Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Monthly Archives: huhtikuu 2016

Elisa Heilala: Heikki Kinnunen – Tarinankertojan elämät

17 sunnuntai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Kirjallisuus, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elokuva, Kirja, Kulttuuri, Tammi, Tampere, Tampereen Komediateatteri, Teatteri, Televisio

Vähemmän on tullut luettua elämäkertoja. Oikein kun mietin, niin olisiko Tove Janssonin elämäkerta ainoa. Pääsin seuraamaan Heikki Kinnusen kirjan julkaisutilaisuutta, joka oli Tampereen Komediateatterissa, jossa Heikki Kinnunen esittää parhaillaan Tähteä näytelmässä Pukija. Siksi myös tulin lukeneeksi kirjan.

Heikki Kinnusen elämäkerta narikassa.

Heikki Kinnusen elämäkerta narikassa.

Kaikkihan Kinnusen tuntevat telkkarista, mutta harvoin tulee ajateltua, että telkkari- ja elokuvanäyttelijät esiintyvät teatterissakin. Ja Heikki Kinnunen on esiintynyt siellä vähän paljon. Hän ei ole koskaan sanonut työlle ei, jos siis aikaa on riittänyt. Jokaisen roolin, niin pienen kuin suurenkin, hän on näytellyt yhtä suurella intohimolla. Rakkaudesta lajiin.

Kinnusen puoliso Marianne Pietiläinen kertoo Kinnusen valmistautuvan rooleihin antaumuksella ja aina kutakuinkin samalla tavalla:”Heikillä roolin kehittäminen alkaa lukemisesta. Se lukee hirveästi tekstejään, sillä on aina tuolin vieressä teksti ja sudoku ja telkkari auki. Sillä on tapana, että se ei lue vain omia repliikkejään, vaan se lukee aina koko plarin. Niin se tietää, mitä kaverit tekee.”

Yksi Heikki Kinnusen tunnetuimpia teatterirooleja on Leea Klemolan Kokkola- ja Kohti kylmempää -näytelmistä tuttu Marja-Terttu, jota Kinnunen ei ainoastaan näytellyt, vaan joka Kinnunen oli. Klemola kuvaakin Kinnusen olevan äärimmäisen kunnianhimoinen työssään sillä tavalla, että ”se kunnianhimoisuus tuottaa hänelle suurta iloa, että se on sen elämä. Näytteleminen on sen elämä. Se tekee työtä aamusta iltaan, hartaudella ja aidolla uteliaisuudella.” Heikki Kinnunen täytti juuri 70 vuotta ja näyttelee edelleen.

Kirjassa äänen saavat monet Heikki Kinnusen tuttavat. Siinä ruoditaan myös taloussotkuja, joiden vuoksi näyttelijä aikanaan nousi otsikoihin ja joista hän vieläkin kärsii.

Kinnunen on tehnyt paljon, onnistunut paljon ja epäonnistunutkin. Pääasiassa ollaan kuitenkin varmasti reilusti ynnän puolella. Entinen puoliso Satu Silvo kertoo kirjassa, että ”Heikin tapa käsitellä epäonnistumisia oli erilainen, se ei ollut ihan ranteet auki: se tuli kotiin esityksestä ja sanoi, että huh huh, tänään oli hirveetä paskaa, tästä ei oo kuin tie ylöspäin. Se oli ihan mahtavaa!”

Kirja Heikki Kinnunen Tarinankertojan elämät kertoo siis Kinnusen teatteriurasta toki televisiota ja elokuvia unohtamatta. Yksityiselämää ei niinkään ruodita ja liekö se tarpeenkaan. Kirja piirtää Kinnusesta tavallisen, ahkeran ja työteliään suomalaisen miehen kuvan. Sellaisen, joka arvostaa omaa työtään, muttei suuresta julkisuudesta huolimatta nosta itseään ja omaa tekemistään muiden yli. Hän nimenomaan painottaa kaikessa työssä yhteistyön voimaa. Niinpä, ei sitä teatteria pelkällä näyttelijällä olisi, tangoon tarvitaan aina kaksi.

