Lontoo, Tammi

Piti sekin päivä vielä nähdä, että sai käteensä uunituoreen Harry Potterin.  Siitä on toki tovi aikaa. Se oli 8.11.2016. Valehtelisin, jos väittäisin, että luin sen yhdeltä istumalta. Sen sijaan sanon, että olisin voinut lukea sen yhdeltä istumalta.

Kirottu lapsi, etukansi.

Kirottu lapsi, etukansi.

Kirottu lapsi, takakansi.

Kirottu lapsi, takakansi.

Olisin siis halunnut lukea koko tarinan kerralla, mutta ensimmäisenä iltana ilmestymisen jälkeen puolen yön maissa sain komennettua itseni sulkemaan kirjan ensimmäisen näytöksen loppuun. Näytöksiä on kaksi, joten loppuun sain lukea kirjan seuraavana päivänä.

Kyseessähän on kahdeksas Harry Potter -kirja, joka kertoo Albus Severuksesta, Potterin pojasta. Se on kirja juu, mutta se on samalla näytelmän käsikirjoitus. Kyseistä näytelmää esitetään Lontoossa loppuunmyydyille saleille. Mietin, miten jouheva tarina voi olla, kun se on kirjoitettu näytelmän muotoon. Kerronta jää vähemmälle ja tilaa annetaan enemmän dialogille.

Suurena Harry Potter -fanina, kaikki kirjat heti ilmestymisen jälkeen luettuani en uskaltanut toivoa, että vielä saisin joskus sen kokemuksen. Siksi hengähdinkin hetken ensilehdillä, enne kuin uppouduin itse tarinaan.

Hengitys sisään, hengitys ulos. Ja toisto. Ja siitä se lähtee...

Hengitys sisään, hengitys ulos. Ja toisto. Ja siitä se lähtee…

Ja näytelmämuodosta viis, tarina tempaisi minut välittömästi tuttuihin tunnelmiin ja maisemiin ruuhkaiselle King’s Crossin rautatieasemalle, josta juna on juuri kotvan kuluttua lähdössä kohti Tylypahkan noitien ja velhojen koulua. Minkä vaikutuksen kirjat ovatkaan aikoinaan tehneet, kun kaikki piirtyy mieleen sellaisena kuin silloinkin. Mielikuvitus, se on niin paljon parempi maisemamaalari kuin elokuva hienoimmillakaan tehosteilla. Onneksi sain aikanaan lukea kirjat ennen elokuvia.

Kuten en yleensäkään, en nytkään tee paljastuksia. Minusta on hienoa, että tarina kertoo seuraavasta sukupolvesta Harry Potterin sijaan. Harryn tarina lienee jo koluttu. Olisi voinut olla tylsääkin palata Harryn keski-ikäisiin seikkailuihin, toki häntä ja muitakin hänen aikalaisiaan tarinassa sivutaan.

En tiedä, miten itse näytelmä toimii (muuta kuin takuuvarmasti hienosti ja upeasti, mutta tarinana) sellaiselle, joka ei ole lukenut kirjoja tai edes nähnyt elokuvia. Varmasti näyttää hienolta, miltä sitten näyttääkin, mutta tarina voi olla historiaa tuntemattomalle sekava. Mutta hän ken on Potterinsa kunnolla opiskellut, nauttii teoksesta varmasti.

Oliko ne kirjalliset Potter-elämykset sitten tässä? Vai vieläkö saa joskus yllättyä?

Jaa-a, Professori McGarmiwan sanoin: ”Urheus ei oikeuta tyhmyyttä. Aina pitää ajatella. Ajatella mikä on mahdollista.”

