Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Kotimaan matkailu

Tampereen Teatteri: CATS

19 tiistai syys 2017

Posted by Kulttulinaristi in Teatteri, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Tampere, Tampereen Teatteri, Teatteri

Ensimmäinen kokemukseni Catsistä on Lontoosta vajaa 30 vuotta sitten. Olihan se elämys pienelle tamperelaislikalle. Seuraavan kerran Cats osui kohdalle Helsingissä jäähalliesityksenä engelskaksi edelleen. Ja nyt, voi nyt Tampereen Teatterissa.

Eihän silloin vajaa 30 vuotta sitten ihmisellä montaa CD-levyä ollut, joten kun Lontoosta ostettiin Catsin levy niin sitä myös kuunneltiin. Kaikki kappaleet ovat tuttuja, vaikka niiden sanoma on täysin pimennossa. TT:n Catsiin valmistautuminen aloitettiin perheen piirissä paria viikkoa aiemmin kun vanha CD kaivettiin esille. Voi sitä muistojen tulvahdusta, minkä musiikki sai aikaan. Miltähän tämä vaikuttaisi suomeksi?

Kissanristiäisissä kissat kuiskaavat yhdessä äänessä pitkän litanian kissojen nimiä. Hykerryttävää. Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Teatteri

Sen verran olin antanut itseni tutustua TT:n versioon etukäteen, että tiesin siihen kirjoitetusta rotasta. Rotan rooli oli paikoittain ihan huvittava ja Risto Korhonen rottana mitä oivallisin. Maskeeraus ja puvustus oli todella hienot, mutta silti rotan osan tarpeellisuus jäi minulle vähän epäselväksi. Ehkä olen tässä perinteiden kannalla ja pitäisin näytelmän mahdollisen alkuperäisessä muodossaan.

Olipa kerran rotta, joka tahtoi olla kissa. Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Teatteri

Sitähän se suurimmaksi osaksi olikin ja hyvä niin. Lavastusta oli alkuperäisestä roskiskansisekaisuudesta karsittu. Kun väkeä on lavalla parikymmentä kerrallaan eikä TT:n päänäyttämö ole kauhean suuri, ei lavastuksenkaan tarvitse olla kauhean rönsyilevä.

Catsin tarina perustuu T. S. Elliotin kissarunoihin kirjasta ”Old Possum’s Book of Practical Cats”. Näytelmässä ei varsinaisesti ole juonta vaan se kertoo erilaisista kissoista, joista yksi on junakissa ja toinen hyvästä ruoasta pitävä hienostokissa. Aleksi Seppäsen maaginen Mister Mistofeli esittää ehdottomasti näyttävimmän numeron. Siinä yhdellä jos toisellakin tippuu leuka lattiaan kun Mister Mistofeli tekee taikojaan. En muista, millaisia ne temput olivat alkuperäisessä esityksessä, mutta sen tiedän, että oma alle kymmenvuotiaani tulee tämän muistamaan. Liikuttavin esitys on vanhan teatterikissa Gusin laulu, jossa hän muistelee, millaista teatteri oli ennen vanhaan. Kuinka hellästi Helena Rängmanin Jellimaari vanhusta ohjaakaan istumaan. Kohtaus on niin aito että itkettää. Vaikuttavin kaikista on se, jota kaikki tarinan tuntevat kai eniten odottavatkin…

Meidän näkemässämme versiossa hurmaavaa Grizabellaa, alkuperäisessä versiossa glamour cat, esittää Ritva Jalonen. Voi luoja, ei paljon muuta voi sanoa. Jalonen aloittaa Muiston vähän epävarmasti ja laulun voimistuessa liimaa minut tuoliini. Niin suurella vaikuttavuudella ja voimalla eletyn elämän ilo ja tuska vyöryvät päälle, että luulen rikkovani tukevan istuimen. Voi olla, että kyseessä on yksi vaikuttavimmista teatterihetkistä ikinä!

Ritva Jalosen laulu Grizabellana saattaa olla yksi vaikuttavimmista teatterielämyksistä koskaan. Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Teatteri

Andrew Lloyd Webberin näytelmät ovat yleensä paikkaan sitomatta aina samanlaisia. Kuulin, että Jukka Virtasen suomennos käännettiin takaisin englanniksi, jotta sen oikeellisuus voitiin tarkastaa. Mitä tarkoittaa Jellicle cat? Se oli suomennettu Jellikki, joka tarkittaa luultavasti yhtä paljon kuin alkuperäinenkin versio. Seurueeni jäsenet keksivät, että Jellikki voisi olla jellonan ja lemmikin välimuoto. Aika hyvä. Aivan kaikki sanat eivät olleet kääntyneet ihan selkeäksi suomeksi, mutta sitäkin hienompi oli maagisen Mister Mistoffelin kertosäkeen suomennos: niin maagillista taikomista… IHANA!

Kaiken kaikkiaan koko tuotanto on hillitön. Musiikki on mukaansatempaavaa ja monipuolista. Lavasteet, vaatteet, turkit, maskeeraus, valaistus, koreografia, ohjaus, taitava orkesteri, tanssijat ja näyttelijät yhdessä luovat upen kokonaisuuden. Tanssijaa ei erota näyttelijästä eikä toisnpäin, niin upeaa on liike ja laulu. Iloisia kasvoja katsoessa itsekin ilostuu. Jos teatterinkatsojana kaipaa syvällistä tarinaa ja puheteatteria, ei tämä vastaa toiveeseen, mutta kaikessa muussa vastaa. Tämän musikaalin jälkeen on pehmoinen, pörröinen ja hyvä mieli monta päivää. Leppoisa kissamusiikki pyörii päässä. Lipulla on hintaa, kyllä, mutta näin suurella porukalla ja LLoyd Webberin musikaalilla kustannuksia syntyy. Tampereen teatterin Catsissä jokaiselle kulutetulle eurolle saa hyvässä fiiliksessä ainakin kaksi takaisin.