”Kerran jouduin sanomaan eräälle näyttämömiehelle, se tuli tupakkahuoneeseen ja totes mulle, että teillä ei oo tänään kuin puoli salia. Minä kysyin, että missäs sä oikein olet töissä, eikös se ole niin, että meillä ei ole kuin puoli salia! Ei teatteri ole vain meidän näyttelijöiden. Jos meillä ei ole kuin puoli salia, niin se on kaikkien huoli. Jos katsomossa ei ole ketään, niin kaikilta loppuu leipä. Se on näin yksinkertaista.”

Kaikki sitaatit on lainattu suoraan kirjasta.

Kirja oli varsin mielenkiintoista luettavaa. Ihan yllätyin. Kivasti kirjoitettua ja helposti etenevää. Ehkä tämä innostaa jonkun toisenkin elämäkerran lukuun, mene ja tiedä.

Kirjailijan ja näyttelijän omistuskirjoitukset.

Kirjailijan ja näyttelijän omistuskirjoitukset.

Kirjailija: Elisa Heilala
Kirja:
Heikki Kinnunen – Tarinankertojan elämät
Alkuperäinen teos: –
Suomentaja:
–
Kustantaja:
Kustannusosakeyhtiö Tammi
ISBN:
978-951-31-8737-8
Sivuja:
335
Mistä:
Arvostelukappale kustantajalta julkistamistilauudessa.
Kestäisikö toisen lukemisen:
Paikoittain saattaisin lukeakin uudelleen.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan:
No ei kai sentään.
Montako tähteä:
***+

Kevättä kohti

15 perjantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kotimaan matkailu, Maisema, Valokuvin kerrottu

Jäiden lähtöä odotellessa.

Aamuinen maisema. Lautsian Lomakeskus, Hauho.

Aamuinen maisema. Lautsian Lomakeskus, Hauho.

Iloa kaalista?

10 sunnuntai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi

Tai ei. Aina käy näin.

Ostat kaikkia kaaleja ajatellen, että on kiva tehdä näistä on. Ei ole. Ja lopuksi tulee paha mieli kun heittää pois.

Ostat kaikkia kaaleja ajatellen, että onpa kiva ja terveellinen tehdä näistä, on. Ei ole. Ja lopuksi tulee paha mieli kun heittää pois.

Oivalluksia KonMarista osa 1

09 lauantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Bazar, Kirja, KonMari, Stockmann

Nythän on ne Stockmannin Hullut Päivät meneillään. Aivan valtavan hieno myyntitapahtuma, vaikkei vedäkään väkeä enää ollenkaan siinä määrin kuin ennen (perustuu ainoastaan omaan kokemukseen). Siellä ihminen kulkee ja päätään pyörittelee ajatuksin ”mitä mä ostaisin, mitä mä ostaisin, mitä mä tarttisin, tarttisinksmä ton, haluisinksmä ton, mitä mä ostaisin…?”

Ennen on käynyt niin, että olen astunut mitään tarvitsemattomana ja paljon himoitsevanaovesta sisään ja pitkän jonotuksen jälkeen tullut ulos keltaisia kasseja heilutellen… höpö höpö… raahaten. Kaikkea tärkeää (eli hyödytöntä) on tarttunut mukaan. No kun halvalla sai!

Tällä kerralla listalla luki Biotiini, ripsiväri ja puhdistuskivi. Ostin ne eri kassoilta jonottamatta yhteensä yli kolmea minuuttia. Heräteostoksina tuli ekolookinen yleispuhdistusaine ja maitohappobakteerit. Kaikki kivaa kulutustavaraa.

