Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Jälkiruoka

ProPud proteiinivanukas

23 sunnuntai Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

200 kcal, Arvostan, Herkku, Jälkiruoka, Snack

Johan on puddingit!

Joku oli suositellut jollekin ja hän jollekin ja joku jollekin muulle, joka oli se, joka suositteli minulle ja minä menin kauppaan ja ostin puddinkeja sekä itselleni että työtovereilleni ja kaupassakin sanoivat, että no en ole maistanut vielä, mutta näitä on kehuttu ja ovat varmastihyviäpitäisimaistaa ja minä takaisin töihin ja kahvin kanssa ottamaan ja HERRAMUJJEE niin oli hyvää että tuli lapsuus ja jakkimaukas mieleen.

Sittemmin olenkin juurikin tätä suklaapuddinkia syönyt iltapäiväkahvilla lähes päivittäin. Maistoin myös vanilijaa ja karamelliä, mutta maistuivat ei niin herkullisilta. Muuuutta tämä suklaa. Se ihan totta tosiaan tarjossa pienen makumatkan lapsuuteen.

Nyt kun artikkelia kirjoittaessani tutkin vähän asiaa, huomasin, että ProPud-mauista löytyy myös Blueberry Muffin, Lemon Cheesecake, Creamy Hazelnut ja (jokseenkin hämmentävä) Luciapulla. Kiinnostaisi kyllä maistaa niitäkin, mistähän niitä saa?

Kaloreita tuossa 200 gramman herkussa on alle 150 ja proteiinia 20 grammaa. Niin on hyvää, kyllä on. Kokeile kerran ja kokeilet varmasti toisenkin!

ProPud proteiinivanukas kannesta katsottuna. Aika pitkä säilyvyysaika...

ProPud proteiinivanukas kannesta katsottuna. Aika pitkä säilyvyysaika…

Lohkeaa kuin lapsuuden jakkimaukas eli Jacky makupala. Makukin on mitä mainioin.

Lohkeaa kuin lapsuuden jakkimaukas eli Jacky makupala. Makukin on mitä mainioin.

Mitä Venäjällä syödään?

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kahvila, Keitto, Kulinarismi, Leipä, Liha, Matkailu, Moskova, Ravintola, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Ihan noin yhden pidennetyn viikonlopun perusteella tein venäläisestä ruoasta joitakin havaintoja. Venäläistaustaiselta ystävältä toivoin venäläiseksi ruoaksi Kievin kanaa ja pelmenejä. Hän minulle nauroi ja sanoi, etteivät ne ole venäläistä ruokaa, vaan ukrainalaista. Hän myös sanoi, että jos ystävät venäläistä ruokaa haluatte, niin syödään jotain mautonta läskistä puuroa.

Venäjä on valtava, monikulttuurinen maa, jossa yhdistyy hurja määrä erilaisia ruokakulttuureja. Moskovassa maittavimmat ruokaelämykset koin georgialaisessa ravintolassa ja toisaalta kahvilassa, jossa sain lautasellisen pelmenejä. Moskovassa on Trip Advisor -palvelun mukaan yli 10 000 ravintolaa. Siinä prukassa pärjätäkseen täytyy olla aika hyvä.

Eli yhden viikonlopun perusteella Kulttulinaristi vastaa nyt kysymykseen: Mitä Venäjällä syödään?

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Siellä syödään paljon erilaisia juustoja. Siellä syödään blinejä, jotka ovatkin ihan tavallisia lättyjä, eivätkä sellaisia paksuja höhhöjä juttuja, joihin läästitään smetanaa ja mätiä.

Siellä syödään ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä syödään rautatieaseman kahvilassa ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään armenialaiseen ravintolaan.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään georgialaiseen Genatsvale Hall -ravintolaan.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Armenialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Georgialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin. Lisäksi on erilaisia kastikkeita.

Siellä mennään kauppakeskusalueella ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Siellä mennään kauppakeskusalueella Grably-ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos...

