Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Gourmet

Karu Izakaya, Turku

07 tiistai Maa 2017

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Kala, Kana/broiler, Kulinarismi, Liha, Ravintola, Sushi, Turku, Valokuvin kerrottu

Vihdoinkin.

Pari vuotta olemma olleet menossa turkulaisten, syvästi kulinaristisoituneiden ystäviemme kanssa heidän suosittelemaansa ravintolaan Karu Izakayaan. Aina on tullut joku este vaan nyt ei.

Ystävien suosituksesta päädyimme maistelumenuun ja se oli satavarmalla nappi valinta. Jos olisin oikea ravintolakriitikkoarvostelija, olisin kirjoittanut kaikkien ihanuuksien ainekset ylös, ne meille kuitenkin seikkaperäisesti (muttei liian) kerrottiin. Kerron ne nyt vain vähän yksinkertaisemmin esim. että kalapallero.

Annan kuvien kertoa puolestaan, mutta sen vain sanon, että paikka on miellyttävä ja aika pieni, pöytävaraus varmastikin tarvitaan. Tavallisena torstai-iltana ravintola oli täynnä. Maistelumenu on rahansa väärti (48€/hlö, tarjoillaan koko pöydälle). Annokset eivät ole suuria, mutta määrä ja makujen kirjo on mukava. Vettä kannetaan pöytään pyytämättä, joten kerrankin sitä on riittävästi.

Alkupala.

Pehmoiset höyrytetyt sämpyläiset taskuraputäytteellä. Pehmoinen pulla, rapea ja maukas sisus, ah.

Suussa sulavia kalapalleroita päällä ilmassa väreilevää tonnikalalastua.

Kalan palasia.

Mehukasta broileria ihanan tulisessa kastikkeessa.

Maukkaita, vähän vain turhan kuivia, ribsejä.

Ällistyttävän herkullista, suussa sulavaa sashimia.

Hyvät ja laadukkaat sushit.

Jälkkäriäkin kahta sorttia.

Usein tämän tyyppisissä ravintoloissa suositellaan ottamaan ”paljon pieniä annoksia ja sitten jakamaan”. Se on kamalaa, koska aina joku on se, joka syö kaiken ja joku se, joka ei kehtaa ottaa.  Karu Izakayassa sanoivat myös tämän ahdistusta aiheuttavan ohjeen, mutta kaikeksi onneksi maistelumenu oli rakennettu nerokkaasti niin, että kaikkea oli sopivasti tasamäärät kullekin syöjälle hienosti ja kauniisti laitettuna.

Vanha sanonta ”kyllä hyvää kannattaa odottaa” piti jälleen paikkansa. Erinomainen ravintolareissu!

Ravintola: Karu Izakaya
Missä: Aurakatu 3, Kauppatorilta Aurajokea kohti vasemmalla
Vinkki: Ensimmäisellä kerralla ehdottomasti maistelumenu, se pidempi! Mene arkena, se on edullisempaa.
Palvelu: Leppoisaa.
Tykkäsinkö: Todella paljon.
Oliko kallis: Maistelumenun hinta ei ainakaan ollut paha. Annoksia saa alkaen muutamista euroista (kimchi 5 €), mutta ne ovat toki pieniä. Paljon erilaisia menuja ja lajitelmia. Ottaisin jonkun sellaisen.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti!
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 5
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 5
Seuralaisen, ensikertalainen myös, tähdet kokonaiselämykselle:
4,5 (vois sille kyllä vitosenkin antaa… mietin että mikä muu ois saanu vitosen… mutta annetaan nyt se 4,5)
Seuralaisen tähdet ruoalle: 4,5 (oli tosi hyvää)

Meri-Tuuli Lindström: Pataruokaa

17 lauantai Jou 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Elämys, Gourmet, Kasvisruoka, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti, Wsoy

Kädessäni saattaa olla yksi mukavimmista ja käytännöllisimmistä ruokakirjoista ikinä. Useimpia reseptikirjoja tulee vain selailtua (eikä koskaan tehtyä ainuttakaan ruokaa niistä), mutta tämä täytyy lukea.

Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirja on ehkä paras ruokakirja ikinä.

Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirja on ehkä paras ruokakirja ikinä.

Sisällysluettelo.

Sisällysluettelo.

Pataruoka on sillälailla vaikea laji, että se on helppo, mutta sitä ei tule harrastettua. Kiva ajatella, että laitanpa pyhänä padan tulille, menen hiihtämään ja kotiin palatessa minua odottelee murea pata. Höpö höpö, en hiihdä. Ja silloin kun vaivaudun pataan, siihen tulee lihaa, vihanneksia, vettä, tumma olut (jos innostun) ja jotain maustetta. Sitten se hautuu ja liha on kohtuullinen, vihannekset makeita ja perhe sanoo että joo, ennen söi kun selkäänsä otti, mutta tosiasiassa ottaisivat mieluummin selkäänsä.

Joskus jostain teiniohjelmasta tutuksi tulleesta Meri-Tuuli Lindströmistä on tullut tämän kirjan perusteella varsin vakavasti otettava kokki. Reseptin alussa kerrotaan pieni tarina kustakin ruokalajista ja sitten seuraa selkeä ohje.

Selaamalla löytyy herkkuja, tarkkaan lukien vielä paremmin.

Selaamalla löytyy herkkuja, tarkkaan lukien vielä paremmin.

Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat.

Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat.

Muitakin neuvoja ja ohjeita.

Muitakin neuvoja ja ohjeita.

Koko kirja on nyt läpiluvun jälkeen miinoitettu ”tämä täytyy testata”-tarroin. Ensimmäinen testi oli sivulla 38 lepäävä ”Osso buco”, jonka tulen lausuneeksi osso bukko. Toisinaan krantuilta kotijoukoilta ruoka sai arvion ”no voi tätä joskus toistekin tehdä”. Tulkitsen tämän: TÄYS KYMPPI!

Resepti on älyttömän helppo. Jälkeenpäin mietin, missä on sen koukku. Onko se marsalaviini/sherry vai muuten vain koko kokonaisuus?

OSSO BUCO Meri-Tuuli Lindströmin mukaan:
2 sipulia ja 2 sellerinvartta silputaan. 1 valkosipuli halkaistaan ja 2 punaista paprikaa leikataan renkaiksi. 6 härän potkakiekkoa (joka muuten on aika paljon, normipataan mahtui 3 kpl) suolataan, pippuroidaan, pyöräytetään vehnäjauhoissa ja paistetaan pannulla öljyssä, jossa on ensin vhän ruskistettu valkosipulin puolikkaita.

Sipulit, sellerit ja paprikat.

Sipulit, sellerit ja paprikat.

Potkakiekko raakana. Melkein tekisi mieli maistaa jo nyt.

Potkakiekko raakana. Melkein tekisi mieli maistaa jo nyt.

Pinnat paistetaan kiinni pannulla.

Pinnat paistetaan kiinni pannulla.

Padassa kuullotetaan sipulisellerisilppu. Niiden päälle ladotaan potkat ja paprikat, joiden päälle kaadetaan 0,5 purkkia tomaattimurskaa ja 3 dl kuivaa marsalaviiniä tai sherryä. Päälle revitään 4 salvian lehteä ja pari timjaminoksaa. Paahdetut valkosipulin puolikkaat asetellaan päällimmäiseksi.

Kansi päälle, uuniin 150 asteeseen, jossa noin 3-4 tuntia. Valmiin laitoksen voi viimeistellä tuoreella persiljalla tai kuten perheeni toteaisi, voisi jättää viimesitelemättä tuoreella persiljalla.

Uunituore.

Uunituore.

Kirjassa seuralaiseksi neuvotaan polentaa, voipapupyreetä tai yrttiperunoita. Me nautimme padan riisin kanssa. Voi veikkoset, olihan hyvää!

Tuskin maltan odottaa, että Joulun kiireet ovat ohi ja pääsen testaamaan muita patoja.