Mene katsomaan, mene! Jos olet onnekas ja saat vielä lipun. Mau!

Tanssijaa ei erota näyttelijästä eikä päinvastoin. Kaikki laulavat taidokkaasti ja mahtavasti. Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Teatteri

Kenen: T. S. Elliotin kissarunot ja Andrew Lloyd Webberin musiikki
Mikä: Cats
Missä: Tampereen Teatteri, ensi-ilta 8.9.2017
Keitä siinä oli: Risto Korhonen, Ritva Jalonen/Irina Milan, Lari Halme, Tero Harjunniemi, Helena Rängman, Pia Piltz, Elisa Piispanen, Elina Rintala, Matti Hakulinen, Martti Manninen, Heikki Mäkäräinen, Aki Haikonen, Ville Mäkinen, Katra Salopuro, Sonja Pajunoja, Ulriikka Heikinheimo, Pyry Smolander, Mikko Nuopponen, Jukka Wennström, Wilhelm Blomberg, Maria Påhls, Raisa Kekarainen, Jaakko Mölsä, Hanna Mönkäre, Aleksi Seppänen, Heikki Järvinen ja Suvi Salospohja
Kuka ohjasi: Georg Malvius
Kuka koreografioi: Adrienne Åbjörn
Tykkäsinkö: Tykkäsin, nautin, suorastaan kehräsin.
Menisinkö uudestaan: Jos vain tilaa on keväälle niin kyllä!

Yayoi Kusama: In Infinity 7.10.16-22.1.17, HAM, Helsinki

20 perjantai Tam 2017

Posted by Kulttulinaristi in Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Hämmästelen, Helsinki, Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Museokortti, Näyttely, Valokuvin kerrottu

Jos et ole vielä käynyt lähes 90-vuotiaan japanilaistaiteilija Yayoi Kusaman näyttelyssä, alkaa nyt olla viimeiset hetket käsillä.

Jos vielä mietit, miksi mennä, tässä 10 syytä:

Syy nro 1

Syy nro 1

Syy nro 2

Syy nro 2

Syy nro 3

Syy nro 3

Syy nro 4

Syy nro 4

Syy nro 5

Syy nro 5

Syy nro 6

Syy nro 6

Syy nro 7

Syy nro 7

Syy nro 8

Syy nro 8

Syy nro 9

Syy nro 9

Syy nro 10

Syy nro 10

Makea Cafe & Deli, Sotkamo – Kainuun kivoin kahvila

10 torstai Mar 2016

Posted by Kulttulinaristi in Juoma, Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Arvostan, Herkku, Kahvi, Kahvila, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Lounas, Ravintola

No en voi tietää, en ole käynyt Kainuun jokaisessa kahvilassa, en edes kovin monessa. On vain kovin vaikea uskoa, että olisi kivempaa kahvilaa Kainuussa.

Lomareissulla Vuokatissa on tullut koettua ravinnollisesti yhtä sun toista, mutta pääasiassa ruokailujen taso on yllättänyt. Ennen reippailua Angry Birds Activity Parkissa päädyimme Sotkamon keskustaan, jossa internetin innoittamina Makea Cafe & Deliin torin laidalle.

Viihtyisä ja sopivan trendikäs Makea Cafe & Deli.

Viihtyisä ja sopivan trendikäs Makea Cafe & Deli.

Maisema.

Maisema.

Kahvila oli kuin suuremmastakin kaupungista. Viihtyisä, tunnelmallinen ja kotoisasti eurooppalainen. Kajaanissa vierailun jälkeen oletimme Sotkamon olevan, no, tuppukylä (jota Kajaani ehkä vähän oli eteläisemmin silmin katsoen). Vielä mitä, virkeä pieni keskusta. Ja sitten sieltä vielä löytyi ihana kahvila, jossa tuotteet tehdään itse. Herkullisen näköisiä leivoksia ja kakkuja koko vitriinillinen, tuoretoasteja, paikkallista jäätelöä, suolaista piirasta… vaikka mitä. Lounaaksi olisi ollut lihakeittoa, mutta vielä ei ollut seurueellamme lounaan aika.

Tilasimme siis pienet suolaiset eli lohipiirasta (mehukas, maukas, herkullinen) ja ruistaskut toinen porotäytteellä, toinen muna-muikku-pekoni -sekoituksella. Kaikista tarjottavista ainoastaan ruistaskut eivät olleet omaa tuotantoa, mutta erittäin herkullisia olivat nekin.

Kainuun paras cappucino sekä mehukas, maukas ja pehmeä lohipiiras.

Kainuun paras cappuccino sekä mehukas, maukas ja pehmeä lohipiiras.

Ruistasku porotäytteellä.

Ruistasku porotäytteellä.

Raikas monin eri mauin ja yksityiskohdin täydennetty Brita-torttu.

Raikas monin eri mauin ja yksityiskohdin täydennetty Brita-torttu.

Cappuccinot eivät ole tällä reissulla oikein tahtoneet osua kohdilleen. Ullan Unelmassa Kajaanissa cappuccino oli kitkerän vetistä, Katinkullassa ainoastaan kitkerää. Makeassa Kainuun cappuccinoihin pettynyt matkalainen uskalsi kokeilla vielä kerran, eikä se kokeilu ollut turha. Lapsenkin mukaan jopa lasillinen maitoa oli Makeassa huomattavasti parempi kuin kaakao aiemmin mainitussa paikassa. Tätä hän jaksoi hämmästellä vielä illalla mökillä.

Makean omistaja, joksi meitä palvelleen valloittavan herrasmiehen kuvittelin, kertoi meille seikkaperäisesti sekä cappucinon oikeaoppisesta valmistamisesta että kaiken muun, mikä meitä valikoimassa kiinnosti. Myös sen, että Brita-torttu tuppaa menemään aina, vaikka muut (älyttömän herkullisen näköiset) kakut jäävät vähemmälle kiinnostukselle. Voi kunpa asuisin täällä, niin eivät jäisi.

