08 keskiviikko Hei 2015
Posted in Kirjallisuus
Avainsanat
Akateeminen kirjakauppa helli minua ennen kesälomareissulle lähtöä ja sieltähän tarttui mukaan parikin kirjaa. Alice Munro on luvussa tällä hetkellä, Salaisuuksia Suomesta osoittautui reissulla käteväksi kirjaksi (toinen kappale meni lahjaksi) ja Chef Santerin Pallogrillikirjasta oli lapselle iloa takapenkillä. Hyvät hankinnat siis.
Kasa kirjoja, joita on kiva omistaa.
23 tiistai Kes 2015
Kiireinen ihminen, halutessaan arkena loihtia perheelleen mainion grilli-illallisen, kipaisee kaupasta valmispussukan cesar-salaattia, paketin halloumia sekä paketillisen haluamiaan grillimakkaroita. Makkaraksi hän valitsee terveellisen ja ravitsevan niin-täyslihamakkaran-kuin-löytää.
Hän leikkaa makkarat pitkittäin neljään osaan (tai ihan miten tahtoo). Hän valmistaa makkaroille marinadin. Kyllä, niin hän tekee. Makkaramarinadiin kuuluu 2 rkl juoksevaa/pehmeää hunajaa, 2 rkl Dijon-sinappia ja 2 rkl oliiviöljyä, jotka hän sekoittaa keskenään.
Suikaloidut, marinoidut Eetvartti-makkarat.
Reilulla kädellä sivelee kiireinen vanhempi marinadit makkaroihin. Leikkaa myös halloumin siivuiksi hän. Grillin on muistanut laittaa aiemmin kuumumaan ja ottaa makkaroihin värin, jonka jälkeen jättää ne mietoon lämpöön muhimaan. Halloumit hän kääntelee lopuksi tulikuumilla ritilöillä ja huutaa riemukkaasti kesälaitumella kirmaavalle perheelleen, että ”SYYYYÖÖÖÖMÄÄÄÄÄÄÄÄN!”
Niin on nätti salaatti niin pienellä vaivalla.
Pienesti jää vaivaamaan salaateissa tämä muovin määrä. Onneksi on kierrätys. Mutta silti.
Itse tulin valinneeksi K-kaupan tarjouksesta Eetvartti-makkaroita. Ne olivat ihan hyviä. Mutta salaatti, voi veljet, Stockmannilta ostamani Dole-salaatti ei täyttänyt kiireisen grillausvanhemman laatustandardia alkuunkaan. Parasta ennen -päivä oli tuleva vasta kolmen päivän päästä, mutta niin haisi ja maistui salaatti jo suojakaasulle, että huonoa teki. Toivottavasti se oli vain tämä erä.
27 maanantai Huh 2015
Avainsanat
Juusto, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti, Stockmann
Tartuin tarjoukseen kun vihreää parsaa myytiin Stockalla 1,99 €:lla per nippu. Olin aikeissa päästä helpolla ja tehdä parsaa, kinkkua ja Stockan valmista Hollandaise-kastiketta, mutta jouduin maistatuksen uhriksi ja käänsin kelkkani. Pinnat himaan hevi-osaston tummatukkaiselle, suomea aksentilla puhuvalle stockalaiselle, joka valmisti herkkupastaa maistatukseen leipäosaston kupeessa. Hyvin valmisti. Ihanasti neuvoi ja evästi. Jäin koukkuun.
Ilahdutin perhettäni lauantaisella parsapastalla. Se aiheutti lapselle itkua ja aikuiselle rohkeaa maistamista ja hyväksyvää hymyilyä sille, että itse pasta oli hyvää. Johtunee siitä, että perheeni ei millään tavalla pidä parsasta. En saanut heidän makutottumuksiaan muutettua. Minä taas, minä olin riemuissani. Olin ensimmäisen kerran elämässäni tehnyt täydelliset parsat ja siihen vielä hyvät pastat. Ihanaa, herkullista, maukasta!
Ohje löytyy Stockmannin parsaohjevihkosesta, mutta näin minä sen tekisin hieman muunnellen.
