Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Juusto

Praha: Náplavka-markkinat lauantaina

08 sunnuntai Huh 2018

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Alkoholi, Elämys, Hampurilainen, Hedelmä, Herkku, Juusto, Kahvi, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Leipä, Liha, Lounas, Matkailu, Nähtävyys, Praha, Snack, Valokuvin kerrottu

Prahan halki virtaa ihastuttava Vltava-joki, jonka rannat ovat olleet varsin heikosti käytössä. Nyt kuitenkin Palackého náměstín lähelle on tullut Naplavka-markkinat; käsityöläis- ja maalaismarkkinat. Kylläpä harmitti kun menimme sinne suoraan aamiaispöydästä. Näille markkinoille kannattaa suunnata maha tyhjän. On ruokia, juomia, leipiä, juustoja, maitoja, teetä, kahvia, olutta, viiniä, maistiaisia, ihan vaikka mitä.

Markkinat on auki joka lauantai klo 8-14, ei aivan sydäntalvella, mutta melkein kuitenkin.

Raitiovaunulla Palackého náměstílle ja siitä rantaan. Siellä ne markkinat ovat.

Naplavka-markkinat joka lauantai klo 8-14.

Paljon väkeä, suuri osa paikallisia.

Lihakauppias.

Juusto- ja kefiirikauppiaat.

Pikkupanimon olutmyyjät. Tsekissä nautin siitä, että se ei ole niin justiinsa. On siellä alkoholiongelmia ja ei, niinkuin meilläkin. Mutta ei siellä torilla kukaan kaljasta itseään humalaan juo, vaikka sitä siellä onkin tarjolla. Voisikohan jo joskus meilläkin?

Amerikan ruokaa.

Leipäkoju. Onnistuisiko Suomessa? Eipä onnistuisikaan, vaikka hengissä ne noidenkin leipien ostajat varmasti pysyvät.

Joutsenparvi maisemassa.

Lisää väkeä, veikkaan, että kesällä vielä vähän enemmän.

Kahvia ja pullaa.

Monenmoista pullaa ja leivonnaista.

Leipää ja struudelia mukavalla taustanäkymällä.

Makkaraa ja herkullisen tuoksuista lämmintä ruokaa suoraan pannulta.

Sienikauppias. Voi, mitä ihmeellisiä sieniä!

Poispäin kannattaa lähteä kävellen kohti Kaarlen siltaa. Tunnelma Vltava-joen rannalla on rauhaisampi kuin ylhäällä tien vieressä. Maisematkin ovat varsin mukavat.

 

Mitä Venäjällä syödään?

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kahvila, Keitto, Kulinarismi, Leipä, Liha, Matkailu, Moskova, Ravintola, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Ihan noin yhden pidennetyn viikonlopun perusteella tein venäläisestä ruoasta joitakin havaintoja. Venäläistaustaiselta ystävältä toivoin venäläiseksi ruoaksi Kievin kanaa ja pelmenejä. Hän minulle nauroi ja sanoi, etteivät ne ole venäläistä ruokaa, vaan ukrainalaista. Hän myös sanoi, että jos ystävät venäläistä ruokaa haluatte, niin syödään jotain mautonta läskistä puuroa.

Venäjä on valtava, monikulttuurinen maa, jossa yhdistyy hurja määrä erilaisia ruokakulttuureja. Moskovassa maittavimmat ruokaelämykset koin georgialaisessa ravintolassa ja toisaalta kahvilassa, jossa sain lautasellisen pelmenejä. Moskovassa on Trip Advisor -palvelun mukaan yli 10 000 ravintolaa. Siinä prukassa pärjätäkseen täytyy olla aika hyvä.

Eli yhden viikonlopun perusteella Kulttulinaristi vastaa nyt kysymykseen: Mitä Venäjällä syödään?

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Siellä syödään paljon erilaisia juustoja. Siellä syödään blinejä, jotka ovatkin ihan tavallisia lättyjä, eivätkä sellaisia paksuja höhhöjä juttuja, joihin läästitään smetanaa ja mätiä.

Siellä syödään ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä syödään rautatieaseman kahvilassa ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään armenialaiseen ravintolaan.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään georgialaiseen Genatsvale Hall -ravintolaan.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Armenialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Georgialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin. Lisäksi on erilaisia kastikkeita.

