Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Monthly Archives: lokakuu 2016

Eva Dahlgren, Tampere-talo 12.10.2016

28 perjantai Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Konsertti, Musiikki, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Homoseksuaalisuus, Konsertti, Kulttuuri, Musiikki, Tampere, Tampere-Talo, Valokuvin kerrottu

Samalla kun ruotsalaisyhtye Kent on päättänyt ihan kerrassaan viimeisen Helsingin konserttinsa ikinä, on hyvä muistella toisen suuren ruotsalaisnimen, Eva Dahlgrenin konserttia Tampereella.

.

Vuosien varrella on tullut seurattua niin Dahlgrenia kuin hänen puolisoaan, korusuunnittelija Efva Attlingiakin monessa käänteessä. Eva Dahlgrenin konserteissa on käyty niin Helsingissä, Tampereella kuin Turussakin. On ollut yksityiskonsertteja, mutta myös yhteiskonsertteja muiden artistien kanssa. Paras konserttielämys ikinä oli Helsingissä Ravintola Teatterissa, Efva Attlingin Suomen valloituksen 10-vuotisjuhlissa, joissa Dahlgren veti lyhyen ja ytimekkään, intiimin klubikeikan – varsinainen kerran elämässä -elämys.

Nyt edellisestä konsertista on aikaa vallan paljon aikaa ja Suomen muutaman kaupungin kiertue pääsi suorastaan yllättämään. Kaikesta huolimatta paikat lopulta aivan täyteen Tampere-talon saliin saatiin jollain onnen kantamoisella aivan keskeltä, olisikohan ollut riviltä kolme.

Uutta levyä en ollut ymmärtänyt kuunnella ennakkoon, kuin ei seuralaisenikaan. Oikein hienojen uusien kappaleiden lisäksi tuli tuttuun tapaan myös kourallinen takuuvarmoja lempikappaleita. Erona aikaisempiin konsertteihin tämä musiikki oli jotenkin raskaampaa vääntöä. Lavastus oli toisaalta hyvin vaatimaton, mutta valoilla luotiin upeita maisemia ja tunnelmia. Dahlgren kertoikin perehtyneensä muutaman vuoden valokuvausprojektinsa yhteydessä valoon ja valaistukseen. Liekö se vaikuttanut myös konsertin valaistukseen.

.

.

.

.

Eva Dahlgren puhuu aina konserttiensa välispiikit ruotsiksi. Sisäsuomalaista se on joskus harmittanut kun virkamiesruotsinsa paremmin oppineet ovat hyville jutuille naureskelleet ja itsen on vain täytynyt hymähdellä mitäänymmärtämättömänä oikeissa kohdissa, aina myöhässä. Mikä lie kypsyminen tapahtunut minussa, mutta tällä kerralla ymmärsin lähes kaiken. Puheen. Dahlgrenin puheet eivät kuulosta koskaan kovin harjoitelluilta, mutta tulevat luontevasti ja ovat hauskoja, jotain sentään ymmärtänyt olen minäkin. Kaiken kaikkiaan koko Dahlgren on aina vaikuttanut lempeältä, lämpimältä, huumorintajuiselta ja jotenkin suomalaiseen sielunmaisemaan sopivalta artistilta. Ei diivalta eikä tähdeltä,vaan tavalliselta (joskin aika upealta) naiselta, joka vaan sattuu tekemään lauluja ja esittämään ne ihan järkyttävän hyvin.

Nostan hattua moiselle naiselle ja jään odottelemaan seuraavaa konserttia, joka toivottavasti ei anna odottaa itseään niin kauaa kuin tämä antoi.

.

.

.

.

 

Mirkka Rekola: Virran molemmin puolin

26 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Homoseksuaalisuus, Kirja, Kulttuuri, Runo, Wsoy

Minä niin ajattelin olevani valmis runouteen.

Kävin Tampereella Tulenkantajien kirjakaupan avajaisissa kuluvana syksynä. Siellä näin kaksi paksua pokkarillista tamperelaissyntyisen Mirkka Rekolan (1931-2014) runoja. Kurkkasin jotain sivua ja ajattelin, että nyt olen valmis. Tulenkantajien kirjakaupassa on paljon runokirjoja, mutta Rekola kiinnosti minua jo seksuaalivähemmistöön kuulumisensa vuoksi. Hän oli 30-luvun lapsia, vain vähän isovanhempiani nuorempi siis, miten se kaikki näkyisi runoissa?

