Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Ferran Adrià

Järkyttävän maukkaat banaanit limesiirapissa

26 torstai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Ferran Adrià, Hedelmä, Jälkiruoka, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Ja sitten oli se viikonlopun toinen jälkiruoka: Ehdottomasti jatkoon! Tätä tullaan maistelemaan vielä moneen kertaan. Nyt osui Ferran Adrián Perheaterian maut oman perheen ja suvun makujen kanssa niinku niiiiin hyvin yhteen.

Tarvittavat ainekset.

Tarvittavat ainekset.

BANAANIT LIMESIIRAPISSA resepti 10 henkilölle (mutta syö tämän pienempikin joukko ihmisiä, jos ei tarvitse hienostella ja nuukailla…): 3dl vettä ja 160g sokeria kattilaan laittaa ystävällisesti hän ja lämmittää sen verran, että sokeri liukenee. Sitten jäähtymään. Hyvin pestyistä 4 limestä raastetaan kuori jäähtyneeseen sokeriveteen ja huomio, vain vihreä osa, ei tartte raapia sitä kitkerää valkoista. Puristetaan sekaan myös niiden limejen mehu. Siivutetaan 10 banaania ohuiksi siivuiksi ja laitetaan lillumaan limesiirappiin. Jääkaappiin marinoitumaan 1-2 tunniksi, välillä voi hämmentää. Tarjotaan siirappeineen päivineen vanilijajäätelön kera. Ei kirjan, mutta mun versiossani. Siinä mielessä mun versioni on mukavampi.

Valmis herkku vaatii kylkeensä vanilijajäätelön.

Valmis herkku vaatii kylkeensä vanilijajäätelön.

Herkullisen näköinen appelsiinijälkkäri

25 keskiviikko Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ferran Adrià, Hedelmä, Jälkiruoka, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti, Stockmann

…on ihan sairaan kauheeta. Ainakin hiukan säädetyllä reseptillä.

Viikonlopun ruokabakkanaaleihin varustauduttiin onneksi kahden jälkkärin (erikoiset appelsiinit ja banaanit limesiirapissa) aineksilla ja ensiksi testattiin appelsiineja perhelounaalla. Hyvä niin, koska eivät päässeet jatkoon. Molemmat reseptit ovat Ferran Adrián Perheateria-kirjasta. Liekö perheelläni ja espanjalaisen perheellä niin eri käsitys hyvästä vai ihanko vain itse tyrimme reseptin? Mene ja tiedä, en aio kokeilla toiste.

Onpa siinä herkullisen oloinen annos. Mitä siinä on?

Onpa siinä herkullisen oloinen annos. Mitä siinä on?

Siinä on kaikkea outoa, kuten appelsiinia, hunajaa, oliiviöljyä, suolaa ja reseptiin sopimattomia kovia karamelleja.

Siinä on kaikkea outoa, kuten appelsiinia, hunajaa, oliiviöljyä, suolaa ja reseptiin sopimattomia kovia karamelleja.

Josko joku muu tahtoo koettaa onneaan, niin tässä olisi
elBullin ERIKOISET APPELSIINIT resepti 6 henkilölle:
Tähän tarvitaan Perheateria-kirjan mukaan leivinpaperiarkki, jonka sisään kätketään 9 kovaa hunajakarkkia (Stockalta löytyi vain kovia Anis-karkkeja ja hunaja-Vicksejä, lämpimästi en suosittele kumpiakaan. Etsi hunajakarkit tai jätä kokeilematta!). Ne hakataan kaulimella tai jollain muulla raskaalla murskaksi. 6 kookasta aplaria kuoritaan silviissiin veitsellä, että appelsiinilohkoja suojaava valkoinenkin osa poistuu. Leikataan aplarit puolen sentin paksuiksi kiekoiksi ja levitellään lautaselle. Päälle lorautetaan 4 rkl juoksevaa hunajaa ja 6 rkl hyvää oliiviöljyä. Sitten vielä 1 ripaus merisuolahiutaleita ja ne karkkimuruset. Valmis. Kyllä leikkaa kiinni ainakin Anis-pastillilla, saati sitten viileällä Vicksillä, mutta onpa kokeiltu. Kannattaa laittaa jääkaappiin jäähtymään.