Kirjailija: JoMeri-Tuuli Lindström
Kirja: Pataruokaa
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: WSOY
Suomentaja: –
ISBN: 978-951-0-41850-5
Sivuja: 192
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Ja vaikka kuinka monta. Kirjaa on ihana selailla ja etsiä ruokaohjeita milloin mihinkin tarpeeseen.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Kyllähän tästä yhden ruokasarjan saisi aikaan…
Montako tähteä:
*****

Kokonaisena palvattu broileri Herkkuveräjästä

03 keskiviikko Elo 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Grillaus, Kana/broiler, Kauppahalli, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti, Salaatti, Tampere

Ystävä soitti kysyäkseen saako antaa ruokavinkin. Koska uskon vilpittömästi hänen makuunsa, mitä ruokaan tulee, otin vinkin vakavissani vastaan. Opin seuraavaa:

Tampereen Kauppahallin keskikäytävällä, Hallituskadun ovesta tultaessa toisessa kopissa vasemmalla (joo sen vihanneskaupan jälkeen) on Herkkuveräjä-niminen puoti, jossa myydään ruokaa ihan tästä lähiseuduilta.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Sano Herkkuveräjä, kun tahdot hyvää lihaa.

Siellä on myynnissä kokonaisena palvattuja broilereita, jotka voi syödä sellaisenaan tai lämmittää grillissä. Liha on kuulemma mitä mehevintä ja maistuu ihanasti savustetulta. Kylmänä sitä voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin ja lämpimänä maku ja mehukkuus senkuin paranevat.

Kauppahalliin tuli kiire. Herkut olivat menneet loppumaan jo sille päivälle, mutta seuraavana oli päivä uus. Yllätin sekä itseni, että hillittömän leppoisan kauppiaan ostamalla kanoja heti viisi kappaletta. Halusin jakaa ilosanomaa muillekin, vaikken ollut itse edes testannut. Koko kauppatapahtumasta jäi niin kiva fiilis, että palasin seuraavana päivänä täydentämään tilausta vielä kahdella kanalla, jotka päätin tarjota ystävilleni viikonloppuna.

Perjantai-iltana tein kotona harjoitusannoksen. Broileri näytti kylmänä koiran lelulta, mutta leppeällä lämmöllä kun sitä grillissä puolisen tuntia lämmittelin, se muuttui herkullisen kiiltäväksi ja sai pintaan kauniin värin. Jos grillaus tarjoaa aina hyvät tuoksut, niin nyt se tarjosi häkellyttävän täydellisen, sopivan savuisen tuoksuelämyksen. Suorastaan harmitti, ettei naapuri ollut kotona aidan takana kadehtimassa. No jaa, olisi saattanut saada maistiaisen.

Mitä sellainen broileri sitten maksaa? Se maksaa naurettavan 8,90 €.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Kokonaisena palvatun broilerin voi syödä kylmänä tai lämmittää grillissä (tai uunissa). Kylmänä se näyttää kumiankalta ja lämpimänä kiiltävän herkulliselta.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle letkajenkka-asentoon.

Grillissä lämmitetty, reilusti väriä ottanut ja kiillon saavuttanut broileri leikkautuu helposti puoliksi ja asettuu kauniisti tarjolle lavatanssiasentoon.

Mitä sen kanssa? Mitä vaan, mutta ihan noin ehdotuksena: arki-iltana kylkeen voi sipaista nopean version yrttisestä peruna-tomaattisalaatista ja pyhänä tehdä saman, mutta lisätä annokseen erilaisia majoneeseja (majo+sitruunamehu tai majo+chilisoosi), mummon kurkkuja eli hölskykurkkuja sekä pikamarinoitua punasipulia. Edellisistä linkeistä resepteihin itsesi ohjaa.

Tarjoiluehdotus arki-iltaan ja vähän kovempaan nlkään.

Tarjoiluehdotus arki-illalle vähän kovempaan nälkään.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.

Tarjoiluehdotus pyhäpäivälle.

