Toivoin joulupukilta Tove Janssonin muita kuin muumikirjoja -juhlaboksia. Toivoin kyllä muumikirjojakin lapsen kera luettavaksi. Pukki oli kuuliainen ja toimitti minulle sen. Siinä on nippu pokkareita kunnon kotelossa: Kesäkirja, Kunniallinen petkuttaja, Viesti ja Kuvanveistäjän tytär.

Ensimmäinen on nyt luettu ja ensimmäisenä käpälään tarttui Kesäkirja. Pohjalla on pitkin viime vuotta lukemani Tuula Karjalaisen kirjoittama Tove Janssonin uusi elämäkerta. Ennen sen lukemista en ollut ajatellutkaan, että Janssonilla paljon muuta tuotantoa olisi. Ja valitettavasti se on kovin monen muunkin ajatus.

Kesäkirja

Kesäkirja kertoo pikkuisesta Sophiasta ja hänen isoäidistään. Sophia on menettänyt äitinsä ja elää nyt isänsä ja isoäitinsä kanssa. Kirjasta ei tule sen kummemmin ilmi mitään talvesta, mutta kesä on ihanaa aikaa, jolloin Sophia ja isoäiti puuhaavat kaikkea saaressa. Kirjassa kuvataan hienosti niin lapsen kuin vanhuksenkin ajatusmaailmaa ja niiden kohtaamista.

Isoäidin tekemiset ja sanomiset ovat pääosin suurta viisautta ja hän osaa luotsata pienen lapsen lapsensa läpi kesän ja ihmeellisten elämysten. Siinä myös tullaan siihen vaiheeseen, kun isoäiti alkaa unohdella asioita ja kuinka se häntä vaivaakaan. Kirjassa tuskin eletään vain yhtä kesää, mutta missään järjestyksessäkään kappaleet eivät ole. Jokainen luku toimii ihan itsenäisenä pikku tarinana.

Koko kirjan läpi tunnelma on rauhallinen ja seesteinen. Ehkä jotain, mitä ennen vanhaan – ja miksei vielä nykyäänkin – saattoi saaressa olla. Kun aikuiset tekivät töitä ja lapset saivat olla isovanhempiensa helmoissa. Vietin itsekin pienenä pitkiäkin aikoja isovanhempieni luona. En vain muista vastaavanlaisia hetkiä city-mummini kanssa, mutta mukavia muistoja ovat nekin.

Tove Jansson on osannut luoda upeita tunnelmia, joihin on ihana vaipua. Yksi suosikkitarinoistani kirjassa on ”Vaarallinen päivä”. Eräänä päivänä miljoonat pikkuhyönteiset alkoivat parveilla ja isoäiti kertoi Sophialle, että hänen mummonsa oli aikanaan kertonut, että sinä päivänä tulee olla varuillaan:

     Se on suuri parittelupäivä, silloin mikään ei ole varmaa. Pitää visusti varoa härnäämästä kohtaloa. Ei saa varistaa suolaa eikä särkeä peilejä, ja jos pääskyset lähtevät talosta, on parasta muuttaa pois ennen iltaa. Kovin vaivalloista kaikin puolin.
Kuinka sinun mummosi saattoi keksiä tuollaisia hassutuksia? kysyi Sophia hämmästyneenä.
     Mummo oli taikauskoinen.
     Mitä se on?
     Isoäiti mietti ja vastasi, että…

Sophia piti koko taikauskoa höpsötyksenä, mutta niin vain lapsen mieli toimii, että iltaan mennessä hänestä oli tullut varsin taikauskoinen. Sehän taas oli huono juttu, kun joka puolella alkoi näkyä merkkejä ja enteitä. Ensin isoäiti yritti saada Sophian ymmärtämään, että hänen oma mummonsa oli taikauskoinen, ettei sellaiseen tarvitse siksi ryhtyä. Hyvin äkkiä hän kuitenkin ymmärsi, miten voisi Sophian auttaa asian yli hienotunteisesti, tukien ja opastaen.

Hieno tarina, kuten koko kirja. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kiinni seuraavaan kirjaan.

     Sophia ojensi kätensä ja vetäisi isoäitiä letistä, hyvin varovaisesti. Isoäiti heräsi heti. Kuule, Sophia kuiskasi. Minä näin ikkunassa kaksi valkeaa. Minkä takia niitä on kaksi eikä yksi?
     Isoäiti mietti ja vastasi: Siksi, että meillä on kahdet lasit ikkunoissa.
     Hetken päästä Sophia kysyi: Oletko varma, että ovi on kiinni.
     Auki se on, hänen isoäitinsä vastasi. Se on aina auki, voit nukkua aivan rauhassa.
     Sophian kääriytyi peittoonsa. Hän antoi koko saaren ajautua jäälle ja horisonttiin asti. Vähän ennen kuin hän nukahti, nousi isä panemaan lisää puita pesään.                                                         -Kuutamo-

Kirjailija: Tove Jansson
Kirja: Kesäkirja (BON-pokkari)
Alkuperäinen teos: Sommarbok (1972)
Kustantaja: WSOY yhteistyössä Bonnier Books Finland
ISBN: 978-951-0-40429-4
Sivuja: 135
Kestäisikö toisen lukemisen: Taatusti
Montako tähteä: *****