Kirjailija: J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne
Kirja: Harry Potter ja kirottu lapsi
Alkuperäinen teos: Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two
Kustantaja: Tammi
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
ISBN: 978-951-31-9276-1
Sivuja: 446
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Kyllä. Joskus vieä luen kaikki Potterit putkeen. Ehkä.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Elokuvat alkuperäiskirjoista ovat olleet paikoin onnistuneita ja paikoin keskinkertaisia. Ehkä ensimmäisten aikaan tekniikka ei vielä ollut riittävä. Loppua kohti paranivat, kuten varmasti budjetitkin. Ehdottomasti haluaisin nähdä tämän elokuvana myös. Ja teatterina ennen kaikkea.
Montako tähteä: *****

Oopperan Kummitus – The Phantom of the Opera

06 keskiviikko Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Teatteri, Yleinen

≈ 3 kommenttia

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Elokuva, Helsinki, Kulttuuri, Lontoo, Musiikki, Musikaali, Orkesteri, Perinteinen

Hyvin nuorena näin, tai paremminkin koin, Oopperan Kummituksen Lontoossa. Niin kokonaisvaltainen elämys se oli. Unohtumaton ja vaikuttava. Miten vanhempani minut sinne osasivatkaan viedä? Jäin koukkuun ja sittemmin näin samaisen Lloyd Webberin version Tukholmassa, tosin tukholmaksi esitettynä, muistaisin. Sekin oli ihana.

Joskus Oopperan Kummitus -kiertue tuli Suomeen ja pieni pettymys tuli, kun kyseessä oli jäähalliesitys eikä se ollutkaan Lloyd Webberin versio, vaan joku muu. Tarina oli sama. Jotenkin minulla olisi mielikuva, että Kummituksesta on tehty elokuvakin, siis joskus aikaisemmin, tarinalle uskollinen mutta musiikiltaan eri. Äkkihakemalla en löydä sitä netistä. Ainakin sellainen, lavaversiolle hyvin uskollinen ja upealla, sillä oikealla, musiikilla höystetty elokuva valmistui vuonna 2004. Sitä on katsottu ja kuunneltu sekä elokuvissa käyty katsomassa Finnkinon välittämä esitys jostakin juhlanäytöksestä Lontoosta.

Olen niin toivonut, että perheenikin saisi kokea sen elämyksen, minkä minä nuorena. Siinä vaiheessa kun sain tietää Kummituksen saapuneen Helsinkiin, kaikki liput olivat jo menneet. Päätin unohtaa koko asian.

Ja sitten tulivat Hullut Päivät ja tieto, että yksi näytös myydään kokonaan keltaisilta päiviltä. Lipunmyynti alkoi klo 7. Klo 7.10 näytös oli loppuunmyyty. Koskapa minulla kotona lippujenostonettihai, niin nyt meillä on liput!!!

Kun nyt sitten katsoin Oopperan sivuilta trailerin, pääsi itku. Se näyttää aivan oikealta. Se näyttää juuri siltä, miltä sen pitääkin näyttää. Ehkä en pysty odottamaan!

Afternoon Tea ja risteily Thamesilla

25 sunnuntai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Juoma, Matkailu, Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Lontoo, Matkailu, Nähtävyys, Perinteinen, Ravintola

Tänä aamuna lehdestä lukemani mukaan suomalaisten sanavarastosta on hävinnyt tärkeä sana. Se se on ”hyvää”. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä kertoo, että sitä käytetään kielessämme nykyään hyvin harvoin. Kaikki on typistynyt muotoon ”Päivää” tai ”Iltaa”, mutta hyvin harvoin ”Hyvää päivää” tai ”Hyvää iltaa”. Suonperä veikkaa sen johtuvan koulusta. Että opettajat eivät enää edellytä lapsukaisilta hyvän huomenen ja näkemiin sanomista. Voi pitää paikkansa. Koko juttu löytyy vaikka päivän Kalevasta. Tapakouluttaja: Suomalaisten sanavarastosta on hävinnyt yksi tärkeä sana.

Brittiläinen ei sen sijaan koskaan sano vain ”Afternoon!”, vaan ehdottomasti ”Good Afternoon” ja siihen perään vaikka vielä dear, love tai muu vastaava. Ja Afternoonista kun puhutaan, tulee mieleen peribrittiläinen Afternoon Tea. Iltapäiväteen juuret ulottuvat 1800-luvun Britanniaan, jossa Bedfordin herttuatar Anna kaipasi jotain aamiaisen ja illallisen väliin. Hän päätti ruveta nauttimaan teetä ja jotain pientä. Nykyään Afternoon Tea on käsite ja siitä nauttivat useimmiten hienostorouvat ja turistit.

