Mitä Venäjällä syödään?

12 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

Avainsanat

Arvostan, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kahvila, Keitto, Kulinarismi, Leipä, Liha, Matkailu, Moskova, Ravintola, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Ihan noin yhden pidennetyn viikonlopun perusteella tein venäläisestä ruoasta joitakin havaintoja. Venäläistaustaiselta ystävältä toivoin venäläiseksi ruoaksi Kievin kanaa ja pelmenejä. Hän minulle nauroi ja sanoi, etteivät ne ole venäläistä ruokaa, vaan ukrainalaista. Hän myös sanoi, että jos ystävät venäläistä ruokaa haluatte, niin syödään jotain mautonta läskistä puuroa.

Venäjä on valtava, monikulttuurinen maa, jossa yhdistyy hurja määrä erilaisia ruokakulttuureja. Moskovassa maittavimmat ruokaelämykset koin georgialaisessa ravintolassa ja toisaalta kahvilassa, jossa sain lautasellisen pelmenejä. Moskovassa on Trip Advisor -palvelun mukaan yli 10 000 ravintolaa. Siinä prukassa pärjätäkseen täytyy olla aika hyvä.

Eli yhden viikonlopun perusteella Kulttulinaristi vastaa nyt kysymykseen: Mitä Venäjällä syödään?

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Siellä syödään paljon erilaisia juustoja. Siellä syödään blinejä, jotka ovatkin ihan tavallisia lättyjä, eivätkä sellaisia paksuja höhhöjä juttuja, joihin läästitään smetanaa ja mätiä.

Siellä syödään ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä syödään rautatieaseman kahvilassa ihanaa borsh-keittoa, johon lisätään aimo annos smetanaa.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään armenialaiseen ravintolaan.

Siellä kävellään useita kilometrejä, että päästään georgialaiseen Genatsvale Hall -ravintolaan.

Siellä yhdistetään pöydät yllätyksenä saapuneelle 20-jäseniselle ryhmälle ja tarjotaan heille yhteispakettia ruoasta, jota sitten aletaan kantaa pöytiin ja hinta alkuruoille ja pääruoille on vajaa 20 € / henkilö.

Armenialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Georgialaiseen ruokaan kuuluu paljon tuoreita vihanneksia ja toinen toistaan maukkaampia yrttejä, joita nautiskellaan erilaisten juustojen ja leivän kanssa. Alkupalojen jälkeen tuodaan juustoleipä, joka on ihana vaalea, vähän naan-leivän tyyppinen pyöreä leipä, joka on sekä täytetty että päällystetty juustolla.

Sitten syödään pääruokaa, jossa on erilaisia ylettömän herkullisia ja mehukkaita lihoja, lohta ja kanaakin. Lisäksi on erilaisia kastikkeita.

Siellä mennään kauppakeskusalueella ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Siellä mennään kauppakeskusalueella Grably-ravintolaan, jossa buffet-pöydät notkuvat erilaisia kylmiä ja lämpimiä annoksia. Makeita ja suolaisia. Jokaisella tuotteella on oma hintansa ja kassalla sitten katsotaan, mitä maksaa.

Ihan kivat puitteetä tällaisella vähän niinkuin lounasruokala-tyyppisellä ruokapaikalla.

Kuvan ruoat kaikki yhteensä juomineen päivineen maksoivat noin 15 €. Punajuurisalaattia, grillattuja vihanneksia, jättipelmenejä (joiden nimeä en muista), juustotäytteisiä leipiä, lihavarras, lihapullia, muusia, juustoleivos, suolakurkkuja (=tuoreita suolattuja kurkkuja, veikeä, rapea elämys)…

Siellä syödään herkkuja ja juodaan ihanaa venäläistä teetä tai erikoiskahveja paikallisissa kahviloissa, joista päädyimme meille paljon ylistettyyn Shokoladnitsa-kahvilaan.

Shokoladnitsassa saimme viimeinkin, juuri ennen paluujunan lähtöä, pelmenejä. Ihania, aitoja, oikeita pelmenejä, joiden kyljessä oli voita ja alla maukasta lientä. Sekaan vielä nyrkillinen smetanaa niin makuelämys oli suorastaan itkettävän herkullinen.

Ja lopuksi, kaikkien suolaisten herkkujen jälkeen siellä juodaan teetä, mutta minä cappucinoa ja syödään pavlovat päälle. Sitten juostaan junaan ja lähdetään takaisin Suomeen.

Hotelli Izmailovo Delta, Moskova

10 maanantai Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hotelli, Matkailu, Moskova, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Kun ilmoittauduimme Moskovan matkalle, meille kerrottiin, että yöpyisimme jossain ihanassa pienessä hotellissa aivan kävelymatkan päässä Punaiselta torilta. Kun lopullinen matkaohjelma tämän sitovan ilmoittautumisen jälkeen sitten saapui, saimme tietää majoittuvamme Hotelli Izmailovo Deltassa kaukana, kaukana keskustasta. Metromatkan päässä kuitenkin (asema Partizanskaya).

Koska kaupunki ei ollut ennestään tuttu, kaukainen sijainti tuntui vähintäänkin ahdistavalta. Tulipa nähtyä kaupunkia kauempaakin. Kun nousimme ensimmäisen kerran metrosta ylös, maisema ei ollutkaan hassumpi. Asemaa ympäröi pieni kauppakeskittymä ja muutama ravintola. Hotellikompleksi (valtavat rakennukset Alfasta eteenpäin, joista meidän parituhathuoneinen Delta-hotellimme perimmäisenä) kohosi komeana ja suurena pienen kävelymatkan päässä.

Hotel Izmailovo Delta.

Näkymä ovelta.

Siinä lukee DELTA.

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta 23. kerroksesta.

"Rekkamiesten perunaravintola" metroasemamme ulkopuolella. Pakkohan sinne oli mennä. Ei ehkä ravintoloista turistein.

”Rekkamiesten perunaravintola Kartoshka” metroasemamme ulkopuolella. Pakkohan sinne oli mennä. Ei ehkä ravintoloista turistein.

Moskova 869 -vuotta illallinen perunaravintolassa. Juomineen päivineen olisiko ollut siinä parin euron paikkeilla. Ei nyt ehkä parasta gourmettia, mutta ihan kohtuullinen hintaansa nähden. Yksi Moskovan noin 10 000 ravintolasta.

