Tag Archives: Turku

Karu Izakaya, Turku

07 tiistai Maa 2017

Posted by in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Vihdoinkin.

Pari vuotta olemma olleet menossa turkulaisten, syvästi kulinaristisoituneiden ystäviemme kanssa heidän suosittelemaansa ravintolaan Karu Izakayaan. Aina on tullut joku este vaan nyt ei.

Ystävien suosituksesta päädyimme maistelumenuun ja se oli satavarmalla nappi valinta. Jos olisin oikea ravintolakriitikkoarvostelija, olisin kirjoittanut kaikkien ihanuuksien ainekset ylös, ne meille kuitenkin seikkaperäisesti (muttei liian) kerrottiin. Kerron ne nyt vain vähän yksinkertaisemmin esim. että kalapallero.

Annan kuvien kertoa puolestaan, mutta sen vain sanon, että paikka on miellyttävä ja aika pieni, pöytävaraus varmastikin tarvitaan. Tavallisena torstai-iltana ravintola oli täynnä. Maistelumenu on rahansa väärti (48€/hlö, tarjoillaan koko pöydälle). Annokset eivät ole suuria, mutta määrä ja makujen kirjo on mukava. Vettä kannetaan pöytään pyytämättä, joten kerrankin sitä on riittävästi.

Alkupala.

Pehmoiset höyrytetyt sämpyläiset taskuraputäytteellä. Pehmoinen pulla, rapea ja maukas sisus, ah.

Suussa sulavia kalapalleroita päällä ilmassa väreilevää tonnikalalastua.

Kalan palasia.

Mehukasta broileria ihanan tulisessa kastikkeessa.

Maukkaita, vähän vain turhan kuivia, ribsejä.

Ällistyttävän herkullista, suussa sulavaa sashimia.

Hyvät ja laadukkaat sushit.

Jälkkäriäkin kahta sorttia.

Usein tämän tyyppisissä ravintoloissa suositellaan ottamaan ”paljon pieniä annoksia ja sitten jakamaan”. Se on kamalaa, koska aina joku on se, joka syö kaiken ja joku se, joka ei kehtaa ottaa.  Karu Izakayassa sanoivat myös tämän ahdistusta aiheuttavan ohjeen, mutta kaikeksi onneksi maistelumenu oli rakennettu nerokkaasti niin, että kaikkea oli sopivasti tasamäärät kullekin syöjälle hienosti ja kauniisti laitettuna.

Vanha sanonta ”kyllä hyvää kannattaa odottaa” piti jälleen paikkansa. Erinomainen ravintolareissu!

Ravintola: Karu Izakaya
Missä: Aurakatu 3, Kauppatorilta Aurajokea kohti vasemmalla
Vinkki: Ensimmäisellä kerralla ehdottomasti maistelumenu, se pidempi! Mene arkena, se on edullisempaa.
Palvelu: Leppoisaa.
Tykkäsinkö: Todella paljon.
Oliko kallis: Maistelumenun hinta ei ainakaan ollut paha. Annoksia saa alkaen muutamista euroista (kimchi 5 €), mutta ne ovat toki pieniä. Paljon erilaisia menuja ja lajitelmia. Ottaisin jonkun sellaisen.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti!
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 5
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 5
Seuralaisen, ensikertalainen myös, tähdet kokonaiselämykselle: 4,5 (vois sille kyllä vitosenkin antaa… mietin että mikä muu ois saanu vitosen… mutta annetaan nyt se 4,5)
Seuralaisen tähdet ruoalle: 4,5 (oli tosi hyvää)

Eppu Nuotio, Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

16 torstai Kes 2016

Posted by in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , ,

Olin toki lukenut kirjan esittelyn aiemmin, mutta nykyään olen vallan hyljännyt takakansitekstien lukemisen ennen kirjan lukemista. En halua ennakkoasetelmia enkä -ajatuksia. Jostain minulla oli kuitenkin käsitys, että kirja olisi jännittävä rikostarina ja se oli syy, miksi se meinasi jäädä lukematta. En pidä liiallisesta jännityksestä, koska tykkään lukea ennen nukkumaanmenoa ja jännitys vie unet.