Iltapäiväteetä tarjoillaan kolmena eri versiona. Yksinkertaisin ja edullisin sisältää teetä ja skonsseja hillolla ja kermavaahdolla. Seuraavalla tasolla on kaikkea muutakin tarjottavaa, kuten leipiä, leivoksia, pikkuleipiä jne. Hienoimpaan versioon kuuluu shampanjakin.

Lontoon arvostetuimpia ja hienoimpia paikkoja iltapäiväteeskentelyyn ovat The Ritz-hotelli ja Claridge’s. Näissä paikoissa teehetki voi maksaa hämmentävän paljon eli noin 50 puntaa per henkilö ja shampanjan kanssa vielä noin kympin enemmän. Edullisempiakin vaihtoehtoja löytyy. Niitä voi tutkailla vaikka British Afternoon Tea Guiden sivuilla. Itse ammensin tietoni Telegraphin sivulta London’s ten best afternoon teas. Sieltä löytyi mainio maisemat ja iltapäiväteen sisältävä, varsin kohtuuhintainen (tarjous 17,50 puntaa) Citycruisesin Thames-risteily.

Metropysäkki Tower Hill, jonne pääsee keltaisella Circle Linella tai vihreällä District Linella.

Metropysäkki Tower Hill, jonne pääsee keltaisella Circle Linella tai vihreällä District Linella.

Risteily lähti Tower Pieriltä Tower Bridgen läheltä. Lähin metropysäkki on Towerl Hill ja siitä kyllä hetken kävelee. Laituri on metrolta katsottuna Tower of Londonin oikealla puolella rannassa luonnollisesti. Viitoitus oli vähän huono. Matka keskustasta kävelyineen päivineen kesti yllättävän kauan. Ainakin puoli tuntia. Vanonen lähti klo 15.30 ja palasi klo 17.00. Oikein hyvän mittainen reissu. Ilma oli tuulinen ja kylmä, joten ulkokannella kuvailu jäi. Sisällä oli ihanan lämmin, eikä tuuli keinuttanut juuri yhtään.

Lähtömaisemana Tower Bridge.

Lähtömaisemana Tower Bridge.

Lähtömaisemassa myös HMS Belfast.

Lähtömaisemassa ihan vastapäätä myös HMS Belfast.

Ensin ajeltiin maailmanpyörä London eyelle asti. Vähän harmitti, että Parlamenttitalolle asti ei menty, mutta sille oli ehkä jokin syy. Sitten käännyttiin ja alkoi selostus. Olisi voinut olla kovemmallakin, mutta toisaalta ei näin ollut häiritsevä.

London eye iltapäiväauringossa.

London eye iltapäiväauringossa.

Joku laiva maisemassa.

Joku laiva maisemassa.

Lisäjuomat kyseltiin (hinnat olivat varsin kohtuulliset) ja kohta jo pöytiin kannettiin Afternoon Tealle olennaisesti kuuluvat kolmikerroksiset tarjottimet. Teetä (tai kahvia tai kaakaota, oh dear) sai niin paljon kuin halusi ja muutkin tarjoilut olivat erittäin riittävät. Laatu oli hyvä. Varmasti Ritzissä kaikki olisi vielä hienompaa ja aidompaa, mutta kovasti nautimme näistä turistille tarjotuista skonsseista, kolmioleivistä eri täytteillä ja pikkuisista leivoksista.

Ihastuttava, runsas iltapäiväteetarjoilu.

Ihastuttava, runsas iltapäiväteetarjoilu.

Toiseen suuntaan ajeltiinkin sitten Tower Bridgen alta kauas, kauas aina uudelle Canary Wharf -alueelle asti. Se oli hienoa nähtävää, koska se oli kuin toinen keskusta. Yllättävä. Ja välillä oli tavallisia asuntoja monen moisia.

Loistokohde turistille. Suosittelen tätä Lontoon matkan must-kohteeksi.

Lähtölaiturin ohiajo.

Lähtölaiturin ohiajo.

Tower Bridgen alitus.

Tower Bridgen alitus.

Canary Wharf.

Canary Wharf.

Risteilyn päätösmaisemia.

