Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Perinteinen

Turkansaari, Oulu

02 maanantai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Historia, Kotimaan matkailu, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Museo, Nähtävyys, Oulu, Perinteinen, Ravintola

Mitä muistan lapsuudestani Turkansaaresta? Sinne mentiin Mummin ja Ukin kanssa venekuljetuksella ja siellä tuoksui terva, koska siellä oli tervahauta.

Viime kesän ensimmäisenä kauniina päivänä ystäväperhe vei meidät viettämään iltapäivää Turkansaareen. Tervahauta siellä on edelleen, jossain, emme löytäneet, tosin niin etsineetkään, mutta muuten vietimme ihanan, kesäisen iltapäivän.

Saari sijaitsee Oulujoessa, noin 10 kilometriä Oulun keskustasta itään. Saareen menee silta ja auton voi jättää läheiselle parkkipaikalle. Heinäkuussa siellä oli hirvittävästi sääskiä, joita etelän ihminen kavahtaa. Ansapolku, joka esittelee muinaisia ansoja, oli todella kiinnostava. Sääsket kuitenkin virittivät tehokkaimman ansan. Siksi se jäi se tervahaudan etsintäkin.

Saaren ravintolasta sai maukkaan keittolounaan, joka Ouluun sopien oli lohikeitto. Herääkin kysymys, saako Oulusta muutakin kuin lohikeittoa? Tervemenoa Turkansaareen!

Vanhaan myllyyn pääsee sisälle.

Vanhaan myllyyn pääsee sisälle.

Maisema ikkunasta.

Maisema ikkunasta.

Aurinko siivilöityy metsään.

Maisema ansapolulta.

Ansa ja ohje, miten sitä käytetään.

Ansa ja käyttöohje.

Vintillä on tekemistä mukuloille.

Vintillä on tekemistä mukuloille.

Ravintolasta saa keittolounasta ja siellä voi järjestää tilaisuuksia.

Ravintolasta saa keittolounasta ja siellä voi järjestää tilaisuuksia.

Esteitä oraville.

Esteitä oraville.

Turkansaari facebookissa.
Turkansaari wikipediassa.
Juhalapalvelu Köökipiika netissä.

Herkkuretki Helsingin Vanhaan kauppahalliin

31 lauantai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Helsinki, Herkku, Kala, Keitto, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Liha, Nähtävyys, Perinteinen, Ravintola

Pitkäaikainen haave toteutui kun vihdoin tuli mentyä Helsingin Vanhaan Kauppahalliin Kauppatorin laidalle. Pari kauppahallia on vielä kokematta.

Hesalaisethan asioivat täällä varmasti päivittäin, minä ainakin asioisin, mutta me muut voidaan mennä vaikka junalla, kun sarjalippuja saa nyt halvalla!

Kalaliike Marja Nätti.

Kalaliike Marja Nätti.

Meren herkkuja.

Meren herkkuja.

Lihaa, massoittain kauniisti aseteltua lihaa.

Lihaa, massoittain kauniisti aseteltua lihaa.

Soppakeittiö löytyy kolmesta Helsingin kauppahallista, myös Vanhasta.

Soppakeittiö löytyy kolmesta Helsingin kauppahallista, myös Vanhasta. Taatusti hyvät keittomenut tästä linkistä.

Terveellisiä herkkuja.

Terveellisiä herkkuja.

Aika pieni Alko markkinoi itseään maailman pienimpänä ja sympaattisimpana Alkona.

Aika pieni Alko markkinoi itseään maailman pienimpänä ja sympaattisimpana Alkona.

Keskellä kauppahallia on avara Story-kahvila.

Keskellä kauppahallia on avara Story-kahvila.

Storyn tyhjyyttään ammottava croisant ja herkullinen toast skagen.

Storyn tyhjyyttään ammottava croisant ja herkullinen toast skagen.

Petris Chocolate Room.

Petris Chocolate Room.

Petris Chocolate Room.

Petris Chocolate Room.

Petrin suklaahuoneen tiramisuherkku ja hyvä kahvi.

Petrin suklaahuoneen tiramisuherkku ja hyvä kahvi.