 

Kyllä amerikkalainen osaa suklaata tehdä

19 sunnuntai Kes 2016

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Herkku, Historia, Jälkiruoka, Kulinarismi, Perinteinen

Minä kun luulin, että Fazerin sininen on ainoa oikea suklaa. Ja että sveitsiläinen ja itävaltalainen myös osaavat suklaanvalmistuksen taiat. Ja tähän voi joku sanoa, että suomalainen suklaa on kuraa ja valmistettu jäämäpavuista. Niin tai näin, suomalaiselle kielelle mukavasti sulaa.

Mutta entäpä amerikkalaiset sitten? Nyt tuli vastaan sellainen suklaaelämys että oksat pois. See’s Famous Old Time Candies suoraan Ameriikasta kotiin tuotuna (tuliaisena nimittäin). Yritys on perustettu vuonna 1921 ja se pitää nykyään majaansa San Franciscossa Californiassa. Myymälöitä on pääasiassa Amerikassa, muutama muuallakin, mutta Euroopassa, nyyh, ei.

Niin näyttävät konvehdit omin pikkukätösin tehdyiltä ja sisus, ai maailma, se on täyteläistä ja ihanaa. Siinä, missä Fazer, tai Lindtkin jopa, tarjoaa puoleen kiloon monta kymmentä konvehtia, mahtuu See’sin vanhanajan namusia samaan painoon aljon vähemmän. Ne ovat täyteläisiä ja maukkaita, ihanan pehmeitä, ah! Näitä lisää, mutta mistäs sais?

Kaunis kansi.

Kaunis kansi.

Vielä kauniimpi sisus.

Vielä kauniimpi sisus.

Konjakkikermakastike lihalle

07 torstai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Alkoholi, Gourmet, Kastike, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti

Konjakki tai brandy, aivan sama tällaiselle väkevän viinan ystävälle. Pahoja ovat kumpikin, paitsi kastikkeessa.

Aivan erinomainen kastike syntyy aivan erinomaisen helposti.

 Kastike on sen verran hyvää, että se tulee syötyä ennen kuin kuvattua ja sen verran paksua, ettei se reikäisestä kauhasta tule läpi.

Kastike on sen verran hyvää, että se tulee syötyä ennen kuin kuvattua ja sen verran paksua, ettei se reikäisestä kauhasta tule läpi.

Paistinpannulla on ensin kärytetty lihat tai lihapullat (konukastike sopii lihapulliin kuin nenu päähän), pääsiäismaanantaina paistoin kengurupihvit.

Kun lihat on paistettu, voi niiden sekaan tahi niiden jälkeen lorauttaa kuumalle pannulle aimo annoksen (siis yksi lyhyt kaato, ei mitään puolta pullollista) konjakkia tai vastaavaa. Antaa sen kiehahtaa pieneen, jonka se tekee muuten sekunneissa, ja lorauttaa sekaan kuohukermaa. Maustaa voi pippurilla ja suolalla, ehkä tujauksella tabascoa, mutta lotraamaan ei pidä ryhtyä. Kastike jämäköityy kun vähän keittelee kasaan.

Jos on tullut paistaneeksi sisäfileepihvit, on parempi annostella kastike pihville, mutta jos on tehtyt tiukahkoa kengurua tai reilun annoksen lihapullia, voi ne laittaa ässehtimään kastikkeen sekaan.

 

Kulttulinaristi on Instagramissa

01 perjantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Museo/Näyttely, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

200 kcal, Arvostan, Arvostelen, Bazar, Bon, Gourmet, Gummerus, Helsinki, Herkku, Homoseksuaalisuus, Johnny Kniga, Kirja, Kotimaan matkailu, Kotiruoka, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Like, Matkailu, Museokortti, Nähtävyys, Otava/Seven, Perinteinen, Ravintola, Resepti, Siltala, Tammi, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri, Teos, Turku, Wsoy

Vastustan kuvien käsittelyä, koska kuvan on oltava ihan oikea kuva, joka on aseteltava ja rajattava ja oikeinväritettävä siinä ottotilanteessa. Koska se on valokuvaamista se.