Nauttii, jos voi.

Näin menee murskaksi kova karamelli kun kaulimella paiskoo.

Näin menee murskaksi kova karamelli kun kaulimella paiskoo.

Kyllä, näyttää vahvasti paremmalta kuin mitä on.

Kyllä, näyttää vahvasti paremmalta kuin mitä on.

Kukkakaaligratiini vie kielen mennessään

22 sunnuntai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Ferran Adrià, Juusto, Kasvisruoka, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Lauantailounas ei kaikilta osin mennyt aivan putkeen ja tuubiin, mutta kukkakaaligratiini sai kunnioitusta osakseen, eikä suotta. Kyllähän sitä väännettiin ilolla vaikka resepti vähän pettikin. Siitä hieman Perheateria-kirjaa soimaan. Sen pohjalta on kuitenkin laadittu seuraava resepti muutamin muunnoksin. Alkuperäisessä reseptissä määrä on tehty pelkäksi alkuruoaksi, me söimme sitä uunilohen lisäkkeenä ja siihen se sopi hyvin.

KUKKAKAALIGRATIINI 9 henkilöllelle (ja useammallekin jos lisäkkeenä syödään)
Tähän tarvitaan laakeahko vuoka, kaksi vähintään kahden litran kattilaa ja kolmas isompi. Uunia vaille kaiken voi tehdä hyvissä ajoin ennen ruokailua, uuniosuus juuri ennen tarjoilua.

Pilkotaan 2-3 kukkakaalia 3-5 cm:n kokoisiksi nupuiksi (leikataan tyviosa pois). Keitetään isommassa kattilassa suolattomassa vedessä joku 8 minsaa niin, että jäävät vielä napsakoiksi. Huuhdotaan ja kumotaan varovasti vuokaan. Maustetaan ne 0,4 dl öliiviöljyä, suolalla ja valkopippurilla ja jätetään oman onnensa nojaan.

Kukkakaalin nuppuset ne siellä keittyvät. Veteen ei laiteta suolaa!

Kukkakaalin nuppuset ne siellä keittyvät. Veteen ei laiteta suolaa!

Tehdään béchamel-kastike eli tavallisemmin valkokastike näin: Keitetään 1,4 l punaista maitoa toisessa kattilassa samalla kun sulatetaan 6-7 rkl voita toisessa kattilassa. Voihin lisätään 6-7 rkl vehnäjauhoa ja vispilällä vispataan kunnes muuttuu pehmeäksi. Pikkuhiljaa kaadellaan kiehahtaneet maidot jauho-voi-sekoituksen sekaan koko ajan hämmentäen. Yhteen isoon sipuliin tökätään 2-3 neilikankukkaa ja tiputetaan se soosiin. Lisätään myös muutama ripaus muskottipähkinäjauhetta ja 2 laakerinlehteä. Annetaan kiehua hiljalleen 20 minuuttia, siivilöidään ja suolataan. Pakko ei ole siivilöidä, mausteet saavat mennä uuniinkin.

Huomio! Jos kastike tuntuu liian löysältä, sekaan voi lisätä jauho-kylmävesi-seosta ohuena nauhana ja kiehauttaa. Tämän voi tehdä niin monta kertaa kunnes on koostumukseen tyytyväinen. Vähän veteläksi se kuitenkin saa tässä vaiheessa jäädä.

Silkkaa taikuutta! Näinkin hauskasti voi käydä kun oikein innolla liian löysää soosia vispaa.

Silkkaa taikuutta! Näinkin hauskasti voi käydä kun oikein innolla liian löysää soosia vispaa.

Lisätään kastikkeen sekaan puolet noin 180 g:sta raastettua Parmesan-juustoa ja hämmennetään. Kipataan kastike kukkisten päälle ja ripotellaan loput parmesanit päälle. Uuni 225 astetta ja grillivastukset. Jos ainekset ovat ehtineet kylmetä, kannattaa tyrkätä ne uuniin jo ennen kuin kuumuus on saavuttanut huippunsa. Grillataan, kunnes päällinen on kauniin ruskea.

