Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Oulu

Nordkappiin ja takaisin: Levi

08 perjantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Kotimaan matkailu, Lappi, Matkailu, Nähtävyys, Oulu, Ravintola, Valokuvin kerrottu

Kesällä 2016 perheen kesämatka ei suuntautunut etelään, vaan aivan päinvastaiseen suuntaan. Tampereelta kun lähtee ja Norjan Nordkapissa kääntyy takaisin, kertyy matkaa reilu 3000 kilometriä. Yövyimme reissulla mennen ja tullen kaksi yötä Levillä, jossa Juhannuksenalusviikolla oli verrattoman rauhallista.

Kesän jokaiselle päivälle on tarjolla ohjelmaa, josta kannattaa tiedustella infopisteestä tai tutkailla netistä. Ohjelmaa on sekä lapsille että aikuisille. Helpostihan Levillä kesäinen viikkokin vierähtäisi, jäi oikeastaan harmittamaan, että aikaa oli niin vähän.

Tampereen ja Oulun välillä on erittäin monta välteltävää ABC:tä, mutta onneksi niille on vaihtoehtoja. Koko reitin ykkösruokapaikka on Takkatupa Pihtiputaalla, joka jostain omituisesta syystä päätettiin tällä reissulla ohittaa päätyen Paalupaikalle. Ihan mukava pikkuravintola, jossa söimme hyvät riistakeitot. Keittolounas oli edullinen ja maittava, vaikka bataattiranskikset olisivatkin innostaneet. Kokki oli yksin ja jono pitkä, siksi keitot.

Tampereen ja Oulun välillä on erittäin monta välteltävää ABC:tä, mutta onneksi niille on vaihtoehtoja. Koko reitin ykkösruokapaikka on Takkatupa Pihtiputaalla, joka jostain omituisesta syystä päätettiin tällä reissulla ohittaa päätyen Paalupaikalle. Ihan mukava pikkuravintola, jossa söimme hyvät riistakeitot. Keittolounas oli edullinen ja maittava, vaikka bataattiranskikset olisivatkin innostaneet. Kokki oli yksin ja jono pitkä, siksi keitot.

Oulun ja Kemin välillä on ihastuttava paikka nimeltä Merihelmi. Geokätköilijä löytänee täältä kätkön, nälkäinen ruokaa ja ajotauon etsijä ihania pitkospuita pitkin etenevän rauhallisen pikkukävelyn mahtavissa maisemissa.

Oulun ja Kemin välillä on ihastuttava paikka nimeltä Merihelmi. Geokätköilijä löytänee täältä kätkön, nälkäinen ruokaa ja ajotauon etsijä ihania pitkospuita pitkin etenevän rauhallisen pikkukävelyn mahtavissa maisemissa.

Sanoivat Rovaniemeä viimeiseksi varmaksi kauppapaikaksi ennen Leviä noin sunnuntai-illalle. SAmalla oli käytävä katsomassa Lordin aukiota ja Lordin käden/tassun/kouran/käpälän jälkiä.

Sanoivat Rovaniemeä viimeiseksi varmaksi kauppapaikaksi ennen Leviä noin sunnuntai-illalle. Samalla oli käytävä katsomassa Lordin aukiota ja Lordin käden/tassun/kouran/käpälän jälkiä.

Levillä on kaksi maisemahissiä, gondolihissiä tai condomihissiä, kuten vanhempi rouvashenkilö asian lausui, joihin saa ostaa hirveän kalliita lippuja ja ajella niillä maisemia katsomassa. Lyhyempi hissi vie Levin keskustan tuntumasta ylähotellille ja mikä mahtavinta, alas voi tulla kelkkaradalla. Tälle lämmin suositus. Jos vettä ei sada on rata auki ja kyyti aivan mahtava. Hieno kokemus sekä aikuisille että lapsille.