Ja sitten on hittovie käynyt niin, että olen tutustunut Instagrammiin (tai 6Tag-äppiin) ja Microsoft Picture Manageriin ja molemmilla on niin peevelin helppoa niitä kuvia ihan vähän parantaa. Värejä kirkastaa. Horisonttia suoristaa. Vähän vaan valmista filtteriä lisätä. Sumentaa osasia huolettomasti.

Että niin. Jotta josko kivempia kuvia nähdä tahtoo, niin Instagrammissa on Kulttis nyt myös.

Tuosta sinne mene: https://www.instagram.com/kulttulinaristi/
Jos tykkäät, niin ryhdy seuraamaan.

Moni kiitos.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Fiskbutik – Kalakauppa to 12-17, Parainen

13 sunnuntai Maa 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Gourmet, Kala, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Nähtävyys, Perinteinen, Turku

Saavuttaessa Helsinki-Turku -tieltä Kaarinan halki Paraisille Saaristotietä pitkin, tien vasemmalla puolen nököttää kalan muotoinen kyltti varustettuna tekstillä FISKBUTIK TO12-17 KALAKAUPPA. Herättäähän se kaupunkilaisen mielenkiinnon.

Ohittamaton kyltti.

Ohittamaton kyltti.

Ja syystä.

Torstaina klo 12.20 pääsemme opastetta seurattuamme Ammattiopisto Livian pihan perälle, jossa näkyy olevan se kalakauppa. Jonotusnumero on 41, edessä on parikymmentä asiakasta. Saamme aika pitkiä katseita ehkä siksi(?), kun saavumme myöhässä emmekä näytä tutuilta.

Kauppa löytyy rannasta koulun alueelta.

Kauppa löytyy rannasta koulun alueelta.

Tämän numeron saa saapuessaan 20 minuuttia avaamisajankohdan jälkeen. Tällä numerolla saa jonottaa tunnin.

Tämän numeron saa saapuessaan 20 minuuttia avaamisajankohdan jälkeen. Tällä numerolla saa jonottaa tunnin.

Mikä tunnelma, mikä fiilinki! Osa jonottajista istuu, osa seisoo, kalatiski on täynnä toistaan houkuttelevampia kalaherkkuja. Haluaisin yhden tuota ja kaksi tuota ja kolme kolmatta. Ja vähän muuta. Harmikseni olemme poistumassa talvilomaltamme Holiday Club Airistolta seuraavana päivänä.

Hillitön valikoima vähän paljon kaikkea: maustettua tai maustamatonta savulohta, kuhan kappleita, kalamurekepihvejä, friteerattuja kellarisilakoita, säilykkeitä ja kalapizzaa....

Hillitön valikoima vähän paljon kaikkea: maustettua tai maustamatonta savulohta, kuhan kappleita, kalamurekepihvejä, friteerattuja kellarisilakoita, säilykkeitä ja kalapizzaa….

On ihana seurata opiskelijoiden myyntityöskentelyä. Yksi on selvästi tutumpi asiakaspalvelun kanssa, pari muuta hommassaan ehkä ensimmäisiä kertoja. Tiukahkon oloinen opettajatar seuraa karitsoitaan taustalta välillä neuvoen, välillä jopa ojentaen. Näyttää juuri siltä, miltä opetuksen kuuluukin näyttää. Ja paikka myyjineen juuri siltä, miltä kunnon perinteisen kalatiskin pitääkin.

Ystävät ja kylänmiehet vaihtavat kuulumisia samalla kun nuoriso opettelee myynnin ja asiakaspalvelun ihmeellisyyksiä.

Ystävät ja kylänmiehet vaihtavat kuulumisia samalla kun nuoriso opettelee myynnin ja asiakaspalvelun ihmeellisyyksiä.

Hinnat eivät päätä huimaa. Kauppa näyttää siltä, miltä kalakaupan pitääkin näyttää.

Hinnat eivät päätä huimaa. Kauppa näyttää siltä, miltä kalakaupan pitääkin näyttää.

Kylmäsavulohisiivut ehtivät loppua ennen vuoroamme, graavia kääritään paketteihin satoja grammoja kerrallaan. Monet ottavat jättipussillisen kellarisilakoita ja kalamurekepihvejä.

