Aamulla satoi kuin saavista kaatamalla. Edellisen päivän pikkuinen ripsaus tuntui varsin vaatimattomalta siihen verrattuna. Vaan eipä huolta, sade väistyi ja paiste saapui. Aamiaisella otimme selvää alkuillan esiintyjästä Erlend Oye & The Rainbowsista Spotifyn avulla. Norjalainen Oye on tuttu Kings of Convenience -bändistä. Paitsi minulle, jolle KoC:n on vain nimenä tuttu, mutten osaa mainita ainuttakaan kappaletta. Oyen musiikki kuulosti leppoisalta ja leppoisahan on aurinkoiselle päivälle hyvä.

Konsertti alkoi 16.30, josta myöhästyimme vartin verran. Lisäksi osa ajasta meni paikkaa etsiessä. Porukkaa olikin jo heti paljon enemmän kuin torstaina illemmallakaan. Ei meinannut paikkaa löytyä edes kahdelle, saati sitten kun kahteen pekkaan varasimme tilaa pari tuntia. Kummasti alkoi painetta tontin pienennykseen tuntua vähän joka suunnalta. Itse musiikki oli, kuten oletettukin, leppoisaa, mutta välispiikit tuntuivat vähän vaisuilta. Koko esityskin oli pitkään vaisuhkon oloinen, kunnes musiikki muuttui äänekkäämmäksi ja jotenkin tehokkaammaksi. Saimme kunnian nähdä Oyen konsertin jälkeen aivan lahkeen etäisyydeltä, kun hän käveli retkipeittomme ohi. En tiedä oliko se herttaista vai surullista, että kukaan ei näyttänyt kiinnittävän Norjan pop-prinssiksi tituleerattua kaveria. Paitsi ehkä joku yksi, koska Oyen perässä kulkenut kaveri kuului sanovan, että ”you were recognised”. Hyvä sentään. Ja voihan olla, että joku muukin tunnisti, mutta suomalainen selvin päin on kuitenkin aika häveliäs, eikä käy turhan päiten morjestelemaan.

Sitten, PIM, tuli kello 18.30 ja alkoi brittinaisten putki. Hienon paketin tarjosivat kaikki: Jessie J, Paloma Faith ja Emeli Sandé.

Vähän Jessie J:n uskottavuutta syö se, että hän seuralaiseni mukaan oli aikoinaan suivaantunut naisartistien tavasta esiintyä musiikkivideoilla ja lavalla puolipukeissa. Nyt musiikilta arvostusta kieltämättä vei se, että alkuunsa hän oli pukeutunut alkkareihin ja t-paitaan… tai varmaan olivat jotain muuta ja hienot ja kalliit, mutta siltä näyttivät. Puolen välin paikkeilla hän otti paidan pois ja jäljelle jäi varsin niukka yläosa. Että se siitä kapinasta. Mutta jos unohdetaan vaatteet, kuten oli Jessiellekin päässyt käymään, niin musiikkihan on hienoa ja tuo 1988-vuonna syntynyt naisihminen laulaa jumalattoman hienosti. Vai jumalaisen? Miten vaan, molemmat tarkoittavat samaa.

Jessie J läpinäkyvässä paidassaan.

Miksi, voi miksi heitit vaatteet pois, Jessie J?

Seuraavana esiintyi Paloma Faith. Hän oli minulle päivän odotetuin artisti. Vähemmän tulee nykyään hankittua cd-levyjä, mutta Paloma Faithia kotoa levyllä löytyy – soitinta ei. Kovasti harmitti juuri tämän esityksen aikana seistä ruokajonossa, mutta jossain vaiheessa oli ihmisen syötävä ja onneksi sentään ruokakioski oli päälavan kuuntelualueen takaosassa mäen päällä, jolloin esitystä pystyi seuraamaan. Muilla päivän esiintyjillä oli kaukaa katsottuna samat lavasteet, mutta Palomapa meni ja vaihtoi lavasteiden värin valkoiseksi. Se olikin varsin katsojaystävällinen lavasteiden väri, koska artisti erottui taustasta. Paloma Faithin pehmeän karkeaa ääntä oli ihana kuunnella, eikä esiintymisessä muutenkaan ollut valitettavaa. PAITSI!!! Missä oli ihan pikkuisen tunnettu kappale New York??? Sitä jäimme seuralaisen kanssa todellakin odottamaan.

Ihana, kaunisäänien Paloma Faith.

Valkoinen, katsojaystävällinen lavastus piirun verran lähempää.

Illan pääesiintyjänä eli viimeisenä esiintyjänä oli Emeli Sandé, joka on vasta tekemässä toista albumiaan, mutta hittejä löytyy yksi jos toinenkin. Nuoresta iästään (synt. 1989) huolimatta hänestä huokui vankka kokemus. Ehkä se oli asu ja suuri lierihattu, mutta olisin helposti veikannut lähemmäs viisikymppiseksi, ikänsä musiikin parissa työskennelleksi konkariksi.

Valtava määrä festariväkeä lähellä lavaa, takana vielä paljon, paljon enemmän.

Hienohan se oli, koko ilta. Valtavan taitavia naisartisteja sain kuunnella valtavan hyvässä seurassa. Kun illan viimeinen artisti oli päättänyt shownsa, lähdin seuralaisen kanssa palauttamaan päivän aikana kertyneitä pulloja ja tölkkejä. Pantin hintahan oli 1 € / kpl, joten matkalta oli pakko kerätä vähän muutakin mukaan. Tuli siis osallistuttua ahneuksissaan Kirjurinluodon siivoustalkoisiin, vaikka vasta tiskillä selvisi, ettei vesipulloista saanut panttia. No, osui siihen joku muukin.

Koska lähdimme vasta viimeisten joukossa, näimme sen kauhean roskamäärän, minkä festivaalikansa taaksensa jätti. Mukaan tuli poimittua myös muutama vallan hyvä retkipeitto, koska hankintalistalla on ollut sellainen jo jonkin aikaa. Mutta kyllä sinne vielä vähän jotain jäikin. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä alue seuraavana aamuna. Olisko paikka saatu siivottua siihen mennessä? Varmaankin.

Muualla päivän esiintyjistä:
Jessie J:n esiintymisestä Iltasanomissa
Paloma Faithin esiintymisestä Hesarissa