Moskova 869 -vuotta illallinen perunaravintolassa. Juomineen päivineen olisiko ollut muutaman euron paikkeilla. Ei nyt ehkä parasta gourmettia, mutta ihan kohtuullinen hintaansa nähden. Yksi Moskovan noin 10 000 ravintolasta.

Izmailovon alue ei ennen vanhaan jotenkin kuulunut Moskovaan, joten sielläkin oli oma Kremlinsä, oma komea hallinnollinen keskuksensa tai linnakkeensa, en ihan päässyt selville, mikä se oli. Viikonloppuisin tämän Izmailovon Kremlin alueella järjestetään kirpputori ja taidemarkkinat. Meidän viikonloppunamme sää suosi meitä ja saimme ihanassa auringonpaisteessa kierrellä markkinoilla ja valita kotiintuomisiksi juuri sopivan kauniin matrjoshkan (ei maatuskan, vaan matrjoshkan).

Kulkusilta Izmailovon Kremliin. Moskova 869 -juhlapäivänä sillalla oli linnunkeyttäjä, joka rahaa vastaan tarjosi lintuja olkapäälle kuvattaviksi.

Kulkusilta Izmailovon Kremliin. Moskova 869 -juhlapäivänä sillalla oli linnunkesyttäjä, joka rahaa vastaan tarjosi lintuja olkapäälle kuvattaviksi.

Izmailovon Kremlin sisäpihalla valmistauduttiin juhliin, ehkä kenties häihin.

Katsohan laseja. Siinä kirkkaassa lasissa ei ole vettä. Yhdestä pullosta näkyi riittävän muutamaan lasiin.

Näkymä markkinoille.

Paljon mahtavaa kirpparikamaa, antiikkia ja taidetta. Kunpa vain olisi ollut enemmän aikaa.

Muutama litra makoisia tuoreita vadelmia maksoi 5 euroa.

Matrjoshkaa etsittiin kauan ja tällä kojulla sitä myös pariin otteeseen tingattiin. Tori oli täynnä toinen toistaan hienompia ja kalliimpia ja toisaalta heikkotasoisempia ja halvempia matrjoshkoita. Venäläisen ystävämme mukaan tärkeintä matrjoshkassa on kauniit kasvot. Valitsemallamme sellaiset todellakin oli. Se e ollut halvin, muttei toki kalleinkaan. 10 osaa siinä on ja se oli kaikista kaunein. Se on tuo punahuivinen tuossa vasemmalla.

Lähellä on myös valtava puisto, jossa olisi ollut ihana kuljailla. Moskovassa on muutenkin useampiakin jättimäisiä ja hyvin viihtyisiä puistoja, jotka tällä reissulla jäivät vähän vähälle huomiolle, vaikka yhtä talsimmekin kilometrikaupalla minerologian museota etsien (vaan se onkin jo toinen juttu).

Itse hotelli oli varsin siisti ja mukava. Huoneet olivat tilavat ja siistit. Sama mihin suuntaan ikkunat olivat, niin ainakin meidän 23. kerroksestamme maisemat olivat mitä hienoimmat. Aamiaista tarjoiltiin kahdessa eri ravintolassa, mutta tarjonnaltaan se oli ymmärtääkseni molemmissa sama. Valikoima oli varsin runsas oli blinejä (eli lättyjä, venäläiset blinit ovat kuin meidän lättyjämme, ei niitä paksuja, mitä täällä blineinä tarjotaan) ja pelmenejä, monenmoisia herkkuja, taivaallisen hyvää täysrasvaista jugurttia, erilaisia leipiä ja monenmoisia leikkeleitä ja hedelmiä. Aikalailla kaikkea, aikalailla venäläisittäin kuitenkin.

Eihän se ole hotelli eikä mikään ellei sillä ole omaa vesipulloa.

Hotellin tason voi myös päätellä hygieniatuotepakettien määrästä. Ja niitähän oli paljon. Jokaiselle jotakin hammasharjoja myöten. Pyyhkeitä oli noin miljoona per henkilö eikä ”säästä luontoa äläkä pesetä pyyhleitä joka päivä”-kylttiä ollut missään.

Avainkortit.

Suosittelisinko tätä hotellia? Kyllä suosittelen. Annoin joskus itseni ymmärtää, että Moskova on yksi maailman kalleimmista hotellikaupungeista. Nähtävästi ruplan heikkeneminen on tuota tasoa kovasti alentanut. Tässä neljän tähden hotellissa yö maksaa jotain 35-50 € välillä. Seuraavalla kerralla Moskovaan matkustaessani tahdon ehkä majoittua aivan ydinkeskustassa, vaikkei tämäkään sijainti lopulta yhtään hassumpi ollut.

Hotellin osoite:
105613, Moscow, Izmailovskoye shosse, 71, 4G-D

Tampere 237 – Rantatunnelipäivä

05 keskiviikko Lok 2016

Posted by Kulttulinaristi in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Kahvila, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Nähtävyys, Tampere, Valokuvin kerrottu

Hyvää syntymäpäivää Tampere! 237 vuotta, eikä suotta. Nimittäin oli nyt ohjelmaa oikein kolmeksi päiväksi. Sunnuntaina oli ohjelmassa varsinainen vetonaula: Rantatunnelipäivä.

Rantatunnelipäivä.

Tunneli tasaisella maalla, matka 2,4 km.

Mitä mieltä kukin siitä tunnelista sitten onkin ollut, oli tämä teemapäivä varmasti koko hankkeelle hyväksi. Tunnustaudun itse alkujaan vankaksi tunnelin vastustajaksi, mutta olen vähän sitä mieltä, että niin kauan kun jotain ei ole päätetty, sitä voi vastustaa ja sitä vastaan voi vaikka kampanjoida (mitä en ole tehnyt). Sitten kun asia on päätetty, on tulokseen tyydyttävä (ja äänestettävä seuraavalla kerralla viisaammin) ja alettava ajatella, mitä hyvää tämä uusi asia tuo tullessaan.

Rantatunnelipäivänä tämä toi tullessaan hienon tapahtuman, jossa kävi Ylen uutisista lukemani tiedon mukaan noin 50 000 ihmistä. Se on paljon se.

Me olimme paikalla aamulla klo 10 aikaan ja saimme auton parkkiin lähelle. Meiltä tuonne tunnelille pääsy muin keinoin olisi aika hankalaa, mutta olisi seillä Rantatunnelipäivän sivuilla voitu kertoa muistakin mahdollisuuksista saapua paikalle kuin vain autoillen. Vaikkakin on tunneli autoille ja autoilijoille tehty, mutta massatapahtumaan voisi kuitenkin suositella saapumista muutoin kuin autolla.

