Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Monthly Archives: helmikuu 2016

Terveiset Holiday Club Airistolta (ja sananen lomaosakkeista)

29 maanantai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hotelli, Kotimaan matkailu, Lapsen kanssa, Maisema, Matkailu, Turku, Valokuvin kerrottu

Riemua lomaosakkeista? Kyllä juu! Lomaosake (RCI, Holiday Club ja onhan noita muitakin) on aika erikoinen juttu. Maksat paljon saadaksesi oikeuden asua jossain huoneistossa jossain yhdessä paikassa yhtenä tiettynä viikkona vuodessa. Sitten maksat kaikenmaailman yhtiövastikkeita ainakin saman verran vuodessa kuin samankokoisesta keskusta-asunnosta vuodessa. Se on asia, jota en lomaosakkeissa ihan hiffaa.

Mutta sitten se kiva puoli. Siitä viikostaan saa jotain pisteitä, jos sitä ei käytä, ja niillä pisteillä voi vaihtaa muita viikkoja muihin kohteisiin. Toki sekin maksaa vajaan 200 euroa per laaki (Euroopassa) eikä niitä kohteita ole sitten juuri sinne, minne haluaisi matkustaa. Mutta jos joustoa riittää ja kohteen saa mätsäämään, niin yleensä huoneistot ovat verrattoman kivoja. Sellaisia, joista sillä hinnalla ei tarvitsisi edes haaveilla. Varsinkin nyt kun olemme löytäneet kotimaan matkailun.

Häivähtävän hetken pohdimme alku vuodesta kesämökin hankintaa. Kiva mökki veden rannalla maksaa lähes 100 000 euroa. Kun näitä lomaosakkeita nyt sattuu jo olemaan, niin pienellä kalkuleerauksella pääsimme siihen, että näillä hinnoilla vajaan 50 vuotta voi vuokrata erilaisia mökkejä ja loma-asuntoja 10 viikkoa vuodessa, että tuo 100 000 tulee täyteen. Se siitä omasta mökistä. Näitä ei tarvitse remontoida itse.

Ensimmäisen illan maisema terassiltamme.

Ensimmäisen illan maisema terassiltamme.

Rantakallio täynnä maalauksia. Eivät vaikuta töhryiltä ja siksi ovatkin kivoja kertoan historiasta, mutta mitä, en tiedä. Vaikuttavat ainakin osittain veneiden nimiltä.

Rantakallio täynnä maalauksia. Eivät vaikuta töhryiltä ja siksi ovatkin kivoja kertoan historiasta, mutta mitä, en tiedä. Vaikuttavat ainakin osittain veneiden nimiltä.

Rantakalliota.

Rantakalliota.

Keväinen kävelyretki komeissa maisemissa.

Keväinen kävelyretki komeissa maisemissa.

Makeita maisemia. Kesällä tämä on täynnä veneitä.

Kesällä tämä on täynnä veneitä.

Otin luistimet mukaan. Vissiin aika turhaan.

Otin luistimet mukaan. Vissiin aika turhaan.

Näkymä lasten leikkipaikkalta.

Näkymä lasten leikkipaikkalta.

Näkymä hiekkarannalta. Koko pieni poukama tuo mieleen etelän lomakohteen rantaravintoloineen (suljettuna nyt), vesivälinevuokraamoineen ja pikkukauppoineen. Tällaisia herttaisia paikkoja on varmasti meren ja järvien rannat täynnä, mutta mistä näitä löytää?

Näkymä hiekkarannalta. Koko pieni poukama tuo mieleen etelän lomakohteen rantaravintoloineen (suljettuna nyt), vesivälinevuokraamoineen ja pikkukauppoineen. Tällaisia herttaisia paikkoja on varmasti meren ja järvien rannat täynnä, mutta mistä näitä löytää?

Hiekkarannalla on Airisto Spa - more than sauna. Haluaisinpa tietää, mitä se more than on? Täytynee poiketa kesämmällä katsomaan.