Siellä mennään kauppakeskusalueella ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Siellä mennään kauppakeskusalueella Grably-ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos...

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos, suolakurkkuja (=tuoreita suolattuja kurkkuja, veikeä, rapea elämys)…

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

 

Ravintola Dabbal, Tampere

12 torstai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Gourmet, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kala, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Liha, Ravintola, Tampere

Sain valita merkkipäivääni silmällä pitäien kuusi kiinnostavinta ravintolaa Tampereelta. Tutkailin eat.fi-palvelua miettiessäni vaihtoehtoja. Törmäsin Dabbaliin, jonka kuvaus oli ”suomalaista perinneruokaa” ja sijainti Yliopistonkatu. Ehdin huvittaa sekä itseäni että perhettäni, että ai kebab ja pizza on jo suomalaista perinnettä (vaikka alkaahan ne olla), kunnes tajusin, että kyseessähän on kaupungin uusi tulokas, Lapland Hotel Tampereen ylistetty ravintola.

Ja niistä kuudesta vaihtoehdosta juuri tämän oli seuralaiseni valinnut. Hyvä, koska se oli ”nää ei oo sitten missään järjestyksessä”-listallani salaisena ykkösenä.

Ravintola, kuten hotellikin, henkii Lappia ja tuntui hieman oudolta, että sellainen hotelli nyt Tampereelle. Itse hotellista en tiedä, mutta ravintolaa ei turhaan ole kehuttu. Ja hotellikin alkaa tuntua varsin kiinnostavalta. Harmi vaan, että se sattuu sijaitsemaan kotikaupungissa. Täytynee värvätä joku ulkopaikkakuntalainen tuttava sinne asumaan, että pääsee tiiraamaan tarkemmin.

Listalta löytyy poroa tottakai, mutta myös muuta lihaa ja kalaa enemmän tai vähemmän teemaan sopivasti. Alkupalojen hinnat ovat 10,50-16 €:n välillä. En syönyt alkupalaa, mutta Sallan villiporo ja jäkälä kuulostaa annoksena kiehtovalta. Listalla on myös salaattia, sandwichejä, pizzaa ja hampurilaisia, joista juurikin hampurilaista kylän parhaaksi kehui (toisen) ravintolan omistaja.

Menu.

Menu.

Pääruokia.

Pääruokia.

Alkuun tuotiin mustaherukkaista alkoholitonta kuohujuomaa ja keittiö tervehti meitä mustikkaisella gazpacho-keitolla. Leipiä oli kolmea laatua ja pyytäen sai lisää.

Me söimme pääruoaksi minä Flank Steakin ja bearnaisea (27 €), seuralaiseni Inarijärven rautua ja kukkakaalia (26 €). Ja nyt nähkää ja kuulkaa, hyvät lukijat, lapsi söi lasten annoksellisen lihapullia ja muusia ja sen hinta on 3 €. Kolme euroa, siinä on oikea hinta lasten aterialle, joka usein jää lapsilta vieläpä vähäiselle syönnille (en tarkoita tätä annosta, vaan elämässä yleensä). Lasten annoksista poronkäristys maksoi 6,90 €, muut selkeästi alle vitosta ollen kuitenkin erittäin laadukkaita eivätkä vain nakkeja ja raneja.

Flank Steak ja bearnaisea -annokseen kuului myös puikulaperunaranskalaisia. Kiva idea, mutta olisivat saaneet olla perunat perunoina, ei olisi pahentanut annosta ollenkaan. Kastiketta olisi mennyt lusikallinen enemmänkin. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Melkein kostui silmäkulma vain siksi, kun ruoka oli niin hyvää.

Flank Steak ja bearnaisea -annokseen kuului myös puikulaperunaranskalaisia. Kiva idea, mutta olisivat saaneet olla perunat perunoina, ei olisi pahentanut annosta ollenkaan. Kastiketta olisi mennyt lusikallinen enemmänkin. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Melkein kostui silmäkulma vain siksi, kun ruoka oli niin hyvää.

Inarijärven rautu oli ihanan kiinteää ja napakkaa. Kypsyys oli täydellinen jättäen kalan inansa mediumiksi. Tässä annoksessa kastiketta oli varsin runsaasti. Jopa nahka tuli syötyä parempiin suihin, oli se niin hyvä koko annos.