Mutta tässä on jutun ydin: luin hetki sitten kirjan KonMari – siivouksen elämänmullistava taika (<-tuosta linkistä kirja-arvosteluuni) ja valaistuin. Siihen liittyy oivallus. Minulla on kaksi uunivuokaa, jotka eivät mitenkään kivasti sovi kaappiin. Ajattelin voivani jossain vaiheessa hankkia uudet Pyrexit. Nyt Hulluilla Päivillä sopivat kävelivät vastaan yhteishinnalla 9,90 €. Halpa, eikö? Hivelin sekä niitä että lasisia piirakavuokia. Ennen olisin ostanut ne suorilta. Nyt mietin, että tarvinko kahta piirakkavuokaa? En. Sinne jäivät. Sopivatko uunivuoat kaappiin ja uuniin? En tiedä. Otin kuvan muistaakseni mitat ja päätin illalla mitata.

Ilman KonMaria minulla olisi nyt tällainen paketti ja lisäksi kaksi lasista piirakkavuokaa, joista mitkään eivät oikein kivasti sopisi kaappiin.

Ilman KonMaria minulla olisi nyt tällainen paketti ja lisäksi kaksi lasista piirakkavuokaa, joista mitkään eivät oikein kivasti sopisi kaappiin.

Se oli viisautta se. Eivät olisi mahtuneet kaappiin ja varsinkaan, mikä viheliäisintä, eivät uuniinkaan. Siis haluamallani tavalla.

Ja opetus: mieti ennen kuin ostat. Miten se ostaminen onkin niin mukavaa? Nyt säästyi sekä rahaa että kaappitilaa ja vanhat vuoat jatkakoot pestissään.

Kevät tulee Tampereelle

08 perjantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Maisema, Nähtävyys, Tampere, Valokuvin kerrottu

Tälle viikolle luvattiin +20 astetta, vielä on saanut odottaa. Kevät kuitenkin tulee kohisten ja siitähän sen tietää, että Nässystä jäät lähtee. Edellinen ennätys on kuulemma 16.4. ja tälle vuodelle odotetaan uutta. Niin kertoi Aamulehdessä eilen (7.4.) satamapäällikkö Matti Joki. Elämme jännittäviä aikoja.

Näkymä Jack the Roosterin reunalta Finlaysonin suuntaan.

Näkymä Jack the Roosterin reunalta Finlaysonin suuntaan.

Kalle Päätalolle omistettu Maaltamuutto-veistos Alexandra Siltasen puistossa Tammerkosken yläpäässä. Suunnittelija on taiteilija ja arkkitehti Arja Renell.

Kalle Päätalolle omistettu Maaltamuutto-veistos Alexandra Siltasen puistossa Tammerkosken yläpäässä. Suunnittelija on taiteilija ja arkkitehti Arja Renell.

Konjakkikermakastike lihalle

07 torstai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Alkoholi, Gourmet, Kastike, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti

Konjakki tai brandy, aivan sama tällaiselle väkevän viinan ystävälle. Pahoja ovat kumpikin, paitsi kastikkeessa.

Aivan erinomainen kastike syntyy aivan erinomaisen helposti.

 Kastike on sen verran hyvää, että se tulee syötyä ennen kuin kuvattua ja sen verran paksua, ettei se reikäisestä kauhasta tule läpi.

Kastike on sen verran hyvää, että se tulee syötyä ennen kuin kuvattua ja sen verran paksua, ettei se reikäisestä kauhasta tule läpi.

Paistinpannulla on ensin kärytetty lihat tai lihapullat (konukastike sopii lihapulliin kuin nenu päähän), pääsiäismaanantaina paistoin kengurupihvit.

Kun lihat on paistettu, voi niiden sekaan tahi niiden jälkeen lorauttaa kuumalle pannulle aimo annoksen (siis yksi lyhyt kaato, ei mitään puolta pullollista) konjakkia tai vastaavaa. Antaa sen kiehahtaa pieneen, jonka se tekee muuten sekunneissa, ja lorauttaa sekaan kuohukermaa. Maustaa voi pippurilla ja suolalla, ehkä tujauksella tabascoa, mutta lotraamaan ei pidä ryhtyä. Kastike jämäköityy kun vähän keittelee kasaan.