Koko kahvilaelämys oli täys kymppi. Sinä Vuokatissa lomailija: MENE MAKEAAN!

Ravintola: Makea Cafe & Deli
Missä: Torikatu 8, Torin laidalla, Sotkamo
Vinkki: Kysykää, niin teille vastataan. Ja ota cappuccino!
Palvelu: Erinomainen, rauhallinen ja kärsivällinen palvelu kuitenkaan sortumatta turhaan jaaritteluun.
Tykkäsinkö: Sen verran, että aion mennä tämän lyhyen loman aikana uudestaankin ja tilasin kokonaisen Brita-tortun kotiinviemisiksi.
Oliko kallis: Ihan normaali. Kaikki ostoksemme (2 x cappucino, maito, lohipiiras, 2 x ruistasku ja pala Britaa vajaa 25 €)
Menisinkö uudestaan: Menenkin.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 5
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaiselämykselle:
5
Seuralaisen tähdet ruoalle: 5 (emmää oikein tiiä mistä valittais)

Moskova 869 – turvajärjestelyt

16 perjantai syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Hämmästelen, Historia, Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Moskova, Nähtävyys, Venäjä

Matka Moskovaan ei jännittänyt ennen kuin luin ulkoministeriön julkaiseman matkailutiedotteen. Siinä kerrottiin, että ”Kaikkialla Venäjällä on terrorismin vaara, erityisesti suurissa kaupungeissa. Mahdollisia kohteita ovat ennen kaikkea julkinen liikenne, rautatie-, metro- ja lentoasemat, ostos- ja viihdekeskukset sekä joukkotapahtumat.”

Päätimme siis välttää kaikkia mahdollisia väkijoukkoja. Sitä ennakkoajatusta minä sitten mietiskelin kun seurueineni kuljeskelin liikenteeltä suljetussa Moskovan keskustassa Moskovan kaupungin 869-vuotissynttäreitä juhlimassa.

Näkymä metrosta tultua. Aika paljon väkeä, mukava tunnelma. Tämän vuoden juhlateemana oli vanhat venäläiset elokuvat ja sen ympärille oli rakennettu kaikki.

Näkymä metrosta tultua. Aika paljon väkeä, mukava tunnelma. Puskinin patsas seisoo ylväänä tarkastelemassa juhlijoita. Tämän vuoden juhlateemana oli vanhat venäläiset elokuvat ja sen ympärille oli rakennettu kaikki.

Alkaa turistille paljastua, mitä kansanjuhla 12 miljoonan asukkaan kaupungissa tarkoittaa.

Alkaa turistille paljastua, mitä kansanjuhla 12 miljoonan asukkaan kaupungissa tarkoittaa. Yhteituumin venäläissyntyisen oppaamme ja ystävämme kanssa päätimme välttää väkijoukon ja yrittää Punaiselle torille toista kautta.

Kapeampi katu ja pitkät jonot tarkastuspisteeltä toiselle. Jokaisella portilla seisoo poliisi, joka tarkistaa sekä ihmisen että laukun. Että oikeastaan aika turvallista.

Kapeampi katu ja pitkät jonot tarkastuspisteeltä toiselle. Jokaisella portilla seisoo poliisi, joka tarkistaa sekä ihmisen että laukun. Että oikeastaan aika turvallista.

Nyt aletaan lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuvat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin on tiivis rivi sotilaita, sitten siirrytään jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä. Aikamoista, sano.

Nyt aletaan lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuvat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin on tiivis rivi sotilaita, sitten siirrytään jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä. Aikamoista, sano.

Punaisen torin reunalla sijaitsee hieno GUM-tavaratalo, johon ei nyt juhlan aikana päässyt torin puoleisista ovista sisälle. Sen sijaan tarkkaan kun katsoo, on ovet miehitetty melko hyvin varustetuilla poliiseilla tai vartijoilla.

Punaisen torin reunalla sijaitsee hieno GUM-tavaratalo, johon ei nyt juhlan aikana päässyt torin puoleisista ovista sisälle. Sen sijaan tarkkaan kun katsoo, on ovet miehitetty melko hyvin varustetuilla poliiseilla tai vartijoilla.

Tulipa koettua tällaistakin. Kyllähän tuo valtava vartijoiden, sotilaiden ja poliisien määrä jotenkin lisäsi turvallisuudentunnetta paikassa, jossa sen ei kuvittelisi millään konstilla lisääntyvän. Mutta jostain syystähän se vartiointi siellä oli…

Choi Jeong Hwa, Kiasma, Helsinki

07 keskiviikko syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Helsinki, Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Museo, Museokortti, Valokuvin kerrottu

Vielä hetken aikaa eli syyskuun puoleen väliin asti on Kiasmassa etelä-korealaisen Choi Jeong Hwan taideteoksia. Kävin alkukesästä katsomassa näyttelyn amerikkalaisen ystäväni kanssa. Tykkäsimme näyttelystä molemmat. Nyt satuin olemaan puolisoineni Taiteiden yössä, jossa näimme Choi Jeong Hwan ja helsinkiläisten tokaluokkalaisten valtavan yhteisteoksen, joka oli näytteillä Senaatintorilla.

Näyttely ottaa kantaa muovikrääsän kulutukseen ja sen tarjonnan yltäkylläisyyteen. Kun kulkee huoneessa, joka on täytetty lattiasta kattoon ulottuvilla muovikäyttöesinetorneilla, tulee väkisinkin ajatelleeksi, että kukin yksittäinen tuote maksaa vain muutaman euron. Vaikka sellaisen käyttöikä olisi vuosia, sitä käytetään hetki ja heitetään pois. Valtameret täyttyvät muovista ja koko luomakunta nautiskelee päivittäin vetensä ja ravintonsa joukossa päivittäisannoksen mikromuovia, nam nam.

Näyttely oli ihan hieno ja samalla vaivalla pääsi katsomaan myös muita Kiasman näyttelyitä. Kyllä nykytaide on kiehtovaa.