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos, suolakurkkuja (=tuoreita suolattuja kurkkuja, veikeä, rapea elämys)…

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

 

Herkkujälkkäri mustikoista ja kinuskista

08 maanantai Elo 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Herkku, Jäätelö, Jälkiruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

On olemassa banoffee ja sen pikkusisko puoloffee (tai puoffee, niinkuin itse sen tulen sanoneeksi). Sitten on Purettu banoffee (johon linkissä resepti) ja nyt tuli sitten jälkiruokahädässä tehtyä tällainen purettu mustoffee.

Helppo nakki. Nopea myös.

Otetaan kullekin jälkiruokailijoitsijalle oma lasi/kulho/kippo/jokuastia. Murustellaan pohjalle yksi Bastogne-keksi, päälle kermavaahtoa tai vanilijajäätelöä, siihen sitten muutamia ruokalusikallisia mustikoita ja reilu luraus kinuskikastiketta (itse tehtyä tai tuubista).

Kaikki kohdat uudestaan edellisten päälle, keksiä pikkumuruna ja joku yrtti koristeeksi. Valmis.

Rikottu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee nopsana kotiversiona vanilijajäätelöpaloin ja tuubikinuskikastikkeella.

Rikottu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

Purettu mustoffee ruokalusikolla muodoilluin kermavaahtopalleroin, itsetehdyllä kinuskikastikkeella.

PS. Siis mikä purettu??? Ihan oikea banoffee valmistuu siten, että hienoksi murustellut Bastogne-keksit juntataan vuoan pohjaan. Päälle levitetään purkillinen karamelisoitua kondensoitua maitoa eli tosi makeaa ja tanakkaa kinuskia. Siihen päälle ladotaan banskun siivut (tai puoloffeessa puolukat ja karpaloffeessa, josta juuri luin, karpalot ja tässä mustoffee-versiossa mustikat) ja koko systeemi päällystetään kermalla. Sitten se saa jämähtää jääkaapissa. Tämä purettu versio on tällainen helppo ja hauska ja tulee aivan käden käänteessä. Ja onhan se hienoa saada kakkusiivun sijaan henkilökohtainen annos. Ihan menee ravintola-annoksesta.

Kyllä amerikkalainen osaa suklaata tehdä

19 sunnuntai Kes 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Herkku, Historia, Jälkiruoka, Kulinarismi, Perinteinen

Minä kun luulin, että Fazerin sininen on ainoa oikea suklaa. Ja että sveitsiläinen ja itävaltalainen myös osaavat suklaanvalmistuksen taiat. Ja tähän voi joku sanoa, että suomalainen suklaa on kuraa ja valmistettu jäämäpavuista. Niin tai näin, suomalaiselle kielelle mukavasti sulaa.

Mutta entäpä amerikkalaiset sitten? Nyt tuli vastaan sellainen suklaaelämys että oksat pois. See’s Famous Old Time Candies suoraan Ameriikasta kotiin tuotuna (tuliaisena nimittäin). Yritys on perustettu vuonna 1921 ja se pitää nykyään majaansa San Franciscossa Californiassa. Myymälöitä on pääasiassa Amerikassa, muutama muuallakin, mutta Euroopassa, nyyh, ei.

Niin näyttävät konvehdit omin pikkukätösin tehdyiltä ja sisus, ai maailma, se on täyteläistä ja ihanaa. Siinä, missä Fazer, tai Lindtkin jopa, tarjoaa puoleen kiloon monta kymmentä konvehtia, mahtuu See’sin vanhanajan namusia samaan painoon aljon vähemmän. Ne ovat täyteläisiä ja maukkaita, ihanan pehmeitä, ah! Näitä lisää, mutta mistäs sais?

Kaunis kansi.

Kaunis kansi.

Vielä kauniimpi sisus.

Vielä kauniimpi sisus.

Ravintola Dabbal, Tampere

12 torstai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Gourmet, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kala, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Liha, Ravintola, Tampere

Sain valita merkkipäivääni silmällä pitäien kuusi kiinnostavinta ravintolaa Tampereelta. Tutkailin eat.fi-palvelua miettiessäni vaihtoehtoja. Törmäsin Dabbaliin, jonka kuvaus oli ”suomalaista perinneruokaa” ja sijainti Yliopistonkatu. Ehdin huvittaa sekä itseäni että perhettäni, että ai kebab ja pizza on jo suomalaista perinnettä (vaikka alkaahan ne olla), kunnes tajusin, että kyseessähän on kaupungin uusi tulokas, Lapland Hotel Tampereen ylistetty ravintola.