SITRUUNAINEN PARSAPASTA (ainakin) 6:lle henkilölle valmistuu näin:
Kevysti pinnasta kuori 2 nippua vihreää parsaa, napsauta tyven kova osa pois ja pätki parsat suupaloiksi. Keitä parsoja 3-4 min 1 l vedessä, johon lisäät 2 tl suolaa ja 1 tl sokeria niin, että niiden rakenne jää napsakaksi.
Laita keittymään paljon vettä. Suolaa meriveden makuiseksi. Keitä 400-500 g valitsemiasi pastaknölleröitä (esim. Pasta Toscana dischi 110) suositeltu keittoaika.
Pese hyvin 3 sitruunaa. Raasta niistä kuoren keltaisin osa. Kaada pikkukattilaan 1 dl hyvää oliiviöljyä. Lämmitä, älä kiehuta. Lisää sitruunain kuoriraaste sekaan. Hauduta.
Raasta ainakin 200 g parmesaania hienolla terällä.
Jos saat ajoitettua parsat, pastan ja sitruunaöljyn valmistumisen sekä parmesaanin raaston samaan hetkeen, olet guru. Sekoita kaikki keskenään. Purista sekaan maun mukaan sitruunamehua, mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Pöyhi. Nauti heti tuoreeltaan, parin päivän päästä parsa maistuu vähän oudolta.
Sitruunainen parsapasta kattilassa.
08 keskiviikko Huh 2015
Posted in Kirjallisuus, Lehti, Resepti, Ruoka, Yleinen
Avainsanat
Gourmet, Jälkiruoka, Kala, Kasvisruoka, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Liha, Resepti, Salaatti, Snack, Stockmann
Hullut päivät ne oli ja meni ja sain kuin sainkin donitsikärryä lukuun ottamatta pidettyä itseni sieltä pois. Vaikkakin, nostan keltaisille päiville hattua, se on valtavan hienosti markkinoitu tapahtuma, josta tulee hankittua kaikkea turhaa. Minä esimerkiksi en tarvitsisi enää ainuttakaan keittokirjaa eikä niitä siellä nyt halvalla edes ollut.
Kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että täysi-ikäinen perheenjäsen päätti viettää Hullut päivät -illan enkä voinut olla mainitsematta, että JOS tahtoo vuoden sisällä olevaksi syntymäpäiväkseni hankkia kauan himostelemani AIDON mexikolaisen ruoan keittokirjan, niin siinäpä hänelle vinkki.
Syntymäpäivä ei vielä ollut, mutta kirja tuli. Ja toinen. Ja lehti. Olen yhtä täynnä kiitosta kuin kirjahyllyni täynnä kirjoja: yli laidan.
Kais tiesitte, että tex mex EI OLE mexikolaista? Meksikolainen meksikolaisittain on.
Pohjalle oikeat, itse tehdyt maissilätyt ja reseptillä täytettä.
Hiukkapikkusen pirtsakan värinen kirja odottelemaan kesän grillikautta.
Bataattiranskalaiset, ah, ei tarvitse odotella edes grillikauden alkuun.
Sokerina pohjalla, pisteenä i:n päällä ja koristeena kakussa: Helsingin sanomain Syö&juo -liitelehti.
25 keskiviikko Hel 2015
Avainsanat
Arvostelen, Ferran Adrià, Hedelmä, Jälkiruoka, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Resepti, Stockmann
…on ihan sairaan kauheeta. Ainakin hiukan säädetyllä reseptillä.
Viikonlopun ruokabakkanaaleihin varustauduttiin onneksi kahden jälkkärin (erikoiset appelsiinit ja banaanit limesiirapissa) aineksilla ja ensiksi testattiin appelsiineja perhelounaalla. Hyvä niin, koska eivät päässeet jatkoon. Molemmat reseptit ovat Ferran Adrián Perheateria-kirjasta. Liekö perheelläni ja espanjalaisen perheellä niin eri käsitys hyvästä vai ihanko vain itse tyrimme reseptin? Mene ja tiedä, en aio kokeilla toiste.
Onpa siinä herkullisen oloinen annos. Mitä siinä on?
Siinä on kaikkea outoa, kuten appelsiinia, hunajaa, oliiviöljyä, suolaa ja reseptiin sopimattomia kovia karamelleja.