Aurinkoinen päivä Tammelan torilla Tampereella

30 perjantai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Kahvila, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Lounas, Nähtävyys, Perinteinen, Ravintola, Tampere

Illat pimenevät ja ilmat viilenevät. Juurikin nyt on ihanaa muistella aurinkoista elokuista lauantaipäivää tunnelmallisella Tammelan torilla.

Mehevä aamuleipä.

Mehevä aamuleipä.

Kirpparivilinää vilkkaimmillaan.

Kirpparivilinää vilkkaimmillaan.

Kumman näistä kahviloista sinä valitsisit? Monella on selkeä kanta.

Kumman näistä kahviloista sinä valitsisit? Monella on selkeä kanta.

Ennen varsin kehnon palvelun, mutta hyvän ruoan paikka La Negrita oli petrannut tänä vuonna ja parantanut myös palveluaan. Ruoka oli hyvää edelleen.

Ennen varsin kehnon palvelun, mutta hyvän ruoan paikka La Negrita oli petrannut tänä vuonna ja parantanut myös palveluaan. Ruoka oli hyvää edelleen.

Jono siellä, missä jonon kuuluukin olla.

Jono siellä, missä jonon kuuluukin olla.

Kukkia, kukkia.

Kukkia, kukkia.

 

Vaakon nakki, Tampere

29 torstai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Arvostan, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Nähtävyys, Perinteinen, Ravintola, Tampere

Nuorena ajelimme kaverin kanssa toistuvasti Vaakon nakin ohi ja se oli aina sellainen joku läppä, että mennäänkö nyt Vaakon nakille eikä koskaan menty.

Vuodet vieri ja läppä jatkui myöhemmin perheen parissa. Ja sitten se meni ja paloi. Voi sitä murheen päivää kun tajusin, että mahdollisuuksia oli kyllä ollut, mutta niitä ei koskaan ollut käytetty. En tulisi koskaan pääsemään Vaakon nakille. Mutta sielä nousi nakki kuin fenix-lintu tuhkasta ja jatkoi toimintaansa paikalla, jolla oli toiminut jo vuodesta 1982.

Sitten tuli se yö, kun olin noutamassa perheeni toista aikuista yöjalasta ja hän halusi Vaakon nakille. Olin päässyt reilusti yli kolmenkymmenen vuoden ikään käymättä nakilla kertaakaan. Yht’äkkiä tuntuikin vaikealta rikkoa tätä jatkumoa, vaikka kiinnostus toki oli suuri. En noussut autosta, mutta ihailin sitä jonoa ja sen fiilistä. Vaakon nakilla joutuu aina jonottamaan. Se on osa elämystä.

Pari naista siinä varsin iloisella mielellä tilasi listan viisi ensimmäistä tuotetta. Siitä sai sekä myyjä että koko jono (ja minä autossa) hyvät naurut, kun myyjä kysyi, että ihanko oikeasti haluat höyrystä lenkin, Suomi-lenkin, 1 nakin, 5 nakkia ja lihapiirakan. Kyllä, se oli tilaajan toive ja hän myös sai kaiken, myös yhden nakin ja viisi nakkia.

Silloin rakastuin Vaakon nakkiin ja sittemmin, kun itsekin tiskille uskaltauduin, siellä on käyty monesti. Pentukin osaa siellä jo tilata. Ensin hänen piti nousta tiskin edessä olevalle kynnykselle ylettyäkseen tilaamaan, mutta ei enää. Eipä ole enää kunnon grillejä ei, mutta Vaakon nakki on.

Palvelu on yleensä aivan hyvää. Perheen kestosuosikkeja ovat hodari, chilihodari ja kuuma koira, joista siis viimeinen on hodari munkilla.

Kuuma koira kylpee auringossa.

Kuuma koira kylpee auringossa.

Viime kerralla minä kyllä mieleni pahoitin, kun jonoa ei ollut (!!!), mutta jouduin jonottamaan lähemmäs kymmenen minuuttia ilman syytä. Myyjä hääräsi sisällä eikä ottanut kontaktia, vaikka näki. Lisäksi chilihodarini oli leipä täynnä poltetta ja nakit päällä kuin ne melkein olisi unhoitettu laittaa mukaan. Sillä kerralla herkkuannokseni jäi syömättä, mutta se toivottavasti jäi vain kertaan.