Nyt on niin hyvä rusketus, että oksat pois!

Nyt on niin hyvä rusketus, että oksat pois!

Vinkki! Jos tästä haluaa tehdä pääruoan, voi kastikkeen sekaan pilkkoa palvikinkkukuutioita ja päälle lisätä vaikka muutaman pekonisiivun.

Valkosipulikeitto teki vaikutuksen

22 sunnuntai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ferran Adrià, Hämmästelen, Kana/broiler, Keitto, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Leipä, Resepti

…muttei välttämättä hyvää vaikutusta.

Tuli keiteltyä melko runsaasti kanalientä kuluneella viikolla ja ostettua elBulli- eli Ferran Adrià-henkinen Perheateria-kirja ja suunniteltua viikonlopuksi ruoka, joka yhdisti edellisiä.

Menuun suunniteltiin valkosipulikeitto alkuun, lohta ja gratinoitua kukkakaalia päähän sekä kaksi eri jälkkäriä, toisen pääraaka-aineena appelsiini, toisen bansku.

Montaa ruokalajia säätäessä kannattaa olla oman elämänsä ammattikokki ja laitella kaikkien ruokien kaikki ainekset kesken. Sitten sopii leikkiä kokkiohjelmaa kun kaatelee valmiiksi mitattuja aineita patoihin ja pannuille.

Montaa ruokalajia säätäessä kannattaa olla oman elämänsä ammattikokki ja laitella kaikkien ruokien kaikki ainekset kesken. Sitten sopii leikkiä kokkiohjelmaa kun kaatelee valmiiksi mitattuja aineita patoihin ja pannuille.

Perheateria-kirjasta tuli todettua sellaista, että reseptit eivät oikein pidä paikkaansa. En tiedä kaikista, mutta parissa olisi heti kommentoitavaa. Valkosipulikeitossa oli resepti kahdelle, kuudelle, 20 ja 75 henkilölle. Näppärästi laskin siitä 9 hengen määrät. Kyllä olisi sillä keitolla ruokkinut vaikka jalkapallojoukkueellisen junnuja. Varsinkin, kun olisivat ottaneet aika vähän. Ainakin testiryhmän lapsiin keitto ei uponnut. Aikuiset söivät ehkä kohteliaisuudesta. Itse olin ainoa, joka rohkeni ääneen sanoa, että ei tää nyt kovin kummosta ole.

Odotukset olivat korkealla ja pettymys tuli, mutta näin sen RESEPTI 6:lle (ja monelle muulle) nyt kuitenkin menee vähän muokattuna (jos haluaa kokeilla onneaan lukija):
Paistinpannu kuumaksi. Vajaa 1 dl oliiviöljyä pannulle ja 6 kpl parin sentin siivua maalaisleipää siihen käristymään. Saa porista, muttei tietty räiskyä. Niin kauan paistellaan ja pari kertaa käännellään, että ruskettuvat kauniisti. Leivät syrjään ja pannu hittoihin. (!!!)

Näin ne leivät kullanruskettuvat.

Näin ne leivät kullanruskettuvat.

Tilalle kattila ja sinne ronski loraus oliiviöljyä ja 6 valkosipulin kynttä litistettynä kullanruskettumaan. Sekaan 4 tl paprikajauhetta (tai espanjalaista choriceroa), ne leivät ja 1,5 l kanalientä. Annetaan kiehua niin kauan, että leivät pehmenevät. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Samalla keitetään 3 semilöysää kananmunaa eli kiehuvaan veteen munat noin 4 minuutiksi, nopea kylmennys ja kuoret pois. Leipien pehmettyä koko sotku (paitsi munat) sauvasekoittimella sileäksi, lautaselle ja oheen puolikas muna. Siinä se. Sitten nauttimaan, jos sopii makumaailmaan.

Reilu loraus oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet ovat päässeet kattilaan.

Reilu loraus oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet ovat päässeet kattilaan.