Inarijärven rautu oli ihanan kiinteää ja napakkaa. Kypsyys oli täydellinen jättäen kalan inansa mediumiksi. Tässä annoksessa kastiketta oli varsin runsaasti. Jopa nahka tuli syötyä parempiin suihin, oli se niin hyvä koko annos.

Jälkkäriksi oli Isänpäivänäsunnuntaina jälkkäribuffet aikuisilta 10 € ja lapsilta 5 €. Pöydässä oli muutamia erilaisia suupalajälkkäreitä sekä juustoja vähän liian kuumassa kun vallan hikoilivat ja vähän jopa sulivatkin. Jälkkäripöytä on ainoa pieni miinus kaikin puolin täydellisessä elämyksessä. Siitä 10 € tuntui sittenkin hiukan liian arvokkaalta ja varsinkin lapsen vitonen, kun ei hän ottanut kuin yhden suupalan. Tämä onkin ainoa asia, joka pudottaa arvosanan vitosesta 5-:een, mutta koska lasten ruoat ovat niin järjettömän järkevän hintaisia ja laatuisia, kumoaa se tuon miinuksen. Ja voi kun olisimme huomanneet, samaa erittäin järkevää hitapolitiikkaa olisi seuraillut myös jäätelöpallo ja kastike hintaan 1,20 €. Pahus kun jäi huomaamatta.

Juustot saunoivat lämpölampun alla. Hyvä valikoima ja juureshilloke oli kiva lisä.

Juustot saunoivat lämpölampun alla. Hyvä valikoima ja juureshilloke oli kiva lisä.

Ihan kivoja pikkujälkkäreitä, joista suklaa nousi suosikiksi.

Ihan kivoja pikkujälkkäreitä, joista suklaa nousi suosikiksi.

Raikas mustikkatömpsy.

Raikas mustikkatömpsy.

Ravintolan ulkoasu noudattelee aikalailla samaa kuin aiempi Holiday Innin ravintola, mutta vähän on laitettu pölkkyä ja takkaa ja taljaa, muutostakin siis on. Avarasta ja erittäin valoisasta on tullut vähän kotoisampi jä tunnelmallisempi. Henkilökuntaa tuntuu olevan paljon ja palvelu on ystävällistä.

Miljöö on tuttu Holiday Innin ravintolavieraille, jotenkin ylätason tuolitkin näyttävät tutuilta, mutta mikäs siinä. Tunnelma on nyt kuitenkin lämpimämpi ja kotoisampi.

Miljöö on tuttu Holiday Innin ravintolavieraille, jotenkin ylätason tuolitkin näyttävät tutuilta, mutta mikäs siinä. Tunnelma on nyt kuitenkin lämpimämpi ja kotoisampi.

Jos joskus on tuntunut oudolta mennä omassa kaupungissa hotelliin, vaikka vaan syömään, niin sellaiset ajatukset voi nyt unohtaa. Dabbal lunastaa varmasti paikkansa Tampereen ravintolakartalla.

Ravintola: Kitchen & Bar Dabbal
Missä: Yliopistonkatu 44, Tampere-Talon lähellä
Vinkki: Jäätelöpallo, muista lapselle jäätelöpallo.
Palvelu: Ystävällistä.
Tykkäsinkö: Todella paljon.
Oliko kallis: Arvokas joo (paitsi lasten annokset), mutta ei missään nimessä kallis. Rahalle kyllä saa vastinetta.
Menisinkö uudestaan: Todellakin menen, myös lounaalle joskus.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 5

Juustoinen uunilohi

05 torstai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Juusto, Kala, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti

Jos nimi juustokala aiheuttaa väristyksiä kouluajoilta, kannattaa kokeilla tätä helppoa lohireseptiä ja unohtaa koulun vetinen juustosei. En tiedä, miten nykyään on, mutta minulta meni kalahalut vuosikausiksi.

Tämä uunilohi tulee näin:
Mieluiten ruodottomaan lohifileeseen tehdään melkein nahkaan asti ulottuvia poikittaisviiltoja n. 5 cm:n välein. Hierotaan pintaan reiluhkosti suolaa ja mustapippuria. Tuikitaan väleihin valkosipulituorejuustoa tai mitä tahansa muuta makua. Uuniin 175 asteeseen, jossa noin puoli tuntia fileen paksuudesta riippuen kuitenkin niin, että jää sisältä inasensa kiiltäväksi, ettei mene yli.