Josko joku muu tahtoo koettaa onneaan, niin tässä olisi
elBullin ERIKOISET APPELSIINIT resepti 6 henkilölle:
Tähän tarvitaan Perheateria-kirjan mukaan leivinpaperiarkki, jonka sisään kätketään 9 kovaa hunajakarkkia (Stockalta löytyi vain kovia Anis-karkkeja ja hunaja-Vicksejä, lämpimästi en suosittele kumpiakaan. Etsi hunajakarkit tai jätä kokeilematta!). Ne hakataan kaulimella tai jollain muulla raskaalla murskaksi. 6 kookasta aplaria kuoritaan silviissiin veitsellä, että appelsiinilohkoja suojaava valkoinenkin osa poistuu. Leikataan aplarit puolen sentin paksuiksi kiekoiksi ja levitellään lautaselle. Päälle lorautetaan 4 rkl juoksevaa hunajaa ja 6 rkl hyvää oliiviöljyä. Sitten vielä 1 ripaus merisuolahiutaleita ja ne karkkimuruset. Valmis. Kyllä leikkaa kiinni ainakin Anis-pastillilla, saati sitten viileällä Vicksillä, mutta onpa kokeiltu. Kannattaa laittaa jääkaappiin jäähtymään.
Nauttii, jos voi.
Näin menee murskaksi kova karamelli kun kaulimella paiskoo.
Kyllä, näyttää vahvasti paremmalta kuin mitä on.
17 tiistai Hel 2015
Posted in Kirjallisuus, Ravintola, Resepti, Ruoka, Televisio
Avainsanat
Arvostan, Ferran Adrià, Hämmästelen, Kirja, Kotiruoka, Kulinarismi, Lounas, Ravintola, Resepti, Stockmann, Televisio, Teos
Olen ollut laiskistuneessa tilassa, joten iltani olen pyhittänyt tesviissiolle. Pari päivää sitten oli kuitenkin päiväkin ja koska on niin kamalaa, että kaupat pitävät oviaan auki sunnuntainakin, tulin vahingossa joutuneeksi Akateemiseen kirjakauppaan. Osa perheestä osti uutta Potkua proteiinista -kirjaa, osa Aku Ankan taskukirjaa ja minä tyydyin ihastelemaan teosta Perheateria – Kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa (Herkullista kotiruokaa legendaarisen elBulli-ravintolan tapaan). Hienon oloinen kirja oli se. Sinne jäi siltikin.
Perheateria.
Sitten tuli eilinen ja jälleen laiskistuin tesviission ääreen, kunnes virkistyin. Jouduin sattumalta Yle Teemalle ja sieltähän tuli dokumentti elBullin viimeisestä ateriasta. Heramujjee. Kyllähän tiedätte, tiedättehän kyllä elBullin? Se oli monena vuonna maailman parhaaksi rankattu ravintola, jolla oli kolme Michelin-tähteä. Ravintola sulki ovensa vuonna 2011 ollessaan huipulla. Ohjelmassa sanottiinkin hienosti, että parempi tappaa elBulli kuin kuolla sen kanssa. Niin, huipulta kai ei ole tietä kuin yhteen suuntaan.
Dokumentissa valmisteltiin ravintolan viimeistä illallista. Se oli 50 ruokalajin illallinen. Ohjelmassa kuvattiin valmisteluja, suunnittelua, koko iltaa. Kokkeja keittiössä oli kymmeniä ja ruoka-annokset aivan hillittömiä. Pieniä siis, mutta paljon ja ihmeellisiä. Ravintolan viimeiseksi reseptiksi jäi persikkamelba. Sinänsä ei kuulosta ihmeelliseltä, mutta olisittepa nähneet sen. Tai no, vielä on vajaa kuukausi aikaa nähdä se Yle Areenasta, sinne siis tästä. Yksi osa annoksesta oli silikonimuotissa valmistetut persikan kiveltä näyttävät herkut. Oi jospa oisin saanut olla muu-kaa-naaa. Enemmänkin olisin halunnut nähdä niitä annoksia ja kuulla niistä enemmän. Pidin silti dokumentista sen verran, että kyyneltä sain olla pyyhkäisemässä useampaankin kertaan.