Ja niistä kuudesta vaihtoehdosta juuri tämän oli seuralaiseni valinnut. Hyvä, koska se oli ”nää ei oo sitten missään järjestyksessä”-listallani salaisena ykkösenä.

Ravintola, kuten hotellikin, henkii Lappia ja tuntui hieman oudolta, että sellainen hotelli nyt Tampereelle. Itse hotellista en tiedä, mutta ravintolaa ei turhaan ole kehuttu. Ja hotellikin alkaa tuntua varsin kiinnostavalta. Harmi vaan, että se sattuu sijaitsemaan kotikaupungissa. Täytynee värvätä joku ulkopaikkakuntalainen tuttava sinne asumaan, että pääsee tiiraamaan tarkemmin.

Listalta löytyy poroa tottakai, mutta myös muuta lihaa ja kalaa enemmän tai vähemmän teemaan sopivasti. Alkupalojen hinnat ovat 10,50-16 €:n välillä. En syönyt alkupalaa, mutta Sallan villiporo ja jäkälä kuulostaa annoksena kiehtovalta. Listalla on myös salaattia, sandwichejä, pizzaa ja hampurilaisia, joista juurikin hampurilaista kylän parhaaksi kehui (toisen) ravintolan omistaja.

Menu.

Menu.

Pääruokia.

Pääruokia.

Alkuun tuotiin mustaherukkaista alkoholitonta kuohujuomaa ja keittiö tervehti meitä mustikkaisella gazpacho-keitolla. Leipiä oli kolmea laatua ja pyytäen sai lisää.

Me söimme pääruoaksi minä Flank Steakin ja bearnaisea (27 €), seuralaiseni Inarijärven rautua ja kukkakaalia (26 €). Ja nyt nähkää ja kuulkaa, hyvät lukijat, lapsi söi lasten annoksellisen lihapullia ja muusia ja sen hinta on 3 €. Kolme euroa, siinä on oikea hinta lasten aterialle, joka usein jää lapsilta vieläpä vähäiselle syönnille (en tarkoita tätä annosta, vaan elämässä yleensä). Lasten annoksista poronkäristys maksoi 6,90 €, muut selkeästi alle vitosta ollen kuitenkin erittäin laadukkaita eivätkä vain nakkeja ja raneja.

Flank Steak ja bearnaisea -annokseen kuului myös puikulaperunaranskalaisia. Kiva idea, mutta olisivat saaneet olla perunat perunoina, ei olisi pahentanut annosta ollenkaan. Kastiketta olisi mennyt lusikallinen enemmänkin. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Melkein kostui silmäkulma vain siksi, kun ruoka oli niin hyvää.

Flank Steak ja bearnaisea -annokseen kuului myös puikulaperunaranskalaisia. Kiva idea, mutta olisivat saaneet olla perunat perunoina, ei olisi pahentanut annosta ollenkaan. Kastiketta olisi mennyt lusikallinen enemmänkin. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Melkein kostui silmäkulma vain siksi, kun ruoka oli niin hyvää.

Inarijärven rautu oli ihanan kiinteää ja napakkaa. Kypsyys oli täydellinen jättäen kalan inansa mediumiksi. Tässä annoksessa kastiketta oli varsin runsaasti. Jopa nahka tuli syötyä parempiin suihin, oli se niin hyvä koko annos.

Inarijärven rautu oli ihanan kiinteää ja napakkaa. Kypsyys oli täydellinen jättäen kalan inansa mediumiksi. Tässä annoksessa kastiketta oli varsin runsaasti. Jopa nahka tuli syötyä parempiin suihin, oli se niin hyvä koko annos.