Tunti siinä jonossa kestää, mutta mikäs se on elämystä eläessä. Lisää jonottajia on tullut jälkeemme alle kymmenen. Kaikki siis tietävät, että paikalla on oltava ajoissa. Jonotus palkitaan kassillisella kalaa. Kassiin kätkeytyy reilun kokoinen savulohifilé, pala kuhaa ja pussukallinen friteerattuja kellarisilakoita ja kolme reilua siivua kalapizzaa. Hinta koko setille on 22 euroa.

Paikka on hillitän ja kala hyvää. Fiskbutiikkiin kannattaa ehdottomasti ajaa kauempaakin. Turusta matkaa kertyy reilu puoli tuntia.

Fiskbutik Kalakauppa löytyy osoitteesta
Kalakouluntie 72, Parainen.

Kuhaa kylmänä suoraan paketista.

Kuhaa kylmänä suoraan paketista.

Yksinkertainen on kaunista. Ja niin, niin hyvää!

Yksinkertainen on kaunista. Ja niin, niin hyvää!

Ravintola Dabbal, Tampere

12 torstai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Gourmet, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kala, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Liha, Ravintola, Tampere

Sain valita merkkipäivääni silmällä pitäien kuusi kiinnostavinta ravintolaa Tampereelta. Tutkailin eat.fi-palvelua miettiessäni vaihtoehtoja. Törmäsin Dabbaliin, jonka kuvaus oli ”suomalaista perinneruokaa” ja sijainti Yliopistonkatu. Ehdin huvittaa sekä itseäni että perhettäni, että ai kebab ja pizza on jo suomalaista perinnettä (vaikka alkaahan ne olla), kunnes tajusin, että kyseessähän on kaupungin uusi tulokas, Lapland Hotel Tampereen ylistetty ravintola.

Ja niistä kuudesta vaihtoehdosta juuri tämän oli seuralaiseni valinnut. Hyvä, koska se oli ”nää ei oo sitten missään järjestyksessä”-listallani salaisena ykkösenä.

Ravintola, kuten hotellikin, henkii Lappia ja tuntui hieman oudolta, että sellainen hotelli nyt Tampereelle. Itse hotellista en tiedä, mutta ravintolaa ei turhaan ole kehuttu. Ja hotellikin alkaa tuntua varsin kiinnostavalta. Harmi vaan, että se sattuu sijaitsemaan kotikaupungissa. Täytynee värvätä joku ulkopaikkakuntalainen tuttava sinne asumaan, että pääsee tiiraamaan tarkemmin.

Listalta löytyy poroa tottakai, mutta myös muuta lihaa ja kalaa enemmän tai vähemmän teemaan sopivasti. Alkupalojen hinnat ovat 10,50-16 €:n välillä. En syönyt alkupalaa, mutta Sallan villiporo ja jäkälä kuulostaa annoksena kiehtovalta. Listalla on myös salaattia, sandwichejä, pizzaa ja hampurilaisia, joista juurikin hampurilaista kylän parhaaksi kehui (toisen) ravintolan omistaja.

Menu.

Menu.

Pääruokia.

Pääruokia.

Alkuun tuotiin mustaherukkaista alkoholitonta kuohujuomaa ja keittiö tervehti meitä mustikkaisella gazpacho-keitolla. Leipiä oli kolmea laatua ja pyytäen sai lisää.

Me söimme pääruoaksi minä Flank Steakin ja bearnaisea (27 €), seuralaiseni Inarijärven rautua ja kukkakaalia (26 €). Ja nyt nähkää ja kuulkaa, hyvät lukijat, lapsi söi lasten annoksellisen lihapullia ja muusia ja sen hinta on 3 €. Kolme euroa, siinä on oikea hinta lasten aterialle, joka usein jää lapsilta vieläpä vähäiselle syönnille (en tarkoita tätä annosta, vaan elämässä yleensä). Lasten annoksista poronkäristys maksoi 6,90 €, muut selkeästi alle vitosta ollen kuitenkin erittäin laadukkaita eivätkä vain nakkeja ja raneja.