Helppo ja herkullinen juustoinen uunilohi.

Helppo ja herkullinen juustoinen uunilohi.

Terveellisempi vaihtoehto valmistuu kun jättää juuston pois, mutta sitten se on enää Uunilohi. Hyvä sekin.

Lisuke ohessa tälleen:
Samalla tulee valmistettua kiva lisuke kalalle, kun leikkaa muutaman sipulin ohuiksi renkaiksi, roiskii sekaan hyvää oliiviöljyä ja jotain uunissa viihtyviä yrttejä, tuoreita tai kuivia, ehkä myös valkosipulisiivuja tai -murskaa. Sekoittaa ja laittaa kasaksi kalapellin reunaan. Pehmenevät kalan kypsyessä juuri täydellisiksi.

Pyhänä kalan kanssa itsetehtyä perunamuusia ja anopin poimimista kantarelleista tehtyä kastiketta. Arkena valmismuusia kaupan valmistiskistä tai pakkasesta löytyvistä lisää vain maito -muusinappuloista. Helppoa ja hyvää.

Stockmannin juustotiski

04 keskiviikko Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kotiruoka, Kulinarismi, Stockmann

Juustotiski, kalatiski, lihatiski… mikä tahansa tiski Stockan ruokapuolella on vielä niitä harvoja paikkoja, joista saa palvelua. Harmittaa, kun ovat muuten siellä Stockassa (niinkuin isoäitini tapasi sanoa) vähentäneet väkeä. Se, millä kauppa erottuisi muista, olisi palvelu, joka on aina ollut hyvää myös muilla osastoilla.

Onneksi yksi parhaista on herkun juustotiski. En tiedä juustoista tuon taivaallista ja siksi on turvallisinta mennä palvelevalle tiskille. Siellä kun kertoo montako syöjää on ja mitä muuta tarjotaan, saa aina pettämättömän hyvän setin juustoja ja pyydettäessä vielä neuvot, mitä niiden kanssa tarjota.

Josko sitten kiinnostaa, mikä viini niihin sopii, voi viiniummikko (jollaiseksi myös tunnustaudun) mennä viereiseen hyvin palvelevaan Alkoon ja pyytää sieltä neuvot oikeisiin juomiin. Minulla on siellä henkilökohtainen Alkon täti.

Näistä muodostui aivan mukava pikkujouluillallisten väliruoka ennen makoisaa jälkkäriä:

Pohjalle Carr'sin voikkukeksivalikoiman keksit. Ja viikunahillo tietenkin.

Pohjalle Carr’sin voikkukeksivalikoiman keksit. Ja viikunahillo tietenkin.

KOlme kimpaletta herkullisia juustoja, pähkinöitä, hedelmiä ja huoleton luraus hunajaa (ei näy kuvassa).

Kolme kimpaletta herkullisia juustoja, pähkinöitä, hedelmiä ja huoleton luraus hunajaa (ei näy kuvassa).

 

The Tapas Gastrobar, Es Mercadal, Menorca

02 maanantai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Gourmet, Juusto, Kana/broiler, Kulinarismi, Liha, Menorca, Pizza, Ravintola

Ravintolatarjonta Menorcalla ei kahden viikon kokemuksella ollut erityisen laadukas. Oli vaikea löytää ravintolaa, jossa voisi kokea kulinaristisia elämyksiä. Turistirysissä tarjotaan tietysti arvokasta rysäruokaa, mutta saisihan se silti hyvää olla. Espanjan, johon Menorca kuuluu, erottaa Kreikasta se, että Kreikassa vaikka menisi kuinka kuppaiseen pieneen ravintolapahaseen, saa sieltä aina hyvää ruokaa.

Es Mercadal on ihastuttava pieni kylä saaren päätien (Me-1) ja Fornellsiin menevän tien (Me-15) risteyksessä. Siellä järjestetään kerran viikossa (ainakin kesällä 2015) käsityöläismarkkinat ja voi, ne ovat paljon aidommat ja ihanammat, kuin vaikka Ciutadellan vastaavat. Hyvä meininki eikä turisteja nimeksikään.

Es Mercadalin iltamarkkinat kuhisevat elämää ja kohtuuhintaista hankittavaa.