Choi Jeong Hwa, Happy Together, Kiasma

Choi Jeong Hwa, Happy Together, Kiasma

Vanhakin nuortuu ja koukkuselkä suortuu ja miten se oli, mutta ihanan meditatiivista on rakennella fraktaalimaisia kuvioita tällaisista kirjavista muovikimpaleista.

Vanhakin nuortuu ja koukkuselkä suortuu ja miten se oli, mutta ihanan meditatiivista on rakennella fraktaalimaisia kuvioita tällaisista kirjavista muovikimpaleista.

Kirjavia muovitorneja, joiden välissä voi kulkea ja kokea olevansa osa suurta ja ihanaa kulutusyhteiskuntaa. Samalla voi pikkuisen miettiä, mihin me tarvitsemme kaikkea tätä muovihärpäkettä, jota kaupat ovat pullollaan. Halvalla.

Kirjavia muovitorneja, joiden välissä voi kulkea ja kokea olevansa osa suurta ja ihanaa kulutusyhteiskuntaa. Samalla voi pikkuisen miettiä, mihin me tarvitsemme kaikkea tätä muovihärpäkettä, jota kaupat ovat pullollaan. Halvalla.

Kukat näkyvät Kiasman pääovelta kun pikkuisen viitsii taivuttaa päätä ja katsoa kakkoskerrokseen. Siellä ne aukenevat ja sulkeutuvat. Niiden alle voi mennä makoilemaan ja sekös vasta onkin mukavaa. Kukat ne siinä vain hurisevat ja aukenevat pään päällä.

Kukat näkyvät Kiasman pääovelta kun pikkuisen viitsii taivuttaa päätä ja katsoa kakkoskerrokseen. Siellä ne aukenevat ja sulkeutuvat. Niiden alle voi mennä makoilemaan ja sekös vasta onkin mukavaa. Kukat ne siinä vain hurisevat ja aukenevat pään päällä.

Taiteiden yössä esitetyn, jälleen muovikrääsään kantaaottavan, merimaailman tarina.

Taiteiden yössä esitetyn, jälleen muovikrääsään kantaaottavan, merimaailman tarina.

Hienot muovipussitaidekalat valloittivat Senaatintorin Taiteiden yönä.

Hienot muovipussitaidekalat valloittivat Senaatintorin Taiteiden yönä.

Koko teoksen keskipisteenä oli 35 metriä leveä mustekala.

Koko teoksen keskipisteenä oli 35 metriä leveä mustekala.

Sama yöllä.

Sama yöllä.

 

Nordkappiin ja takaisin: Levi – Alta

25 maanantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Kotimaan matkailu, Lappi, Lapsen kanssa, Maisema, Matkailu, Nähtävyys, Nordkapp, Norja, Ravintola, Valokuvin kerrottu

Kesämatka Mansesta Nordkappiin ja takaisin ajettiin reittiä Tampere-Levi-Alta-Nordkapp-Inari-Levi-Oulu-Tampere. Ensimmäinen etappi Tampereelta Leville, n. 830 km, ajettiin yhdessä päivässä välillä geokätköille, lounaalle ja kahville pysähdellen.

Seuraava välimatka oli kahden yön levähdyksen jälkeen Leviltä Altan kautta Nordkappiin. Matkaa 582 kilometriä ja navigaattorin arvioaika vajaa 8 tuntia. Aamusta iltaan taas ajoimme ja nautiskelimme matkasta, kellon ympäri mentiin, että heilahti.

Levipäivänä ajelimme gondolihissillä ja ihastelimme Levin maisemia.

Levipäivänä ajelimme gondolihissillä ja ihastelimme Levin maisemia.

Kävin sekä leirikoulussa 9. luokalla että sitä edeltävänä kesänä rippileirillä Raattamassa ja Vuontispirtillä. Vielä oli Raattamassa tankkauspiste vaan ei ehkä bensaa. Pieni kauppakin oli, mutta ei vielä niin aikaisin auki. Harmi, olisimme kyllä kannattaneet. Kaupan läheltä löytyi myös geokätkö, kätköilijöille vink vink.

Kävin sekä leirikoulussa 9. luokalla että sitä edeltävänä kesänä rippileirillä Raattamassa ja Vuontispirtillä. Vielä oli Raattamassa tankkauspiste vaan ei ehkä bensaa. Pieni kauppakin oli, mutta ei vielä niin aikaisin auki. Harmi, olisimme kyllä kannattaneet. Kaupan läheltä löytyi myös geokätkö, kätköilijöille vink vink.

Koska Levin mökillä ei ollut kahvia ja lähtö tapahtui ennen kukonlaulua, soitin rippileiripaikkaan, hyvien muistojen Vuontispirtille. Ihana pieni tunturihotelli oli samalla paikalla kuin ennenkin. Kävimme kahvilla ja havainnoimassa, että siellä niitä rippileiriläisiä Tampereen suunnalta edelleen oli. Pieni järkytys oli ymmärtää, että edellisestä visiitistä oli kulunut aikaa 23 vuotta.

Koska Levin mökillä ei ollut kahvia ja lähtö tapahtui ennen kukonlaulua, soitin rippileiripaikkaan, hyvien muistojen Vuontispirtille. Ihana pieni tunturihotelli oli samalla paikalla kuin ennenkin. Kävimme kahvilla ja havainnoimassa, että siellä niitä rippileiriläisiä Tampereen suunnalta edelleen oli. Pieni järkytys oli ymmärtää, että edellisestä visiitistä oli kulunut aikaa 23 vuotta.

Näissä maisemissa Vuontispirtillä hurahdin herkkänä teininä uskoon. Palauduin kyllä tuonnempana takaisin tavalliseksi tapakristityksi. Mutta kyllähän Lapin luonto luo outoa taikaa...