Hodarisämpylän kokoon nähden aika paljon jalapenoja ja valkosipulia yhteen hodariin.

Hodarisämpylän kokoon nähden aika paljon jalapenoja ja valkosipulia. Paljon vielä jäikin.

Joskus aiemmin menin paljastamaan, etten ole koskaan syönyt porilaista. Voi sitä päivittelyn määrää, minkä myyjältä sain. Ja se olikin niin hauskaa ja mukavaa, että pakko oli päätyä porilaiseen. Tulipa testattua sekin.

Poikkeuksellisesti porilaista Vaakon nakilla.

Poikkeuksellisesti porilaista Vaakon nakilla.

Vaakon nakki on perustettu vuonna 1962. Se on yksi perinteisistä Tampere-ilmiöistä. Ruoka on hyvää ja edullista ja tosiaan, jonoa on melkein aina. Jos et ole käynyt koskaan Vaakolla, mene hyvä ihminen jo. Perjantaisin ja lauantaisin nakki palvelee ilta kuudesta ainakin aamu neljään, muina päivinä kuudesta puoleen yöhön.

Ravintola: Vaakon nakki
Missä: Pispalan valtatie 37, Pulterin ja Haulitornin välissä, Pispalassa, Tampereella
Vinkki: Kokeile kuumaa koiraa.
Palvelu: Yleensä rentoa ja ystävällistä.
Tykkäsinkö: Yhtä kertaa lukuun ottamatta aina.
Oliko kallis: Ei.
Menisinkö uudestaan: Tiätty.
Yleisarvosana kaikista käynneistä yhteensä: 4,5
Seuralaisen yleisarvosana: 4+

Leipäjuusto ja hilloja eli lakkoja eli suomuuraimia

20 tiistai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kotiruoka, Kulinarismi, Perinteinen, Resepti

Luin jostain internetissä väittelyn, että onko se leipäjuusto vai juustoleipä. Onhan se nyt ihan eri asia. Leipäjuusto on tämä näin valkoinen juusto, jossa on tummia pilikkuja ja juustoleipä on vähän niinkuin kinkkuleipä, mutta juustolla.

Ja niin, että leipäjuustosta saa ihanan herkkujälkkärin, mutta juustoleipä on enemmänkin suolukkapala.

Silloon kummää olin piäni, niin mun äitini teki joskus iltaherkkua, johon kuului leipäjuustoa, hilloja eikä siis mitä tahansa hilloja, vaan lakkoja eli suomuuraimia sekä kuohukermaa ja kanelia.

Valmistin sen itse kokeellisesti vähän päin seiniä, eikä annoksesta tullut kovin kutsuva. Oikein se menee näin:

Lämmitä paistinpannulla purkillinen kuohukermaa (ilman purkkia) melkein kiehuvaksi. Lisää sekaan maun mukaan kanelia. Lisää sopiva määrä annospaloja leipäjuustosta (esim. pyöreästä leikattuna kunnon sektori/syöjä) kerman sekaan ja anna hautua sen verran, että vähän pehmenevät. Ei useita minuutteja. Juusto menee helposti liian löllöksi ja narskuvaksi (kuten kuvassa). Nosta heti annokseksi lautaselle.

Päälle kokonaisia hilloja (paras vaihtoehto) tai hillahilloa. Syötävä heti.

Ruma mutta hyvä, vaikka ylikypsyi.

Ruma mutta hyvä, vaikka ylikypsyi.

Seuraava kohde: Kuuba

25 perjantai syys 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Kirja, Kulttuuri, Kuuba, Matkailu, Nähtävyys, Perinteinen

Varsin pitkän ajan takaa yksi haaveiden matkakohteista on ollut Kuuba. En ollut valmistautunut siihen, koska olen moukka ja seuraan politiikkaa (omaa ja toisten) aivan liian vähän, että kohteeseen tulee kiire.

Kuten moni muukin matka/harrastus/tehtävä/unelma, tämäkin oli sellainen ”sitku”-unelma. Sitku on käyty monta muuta kohdetta. Sitku ollaan eläkkeellä. Sitku kakara on vanhempi. Sitku me ollaan vanhempia. Sitku talous on kunnossa. Sitku. Sitku. Sitku.