Es Mercadalin iltamarkkinat kuhisevat elämää ja kohtuuhintaista hankittavaa.

Pääkadun varrella on kadulle levittäytyvä The Tapas Gastro Bar, jonka tearssi on markkinailtana aivan täynnä. Saamme kuitenkin pöydän viidelle. Tilaamisessa ja ruoan tulemisessa kestää vähän, mutta mikäs siinä markkinameininkejä katsellessa.

Sisätilojakin on, mutta kesällä kaikki istuvat pihalla.

Sisätilojakin on, mutta kesällä kaikki istuvat pihalla.

The Tapas Gastro Bar levittäytyy autotielle asti.

The Tapas Gastro Bar levittäytyy autotielle asti.

Valitsemme kahdelle aikuiselle liha- ja juustolautaset ja yhdelle aikuiselle pizzan. Lapsi saa paneroituja kanafileitä. Tilaamme vielä lisäksi patatas bravas ja isoja katkarapuja. Liha- ja juustolautaset ovat järisyttävän kokoiset ja ruokaa on suorastaan liikaa. Ja se kaikki on niin, niin hyvää. Parasta Menorcalla.

Aika hauska yksityiskohta menussa: "from alla types of chemicals". Jäi se salaatti tilaamatta.

Aika hauska yksityiskohta orgaasinessa salaatissa: ”from alla types of chemicals”.

Lihalautanen.

Lihalautanen.

Juustolautanen.

Juustolautanen. Mikään lautanen, vaan suuri levy.

Mehevä pizza.

Mehevä pizza.

Kanakori.

Kanakori.

Patatas bravas aidoimmillaan.

Patatas bravas aidoimmillaan.

Ihanat katkaravut.

Ihanat katkaravut.

Kuitti kaikesta siitä määrästä. Ei paha. Ei paha ollenkaan.

Kuitti kaikesta siitä määrästä. Ei paha. Ei paha ollenkaan.

Trip Advisorin arvostelut tästä linkistä.

Ravintola: The Tapas Gastro Bar
Missä: Carrer Major 8, Es Mercadal, Menorca
Vinkki: Jos tilaat juust- ja lihalautasen kahdelle, älä tilaa muuta! Ne ovat valtavia.
Palvelu: Ihan hyvää.
Tykkäsinkö: Menorcan ravintoloista eniten.
Oliko kallis: Ei missään määrin. Suorastaan halpa.
Menisinkö uudestaan: Jos menen uudestaan Menorcalle, The Tapas Gastro Bar on must-kohde.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: Hän ei muista enää. Hän otti tapasbaarissa pizzan, eikä siis päässyt aivan ytimeen. ”Varmaan ihan kiva”, oli kommentti.

Gastropub Kaleva, Tampere

29 torstai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Gourmet, Juusto, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Leipä, Liha, Ravintola, Tampere

Kaleva on siitä hauska kaupunginosa, että siinä voinut seurata kaupunginosan kehittymistä ja kuihtumista ja nousua uuteen kukoistukseen. Sitä alettiin enemmänkin asuttaa 1950-luvun tienoilla ja alueella säilyi paljon silloin sinne muuttaneita alkuasukkaita. Kaleva oli erikoisine talouskaistaratkaisuineen kuin pieni keskusta keskustan ulkopuolella.

Joskus 90-luvun loppupuolella kaupunginosa alkoi hiljentyä ja väki vanheta. Useat pienet liikkeet muuttivat tai kuolivat pois. Jossain vaiheessa hyvän matkaa 2000-lukua elettyä asunnot alkoivat jälleen siirtyä nuorille ja tuoreille perheille. Tänä päivänä Sammonkadulta löytyy taas vaikka mitä, jopa patonkiputiikki Subway. Asuntojen arvot ovat nousseet roimasti.

Mutta mikä kulttulinaristin näkövinkkelistä hienointa, sinne on ilmestynyt ihan oikea ruokaravintola. Gastropub Kaleva sijaitsee ihan remontoidun uimahallin tuntumassa. Ravintola jatkaa sarjaa maittavaa ruokaa tarjoavien tamperelaisten Gastropubien sarjassa, joihin kuuluvat mm. Praha, Soho, Tuulensuu ja Nordic.

Jo sisäänkäynti lupaa hyvää.

Jo sisäänkäynti lupaa hyvää.

Sunnuntai-iltapäivän autius. Toivon pöytiin paljon asiakkaita.