Näissä maisemissa Vuontispirtillä hurahdin herkkänä teininä uskoon. Palauduin kyllä tuonnempana takaisin tavalliseksi tapakristityksi. Mutta kyllähän Lapin luonto luo outoa taikaa…

Enontekiöläisestä pikkuhotellista kuljettajan kaipaaman kahvikupillisen haettuani jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Norjan raja ylittyi varsin helposti. Joku pömpeli siinä oli, mutta toimenpiteitä ei vaadittu. Maisema alkoi olla puutonta ja karua, samalla hurjan kaunista. Paikannimet ja opasteet olivat pitkän matkaa norjaksi, saameksi ja suomeksi. Eksoottisen ihanaa.

Enontekiöläisestä pikkuhotellista kuljettajan kaipaaman kahvikupillisen haettuani jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Norjan raja ylittyi varsin helposti. Joku pömpeli siinä oli, mutta toimenpiteitä ei vaadittu. Maisema alkoi olla puutonta ja karua, samalla hurjan kaunista. Paikannimet ja opasteet olivat pitkän matkaa norjaksi, saameksi ja suomeksi. Eksoottisen ihanaa.

Geokätköilyharrastus ohjasti meidät pysähdyspaikalle, jossa kuului ihmeellinen kohina. Olimme saapuneet Altajoen läheisyyteen ja kätköä etsiskellessämme löysimme kohinalle syyn. Hieno näkymä picknickpaikalta Pikefossin putoukselle. Fiksumpi olisi ottanut eväät ja nauttinut ne juuri täällä. Pysähdyspaikalla saimme myös ensikosketuksen Norjalaisiin pysähdyspaikkavessoihin. Hyvänen aika. Siistiä ja hygieenistä, vaikka ovessa ja suuntaviitoissa wc-kyltin päälle oli vedetty rastit.

Geokätköilyharrastus ohjasti meidät pysähdyspaikalle, jossa kuului ihmeellinen kohina. Olimme saapuneet Altajoen läheisyyteen ja kätköä etsiskellessämme löysimme kohinalle syyn. Hieno näkymä picknickpaikalta Pikefossin putoukselle. Fiksumpi olisi ottanut eväät ja nauttinut ne juuri täällä. Pysähdyspaikalla saimme myös ensikosketuksen Norjalaisiin pysähdyspaikkavessoihin. Hyvänen aika. Siistiä ja hygieenistä, vaikka ovessa ja suuntaviitoissa wc-kyltin päälle oli vedetty rastit.

Ohikiitävää maastoa ja puustoa.

Ohikiitävää maastoa ja puustoa.

Yhtäkkiä yllättäin se iski. Onko tämä vuono? En tiedä, mitä olin odottanut, mutta jostain syystä en ollut odottanut näkeväni vuonoja ja vuoria...

Yhtäkkiä yllättäin se iski. Onko tämä vuono? En tiedä, mitä olin odottanut, mutta jostain syystä en ollut odottanut näkeväni vuonoja ja vuoria…

...enkä ihan hillittömän makeita vesiputouksia. Niitä nyt kuitenkin näkyi vähän siellä täällä matkalla rajalta Altaan.

…enkä ihan hillittömän makeita vesiputouksia. Niitä nyt kuitenkin näkyi vähän siellä täällä matkalla rajalta Altaan.

Altaa lähestyttäessä maisema vehreytyi ja puut alkoivat kasvaa suuremmiksi. Altaan tullessa alkukesäiset lämpöasteetkin olivat kohonneet reiluun 20 asteeseen. Golfvirtako se meitä lämmitti vai mikä lie paikallinen helleaalto?

Altaa lähestyttäessä maisema vehreytyi ja puut alkoivat kasvaa suuremmiksi. Altaan tullessa alkukesäiset lämpöasteetkin olivat kohonneet reiluun 20 asteeseen. Golfvirtako se meitä lämmitti vai mikä lie paikallinen helleaalto?

Muistin Altan viime vuosituhannen puolelta, siltä rippileirireissulta nimittäin. Teimme silloin päiväreissun Altaan Jäämeren rannalle. Muistoissani se oli viehättävä kalastajakylä punaisine tupineen, keskustaa, jos sellaista oli, en muista ollenkaan. Tällä kerralla osuimme uudelle ja upealle Revontulikirkolle, Scandic-hotellille ja AMFI-ostoskeskukselle. Oliko tämä keskusta? Yritin kysellä kauppakeskuksesta ja he sanoivat, ettei täällä tämän kummempaa keskustaa ole. Pohjois-Norjaksi kaupungissa oli varsin värikästä väestöä. Olin hämmentynyt. Emme oikein hahmottaneet koko Altaa, eikä mistään löytynyt ilman nettiä pelkällä puhelimen navigaattorilla info-pistettä.

Muistin Altan viime vuosituhannen puolelta, siltä rippileirireissulta nimittäin. Teimme silloin päiväreissun Altaan Jäämeren rannalle. Muistoissani se oli viehättävä kalastajakylä punaisine tupineen, keskustaa, jos sellaista oli, en muista ollenkaan. Tällä kerralla osuimme uudelle ja upealle Revontulikirkolle, Scandic-hotellille ja AMFI-ostoskeskukselle. Oliko tämä keskusta? Yritin kysellä kauppakeskuksesta ja he sanoivat, ettei täällä tämän kummempaa keskustaa ole. Pohjois-Norjaksi kaupungissa oli varsin värikästä väestöä. Olin hämmentynyt. Emme oikein hahmottaneet koko Altaa, eikä mistään löytynyt ilman nettiä pelkällä puhelimen navigaattorilla info-pistettä.

Alkoi olla jo useiden tuntien matkustamisen jälkeen ihan vähän helvetin nälkä ja sekös alkoi rasittaa kun ei ravintolaa tahtonut löytyä niin millään. Trip Advisor oli onneksi vinkannut noutoruokapaikan juurikin AMFI-kauppakeskuksesta. Odotin ehkä jotain Tukholman Ringenin kaltaista elämystä, mutta vaisummaksi jäi. Noutoruokapaikka Hoftepluss tarjosi kuitenkin aivan mainion poron lihalla täytetyn herkkuleivän ja sieltä löytyi myös yksi englantia taitava, jolta löytyi Altan kartta ja joka kertoi, mihin kannattaa ajella. Hyvä palvelu, kiva ravintola pikaiselle ohikulkumatkalle.

