Nuorena ajelimme kaverin kanssa toistuvasti Vaakon nakin ohi ja se oli aina sellainen joku läppä, että mennäänkö nyt Vaakon nakille eikä koskaan menty.
Vuodet vieri ja läppä jatkui myöhemmin perheen parissa. Ja sitten se meni ja paloi. Voi sitä murheen päivää kun tajusin, että mahdollisuuksia oli kyllä ollut, mutta niitä ei koskaan ollut käytetty. En tulisi koskaan pääsemään Vaakon nakille. Mutta sielä nousi nakki kuin fenix-lintu tuhkasta ja jatkoi toimintaansa paikalla, jolla oli toiminut jo vuodesta 1982.
Sitten tuli se yö, kun olin noutamassa perheeni toista aikuista yöjalasta ja hän halusi Vaakon nakille. Olin päässyt reilusti yli kolmenkymmenen vuoden ikään käymättä nakilla kertaakaan. Yht’äkkiä tuntuikin vaikealta rikkoa tätä jatkumoa, vaikka kiinnostus toki oli suuri. En noussut autosta, mutta ihailin sitä jonoa ja sen fiilistä. Vaakon nakilla joutuu aina jonottamaan. Se on osa elämystä.
Pari naista siinä varsin iloisella mielellä tilasi listan viisi ensimmäistä tuotetta. Siitä sai sekä myyjä että koko jono (ja minä autossa) hyvät naurut, kun myyjä kysyi, että ihanko oikeasti haluat höyrystä lenkin, Suomi-lenkin, 1 nakin, 5 nakkia ja lihapiirakan. Kyllä, se oli tilaajan toive ja hän myös sai kaiken, myös yhden nakin ja viisi nakkia.
Silloin rakastuin Vaakon nakkiin ja sittemmin, kun itsekin tiskille uskaltauduin, siellä on käyty monesti. Pentukin osaa siellä jo tilata. Ensin hänen piti nousta tiskin edessä olevalle kynnykselle ylettyäkseen tilaamaan, mutta ei enää. Eipä ole enää kunnon grillejä ei, mutta Vaakon nakki on.
Palvelu on yleensä aivan hyvää. Perheen kestosuosikkeja ovat hodari, chilihodari ja kuuma koira, joista siis viimeinen on hodari munkilla.
Kuuma koira kylpee auringossa.
Viime kerralla minä kyllä mieleni pahoitin, kun jonoa ei ollut (!!!), mutta jouduin jonottamaan lähemmäs kymmenen minuuttia ilman syytä. Myyjä hääräsi sisällä eikä ottanut kontaktia, vaikka näki. Lisäksi chilihodarini oli leipä täynnä poltetta ja nakit päällä kuin ne melkein olisi unhoitettu laittaa mukaan. Sillä kerralla herkkuannokseni jäi syömättä, mutta se toivottavasti jäi vain kertaan.
Hodarisämpylän kokoon nähden aika paljon jalapenoja ja valkosipulia. Paljon vielä jäikin.
Joskus aiemmin menin paljastamaan, etten ole koskaan syönyt porilaista. Voi sitä päivittelyn määrää, minkä myyjältä sain. Ja se olikin niin hauskaa ja mukavaa, että pakko oli päätyä porilaiseen. Tulipa testattua sekin.
Poikkeuksellisesti porilaista Vaakon nakilla.
Vaakon nakki on perustettu vuonna 1962. Se on yksi perinteisistä Tampere-ilmiöistä. Ruoka on hyvää ja edullista ja tosiaan, jonoa on melkein aina. Jos et ole käynyt koskaan Vaakolla, mene hyvä ihminen jo. Perjantaisin ja lauantaisin nakki palvelee ilta kuudesta ainakin aamu neljään, muina päivinä kuudesta puoleen yöhön.
Ravintola: Vaakon nakki
Missä: Pispalan valtatie 37, Pulterin ja Haulitornin välissä, Pispalassa, Tampereella
Vinkki: Kokeile kuumaa koiraa.
Palvelu: Yleensä rentoa ja ystävällistä.
Tykkäsinkö: Yhtä kertaa lukuun ottamatta aina.
Oliko kallis: Ei.
Menisinkö uudestaan: Tiätty.
Yleisarvosana kaikista käynneistä yhteensä: 4,5
Seuralaisen yleisarvosana: 4+