Hiekkarannalla on Airisto Spa – more than sauna. Haluaisinpa tietää, mitä se more than on? Täytynee poiketa kesämmällä katsomaan.

PS. Holiday Club Airiston lisäksi olemme reissanneet osakkeilla ainakin Kreetalla, Espanjassa useissa kohteissa, Madeiralla, Portugalissa mantereella, Englannissa ja Naantalissa.

Laura Lindstedt: Oneiron

26 perjantai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ärsyttävää, Hämmästelen, Kirja, Kulttuuri, Teos

Oneiron on fantasia kuolemanjälkeisitä sekunneista. Oneiron meni niin yli hilseen että ärsytti. Oneiron voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2015. Ja sitähän minä en ymmärrä.

Oneiron.

Oneironin näyttävä etukansi.

Josko ensin vähän Oneironista ja sitten Finlandiasta, jassoo.

Painostin työkaveria toivomaan joulupukilta Finlandia-voittajan. Parahin työveri, olen niiiiin pahoillani. Sinä sen kirjan tahkosit läpi, minä luovutin kahden ja puolensadan sivun vaiheilla. Jotenkin kuvittelin, että kirja olisi aivan mahtava ja avartava, sellainen oli hype sen ympärillä sekä ennen että jälkeen voiton.

Ei auennut sanoma minulle, vaikken loppuun asti päässytkään. Teksti oli vaikeaa. Tarina kertoo seitsemästä naisesta, jotka ovat jossain kuolemanjälkeisessä välitilassa ja siellä muistelevat toisille elämäänsä ja ilmeisesti sitä, miten kuolivat. He ovat satunnaisesti eri kulttuureista ja kansallisuuksista. Yhdistävänä tekijänä vain se, että ovat kuolleet ja päätyneet porukalla sinne välitilaan. Käyköhän kaikille niin vai ainoastaan näille seitsemälle? Kirjan rakenne on jotenkin monimutkainen. Yhdestä naisesta kerrotaan kuin erilaisin artikkelein. Tai väliotsikoin. En tiedä, siihen kohtaa ryydyin. Hypin sivuja kerrallaan, kunnes totesin, että kyllä riittää mulle tämä.

Eihän kirja varmasti huono voi olla, koska Ylelläkin sitä kuvataan sanoilla merkittävä, iso, rohkea, kunnianhimoinen ja rakenteellisesti haastava. Minä vain en ollut sille oikea lukija. Tai mielialani ei ollut oikea. Tai jotain. Tässäkö arvosteluni? Taitaa olla.

Oneiron.

Oneiron. Antoikohan tämä takakansi odottaa enemmän? Ainakin odotin.

Sitten siihen Finlandia-asiaan. Tämä Oneiron oli nyt kolmas kirja viimeisiltä vuosilta, joka on jäänyt kesken. Miten ironista, yöpöydällä lukemisen jatkamista odottaa Mikko Rimmisen Nenäpäivä, myös Finlandia-voittaja (2010). Sen ehkä jatkan kuitenkin loppuun. Joskus. Kaiehkä.

Tuskin olen ainoa, enkä olekaan, joka vuosihan tätä aihetta jauhetaan, joka hämmästelee sitä, että lopulta teoksen valitsee vain yksi ihminen. Voisinko se olla minä? Jos olisin, niin muita ehdokkaita lukematta voisin vaikka vannoa, että joku muu kirja olisi voittanut. Onhan se, lapseni sanoin, epää, että yksi teos kahmii sellaisen maineen ja suosion. Ei sillä, kaikki kirjallisuuden saama tuki on hyvää, mutta että yhdelle. Vähän kuin levittelisi kirjat lattialle. heittäisi tikan ilmaan ja katsoisi, mihin tippuu. Pim, voittaja on siinä.

Tämän lukuelämyksen jälkeen odotan pienellä kauhulla seuraavaa koitosta, Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Valtosen kirja on viime vuoden Finlandia-voittaja nimittäin. Siinäpä mainio nimi kirjalla. Vähän samalla lailla kuin Anthony Doerrin Pulitzer-voittajalla Kaikki se valo jota emme näe. Kaksi kirjaa, jotka on luettava vain värisyttävän nimen vuoksi.

