Tulevaisuuden arabi on ensimmäinen koskaan lukemani aikuisten sarjakuva, joka on yksi, yhtenäinen, pitkä tarina. Se kertoo pienestä vaaleatukkaisesta pojasta, joka viettää laspuuttaan Syyriassa ja Libanonissa vuosina 1978-1984. Aika ajankohtaista, sillä kirjan Pariisissa syntynyt pikkupoika on nykyään keski-ikää lähestyvä aikamies.

Voi kuinka toivoisinkaan, että olisin kirjoittanut arvioni ennen 13.11.2015. Kuinka sydäntäsärkevää onkaan se, että kirjan tarina keskittyy juuri Pariisiin ja Syyriaan.

Sarjakuvataiteilija Riad Sattouf kuvaa kirjassaan omaa lapsuuttaan. Hän syntyi Ranskassa, josta kahden vuoden ikäisenä muutti vanhempineen Libyaan. Ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän lapsi aiheuttaa ihmetystä uudessa kotimaassa ja ympäristö tuntuu vähintäänkin oudolta.

Ehkä vielä enemmän nyt kuin aiemmin, kirja on hyvää luettavaa. Ehkä se avaa silmiä. Ehkä se lisää pelkoa, vaikka sen ei varmasti ole tarkoitus tehdä niin. Oletin itse, että kirja antaa kuvan siitä, millainen tulee olemaan suvaitsevainen ja hillitty tulevaisuuden arabi. Että se olisi jotain muuta kuin mikä yleismielikuva nykyään tuppaa olemaan. Ehkä kirjan jatko-osat ohjaavatkin siihen suuntaan.

Ehkä tämä ykkösosa auttaa ymmärtämään, miksi lähi-idän kulttuuri eroaa niin merkittävästi omastamme. 1980-luvun alussa ihan näin sarjakuvan perusteella Pariisi oli kovasti erilainen asuinpaikka kuin Tripoli. Kolmenkymmenen vuoden aikana kuilu lienee vain kasvanut entisestään. Siinä missä Pariisissa juodaan kahvia katukahvilassa, Syyriassa istutaan päivät pitkät sisällä ja tapellaan. Eikä ulkona ole sen kummempaa; pieni Riad-poika ottaa toistuvasti köniin serkuiltaan, jotka haukkuvat häntä jutkunpojaksi ja koiranpenikaksi. Euroopassa niin leppoisalta tuntunut isäkin alkaa kotiseuduillaan käyttäytyä kuin sielläpäin miehet käyttäytyvät.

Riadilla on taustatukenaan ranskalaiset juurensa sekä äitinsä. On kuitenkin jossain määrin ymmärrettävää, mikä ajaa diktatuureissa eläviä turhautuneita, lapsesta asti hyvin maskuliinisessa, uhittelevassa ja välikvaltaisessa kulttuurissa eläneitä nuorukaisia typeriin tekoihin. Kun koulun kanssa on vähän niin ja näin, eikä muuta oikein ole kuin maleksimista ja tihutöiden tekoa, joka sekin kaikki on jotenkin hyväksyttävää. Ei se ainakaan kiellettyä tunnu kirjan perusteella olevan.

Kirjan hahmoista eisllä ovat eniten tietysti pieni Riad, mutta lisäksi hänen isänsä, jonka kautta päästään paremmin tutustumaan arabikulttuuriin, vaikka hänkin tuntuu aluksi ainakin aika vapaamieliseltä. Riadin äiti vaikutta ihan reippaalta ranskattarelta, mutta vähän jää hämmästyttämään se, että hän ei oikein missään vaiheessa kyseenalaista eloa ja oloja Libyassa tai Syyriassa. Jotain harmitusta, ehkä paikoittain paheksuntaakin, on havaittavissa joissain ilmeissä ja huokauksissa, mutta muuten ihmettelen, miten eurooppalainen nainen ei sen enempää kyseenalaista. Ehkäpä hän on päättänyt mennä miehensä perässä vaikka maailman ääriin, en tiedä. Jotenkin voisi kuitenkin aistia, ettei hänen olisi pakko.

Riad Sattouf vietti siis lapsuutensa Lähi-idässä, mutta opiskeli sittemmin Ranskassa animaatiota ja elokuvantekoa. Hän työskenteli kymmenen vuoden ajan (2004-2014) Charlie Hebdo -lehdessä.

Tulevaisuuden arabi palkittiin vuoden parhaana sarjakuvana Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla tänä vuonna (2015). Kirjan käännösoikeudet on myyty ainkain 15 maahan. Kirja on ensimmäinen osa neljän kirjan sarjassa. Toinen osa ilmestyy suomeksi ensi vuoden puolella. Se tulee kertomaan vuosista 1984-1985.

Kuten sanoin, en ole aiemmin lukenut tällaista täyspitkää sarjakuvaa. En ole oikein ymmärtänyt sitä ilmaisumuotona. Tulevaisuuden arabi on kuitenkin hyvin kiinnostava kirja. Tuskin maltan odottaa kakkososan ilmestymistä. Sillä minä haluan uskoa, että on toivoa kaiken kamaluuden keskellä. Että maailma muuttuisi yksi lapsi kerrallaan parempaan suuntaan.

Kirjailija: Riad Sattouf
Kirja: Tulevaisuuden arabi – Lapsuus Lähi-idässä (1978-1984)
Alkuperäinen teos: L’Arabe du futur
Kustantaja: Wsoy, 2015
ISBN: 978-951-0-41273-2
Sivuja: 158
Kestäisikö toisen lukemisen: Kestää, ja täytyy lukeakin.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: En usko, että sarjakuva taipuisi elokuvaksi. Tai no joo miksikäs ei animaationa muuten…
Montako tähteä: ****

Muualla Tulevaisuuden arabista:
Hesarissa
Turun Sanomissa
Keskisuomalaisessa
Marin kirjablogissa
Kirjojen keskellä -blogissa
Kastanjan lukupäiväkirja -blogissa
Kieltenopen kotiblogissa
Oksan hyllyltä -blogissa