Paprikajauheen ja leipien lisäämisen jälkeen väri on aika herkullinen.

Paprikajauheen ja leipien lisäämisen jälkeen väri on aika herkullinen.

Sileäksi sekoitettuna näyttää... no... mielenkiintoiselta.

Sileäksi sekoitettuna näyttää… no… mielenkiintoiselta. Ei välttämättä ravinnolta.

Valmiina ihan kiva näky. Sopii hyvin aluslautaseen, jos sattuu olemaan juuri tuon värinen aluslautanen.

Valmiina ihan kiva näky. Sopii hyvin aluslautaseen, jos sattuu olemaan juuri tuon värinen aluslautanen.

(!!!) Seuraavana päivänä jätin reseptin tähän kohtaan (paitsi että lisäsin öljyyn valkosipulia) ja sipaisin leipäin päälle valkosipulituorejuustoa ja tarjosin sen alkupalana. Suosio oli suurempi ja toteutus helpompi. Ensi kerralla teen samoin.

Kanaliemitalkoot

19 torstai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Ferran Adrià, Kana/broiler, Kotiruoka, Kulinarismi, Lounas, Resepti

Se on raakaa työtä kun kanalientä keitellään. Eilen hankituista luomukanoista kahdeksan kappaletta päätyivät tänään kattilaan. Omien lisäksi käytössä olivat niin naapurin kuin äidinkin kattilat. Molemmat tulivat palkituiksi keitetyllä kanalla.

Tollanen luomukana on aikalailla pienempi kuin sellainen 12-viikkoinen tehobroileri. Siksi niitä niin paljon tuli käytettyä, mutta nyt on pakkanen täynnä lientä ja viikonloppuna keitellään valkosipulikeittoa.

Liemen voi keitellä ilman lihoja pelkistä luista sun muista tai sitten lihoineen päivineen. Itse suosin lihoineen päivineen keittoa, koska lihakin valmistuu niin kätevästi samalla. Kerralla kannattaa tehdä paljon, koska liemi säilyy pakkasessa ainakin puoli vuotta.

Nämät ovat hyvät ainekset.

Nämät ovat hyvät ainekset.

No niin, näin mennään:
Kannattaa ottaa ainakin 5 litran kattila. Onnistuu pienemmässäkin, mutta tuohon kokoon mahtuu hyvin 2 kanaa tai broileria (tai 4 rankaa ilman lihoja). Ne nahkoineen kaikkineen kattilaan ja perään pariin palaan pilkottuna seuraavat: 1 reilu porkkana, 1 kookas tai 2 pientä sellerin vartta, 1 iso purjosipuli, 50-100 g palsternakkaa ja reilu pala tuoretta inkivääriä. Mausteeksi 10 maustepippuria, kevyt kaato valkopippuria, reilusti rosmariinia ja timjamia kuivattuna tai tuoreena. Juu niin ja merisuolaa. Itse laitan liian vähän, laita sinä enemmän, mutta ei liikaa kannata.

Kattilan voi laittaa jo kuumumaan, eihän se haittaa, jos ainekset hiukan paistuvat. Sitten 5 litraa vettä tai ainakin niin, että ainekset peittyvät ja keittelemään.

Näin on vesi peittänyt kanaset.

Näin on vesi peittänyt kanaset.

Kiehutellaan reilusti niin, että pintaan kertyy ällöä vaahtoa. Kuoritaan se kauhalla pois. Nahkoineen kun kanaa keittää, kertyy pinnalle myös rasvaa. Sitäkin voi pikkuhiljaa käydä kaapimassa pois. Toimenpiteiden jälkeen pienennetään lämpöä ja laitetaan kansi päälle. Annetaan kiehua hiljaa ainakin kaksi tuntia.

Ällöä löllöä.

Ällöä löllöä.

Nostetaan kanat syrjään ja siivilöidään vihannekset hittoihin. Siinon nyt liemi. Se on aika laimeaa, että ehkä kasaan (ja kannetta?) keittäminen olisi järkevää. Annetaan jäähtyä ja kas, rasvan jämät saa helpommin pois. Perataan kanat ja syödään pois tai pakastetaan. Sama liemen kanssa.