Alkoi olla jo useiden tuntien matkustamisen jälkeen ihan vähän helvetin nälkä ja sekös alkoi rasittaa kun ei ravintolaa tahtonut löytyä niin millään. Trip Advisor oli onneksi vinkannut noutoruokapaikan juurikin AMFI-kauppakeskuksesta. Odotin ehkä jotain Tukholman Ringenin kaltaista elämystä, mutta vaisummaksi jäi. Noutoruokapaikka Hoftepluss tarjosi kuitenkin aivan mainion poron lihalla täytetyn herkkuleivän ja sieltä löytyi myös yksi englantia taitava, jolta löytyi Altan kartta ja joka kertoi, mihin kannattaa ajella. Hyvä palvelu, kiva ravintola pikaiselle ohikulkumatkalle.

Varsinainen maamerkki, Revontulikirkko. Sen kun näkisi talvella pakkasen paukkuessa ja revontulien loimottaessa. Siinäpä tavoitetta, vaikkei Alta muuten tällä kerralla odotuksia täyttänytkään.

Varsinainen maamerkki, Revontulikirkko. Sen kun näkisi talvella pakkasen paukkuessa ja revontulien loimottaessa. Siinäpä tavoitetta, vaikkei Alta muuten tällä kerralla odotuksia täyttänytkään.

Kirkon ovi oli auki, emmekä käyneet, koska reissujalkaa jo vipatti ja edessä oli vielä pitkä matka matkalla Nordkappiin. Tässä kävi nyt vähän niinkuin Puolassa, Krakovassa kerran nuorena kun joku pyhän jonkun, ehkä Marian kirkko jäi katsomatta sisältä ja jälkeenpäin on vain voinut ihmetellä että miksi. Ehkä on palattava Krakovaan, ehkä on palattava Altaan sitten kuitenkin.

Kirkon ovi oli auki, emmekä käyneet, koska reissujalkaa jo vipatti ja edessä oli vielä pitkä matka matkalla Nordkappiin. Tässä kävi nyt vähän niinkuin Puolassa, Krakovassa kerran nuorena kun joku pyhän jonkun, ehkä Marian kirkko jäi katsomatta sisältä ja jälkeenpäin on vain voinut ihmetellä että miksi. Ehkä on palattava Krakovaan, ehkä on palattava Altaan sitten kuitenkin.

Ajelukierroksen Altassa päätti näkymä Jäämerelle. Joko meillä jäi jotain olennaista Altasta näkemättä tai sitten sitä olennaista ei olekaan. Rippileiristä asti olen kuitenkin ajatellut, että Altaan kun joskus vielä pääsisi. Nyt sanoisin, että kaupunki ei ole mikään pakollinen käytävä matkalla Nordkappiin, mutta olisihan se harmittanut, jos olisi jätetty käymättä, kun näin lähellä oltiin. Että ei, ei tänne ole pakko päästä uudestaan, mutta jos se matkalle sattuu, niin annan sille uuden mahdollisuuden.

Ajelukierroksen Altassa päätti näkymä Jäämerelle. Joko meillä jäi jotain olennaista Altasta näkemättä tai sitten sitä olennaista ei olekaan. Rippileiristä asti olen kuitenkin ajatellut, että Altaan kun joskus vielä pääsisi. Nyt sanoisin, että kaupunki ei ole mikään pakollinen käytävä matkalla Nordkappiin, mutta olisihan se harmittanut, jos olisi jätetty käymättä, kun näin lähellä oltiin. Että ei, ei tänne ole pakko päästä uudestaan, mutta jos se matkalle sattuu, niin annan sille uuden mahdollisuuden.

 

Tulitikkutehdas, Tampere

22 perjantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Maisema, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Pispala, Tampere

Nordkappiin ja takaisin: Levi

08 perjantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Kotimaan matkailu, Lappi, Matkailu, Nähtävyys, Oulu, Ravintola, Valokuvin kerrottu

Kesällä 2016 perheen kesämatka ei suuntautunut etelään, vaan aivan päinvastaiseen suuntaan. Tampereelta kun lähtee ja Norjan Nordkapissa kääntyy takaisin, kertyy matkaa reilu 3000 kilometriä. Yövyimme reissulla mennen ja tullen kaksi yötä Levillä, jossa Juhannuksenalusviikolla oli verrattoman rauhallista.

Kesän jokaiselle päivälle on tarjolla ohjelmaa, josta kannattaa tiedustella infopisteestä tai tutkailla netistä. Ohjelmaa on sekä lapsille että aikuisille. Helpostihan Levillä kesäinen viikkokin vierähtäisi, jäi oikeastaan harmittamaan, että aikaa oli niin vähän.

Tampereen ja Oulun välillä on erittäin monta välteltävää ABC:tä, mutta onneksi niille on vaihtoehtoja. Koko reitin ykkösruokapaikka on Takkatupa Pihtiputaalla, joka jostain omituisesta syystä päätettiin tällä reissulla ohittaa päätyen Paalupaikalle. Ihan mukava pikkuravintola, jossa söimme hyvät riistakeitot. Keittolounas oli edullinen ja maittava, vaikka bataattiranskikset olisivatkin innostaneet. Kokki oli yksin ja jono pitkä, siksi keitot.

Tampereen ja Oulun välillä on erittäin monta välteltävää ABC:tä, mutta onneksi niille on vaihtoehtoja. Koko reitin ykkösruokapaikka on Takkatupa Pihtiputaalla, joka jostain omituisesta syystä päätettiin tällä reissulla ohittaa päätyen Paalupaikalle. Ihan mukava pikkuravintola, jossa söimme hyvät riistakeitot. Keittolounas oli edullinen ja maittava, vaikka bataattiranskikset olisivatkin innostaneet. Kokki oli yksin ja jono pitkä, siksi keitot.