Jälkkäriksi oli Isänpäivänäsunnuntaina jälkkäribuffet aikuisilta 10 € ja lapsilta 5 €. Pöydässä oli muutamia erilaisia suupalajälkkäreitä sekä juustoja vähän liian kuumassa kun vallan hikoilivat ja vähän jopa sulivatkin. Jälkkäripöytä on ainoa pieni miinus kaikin puolin täydellisessä elämyksessä. Siitä 10 € tuntui sittenkin hiukan liian arvokkaalta ja varsinkin lapsen vitonen, kun ei hän ottanut kuin yhden suupalan. Tämä onkin ainoa asia, joka pudottaa arvosanan vitosesta 5-:een, mutta koska lasten ruoat ovat niin järjettömän järkevän hintaisia ja laatuisia, kumoaa se tuon miinuksen. Ja voi kun olisimme huomanneet, samaa erittäin järkevää hitapolitiikkaa olisi seuraillut myös jäätelöpallo ja kastike hintaan 1,20 €. Pahus kun jäi huomaamatta.

Juustot saunoivat lämpölampun alla. Hyvä valikoima ja juureshilloke oli kiva lisä.

Juustot saunoivat lämpölampun alla. Hyvä valikoima ja juureshilloke oli kiva lisä.

Ihan kivoja pikkujälkkäreitä, joista suklaa nousi suosikiksi.

Ihan kivoja pikkujälkkäreitä, joista suklaa nousi suosikiksi.

Raikas mustikkatömpsy.

Raikas mustikkatömpsy.

Ravintolan ulkoasu noudattelee aikalailla samaa kuin aiempi Holiday Innin ravintola, mutta vähän on laitettu pölkkyä ja takkaa ja taljaa, muutostakin siis on. Avarasta ja erittäin valoisasta on tullut vähän kotoisampi jä tunnelmallisempi. Henkilökuntaa tuntuu olevan paljon ja palvelu on ystävällistä.

Miljöö on tuttu Holiday Innin ravintolavieraille, jotenkin ylätason tuolitkin näyttävät tutuilta, mutta mikäs siinä. Tunnelma on nyt kuitenkin lämpimämpi ja kotoisampi.

Miljöö on tuttu Holiday Innin ravintolavieraille, jotenkin ylätason tuolitkin näyttävät tutuilta, mutta mikäs siinä. Tunnelma on nyt kuitenkin lämpimämpi ja kotoisampi.

Jos joskus on tuntunut oudolta mennä omassa kaupungissa hotelliin, vaikka vaan syömään, niin sellaiset ajatukset voi nyt unohtaa. Dabbal lunastaa varmasti paikkansa Tampereen ravintolakartalla.

Ravintola: Kitchen & Bar Dabbal
Missä: Yliopistonkatu 44, Tampere-Talon lähellä
Vinkki: Jäätelöpallo, muista lapselle jäätelöpallo.
Palvelu: Ystävällistä.
Tykkäsinkö: Todella paljon.
Oliko kallis: Arvokas joo (paitsi lasten annokset), mutta ei missään nimessä kallis. Rahalle kyllä saa vastinetta.
Menisinkö uudestaan: Todellakin menen, myös lounaalle joskus.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 5

Stockmannin juustotiski

04 keskiviikko Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kotiruoka, Kulinarismi, Stockmann

Juustotiski, kalatiski, lihatiski… mikä tahansa tiski Stockan ruokapuolella on vielä niitä harvoja paikkoja, joista saa palvelua. Harmittaa, kun ovat muuten siellä Stockassa (niinkuin isoäitini tapasi sanoa) vähentäneet väkeä. Se, millä kauppa erottuisi muista, olisi palvelu, joka on aina ollut hyvää myös muilla osastoilla.

Onneksi yksi parhaista on herkun juustotiski. En tiedä juustoista tuon taivaallista ja siksi on turvallisinta mennä palvelevalle tiskille. Siellä kun kertoo montako syöjää on ja mitä muuta tarjotaan, saa aina pettämättömän hyvän setin juustoja ja pyydettäessä vielä neuvot, mitä niiden kanssa tarjota.

Josko sitten kiinnostaa, mikä viini niihin sopii, voi viiniummikko (jollaiseksi myös tunnustaudun) mennä viereiseen hyvin palvelevaan Alkoon ja pyytää sieltä neuvot oikeisiin juomiin. Minulla on siellä henkilökohtainen Alkon täti.