ElBulli-tyyppisten ruokien äärellä voi ihmetellä, meneekö homma vähän ruoalla leikkimiseksi, MUTTA näen asian nyt toisin. Intohimoisesti työhönsä suhtautuvat ruoka-alan ammattilaiset tekevät ruoka-aineista ihmeitä kaikkia aineksia arvostaen. Ruokaa arvostaen. Ei se leikkimistä ole, vaan onhan siinä jotain hienoa!
Eilisestä liikuttuneena ja koskettuneena jouduin tänään palaamaan sinne Akateemiselle poimimaan omaan hyllyyni Perheateria-kirjan. ElBullin henkilökunnalla oli tapana kokoontua porukalla syömään ennen työvuoron alkamista. Veikkaisin, ettei ruoassa ole ollut valittamista… Henkilökunta kutsui hetkeä perheateriaksi. Kirja on ensimmäinen Ferran Adriàn kirja kotikokeille. Selailin sitä tämän illan ja hyvältä näyttää.
Kirja koostuu ateriakokonaisuuksista ja alussa luvataan, että jos jokaisen reseptin tekee ja hankkii tarvittavat ainekset, on kirjan kokonaan kokattuaan tullut hankkineeksi varsin kattavat sisällöt kaappeihinsa. Nyt tuleekin mieleen, että pitäisi ehkä hävittää kaikki, mitä kaapeista löytyy ja aloittaa alusta. Ei olisi mitään turhaa… Jokaisen kokonaisuuden alussa on selkeät kuvat siitä, mitä kaikkiin kolmeen ruokalajiin tarvitaan sekä aikataulu, jonka mukaan ruoan eri vaiheet valmistetaan. Valmiit menut saa useimmiten valmistettua 0,5-2 tunnissa, lupaavat kirjassa. Mielenkiintoista. Ohjeet ovat hillittömän selkeät kuvineen päivineen ja kokonaismenuluettelon lisäksi kaikki ruoat on listattu myös sen mukaan, ovatko alku-, pää- vai jälkiruokia ja mistä koostuvat. Niistä on helppo valita sopiva kokonaisuus. Reseptit on laskettu kahdelle, kuudelle, 20:lle ja 75:lle henkilölle.
Älyttömän selkeät kuvat aineksista ja määristä.
Tuskin maltan odottaa, että pääsen ylihuomenna keittelemään 10 luomukanasta kanalientä ja viikonloppuna testaamaan, miten Samettinen valkosipulikeitto taipuu omassa ja sukulaisten suussa.
Samettinen valkosipulikeitto.
Loppuun vielä linkit elBulli-Wikipedioihin suomeksi ja englanniksi. Pari kivaa knoppitietoa, jos et jaksa selata Wikipediaa. Keskimääräinen ateriahinta elBullissa oli n. 250 €. Silti ravintola teki tappiota. Ravintola oli auki vain noin puolet vuodesta ja varaukset seuraavalle vuodelle otettiin vuoden viimeisen aukiolopäivän jälkeen. Vuodessa asiakkaita oli 8000, mutta halukkaita 2 000 000. Kaksi miljoonaa. Siis kaksi miljoonaa!
19 maanantai Tam 2015
Avainsanat
Kulinarismi, Lapsen kanssa, Lontoo, Matkailu, Perinteinen, Stockmann
Tulin tuoneeksi Lontoosta (eli lentokentältä) tuliaiskekseiksi perinteisiä, skotlantilaisia kahvileipiä. Maksoivat siellä lentokentällä ihan järjettömästi. Stockalta saa halvemmalla, vaikkei saakaan kuningattaren kuvalla tai englantilaisella maisemalla. Samaa tavaraa sisältä.
Niin on nätisti pikkuleipä tarjolla luonnollisessa asetelmassa.