Kävipä hauska juttu. Tutkailin tuota männävuosien Finlandialistaa ja huomasin sieltä Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (2000). Onhan sekin tuolla hyllyssä. Se on jäänyt aikanaan kesken. Mutta ehkä olin silloin liian nuori. Katsotaan miten käy Valtosen kanssa, päätän sitten, saako Sinisalo mahdollisuuden. Ja Helena Sinervo Ruonoilijan talossalla (2004), sekin näkyi löytyvän hyllystä. Saision Punainen erokirja (2003) on luettu, se oli hyvä ja mullistava, samoin Ulla-Lena Lundbergin Jää (2012) ja Sofi Oksasen Puhdistus (2008). Että on niissä hyviäkin ollut, ei käy kieltäminen.

Kirjailija: Laura Lindstedt
Kirja:
Oneiron
Alkuperäinen teos:
–
Suomentaja:
–
Kustantaja:
Teos
ISBN:
978-951-851-544-2
Sivuja:
429 ja liitteitä, itse lopetin jossain 250 paikkeilla
Mistä:
Työveriltä lainasin.
Kestäisikö toisen lukemisen:
Kun ei kestänyt ensimmäistäkään.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan:
Ei kiitos.
Montako tähteä:
+ (eli nolla plus)

Alkaa kirjahylly täyttyä

18 torstai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Bon, Gummerus, Kirja, Kulttuuri, Like, Otava/Seven, Tammi, Teos, Wsoy

Niin, alkaa olla kirjahylly kohta täynnä. Yläkerran eteisessä oli hyvää käyttämätöntä tilaa, joten tein isäni kanssa (=isäni teki, minä ojensin jotain metallisia osia) siihen vuosia sitten kirjahyllyn. On siinä lukemattomia kirjoja, mutta on jo luettujakin. Viime vuosien lukuinto on ollut ihan toista kuin ennen vanhaan, vaikka aina on ollut hämmentävä tarve kerätä kirjoja.

Kokonaisuus ratkaisee. Nyt on tintattu niin tiukkaan, että ei voi lisätä, ei voi poistaa.

Kokonaisuus ratkaisee. Nyt on tintattu niin tiukkaan, että ei voi lisätä, ei voi poistaa.

Osaisinko lukea e-kirjoja? Minusta kirjan täytyy olla jotain konkreettista. Se verran olen venynyt, että lasken pokkarinkin kirjaksi. Kirjaanhan ei saa tehdä hiirenkorvia eikä sitä saa muutenkaan kohdella kaltoin. Mutta pokkari, no joo, pokkariahan voi kohdella miten vain ja sitten sen voi antaa pois. Kovakantisen kanssa on toisin. Onhan kirja jo esineenäkin tosi kaunis.

Kirjahyllyn rakentamisesta on siis jo vuosia, mutta joka päivä saan siitä iloa.

Suosikkeja tästä:  Suosikkini Hugh Howeyn Siilo-sarja, Runsas valikoima Tove Janssonia (pokkareina tosin), Stephenie Meyerin Vieras ja isovanhemmilta aikoinaan saatu Eino Leinon: Elämän koreus.

Suosikkeja tästä: Suosikkini Hugh Howeyn Siilo-sarja, Runsas valikoima Tove Janssonia (pokkareina tosin), Stephenie Meyerin Vieras ja isovanhemmilta aikoinaan saatu Eino Leinon: Elämän koreus.

Näiden hyllyjen tärppejä: Potterit tietysti (mihinhän se kahdeksas mahtuu? Seitsemäs on lainassa), Pirkko Saisio -valikoima ja muutama Sarah Waters.

Näiden hyllyjen tärppejä: Potterit tietysti (mihinhän se kahdeksas mahtuu? Seitsemäs on lainassa), Pirkko Saisio -valikoima ja muutama Sarah Waters.

Kyllä voi sanoa, että on laitettu lattiasta kattoon. Siellä huomio Justin Croninille, Paulo Coelholle ja keittokirjoille.