Myöhemmin sain tuon kirjan luettavakseni. Kauhea järkäle, 701 sivua sisällysluetteloineen. Helpotuksena kuitenkin se, että runokirjamaisesti yksi sivu on täynnä tekstiä, mutta toisella ja kolmannella tekstiä voi olla muutamia sanoja.

     Huuto muuttui holviksi
     josta toiset käyvät sisälle

Jo heti autossa, kirjan postista noudettuani, sormet syyhyten revin paketin auki ja selailin kirjaa sieltä täältä. Lausuin muutaman runon kanssamatkustajalle. Runous paatoksella lukien kuulosti hienolta. Itsestä ainakin, kun omasta äänestään tykkää.

Kun pääsin syventymään kirjaan tarkemmin, luin tietysti ensiksi Liisa Enwaldin johdannon, jossa hän analysoi muutaman sivun verran Rekolaa runoineen. Olisihan se pitänyt arvata, että jos jo johdanto menee yli hilseen, niin saattaa se mennä itse asiakin. Luin johdannon uudestaan luettuani koko kirjan. Se aukesi yhtä vähän kuin aluksikin.

Virran molemmin puolin on runokokoelma Mirkka Rekolan runoista vuosilta 1954-2004. Alkupään runot ovat rakenteeltaan jotenkin helpommin lähestyttäviä. Kaunis kieli vie mukanaan, vaikkei itse ideaa aina ymmärtäisi. Luin monta kertaa runon Uneen

     Uneen viimeinkin lipua
     vailla ruumiinsa kipua
     tunneista loputtomista.

     Vaipuisin hiljaa sinne päin,
     missä sen pienen vaahteran näin
     leikkivän keltaisin lehdin.
     Sanoisin: nyt minä ehdin.
     Nyt olet tähti,
     nyt olen maa.
     Tuulessa saamme koskettaa.

Maistelin runoa mielessäni, mutten saanut siitä kiinni. Luin sen ääneen, johon puolisoni totesi: se kuoli. Totta, niin teki. Ja kuinka haikeaksi ja syväksi runo muuttuikaan.

Runot, kuten muutkin taideteokset, vaativat selityksen. On sama kiertää taidemuseossa katsomassa maalausta toisen perään. Yhteen on piirretty viiva ja toiseen kolme puuta ja puiden taakse peura. Aivan sama ovatko ne taidokkaan tai pikaisesti tehdyn näköisiä, mutta ne ovat luultavasti tylsiä. Mutta siinä vaiheessa kun opas kertoo tarinan täydellisestä viivasta, jota taiteilija on piirtänyt koko elämänsä uudestaan ja uudestaan päätyen viimein tähän tai kuinka kolme puuta kuvastavat hänen vaikeaa äiti-, sisar- ja jumalasuhdettaan ja kuinka hän itsensä on kuvannut puun taakse ajovaloissa seisovaksi peuraksi maailman tuskaa pakenemaan, teos aukeaa aivan toisella tavalla ja taiteenkatsojakansa voi kyynel silmässä samaistua taitilijaan.

Kunpa runokirjassa olisi tällaiselle tavalliselle lukijalle selitys. Kerrottaisi, että tässä ruonoilija on juuri joutunut eroon elämänsä rakkaudesta ja tämän hän on kirjoittanut pikkuisessa hönösessä kuplivan vapun jälkeen. Kerrottaisi vähän, mihin runo liittyy. Ymmärrän senkin, ettei kaikkea voi selittää auki eikä analysoida, mutta useissa tapauksissa se antaisi syvyyttä.

Niin paljon kuin olisinkin halunnut kirjasta pitää, en edellä mainituista systä oikein päässyt siihen sisälle. Pyysin eräänä päivänä kanssa-asujaani tuomaan minulle kirjan töihin, että voisin sitä illalla lukea. Sain viestin kuvatekstillä:

"Aika vähän on hyviä runoja, mut odotukset on korkeella."

”Aika vähän on hyviä runoja, mut odotukset on korkeella.”

Harmikseni sama jatkui loppuun asti. Alun selkeyden ja kauniiden, välillä vähän rimmaavienkin runojen jälkeen oli pitkiä pätkiä, etten tajunnut yhtään mitään. Toki nopeasti lukien kaikkea ei ehdi niin ajatella. En mitä tiedä, miten runoja kuuluisi lukea. Alun kahden mieleenpainuvan runon jälkeen muistilappuja kirjaan kertyi viisi. Ja minä niin halusin tykätä näistä.