Tunneliin oli järjestetty vähän arvontoja ja katuliitumaalausta ja Tammerkosken alla soitti bändi. Nakkifakiiri möi eurolla nakkeja ja itäpään lättykahvila sai potkua markkinoinnille sillä, että lätyn tuoksu kantautui melkein toiseen päähän saakka, jolloin lättykahvilalle saavuttaessa oli aivan mahdotonta olla kulkematta ohi ilman lättyä.

Katuliituja ja kivaa tekemistä.

Opasteista sopi seurata matkan taittumista. Nuorimmalla meni näillä main hermo, mutta kirkastui se mieli sitten myöhemmin ja koko matka tuli talsittua.

Tässä yläpuolella menee Tammerkoski.

Nakkifakiirin kopin saa vuokrata juhliin. En olisi tiennyt, nyt tiedn.

Nakkifakiirin kopin saa vuokrata juhliin. En olisi tiennyt, nyt tiedän.

On se aika iso.

Ja kyllä: LÄTTY, ei lettu.

Niin oli lätyissä rapee reuna että ihan.

Kahden kakaran kanssa kävely tuntui alkuunsa työläältä, mutta hyvin taittui 2,4 kilometrin matka kävellen toiseen suuntaan ja Moron piffaamalla bussilla takaisinpäin.

”Obelixin housut” oli läheltä nähtynä aika paljon suurempi kuin kaukaa katsoen.

Nyssellä takaisin lähtöpisteeseen.

Takaisin lähtöpisteessä. Työmaa-ajo sallittu A- ja B-tunneleissa.

Kiva tapahtuma. Sitten vain jäädään odottelemaan avajaisia. Kävelyt ja pyöräilyt taisivat olla nyt tässä.

Moskova 869 – ilta

29 torstai syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Matkailu, Moskova, Nähtävyys, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Aiemmat Moskova-päivän jutut:
Turvajärjestelyt
Iltapäivä kaupungilla

Päivä alkoi käänytä iltaan. Punaisella torilla olisi ollut illalla jättimäinen ilotulitus ja muuta ohjelmaa, mutta niin paljon kuin se olisikin kiinnostanut, mietimme niitä miljoonia kanssajuhlijoita palaamassa tulituksen jälkeen samoilla metroilla takaisin provinsseihin (jossa kaukana meidänkin hotellimme sijaitsi) ja päätimme ottaa hatkat ajoissa. Tulitus oli alkava klo 21 ja seuralaiseni meni keksimään, että sehän varmaan näkyy ainaki jotenkin korkeasta hotellistamme sieltä kaukaa. Arvio ei mennyt aivan pieleen.

GUM-tavaratalo Punaisen torin laidalla. Sinne ei juhlan aikana päässyt torin suunnasta, joten poistuimme torialueelta päästäksemme (jälleen yksien) turvaporttien läpi kauppakeskukseen.

Pieni lipputaideteos keskellä keskusta.

GUMissa oli ainakin kaksi vierekkäistä kaksikerroksista käytävää täynnä kauppoja, ehkä vähän vaativampaan makuun. Hyvin viihtyisä kauppakeskus kahviloineen ja ravintoloineen. tai tavaratalona siitä puhuttiin. Kysymykseen, ovatko kaikki tavaratalot tällaisia kauppakeskuksia, sain vastauksen että ovat. Liekö muualla oikein enää sellaisia Sokoksia ja Stockmanneja, josta kaiken saa saman katon alta samalta omistajalta. Kauppakeskusmaisuus ja shop in shopit tuntuvat tulevan Suomenkin muutamiin tavarataloihin vääjäämättä.

Tiffanyn ja Hermesin lisäksi oli oikein De Beersin kauppa….

....jonka lähellä erikoismaitokauppa. Huomatkaa ylähylly.

….jonka lähellä erikoismaitokauppa. Huomaa ylähylly.

GUMissa on tällainen historiallinen vessa, jossa tietysti oli pakko käydä. Kassalle oikein lippu maksettiin ja sitten saatiin opastus vessaan. Oma kokemukseni oli hieman arkisempi, mutta seurueen muilta rouvilta oli otettu takkia ja laukkua vahdittavaksi, että saivat rauhassa ilman ulkoisia häiriötekijöitä käydä istumassa kristallilampun alla. Vessa siivottiin jokaisen käynnin jälkeen ja paprei oli odottamassa kauniisti taiteltuna.

Siellä jonotellaan vessaan.

Näkymä ihanasta kahvilasta GUMin yläkerrasta. Ruokien lisäksi oli vaikka mitä ihania herkkupirtelöitä ja teitä. Voi jos menet Moskovaan tai varmaan muuten venäjälle, tilaa joku ihana tee. Minä kun en tajunnut. Venäläinen tee tuntuu olevan ihan oma lajinsa marjoineen ja yrtteineen päivineen. Ihan toista kuin keltainen Lipton.

Minä otin kuvaa historiallisesta puhelimesta, mutta nähtävästi tämä tavaratalon sisällä ihan toimiva on edelleen.

Ihanat valaistukset näyttivät meikäläisen simmuun jouluvalaistuksilta, mutta ovat kuulemma ihan ympärivuotiset. Niillä halutaan kuulemma osoittaa se, että kun Obama katsoo ikkunasta, hän näkee, että sen verran on varaa, että voidaan näitä valoja poltella vuodet ympäriinsä.

Sanovat, että Pietarissa on kauniita taloja, mutta en minä Moskovaakaan ihan rumaksi menisi sanomaan. Upeita rakennuksia silmän kantamattomiin.

Kauniissa valaistuksessa kylpee kaunis ja rauhallinen juhlaillan Moskova.

Ploshchad Revolyutsii-metroaseman pronssiveistoksia. Ja täältä löytyi sitten partisaanin kiiltäväksi hierottu sormi, jota joku kävi hieromassa ja kopurri perään toisen veistoksen saappaseen. Niin teimme mekin. Ehkä tämä oli se virallinen ”tee näin, niin palaat pakostakin moskovaan”-paikka. Toivossa on hyvä elää, koska Moskovaan halajan takaisin.

Hotellimme metroasemallakin (Partisanskaja) oli melkoinen patsas.