Kyllä voi sanoa, että on lattiasta kattoon kirjoja. Siellä huomio Justin Croninille, Paulo Coelholle ja keittokirjoille.

PS. Muistutuksena isälle: makkarissa on yksi tai kaksi tyhjää, hyllyjä odottavaa seinää…

Teen lipittäjäksi ryhdyin

15 maanantai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Juoma, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Netflix

Ja kohta pian sen jälkeen aloin katsoa Downton Abbey -sarjaa Netflixistä useita kertoja viikossa. Tätä nykyä tykkään siemailla teeni nautiskellessani Downtonista.

Ainoa, mikä erottaa minut muuttumasta täysbritiksi on Amerikan pukilta eli santaklaussilta lahjaksi saamani amerikkalainen Teavana-tee, joka toisaalta tämän teekierteen aloitti.

Alkavat käydä vähiin, kehtaisiko kysyä pukilta…

Teavanan teissä... te'eissä... no joo... on kaikkia ihania sattumia. Eivät ole kitkeriä eivätkä maistu teeltä, mikä parasta. Tykkään nauttia ne isoäidiltäni perimästäni vanhasta hammasharjamukista.

Teavanan teissä… te’eissä… no joo… on kaikkia ihania sattumia. Eivät ole kitkeriä eivätkä maistu teeltä, mikä parasta. Tykkään nauttia ne isoäidiltäni perimästäni vanhasta hammasharjamukista.

Balsamico-punajuuret kummitustädin reseptillä – alle 200 kcal

11 torstai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Lounas, Resepti, Salaatti

Kummitustätini on aikamoinen epeli, mitä ruokaan tulee. Hänellä on epävirallinen palveleva puhelin, johon voi soittaa hädän tullen. Niin teinkin, kun minulla oli pussillinen punajuuria. Täti neuvoi näin:

Kuori ne ja siivuta ohkoisehkoiksi siivuiksi. (Apteekin täti neuvoi näin: Kuori punajuuret kumihanskat kädessä.)

Vähän kauniimpi juures tuo punajuuri.

Vähän kauniimpi juures tuo punajuuri.

Ripottele päälle karkeaa suolaa ja runsaasti rosmariinia kuivana tai tuoreena, kumpaa sattuu löytymään (lisäsin myös omin päin muita yrttejä, vaikkei käsketty) ja oikeaa tai jauhettua valkosipulia. Roiski sekaan balsamicoa ja tiraus oliiviöljyä (älä lotraa). Pyörittele hetken aikaa ja laita läjänä uunivuokaan.

Uunissa noin 1 tunti 200 asteessa.

Voi syödä kuumana tai kylmänä, että hyvin menee seuraavinakin päivinä.

Sen verran öljyä, että juuri kiiltää. Ei tarvi lillua.

Sen verran öljyä, että juuri kiiltää. Ei tarvi lillua.

Kypsänä vähän kuppasen näköisiä, mutta ah, niin maittavia.

Kypsänä vähän kuppasen näköisiä, mutta ah, niin maittavia.

Ja se alle 200 kalorin annosko? Kilossa raakoja kuorittuja punajuuria on 380 kaloria, 5 g öljyä on 40 kaloria, yhteensä siis 420 kaloria (jos paljon valkosipulia, niin laske lisäksi). Jaa uunivuoka neljään osaan ja kas, sulla on 105 kalorin annos. Sotke sekaan 100 g (66kcal) raejuustoa ja annos on valmis.

Siinä lautasellinen alle 200 kalorilla.

Vähän rumempi lautasellinen alle 200 kalorilla.

Kesäpäivä Kristiinankaupungissa

04 torstai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Historia, Kotimaan matkailu, Lapsen kanssa, Nähtävyys, Perinteinen, Valokuvin kerrottu

Tuli kesää ikävä ja aloin katsella reissukuvia. Kristiinankaupungin viehättävässä miljöössä tuli vietettyä yksi vuorokausi, eikä se suinkaan ole viimeinen vuorokausi siellä, sinne on päästävä toistekin.