Nainen parvekkeella kansiteksti.

Nainen parvekkeella kansiteksti. Lue, jos luet ja älä jos et.

Kirjan lukemisesta on kulunut hetki aikaa, mutta tunnelmat palautuvat mieleen edelleen. Tarina, kuten niin moni tarina nykyään, kulkee useammassa ajassa yhtä aikaa. Toisaalta ollaan nykyajassa, jossa nuori dokumentin tekijä yrittää saada vanhemman taiteenkeräilijän paljastamaan omistuksessaan olevan taulun dokumenttia varten ja toisaalta eletään taulun maalaamisen aikaa 1800-luvun loppupuolen Pariisissa. Taulu on Albert Edefeltin Nainen parvekkeella.

Kirjan eri hahmoilla on omat äänensä ja juonta hahmotellaan monesta näkövinkkelistä. Tätä monen näkökulman lähestymistä en ollut ennen niin ajatellutkaan, mutta luettuani Kari Hotakaisen kirjan Ihmisen osa, ymmärsin sen. Sen jälkeen olen hahmottanut useamman tulokulman tärkeyden monessa tarinassa. Taiteenkeräilijä ja dokumentoija keskustelevat sähköpostilla ja koko tarina heidän osaltaan etenee pääosin sähköposteissa. Taiteenkeräilijän poika kertoo tarinaa omalta kantiltaan minä-muodossa. Edefeltin ajan tarinaa seurataan ulkopuolisen, mutta tarinaan liittyvän silmin.

Nainen parvekkeella etukansi.

Nainen parvekkeella etukansi. Kivat värit, syksyä odotellessa.

Mitä se on, kun sekoitetaan tarua ja totta? Faktiivi? Fikta? Mikämikämikä? Minua kovasti hämää kirjat, joissa on osa totta ja osa tarua. En osaa erottaa, mikä on totuus. Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe -kirjan tarina kerääntyi sinisen timantin ympärille. En löytänyt todellisuudesta timantille astinetta. Kuuluisa epäonnea tuova, sininen Hope-timantti on toisen kokoinen. Donna Tarttin Tiklissä pyöriteltiin taideteosta, joka oli olemassa, mutta oliko se ollut kadoksissa, kuin tarinassa, en tiedä? Varmaankin yleissivistykseen, paitsi minun, kuuluu tietää tuo Edefeltin Nainen parvekkeella teos, mutta enpä ollut satavarma, joten tarkistin interwebistä. Bukowskilla se on myyty joskus hintaan 171 248 € eli totta se on. Mutta sitten herää kysymys, onko kirjan tarina fiktiivinen vai onko se totta? Ja tämä tekee minut hulluksi hyvänen aika. Koko kirjan luvun ajan joudun miettimään, onko totta vai eikö ole, onko tapahtunut vai eikö ole, onko joku oikeasti tutkinut vai onko kirjailija keksinyt?

Niin tai näin, jos totuuden ja tarinan eron pohdinnasta pääsee yli, tarina on ihan okej. Ehkä se menee jossain vaiheessa vähän epäuskottavaksi, mutta satuahan se on(ko?). Vähän on jännitystäkin ja epätietoisuutta ja yksi asia johtaa toiseen, mutta pääpiirteittäin sanoisin kirjaa aivan kivaksi löydöksi.

Kirjailija: Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen
Kirja: Nainen parvekkeella
Alkuperäinen teos: –
Suomentaja: –
Kustantaja: Bazar 2016
ISBN: 978-952-279-303-4
Sivuja: 299
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Kestäisi kyllä.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Miksikäs en.
Montako tähteä: ****-

Nainen parvekkeella muualla:
Kirsin Book Club -blogi
Suomi lukee
Hemulin kirjahylly -blogi
Lumiomena -blogi
Kirjapolkuni -blogi

Kulttulinaristi on Instagramissa

01 perjantai Huh 2016

Posted by in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Museo/Näyttely, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Vastustan kuvien käsittelyä, koska kuvan on oltava ihan oikea kuva, joka on aseteltava ja rajattava ja oikeinväritettävä siinä ottotilanteessa. Koska se on valokuvaamista se.