Levillä on kaksi maisemahissiä, gondolihissiä tai condomihissiä, kuten vanhempi rouvashenkilö asian lausui, joihin saa ostaa hirveän kalliita lippuja ja ajella niillä maisemia katsomassa. Lyhyempi hissi vie Levin keskustan tuntumasta ylähotellille ja mikä mahtavinta, alas voi tulla kelkkaradalla. Tälle lämmin suositus. Jos vettä ei sada on rata auki ja kyyti aivan mahtava. Hieno kokemus sekä aikuisille että lapsille.

Maisemallisesti mahtavampi hissi lähtee Alpine Cafen luota Gondolitieltä. HIssimatka on pidempi ja yläasemalla odottaa sekä alamäkiajoreitin alkupää että alle kilometrin mittainen huipun kiertävä reitti. Kannattihan se kävellä. HIenot maisemat ja sateen uhan tuoma apocalyptinen kontrasti.

Maisemallisesti mahtavampi hissi lähtee Alpine Cafen luota Gondolitieltä. Hissimatka on pidempi ja yläasemalla odottaa sekä alamäkiajoreitin alkupää että alle kilometrin mittainen huipun kiertävä reitti. Kannattihan se kävellä. HIenot maisemat ja sateen uhan tuoma apocalyptinen kontrasti.

Vessa maisemassa.

Vessa maisemassa.

Varjojen ja valojen leikkiä pohjoisessa maisemassa.

Varjojen ja valojen leikkiä pohjoisessa maisemassa.

Huipun kiertävä reitti.

Huipun kiertävä reitti.

Sama edelleen.

Sama edelleen.

Tuolla jossain on muuten geokätkö.

Tuolla jossain on muuten geokätkö.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Levikuvana Kittilän lähellä olevalta järveltä kesäoinen maisema. Suomalainen sielunmaisema.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Levikuvana Kittilän lähellä olevalta järveltä kesäoinen maisema. Suomalainen sielunmaisema.

Turkansaari, Oulu

02 maanantai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Historia, Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Museo, Nähtävyys, Oulu, Perinteinen, Ravintola

Mitä muistan lapsuudestani Turkansaaresta? Sinne mentiin Mummin ja Ukin kanssa venekuljetuksella ja siellä tuoksui terva, koska siellä oli tervahauta.

Viime kesän ensimmäisenä kauniina päivänä ystäväperhe vei meidät viettämään iltapäivää Turkansaareen. Tervahauta siellä on edelleen, jossain, emme löytäneet, tosin niin etsineetkään, mutta muuten vietimme ihanan, kesäisen iltapäivän.

Saari sijaitsee Oulujoessa, noin 10 kilometriä Oulun keskustasta itään. Saareen menee silta ja auton voi jättää läheiselle parkkipaikalle. Heinäkuussa siellä oli hirvittävästi sääskiä, joita etelän ihminen kavahtaa. Ansapolku, joka esittelee muinaisia ansoja, oli todella kiinnostava. Sääsket kuitenkin virittivät tehokkaimman ansan. Siksi se jäi se tervahaudan etsintäkin.

Saaren ravintolasta sai maukkaan keittolounaan, joka Ouluun sopien oli lohikeitto. Herääkin kysymys, saako Oulusta muutakin kuin lohikeittoa? Tervemenoa Turkansaareen!

Vanhaan myllyyn pääsee sisälle.

Vanhaan myllyyn pääsee sisälle.

Maisema ikkunasta.

Maisema ikkunasta.

Aurinko siivilöityy metsään.

Maisema ansapolulta.

Ansa ja ohje, miten sitä käytetään.

Ansa ja käyttöohje.

Vintillä on tekemistä mukuloille.

Vintillä on tekemistä mukuloille.

Ravintolasta saa keittolounasta ja siellä voi järjestää tilaisuuksia.

Ravintolasta saa keittolounasta ja siellä voi järjestää tilaisuuksia.

Esteitä oraville.

Esteitä oraville.

Turkansaari facebookissa.
Turkansaari wikipediassa.
Juhalapalvelu Köökipiika netissä.