Kävikin sillälailla hauskasti, että Punaisen torin lisäksi ilotulituksia ammutaan pitkin kaupunkia, ettei kaikkien tarvitse kingetä sinne Punaiselle torille. Hauskaakin hauskempaa oli se, että yksi ammuntapaikoista sijaitsi hotellimme viereisessä puistossa ja ystävämme huone sattui olemaan 25. kerroksessa juuri oikealla puolella hotellia. Sinne siis. Ihan näyttävä oli tämä kaukaisemmankin kaupunginosan tulitus.

Ja se jatkui ja jatkui.

Ja jatkui, kunnes loppui. Sitten vielä kaukaisuudessa jatkui vaikka kuinka kauan yksi. Suurimmista suurin, Punaisen torin ilotulitus. Hyvää syntymäpäivää suuri ja kaunis Moskova! Mitähän ensi vuonna kun on tasavuosi…

Moskova 869 – iltapäivä kaupungilla

25 sunnuntai syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Teatteri, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Elokuva, Kulttuuri, Matkailu, Moskova, Nähtävyys, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Sattuikin se Moskovan vaatimaton 869-vuotisjuhla juuri siihen hetkeen, kun olimme kaupungissa. Turvajärjestelyt olivat massiiviset, niistä jo kirjoitinkin edellisessä artikkelissani. Aika jännä nähdä, miten Tampereen 237-päivä viikon päästä vertautuu Moskovan vastaavaan. Kyllä sitä jo sentään Tampereellakin kaksi päivää vietetään, että suunta on samaan.

Kehitysehdotus kotimaisiin kaupunkeihin: Jakakaa yrityksille jotkut vaakunat vaikka, jotka voi ripustaa merkkipäivänä näyteikkunaan, niin johan alkaa olla juhlavuutta. Mitä sanotte?

Ja sitten takaisin Moskovaan:
Tässä on nyt näitä valokuvia ja loppuun tulin kirjoittaneeksi pitkät pätkät että lue sieltä jos luetuttaa.

869-tarroja näkyi vähän siellä täällä. Jotain tällaista, mutta kestävämpää eli vaikka ihan sitä vaakunaa tarkoitin.

Kadut oli laitettu kauniiksi.

Komeita kukka-asetelmia ja koristuksia.

Juhlan teemana olivat vanhat venäläiset elokuvat. Kauunki oli täynnä kojuja, jotaka oli koristeltu yhteneväisin teemoin ja ohjelmaakin oli rakennettu elokuvien ympärille.

Juhlan teemana olivat vanhat venäläiset elokuvat. Kaupunki oli täynnä kojuja, jotka oli koristeltu yhteneväisin teemoin ja ohjelmaakin oli rakennettu elokuvien ympärille.

Köyhien kauppoja.

Ostoskeskus lähellä Bolshoi-teatteria, jossa frakkipukuinen soittaja soitti valkoista flyygeliä ja kaupat olivat sitä luokkaa, että pieni suomalainen saattoi vain päivitellä, että tällaistakin on. Vuosiansioillaan olisi voinut avata jonkun kaupan oven. Ehkä.

Bolshoi-teatteri oli todellakin bolshoi eli suuri. Upea rakennus. Kuuluisa teatteri, johon lippuja saa jonottaa kuukausia. Tänne päästäksemme meidän piti kulkea parin turvatarkastuksen kautta ja tätä eteenpäin, Punaista toria lähestyessämme, tarkastuksia tuli vielä lisää.

Keskusta oli suljettu liikenteeltä. Ainoita ajoneuvoja olivat poliisin ja sotilaiden ajoneuvot, joita näkyi aidatuilla alueilla siellä täällä.

Aika kivoja tollaisia näyttäviä portteja näkyi keskustassa parissakin paikassa. Sehän minulle ei selvinnyt, ovatko portit vakikamaa vai ihan vain juhladekoreerausta. Kuka kurkkaa portin takaa?

Sieltähän kurkkaa itse Karl Marx, terve vaan!

Nyt aletaan lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuvat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin on tiivis rivi sotilaita, sitten siirrytään jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä. Aikamoista, sano.

Alettiin lähestyä Punaista toria, joten turvajärjestelytkin muuttuivat vähän tiukemmiksi (jos mahdollista). Ensin oli tiivis rivi sotilaita, sitten siirryttiin jälleen turvaporteille. Jos nyt oikein tuli laskettua, niin metroaseman ja Punaisen torin välillä oli ainakin viisi eri turvatarkastuspistettä.

Ennakko-odotukseni Moskovasta oli ajatus siitä, että kuulaana syyspäivänä seison auringonpaisteessa avaralla Punaisella torilla ja ihmettelen kaiken suuruutta. Suurta oli, mutta se autius jäi nyt havainnoimatta kun keskellä toria oli pressutettu katsomo odottamassa illan juhlallisuuksia ja väkeä oli niin vietävästi. Kuvassa keskellä takana oleva musta möykky on Leninin mausoleumi, jossa hän balsamoituna lepää. Toisaalta se olisi ollut kohde, jossa käydä, mutta tuskin olisi ollut aukikaan. Lisäksi venäläiset ystävämme antoivat ymmärtää, että jos on jo pienestä lapsesta asti joutunut siellä käymään, ei vapaaehtoisesti jaksa enää oikein kiinnostaa. Sen voi ymmärtää, vaikka sitä kaikkea on vaikea ymmärtää.

Pyhän Vasilin katedraalin näimme kaukaa, emme käyneet sisällä. Alkoi jo olla vähän kiire pois keskustasta ennen illan juhlallisuuksia. Päätimme kehittää oman rituaalin ja etsimme torilta kivipaaden, jota silittelin ja samalla lausuin, että tässä se on kivi, jota kun silittää, joutuu palaamaan Moskovaan. Se oli mitätön kivi, mutta meille siitä tuli täten merkityksellinen. Jostainhan sen jutun on aina alettava. Kuvassa huomattavaa on katoavat pilvet taivaalla. Kun Moskovassa on juhlapäivä (voiton juhla tai tämä), lupaa presidentti kansalleen sateettoman päivän huolimatta siitä mitä sääennustus sanoo. Koko päivän taivaalla lentää koneita, jotka sadepilvien alkaessa kerääntyä ampuvat ne pois. Ja näin kansa saa kiittää johtajaa ja kaikilla on aurinkoista ja ihanaa.