Risteilyn päätösmaisemia. Mikä upea valomeri!

Pieni iltakävely vielä upeissa maisemissa.

Pieni iltakävely vielä upeissa iltamaisemissa.

Perinteistä pubiruokaa The New Innissä

20 tiistai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Kala, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Liha, Lontoo, Matkailu, Perinteinen, Ravintola

Yksi Lontoon matkan tavoitteista oli syödä kunnon pubiruokaa. Siihen tarjoutui tilaisuus The New Inn -pubissa, joka sijaitsee rauhallisella St. John’s Woodin alueella kävelymatkan päässä Jubilee line-metrosta. Syöttölän ja juottolan lisäksi The New Innissä on muutama huone väsyneille matkalaisille. Sinne voisin joskus mennä, paikka oli varsin leppoisa.

The New Inn.

The New Inn.

Kuulimme, että yleisesti ottaen lapset saavat tulla pubeihin ennen klo 21 kunhan pysyttelevät ruokailualueella. The New Innissä saimme valita paikkamme vapaasti. Opimme myös, että englantilaisissa pubeissa on aina keittiö ja ruokaa tarjolla. Kotomaassa pubiruoka kuulostaa jotenkin halvalta ja kehnolta, englannissa se on muuta. Ravintolassa käyskenteli kaksi koiraa, jotka olivat ihan kivoja, mutta ruokapöydän ääressä vähän erikoisia. Lapsi kyllä tykkäsi. Miettikääpä onnistuisiko tuo Suomessa.

Tunnelma oli ihanan raukea. Syöjiä oli pari pöydällistä arki-iltana ja varauksia myös parissa pöydässä. Viereisessä pöydässä englantilainen herrasmies nautti iltaruoan ja päivän lehden. Palvelu oli varsin ystävällistä.

Menu ja tunnelmaa.

Menu ja tunnelmaa.

Tilasimme perinteisen Bangers and Mashin ja Fish and Chipsit. Ensimmäisessä on makkaraa, muusia ja kastiketta. Tilaamassani versiossa oli punaviinikastike ja karamelisoitua sipulia. Jälkimmäinen on kalaa ja raneja. Seuralaiseni tilaamassa versiossa ranet olivat jättikokoisia ja kala ihanan rapeaa hyvässä kuoressa. Kamalampaakin on koettu ja se on paksu, lötkö ja rasvaa tirskuja kuori, hyi. Mutta tämä oli herkkua. Juomaksi englantilaista siideriä, totta kai. Ruoat olivat erittäin maukkaita. Isot ranet kala-annoksessa olivat ehkä hiukan liian isot ja perunaiset (hyvä vai huono puoli… vähän molempia), makkara-annoksessa ei ollut kerrassaan mitään valittamista. Annokset olivat runsaat, mutta eivät älyttömät. Hyvää, maukasta, herkullista, täyteläistä. Sitä kaikkea ja enemmänkin.

Bangers and Mash, herramujjee mitä herkkua!

Bangers and Mash, herramujjee mitä herkkua!

Ihanan rapea Fish and Chips -annos.

Ihanan rapea Fish and Chips -annos.

Ravintola: The New Inn Gastro Pub & Hotel
Missä: 2 Allitsen Road, St. John’s Wood, London NW8 6LA
Palvelu: Leppoisaa ja ystävällistä.
Tykkäsinkö: Kovasti.
Oliko kallis: Ei paha, reilua 10 puntaa / perusruoka-annos.
Menisinkö uudestaan: En empisi hetkeäkään.
Montako tuoppia kokonaisuudelle annan, jos 1=normipubi ja 5=laatupubi: 5
Seuralaisen tuopit: 4 (musta se oli tosi kiva, mutta aina on parannettavan varaa)

Possunaksut

20 tiistai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Eines, Hämmästelen, Lontoo, Matkailu, Snack

Lontoolaisessa Tesco-kaupassa olin lentoeväsostoksilla ja joka toisella hyllyllä näkyi veikeään pussiin käärittyjä herkullisen oloisia naksuja, pork cracklingejä. Luvattiin, että on käsin tehty juuri minulle ne ja proteiiniakin on kovasti. Kotva sitten kaikki, missä luki VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN, möi kuin siima, nyt pitää lukea HIGH PROTEIN. Niin tai näin, pienen tuumailun jälkeen päädyin käsityönä tehtyihin possunaksuihin.