Pukinsaari Campingin kioskissa on Suomen suurimmat jäätelöpallot ja mökki nro 4 lepää kivasti veden päällä.

Pukinsaari Campingin kioskissa on Suomen suurimmat jäätelöpallot ja mökki nro 4 lepää kivasti veden päällä.

Maisema mökin terassilta/parvekkeelta.

Maisema mökin terassilta/parvekkeelta.

Kesäravintola Pavis löytyy Kristiinankaupungin Korkeasaaresta. Ihana iltafiilis.

Kesäravintola Pavis löytyy Kristiinankaupungin Korkeasaaresta. Ihana iltafiilis.

Veneitä Paviksen edustalla.

Veneitä Paviksen edustalla.

Terassilla on ilo nauttia iltajuoma.

Terassilla on ilo nauttia iltajuoma.

Metsäreitiltä löytyy hyttysiä ja kukkasia.

Metsäreitiltä löytyy hyttysiä ja kukkasia.

Iltamaisema mäkin terassilta.

Iltamaisema mökin terassilta.

Ihastuttavia, vanhanaikaisia katukylttejä.

Ihastuttavia, vanhanaikaisia katukylttejä.

Kristiinankaupungin vanha puukirkko.

Kristiinankaupungin vanha puukirkko.

Kirkko sisältä.

Kirkko sisältä.

Emme me kyllä montaakaan nähneet. Näimmeköhän ainuttakaan.

Emme me kyllä montaakaan nähneet. Näimmeköhän ainuttakaan.

Upeassa Jungmans-ravintolassa herkullisella buffet-lounaalla. Lämmin suositus.

Upeassa Jungman-ravintolassa herkullisella buffet-lounaalla. Lämmin suositus.

Maisema Jungmanssista.

Maisema Jungmannista.

Ah, mikä kesä. Uskon, että se tulee vielä tänäkin vuonna.

Kevyt broileri-vihannesvuoka uunissa – alle 200 kcal

01 maanantai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

200 kcal, Kana/broiler, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Vuosi vaihtui kuukausi sitten, joten viimeistään nyt on aika tehdä kevennys. Kelle on, kelle ei, mulle on.

Talvi on uuniruokain aikaa ja tänään tuli testattua vähälihaista, paljovihanniksikasta uunivuokaa. Reseptistä riittää viiteen nippanappa alle 200 kalorin annokseen.

Kevyt ja kypsä broileri-vihannesvuoka.

Kevyt ja kypsä broileri-vihannesvuoka.

Ja se resepti menee näin:
Kuori ja pilko suupalan kokoisiksi paloiksi sekä laakeaan vuokaan laita NOIN
300 g porkkanaa (=muutama)
300 g lanttua (=jotain puolikas)
200 g palsternakkaa (=noin yksi aika iso)
200 g maa-artisokkaa (=ehkä viisi)
250 g sipulia (=pari-kolme)
20 g valkosipulia (=noin 6 kynttä)
200 g herkkusieniä (=paketillinen tuoreita)
Suolaa sekä pippuroi sopivasti ja sekoita kaikki keskenään.

Paista pannulla pienessä määrässä oliiviöljyä tai muuta mieluista rasvaa (5 g eli teelusikallinen riittää mainiosti)
400 g broilerin jauhelihaa (=yksi paketillinen)
ja mausta se voimakkaasti. Suolaa ja pippuria tottakai, mutta lisäksi vaikka savupaprikajauhetta, valkosipulijauhetta ja kuivayrttejä kuten salviaa ja basilikaa.

Levitä paistettu jauheliha vihannesten päälle ja ja lurauta pohjalle noin 2,5 dl liha- tai kasvislientä (tein fondista). Peitä vuoka foliolla tai kannella.

Uunissa voi muhia 180 asteessa noin 1,5 tuntia.

Yhdessä ainesten mukaisessa vuoassa on kaloreita alle 1000 ja viidesosa (alle 200 kcal) siitä on varsin runsas.

Aika hyvä, etten sanois.

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...