Sunnuntai-iltapäivän autius. Toivon pöytiin paljon asiakkaita.

Varastokaappi.

Varastokaappi.

Parin kerran kokemuksella paikka on mahtava. Vähän se on hämärä, josta syystä jutun kuvatkin ovat vähän huonoja, mutta se kuuluu tunnelmaan. Sisustus on rentoa ja olo kotoisa. Palvelukin on aivan asiallista.

Entä tärkein eli ruoka? Se on huippua. Hinta-laatu -suhde on todellakin kohdallaan. Listalta löytyy vaikka mitä aina sammakonreisistä alkaen. Alkupalat ovat kivan hintaisia alkaen ihan muutamasta eurosta ja silti tinkimättä laadusta. Ensimmäisellä kerralla testattu antipastolankku maksoi sekin nippanappa alle kympin ja rahalle sai vastinetta. Hauska erikoisuus oli chechiljuusto, tikkuina tarjoiltava, säikeiksi revittävä savujuusto. NAM! Katkaravut pil pil maistuivat niin hyvin, että niitä oli tilattava toisellakin kerralla.

Mitä tässä höpötelemään. Kuvat kertovat paljon enemmän.

Maittavasta menusta voisi valita ihan vaikka mitä. Maisteltavaa riittää useammallekin kerralle.

Maittavasta menusta voisi valita ihan vaikka mitä. Maisteltavaa riittää useammallekin kerralle.

Antipastolankku 9,90 €. huomaa hauskat tikkumaiset juustot vasemmalla.

Antipastolankku 9,90 €. Huomaa hauskat tikkumaiset juustot vasemmalla.

Katkaravut pil pil ja leipää 7,90 €.

Katkaravut pil pil ja leipää 7,90 €.

Perunarieskaa ja Le Beurre de Gall -voita 3.50 €.

Perunarieskaa ja Le Beurre de Gall -voita 3.50 €. Pienille pientä.

Ranskalainen sipulikeitto ja leipää 6,50 € / 8,50 €.

Ranskalainen sipulikeitto ja leipää 6,50 € / 8,50 €. Juuri sopiva pikkulounas.

Lammastagine, manteli-taateli-couscous ja minttu-valkosipulijogurtti 19.50 €.

Lammastagine, manteli-taateli-couscous ja minttu-valkosipulijogurtti 19.50 €. Älyttömän mureaa lihaa ja herkulliset lisukkeet.

Ravintola: Gastropub Kaleva
Missä: Pellervonkatu 9, aukio ennen uimahallin Sammonkadun suunnasta tullessa, Kaleva, Tampere
Vinkki: Lämpimämmät paikat löytyvät ravintolan ylemmältä tasolta.
Palvelu: Ihan hyvä, ei valittamista.
Tykkäsinkö: Vahvasti.
Oliko kallis: Ei ollenkaan, hinta-laatu -suhde on erittäin hyvä.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti menen, mahdollisimman monta kertaa.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 4,5 (en oikein keksi valitettavaa, mutta juustotikkujen hinta oli liian kallis)

Leipäjuusto ja hilloja eli lakkoja eli suomuuraimia

20 tiistai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kotiruoka, Kulinarismi, Perinteinen, Resepti

Luin jostain internetissä väittelyn, että onko se leipäjuusto vai juustoleipä. Onhan se nyt ihan eri asia. Leipäjuusto on tämä näin valkoinen juusto, jossa on tummia pilikkuja ja juustoleipä on vähän niinkuin kinkkuleipä, mutta juustolla.

Ja niin, että leipäjuustosta saa ihanan herkkujälkkärin, mutta juustoleipä on enemmänkin suolukkapala.

Silloon kummää olin piäni, niin mun äitini teki joskus iltaherkkua, johon kuului leipäjuustoa, hilloja eikä siis mitä tahansa hilloja, vaan lakkoja eli suomuuraimia sekä kuohukermaa ja kanelia.

Valmistin sen itse kokeellisesti vähän päin seiniä, eikä annoksesta tullut kovin kutsuva. Oikein se menee näin:

Lämmitä paistinpannulla purkillinen kuohukermaa (ilman purkkia) melkein kiehuvaksi. Lisää sekaan maun mukaan kanelia. Lisää sopiva määrä annospaloja leipäjuustosta (esim. pyöreästä leikattuna kunnon sektori/syöjä) kerman sekaan ja anna hautua sen verran, että vähän pehmenevät. Ei useita minuutteja. Juusto menee helposti liian löllöksi ja narskuvaksi (kuten kuvassa). Nosta heti annokseksi lautaselle.