HOGBITES Delicious hand-cooked pork crackling, prime pork rind seasoned with cornish sea salt.

HOGBITES Delicious hand-cooked pork crackling, prime pork rind seasoned with cornish sea salt.

Ostin lentoevääksi muutakin, mikä osoittautui hyväksi asiaksi. Possunaksut säilyivät kotiin asti ja illalla lennon jälkeen teki mieli pikkusuolasta. Ilolla possunaksupussi auki ja tätä löytyi:

Kyllä pääsin ymmärrykseen, miksei pussissa ollut läpinäkyvää kohtaa.

Kyllä pääsin ymmärrykseen, miksei pussissa ollut läpinäkyvää kohtaa.

Ihan pienesti jännitti kun en tiennyt oliko kyseessä ihra, nahka vai kieli. Maistoin yhden. Hyi saatana. Ehkä kammottavinta ikinä. Rapea joo, sisältä kylmänrasvainen ja maultaan sanoin kuvaamaton. En päässyt varmuuteen, oliko tuote koiralle vai ihmiselle. Mausta päätellen ehkä ensimmäiselle, mutta pelkäänpä, että kohderyhmä oli kuitenkin jälkimmäinen. Päätin heittää roskiin ja kaikessa järkytyksessäni heitin ne keittiön kivilattialle. Toivottavasti naksun säpäleitä ei enää tule kovasti vastaan. Vielä seuraavana päivänä tuli.

Kyllä, sataan grammaan näitä herkkuja käytetään 300 g kamaraa. Aika jäätävää.

Kyllä, sataan grammaan näitä herkkuja käytetään 300 g kamaraa. Aika jäätävää.

Lyhyttä leipää ja teetä, lovely!

19 maanantai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Juoma, Matkailu, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kulinarismi, Lapsen kanssa, Lontoo, Matkailu, Perinteinen, Stockmann

Tulin tuoneeksi Lontoosta (eli lentokentältä) tuliaiskekseiksi perinteisiä, skotlantilaisia kahvileipiä. Maksoivat siellä lentokentällä ihan järjettömästi. Stockalta saa halvemmalla, vaikkei saakaan kuningattaren kuvalla tai englantilaisella maisemalla. Samaa tavaraa sisältä.

Niin on nätisti pikkuleipä tarjolla luonnollisessa asetelmassa.

Niin on nätisti pikkuleipä tarjolla luonnollisessa asetelmassa.

Koska menivät keksit eli pikkuleivät tuliaisiksi, tarjoutui toinen meillä asuvista yläikäisistä kauppaan ja toi tullessaan myös teetä. Teehen tilkka maitoa sekaan ja sitten kastamaan. Kyllä maistuu Walkerin perheen Aberlourin kylässä valmistama ”Walkers Pure Butter Shortbread” hyvältä hieman teessä pehmenneenä. Eikä ole hullumpaa tuo itse teekään. Kofeiinittomana sopii mainiosti lapsellekin, joka koko Lontoon matkan valitti kun ei saa teetä, vaikka ollaan teen luvatussa maassa. Kaikemmailman yrttiä siinä on ja pitäisi nukuttaa. Kokeillaanpa.

Good night sweetie darling honeypie, meitsi lähtee unosille!

Lontoon 12 465. paras ravintola

19 maanantai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Hämmästelen, Kahvi, Kulinarismi, Liha, Lontoo, Matkailu, Perinteinen, Ravintola

Majoituimme Lontoossa St. John’s Woodin alueella. Oikein mukava asuntoalue metron kakkosvyöhykkeellä, jossa asunnot ovat vielä hinnoissaan. Katsoimme vuokra-asuntoja välittävän toimiston ikkunaa ja järkytyimme syvästi:

Kiva seutu. Kiva talo.

Kiva seutu. Kiva talo.

Kiva seutu. Kiva talo.