Ja sitten on hittovie käynyt niin, että olen tutustunut Instagrammiin (tai 6Tag-äppiin) ja Microsoft Picture Manageriin ja molemmilla on niin peevelin helppoa niitä kuvia ihan vähän parantaa. Värejä kirkastaa. Horisonttia suoristaa. Vähän vaan valmista filtteriä lisätä. Sumentaa osasia huolettomasti.

Että niin. Jotta josko kivempia kuvia nähdä tahtoo, niin Instagrammissa on Kulttis nyt myös.

Tuosta sinne mene: https://www.instagram.com/kulttulinaristi/
Jos tykkäät, niin ryhdy seuraamaan.

Moni kiitos.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Pub Niska, Turku

23 keskiviikko Maa 2016

Posted by in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , ,

Sukulainen tarjosi tortillapohjaan tekemiään peltileipiä. Silloin törmäsin ensimmäisen kerran nimeen peltileipä. Olivat hyvää herramujjee. Kuulin idean reseptiin lähteneen Pub Niskasta, Turun Aurajokirannassa sijaitsevasta ravintolasta, jossa tätä ahvenanmaalisherkkua tarjotaan. Jos se siis kotitekoisenakin oli noin hyvää, niin testikäynnille oli päästävä.

Kaipasimme lounaspaikkaa hiihtoloma-aikaan 2016 Turussa ja muistimme Niskan.

Pub Niska sijaitsee upeassa vanhassa talossa Aurajoen rannassa.

Pub Niska sijaitsee upeassa vanhassa talossa Aurajoen rannassa.

Lounas maksoi 9,50 € ja siihen sisältyi netissäkin luvattuja vaihtuvia peltileipäpaloja ja salaatti. Salaattipöydän olisi suonut olevan monipuolisempi, vaikka ihan ookoo se olikin. Peltileivät sitten, ne olivat ihan mukavan makuisia, mietoja, siltikin kivoja. Mutta sitten se pettymys. Tokihan nettisivullakin sanotaan:”Peltileipä eli pizza ahvenanmaalaisittain on valmistettu tuoreista ja korkealaatuisista, pääosin ahvenanmaalaisista raaka-aineista.” Silti odotin jotain muuta. Rapeaa pohjaa ehkä, jotain. Eri muotoa? En tiedä, mitä odotin, mutta pizzasta kuitenkin petyin. Siitä hypestä sen peltileivän ympärillä. Ehkä omaan tyhmyyteeni. Siihen, etten ymmärtänyt, että pizza on pizza, vaikka se olisi tehty ahvenanmaalaisista raaka-aineista.

Peltileipää ja salaattia niin paljon kuin napa vetää.

Peltileipää ja salaattia niin paljon kuin napa vetää.

Sisustus sitten, se oli aivan mainio. Ravintola sijainti on mitä ihanin, vanhassa talossa Aurajoen rannassa. Lounasaikaan aurinko sattui paistamaan ravintolaan, mikä vielä paransi tunnelmaa. Ravintola on saanut nimensä ja sitä mukaa sisustuksensa kieltolain aikana viinaa Suomeen ja Ruotsiin kuljettaneelta Algoth Niskalta. Hauska idea.

Tunnelmallinen ja tyylikäs ravintola kylpee alkukevään auringossa.

Tunnelmallinen ja tyylikäs ravintola kylpee alkukevään auringossa.

Jos siis mielii mukavan makuista pizzaa ja arvostaa mitä hienointa, yksinkertaisen kaunista ja rentoa sisustusta ja tunnelmaa, Niska on oikea paikka. Minullekin ehkä joskus toiste, kun odotukset ovat toiset. Kun tiedän, mitä saan.