Kuvakavalkaadi jatkuu seuraavassa artikkelissa, jossa päivä kääntyy iltaan ja käydään vielä vähän Punaisella torilla sijaitsevassa GUM-tavaratalossa.

Se tahdon vain sanoa, että Moskova yllätti siisteydellään ja turvallisuudellaan. Olihan toki meidän etumme, että meillä oli moskovalaissyntyinen ystävä mukana, joka meitä luotsasi paikasta toiseen. Osaan kyriliset kirjaimet, joiden edes jonkinlainen hahmottaminen taatusti auttaa esim. metrossa suunnistamista. Kartassa nimittäin nimet ovat meidän kirjaimillamme, mutta itse metrossa eivät.

Tältä näyttää metrossa ja tuosta tulee osata lukea, mihin on matkalla.

Voihan ajatella, että se siisteys oli vain nyt juhla-aikaan vain keskustassa, mutta ystävältä sitä kysyin ja hän sanoi, että aina täällä näin siistiä on. Hotellimme sijaitsi reilun 10 km:n päässä Punaiselta torilta ja oli keskustassa nuoruutensa asuneen ystävämme mukaan aika kehnolla alueella. Mutta ei sielläkään mitään kummempaa ollut. Metroasema oli sielläkin siisti ja kaunis ja sen ympäristö puhdas.

Kerran jännitti metrossa kun seurueeseemme kuulunut iäkkäämpi pariskunta ei ymmärtänyt olla naureskelematta erittäin vihaiselle aineissa, alkoholissa tai syvässä vitutuksessa olevalle nuorelle miehelle. Toisen kerran pelotti kun keskustan juna-asemalla kävelimme tunnelia pitkin kauppakeskukseen. Tunneli ja juna-asema eivät ole hyvä yhdistelmä, mutta niinhän se on kaikkialla.

Siinä ne, muuten tuntui hämmästyttävän turvalliselta. Sama se on siis Moskovassa kuin Helsingissä kuin Lontoossakin, että omalla käytöksellään voi vaikuttaa moneen asiaan. Pysyttelee tien aurinkoisella puolella eikä änge vääriin paikkoihin, niin reissu sujuu mukavammin. Ja joskus sitten voi sattua jotain, mutta voi sitä sattua tuossa kotipihallakin.

Pääasiassa saimme hyvää palvelua ja apua paikallisilta kun sitä tarvittiin. Monessa yhteydessä meiltä kysyttiin, mistä olette kotoisin. Kun euroopassa kuljetaan, yleensä kaikki osaavat epäillä oikeaa suuntaa eikä Suomi aiheuta sen suurempaa ihmetystä. Nyt se aiheutti. Wow, from Finland??? Täältä päin kun katselee, niin onhan se Venäjä aika iso tuossa rajanaapurina. Sieltä päin kun katselee, niin onhan se Suomi pieni tuolla kaukana pohjoisessa yhtenä noista lukuisista naapureista.

On se jännä. Se on, niinkuin kaikki muukin, katsojan silmässä.

Leo Tolstoi -junalla Helsingistä Moskovaan (ja takaisin)

15 torstai syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Hämmästelen, Helsinki, Maisema, Matkailu, Moskova, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Tiesittekö, että Helsingistä pääsee yöjunalla suoraan Euroopan suurimpaan kaupunkiin? Tästä noin 5,5 miljoonan ihmisen maasta noin 12 miljoonan ihmisen kaupunkiin?

Kyllä, Moskovaan menee juna.

Mitä mielikuvia tulee sanoista ”yöjuna Moskovaan”?

Minulle tuli mieleen epäsiisteys, pelottavat matkakaverit, synkät ja tiukat rajamuodollisuudet, haisevat ja likaiset vessat, kettingein sisäpuolelta lukitut ovet, pelottavat äänet naapurihyteistä… jaa mutta, nämähän ovat kirkkaita muistoja yöjunamatkalta Prahasta Krakovaan vajaa 15 vuotta sitten.

Viikko sitten nousimme Helsingin juna-asemalla Leo Tolstoi -junaan jännittynein mielin. Tuiman oloinen junavirkailija (joka osoittautui vakavaksi ja vähäpuheiseksi vaunuisännäksemme) otti lipun vastaan, tarkisti passin ja ohjasi meidät hyttiimme.

Juna menee Moskovaan varsin verkkaisesti. Matka kestää 15 tuntia ja välillä pysähdytään ja ajellaan hyvin hiljaa. Välipysäkit ovat: Pasila, Tikkurila, Lahti, Kouvola, Vainikkala, Viipuri, Pietari ja Tver.

Kahden hengen hyttimme oli juuri sopiva kahdelle. Olisi sinne neljäkin mahtunut, mutta sitten olisi saattanut ahdistaa. Se oli siisti kuin mikäkin, ei mitään verrattuna siihen Praha-Krakova -elämykseen.

No mutta, katsellaanpa kuvia, nehän kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Hytissä odotti kauniisti katettu pöytä juomineen ja kestosämpylöineen sekä croisantteineen.

Oli myös suklaata (aika tummaa) ja teetä. Teetä tai kahvia tarjoiltiin myös matkan aluksi ja aamiaisen yhteydessä. Ja suoraan hyttiin. Kuului hintaan, ai että! Niin joo, teet tarjoiltiin ihan oikeista venäläisistä teekupeista.

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan. Lisäksi tuli pikkuvalikoima juustoja.

Paluumatkalla tarjottiin aamuvoikkarit ja kahvit, ne tosin siinä vaiheessa maksusta. Minulle ei oikein selvinnyt, että mitkä ateriat/kahvit/teet maksoivat ja mitkä eivät. Kaikki oli kuitenkin mahdollista maksaa ruplilla tai euroilla. Paluumatkalla muuten hintaan kuului pieni illallinen. Hyttiherkkujen lisäksi junassa on hyvä ravintola, jossa on varsin laaja lista.

Ennen vanhaan hyttien lukot olivat kuulemma vähän kyseenalaisia. Nyt ovi menee lukkoon niks naks ja aukeaa ovikortilla.

Ennen vanhaan hyttien lukot olivat kuulemma vähän kyseenalaisia. Nyt ovi menee lukkoon niks naks ja aukeaa tällaisella ”madnetic”-ovikortilla.