Siivilöittemistä.

Siivilöittemistä.

Suikaloitua kanaa voi käyttää vaikka kanakeittoon tai bbq-kastiketta lisäämällä tehdä siitä nyhtökanan.

Suikaloitua kanaa voi käyttää vaikka kanakeittoon tai bbq-kastiketta lisäämällä tehdä siitä nyhtökanan.

Ihan kuriositeettina, helpommalla pääsee Ferran Adriàn ohjeella, jossa 2 litran liemeen tulee 130g sipulia, 80g porkkanaa, 40g varsiselleriä, 4 kanan rankaa ja 5 litraa vettä. Keittoaika noin 2,5 tuntia, ei kantta. Muuten samat toimenpiteet kuin ekassa reseptissä.

Mitä liemellä voi tehdä? Siitä voi tehdä kanakeittoa tai valkosipulikeittoa. Sitä voi käyttää kastikkeissa tai ottaa vaikka töihin evääksi. Sekaan niitä kanasuikaleita, kesäkuritsasuikaleita vaikka, valkosipulia ja chiliä. Kätevä, nopea ja kevyt lounas.

Mummo kanasensa huoltsikalle ajoi…

18 keskiviikko Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Ferran Adrià, Kana/broiler, Kotiruoka, Kulinarismi, Tampere

Ei ollut mummo, mutta oli kana jos toinenkin. On olemassa sellainen kuin Meirän Pelto Osuuskunta, johon varsin väljästi kuulun. Nyt kuitenkin sain rahalle melkolailla vastinetta, kun noudin tänään huoltoasemalta yhteiskuljetuksella toimitettuja luomukanoja 16 kappletta hintaan 5 € / kg.

Ryhmäkuva.

Ryhmäkuva.

Huomenna keittelen 8 kanasta kanaliemet, loput menivät odottamaan Ferran Adriàn reseptin kokeilua vanhempieni pakastimeen. Liemikanojen lihat saa kivasti käytettyä kanakeittoon tai mitä jos lotraisi bbq-kastikkeen kanssa? Saisiko siitä nyhtöpossua, tuota viime vuoden trendiherkkua?

Perheateria, elBulli, elBulli ja viimeisen kerran elBulli

17 tiistai Hel 2015

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Ravintola, Resepti, Ruoka, Televisio

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Ferran Adrià, Hämmästelen, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Lounas, Ravintola, Resepti, Stockmann, Televisio, Teos

Olen ollut laiskistuneessa tilassa, joten iltani olen pyhittänyt tesviissiolle. Pari päivää sitten oli kuitenkin päiväkin ja koska on niin kamalaa, että kaupat pitävät oviaan auki sunnuntainakin, tulin vahingossa joutuneeksi Akateemiseen kirjakauppaan. Osa perheestä osti uutta Potkua proteiinista -kirjaa, osa Aku Ankan taskukirjaa ja minä tyydyin ihastelemaan teosta Perheateria – Kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa (Herkullista kotiruokaa legendaarisen elBulli-ravintolan tapaan). Hienon oloinen kirja oli se. Sinne jäi siltikin.

Perheateria.

Perheateria.

Sitten tuli eilinen ja jälleen laiskistuin tesviission ääreen, kunnes virkistyin. Jouduin sattumalta Yle Teemalle ja sieltähän tuli dokumentti elBullin viimeisestä ateriasta. Heramujjee. Kyllähän tiedätte, tiedättehän kyllä elBullin? Se oli monena vuonna maailman parhaaksi rankattu ravintola, jolla oli kolme Michelin-tähteä. Ravintola sulki ovensa vuonna 2011 ollessaan huipulla. Ohjelmassa sanottiinkin hienosti, että parempi tappaa elBulli kuin kuolla sen kanssa. Niin, huipulta kai ei ole tietä kuin yhteen suuntaan.