Flank Steak ja bearnaisea -annokseen kuului myös puikulaperunaranskalaisia. Kiva idea, mutta olisivat saaneet olla perunat perunoina, ei olisi pahentanut annosta ollenkaan. Kastiketta olisi mennyt lusikallinen enemmänkin. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Melkein kostui silmäkulma vain siksi, kun ruoka oli niin hyvää.

Flank Steak ja bearnaisea -annokseen kuului myös puikulaperunaranskalaisia. Kiva idea, mutta olisivat saaneet olla perunat perunoina, ei olisi pahentanut annosta ollenkaan. Kastiketta olisi mennyt lusikallinen enemmänkin. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Melkein kostui silmäkulma vain siksi, kun ruoka oli niin hyvää.

Inarijärven rautu oli ihanan kiinteää ja napakkaa. Kypsyys oli täydellinen jättäen kalan inansa mediumiksi. Tässä annoksessa kastiketta oli varsin runsaasti. Jopa nahka tuli syötyä parempiin suihin, oli se niin hyvä koko annos.

Inarijärven rautu oli ihanan kiinteää ja napakkaa. Kypsyys oli täydellinen jättäen kalan inansa mediumiksi. Tässä annoksessa kastiketta oli varsin runsaasti. Jopa nahka tuli syötyä parempiin suihin, oli se niin hyvä koko annos.

Jälkkäriksi oli Isänpäivänäsunnuntaina jälkkäribuffet aikuisilta 10 € ja lapsilta 5 €. Pöydässä oli muutamia erilaisia suupalajälkkäreitä sekä juustoja vähän liian kuumassa kun vallan hikoilivat ja vähän jopa sulivatkin. Jälkkäripöytä on ainoa pieni miinus kaikin puolin täydellisessä elämyksessä. Siitä 10 € tuntui sittenkin hiukan liian arvokkaalta ja varsinkin lapsen vitonen, kun ei hän ottanut kuin yhden suupalan. Tämä onkin ainoa asia, joka pudottaa arvosanan vitosesta 5-:een, mutta koska lasten ruoat ovat niin järjettömän järkevän hintaisia ja laatuisia, kumoaa se tuon miinuksen. Ja voi kun olisimme huomanneet, samaa erittäin järkevää hitapolitiikkaa olisi seuraillut myös jäätelöpallo ja kastike hintaan 1,20 €. Pahus kun jäi huomaamatta.

Juustot saunoivat lämpölampun alla. Hyvä valikoima ja juureshilloke oli kiva lisä.

Juustot saunoivat lämpölampun alla. Hyvä valikoima ja juureshilloke oli kiva lisä.

Ihan kivoja pikkujälkkäreitä, joista suklaa nousi suosikiksi.

Ihan kivoja pikkujälkkäreitä, joista suklaa nousi suosikiksi.

Raikas mustikkatömpsy.

Raikas mustikkatömpsy.

Ravintolan ulkoasu noudattelee aikalailla samaa kuin aiempi Holiday Innin ravintola, mutta vähän on laitettu pölkkyä ja takkaa ja taljaa, muutostakin siis on. Avarasta ja erittäin valoisasta on tullut vähän kotoisampi jä tunnelmallisempi. Henkilökuntaa tuntuu olevan paljon ja palvelu on ystävällistä.

Miljöö on tuttu Holiday Innin ravintolavieraille, jotenkin ylätason tuolitkin näyttävät tutuilta, mutta mikäs siinä. Tunnelma on nyt kuitenkin lämpimämpi ja kotoisampi.

Miljöö on tuttu Holiday Innin ravintolavieraille, jotenkin ylätason tuolitkin näyttävät tutuilta, mutta mikäs siinä. Tunnelma on nyt kuitenkin lämpimämpi ja kotoisampi.

Jos joskus on tuntunut oudolta mennä omassa kaupungissa hotelliin, vaikka vaan syömään, niin sellaiset ajatukset voi nyt unohtaa. Dabbal lunastaa varmasti paikkansa Tampereen ravintolakartalla.