Jos on tullut paistaneeksi sisäfileepihvit, on parempi annostella kastike pihville, mutta jos on tehtyt tiukahkoa kengurua tai reilun annoksen lihapullia, voi ne laittaa ässehtimään kastikkeen sekaan.

 

Oopperan Kummitus – The Phantom of the Opera

06 keskiviikko Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Teatteri, Yleinen

≈ 3 kommenttia

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Elokuva, Helsinki, Kulttuuri, Lontoo, Musiikki, Musikaali, Orkesteri, Perinteinen

Hyvin nuorena näin, tai paremminkin koin, Oopperan Kummituksen Lontoossa. Niin kokonaisvaltainen elämys se oli. Unohtumaton ja vaikuttava. Miten vanhempani minut sinne osasivatkaan viedä? Jäin koukkuun ja sittemmin näin samaisen Lloyd Webberin version Tukholmassa, tosin tukholmaksi esitettynä, muistaisin. Sekin oli ihana.

Joskus Oopperan Kummitus -kiertue tuli Suomeen ja pieni pettymys tuli, kun kyseessä oli jäähalliesitys eikä se ollutkaan Lloyd Webberin versio, vaan joku muu. Tarina oli sama. Jotenkin minulla olisi mielikuva, että Kummituksesta on tehty elokuvakin, siis joskus aikaisemmin, tarinalle uskollinen mutta musiikiltaan eri. Äkkihakemalla en löydä sitä netistä. Ainakin sellainen, lavaversiolle hyvin uskollinen ja upealla, sillä oikealla, musiikilla höystetty elokuva valmistui vuonna 2004. Sitä on katsottu ja kuunneltu sekä elokuvissa käyty katsomassa Finnkinon välittämä esitys jostakin juhlanäytöksestä Lontoosta.

Olen niin toivonut, että perheenikin saisi kokea sen elämyksen, minkä minä nuorena. Siinä vaiheessa kun sain tietää Kummituksen saapuneen Helsinkiin, kaikki liput olivat jo menneet. Päätin unohtaa koko asian.

Ja sitten tulivat Hullut Päivät ja tieto, että yksi näytös myydään kokonaan keltaisilta päiviltä. Lipunmyynti alkoi klo 7. Klo 7.10 näytös oli loppuunmyyty. Koskapa minulla kotona lippujenostonettihai, niin nyt meillä on liput!!!

Kun nyt sitten katsoin Oopperan sivuilta trailerin, pääsi itku. Se näyttää aivan oikealta. Se näyttää juuri siltä, miltä sen pitääkin näyttää. Ehkä en pysty odottamaan!

Jerikonruusu

05 tiistai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Yleinen

≈ 4 kommenttia

Avainsanat

Hämmästelen, Valokuvin kerrottu

Vuosia sitten kävelimme Helsingissä ohi kaupan, joka möi Jerikonruusuja (Anastatica hierochuntica). Ostettavahan sellainen oli. Minä en ollut moisesta kuullutkaan, mutta seuralainen oli sellaisen joskus löytnyt vanhan mökin vintiltä.

Jerikonruusu on siitä erikoinen kasvi, että se voi kuivuneena lehtisykerönä nukkua vuodesta toiseen, mutta kun se saa vettä, se herää henkiin.

Muutama tunti veteen laiton jälkeen.

Muutama tunti veteen laiton jälkeen.

Meillä se oli ollut unohduksissa ja kadoksissa suureen siivouspääsiäiseen asti ja kun se löytyi, päätettiin testata. Ja se toimii. Viikon verran sitä saa pitää kosteana, sitten on vaara että se homehtuu. Oli hienoa seurata sen pari päivää kestävää avautumista ja kohta pääsemme seuraamaan kuivahtamista ja käpertymistä.

Jerikonruusuun liittyy myös taikaa, mihinkäpä ei? Sanotaan, että se kuivana pitää hyönteiset loitolla ja kosteana pahat hajut. Ja mikä uskomattominta, jos se laitetaan avautumaan juuri ennen lapsen syntymää, pitäisi lapsen syntyä vähän kivuttomammin sitten, kun ruusu on auennut. Mene ja tiedä, unohdimme testata. Olisi ehkä kannattanut.