Ravintola: Pub Niska Turku
Missä: Kristiinankatu 1, Aurajokiranta, toispual jokke.
Vinkki: Se on pizzaa ilman tomaattisoosia(ko?), älä odota ihmeempää.
Palvelu: Kassalla ihan normaali.
Tykkäsinkö: Odotin enemmän.
Oliko kallis: Normaali lounasbuffet-hinta (9,50€), bonusta hyvin vaihtuvat peltileivät.
Menisinkö uudestaan: Voin mennäkin, en minä sitä.
Montako tähteä (1-5) lounaskokonaisuudelle: 3 (odotusten alitus, vaikka ruoka oli hyvää, mutta pizzaa silti. Sisustus loistava.)
Seuralaisen tähdet lounaskokonaisuudelle: 3,5 (noo, pizzaa tuli ihan sopivasti, taloyhtiön remontti häiritsi, mutta ei toki johtunut heistä, olisikohan kannattanut tehdä joku diili remppamiesten kanssa, salaattipöytä ei ollut kummonen, ala carte oli muistaakseni parempi)

Turun Kauppahallin uusi elämä

19 lauantai Maa 2016

Posted by in Matkailu, Museo/Näyttely, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Kyl mää niin kauhiast pal ilahtusisin ku Kauppahallis Turkkuses pitäytysisisisisin.

Se oli hyvänen aika puhjennut kukkaan. Siellä oli vilinää ja vilskettä. Leveä hymy karehti tamperelaisenkin huulilla, kun HÄN Turun Kauppahallissa kuljaili. Kerrassaan. Kyllä jos jossain, niin juuri Turussa soisi Kauppahllin olevan virkeä ja täynnä. Ja se oli.

Oli ravintolaa ja kahvilaa, liha-, kala ja maustekauppaa, ja jos ei ihan jokainen, niin ainakin ihan melkien jokainen liiketila täynnä. Ja Alkoki. Ihan ku nykyiseski pääkaupunkis.

Ja aivan oikeutetusti, monen monituista vuotta hiljaiseloa viettäneellä, nyt reipastuneella ja nuorekkaalla, mutta kuitenkin pohjimmiltaan vanhalla Kauppahallilla on nettiosoitteenaankin kauppahalli.fi. Ainoa oikea? Joo vai?!

Turun Kauppahalli löytyy Hansakorttelin ja Kauppatorin lähettyviltä osoitteesta Eerikinkatu 16.

Raikkaita vihanneksia.

Raikkaita vihanneksia.

Hillitön kalatiski ja vielä hillittömämmät lounasannokset Herkkunuotassa.

Hillitön kalatiski ja vielä hillittömämmät lounasannokset Herkkunuotassa.

Sushia ja vaikka mitä muita herkkuravintoloita.

Sushia ja vaikka mitä muita herkkuravintoloita.

Iso kahvila suurella pöytäalueella.

Iso kahvila suurella pöytäalueella.

Salaatti- ja keittolounaita tarjoavia ravintoloita.

Salaatti- ja keittolounaita tarjoavia ravintoloita.

Jopa salaattibuffet.

Jopa salaattibuffet.

Unohtamatta iki-ihanaa pikkumuseota pysyvällä henkilökunnalla.

Unohtamatta iki-ihanaa pikkumuseota pysyvällä henkilökunnalla.

 

Fiskbutik – Kalakauppa to 12-17, Parainen

13 sunnuntai Maa 2016

Posted by in Matkailu, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , ,

Saavuttaessa Helsinki-Turku -tieltä Kaarinan halki Paraisille Saaristotietä pitkin, tien vasemmalla puolen nököttää kalan muotoinen kyltti varustettuna tekstillä FISKBUTIK TO12-17 KALAKAUPPA. Herättäähän se kaupunkilaisen mielenkiinnon.

Ohittamaton kyltti.

Ohittamaton kyltti.

Ja syystä.

Torstaina klo 12.20 pääsemme opastetta seurattuamme Ammattiopisto Livian pihan perälle, jossa näkyy olevan se kalakauppa. Jonotusnumero on 41, edessä on parikymmentä asiakasta. Saamme aika pitkiä katseita ehkä siksi(?), kun saavumme myöhässä emmekä näytä tutuilta.

Kauppa löytyy rannasta koulun alueelta.

Kauppa löytyy rannasta koulun alueelta.

Tämän numeron saa saapuessaan 20 minuuttia avaamisajankohdan jälkeen. Tällä numerolla saa jonottaa tunnin.