Kaipaan runoon rakennetta, ehkä myös riimiä, täytyy yunnustaa, kun menin yhden Kirsi Kunnaan lastenkirjankin tässä lukemaan. Sen ymmärsin huomattavasti paremmin. Ehkä riimiä kaipaa reppana ymmärtämätön. Ja mitä minä en ymmärrä, on (sekavalta tuntuva) sanojen peräkkäin laittaminen. Jos oikein pinnistän, ehkä jotain ymmärrän, mutta minä haluan oivaltaa helposti.

     Seison tuulessa ja paimenna avointa ikkunaa
     mihin pois lähelle hukkui katse

     Joku nukkuu ja kaiken liike on lepo
     Kun tuuli ei ole tässä käy mehiläisen
     tai etäisen lumimyrskyn ääni
     päiviä täällä alan unohtaa mitä pyytäisin
     kaiken hän jätti jälkeensä
                         tämän illan minut
     ja lumiset päivät ja kesät ja syksyt.

Arvatenkaan en edellisestä oikein pitänyt. Runokokoelman parhaat palat olivat 1981 ilmestyneessä Kuutamourakka-osuudessa, johon kertyi kokonaista kolme muistilappua. Osa oli selkeitä tarinoita, kauniisti kirjoitettuja oivalluksia.

     Sinä et muista, olit kaksivuotias
     kun sovittiin että kutsut linnut,
          kaikki, kesämökille,
     sinä et muista, sinä hypit innosta,
     siitä on kuusi vuotta,
          nyt ne ovat tulleet
     lumisen pihaan, lintukotosi lyhteille,
     punatulkut, viherpeipot, sini- ja talitiainen,
     vihertikkakin ja varikset ja pöllö,
          sinä et muista,
     minä muistan, minä olen sinun muistisi.

Pahuksen kaunis runo ja niin totta. Kuka sitä lapsuuttaan muistaa, mutta onneksi on joku, joka muistuttaa. Onneksi lapseni Vaari näyttää lapselleni videoita ensimmäisten vuosien matkoilta, vain siten ne muuttuvat muistoiksi pienen mieleen.

En minä sano, että kirja, runous tai juuri nämä runot huonoja olisivat. Minä vain en tainnut olla niille vielä valmis. Palaan nyt romaani- ja keittokirjallisuuden pariin, mutten sano, etteikö kuitenkin joku kipinä runoihinkin olisi syttynyt, katsotaan, vieläkö se joskus leimahtaa.

Kirjailija: Mirkka Rekola
Kirja: Virran molemmin puolin
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: WSOY
Suomentaja: –
ISBN: 978-951-0-35198-7
Sivuja: 701
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: En jaksaisi, mutta niihin muutamaan runoon saatan palata vielä uudestaankin. Vai miltä kuulostaa:”Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille”? Minusta se kuulostaa palattavalta.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Mirkka Rekolan elämästä voisin olla kiinnostunut, mutta kuka sitä runokokoelmasta elokuvaa tekisi?
Montako tähteä: *+

ProPud proteiinivanukas

23 sunnuntai Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

200 kcal, Arvostan, Herkku, Jälkiruoka, Snack

Johan on puddingit!

Joku oli suositellut jollekin ja hän jollekin ja joku jollekin muulle, joka oli se, joka suositteli minulle ja minä menin kauppaan ja ostin puddinkeja sekä itselleni että työtovereilleni ja kaupassakin sanoivat, että no en ole maistanut vielä, mutta näitä on kehuttu ja ovat varmastihyviäpitäisimaistaa ja minä takaisin töihin ja kahvin kanssa ottamaan ja HERRAMUJJEE niin oli hyvää että tuli lapsuus ja jakkimaukas mieleen.

Sittemmin olenkin juurikin tätä suklaapuddinkia syönyt iltapäiväkahvilla lähes päivittäin. Maistoin myös vanilijaa ja karamelliä, mutta maistuivat ei niin herkullisilta. Muuuutta tämä suklaa. Se ihan totta tosiaan tarjossa pienen makumatkan lapsuuteen.

Nyt kun artikkelia kirjoittaessani tutkin vähän asiaa, huomasin, että ProPud-mauista löytyy myös Blueberry Muffin, Lemon Cheesecake, Creamy Hazelnut ja (jokseenkin hämmentävä) Luciapulla. Kiinnostaisi kyllä maistaa niitäkin, mistähän niitä saa?

Kaloreita tuossa 200 gramman herkussa on alle 150 ja proteiinia 20 grammaa. Niin on hyvää, kyllä on. Kokeile kerran ja kokeilet varmasti toisenkin!

ProPud proteiinivanukas kannesta katsottuna. Aika pitkä säilyvyysaika...

