Avainsanat

, , , ,

The New Yorkerin mukaan kyseessä on suurin amerikkalainen romaani, josta et ole koskaan kuullut.

Kuinka monet kerrat olenkaan pyöritellyt kirjaa kädessäni milloin missäkin kirjakaupassa. Kansikuva on jotenkin niin pysäyttävän seesteinen. Kertooko se itse tarinasta? Ehkä, vaikken osaakaan kansikuvan kasvoja yhdistää tarinan Stoneriin. Kuka kuvan mies on? Eikös se ole joku amerikkalainen näyttelijä? Eihän sillä ole väliä toisaalta ja toisaalta sillä juuri on. Kansikuva luo mielikuvaa. Tämä kansikuva luo sitä hyvin, koska sen perusteella olen monesti ollut ostamassa kirjan, mutta ajatus itse tarinasta ei olekaan kiehtonut.

Stonerissa on jotenkin pysäyttävän rauhallinen kansi.

Stonerin pysäyttävän rauhallinen kansi.

Teksti ei ole ihan tuore. Se on vuodelta 1965. Jään miettimään, enkä aio lukea asiasta mistään ainakaan vielä, miksi kyseessä on suurin amerikkalainen romaani, josta en ole koskaan kuullut. Onko kyseessä merkkiteos? Ei voi olla, jos siitä ei ole kukaan kuullut. Entäpä merkittävä? Tarinan päähenkilö on tavallinen ihminen, joka elää tavallisen elämän iloineen ja suruineen. Tai no, jätettäköön toinen sanoista kutakuinkin kokonaan pois.

Kuinka monta samanlaista tarinaa maailmassa onkaan? En tarkoita kirjoitettua kertomusta vaan todellista elämää. Mitäänsanomatonta, rakkaudetonta lapsuutta seuraa vakava nuoruus vailla nuoruuden intohimoa, jonka jälkeen rakastuu väärään ihmiseen, josta pitää kynsin hampain kiinni vain siksi, että on sanonut papin edessä aamenen. Olisiko erillään ollut parempi vai onko ihminen tuomittu kulkemaan tietynlainen elämä oli sitten yhdessä tai yksin? Olisiko parempi myöntää, ettei meistä sittenkään ollut mihinkään ja jossain vaiheessa luovuttaa? Kuinka ihminen yrittää elää oikein ja hyvin poikkeamatta kaidalta tieltä, elää ja olla kunniallisesti, eikä siltikään yllä edes keskinkertaiseen? Ja onko siinä kirjan suuruus, että se laittaa miettimään näitä asioita?

En tiennyt, mitä odottaa, mutta sain enemmän mitä odotin kai kuitenkin. Kirjan vallitseva tunnelma on… jaa… mikä se on? Ei se ole ankea ei, ei laimea, epätoivoinenkaan se ei ole, mutta olisiko epäreilu oikea sana? Hieno kirja se on. Onko se suurin, josta en ollut koskaan kuullut, en tiedä, enhän ole kuullut monesta muustakaan. Mutta innon lukea Williamsin muut kirjat se kyllä jätti.

John Williamsin muut kirjat ovat Nothing But the Night (-48), Butcher’s Crossing (-60) ja Augustus (-72). Viimeisestä hän sai National Book Awardin. Suomennettu näistä on käsitykseni mukaan Stonerin lisäksi ainoastaan Butcher’s Crossing.

Kirjan alussa on saatekirjoitus, jonka on kirjoittanut John McGahern (kuka?). Tunnollisesti, kuten koulukirjoissa aikanaan, luen niin saatteet kuin kiitoksetkin. Varmasti kirjoituksessa olisi kerrottu itse Williamsistakin, en tiedä, en lukenut loppuun, koska siinähän kerrottiin koko kirja. Tai siltä alkoi tuntua, en tiedä, en lukenut loppuun. Se oli kuin huono traileri, jossa näytetään elokuvan parhaat kohtaukset. Jonka jälkeen miettii, kannattaako niitä highlightien välitäytteitä mennä katsomaan. Ehkä olisin kirjoittanut saatteen loppuun, jolloin se olisi ehkä selittänyt kirjan. Tästä lähtien lupaan (yrittää) ohittaa saatteet.

Kirjailija: John Williams
Kirja:
Stoner
Alkuperäinen teos:
Stoner
Suomentaja:
Ilkka Rekiaro
Kustantaja:
Bazar 2015
ISBN:
978-952-279-112-2
Sivuja:
306
Mistä:
Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen:
Varmasti, vaikka ei se niin ilahduttava ollutkaan. Jotenkin se perimmäisen tarkoituksen pohtimisen äärelle joutuminen jätti jälkensä. 
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan:
Siinä tapauksessa, että kirjan pienieleisyys saataisi säilytettyä arvokkaasti.
Montako tähteä:
****

Bazar kustannuksen lukupaketista kaksi luettu, yksi jäljellä. Kahden ensimmäisen, tämän Stonerin ja Nainen parvekkeella -kirjan, samoin kuin aiemmin lukemani KonMarin perusteella on lupa odottaa hyvää.

Bazar kustannuksen lukupaketista kaksi luettu, yksi jäljellä. Kahden ensimmäisen, tämän Stonerin ja Nainen parvekkeella -kirjan, samoin kuin aiemmin lukemani KonMarin perusteella on lupa odottaa hyvää.