Moskovaanhan ei matkusteta niinkuin Tukholmaan tai Tallinnaan. Ensin on haettava viisumia, johon menee ainakin pari viikkoa. Sitä ennen on vastattava paperilliseen kysymyksiä, kuten koska olet ollut viimeksi Venäjällä ja mainittava aikaisemmat nimet sekä salanimet, uuuuuu. Junassa odottaa tällainen maahantulokortti, joka on osattava täyttää virheettömästi ja puolet siitä säilytettävä koko reissun ajan.

Menomatkalla raja tulee ylitettyä lähtövuorokauden puolella eikä tullihauskuutuksia tarvitse herätä kokemaan kesken unien (kuten palatessa joskus aamulla neljän aikaan). Viipurin asemaa sopii ihailla pimeässä.

Junan käytävä näyttääpi tältä. Siinä on hyttejä ja ikkunaa ja jokaisen vaunun päässä vaunuisännän tai -emännän hytti. Sieltä hän yöllä kuikuilee kun turisti käy vessassa.

…mistä tulikin mieleen, että seuraavalla kerralla kun joku sanoo, että joku toimii kuin junan vessa, kysyn minä että Suomen vai Venäjän junan vessa. Kävi nimittäin niin, että matkasimme ensin Suomen sisällä Helsinkiin. Kävin pinttyneen kusen hajuisessa vessassa ja kauhulla ajattelin, että jos tämä meillä Suomessa on tällaista, niin mitä kamalaa seuraava 15 tuntinen tuo tullessaan. Kuinka ollakaan se toi koko matkan ajaksi siistin ja miedon hajusteen hajuisen vessan, jossa ei lainehtinut lattioilla eikä siellä lillunut mitään märkiä vessapaperinrontteja. Kaikki oli niin siistiä. Kiitos varmaankin kuuluu vaunuisännällemme. Ja kyllähän minä ymmärrän, ettei tämä ole välttämättä Venäjän huonoin ja vanhin juna, mutta yllätti se positiivisesti kuitenkin.

Hyttivarusteluun kuuluu kirjotut pyyhkeet. Luxusta, eikö?

Ensimmäisiä aamumaisemia Venäjällä. Järviä ja puita, ei kovinkaan eksoottista.

Puutalotaajamia, aika harvassa kuitenkin. Olin erottavinani näissä taajamissa hiekkatiet.

Ja vihdoinkin, niitä jättitaloja. Kuva on aamulta, mutta juttu yöltä. Olin juuri saanut itseni tainnutettua nukkumakuntoon puolen yön jälkeen kun menin vielä vilkaisemaan ulos. Mitä näkyi? Näkyi Neuvostoaikaisia jättitaloja ja miljoonia valoja. Olimme lähestymässä Pietaria. Se niistä unista, oli vain tuijotettava, mietittävä ja ajateltava. Kuinka paljon ihmisiä. Kuinka paljon tarinoita jokaisessa pikkuisessa valossa.

Pitkän ja jopa rentouttavan junamatkan jälkeen saavuimme Moskovan Leningradski-juna-asemalle eli yhdelle niistä lukuisista. Asemalle saattoi jättää laukut säilytykseen ja sieltä pääsi myös kätevästi metroon. Ja metro taas… se onkin sitten oma tarinansa.

Näin loppuyhteenvetona matka sujui mitä mainioimmin. Odotukset ylittyivät reilusti. Tullimuodollisuudet olivat vakavat, mutta ei mitään laukkujen penkomista eikä tunnustelua. Ravintolavaunussa sai kohtuullista ruokaa halvalla ja rahaa sai vaihtaa junassa. Se onkin muuten huomion arvoinen asia. Ennen on kuulemma voinut vaihtaa Moskovan asemalla, mutta enää ei. Kätevintä on siis vaihtaa junassa, jossa kurssikin on ihan ok.

Mielenkiintoinen ja hieno junamatka, kannattaa ehkä kokea!

Muut artikkelini aiheesta Moskova:
Tästä linkistä kaikki

Tästä alta VR:n linkkeihin:
Tolstoi -junasta
Tolstoin hinnasto
Venäjän liikenteen aikataulut
VR:n matkavinkit Moskovaan

Choi Jeong Hwa, Kiasma, Helsinki

07 keskiviikko syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Helsinki, Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Museo, Museokortti, Valokuvin kerrottu

Vielä hetken aikaa eli syyskuun puoleen väliin asti on Kiasmassa etelä-korealaisen Choi Jeong Hwan taideteoksia. Kävin alkukesästä katsomassa näyttelyn amerikkalaisen ystäväni kanssa. Tykkäsimme näyttelystä molemmat. Nyt satuin olemaan puolisoineni Taiteiden yössä, jossa näimme Choi Jeong Hwan ja helsinkiläisten tokaluokkalaisten valtavan yhteisteoksen, joka oli näytteillä Senaatintorilla.

Näyttely ottaa kantaa muovikrääsän kulutukseen ja sen tarjonnan yltäkylläisyyteen. Kun kulkee huoneessa, joka on täytetty lattiasta kattoon ulottuvilla muovikäyttöesinetorneilla, tulee väkisinkin ajatelleeksi, että kukin yksittäinen tuote maksaa vain muutaman euron. Vaikka sellaisen käyttöikä olisi vuosia, sitä käytetään hetki ja heitetään pois. Valtameret täyttyvät muovista ja koko luomakunta nautiskelee päivittäin vetensä ja ravintonsa joukossa päivittäisannoksen mikromuovia, nam nam.

Näyttely oli ihan hieno ja samalla vaivalla pääsi katsomaan myös muita Kiasman näyttelyitä. Kyllä nykytaide on kiehtovaa.

Choi Jeong Hwa, Happy Together, Kiasma

Vanhakin nuortuu ja koukkuselkä suortuu ja miten se oli, mutta ihanan meditatiivista on rakennella fraktaalimaisia kuvioita tällaisista kirjavista muovikimpaleista.

Kirjavia muovitorneja, joiden välissä voi kulkea ja kokea olevansa osa suurta ja ihanaa kulutusyhteiskuntaa. Samalla voi pikkuisen miettiä, mihin me tarvitsemme kaikkea tätä muovihärpäkettä, jota kaupat ovat pullollaan. Halvalla.

Kukat näkyvät Kiasman pääovelta kun pikkuisen viitsii taivuttaa päätä ja katsoa kakkoskerrokseen. Siellä ne aukenevat ja sulkeutuvat. Niiden alle voi mennä makoilemaan ja sekös vasta onkin mukavaa. Kukat ne siinä vain hurisevat ja aukenevat pään päällä.