Päälle kokonaisia hilloja (paras vaihtoehto) tai hillahilloa. Syötävä heti.

Ruma mutta hyvä, vaikka ylikypsyi.

Ruma mutta hyvä, vaikka ylikypsyi.

Kesäinen grillisalaatti Kulttulinaristin tapaan

29 keskiviikko Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Grillaus, Juusto, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Lounas, Resepti, Salaatti, Stockmann

Hetkenkin jos paistaa aurinko, on päästävä grillaamaan. Ei nahkaa, vaan ruokaa.

Salaattikin maistuu ihan erilaiselta, kun osan siitä käyttää grillissä. Hyvää on vaikka tällainen halloumi-kukkakaali-kesäkurpitsasalaatti.

Siivutetaan kesäkurpitsa pitkittäin noin sentin vahvuisiksi siivuiksi. Pilkotaan pieni kukkakaali grilliritilöillä pysyviksi nupuiksi ja siivutetaan halloumi/grillijuusto noin sentin vahvuisiksi siivuiksi. Pestään rasiallinen pieniä pisara- tai kirsikkatomaatteja (Pirkka on parasta).

Viimeistään tässä kohtaa laitetaan kaasugrilli kuumenemaan. Hiiligrilli olisi laitettu jo tunti aiemmin…

Valmistetaan jonkinlainen mausteöljy vaikka oliiviöljystä, balsamicosta, pippurirouheesta, sormisuolasta ja kuumaa kestävistä yrteistä. Valellaan sillä kesäkurpitsat ja kukkakaalit. Öljytään grillin ritilät (ei sillä mausteöljyllä) ja käydään hommiin. Ensimmäisenä grilliin menevät kukkakaalit, sitten kurpitsat. Voivat vaikka vähän epäsuorassa lämmössä pehmetäkin sitten samalla kun halloumit kärytetään täysillä. Samalla pyöritellään tomaatteja grillillä niin etteivät kuitenkaan mössähdä.

Kukkikset ja kurpitsat saamassa raitoja kylkeen.

Kukkikset ja kurpitsat saamassa raitoja kylkeen.

Halloumi vaatii hyvin öljytyt ritilät ja kovan kuumuuden.

Halloumi vaatii hyvin öljytyt ritilät ja kovan kuumuuden.

Revitään erilaisia salaatteja lautasille, pilkotaan grillatut kurpitsat ja halloumit haarukkapaloiksi ja jaetaan ne sekä tomaatit ja kukkakaalit lautasille. Suihkastaan sekaan balsamicoa ja mausteöljyä (jos jäi), pilkotaan päälle ruohosipulia ja/tai jotain yrttejä. Siinä se. Ja menee muuten seuraavan päivänä hyvin lounaaksi.

Halloumissa vähemmän on enemmän. Se on aika suolaista ja alkaa helposti tökkiä, jos sitä on liikaa.

Halloumissa vähemmän on enemmän. Se on aika suolaista ja alkaa helposti tökkiä, jos sitä on liikaa. Ja tässä kieltämättä on…

Pari kuomiota halloumista: En tiedä, onko siinä joku suunta, miten se pitää leikata, mutta usein se jotenkin halkeaa ja siivuista tuleekin tikkuja, mutta mitäpä siitä. Ja toinen, että sitä myydään yleensä halvalla Stockmannin Hulluilla Päivillä. Ostan sitä sieltä aina koko vuoden tarpeet, koska sehän säilyy maailman tappiin.

Ravintola S’Amarador, Ciutadella, Menorca

25 torstai Kes 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Juusto, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Liha, Matkailu, Menorca, Pasta, Ravintola

Aivan ensmäisellä visiitillä saaren vanhaan pääkaupunkiin Ciutadellaan, jota myös yhdeksi Euroopan kauneimmista kaupungeista kehutaan, pistäydyimme aivan viehättävään ruoka- ja herkkukauppaan Placa la Libertatin lähistöllä. Ehdoton kulinaristin kohde, muuten. Tulin kysyneeksi suosituksia hyvään, kunnon ruokaa tarjoavaan ravintolaan ja sain vinkin S’Amaradorista satamassa.

