Mitä harrastat? Voi sentään, niin mitäpä tosiaan? Mitä vastaa ihminen, joka ei harrasta mitään… Nooooo, kävelyä, lukemista ja sit tota noin niin perheen kanssa oloa ja silleen, eli toisin sanoen en mitään. Ja sitten kerran sen ymmärsin. Harrastan ruokakursseilla käyntiä.

Kokemukseni työväenopiston ruokakursseista ovat peräisin Turusta ja Tampereelta. Turun kursseista on sen verran aikaa, etten niistä juuri muista, mutta jostain sieltä kai kipinä kursseille syntyi. Tampereella olen käynyt muutaman vuoden aikana lähes 30 ruokakurssilla. Yleisimmin kurssit kestävät yhden tai kaksi iltaa/päivää. Tuleeko resepteistä tehtyä kotona? Aika harvakseltaan, mutta toki sieltä kurssilta aina jotain ideoita jää ja reseptit sieltä aina saa mukaan.

Opettajia ruokakursseilla on monenlaisia ja ehdottomasti parhaasta päästä ovat aasialaisen ruoan opettaja Pannee Jokinen ja monipuolisesti eri keittiöitä tunteva Santeri Vuosara. Aivan ihastuttava oli myös kiinalaisen ruoan kurssin pitäjä. Valitettavasti kiinalaisia kursseja ei ole ollut kuin yhtenä vuonna. Pannee Jokisen kursseilla tehdään vaikeita ja ah niin maukkaita aasialaisia ruokia. Raaka-aineet ovat osaksi vieraita ja jokainen pari tai ryhmä tekee kaikki ehkä 3 ruokalajia. Santeri Vuosaran kursseilla kokataan valikoimaltaan runsaasti ruokia (viimeksi 15 lajia), mutta kukin tekee vain yhden annoksen ja sitten maistellaan. Molemmissa tavoissa on puolensa. Itse pidän eniten siitä, että ruokakurssilla tehdään ruokaa hiki päässä eikä seisoskella turhia ja odotella muiden valmistumista. Oppimaanhan sinne on menty. Se, että saman opettajan eri kursseilla on samoja reseptejä, toisinaan vähän harmittaa, mutta onneksi aina tulee uuttakin.

Olen käynyt kalakursseilla, lihakursseilla, sisäelinkurssilla, thaimaalaisella-, kiinalaisella-, karibialaisella-, meksikolaisella-, arabialaisella-, singaporelaisella- ja vietnamilaisella kurssilla. Olen ymmärtänyt tex mexin ja aidon meksikolaisen ruoan eron ja oih, se on valtava. Olen oppinut tekemään tortillat alusta asti itse ja väkertämään sieviä pikkuisia coctailpaloja. Nyt viimeisimpänä kävin Santeri Vuosaran Tapaksia ja Pintxoja -kurssilla.

Lohitataki, sitruunamajoneesia, maissilastu, paistettua kalan nahkaa.

Leipä, brie, viinirypäle, balsamicosiirappi.

Tapaksia ja pintxoja tehtiin 15 erilaista. Oli kahta erilaista gazpachoa, patatas bravas, hunajaista munakoisoa, jättikatkarapuja, mini-kebabeja ja vaikka mitä. Minä tein Chorizoa siiderissä, erittäin maukas, kauan haudutettu ruoka Barcelonan seudulta yksinkertaisuudessaan näin:

CHORIZOA SIIDERISSÄ (alkup. Santeri Vuosara)
Paista raakoja chorizoja kokonaisena pannulla, kunnes kiinteytyvät ja saavat vähän väriä. Ota pois pannulta ja pilko 1-2 cm pätkiksi. Pilko hulluna sipulia suikaleiksi tai pieniksi paloiksi, ei silpuksi. Murskaa pari kynttä valkosipulia. Paista sipulia ja valkosipulia öljyssä niin että pehmenevät. Lisää chorizon pätkät joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada joukkoon oikeaa siideriä (esim. Bullmers) niin että ainekset melkein peittyvät. Pidä huoli, että siideriä jää vähän kokille, koska seuraava vaihe kestää kauan: Keittele kasaan niin kauan, että siideri on muuttunut siirappimaiseksi. Maista, tarvittaessa lisämausta. Viimeistele annos tuoreella persiljasilpulla ja halutessasi ohueksi silputulla serranokinkulla. Syö vaalean leivän päällä.

Chorizoa siiderissä huonolla kameralla huonossa valossa.

Santeri Vuosaran kursseilla olen myös oppinut, että majoneesi kannattaa ehdottomasti tehdä itse. Se on helppoa kuin mikä ja maistuu erittäin hyvältä. Sitä voi myös maustaa savupaprikajauheella, valkosipulilla tai sitruunalla, ihan millä vain ja se sopii ihan mihin vain ja säilyy kauan. Toisinaan kuitenkin vähän fuskaan ja ostan kaupasta kalliilla Hellmansin majoneesia. Se on valmismajoneesiksi oikein hyvää, muut eivät tahdo innostaa. Mene mille tahansa Santeri Vuosaran kurssille, jos tahdot oppia majoneesin teon. Voit toki katsoa googlestakin, mutta kurssilla on kivempaa.

Ettei menisi kokonaan kehumiseksi, niin pieniä puutteita työväenopiston ruokakursseilla on. Paistinpannut ovat huonoja ja veitset surkeita. Useimmiten pitää kokata jonkun tuntemattoman kanssa ja se voi olla joko mukavaa tai kamalaa. Kokemuksia on molemmista. Nämäkin vielä kestää, mutta kurjinta on se, että vaikka opiskelijat maksavat kursseista täyden hinnan, ovat raaka-aineet välillä vähän mitä sattuu. Ei ole kerta eikä kaksi kun raaka-aineiden hankkija (ei missään tapauksessa opettaja itse!!!) on ostanut halvimman mahdollisen eikä siksi kovinkaan laadukkaan tuotteen tai korvannut tilatun ruoka-aineen väärällä. Monia aineksia voi ehkä soveltaa, mutta yritäpä tehdä Paistettua Manchego-juustoa Emmentalista… Kiitos opettajille, he yleensä tilanteissa luovivat ja lopulta aina saadaan hyvää ruokaa.

Odotan innolla, että ensi vuoden kurssivihko tipahtaa postilaatikkoon, tämä vuosi alkaa olla tältä osin pulkassa.