Oulun ja Kemin välillä on ihastuttava paikka nimeltä Merihelmi. Geokätköilijä löytänee täältä kätkön, nälkäinen ruokaa ja ajotauon etsijä ihania pitkospuita pitkin etenevän rauhallisen pikkukävelyn mahtavissa maisemissa.

Oulun ja Kemin välillä on ihastuttava paikka nimeltä Merihelmi. Geokätköilijä löytänee täältä kätkön, nälkäinen ruokaa ja ajotauon etsijä ihania pitkospuita pitkin etenevän rauhallisen pikkukävelyn mahtavissa maisemissa.

Sanoivat Rovaniemeä viimeiseksi varmaksi kauppapaikaksi ennen Leviä noin sunnuntai-illalle. SAmalla oli käytävä katsomassa Lordin aukiota ja Lordin käden/tassun/kouran/käpälän jälkiä.

Sanoivat Rovaniemeä viimeiseksi varmaksi kauppapaikaksi ennen Leviä noin sunnuntai-illalle. Samalla oli käytävä katsomassa Lordin aukiota ja Lordin käden/tassun/kouran/käpälän jälkiä.

Levillä on kaksi maisemahissiä, gondolihissiä tai condomihissiä, kuten vanhempi rouvashenkilö asian lausui, joihin saa ostaa hirveän kalliita lippuja ja ajella niillä maisemia katsomassa. Lyhyempi hissi vie Levin keskustan tuntumasta ylähotellille ja mikä mahtavinta, alas voi tulla kelkkaradalla. Tälle lämmin suositus. Jos vettä ei sada on rata auki ja kyyti aivan mahtava. Hieno kokemus sekä aikuisille että lapsille.

Levillä on kaksi maisemahissiä, gondolihissiä tai condomihissiä, kuten vanhempi rouvashenkilö asian lausui, joihin saa ostaa hirveän kalliita lippuja ja ajella niillä maisemia katsomassa. Lyhyempi hissi vie Levin keskustan tuntumasta ylähotellille ja mikä mahtavinta, alas voi tulla kelkkaradalla. Tälle lämmin suositus. Jos vettä ei sada on rata auki ja kyyti aivan mahtava. Hieno kokemus sekä aikuisille että lapsille.

Maisemallisesti mahtavampi hissi lähtee Alpine Cafen luota Gondolitieltä. HIssimatka on pidempi ja yläasemalla odottaa sekä alamäkiajoreitin alkupää että alle kilometrin mittainen huipun kiertävä reitti. Kannattihan se kävellä. HIenot maisemat ja sateen uhan tuoma apocalyptinen kontrasti.

Maisemallisesti mahtavampi hissi lähtee Alpine Cafen luota Gondolitieltä. Hissimatka on pidempi ja yläasemalla odottaa sekä alamäkiajoreitin alkupää että alle kilometrin mittainen huipun kiertävä reitti. Kannattihan se kävellä. HIenot maisemat ja sateen uhan tuoma apocalyptinen kontrasti.

Vessa maisemassa.

Vessa maisemassa.

Varjojen ja valojen leikkiä pohjoisessa maisemassa.

Varjojen ja valojen leikkiä pohjoisessa maisemassa.

Huipun kiertävä reitti.

Huipun kiertävä reitti.

Sama edelleen.

Sama edelleen.

Tuolla jossain on muuten geokätkö.

Tuolla jossain on muuten geokätkö.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Levikuvana Kittilän lähellä olevalta järveltä kesäoinen maisema. Suomalainen sielunmaisema.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Levikuvana Kittilän lähellä olevalta järveltä kesäoinen maisema. Suomalainen sielunmaisema.

Ron Mueck, Sara Hildenin taidemuseo, Tampere

02 lauantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Hämmästelen, Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Museo, Museokortti, Nähtävyys, Näyttely, Tampere, Valokuvin kerrottu

Ron Mueck on tämän hetken suosituimpia kuvanveistäjiä. Kuvanveistäjä tuo mieleen saviukkojen ja -akkojen tekijän, mutta näköjään voi kuvanveistäjä tehdä muutakin. Voi nimittäin tehdä uskomattoman aidon näköisiä ihmishahmoja.

Nukkuva pää, jota Mueckin omakuvanakin pidetään, on tullut tutuksi lukuisista näyttelyjulisteista ympäri kaupungin. Muistan nähneeni samaisen julisteen jossain Euroopan kaupungissa aiemmin ja jo silloin siinä oli jotain pysäyttävää ja mieleenpainuvaa. Ehkä siksi olin niin innoissani, kun näin kuvan museon mainoksessa.

Nukkuva pää, jota Mueckin omakuvanakin pidetään, on tullut tutuksi lukuisista näyttelyjulisteista ympäri kaupungin. Muistan nähneeni samaisen julisteen jossain Euroopan kaupungissa aiemmin ja jo silloin siinä oli jotain pysäyttävää ja mieleenpainuvaa. Ehkä siksi olin niin innoissani, kun näin kuvan museon mainoksessa. Nukkuva pää yllättää. Monin puolin.

Hahmot ovat pelottavan aitoja. Niitä olisi aivan pakko saada koskea. Ne voisivat elää ja hengittää. Jo se tekee niistä hämmentäviä. Mutta hämmennystä lisää vielä se, minkä kokoisia ne ovat. Ne nimittäin ovat väärän kokoisia. Ne ovat joko liian pieniä tai liian suuria, siis todellisuuteen jos verrataan, mutta ne ovat niiiiin aitoja, että ahdistaa. Seuralainen alkoikin voida vähän pahoin näyttelyssä.

Teokset ovat hyvin arkoja, eikä niitä saa koskea, vaikka kuinka tekisi mieli. Ja mieli kyllä tekee. Olisi ihan pakko päästä kokeilemaan, miltä niin oikean näköinen iho tuntuu. Ja pääseehän sitä, onneksi, yhdessä kohdassa.