ProPud proteiinivanukas kannesta katsottuna. Aika pitkä säilyvyysaika…

Lohkeaa kuin lapsuuden jakkimaukas eli Jacky makupala. Makukin on mitä mainioin.

Lohkeaa kuin lapsuuden jakkimaukas eli Jacky makupala. Makukin on mitä mainioin.

Mitä Venäjällä syödään?

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kahvila, Keitto, Kulinarismi, Leipä, Liha, Matkailu, Moskova, Ravintola, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Ihan noin yhden pidennetyn viikonlopun perusteella tein venäläisestä ruoasta joitakin havaintoja. Venäläistaustaiselta ystävältä toivoin venäläiseksi ruoaksi Kievin kanaa ja pelmenejä. Hän minulle nauroi ja sanoi, etteivät ne ole venäläistä ruokaa, vaan ukrainalaista. Hän myös sanoi, että jos ystävät venäläistä ruokaa haluatte, niin syödään jotain mautonta läskistä puuroa.

Venäjä on valtava, monikulttuurinen maa, jossa yhdistyy hurja määrä erilaisia ruokakulttuureja. Moskovassa maittavimmat ruokaelämykset koin georgialaisessa ravintolassa ja toisaalta kahvilassa, jossa sain lautasellisen pelmenejä. Moskovassa on Trip Advisor -palvelun mukaan yli 10 000 ravintolaa. Siinä prukassa pärjätäkseen täytyy olla aika hyvä.

Eli yhden viikonlopun perusteella Kulttulinaristi vastaa nyt kysymykseen: Mitä Venäjällä syödään?

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Siellä syödään paljon erilaisia juustoja. Siellä syödään blinejä, jotka ovatkin ihan tavallisia lättyjä, eivätkä sellaisia paksuja höhhöjä juttuja, joihin läästitään smetanaa ja mätiä.

Siellä syödään ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä syödään rautatieaseman kahvilassa ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään armenialaiseen ravintolaan.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään georgialaiseen Genatsvale Hall -ravintolaan.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Armenialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Georgialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin. Lisäksi on erilaisia kastikkeita.

Siellä mennään kauppakeskusalueella ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Siellä mennään kauppakeskusalueella Grably-ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos...

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos, suolakurkkuja (=tuoreita suolattuja kurkkuja, veikeä, rapea elämys)…

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

 

Hotelli Izmailovo Delta, Moskova

10 maanantai Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hotelli, Matkailu, Moskova, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Kun ilmoittauduimme Moskovan matkalle, meille kerrottiin, että yöpyisimme jossain ihanassa pienessä hotellissa aivan kävelymatkan päässä Punaiselta torilta. Kun lopullinen matkaohjelma tämän sitovan ilmoittautumisen jälkeen sitten saapui, saimme tietää majoittuvamme Hotelli Izmailovo Deltassa kaukana, kaukana keskustasta. Metromatkan päässä kuitenkin (asema Partizanskaya).

Koska kaupunki ei ollut ennestään tuttu, kaukainen sijainti tuntui vähintäänkin ahdistavalta. Tulipa nähtyä kaupunkia kauempaakin. Kun nousimme ensimmäisen kerran metrosta ylös, maisema ei ollutkaan hassumpi. Asemaa ympäröi pieni kauppakeskittymä ja muutama ravintola. Hotellikompleksi (valtavat rakennukset Alfasta eteenpäin, joista meidän parituhathuoneinen Delta-hotellimme perimmäisenä) kohosi komeana ja suurena pienen kävelymatkan päässä.

Hotel Izmailovo Delta.

Hotel Izmailovo Delta.

Näkymä ovelta.

Näkymä ovelta.

Siinä lukee DELTA.

Siinä lukee DELTA.

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta 23. kerroksesta.

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta 23. kerroksesta.

"Rekkamiesten perunaravintola" metroasemamme ulkopuolella. Pakkohan sinne oli mennä. Ei ehkä ravintoloista turistein.

”Rekkamiesten perunaravintola Kartoshka” metroasemamme ulkopuolella. Pakkohan sinne oli mennä. Ei ehkä ravintoloista turistein.

Moskova 869 -vuotta illallinen perunaravintolassa. Juomineen päivineen olisiko ollut siinä parin euron paikkeilla. Ei nyt ehkä parasta gourmettia, mutta ihan kohtuullinen hintaansa nähden. Yksi Moskovan noin 10 000 ravintolasta.

Moskova 869 -vuotta illallinen perunaravintolassa. Juomineen päivineen olisiko ollut muutaman euron paikkeilla. Ei nyt ehkä parasta gourmettia, mutta ihan kohtuullinen hintaansa nähden. Yksi Moskovan noin 10 000 ravintolasta.