Tämän numeron saa saapuessaan 20 minuuttia avaamisajankohdan jälkeen. Tällä numerolla saa jonottaa tunnin.

Mikä tunnelma, mikä fiilinki! Osa jonottajista istuu, osa seisoo, kalatiski on täynnä toistaan houkuttelevampia kalaherkkuja. Haluaisin yhden tuota ja kaksi tuota ja kolme kolmatta. Ja vähän muuta. Harmikseni olemme poistumassa talvilomaltamme Holiday Club Airistolta seuraavana päivänä.

Hillitön valikoima vähän paljon kaikkea: maustettua tai maustamatonta savulohta, kuhan kappleita, kalamurekepihvejä, friteerattuja kellarisilakoita, säilykkeitä ja kalapizzaa....

Hillitön valikoima vähän paljon kaikkea: maustettua tai maustamatonta savulohta, kuhan kappleita, kalamurekepihvejä, friteerattuja kellarisilakoita, säilykkeitä ja kalapizzaa….

On ihana seurata opiskelijoiden myyntityöskentelyä. Yksi on selvästi tutumpi asiakaspalvelun kanssa, pari muuta hommassaan ehkä ensimmäisiä kertoja. Tiukahkon oloinen opettajatar seuraa karitsoitaan taustalta välillä neuvoen, välillä jopa ojentaen. Näyttää juuri siltä, miltä opetuksen kuuluukin näyttää. Ja paikka myyjineen juuri siltä, miltä kunnon perinteisen kalatiskin pitääkin.

Ystävät ja kylänmiehet vaihtavat kuulumisia samalla kun nuoriso opettelee myynnin ja asiakaspalvelun ihmeellisyyksiä.

Ystävät ja kylänmiehet vaihtavat kuulumisia samalla kun nuoriso opettelee myynnin ja asiakaspalvelun ihmeellisyyksiä.

Hinnat eivät päätä huimaa. Kauppa näyttää siltä, miltä kalakaupan pitääkin näyttää.

Hinnat eivät päätä huimaa. Kauppa näyttää siltä, miltä kalakaupan pitääkin näyttää.

Kylmäsavulohisiivut ehtivät loppua ennen vuoroamme, graavia kääritään paketteihin satoja grammoja kerrallaan. Monet ottavat jättipussillisen kellarisilakoita ja kalamurekepihvejä.

Tunti siinä jonossa kestää, mutta mikäs se on elämystä eläessä. Lisää jonottajia on tullut jälkeemme alle kymmenen. Kaikki siis tietävät, että paikalla on oltava ajoissa. Jonotus palkitaan kassillisella kalaa. Kassiin kätkeytyy reilun kokoinen savulohifilé, pala kuhaa ja pussukallinen friteerattuja kellarisilakoita ja kolme reilua siivua kalapizzaa. Hinta koko setille on 22 euroa.

Paikka on hillitän ja kala hyvää. Fiskbutiikkiin kannattaa ehdottomasti ajaa kauempaakin. Turusta matkaa kertyy reilu puoli tuntia.

Fiskbutik Kalakauppa löytyy osoitteesta
Kalakouluntie 72, Parainen.

Kuhaa kylmänä suoraan paketista.

Kuhaa kylmänä suoraan paketista.

Yksinkertainen on kaunista. Ja niin, niin hyvää!

Yksinkertainen on kaunista. Ja niin, niin hyvää!

Museokortti lisää museokäyntejä

10 torstai Maa 2016

Posted by in Matkailu, Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Yllättävän usein tulee nykyään kuultua kyysmys:”Oletko jo hankkinut museokortin?”. Helmikuun puoleen väliin asti vastasin aina ein, mutta tilanne on muuttunut.

Pieni koululaiseni oli käynyt luokkansa kanssa retkellä Näsilinnan Milavida-museossa. Koskapa Tampereella vahvasti vaikuttaneiden von Nottbeckien traaginen tarina oli selvästikin tehnyt vaikutuksen, hän suorastaan vaati päästä museoon uudestaan. Sinne kun sitten menimme, päätin omalta osaltani sijoittaa kulttuuriin, historiaan, taiteeseen, elämyksiin, oppiin, kauneuteen, kauheuteen… kaikkeen siihen, mitä yli 200 museokortin piiriin kuuluvalla museolla on kävijälle tarjota.

