Raskain sydämin päätän suhteeni Tampereen Epilässä sijaitsevaan Ravintola Patarouvaan. Ainakin toistaiseksi. En voi sanoa, että suhteemme olisi ollut kovin tiivis, mutta kaupungissa asumieni vuosien aikana olen aina silloin tällöin, lukuisia kertoja yhteensä, käynyt Patarouvassa ja hän on mulle tehnyt hyvät pizzat, joskus muitakin ruokia.

Patarouva iltapaisteessa.

Vuosia olin sitä mieltä, ettei mistään saanut niin hyvää pizzaa kuin Patarouvasta. Nyt kaikki on toisin. Tämän kerran jälkeen muistin, että viime kerroilla en ollut pizzoihin tyytyväinen. Muistin nyt joskus jo antaneeni suoraakin palautetta pizzan laadun heikentymisestä. Silti, loman päättymisen kunniaksi päätin näin perjantaisena alkuiltana kuskata perheeni vallan Epilään asti. Patarouvaan. Koska siellä on terassi ja hyvät pizzat.

Ei se ollut Patarouvan syy, että terassilla oli kourallinen setiä varsin vahvassa ”vittu, vittu, vittu”-humalassa. Puhuivat ja mölisivät kuin teinitytöt ja vittuja oli lauseissa vähintään yhtä tiheään. No, mitäs vein lapseni sinne perjantaina, mutta kortteliravintolan ominaisuudesta huolimatta pidän Rouvaa aivan sivistyneenä paikkana.

Ei ollut Patarouvan syy sekään, että seurueemme unohti tilata valkosipulin pizzalle, mutta kun jälkikäteen kipon hain, kaduin. Tilaamista. Ei näyttänyt valkosipulilta, vaikutti joltain mynnähtäneeltä säilykkeeltä. Seuralainen jätti ottamatta, itse lusikoin puolentoista euron edestä. Kun oli erikseen maksettu.

Vetiseltä porkkanasoseelta näyttävä valkosipulivalmiste.

Pizzoiksi valitsimme Patarouva specialin ja Kalapizzan. Molemmat vakkariherkkuja, tilattu aina. Vaan ei ollut kuin ennen, jos oli edelliselläkään kerralla. Muna taisi olla metrimunaa, on varmaan ollut ennenkin, ja jotenkin vaan siitä tulee teollinen vaikutelma. Pohja oli rapea, siitä pisteet, mutta muuten maku ei ollut kummoinenkaan. Paitsi kalapizzan maku oli kummoinen, koska se maistui liikaa kalalta. Se on aina kalalle huonoksi, jos se maistuu kalalle. Ennen kala oli laadukkaamman oloista, sitä oli enemmän ja se oli pinnaltaan osaksi mukavan rapsakkaa, sisältä mehevää.

Patarouva special.

Savulohipizza ilman suolakurkkua ja tilliä.

Salaatin sai noutaa noutopöydästä. Ihanhan tuo oli perussalaattia, eikä edes kovin raikasta, mutta valitettavasti se taisi olla ateriamme paras osuus.

Rakentamani salaattiannos. Vaatimaton annos vaatimattomista aineksista.

Olen tykännyt Patarouvasta kauan. Käyntikerrat ovat harventuneet pizzojen laadun laskun myötä. Muista ruoista en osaa sanoa, voivat olla aivan hyviä vieläkin. Tällä kerralla koko visiitistä jäi jotenkin alakuloinen tunnelma. En tiedä, koska Patarouva on siirtynyt Ravintola.fi:n siipien alle, mutten myöskään tiedä, onko se ollut hyvä siirtymä ja kuinka paljon Ravintola.fi paikan ja ruokien laatuun on vaikuttanut. Tai että onko oma maku kehittynyt vai Patarouvan pizzojen laatu laskenut?

Toivon aiemmin mielestäni Länsi-Tampereen mukavimmalle ravintolalle kaikkea hyvää ja kehitystä parempaan päin. Minun ja Patarouvan suhde on perustunut pääasiassa pizzoihin, joten tämän vuoksi on aika sanoa so long, farewell, auf wiedersehen, goodbye.

Toistaiseksi ainakin.

Ravintola: Ravintola Patarouva
Missä: Pispalan valtatie 120, Epilä, Tampere
Vinkki: Tilaa pizza valkosipulilla uunin kautta.
Palvelu: Tavallista.
Tykkäsinkö: Olen liian liikuttunut sanoakseni muuta kuin: lue yltä.
Oliko kallis: Tasoon nähden alkaa olla.
Menisinkö uudestaan: No mitä mää just sanoin!
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 1,5 (ei se nyt oikeasti ollut niin huono elämys, mutta verrattuna aiempaan oli)
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 1,5 (ne känniset oli ihan viihdyttäviä)