Kymmenen tunnin päästä.

Kymmenen tunnin päästä.

Vuorokauden kuluttua.

Vuorokauden kuluttua.

Tampereen Komediateatteri: Pukija

03 sunnuntai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Teatteri, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Kulttuuri, Tammi, Tampere, Tampereen Komediateatteri, Teatteri

Tampereen Komediateatteri on tullut tutuksi menneisyydessä, kun se aloitteli ensin Komediateatterin oppilaskouluna. Olin siellä oppilaana silloin itsekin. Se oli hienoa aikaa ja sitten toisaalta joku trauma siitä jäi, koska olen sittemmin, paria kesäteatterijuttua ja yhtä lastennäytelmää lukuun ottamatta, pysytellyt erossa Komediateatterista.

Nykyäänhän Komediateatterilla on lukuisia esityksiä vuodessa ja toimiva teatteriopisto. Tilat ovat mitä mainioimmat, portaiden punaiset matot nostavat edelleen veren maun suuhun.

Pukija oli ensimmäinen aikuisten teatterikappale, jonka näin Komediateatterilla sisätiloissa. Sain kunnian osallistua aiemmin päivällä Heikki Kinnusen kirjan julkistamistilaisuuteen. Tilaisuus oli kätevästi Komediateatterilla, jossa illalla saimme vielä nähdä Pukijan, jossa Kinnunen esittää melko itseriittoista tähteä, joka on omistanut elämänsä Shakespearen näytelmien esittämiselle. Tähdellä alkaa olla ikää ja muistikin tuntuu temppuilevan.

Kuva: Tampereen Komediateatteri / Peero Lakanen

Kuva: Tampereen Komediateatteri / Peero Lakanen

Juuri päivällä olen saanut kuulla Kinnusen itsensä kertomana näyttelemisen vaikeudesta ja siitä, että näytellään tarinaa sitten hyvin tai huonosti, se tehdään aina tietoisesti. Se pyörii mielessäni ensimmäisen näytöksen alussa, kun Kinnunen tähtenä saapuu lavalle ja vaan on. Tuijottaa ja on. Tähti on saanut aiemmin päivällä jonkinlaisen sairaus- tai hulluuskohtauksen tai sitten vain hakenut huomiota, ja joutunut sairaalaan. Yhtäkään näytöstä ei ole koskaan peruttu ja nyt onkin vain hetkistä kiinni, joudutaanko illan näytös perumaan ja joudutaan tai ei, niin mitä sitten tapahtuu.

Ola Tuominen näyttelee Pukijaa. Hän on kulkenut 16 vuotta Tähden mukana pitäen tästä huolen, pukien, meikaten, hoivaten. Uskollisena palvelijana vuodesta toiseen. Tuomisen hahmo on lempeä, mutta määrätietoinen. Hän pitää Tähden saamista lavalle kunnia-asianaan, mutta loppujen lopuksi tulee mietittyä, haluaako hän sitä Tähden vai itsensä tähden.

Ola Tuominen on loistonäyttelijä. Hänetkin, kuten Kinnusenkin, on tottunut näkemään koomisena hahmona. Tässäkin roolissa on koomisia piirteitä, mutta myös pieni pala silkkaa piinaa. Keskustelussa nuoren Annien (Linda Silvonen) kanssa hän on hyytävä ja jäätävä, sopisi mainiosti esittämään psykopaattia. Ja sitten taas, pim, mitä herttaisin ja ihastuttavin pukija on hän.