Taiteiden yössä esitetyn, jälleen muovikrääsään kantaaottavan, merimaailman tarina.

Hienot muovipussitaidekalat valloittivat Senaatintorin Taiteiden yönä.

Koko teoksen keskipisteenä oli 35 metriä leveä mustekala.

Sama yöllä.

Museum of Broken Relationships, Helsingin Kaupunginmuseo

06 tiistai syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Helsinki, Kulttuuri, Museo, Museokortti, Valokuvin kerrottu

Minulla on museokortti. Tietysti, sillähän pääsee melkein museoon kuin museoon. Puolisollani ei ole museokorttia. Tietenkään, hänhän ei halua museoon eikä toiseenkaan museoon.

Sitten kävi ihme. Olimme Helsingissä ja geokätköllä sain hänet houkuteltua ”vähän vahingossa” museoon Senaatintorin kulmaan. Kun siellä on ehkä Hesan suosituin kätkö… Itse kätköhän ei ollut kauhean ihmeellinen, kiva kyllä, mutta sitten suostui puoliso museoon. Itse vielä ehdotti, että no käydään sitten katsomassa se Museum of Broken Relationships.

Melkoinen näyttely, sano. Onneksi siellä oli tarjolla kirjoja, joissa kerrottiin tarina kaikista esineistä. Näyttelyhuone nimittäin oli täynnä yksittäisiä esineitä. Nalle, juliste, taulu, laskuvarjoreppu, purkillinen tyhjiä pillerilevyjä, hääpuku, kirja, hajuvesipullo… Pelkkinä esineinä ei mitään, mutta kun kirjan ja tarinoiden kanssa alkoi käydä näyttelyä läpi, se välillä hymyilytti, välillä kylmäsi ja sai itkemäänkin.

Näyttely on auki vielä tämän viikon. Se on ilmainen. Mene sinne helsinkiläinen tai sinä, joka Helsingissä vierailet!

Opaskirja matkaan ja yksi kerrallaan perehtymään esineeseen ja tarinaan. Esine on vain esine, mutta kun siihen liitetään tarina, se voi olla koko elämä.

Auton sivupeili ja siihen liittyvä tarina toi elävästi mieleeni ystäväni, joka oli nähnyt (nyt ex-) puolisonsa auton vieraan miehen talon edessä ja siirtänyt auton toiselle kadulle vain kuullakseen seuraavana päivänä, kuinka kauheaa oli kun auto oli ”varastettu”.

Nalle oli ommeltu rakkaista farkuista ja ompelija itse oli ajatellut pienell seurustelutauolla, että nallen valmiiksi saatuaan hän tietää, antaako nallen kumppanilleen vai pitääkö sen itsellään. Jos antaa nallen, antaa itsensäkin. Niin vain jäi nalle antamatta ja se päätyi museoon.

Näyttelyssä oli tarinoita rikkoutuneista suhteista. Sitä ajatteli tietysti, että seurustelusuhteista, mutta onhan niitä ihmissuhteita muitakin. Ja elänsuhteita. En tiedä, miten juuri tämä esine ja tarina on päätynyt museoon. Perspektiiviä antamaan? Että kaikki suru on yhtäläistä, vaikka toisen menetys voi olla aikalailla rankempi kuin toisen, vaikkeivät sitten kuitenkaan ole verrattavissa. Minusta on hienoa ja toisaalta aika hurjaa, jos suurin menetys elämässä on alle vuoden ikäinen kääpiösiili nimeltä Hillevi. Tuo ”salaperäinen kaunotar, jota emme oikeastaan koskaan oikein oppineet tuntemaan”. Hillevi poistui sitten tästä maailmasta eutanasian avulla. Eu-ta-na-si-an. Osasinko tavata oikein? Harmi Hilleviä, mutta sen enempää enää terminologiaan puuttumatta tämä tarina oli koko näyttelyn hämmentävin.

Naurua kyynelten takaa. Elämän kantava voima on huuori.

Naurua kyynelten takaa. Elämän kantava voima on huumori.

Surullinen sammakko.

Perjantaina puolilta päivin museossa oli näinkin paljon väkeä, minusta se on aika hieno saavutus museolta.

Muuten… minkä esineen sinä valitsisit, joka kuvastaisi nykyistä tai mennyttä suhdetta?

Classical Trancelations in Concert, Musiikkitalo, Helsinki

30 tiistai Elo 2016

Posted by Kulttulinaristi in Konsertti, Musiikki, Televisio, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Helsinki, Konsertti, Kulttuuri, Musiikki, Valokuvin kerrottu

Vieläkin on pää pyörällä ja takaraivossa kumisee Palefacen äänellä ”I can’t get no SLEEEEP!” Männäviikon perjantaina oli Helsingin Musiikkitalolla hillitön, loppuunmyyty konsertti. Vieläpä kaksi kertaa. Se kantoi nimeä Classical Trancelations in Concert.

Musiikkitalon alakerrasta pääsee terassille, missä ainakin ennen tätä konserttia oli varsin rento ja leppoisa tunnelma. Ilta-aurinko paistaa ihanasti. Eiku.

Käsiohjelmia jaettiin ilmaiseksi, mainiota. Pysyipä mukana tällainenkin teknoummikko.

Ohjelmisto. Encorekin saatiin, vaikkei sitä listassa lukenut.

Miten kaikki saikaan alkunsa ja päätyi kahdeksi hienoksi loppuunmyydyksi konsertiksi.

Ensikatsaus itse saliin. Hieno ratkaisu tehdä salista areenamainen. Kiinnostaisi tietää, miten ääni kuuluu ja miltä itse show (tämä tai joku muu) tuntuu katsoa tuolta takaparvelta, joka todella on kaiken takana. Paikkoja siellä näytti olevan varsin paljon. Tunnelma juuri ennen ensimmäisiä tahteja on sähköisen odottava.

Sekä konsertti että Musiikkitalo tekivät vaikutuksen. En ole koskaan tunnustautunut tanssijytkeen ystäväksi, mutta sinfoniaorkesterin soittamanahan se upposi oikein hyvin. Ehdottomasti kovin veto oli juurikin Faithlessin Insomnia. Silloin yleisö suorastaan räjähti ja aplodeja annettiin seisten.

Salia halkoivat erittäin hienot laservalot ja discopallot pyörivät katossa. Toisaalta valoshowta olisi saanut olla enemmänkin, mutta olisiko siihen sitten turtunut, ehkä. Nyt sitä jäi odottamaan enemmän kuin lapsi karkkia pikkuaskin jälkeen. Ja se kai se parasta onkin.