Junailijan onnenpäivä – VR:n sarjalipputarjous

31 lauantai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Helsinki, Kotimaan matkailu, Matkailu, Oulu, Tampere, Turku

VR on tainnut huomata, että matkustajat siirtyvät pikkuhiljaa runsaasti edullisempaan bussimatkailuun. Totta, että junassa matkustaa nopeammin ja mukavammin kuin bussissa, mutta jos hintaero lasketaan kympeissä, alkaa bussimatkailu kiehtoa.

DuettoPlussan isommalla puolella on yksittäispaikkoja maisemalla sekä neljän hengen neuvottelupöytiä.

DuettoPlussan isommalla puolella on yksittäispaikkoja maisemalla sekä neljän hengen neuvottelupöytiä.

MUTTA nyt on VR laittanut aika ohittamattoman tarjouksen. Marraskuun loppuun asti saa ostaa puoli vuotta voimassa olevia 10 kerran sarjalippuja (ei henkilökohtainen) erittäin halvalla. Tarjoukseen tästä linkistä, ole hyvä!

Esimerkkireittejä hintoineen:
Helsinki-Turku 89 €
Helsinki-Tampere 99 €
Tampere-Turku 99 €
Oulu-Rovaniemi 149 €

Asteen verran hämmentää, että Ouluun ei pääse tarjoussarjalipuilla muualta kuin Rovaniemeltä. Niin tai näin, hieno tarjous!

Tutkin juuri, että jos haluaisin ensi viikon perjantaina klo 16 mennä Tampereelta Helsinkiin ja palata lauantain samoihin aikoihin Tampereelle, matkani maksaisi lähemmäs 80 euroa. Sarjalippujen ansiosta säästän heti kättelyssä 60 €. Aikamoista, sano!

DuettoPlussan pienemmällä puolella on hyvällä työtilalla varustettuja paikkoja.

DuettoPlussan pienemmällä puolella on hyvällä työtilalla varustettuja paikkoja.

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

24 maanantai Elo 2015

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Homoseksuaalisuus, Kirja, Oulu, Tammi

     ASEMAKATU, OULU, 1965 (?).
     ARVIOLTA 16-18 -VUOTIAS
     MIESHENKILÖ POLTTAA TUPAKKAA.
     KUVAAJA TUNTEMATON.

     Aarni jätti pyörän puutalon seinää vasten, tasasi hengitystään, työnsi kätensä takin taskuun ja ravisti tulitikkuaskia kankaan uumenissa. Trap, trap, trap. Tikut törmäilivät toisiinsa ja rasian seiniin, ja Aarni paremminkin aavisti kuin kuuli niiden rapinan. Se rauhoitti häntä. Trap, trap, trap.

Pauliina Vanhatalon viides kirja Pitkä valotusaika alkaa 60-luvun Oulusta. Sopii minulle. Oulu on tuttu ja oululaisuus lähellä sydäntä. Voin helposti kuvitella maiseman ja ihmiset alkavat välittömästi elää. Ehkä siinä auttaa alun kuvaus. Se, että heti ensimmäisellä sivulla annetaan kuvalle paikka ja nimi. Ennen kuin itse tekstiin pääsee käsiksi, joutuu väkisinkin hahmottamaan mieleensä tilanteen Asemakadulla (vaikka näenkin kyllä nyt ajatellen Tuiran maiseman, haitanneeko tuo). Uppoan heti tunnelmaan ja tarinaan.

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

Tarinan päähenkilö on elämäänsä tympääntynyt nuorimies Aarni, joka pääsee eli joutuu töihin tätinsä valokuvaliikkeeseen ja saa sitä kautta sisältöä elämäänsä. Hän aloittaa apulaisena, mutta tulee vähän vastentahtoisestikin kiinnostuneeksi myös valokuvauksesta. Hän löytää itselleen puolison ja perustaa perheen. Valokuvaus on aina tavalla tai toisella mukana kuviossa toisaalta antaen sisältöä elämään, toisaalta tehden siitä vaikeaa.