Koska menivät keksit eli pikkuleivät tuliaisiksi, tarjoutui toinen meillä asuvista yläikäisistä kauppaan ja toi tullessaan myös teetä. Teehen tilkka maitoa sekaan ja sitten kastamaan. Kyllä maistuu Walkerin perheen Aberlourin kylässä valmistama ”Walkers Pure Butter Shortbread” hyvältä hieman teessä pehmenneenä. Eikä ole hullumpaa tuo itse teekään. Kofeiinittomana sopii mainiosti lapsellekin, joka koko Lontoon matkan valitti kun ei saa teetä, vaikka ollaan teen luvatussa maassa. Kaikemmailman yrttiä siinä on ja pitäisi nukuttaa. Kokeillaanpa.
Good night sweetie darling honeypie, meitsi lähtee unosille!
26 keskiviikko Mar 2014
Posted in Ruoka
Avainsanat
Olen noudattanut erilaisia ruokavalioita vuosikausia. Toisessa ei ole saanut syödä hiilihydraattia, toisessa ei rasvaa, yhdessä laskettiin palloja, toisessa kaloreita ja kolmannessa syötiin pahoja keittoja. Yhtä kaikki, missään ei ole saanut syödä eineksiä, vaan on painotettu puhtaita ruoka-aineita. Vaan nytpä olen heittäytynyt pahilaiseksi ja alkanut syödä normaalisti. Olen myös ryhtynyt kiireiseksi ja ruvennut alittamaan aitaa sieltä, mistä se on matalin…
Menin Stockmannille ja hämmästyin. Voi sitä einesten ja valmisruokien määrää. Siellähän oli vaikka mitä. Myyjättäreltä tiedustelin, että mikä näistä kaikista ei ole ihmiselle pahaksi ja hän neuvomaan, että ainakaan Kokkikartanon sopat eivät sisällä pahuuksia. Sillä kertaa päädyin Stockmannin omaan viritykseen karamellipossusta. Se vei kielen.
Tuli toinen päivä ja menin K-kauppaan. Siellä oli tarjous Kokkikartanon keitoista 1,99 €/kpl. Ei paha. Ostin monta. Ostin myös Täyteläisen lohikeiton. Päädyin testaamaan sen tänään.
Täyteläinen lohikeitto. Huomio tarjoiluehdotukseen ja ”Runsaasti lohta”-tekstiin. Otaksuin sen tarkoittavan tuota kortta. Homma roger, kyllä korsi löytyy.
Ai ai, miten täyteläiseltä se näyttääkään mikrosta saavuttuaan. Miltä tuoksuu? Kalalta. Hyyyyy, se on aina huono enne, kun kala haisee kalalta.
Hämmennys ja kas, näkyiskö pieni pala sipulia, ehkä hieman porkkanaakin?
Näin kertakaikkiaan. Keitin munan lisätäkseni täyteläisyyttä ja löysin kuivahtaneen persiljan.
Ei sillä eikä millään, ei voi 2 eurolla paljoa odottaa, mutta missä on kuvan lohi? Pallosta puuttui sana ”lisää” -> LISÄÄ Runsaasti lohta. Markkinointi antoi ymmärtää enemmän kuin ymmärsi antaa, mutta kyllä nämä keitot kahden sopan kokemuksella (olen testannut myös pinaatin) hakkaavat diettikeitot mennen tullen.
18 tiistai Mar 2014
Posted in Ruoka
Avainsanat
Työystäväni, työtoverini luki aamukahvin lomassa K-ryhmän ruokaohjelehdykkää ja puhisi, ettei voi ymmärtää, mitä tekoa on viikunahillolla. Samaan hengenvetoon hän tuli myös todenneeksi, ettei ylipäätäänkään ole koskaan maistanut viikunaa. Ah, mikä ihana tekosyy koko työyhteisölle viettää kevyt iltapäiväkahvitauko viikunan äärellä.
Kaikki tarvittava löytyi Stockmannin herkusta. Suosittelen palvelevia tiskejä jokaiselle herkkusuulle. Näytin hillopurkkia ja sanoin, että näille tarttis jotain kahta. Suosittelujen lisäksi sain muutamat maistiaiset. Saman maistelun ilon sain kokea viime viikolla leikkeletiskillä. Palvelu on parasta!
Tuore viikina, viikunahillo, kuivattuja viikunoita, herkkujuustoja ja voikkukeksejä.
Juustoisten iltapäiväkahvien lopputulos: Täydet vatsat ja yksi uusi viikunan ystävä.