Verrattoman viehättävä ruoka-/herkkukauppa Placa la Libertatilta Carrer Hospital de Santa Maria -katua pitkin Carrer Sant Crist -kadun suuntaan.

Verrattoman viehättävä ruoka-/herkkukauppa Placa la Libertatilta Carrer Hospital de Santa Maria -katua pitkin Carrer Sant Crist -kadun suuntaan.

Ciutadellan satama Carrer de sa Muradetalta kuvattuna.

Ciutadellan satama Carrer de sa Muradetalta kuvattuna.

Sinne siis ja muusta viis. Ravintola lepäsi sataman kainalossa ja terassi oli täynnä. Saimme kuitenkin pöydän varsin vähäisesti liikennöidyn tien ja samoin, varsin vähäisesti liikennöidyn veneiden veteenlaskupaikan välistä. Hieno paikka, kiva maisema.

S'Amarador.

S’Amarador.

Piti mennä Espanjaan asti norjalaista vettä juomaan. Mutta menihän se tuossa maisemassa...

Piti mennä ihan Espanjaan asti norjalaista (talous?)vettä juomaan. Eipä toisaalta paikallista vesijohtovettä suositeltukaan juotavaksi…

Ruoka, no, se oli aivan hyvää, mutta melko kallista. Lihat olivat maukkaita ja mureita ja lapsi rakastui simpukoihin maistettuaan niitä aikuisen pasta-annoksesta. Että ei se aivan hukkaan mennyt tämäkään panostus.

Alkupalaksi Menorcalaisia juustoja. Hunaja ja pähkinät juuston kera, ah!

Alkupalaksi Menorcalaisia juustoja. Hunaja ja pähkinät juuston kera, ah!

Ribsulat vähän yksinkertaisilla lisukkeilla.

Ribsulat vähän yksinkertaisilla lisukkeilla.

Seurueemme "välttelen kaikkea outoa, erityisesti simpukoita"-jäsen päätyi valitsemaan mustaa (siis millä tää on värjätty???) pastaa simpukoilla ja kahdella kirsikkatomaatilla.

Seurueemme ”välttelen kaikkea outoa, erityisesti simpukoita”-jäsen päätyi valitsemaan mustaa (siis millä tää on värjätty???) pastaa simpukoilla ja kahdella kirsikkatomaatilla.

Tää oli mun. Voi veikkoset, en muista, mitä söin. Pehmeää lihaa käärittynä pekoniin kuitenkin.

Minun annokseni. Voi veikkoset, en muista, mitä söin. Pehmeää lihaa käärittynä pekoniin kuitenkin.

Lapselle oli tarjolla sentään muutakin kuin ranskiksia.

Lapselle oli tarjolla sentään muutakin kuin ranskiksia.

Iltamaisema pois lähdän aikaan.

Iltamaisema pois lähdön aikaan.

Oliko tämä parasta mahdollista ruokaa tai paras paikka, ei nyt niinkään. Sijainti oli ihan hieno, palvelu aika vähäeleistä ilman turhia hymyjä, mutta täynnä ravintola oli, joten ei se aivan huonokaan voinut olla. En sitä väitäkään. Ehkä vain odotin jotain vieläkin parempaa. Tunnelma oli leppoisa veneitä katsellessa, veden reunalla istuessa. Vähän jännitti, putoaako tarjoilija veteen kun reunalla keikkui, mutta ei pudonnut, enkä laitimmaisena istuneena minäkään. Niin, harvoin kai sitä ihminen muutenkaan tuoliltaan tipahtaa.

Ravintola: S’Amarador
Missä: Ciutadella port, Carrer Pere Capllonch 42, Ciutadella de Menorca
Palvelu: Ei huonoa, ei hyvää, palvelua nyt kuitenkin.
Tykkäsinkö: Tykkäsin ympäristöstä ja tunnelmasta eniten, ruoalta odotin enemmän.
Oliko kallis: Suomen hinnoissa, baleaarien maisemissa…
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 3,5 (ilman korkeita odotuksia olisi voinut olla tähdityskin parempi)
Epämääräisiä ruokia kammoksuvan seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 3 (kommentilla: mielestäni ylihinnoiteltu)

← Older posts

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...