KAKSITUHATTA KOLMESATAA PUNTAA PER VIIKKO!!!! Ei mikään asunto eikä seutu eikä mikään muukaan voi maksaa 2300 puntaa per viikko!!!

Alueella on kalliita kauppoja ja ravintoloita, mutta sentään muutakin. Aamioitsimme perheeni kera Trip Advisorin mukaan Lontoon 12 465. parhaassa ravintolassa The Gammon Rasherissa. Kyseessä on pieni perinteinen, uppopaistorasvalta haiseva ravintola. Suomessa sitä ehkä parhaiten kuvaisi sanalla grilliruokala.

Ruokalista.

Tiskin takaa meitä tervehti hymyileväinen englantilainen täti, jonka sanavarastoon taatusti kuuluvat love, oh dear ja lovely. Aamiaisen sai koota osista ja kukin osa maksoi punnan tai vähän alle tai päälle. Kahvi tuli pyytämättä maidolla. Lounastakin tästä työmiesten suosimasta ravintolasta saa ja iltaan asti se on auki. Kallein ruoka taitaa maksaa 5,50 puntaa.

Mitä sitä matkalainen muuta?

Mitä sitä matkalainen muuta?

Meidät majoittanut pariskunta ei ole aiemmin uskaltanut lähettää vieraitaan tähän ravintolaan, koska se ei ole trendikäs. Uskoivat myös meidän olevan ensimmäinen ulkoenglantilainen Gammon Rasherissa syövä seurue. Paikka ei ole molekyylikeittiön ja ruoalla leikkimisen ystävälle suunnattu hienostola vaan jotain aitoa ja oikeaa alusta asti. Ruoka on yksinkertaista ja lisää sydänkohtauksen riskiä noin 100 %. Mutta voi pojat, hyvää.

Ravintola: The Gammon Rasher
Missä: 85A Allitsen Road, St. John’s Wood NW8 7AS
Palvelu: Ystävällistä, vaikka odotinkin minua kutsuttavan sanalla love.
Tykkäsinkö: Kyllä.
Oliko kallis: Todellakaan ei ollut.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti.
Montako pekonia annan, jos 1=trendiruoka ja 5=aito ruoka: 5

The Lion King -musikaali

18 sunnuntai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Matkailu, Musiikki, Teatteri, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elokuva, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Lastenteatteri, Lontoo, Matkailu, Musikaali, Teatteri

Kun minä olin pieni, äitini vei minut lyhytlomalle. Oli sellaisia oikein matkatoimiston paketteja kuin ”lyhyt loma Helsingissä” ja ”lyhyt loma Tukholmassa”. Niihin kuului Helsinki- tai Tukholmakortti, yöpymistä ja noin. Ne olivat kivoja reissuja, joita muistelen lämmöllä. Vietimme nyt perheen kanssa lyhytloman Lontoossa. Pojasta polvi paranee, vai miten se oli. Mitä se tarkoittaa?

Tower Bridge

Tower Bridge

Silloin kun minä olin pieni tai ainakin pienehkö eli nuori (ja musiikki piti varastaa kaupasta levyinä tai kasetteina ja koulumatkat hiihdettiin molempiin suuntiin ylämäkeen ja maailma oli muutenkin parempi ja hienompi paikka) vanhempani veivät minut Lontooseen. Kävimme katsomassa Andrew Lloyd Webberin Catsin ja toisella kerralla Phantom of the Operan. Molemmat, mutta vielä enemmän tuo Cats, jäivät mieleen niin, että muistan sen vieläkin. Pääsin suuren maailman hienoon teatteriin johonkin ylähyllylle katsomaan oikeaa musikaalia. Olikohan se syynä myöhempään rakkauteeni teatteria kohtaan?

Lontoo on täynnä musikaaleja. Uudelleen ohjelmistossa näytti olevan myös Cats. Phantom on kai mennyt koko ajan. On Matildaa, Billy Elliottia, Mamma Miaa, Wickediä… ihan mitä vaan. Ronan Keating esiintyy parhaillaan Once-musikaalissa ja tytöt kiljuvat. Me valitsimme jo yli 10 vuotta täysille saleille pyörineen The Lion Kingin. Alaikäinen on nähnyt elokuvan useita kertoja, kuten mekin. Tarina siis oli tuttu eikä haitannut, vaikkei engelskaksi ihan kaikkea ymmärtäisikään. Antaisi musiikin viedä ja luottaisi lavastukseen.