Kirja kertoo toisaalta vaatimattomasta suomalaisesta miehestä, joka elää tuskaista taiteilijaelämää, ei tosin ismoalankomaisesti, vaan tavallisesti. Hän haluaa saada töitään esille, muttei saa. Hän elää ihanan vaimon ja perheen kanssa, muttei välttämättä aina huomaa sitä. Hän kuvittelee kannattelevansa perhettään, mutta ehkä perhe kannatteleekin häntä.

Tarina etenee muutamassakin aikakaudessa, joista yksi on tämä vuosi. Takaumat ja nykyaika muodostavat hienon kudelman, jota on nautinnollista lukea. Kirjan lukee aika äkkiä, mutta mielikuva ja tunnelmat jäävät vahvoina muistiin. On helppo palata valokuvaliikkeeseen tai Aarnin kotiin.

Toisin kuin monissa kirjoissa, kenenkään henkilöhahmon kohdalla ei Pitkässä valotusajassa tarvitse palata henkiön kuvaukseen tai miettiä, että kenestäs taas olikaan kyse. Henkilöiden nimet, ulkonäöt (vaikkei niistä taideta kertoakaan) ja suhteet toisiinsa ovat kertalukemalla selkeät. Yksityiskohta, jota henkilötarinoihin liittyen arvostan kovasti, oli Aarnin Enni-tädin ja valokuvaliikkeen toisen omistajan Liisa Kerimäen suhde. Se oli myös asia, jota jouduin tarkastelemaan ja miettimään, miten kukakin suhteen tulkitsee, kuka minkäkin värisillä laseilla kirjaa lukee. Missään kohtaa mitään ei alleviivattu, muutamasta pienestä vihjeestä vain olin ymmärtävinäni heidät elämänkumppaneiksi. Vaikka elettiinkin 60-lukua, asiasta ei tehty numeroa eikä se sinänsä ollut tarinan kannalta mtienkään merkittävää. Se vain oli. Tavallista. Kirjailijalle hatunnosto.

Toinen tarkastelemani seikka on kirjan vahva oululaisuus. Kun olin pieni, kävimme useita kertoja vuodessa Oulussa. Odotin, että Oulun raja saapuu. Odotin myös, että Oulun rajalla olisi ollut leijonaptsaat, mitä siellä ei sitten ollutkaan. Leijonia tai ei, kun raja ylittyi, vaihdoin murteen Oulun murteeksi. Kuinka puhdasta tai ei se olikin, pululainen nuotti on helposti löydettävissä aivojeni murrekeskuksesta. Siitä päästään asiaan. Kirjassa puhutaan paljon oulua. Olisiko se murretta tuntematta häiritsevää, vai tunnistavatko kaikki muutkin sujuvasti oululaisen venytyksen ja kaksostuneet konsonantit? Kuulevatko muutkin (kuin oululaiset ja minä) lukiessaan puheen korvissaan? Minä pidän rohkeaa murteen käyttöä rikkautena, myös kirjassa. Se antaa hahmoille omanlaisensa äänen ja syventää lukijan suhdetta luettaviin henkilöihin.

Minä pidin kirjasta. Se oli kivasti rakennettua, sujuvaa ja helppoa luettavaa, vaikken tarkoita, että tarina olisi ollut helppo. Pauliina Vanhatalo on minulle ennestään tuntematon kirjailija. Tämän lukuelämyksen perusteella Pitkä valotusaika ei tule jäämään viimeiseksi kirjaksi, jonka häneltä luen.