Museokortin pahviversio. Oikea tulee postissa myöhemmin.

Museokortin pahviversio. Oikea tulee postissa myöhemmin.

Yleensä museoon tulee mentyä pari kertaa vuodessa. Nyt olen käynyt reilun kahden viikon aikana kerran siellä Milavidassa, kaksi kertaa Vapriikissa ja kerran Turussa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Museokortti, joka on voimassa vuoden, maksaa 59 euroa. Liput edellä mainittuihin näyttelyihin olisivat maksaneet 36 euroa. Kohta ollaan ynnällä.

Mikä kortissa on mainiointa, sen kanssa voi museossa vain piipahtaa. Esimerkiksi Tampereen Vapriikki on hillittömän iso ja moniosastoinen museo, jossa 10 euron kertamaksulla jotenkin pitäisi nähdä kerralla kaikki. Ähkyhän siinä tulee. Sen sijaan sillä välin, kun lapseni oli eräänä iltana vajaan tunnin mittaisessa harrastuksessaan, ehdin käydä Postimuseossa (sijaitsee Vapriikissa myös) katsomassa hirvittävän hauskan mielenkiintoisen Art Mail -näyttelyn, johon en sillä kympin maksulla olisi tullut menneeksi. Ihana idea koko museokortti. Mihinkähän seuraavaksi menisin?

Näsilinna Tampereella.

Näsilinna Tampereella.

Art mail -näyttely Postimuseossa Vapriikissa Tampereella.

Art mail -näyttely Postimuseossa Vapriikissa Tampereella.

Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa yhdellä maksulla saa nähdä aitoa vanhaa Turkua sekä vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa yhdellä maksulla saa nähdä aitoa vanhaa Turkua sekä vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Sijoita itseesi, kulttuuriin, taiteeseen, historiaan ja tulevaisuuteen: Hanki museokortti!

Terveiset Holiday Club Airistolta (ja sananen lomaosakkeista)

29 maanantai Hel 2016

Posted by in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , ,

Riemua lomaosakkeista? Kyllä juu! Lomaosake (RCI, Holiday Club ja onhan noita muitakin) on aika erikoinen juttu. Maksat paljon saadaksesi oikeuden asua jossain huoneistossa jossain yhdessä paikassa yhtenä tiettynä viikkona vuodessa. Sitten maksat kaikenmaailman yhtiövastikkeita ainakin saman verran vuodessa kuin samankokoisesta keskusta-asunnosta vuodessa. Se on asia, jota en lomaosakkeissa ihan hiffaa.

Mutta sitten se kiva puoli. Siitä viikostaan saa jotain pisteitä, jos sitä ei käytä, ja niillä pisteillä voi vaihtaa muita viikkoja muihin kohteisiin. Toki sekin maksaa vajaan 200 euroa per laaki (Euroopassa) eikä niitä kohteita ole sitten juuri sinne, minne haluaisi matkustaa. Mutta jos joustoa riittää ja kohteen saa mätsäämään, niin yleensä huoneistot ovat verrattoman kivoja. Sellaisia, joista sillä hinnalla ei tarvitsisi edes haaveilla. Varsinkin nyt kun olemme löytäneet kotimaan matkailun.

Häivähtävän hetken pohdimme alku vuodesta kesämökin hankintaa. Kiva mökki veden rannalla maksaa lähes 100 000 euroa. Kun näitä lomaosakkeita nyt sattuu jo olemaan, niin pienellä kalkuleerauksella pääsimme siihen, että näillä hinnoilla vajaan 50 vuotta voi vuokrata erilaisia mökkejä ja loma-asuntoja 10 viikkoa vuodessa, että tuo 100 000 tulee täyteen. Se siitä omasta mökistä. Näitä ei tarvitse remontoida itse.

Ensimmäisen illan maisema terassiltamme.

Ensimmäisen illan maisema terassiltamme.