Näistä muodostui aivan mukava pikkujouluillallisten väliruoka ennen makoisaa jälkkäriä:

Pohjalle Carr'sin voikkukeksivalikoiman keksit. Ja viikunahillo tietenkin.

Pohjalle Carr’sin voikkukeksivalikoiman keksit. Ja viikunahillo tietenkin.

KOlme kimpaletta herkullisia juustoja, pähkinöitä, hedelmiä ja huoleton luraus hunajaa (ei näy kuvassa).

Kolme kimpaletta herkullisia juustoja, pähkinöitä, hedelmiä ja huoleton luraus hunajaa (ei näy kuvassa).

 

Purettu Banoffee

26 maanantai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hedelmä, Herkku, Jälkiruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Kyllähän te Banoffeen tiedätte? Trendiherkku parin vuoden takaa, helppo kuin mikäkin, mutta vieläkin helpommalla voi päästä.

Ohjeesta riittää helposti 4-6 henkilölle, varsinainen nykypappilan hätävara.

Vajaa rasiallinen LU:n Bastogne-keksejä murustellaan tai palastellaan lautasille. Sekoitetaan pehmeämmäksi purkillinen karamelisoitua kondensoitua maitoa. Turha keitellä itse kun voi ostaa valmiiksi keiteltynä eikä kruunu haalistu yhtään. Yritetään levitellä ihanaa kinuskitahnaa kekseille huolettomasti. Siivutetaan muutama banaani ja tipautellaan keksin murujen ja kinuskin sekaan. Päälle ronskisti kermavaahtoa. Jäkaappiin jäähtymään ainakin puoksi tunniksi. Päälle vielä keksimurua ja kas, valmis!

Purettu banoffee.

Purettu banoffee.

Versioida voi. Banaanien tilalle tai oheen voi laittaa myös puolukoita, ai että tulee herkullisen kirpeän makeaa. Helppoa kun mikä!

Leipäjuusto ja hilloja eli lakkoja eli suomuuraimia

20 tiistai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kotiruoka, Kulinarismi, Perinteinen, Resepti

Luin jostain internetissä väittelyn, että onko se leipäjuusto vai juustoleipä. Onhan se nyt ihan eri asia. Leipäjuusto on tämä näin valkoinen juusto, jossa on tummia pilikkuja ja juustoleipä on vähän niinkuin kinkkuleipä, mutta juustolla.

Ja niin, että leipäjuustosta saa ihanan herkkujälkkärin, mutta juustoleipä on enemmänkin suolukkapala.

Silloon kummää olin piäni, niin mun äitini teki joskus iltaherkkua, johon kuului leipäjuustoa, hilloja eikä siis mitä tahansa hilloja, vaan lakkoja eli suomuuraimia sekä kuohukermaa ja kanelia.

Valmistin sen itse kokeellisesti vähän päin seiniä, eikä annoksesta tullut kovin kutsuva. Oikein se menee näin:

Lämmitä paistinpannulla purkillinen kuohukermaa (ilman purkkia) melkein kiehuvaksi. Lisää sekaan maun mukaan kanelia. Lisää sopiva määrä annospaloja leipäjuustosta (esim. pyöreästä leikattuna kunnon sektori/syöjä) kerman sekaan ja anna hautua sen verran, että vähän pehmenevät. Ei useita minuutteja. Juusto menee helposti liian löllöksi ja narskuvaksi (kuten kuvassa). Nosta heti annokseksi lautaselle.

Päälle kokonaisia hilloja (paras vaihtoehto) tai hillahilloa. Syötävä heti.

Ruma mutta hyvä, vaikka ylikypsyi.

Ruma mutta hyvä, vaikka ylikypsyi.

Aamuinen marjasmoothie Soraäänen reseptillä

14 maanantai syys 2015

Posted by Kulttulinaristi in Juoma, Resepti, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Herkku, Jälkiruoka, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti, Snack

Jaa-a, missä vaiheessa pirtelöstä tuli smoothie? Vai onko niillä joku ero? Pirtelö on syntinen ja smoothie terveellinen. Sillai kai.

On tullut tavaksi surauttaa aamulla satsi ravitsevaa marjapirtelösmoothiejuomaa. Hyvät hyssykät se on niin hyvää, että sen täytyy olla lähempänä syntiä kun terveellistä elämää. Ainesten perusteella se on kyllä terveellinen.