Ostimme liput netistä ainoasta palvelusta, josta sai e-lippuja. Palvelu on LOVE Theatre. Hinnat päätä huimasivat. Pitkään mietimme valintaa, mutta koska olimme päättäneet extempore-matkasta, jonka piti olla edullinen, otimme pitkin hampain paikat grand circleltä eli ylimmältä tasanteelta ja toiseksi viimeiseltä riviltä. Liput maksoivat kolmelle hengelle n. 160 €.

Paikka ei ollut vaikea löytää. Lyceum Theatre sijaitsee Covent Gardenissa, johon pääsee erikivasti metrolla.

Covent Gardenin metroaseman ulostulo.

Covent Gardenin metroaseman ulostulo. Otaksuimme olevamme lähellä kohdetta vaikka telefoonin navigaattori lopetti toimintansa.

Grand circlelle oli oma sisäänkäyntinsä ja kyllä, kolmas katsomokerros oli korkealla. Keskiviikon iltapäivänäytös oli kutakuinkin loppuun myyty, ainakin se ylin kerros. Näkymä: sehän oli hillitön, vaikkei esitys ollut alkanutkaan.

Ennen esityksen alkua toiseksi viimeisellä rivillä.

Ennen esityksen alkua toiseksi viimeisellä rivillä.

Esirippu avautui ja musiikki alkoi. Kaikki ihanat, tutut laulut. Kirjoitin aiemmin Leijonakuninkaan elokuvaversiosta eikä juonta kai sen suuremmin kannata käydä läpi. Elokuvan tunnelma oli saatu upeasti näyttämölle. Mietimme etukäteen, miten alkukohtauksen kaikki uutta leijonaprinssiä juhlivat eläimet saadaan esitettyä, mutta voi, se ei ollut ongelma ollenkaan. Katso youtubesta, jos haluat spoilauksen. Esityksessä hyödynnettiin suuressa määrin nukketeatteria. Mukana oli myös muutamia elokuvasta tuntemattomia kohtauksia ja osa elokuvan instrumentaaleista oli sanoitettu.

Alusta asti itketti, koska kaikki oli niin hienoa, kaunista ja toi mieleen tunnelmia nuoruudesta. Elokuva, ainakin viimemmäksi näkemämme dvd-versio, kestää alle puolitoista tuntia ja jotain sen kaltaista odotimme tältäkin. Musikaaliversio kesti kuitenkin väliaikoineen n. 2,5 tuntia niin, että ehkä jonkun osan olisi voinut jopa jättää väliin. Kaikki paria kohtausta vaille oli kuitenkin saatu hienosti valkokankaalta näyttämölle. Oli myös sovellettu. Disney voi käyttää Disneytä ja siksipä Leijonakuninkaan neuvonantajalintu päästelikin yllättävässä kohtauksessa hyvänä kevennyksenä Frozen-elokuvasta tuttua Let it go:ta.

Oheiskrääsää oli ihmeen vähän. Tulimme huijatuiksi siinä, että ostimme 4 punnan käsiohjelman. Siinä oli ainoastaan mainoksia eikä itse esityksestä juuri mitään. Lisäksi piti ostaa kirjanen 8 punnalla (siis omasta halusta), jossa oikeasti oli jotain kuvia esityksestä. Mukeja, paitoja, pehmoleluja ja musiikkia oli tarjolla, muttei onneksi valtavaa valikoimaa.

Onko musikaali tarkoitettu lapsille vai aikuisille? Tarina on hieno ja musiikki kaunista. Oma alle kouluikäisemme jaksoi vallan mainiosti katsoa koko esityksen ilman karkkeja, herkkuja ja viihdykkeitä, joita muutenkin teatterissa syvästi vastustamme. Samoin me aikuiset. Tarviiko pohjalla olla elokuva katsottuna, en tiedä, minusta molemmat tukevat toisiaan ihanasti. En osaa ajatella, miltä musikaali näyttäisi ilman elokuvan tuntemusta. Menisin katsomaan koska vain uudestaan, oli se niin hieno.