Izmailovon alue ei ennen vanhaan jotenkin kuulunut Moskovaan, joten sielläkin oli oma Kremlinsä, oma komea hallinnollinen keskuksensa tai linnakkeensa, en ihan päässyt selville, mikä se oli. Viikonloppuisin tämän Izmailovon Kremlin alueella järjestetään kirpputori ja taidemarkkinat. Meidän viikonloppunamme sää suosi meitä ja saimme ihanassa auringonpaisteessa kierrellä markkinoilla ja valita kotiintuomisiksi juuri sopivan kauniin matrjoshkan (ei maatuskan, vaan matrjoshkan).

Kulkusilta Izmailovon Kremliin. Moskova 869 -juhlapäivänä sillalla oli linnunkeyttäjä, joka rahaa vastaan tarjosi lintuja olkapäälle kuvattaviksi.

Kulkusilta Izmailovon Kremliin. Moskova 869 -juhlapäivänä sillalla oli linnunkesyttäjä, joka rahaa vastaan tarjosi lintuja olkapäälle kuvattaviksi.

Izmailovon Kremlin sisäpihalla valmistauduttiin juhliin, ehkä kenties häihin.

Izmailovon Kremlin sisäpihalla valmistauduttiin juhliin, ehkä kenties häihin.

Katsohan laseja. Siinä kirkkaassa lasissa ei ole vettä. Yhdestä pullosta näkyi riittävän muutamaan lasiin.

Katsohan laseja. Siinä kirkkaassa lasissa ei ole vettä. Yhdestä pullosta näkyi riittävän muutamaan lasiin.

Näkymä markkinoille.

Näkymä markkinoille.

Paljon mahtavaa kirpparikamaa, antiikkia ja taidetta. Kunpa vain olisi ollut enemmän aikaa.

Paljon mahtavaa kirpparikamaa, antiikkia ja taidetta. Kunpa vain olisi ollut enemmän aikaa.

Muutama litra makoisia tuoreita vadelmia maksoi 5 euroa.

Muutama litra makoisia tuoreita vadelmia maksoi 5 euroa.

Matrjoshkaa etsittiin kauan ja tällä kojulla sitä myös pariin otteeseen tingattiin. Tori oli täynnä toinen toistaan hienompia ja kalliimpia ja toisaalta heikkotasoisempia ja halvempia matrjoshkoita. Venäläisen ystävämme mukaan tärkeintä matrjoshkassa on kauniit kasvot. Valitsemallamme sellaiset todellakin oli. Se e ollut halvin, muttei toki kalleinkaan. 10 osaa siinä on ja se oli kaikista kaunein.

Matrjoshkaa etsittiin kauan ja tällä kojulla sitä myös pariin otteeseen tingattiin. Tori oli täynnä toinen toistaan hienompia ja kalliimpia ja toisaalta heikkotasoisempia ja halvempia matrjoshkoita. Venäläisen ystävämme mukaan tärkeintä matrjoshkassa on kauniit kasvot. Valitsemallamme sellaiset todellakin oli. Se e ollut halvin, muttei toki kalleinkaan. 10 osaa siinä on ja se oli kaikista kaunein. Se on tuo punahuivinen tuossa vasemmalla.

Lähellä on myös valtava puisto, jossa olisi ollut ihana kuljailla. Moskovassa on muutenkin useampiakin jättimäisiä ja hyvin viihtyisiä puistoja, jotka tällä reissulla jäivät vähän vähälle huomiolle, vaikka yhtä talsimmekin kilometrikaupalla minerologian museota etsien (vaan se onkin jo toinen juttu).

Itse hotelli oli varsin siisti ja mukava. Huoneet olivat tilavat ja siistit. Sama mihin suuntaan ikkunat olivat, niin ainakin meidän 23. kerroksestamme maisemat olivat mitä hienoimmat. Aamiaista tarjoiltiin kahdessa eri ravintolassa, mutta tarjonnaltaan se oli ymmärtääkseni molemmissa sama. Valikoima oli varsin runsas oli blinejä (eli lättyjä, venäläiset blinit ovat kuin meidän lättyjämme, ei niitä paksuja, mitä täällä blineinä tarjotaan) ja pelmenejä, monenmoisia herkkuja, taivaallisen hyvää täysrasvaista jugurttia, erilaisia leipiä ja monenmoisia leikkeleitä ja hedelmiä. Aikalailla kaikkea, aikalailla venäläisittäin kuitenkin.

Eihän se ole hotelli eikä mikään ellei sillä ole omaa vesipulloa.