Tässä versiossa on mustikoita ja avokaadoa. Nams.

Tässä versiossa on mustikoita ja avokadoa. Kuohkeuden suorastaan näkee.

Kahden hengen annokseen tulee:
3 dl maustamatonta jogurttia (ihan sama mitä), ainakin 3 dl mustikoita/vadelmia/molempia mieluiten jäisenä, 2-3 dl vettä/maitoa, tömpsäys Forever Ultra Vanilla shake mixiä tai muuta vanilijaista proteiinijuomajauhetta (ei ole pakollinen ainesosa) ja siemeniä, leseitä, pähkinöitä, härkäpapurouhetta… mitä vaan kaapista löytyy. Blenderiin pyörimään ja se – on – siiiiiii – nä.

Kuohkeutta saa avokadolla ja megamakeutta ihan jälkkäritasolle asti banaanilla, kumpikaan ei ole välttämätön. Molempia ei ehkä kannata änkeä samaan satsiin.

Limesooda, siinäpä vasta kesäjuoma!

27 maanantai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Juoma, Resepti, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hedelmä, Herkku, Jälkiruoka, Kulinarismi, Resepti

Ainoa, mikä puuttuu, on kesä, mutta hittojakos siitä. RESEPTI LÖYTYY LOPUSSA OLEVASTA KUVASTA, hyppää sinne, jos et jaksa jorinoita.

Oli nimittäin yksi kesäinen päivä ja juuri silloin olimme tulleet kutsutuiksi tuttavapariskunnan tuplanelikymppisille. Mikäs sen oivallisempi paikka kesäjuhlille olisikaan kuin siirtolapuutarhamökki. En ole ennen käynyt siirtolapuutarhassa kuin omenavarkaissa nuorna ihmisnä, mutta nyt pääsin oikein luvalla ja sisällekin vielä eikä tarvinut juosta karkuun.

Niinkuin aina (kivoista) juhlista, niin näistäkin piti harmiksi lähteä liian aikaisin pois. Aina vähän jännittää mennä kemuihin (aina, niinkuin niitä kutsuja nyt yli yksi vuodessa tulisi), joista ei oikein tunne ketään. Että onko sitten puhuttavaa ja kenen kanssa ja mitä pitää ja kuitenkaan en osaa ja kuka nyt munkin kanssa ja pitääkö kätellä ja yhtään nimeä en muista ja niin edelleen, mutta nytpä sattui niin mukavaa juhlasakkia että! Ihan oli vieraita ihmisiä, jotka olivat ihan kuin tuttuja ihmisiä. Oikein piti kotimatkalla seuralaisen kanssa yhteen ääneen todeta, että olipa mukavat juhlat ja siellä oli mukavia ihmisiä. Ja niin no, ihmisethän ne juhlan tekevät.

Eikä vain ne ihmiset, vaan myös hyvät tarjoilut. Falafeleja, tahinia, hummusta, munakoisotahnaa, kylmiä (tarkoituksella) yrttiperunoita, salaattia, leipiä… Niin herkullisia kasvisruokia, että ihan unohti olevansa lihansyöjä hän.

Oli vaan niin kivat kekkerit ja olimme jotenkin niin otettuja kutsusta, että on kiva muistella. Mutta josko otsikkoon ja RESPEPTIIN.

LIMESOODA oli tullut päivänsankareille tutuksi heidän asuessaan Intiassa. Tokihan juoman voi valmistaa valmiiksi kannuun, mutta hillittömän kiva idea oli tee-se-itse -limesoodapiste. Ohje alla kuvana:

Tee-se-itse -limesoodan ohje.

Tee-se-itse -limesoodan ohje.

Reseptiähän voi varioida monellakin tapaa. Lapset keksivät lorauttaa sekaan fantaa ja oli kuulemma niiiiin hyvää, että ihan. Aikuinenhan voi lorauttaa sekaan halutessaan vaikka rommia tai giniä. Mutta missään nimessä sitä ei tarvitse muutella, alkuperäinen on paras!

Lukuisia limejä.

Lukuisia limejä.

 

← Older posts

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...