Ja sitten Amerikka meni ja höllensi pakotteita. Helvetti. Sit tuli kiire. Jos siis tahtoo nähdä Kuuban sellaisena, kuin se on ja on ollut, niin nyt alkaa olla viime hetket. Ennen kuin amerikkalaiset pilaa sen, kuten ovat tehneet muille Karibian saarille.

Sitten oli alettava säästää oikein olan takaa. Varausmaksu on maksettu, joten sinne sitten mennään.

Ei se ole matka eikä mikään, jos siitä ei tiedä kaikkea etukäteen.

Ei se ole matka eikä mikään, jos siitä ei tiedä kaikkea etukäteen.

Aiempia bloggaajan silmin käymiäni kohteita ovat olleet Lontoo, Madeira ja Menorca, joista kaikista on rästissä kirjoitettavaa vaikka kuinka. Niiden jatkoksi tulee sitten Kuuba. Tuskin maltan odottaa sitä ahdistusta, mikä tulee kirjoittamattomista tarinoista.

Hiedanrannan puutarhajuhlat

16 sunnuntai Elo 2015

Posted by Kulttulinaristi in Museo/Näyttely, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Historia, Kulttuuri, Perinteinen, Tampere

Hiedanranta on teollisuusalue Nässyn rannalla, Nokian moottoritien ja rantatien risteyksen jälkeen oikealle käännyttäessä. Keskustasta kun tullaan nääs. Se on entistä Metsä Boardin sellutehtaan aluetta. Entisellä puunjalostusalueella on ollut jo vuosia hiljaista, mutta viime vuonna kaupunki osti sen Metsä Boardilta 26 miljoonalla eurolla. Vanhimmat teollisuusrakennukset ovat 1900-luvun alusta ja Wilhelm von Nottbeckin rakennuttama kartano vuodelta 1893.

Varoitus sortumavaarassa olevista rakennuksista ja rakennelmista.

Varoitus sortumavaarassa olevista rakennuksista ja rakennelmista.

Hienoltahan ne rakennukset näyttävät.

Hienoltahan ne rakennukset näyttävät.

Hiedanrannasta suunnitellaan uutta asutuskeskusta 15 000-25 000 asukkaalle, jonka läpi tai ohi ratikkakin tulisi kulkemaan. Tällä hetkellä alue toimii nimellä Väliaikainen Hiedanranta, jonka toimintaan ja tulevaisuuteen kaupunki kaipaa vinkkejä kaupunkilaisilta. Sieltä voi myös vuokrata tiloja käyttöönsä ja siellä voi järjestää jotain kivaa, kuten nyt 15.8. ja 16.8. järjestetyt puutarhajuhlat. Lauantain ohjelmaan kuului yömyöhälle jatkunut elektromusiikkidisko ja muuta hengailua. Sunnuntaina soitettiin jazzia ja hengailtiin.

Ohjelma.

Ohjelma.

Musaa ja hengailua hyvässä säässä ja seurassa.

Musaa ja hengailua hyvässä säässä ja seurassa.

Kansa kerääntyy katselemaan näkymää Nässylle.

Kansa kerääntyy katselemaan näkymää Nässylle.

Kaupungille saa antaa vinkkejä Hiedanrannan käyttötoiveista.

Kaupungille saa antaa vinkkejä Hiedanrannan käyttötoiveista.

Säät suosivat mitä mainioimmin ja nyt sunnuntaina käyneenä pienesti jäi harmittamaan, ettei eilen illalla jaksanut lähteä. Ja koskapa sää oli niin mainio ja tunnelma upean leppoisa, tuli mieleen, että varmaan tästäkin joku ”säästäkää Hiedanranta”-kansanliike saadaan aikaan. Tuntuu, että kun jotain alueita halutaan rakentaa, syntyy vastaliike. Kuten Eteläpuistossakin. Kävin muuten siellä eilen ja seurueen kanssa totesimme kaikki, että täälläpä ei ole ennen tullutkaan käytyä. Kiva alue joo, mutta ei siellä ihmisiä ollut. Miksei siis rakentaisi sitäkin, ympäristöä kunnioittaen. Kyllähän Pyynikillä ulkoilumaastoja riittää aivan kaupungin kupeessa.