Eihän se ole hotelli eikä mikään ellei sillä ole omaa vesipulloa.

Hotellin tason voi myös päätellä hygieniatuotepakettien määrästä. Ja niitähän oli paljon. Jokaiselle jotakin hammasharjoja myöten.

Hotellin tason voi myös päätellä hygieniatuotepakettien määrästä. Ja niitähän oli paljon. Jokaiselle jotakin hammasharjoja myöten. Pyyhkeitä oli noin miljoona per henkilö eikä ”säästä luontoa äläkä pesetä pyyhleitä joka päivä”-kylttiä ollut missään.

Avainkortit.

Avainkortit.

Suosittelisinko tätä hotellia? Kyllä suosittelen. Annoin joskus itseni ymmärtää, että Moskova on yksi maailman kalleimmista hotellikaupungeista. Nähtävästi ruplan heikkeneminen on tuota tasoa kovasti alentanut. Tässä neljän tähden hotellissa yö maksaa jotain 35-50 € välillä. Seuraavalla kerralla Moskovaan matkustaessani tahdon ehkä majoittua aivan ydinkeskustassa, vaikkei tämäkään sijainti lopulta yhtään hassumpi ollut.

Hotellin osoite:
105613, Moscow, Izmailovskoye shosse, 71, 4G-D

Fingerporin ruokakirja – VAIN MIEHILLE!!!

07 perjantai Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arktinen Banaani, Arvostelen, Ärsyttävää, Hämmästelen, Kirja, Lapsen kanssa, Palaute, Sarjakuva, Tampere

Otsikko on ehdottomasti mainos, mutta vain ja ainoastaan mainostaakseen sitä, että niin hauskaa ja hienoa teosta kuin Fingerporin ruokakirja, eivät saa lukea muut kuin miehet. Nähtävästi naiset saavat sen ostaa, mutta lukemiseksi se kelpaa vain ja ainoastaan miehille.

Tämä tuli erittäin selväksi Tampereen Rantatunnelipäivässä, jossa Pertti Jarla oli signeeraamassa kirjojaan. Tarjolla olisi ollut myös jotain kolakeittoa ilmeisesti kirjan ohjeella. Meidät kutsuttiin sitä maistamaan, mutta meitä ei päästetty sitä maistamaan.

Kävi nimittäin sillä lailla hauskasti, että…
Alakouluikäinen TYTTÄRENI on suuri Fingerporifani, koska hänen isovanhempansa ovat kyllästäneet hänet Fingerporeilla. Se aiheutti minussa ensin hämmennystä, mutta ymmärsin sitten, että Fingerporeista se lapsikin oppii kaksinaismerkitysten ihmeellisen rikkauden. Koska Rantatunnelipäivässä paikalla oli itse Jarla, lähdimme TYTTÄRENI kanssa lähestymään toiveikkaina myyntikojua. Olin päättänyt, että TYTTÄRENI saa ensimmäisen ikioman Fingerpori-kirjansa.

Tässä olisi kivalla taustalla kuva fingerporin ruokakirjasta, mutta kun me, tyttäreni ja minä, emme ole miehiä, niin emme voi sitä kirjaa omistaa.

Tässä olisi kivalla taustalla kuva fingerporin ruokakirjasta, mutta kun me, tyttäreni ja minä, emme ole miehiä, niin emme voi sitä kirjaa omistaa.

Lähimmäs, mitä pääsimme, oli noin 2 metriä myyntipöydästä, koska kimppuumme hyökkäsivät innokkaat myyntitykit. He kutsuivat meidät maistamaan sitä keittoa ja lupasimme maistaakin. Sitten he alkoivat kaksissa tuumin kertoa, kuinka nyt on tässä niin hyvä lahja ISÄLLE ja MIEHELLE ja VAARILLE ja ISÄNPÄIVÄLAHJAKSI ja ja ja. Kysyin varovasti väliin, että voi kai sitä nainenkin lukea… Yritin näin antaa myyntitykeille mahdollisuuden myydä kirja minulle (NAINEN) ja lapselleni (TYTTÖ).

Siihen myyntitykit kahdella suulla oikein innostuivat kertomaan, että nyt tämä kirja kyllä kannattaa ostaa, koska ISÄNpäiväkin on tulossa ja että jos vaan ketään MIEHIÄ lähipiirissä sattuu olemaan, niin tämä on heille mahtava lahja.

Se jauhaminen onneksi päättyi kuin seinään, kun TYTTÄRENI ylpeänä, hymyillen ja kirkkain silmin totesi myyntitykeille, että:”Mulla ei ole isää!”