Rantakallio täynnä maalauksia. Eivät vaikuta töhryiltä ja siksi ovatkin kivoja kertoan historiasta, mutta mitä, en tiedä. Vaikuttavat ainakin osittain veneiden nimiltä.

Rantakallio täynnä maalauksia. Eivät vaikuta töhryiltä ja siksi ovatkin kivoja kertoan historiasta, mutta mitä, en tiedä. Vaikuttavat ainakin osittain veneiden nimiltä.

Rantakalliota.

Rantakalliota.

Keväinen kävelyretki komeissa maisemissa.

Keväinen kävelyretki komeissa maisemissa.

Makeita maisemia. Kesällä tämä on täynnä veneitä.

Kesällä tämä on täynnä veneitä.

Otin luistimet mukaan. Vissiin aika turhaan.

Otin luistimet mukaan. Vissiin aika turhaan.

Näkymä lasten leikkipaikkalta.

Näkymä lasten leikkipaikkalta.

Näkymä hiekkarannalta. Koko pieni poukama tuo mieleen etelän lomakohteen rantaravintoloineen (suljettuna nyt), vesivälinevuokraamoineen ja pikkukauppoineen. Tällaisia herttaisia paikkoja on varmasti meren ja järvien rannat täynnä, mutta mistä näitä löytää?

Näkymä hiekkarannalta. Koko pieni poukama tuo mieleen etelän lomakohteen rantaravintoloineen (suljettuna nyt), vesivälinevuokraamoineen ja pikkukauppoineen. Tällaisia herttaisia paikkoja on varmasti meren ja järvien rannat täynnä, mutta mistä näitä löytää?

Hiekkarannalla on Airisto Spa - more than sauna. Haluaisinpa tietää, mitä se more than on? Täytynee poiketa kesämmällä katsomaan.

Hiekkarannalla on Airisto Spa – more than sauna. Haluaisinpa tietää, mitä se more than on? Täytynee poiketa kesämmällä katsomaan.

PS. Holiday Club Airiston lisäksi olemme reissanneet osakkeilla ainakin Kreetalla, Espanjassa useissa kohteissa, Madeiralla, Portugalissa mantereella, Englannissa ja Naantalissa.

Junailijan onnenpäivä – VR:n sarjalipputarjous

31 lauantai Lok 2015

Posted by in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , ,

VR on tainnut huomata, että matkustajat siirtyvät pikkuhiljaa runsaasti edullisempaan bussimatkailuun. Totta, että junassa matkustaa nopeammin ja mukavammin kuin bussissa, mutta jos hintaero lasketaan kympeissä, alkaa bussimatkailu kiehtoa.

DuettoPlussan isommalla puolella on yksittäispaikkoja maisemalla sekä neljän hengen neuvottelupöytiä.

DuettoPlussan isommalla puolella on yksittäispaikkoja maisemalla sekä neljän hengen neuvottelupöytiä.

MUTTA nyt on VR laittanut aika ohittamattoman tarjouksen. Marraskuun loppuun asti saa ostaa puoli vuotta voimassa olevia 10 kerran sarjalippuja (ei henkilökohtainen) erittäin halvalla. Tarjoukseen tästä linkistä, ole hyvä!

Esimerkkireittejä hintoineen:
Helsinki-Turku 89 €
Helsinki-Tampere 99 €
Tampere-Turku 99 €
Oulu-Rovaniemi 149 €

Asteen verran hämmentää, että Ouluun ei pääse tarjoussarjalipuilla muualta kuin Rovaniemeltä. Niin tai näin, hieno tarjous!

Tutkin juuri, että jos haluaisin ensi viikon perjantaina klo 16 mennä Tampereelta Helsinkiin ja palata lauantain samoihin aikoihin Tampereelle, matkani maksaisi lähemmäs 80 euroa. Sarjalippujen ansiosta säästän heti kättelyssä 60 €. Aikamoista, sano!

DuettoPlussan pienemmällä puolella on hyvällä työtilalla varustettuja paikkoja.

DuettoPlussan pienemmällä puolella on hyvällä työtilalla varustettuja paikkoja.