Että minun puolestani rakentakaa Hiedanranta ja tehkää siitä kiva. Säästäkää, hyödyntäkää ja korjatkaa vanhaa niin paljon kuin mahdollista, tehkää koko rannan mittainen hiekkaranta laitureineen päivineen ja keksikää kaikkea aktiviteettia, joiden avulla kaupunkilaiset saadaan innostumaan!

Rantatielle näkyvät tolpat lähempää.

Rantatielle näkyvät tolpat lähempää.

Vasemmanpuoleisessa asui aikanaan tehtaan vartija.

Vasemmanpuoleisessa asui aikanaan tehtaan vartija.

Kartano.

Kartano.

Vesilaitos.

Vesilaitos.

Altaita ja rattaita.

Altaita ja rattaita.

Hommat loppu.

Hommat loppu.

Jos innostuit asiasta kuten minäkin, seuraa Väliaikaisen Hiedanrannan nettisivuja vaikka tästä linkistä. Ja hästäggäile tunnuksella #hiedanranta.

Ehkäpä alue herää uudella lailla henkiin...

Ehkäpä alue herää uudella lailla henkiin…

Johan on markkinat, Ciutadella, Menorca

28 tiistai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Kala, Kulinarismi, Matkailu, Menorca, Nähtävyys, Perinteinen

Lauantaisin järjestetään Ciutadellassa markkinat Placa des Born -aukiolla. Pettymään tulee hän, ken kuvittelee näkevänsä jotain aitoa ja ihanaa. Kyseessä on aivan tavalliset turistimarkkinat, joissa myydään samaa kamaa – vöitä, laukkuja ja rättejä – kuin kaikkialla muuallakin.

Placa des Bornes -aukion reunalla sijaitsee kaikeksi onneksi turisti-info, josta kysymällä sain kuulla, missä ovat oikeat markkinat.

Turisti-infon seinällä esitellään muutamia rantoja hyvin havainnollisesti.

Turisti-infon seinällä esitellään muutamia rantoja hyvin havainnollisesti.

Infon täti piirsi karttaan ympyrän piskuisen Placa la Libertatin ympärille ja madalsi ääntään sanoen:”Go there, it’s OUR market. It’s a place where we go.”

SINNE!

Matkalla torille olimme eksyä pienille kujille, joita Ciutadellan vanha keskusta on täynnä. Yhtä tietä kun lähtee seuraamaan, ei ole mitään takeita siitä mihin päätyy. Onneksi keskusta on kuitenkin hyvin pieni, eikä todellista eksymisen vaaraa ole.

Vanhan kaupungin pääkadulla.

Vanhan kaupungin pääkadulla.

Sivukujalla.

Sivukujalla.

Ja voi sitä kuhinaa. Koko pieni aukio on täynnä ihmisiä. Keskellä aukiota on kalahalli, jossa on toinen toistaan kummallisempia kaloja. Hain pää. Hirvittävän ruma antennikala, josta en ymmärrä, miksi minulla ei ole kuvaa. Paikalliset ostamassa kalaa ja kalanperkeitä. Muutama turisti, minä itse mukaan luettuna, pällistelemässä kaikkia ihmeitä.

Tunnelmaa ja hälinää.

Tunnelmaa ja hälinää.

Siinäpä valikoima rapuja.

Siinäpä valikoima rapuja.

Mitään ei heitetä hukkaan. Perkeetkin myydään.

Mitään ei heitetä hukkaan. Perkeetkin myydään.

Kalahallin ympärillä on kala- ja tapasravintoloita ja kaikki terassit täynnä. Aukion reunalla on myös eräänlainen avonainen kauppahalli, jossa myydään lihaa ja juustoja. Juustoja ja vihanneksia myydään myös pöydillä aukion reunoilla.

Mahtava paikka, hieno fiilis, ihana katsella ihmisisä. Yksi hienoimmista paikoista koko reissulla. Paikallista. Aitoa.

Suklaabanaanit grillissä

25 lauantai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Resepti, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Grillaus, Hedelmä, Herkku, Jälkiruoka, Kasvisruoka, Kotiruoka, Kulinarismi, Perinteinen, Resepti

Käsi pystyyn, ken ei ole koskaan grillannut suklaabanaaneita! Ei nouse montaa kättä ei. Ja joskus kuitenkin joku joo.