Lähdimme pois ilman maistiaisia, ilman kirjaa ja ilman nimikirjoitusta.

Siinäpä pieni muistutus myyntitykeille: joskus kannattaa kuunnella asiakasta.

PS. Haluan vielä tehdä selväksi, että tämä kirjoitus ei missään nimessä vähennä vähääkään arvostustani Pertti Jarlaa ja Fingerporien ilosanomaa kohtaan. Toivon, että kaikki innokkaasti lukevat Fingerporeja ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ne nimittäin ovat nerokkaita kirjoja!

Tampere 237 – Rantatunnelipäivä

05 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Kahvila, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Nähtävyys, Tampere, Valokuvin kerrottu

Hyvää syntymäpäivää Tampere! 237 vuotta, eikä suotta. Nimittäin oli nyt ohjelmaa oikein kolmeksi päiväksi. Sunnuntaina oli ohjelmassa varsinainen vetonaula: Rantatunnelipäivä.

Rantatunnelipäivä.

Rantatunnelipäivä.

Tunneli tasaisella maalla, matka 2,4 km.

Tunneli tasaisella maalla, matka 2,4 km.

Mitä mieltä kukin siitä tunnelista sitten onkin ollut, oli tämä teemapäivä varmasti koko hankkeelle hyväksi. Tunnustaudun itse alkujaan vankaksi tunnelin vastustajaksi, mutta olen vähän sitä mieltä, että niin kauan kun jotain ei ole päätetty, sitä voi vastustaa ja sitä vastaan voi vaikka kampanjoida (mitä en ole tehnyt). Sitten kun asia on päätetty, on tulokseen tyydyttävä (ja äänestettävä seuraavalla kerralla viisaammin) ja alettava ajatella, mitä hyvää tämä uusi asia tuo tullessaan.

Rantatunnelipäivänä tämä toi tullessaan hienon tapahtuman, jossa kävi Ylen uutisista lukemani tiedon mukaan noin 50 000 ihmistä. Se on paljon se.

Me olimme paikalla aamulla klo 10 aikaan ja saimme auton parkkiin lähelle. Meiltä tuonne tunnelille pääsy muin keinoin olisi aika hankalaa, mutta olisi seillä Rantatunnelipäivän sivuilla voitu kertoa muistakin mahdollisuuksista saapua paikalle kuin vain autoillen. Vaikkakin on tunneli autoille ja autoilijoille tehty, mutta massatapahtumaan voisi kuitenkin suositella saapumista muutoin kuin autolla.

Tunneliin oli järjestetty vähän arvontoja ja katuliitumaalausta ja Tammerkosken alla soitti bändi. Nakkifakiiri möi eurolla nakkeja ja itäpään lättykahvila sai potkua markkinoinnille sillä, että lätyn tuoksu kantautui melkein toiseen päähän saakka, jolloin lättykahvilalle saavuttaessa oli aivan mahdotonta olla kulkematta ohi ilman lättyä.

Katuliituja ja kivaa tekemistä.

Katuliituja ja kivaa tekemistä.

Opasteista sopi seurata matkan taittumista. Nuorimmalla meni näillä main hermo, mutta kirkastui se mieli sitten myöhemmin ja koko matka tuli talsittua.

Opasteista sopi seurata matkan taittumista. Nuorimmalla meni näillä main hermo, mutta kirkastui se mieli sitten myöhemmin ja koko matka tuli talsittua.

Tässä yläpuolella menee Tammerkoski.

Tässä yläpuolella menee Tammerkoski.

Nakkifakiirin kopin saa vuokrata juhliin. En olisi tiennyt, nyt tiedn.

Nakkifakiirin kopin saa vuokrata juhliin. En olisi tiennyt, nyt tiedän.

On se aika iso.

On se aika iso.

Ja kyllä: LÄTTY, ei lettu.

Ja kyllä: LÄTTY, ei lettu.

Niin oli lätyissä rapee reuna että ihan

Niin oli lätyissä rapee reuna että ihan.

Kahden kakaran kanssa kävely tuntui alkuunsa työläältä, mutta hyvin taittui 2,4 kilometrin matka kävellen toiseen suuntaan ja Moron piffaamalla bussilla takaisinpäin.

"Obelixin housut" oli läheltä nähtynä aika paljon suurempi kuin kaukaa katsoen.

”Obelixin housut” oli läheltä nähtynä aika paljon suurempi kuin kaukaa katsoen.

Nyssellä takaisin lähtöpisteeseen.

Nyssellä takaisin lähtöpisteeseen.

Työmaa-ajo sallittu A- ja B-tunneleissa.

Takaisin lähtöpisteessä. Työmaa-ajo sallittu A- ja B-tunneleissa.

Kiva tapahtuma. Sitten vain jäädään odottelemaan avajaisia. Kävelyt ja pyöräilyt taisivat olla nyt tässä.

Juuli Niemi: Et kävele yksin

03 maanantai Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Helsinki, Kirja, Wsoy

Juuli Niemen kirjassa on kaksi henkilöä. Ja joo joo, merkityksellisiä muitakin, mutta pääosassa kaksi nuorta. Ada ja Egzon, jotka tutustuvat toisiinsa ehkä vähän epätavallisesti. Vai tavallisesti, mikäs niistä nuorista tietää. Tarina kertoo näiden kahden nuoren rakkaudesta. Rakastumisesta.

Juuli Niemi: Et kävele yksin

Juuli Niemi: Et kävele yksin

Et kävele yksinin takakansi.

Et kävele yksinin takakansi.

Tarinassa tavoitetaan hyvin ensirakkauden tunnelma iloineen ja epätoivoineen. Kuinka karvan varassa kaikki voi olla ja pienikin hetki erossa tuntuu ikuisuudelta.

Tarinaa kerrotaan niin Adan kuin Egzoninkin näkökulmasta, mutta lisäksi on joku, joka kirjoittaa aina välillä yhden pienen kappaleen kursiivilla. Kuka hän on, sitä en tiedä ja sehän minua vähän hämää.

Kirja alkaa (kursivoituna):

     On olemassa tarinoita, joilla on monta alkua. Niitä tarinoita on kaikkein vaikeinta kertoa, koska valitsemalla yhden alun sulkee samalla toisen pimeään. Valitsemalla yhden alun vie äänen niiltä muilta, jotka puhkeavat puhumaan aamuyöllä, lupaa kysymättä ja kirkkaina kuin uni. Kuka sinä olet päättämään kenen tarina on tosi? Kuka sinä olet sulkemaan toiset mykkyyteen? Toiset jotka olivat melkein lapsia vielä, tai toiset, joiden lapsuudelle ei myönnetty turvapaikkaa.

Otaksun, että kyseessä on itse kirjailija pohtimassa kirjansa alkua ja muotoa. Ja tämä johtikin minut harhaan. Pitkän aikaa odotin, että kirjassa on monta alkua. Että on ikäänkuin vaihtoehtoisia tarinoita vaihtoehtoisilla aluilla. Niitähän on, joissa on vaihtoehtoinen loppu ja itse asiassa on niitäkin, joissa on vaihtoehtoinen alku. Yksi sellainen odottaa yöpöydälläni lukemista. Sekä minut hämäsi luulemaan, että tämä kirja olisi samnalinen vai tämä alkuteksti? Mene ja tiedä.

Kirjan tarinassa liikutaan minulle tuntemattomalla alueella, suomalaisen tytön ja maahanmuuttajataustaisen pojan teinirakkaudessa. Kaikki tapahtuu lähiössä Helsingin tuntumassa. Tänä päivänä. Se kaikki on täältä aikuisuudesta aika kaukana, mutta omalla lapsella lähempänä kuin haluaisi uskoakaan.

En osaa ajatella, mikä on kirjan kohderyhmä. Nuorisokirja se ei mielestäni aivan ole, vaikka siinä nuorten elämää käsitelläänkin. Mutta ei se aivan aikuisten kirjakaan ole. Se on ihan hyvä kuitenkin. Se kirja nimittäin, vaikken niin osaakaan samaistua sen henkilöihin ja vaikka tarinan rakenne on toisinaan vähän sekava.

Alussa teksti tuntuu vähän rasittavalta, nuorisokirjamaiselta, mutta aika pian tarina lähtee lentoon ja sujuvoituu. Ihan kiinnostava se on ja loppuukin aivan erilailla mitä ajattelin. Ei sitä kesken halua jättää, vaan mieluiten ahmii sen reippaaseen tahtiin loppuun saakka. Mieleen se jää ja sen tunnelmat palautuvat nyt kirjoittaessa mieleen.

Kirjailija: Juuli Niemi
Kirja: Et kävele yksin
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: WSOY, 2016
Suomentaja: –
ISBN: 978-951-0-41460-6
Sivuja: 362
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Kyllä se jää kerrasta sopivasti muistiin, sen minkä on tarviskin..
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: No elokuva voisikin olla joku nuorisoelokuva. Ehken olisi siihen(kään) aivan kohderyhmää, mutta se voisi upota nurisoon.
Montako tähteä: ***+

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...