Kirjailija: Pauliina Vanhatalo
Kirja: Pitkä Valotusaika
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
ISBN: 978-951-31-8500-8
Sivuja: 223
Kestäisikö toisen lukemisen: Helposti, mutta menisi vieläkin nopsempaan kuin ensimmäinen kerta. Ehkä. TAi sitten olisi helpompi jäädä tunnelmien äärelle.
Montako tähteä:  ****

Akateemisella kirjoja 80 % alennuksella

31 perjantai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Helsinki, Kirja, Oulu, Stockmann, Tampere, Turku

Voi helvetti, sen lisäksi, että Akateeminen meni Bonnierille, siellä on paljon kirjoja 80 %:n alennuksella! Kalliiksihan se tulee, vaikka onkin halpaa.

Mikä/mitkä eivät kuulu joukkoon?

Mikä/mitkä eivät kuulu joukkoon?

Cafe Villa Hannalan keittolounas, Oulu

30 torstai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Kahvila, Kala, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Lounas, Oulu, Ravintola

On tullut tavaksi käydä Oulun kesäreissulla yhtenä päivänä Villa Hannalassa keitolla. Se on perinne jo vuodesta 2014 lähtien.

Lounas maksaa 8,50 € ja siihen sisältyyy kaksi keittoa, joista toinen on aina lohikeitto, sekä vettä ja leipää. Villa Hannala on kesäaikaan auki joka päivä ja tällä runsaalla kahden kerran kokemuksella voin päätellä, että se on aina täynnä. Keittolounaan lisäksi sieltä saa (ostaa) myös kahvia ja oheisherkkuja. Lounasta tarjoillaan klo 11-16, varsin mukavalla aikahaarukalla siis.

Lohikeitto on niin järisyttävän hyvää, ettei muuta keittoa paljon viitsi ottaakaan. Jaa, taisin ensimmäisellä kerralla maistaa myös lihakeittoa, hyvää sekin. Leiväksi tietysti muina turisteina rieskaa ja päälle sentin kerros voita.

Hirvittävän hyvää ja loheisaa keittoa.

Hirvittävän hyvää ja loheisaa keittoa. Niin hyvää, että hyrisin onnesta kuvatessani, siitä varmastikin pieni epätarkkuus.

Ravintola sijaitsee veikeällä paikalla Toppilansaaressa (matkalla Nallikariin) uudehkojen kerrostalojen kupeessa. Siitä syntyy hieno kontrasti uuden ja vanhan välillä. Rakennus on hieno ihmeellisine kattoparvekkeineen. Tämä Hannala-huvila on rakennettu vuonna 1859 ja Oulun Aikuiskoulutuskeskus on entisöinyt sen vuosina 2004-2008. Piha-aluetta on laajasti; löytyy pöytää, penkkiä, keinua, kiipeilytelinettä ja frisbeegolfrataakin.

Upea rakennus ja hämmentävä kattoterassiparvekehärveli.

Upea rakennus ja hämmentävä kattoterassiparvekehärveli.

Lauantaisin on ohjelmassa yhteislaulua, ken siitä kiinnostuu, ja julkkisbongari voi voi bongailla maamme teatteri- ja musataivaan kirkkaimpia tähtösiä, koska vieressä sijaitsee Meri Oulu, suomen suurin kesäteatteri (ja lounaspaikat lähistöllä ovat muuten harvassa). Itsekin tein bongauksen tai pari, mutten kerro, koska olen luonnollisesti sellaisen yläpuolella (Petteri Summanen!!!).

Ravintola: Cafe Villa Hannala
Missä: Kahvelitie 1, Toppilansaari, Oulu
Vinkki: Saa santsia.
Palvelu: Ei sen kummemmin mieleenpainuvaa eli en muista, ruokaa haetaan itse.
Tykkäsinkö: Kyllähän vain.
Oliko kallis: Ei ole, on sitä huonompaakin ruokaa 8,50 €:lla syöty.
Menisinkö uudestaan: Viimeistään ensi kesänä kesäisellä Oulun reissulla.
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 5, ehkä parasta lohikeittoa ikinä, jos Oulun Ollin keittoa ei lasketa mukaan kisaan.
Seuralaisen tähdet ruoalle: En tiedä, nukkuu, mutta tiedän, että tykkää.

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...