Ravintola: Kitchen & Bar Dabbal
Missä: Yliopistonkatu 44, Tampere-Talon lähellä
Vinkki: Jäätelöpallo, muista lapselle jäätelöpallo.
Palvelu: Ystävällistä.
Tykkäsinkö: Todella paljon.
Oliko kallis: Arvokas joo (paitsi lasten annokset), mutta ei missään nimessä kallis. Rahalle kyllä saa vastinetta.
Menisinkö uudestaan: Todellakin menen, myös lounaalle joskus.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 5

Poronpaisti Antti Vahteran reseptillä

10 tiistai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Gourmet, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti

Vanhempani valmistavat aina toisinaan poronvasanpaistin pyhäruokana. Mainio resepti on löytynyt Viini-lehden nettisivulta, josaa Antti Vahtera neuvoo helpon reseptin. Sillä on onnistuttu aina. Alkuperäinen resepti löytyy tästä linkistä.

Poronvasanpaisti, muusia ja salaattia.

Poronvasanpaisti, muusia ja salaattia.

Tarveaineet ovat vähäiset. Paahtopaistista poistetaan kalvot ja muu ällö. Jos se menee repaleiseksi, sen voi sitoa. En muista, että olisi koskaan sidottu. Nypitään neljän timjaminoksan lehdet, jotka hierotaan lihan pintaan rouhitun suolan ja pippurin kanssa. Suolaa ja pippuria saa olla runsaasti. Alkuperäisesti reseptistä poiketen lisäisin rouheen sekaan vielä vähän valkosipulia.

Kuoritaan ja puolitetaan 10 pientä salottisipulia. Paistetaan liha pinnasta ruskeaksi, jonka jälkeen kuullotetaan sipulit voissa pehmeiksi.

Paisti ja sipulit kääritään tiukasti folioon ja tuupataan paistimittari paksuimpaan kohtaan. Paistetaan 15 min 200 asteessa ja pudotetaan lämpö 150 asteeseen. Paistetaan paisti sisälämmöltään 54 asteeseen. Annetaan ässehtiä parikymmentä minuuttia, että nesteet ja lämpö tasaantuvat. Siivutetaan terävällä veitsellä ja syödään parempiin suihin.

Leikataan terävällä veitsellä, ei nyrhitä tai paineta.

Leikataan terävällä veitsellä, ei nyrhitä tai paineta.

Ankankoipia ja muusia helposti

09 maanantai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Gourmet, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti, Stockmann

Vähän parempi ateria syntyy älyttömän helposti, kun on sattunut hankkimaan vuosia sitten hulluilta päiviltä silöttyjä ankankoipia (kun halvalla sai) ja pakkaseen Apetitin perunamuusinappuloita.

Säilöttyjä ankankoipia ja pakastemuusinappuloita.

Säilöttyjä ankankoipia ja pakastemuusinappuloita.

Koko ateria on valmis parissakymmenessä minuttissa ja jos perunamuusia tekee kaksi kipollista, ruokaa riittää ainakin viidelle. Hyvähän vihannestakin olisi laittaa edes väriksi, nyt ei sattunut löytymään.

Muusi tulee mikrossa vajaassa kymmenessä minuutissa. Purkki laitetaan kannettomana mikroon ja joukkoon lisätään vettä tai maitoa.

Ankankoivet on säilötty ankanrasvaan, josta ne on pienen ällöä kaivaa ja kuivata. Pannulle kaksi lusikallista ankanrasvaa ja koiveti siihen alle 10 minuutiksi ruskettumaan.

Koivet ruskettumassa.

Koivet ruskettumassa.

Muusin ja koipien valmistueesa ehtii tehdä pienen salaatin tai lämmittää vihannekset (jos on).

Yksinkertainen on kaunista. Herkullinen ateria kahdella ruoka-aineella.

Yksinkertainen on kaunista. Herkullinen ateria kahdella ruoka-aineella.

Perheeni kammoksui ajatusta säilötyistä koivista, mutta söi mitä suurimmalla innolla. Ennakkoluulo selätetty!

← Older posts

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...