Banskuja tarvitaan yhtä monta kuin syöjiäkin. Laitetaan banaani köllöttämään kyljelleen ja vedetään viilto päästä päähän melkein pohjaan asti. Viilto on ok, voi tehdä kuilunkin jos jaksaa askarrella. Tungetaan viiltoon niin monta palaa Fazerin sinistä kuin sovinnolla mahtuu. Kääräistään tiukasti folioon yksi kerrallaan ja nakataan kuumahkoon grilliin.

Pois otettaessa suklaan pitäisi olla melkein tai ihan sula ja päältä jopa vähän karamelisoitunut. Kuori saa olla ihan tumman ruskea. Syönnin yhteyteen vanilijajäätelöä.

Hienostelija syö foliosta ja banaanista kaivaen lusikallisen kerrallaan nauttien kauniisti myös jäätelöä, himostelija kaapii banskun sisällön rumasti lautaselle ja lätkäisee jäätelöt viereen tai päälle, miten sattuu osumaan ja syö.

Hienostelija vai himostelija?

Hienostelija vai himostelija?

Ravintola Miittinki, Pori

19 sunnuntai Hei 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Lounas, Perinteinen, Pori, Ravintola

Löytyipäs älyttömän hyvä lounaspaikka Porin ytimestä, kuitenkin hyvin kätkettynä sisäpihalle. Miittinkiin ei osu vahingossa.

Miittingin kutsuva(ko?) sisäänkäynti.

Miittingin sisäänkäynti ei ehkä pakota astumaan sisään, mutta jossain määrin on vaatimattomuudessaan houkutteleva.

Sisäänkäynti löytyy Pohjoispuisto 4:n sisäpihalta. Tuskinpa olisin osunut paikalle ilman seurueemme paikallisoppaan johdatusta. Ravintolassa tarjotaan lounasta arkisin klo 10.30-14.00. Lisäksi Miittinki vuokraa kokous- ja saunatiloja.

Vaatimattomasta sisäänkäynnistä huolimatta itse ravintola on viihtyisä. Se on aika pieni, mutta ihan kiva. Alle kympin lounaaseen kuuluu raikkaita salaatteja sekä useita majoneesisalaatteja. Pääruokia on ainakin kolmea erilaista. Jälkiruokaa ja kahviakin on tarjolla.

Perjantaina tarjolla oli suikaloitua pippuripossua, riistakäristystä, pikkulihapullia kastikkeessa ja lohta. Myös muusia ja pikkuperunoita. Myös keittoa. Liharuoat olivat järisyttävän maukkaita, oikein harmitti, että aamiaisesta oli niin vähän aikaa. Lohi ehti loppua, ennen kuin pääsin maistamaan, mutta kuulin senkin olleen herkullista. Annoin itseni ymmärtää, että kaikki ruoat on tehty kokonaan itse. Ei mitään fine diningia, mutta ei se lounaalla niin tarvikaan. Ja toki sellaiseksi kävisi, kun laittaisi vain yhden perunan, kolme siivua käristystä, kolme puolukkaa ja vihreän korren. Ihan perinteistä kotiruokaa (jospa tällaista kotiruokaa kotonakin saisi…) Jälkkäriksi oli kahvit sekä juustokakkua ja kermaista marjarahkaa. Hillittömän paljon arvostan sitä, että vielä löytyy tällaisia paikkoja. Mistä niitä löytäisi lisää?

Miittinki on sellainen niin kutsuttu Porin hidden gem. Jos et keksi muuta syytä tehdä reissua Poriin, kannattaa se ehkä tehdä vain Miittingin vuoksi!

Ravintola: Miittinki
Missä: Pohjoispuisto 4 sisäpiha, lähellä toria, Pori
Vinkki: Älä syö aamulla.
Palvelu: Toimeliasta ja puhumatonta.
Tykkäsinkö: Erittäin paljon!
Oliko kallis: Laatuun nähden ei, ei olisi huonommallekaan laadulle, jos valikoima olisi noin monipuolinen.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti ja ilman muuta.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 5 (ne ruoat oli järkyttävän maukkaita)

← Older posts
Newer posts →

Arkisto

  • Toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • Toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • Toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta