Luin Anthony Doerrin Pulitzer-palkitun Kaikki se valo jota emme näe – kirjan viime vuoden loppupuolella ja häikäistyin. Se oli amerikkalaisen, 70-luvun alkupuolella syntyneen Doerrin toinen kirja. Tarina oli upea. Jäin janoamaan lisää.
Doerr oli kuin olikin kirjoittanut toisen kirjan, tarkemmin sanottuna ensimmäisen jo vuonna 2004. Kirjan nimi oli About Grace ja suomeksi se ilmestyi vasta tuon Pulitzerin voittaneen jälkeen vasta nyt kesäkuussa 2016. Odotin kirjan julkaisua kuin kuuta nousevaa ja kun se vihdoinkin julkaistiin, en saattanutkaan heti aloittaa. Kai pelkäsin sen olevan takakannen tekstin perusteella jännittävä ja jännittävien kanssa minulla on ongelma.
Alaskalainen hydrologi David Winkler on unien näkijä. Joskus hänen unensa kertovat pikku sattumuksista, kuten että laukku putoaa lentokoneen ylälokerosta, mutta joskus ne enteilevät vakavia ja kauheita onnettomuuksia. Juuri tällainen uni saa hänet pakenemaan rakkaan vaimonsa ja pienen Grace-tyttärensä luota ja katoamaan jäljettömiin. Vasta monien vuosien jälkeen hn rohkenee lähteä ottamaan selvää, mitä perheelle on tapahtunut. Selviääkö Gracen kohtalo milloinkaan?
Davidin unen takakansi.
Aloitin sen kuitenkin ja kun olin aloittanut, oli vaikea lopettaa. Niin hieno tarina jälleen oli, että välillä oli pakko laskea kirja kädestä ja vain tuijottaa tyhjyyteen. Maistella sanoja ja mietiskellä. Doerr kirjoittaa niin kauniisti ja suonetaja myös suomentaa kauniisti ja virheettömästi. Tai mistäs minä sen tiedän, enhän osaa niin alkuperäisellä kielellä lukea.
David Winkler oli vähän reppanan oloinen mies, yksineläjä, kai ikuinen poikamies, joka näki enneunia. Tai toisinaan unet olivat unia vain, toisinaan, vasta tosielämässä samaan tilanteeseen törmätessään, hän ymmärsi nähneensä asiat unissaan. Tunnelman kuvaus oli kirjassa kuin minkä tahansa dejavun kuvaus.
Silti hänellä oli muutaman kerran elämässään ollut myös kokonaisempia näkyjä: kokemukset olivat olleet tarkkarajaisia ja äärettömän todentuntuisia – kuin olisi herätessään todennut seisovansa vasta pinnaltaan jäätyneellä järvellä ja kuullut syvältä jalkojensa alta risahtelua – ja ne olisivat säilyneet mielessä pitkään muistuttaen itsestään vielä myöhemminkin monena päivänä, ikään kuin pian tuleva ei olisi malttanut odottaa muuttumistaan menneisyydeksi, tai nykyisyys olisi syöksynyt jo tulevaan, innoissaan siitä mitä oli luvassa. Nimenomaan näitä unia oli mahdotonta kuvailla sanoin: ne olivat unennäköä syvempiä unia, jossakin muistamisen tuolla puolen. Ne olivat tietämistä.
Hän tapasi tulevan vaimonsa ensin unessa, sitten täysin unta vastaavassa todellisuudessa. Siksi hän niin säikähti kuin viimein vaimon ja lapsen saatuaan näki unen, jossa lapselle kenties kävisi huonosti. Juuri siksi hän pakeni jättäen kaiken taakseen, pelastaakseen perheensä.
Kirjan tarina kertoo David Winklerin koko elämästä. Välillä ollaan Alaskassa, joka ihanalla tavoin muistuttaa Suomea ja tekee siksi eläytymisen tarinaan helpoksi, ja välillä kaukana etelässä. Koko Davidin elämä seurailee unia ja synnyttää kysymyksiä, onko kaikki ennalta määrättyä vai sattumaa. Ja jos se on ennalta määrättyä, voiko sen kulkuun kuitenkin vaikuttaa.
Davidin unen etukansi.
Newsdayn mukaan kirja on ”niitä kirjoja, jotka uivat uniisi”. Vaikka illalla viimeiseksi luin, ei tarina uinut uniini, mutta valveilla sitä kyllä mietin jopa niin paljon, että toivoin päiväsaikaan pian pääseväni kirjan pariin. Nautiskelin hetkistä, jolloin sain lukea sitä pitkän pätkän rauhassa herkutellen sanoilla ja lauseilla. Hieno kertomus, ajatuksia herättävä.
Josko Doerrin ensimmäisestä suomennetusta kirjasta sanottiin, että jos aikoo lukea vain yhden kirjan vuoden aikana, sen pitäisi olla se, niin ehkä tämän unikirjan pitäisi sitten olla seuraavan vuoden ainoa kirja.
Kirjailija: Anthony Doerr
Kirja: Davidin uni
Alkuperäinen teos: About Grace
Kustantaja: Wsoy, 2016
Suomentaja: Hanna Tarkka
ISBN: 978-951-0-41600-6
Sivuja: 427
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Kestäisi, vaikka piirsikin mieleen niin lähtemättömiä kuvia ja tunnelmia.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Istun ja mietin, mietin ja istun… ja päädyn tulokseen, että en. Kirjan utuinen maisema jääköön ajatuksiin vain. Ja kuitenkin, katoisin, jos tulisi.
Montako tähteä: *****
Kulttulinarismia 