Kuva: Tampereen Komediateatteri / Peero Lakanen

Kuva: Tampereen Komediateatteri / Peero Lakanen

Ensimmäisen näytöksen ajan esitys tuntuu puuduttavalta. Katson seuralaistani aistien täysin hänen tuskansa, koska en itsekään ole, käyttäisinkö oikein kauhistuttavaa ilmausta, mukavuusalueeni keskiössä. Mutta sitten, yhtäkkiä kaikki muuttuu. Tilanne muuttuu, Tähti muuttuu, tarina muuttuu…

Väliajalla vielä joudun miettimään, että mihin tämä näytelmä voi mennä, mutta sitten se nimenomaan alkaa mennä. Alussa niin tahmealta ja epäkiinnostavalta tuntunut tarina saa uusia muotoja ja osoittautuu loppujen lopuksi aivan hyväksi.

Näytelmä on ehdottomasti Heikki Kinnusen ja Ola Tuomisen yhteistyön onnistunut lopputulos. Kinnusen Tähtdestäkin sukeutuu huomattavasti monipuolisempi, miltä alussa vaikuttaa. Alkuosa tuntuu näyttelemiseltä, toinen näytös elämiseltä. Heikki Kinnusen päivällä julkaistu kirja on näyttelijän elämäkerta. En voi olla miettimättä yhtymäkohtia illan näytelmän Tähteen, joka epätoivolla muistelmiaan yrittää saada aikaan. En siis sano, että Kinnun oikeassa elämässä olisi muistelmia epätoivolla yrittänyt aikaansaada, mutta ilman Kinnusen päiväistä haastattelua olisin katsonut näytelmää aivan toisin silmin. Valitettavasti muut näyttelijät jäävät vain statisteiksi, vaikka Sanna Majanlahden roolihenkilön kovasta herkkyydestä pidänkin. Lavastus on vaatimaton, mutta vallan riittävä.

Kuva: Tampereen Komediateatteri / Peero Lakanen

Kuva: Tampereen Komediateatteri / Peero Lakanen

Lopputulemana voin sanoa, että näytelmä oli parempi, mitä odotin. Ja ehkä alun tahmeus vielä siivitti lopun tuntumaan paremmalta, sujuvammalta ja hienommalta. Kiitän sekä Tammea että Kinnusta hienosta päivästä.

Kenen: Ronald Harwood
Mikä: Pukija (traaginen komedia)
Missä: Tampereen Komediateatteri, Lapintie 3, Tampellan alueen laidalla, Ensi-ilta 25.9.2015
Keitä siinä oli: Heikki Kinnunen, Ola Tuominen, Tuija Vuolle, Sanna Majanlahti, Esko Raipia, Panu Raipia ja Linda Silvonen
Kuka ohjasi: Mikko Viherjuuri
Tykkäsinkö: Toinen näytös oli oikein mainio, ensimmäinen puudutti, kokonaisuutena parempi kuin odotin.
Menisinkö uudestaan: Tuskin.

Kulttulinaristi on Instagramissa

01 perjantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Museo/Näyttely, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

200 kcal, Arvostan, Arvostelen, Bazar, Bon, Gourmet, Gummerus, Helsinki, Herkku, Homoseksuaalisuus, Johnny Kniga, Kirja, Kotimaan matkailu, Kotiruoka, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Like, Matkailu, Museokortti, Nähtävyys, Otava/Seven, Perinteinen, Ravintola, Resepti, Siltala, Tammi, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri, Teos, Turku, Wsoy

Vastustan kuvien käsittelyä, koska kuvan on oltava ihan oikea kuva, joka on aseteltava ja rajattava ja oikeinväritettävä siinä ottotilanteessa. Koska se on valokuvaamista se.

Ja sitten on hittovie käynyt niin, että olen tutustunut Instagrammiin (tai 6Tag-äppiin) ja Microsoft Picture Manageriin ja molemmilla on niin peevelin helppoa niitä kuvia ihan vähän parantaa. Värejä kirkastaa. Horisonttia suoristaa. Vähän vaan valmista filtteriä lisätä. Sumentaa osasia huolettomasti.

Että niin. Jotta josko kivempia kuvia nähdä tahtoo, niin Instagrammissa on Kulttis nyt myös.

Tuosta sinne mene: https://www.instagram.com/kulttulinaristi/
Jos tykkäät, niin ryhdy seuraamaan.

Moni kiitos.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...