Upea valaistus laservaloineen loi asianomaista tunnelmaa.

Väriloistetta.

Viimeisiä viedään.

Sovitukset olivat hienoja, vaikka tietysti kova bassojytke puuttui. Sitä olisi joissakin kohdissa jotenkin voinut korvata vielä enemmän lyömäsoittimilla, kuten laukaukset Daruden Sandstormissa. Kappaleiden tanssittavuus ja transsiin vaivuttava ominaisuus perustunee pitkälti saman toistoon, kiihtyvään tempoon ja kovenevaan musiikkiin. Akustisissa soittimissa ei pysty nuppia kääntämään kaakkoon, joten äänentaso jäi väkisinkin maltilliseksi, joka tietysti klassiseen orkesterimusiikkiin kuuluukin.

Orkesteri ja sen kapellimestari Klaus Mäkelä eivät seurueemme harmiksi osanneet, ainakaan silminnähden, nauttia saamistaan valtavista suosionosoituksista. Olisimme ehdottomasti kaivanneet koko orkesterin kumarruksia useampaan otteeseen, hehän sen suurimman työn tekivät. Yleisö oli todella vastaanottavaisessa tilassa ja olisi suorastaan janonnut suurempaa kontaktia esiintyjien kanssa. Pienellä kannustuksella, tai ehkä paremminkin luvan antamisella, koko sali olisi tanssinut.

Näin tamperelaisena on vedettävä sen verran kotiinpäin, että muutamaan kertaan tuli mietittyä, että voi kunpa tämä konsertti saataisi Tampereelle Santtu-Matias Rouvalin johdettavaksi, sitten olisi nimittäin peto irti!

Upea elämys kaiken kaikkiaan. Menisinkö toiste, niin kyllä menisin. Esitys on muuten nähtävissä kokonaisena Yle Areenassa vielä vajaan kuukauden. Linkki tässä, senkun klikkaat. Suosittelen lämpimästi!

Näkymä Musiikkitalon sisäänkäynniltä. Tai uloskäynniltä noin niinkuin illan päätteeksi. Älytön viritys, hieno häkkyrä.

Teos & Tulenkantajat, Tampere

24 keskiviikko Elo 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Kirja, Kulttuuri, Tampere, Valokuvin kerrottu

Kirjasyksy on alkanut. Helsinkiläinen Teos osti viime keväänä Tampereelta Tulenkantajat-kirjakaupan. Alkujaan pääasiassa runokirjoja myynyt jo 2009 vuonna perustettu kauppa on vuosien varrella uudistunut ja suurentunut.

Teos & Tulenkantajat, kutkuttavan mahtipontinen nimi.

Kutakuinkin tältä viihtyisän kirjakaupan kuuluu näyttää.

Nyt kauppa on saanut seiniinsä pirteän oranssin värin (en tottavie tiedä, mikä se oli ennen, kun en ole moukka ennen siellä käynyt). Miksi, kysyivät. Siksi kun se on Teoksen väri. Kaupassa on tarkoitus järjestää kuukausittain kirjallisia tapahtumia ja tehdä siitä kirjallisuuden ystävien olohuone. Iki-ihana Kirsi Kunnas ehdotti puheessaan, että koska muutamatkin tamperelaiskirjailijoiden (Lauri Viita, Väinö Linna ja Kirsi Kunnas nimittäin) esikoiskirjat täyttävät ensi vuonna pyöreitä, saattaisi niidenkin ympärille jotain rakentaa. Tampereen Työväen Teatteri muistaa Viitaa vähintäänkin vaikuttavalla musikaalilla, toivottavasti muutkin suuret kirjailijamme tulevat hienosti huomioiduiksi.

Avajaisia vietettiin tänään 24.8.2016. Iltapäivällä paikalla olivat esiintymässä Katarina Baer, Laura Lindstedt ja Kirsi Kunnas. Illalla kaupassa oli kutsuvierastilaisuus, johon ilokseni olin saanut kutsun. Pieni seuralaiseni jaksoi kuunnella muutamat puheet ja skoolata uudelle kirjakaupalle kanssani Pommacilla.

Olimme molemmat yhtä hämmästyneitä, kun poistuessamme katsoimme kelloa ja huomasimme viihtyneemme pienessä kirjakaupassa puolitoista tuntia.

Teos & Tulenkantajat -kauppa sijaitsee pääkirjasto Metsoa vastapäätä osoitteessa Hämeenpuisto 25. Sinne viihtymään!

Teoksen toimitusjohtaja Nina Paavolainen toivotti vieraat tervetulleiksi.

Kirsi Kunnas toivoi tamperelaiskirjailijoiden juhlimista ensi vuodelle ja kertoi, kuinka Tulenkantajat-nimi tuntui alkuunsa oudolta, koska hän itse on alkuperäisten Tulenkantajien tytär.

Seuralaiseni nuoren iän vuoksi suurin osa ajasta tuli tutkittua lasten- ja nuorten kirjallisuutta. Sain kattavan esittelyn kirjoihin, joita koulussa on luettu tai esitelty. Hienoa, että kirjallisuus kiinnostaa jo pienenä.

Aiemmin pitkälti runoihin keskittyneen kirjakaupan aarteisiin kuuluu mm. Mirkka Rekolan ja Eeva-Liisa Mannerin entiset kirjoituskoneet. Nuori seuralaiseni kysyi, mikä toi on ja epäili sitä tietokoneeksi. Läheltä liippasi, eräänlainen esiaste ainakin.

Itse jäin kirjoitta, mutta jotain tarttui mukaankin ja mikä hinointa, Sirkusjuttuja-kirja tuli kruunattua Kirsi Kunnaksen nimikirjoituksella.

Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Tag Archives: Valokuvin kerrottu

Mitä Venäjällä syödään?

Hotelli Izmailovo Delta, Moskova

Tampere 237 – Rantatunnelipäivä

Moskova 869 – ilta

Moskova 869 – iltapäivä kaupungilla

Leo Tolstoi -junalla Helsingistä Moskovaan (ja takaisin)

Choi Jeong Hwa, Kiasma, Helsinki

Museum of Broken Relationships, Helsingin Kaupunginmuseo

Classical Trancelations in Concert, Musiikkitalo, Helsinki

Teos & Tulenkantajat, Tampere