Toivon, että tästä jää yhtä ainutlaatuinen elämys lapselleni, mikä minulle jäi aikanaan Catsista. Se, millä ilolla hän nyt esittää pehmolelu-Simban kanssa sohvallamme näytelmän alkukohtausta, antaa toivoa, että jotain on jäänyt mieleen. Ja muistoihin. Toivottavasti iäksi.

Kenen: Disneyn ohjelma, Elton Johnin musiikki
Mikä: The Lion King – musikaali
Missä: Lyceum Theatre, Lontoo
Keitä siinä oli: Näyttelijöitä ja nukkeja
Kuka ohjasi: Julie Taymor
Tykkäsinkö: Hillittömän paljon.
Menisinkö uudestaan: Vaikka heti, mutta toisaalta, jos menen Lontooseen, haluan katsoa muutakin.

Kirjoittamattomia aiheita

18 sunnuntai Tam 2015

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Alkoholi, Arvostan, Arvostelen, Kala, Kirja, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Lautapeli, Liha, Lontoo, Matkailu, Perinteinen, Radio, Resepti, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri, Teatteri, Televisio, Televisiosarja, Tove Jansson

Aika se vain kuluu ja aikaa kirjoittamiseen ei tahdo löytyä. Sitten kun löytyy aika ja istun koneen ääreen, en muista yhtäkään niistä aiheista, mistä olen halunnut kirjoittaa. Kyseessä lienee tyhjän paperin syndrooma.

Itseäni helpottaakseni ja teille miljoonille lukijoilleni teaseriksi eli houkutteeksi kirjoitan tähän niitä aiheita. Niistä joko tulee tänne blogiin myöhemmin jotain tai ei.

ELOKUVA
Frozen

JUOMA
Bulmers
Freixenet Brut
SwissMiss-kaakao
Nordqvistin teet

KIRJALLISUUS
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?
Tuula Karjalainen: Tove Jansson
Tove Jansson: Kesäkirja
Viime vuonna lukemani kirjat -listaus
Lukupäiväkirja

KONSERTTI
The Ukulele Orchestra of Great Britain

LEHTI

MATKAILU
National Express, Lontoo
Citycruises.com, Lontoo
King’s Cross, Lontoo
Trip Advisorin plussat ja miinukset
IC2:n kiva vaunu

MUSIIKKI

MUSEO/NÄYTTELY
Luonnontieteellinen museo, Natural History Museum, Lontoo
Helmi Koiviola, Tampere
Kaupunkipuutarha, Tampere

PELI
Splendor
Child of Light
Domino

RADIO
Candellight Radio
Aallon Dynastian uusiutuminen

RAVINTOLA
Grilsson, Tampere
Pizpala, Tampere
Raholan Kioski, Tampere
American Diner, Tampere
Picasso, Tampere
Artturi, Tampere
Pyymäen Oma, Tampere
Katmandu, Tampere
Siilinpesä, Virttaa
Gammon Rasher, Lontoo
Spaghetti House, Covent garden, Lontoo
The New Inn, Lontoo
Pret a manger, Lontoo
Pinella, Turku
Classic Pizza, Tampere
Pure Bite, Tampere
Plevna, Tampere

RESEPTI
Pelmenit
Banoffee
Kanaliemi
Rumakas munakas

RUOKA
Bangers and Mash
Fish and Chips
Hogbites – Possunaksut
Bertie Bott’s Every flavour beans
Kondensoidun maidon keittäminen
Afternoon tea, Lontoo
Nauravat nakit

TEATTERI
Leijonakuningas – The Lion King, Lontoo
Sormet hunajapurkissa, TTT, Tampere
Ihan k***ssa, TTT, Tampere
Kainon laulu, TTT, Tampere

TELEVISIO
Tervetuloa Ruotsiin!
Extant
Syke

Ja näin, listaamalla näitä on yritetty selättää tyhjän paprein syndroomaa pari tuntia. Sitten lasillinen kuohuvaa loman päättymisen kunniaksi ja kirjoittamaan…

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...