Teokset ovat hyvin arkoja, eikä niitä saa koskea, vaikka kuinka tekisi mieli. Ja mieli kyllä tekee. Olisi ihan pakko päästä kokeilemaan, miltä niin oikean näköinen iho tuntuu. Ja pääseehän sitä, onneksi, yhdessä kohdassa.

Ron Mueckin teoksia esitellään nyt ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa. Näyttely on nähtävillä Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella 2.6.-16.10.2016. Tamperelaismuseon karun harmaat betoniseinät luovat mitä oivallisimmat puitteet teoksille, joita on näyttelyssä 10 kappaletta. Tuntuu toisaalta vähältä, mutta on paljon. Niitä toki haluaisi nähdä lisää, mutta jo tässä määrässä riittä mietittävää pitkäksi aikaa. Kun nyt tätä kirjoitan muutama viikko vierailun jälkeen ja katselen valokuvia, heräävät veistosten synnyttämät tarinat jälleen henkiin. Kuin kirjaa lukisi. Kokonainen elämä aukeaa silmien eteen yhdestä kuvasta tai kuvauksesta.

Näyttely kannattaa ehdottomasti kiertää suositellussa järjestyksessä ja katsoa Mueckin työskentelystä kertova video kokonaan. Vaikka hiljainen dokumentti kestää kauan, jopa alakoululainenkin sen jaksaa katsoa hievahtamatta ja hämmästellen. Ja koko näyttelyn, vaikka se voi paikoin olla vähän jännittävä. Ainakin se herättäää lapsessa kiinnostuksen ja hänkin saa tutkailla aidon näköisiä ihmiskehoja erilailla. Saa tuijottaa, eikä kukaan kiellä.

Tässä on näyttely, joka tulee ehdottomasti nähdä. Aikaa kyllä on, mutta mene heti, ettei käy kuten minulle aina. Kun aikaa on, on se aika kohta mennyt ja näyttely, teatteri, elokuva, mikä vain, jää kuitenkin näkemättä.

Tervetuloa taidenäyttelyyn, jonka kaikki muutkin tahtovat nähdä, elleivät ole jo nähneet.

Tervetuloa taidenäyttelyyn, jonka kaikki muutkin tahtovat nähdä, elleivät ole jo nähneet.

Näin teoksesta valokuvan #ronmueck -Instagramissa. Ehdin jo ajatella, että toivottavasti tuo ei ole Tampereella, että se ei ole kiinnostava. Oli se ja oli se, nimittäin sekä Tampereella että kiinnostava.

Näin teoksesta valokuvan #ronmueck -Instagramissa. Ehdin jo ajatella, että toivottavasti tuo ei ole Tampereella, että se ei ole kiinnostava. Oli se ja oli se, nimittäin sekä Tampereella että kiinnostava.

Mueckin teokset ovat silkkaa todellisuutta. Tätäkin hahmoa voi tuijottaa vaikka kuinka kauan ja vain odottaa, että se räpäyttäisi silmää. Hengittäisi. Liikahtaisi.

Mueckin teokset ovat silkkaa todellisuutta. Tätäkin hahmoa voi tuijottaa vaikka kuinka kauan ja vain odottaa, että se räpäyttäisi silmää. Hengittäisi. Liikahtaisi.

Mitä kaikkia ajatuksia tuleekaan mieleen, kun hämmästyneen näköinen tumma nuori mies tuijottaa ja tutkailee tuoretta pistohaavaa kyljessään. Teos on samalla kaunis ja kammottava. Se on se pieni hetki, jolloin tajuaa, että näin tässä kävi, vaikkei ollut tarkoitus. Mitä tämän jälkeen tapahtuu? Aivot kärventyvät siitä vaihtoehtojen määrästä, mitä seuraavaksi. Eikä teos kerro. Se vain on se pysähtynyt pieni hetki.

Mitä kaikkia ajatuksia tuleekaan mieleen, kun hämmästyneen näköinen tumma nuori mies tuijottaa ja tutkailee tuoretta pistohaavaa kyljessään. Teos on samalla kaunis ja kammottava. Se on se pieni hetki, jolloin tajuaa, että näin tässä kävi, vaikkei ollut tarkoitus. Mitä tämän jälkeen tapahtuu? Aivot kärventyvät siitä vaihtoehtojen määrästä, mitä seuraavaksi. Eikä teos kerro. Se vain on se pysähtynyt pieni hetki.

Lusikassa makaavaa pariskuntaa tulee kierrettyä ympäri ja hämmästeltyä hahmojen karua todellista kauneutta. Ja hetken kauneutta. Vai sittenkin... seuralaiseni avasi silmäni todeten: katso tuon miehen kättä. Miksi hän on vetänyt sen pois? Se juuri. Taas Mueck on saanut yhdellä pienellä pysäytetyllä hetkellä luotua katsojalle hurjan määrän kysymyksiä.

Lusikassa makaavaa pariskuntaa tulee kierrettyä ympäri ja hämmästeltyä hahmojen karua todellista kauneutta. Ja hetken kauneutta. Vai sittenkin… seuralaiseni avasi silmäni todeten: katso tuon miehen kättä. Miksi hän on vetänyt sen pois? Se juuri. Taas Mueck on saanut yhdellä pienellä pysäytetyllä hetkellä luotua katsojalle hurjan määrän kysymyksiä.

Kun katsot koko teosta (joka ei ole tässä kuvassa), ajatteletkohan naiselle saman elämän, minkä minä ajattelen?

Kun katsot koko teosta (joka ei ole tässä kuvassa), ajatteletkohan naiselle saman elämän, minkä minä ajattelen?

 

Kevättä kohti

15 perjantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kotimaan matkailu, Maisema, Valokuvin kerrottu

Jäiden lähtöä odotellessa.

Aamuinen maisema. Lautsian Lomakeskus, Hauho.

Aamuinen maisema. Lautsian Lomakeskus, Hauho.

← Older posts

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...