Ei ole kyllä piimää laukussa ja hyvä niin. Juon piimää vain ja ainoastaan anoppilassa, koska se jatkaa kätevästi perinnettäni juoda piimää ainoastaan isovanhempieni luona.

Matkustan junassa halki yllättäen talviseksi muuttuneen maiseman. Kyllä, juuri parhaillaan. Onpa hauskaa, että juna tarjoaa minulle nettiyhteyden. Toisaalta kun tästä yhteensä noin 300 km:n edestakaisesta matkasta maksan noin 70 €, on se ihan suotavaakin, että tässä matkassa on etuja.

Edellisellä kerralla ostin R-kioskilta Reissarin ja nyt jouduin ostamaan sellaisen uudestaan, koska oli se hyvää. Alussa mieleen tuli epäilys, mutta parin haukkauksen jälkeen se maistui mainiolta. Koostumus on kiva paitsi niille, jotka eivät pidä suolakurkusta, koska suolakurkku siinä maistuu. Nyt tuoteselostetta tutkiessani kyllä ällistyn, koska joko en osaa lukea tai sitten siellä ei tosiaankaan ole suolakurkkua. Se kuitenkin maistuu vahvasti. Jotenkin on nyt päästy luomaan suolakurkun illuusio. Leipä on oikein hyvä, tosin nimi viittaa terveelliseen, kun se on oikein tosi tumma, minusta se maistuu aika makealta, johtunee siirapista, mutta hyvältä kylläkin. Leivän päällä on siemeniä, jotka reissuolosuhteissa rapisevat rinnukille ja näppikselle, mutta ne mitkä osuvat suuhun, tuntuvat kivoilta. Odotin ehkä että tuo härkä-osuus olisi ollut joku leikkele, mutta se onkin pihvi. Omituisen vaalea se on ja vähän liian paksu ja pieni… olisi mielummin ohut ja suuri.

Ärrällä oli tarjous: kahvi ja reissari 5,90 €. Onko se halpa? Enpä sanoisi, mutta ihan hyvä se on.

Näin sitä körötellään ja kirjotellaan ja eväitä napostellaan.

Pikkuisen pieni ja häräksi verrattoman vaalea pihvi kurkistaa juuston ja suolakurkkumajoneesin välistä.