Dokumentissa valmisteltiin ravintolan viimeistä illallista. Se oli 50 ruokalajin illallinen. Ohjelmassa kuvattiin valmisteluja, suunnittelua, koko iltaa. Kokkeja keittiössä oli kymmeniä ja ruoka-annokset aivan hillittömiä. Pieniä siis, mutta paljon ja ihmeellisiä. Ravintolan viimeiseksi reseptiksi jäi persikkamelba. Sinänsä ei kuulosta ihmeelliseltä, mutta olisittepa nähneet sen. Tai no, vielä on vajaa kuukausi aikaa nähdä se Yle Areenasta, sinne siis tästä. Yksi osa annoksesta oli silikonimuotissa valmistetut persikan kiveltä näyttävät herkut. Oi jospa oisin saanut olla muu-kaa-naaa. Enemmänkin olisin halunnut nähdä niitä annoksia ja kuulla niistä enemmän. Pidin silti dokumentista sen verran, että kyyneltä sain olla pyyhkäisemässä useampaankin kertaan.

ElBulli-tyyppisten ruokien äärellä voi ihmetellä, meneekö homma vähän ruoalla leikkimiseksi, MUTTA näen asian nyt toisin. Intohimoisesti työhönsä suhtautuvat ruoka-alan ammattilaiset tekevät ruoka-aineista ihmeitä kaikkia aineksia arvostaen. Ruokaa arvostaen. Ei se leikkimistä ole, vaan onhan siinä jotain hienoa!

Eilisestä liikuttuneena ja koskettuneena jouduin tänään palaamaan sinne Akateemiselle poimimaan omaan hyllyyni Perheateria-kirjan. ElBullin henkilökunnalla oli tapana kokoontua porukalla syömään ennen työvuoron alkamista. Veikkaisin, ettei ruoassa ole ollut valittamista… Henkilökunta kutsui hetkeä perheateriaksi. Kirja on ensimmäinen Ferran Adriàn kirja kotikokeille. Selailin sitä tämän illan ja hyvältä näyttää.

Kirja koostuu ateriakokonaisuuksista ja alussa luvataan, että jos jokaisen reseptin tekee ja hankkii tarvittavat ainekset, on kirjan kokonaan kokattuaan tullut hankkineeksi varsin kattavat sisällöt kaappeihinsa. Nyt tuleekin mieleen, että pitäisi ehkä hävittää kaikki, mitä kaapeista löytyy ja aloittaa alusta. Ei olisi mitään turhaa… Jokaisen kokonaisuuden alussa on selkeät kuvat siitä, mitä kaikkiin kolmeen ruokalajiin tarvitaan sekä aikataulu, jonka mukaan ruoan eri vaiheet valmistetaan. Valmiit menut saa useimmiten valmistettua 0,5-2 tunnissa, lupaavat kirjassa. Mielenkiintoista. Ohjeet ovat hillittömän selkeät kuvineen päivineen ja kokonaismenuluettelon lisäksi kaikki ruoat on listattu myös sen mukaan, ovatko alku-, pää- vai jälkiruokia ja mistä koostuvat. Niistä on helppo valita sopiva kokonaisuus. Reseptit on laskettu kahdelle, kuudelle, 20:lle ja 75:lle henkilölle.

Älyttömän selkeät kuvat aineksista ja määristä.

Älyttömän selkeät kuvat aineksista ja määristä.

Tuskin maltan odottaa, että pääsen ylihuomenna keittelemään 10 luomukanasta kanalientä ja viikonloppuna testaamaan, miten Samettinen valkosipulikeitto taipuu omassa ja sukulaisten suussa.

Samettinen valkosipulikeitto.

Samettinen valkosipulikeitto.

Loppuun vielä linkit elBulli-Wikipedioihin suomeksi ja englanniksi. Pari kivaa knoppitietoa, jos et jaksa selata Wikipediaa. Keskimääräinen ateriahinta elBullissa oli n. 250 €. Silti ravintola teki tappiota. Ravintola oli auki vain noin puolet vuodesta ja varaukset seuraavalle vuodelle otettiin vuoden viimeisen aukiolopäivän jälkeen. Vuodessa asiakkaita oli 8000, mutta halukkaita 2 000 000. Kaksi miljoonaa. Siis kaksi miljoonaa!

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...