Aivan ensmäisellä visiitillä saaren vanhaan pääkaupunkiin Ciutadellaan, jota myös yhdeksi Euroopan kauneimmista kaupungeista kehutaan, pistäydyimme aivan viehättävään ruoka- ja herkkukauppaan Placa la Libertatin lähistöllä. Ehdoton kulinaristin kohde, muuten. Tulin kysyneeksi suosituksia hyvään, kunnon ruokaa tarjoavaan ravintolaan ja sain vinkin S’Amaradorista satamassa.
Verrattoman viehättävä ruoka-/herkkukauppa Placa la Libertatilta Carrer Hospital de Santa Maria -katua pitkin Carrer Sant Crist -kadun suuntaan.
Ciutadellan satama Carrer de sa Muradetalta kuvattuna.
Sinne siis ja muusta viis. Ravintola lepäsi sataman kainalossa ja terassi oli täynnä. Saimme kuitenkin pöydän varsin vähäisesti liikennöidyn tien ja samoin, varsin vähäisesti liikennöidyn veneiden veteenlaskupaikan välistä. Hieno paikka, kiva maisema.
S’Amarador.
Piti mennä ihan Espanjaan asti norjalaista (talous?)vettä juomaan. Eipä toisaalta paikallista vesijohtovettä suositeltukaan juotavaksi…
Ruoka, no, se oli aivan hyvää, mutta melko kallista. Lihat olivat maukkaita ja mureita ja lapsi rakastui simpukoihin maistettuaan niitä aikuisen pasta-annoksesta. Että ei se aivan hukkaan mennyt tämäkään panostus.
Alkupalaksi Menorcalaisia juustoja. Hunaja ja pähkinät juuston kera, ah!
Ribsulat vähän yksinkertaisilla lisukkeilla.
Seurueemme ”välttelen kaikkea outoa, erityisesti simpukoita”-jäsen päätyi valitsemaan mustaa (siis millä tää on värjätty???) pastaa simpukoilla ja kahdella kirsikkatomaatilla.
Minun annokseni. Voi veikkoset, en muista, mitä söin. Pehmeää lihaa käärittynä pekoniin kuitenkin.
Lapselle oli tarjolla sentään muutakin kuin ranskiksia.
Iltamaisema pois lähdön aikaan.
Oliko tämä parasta mahdollista ruokaa tai paras paikka, ei nyt niinkään. Sijainti oli ihan hieno, palvelu aika vähäeleistä ilman turhia hymyjä, mutta täynnä ravintola oli, joten ei se aivan huonokaan voinut olla. En sitä väitäkään. Ehkä vain odotin jotain vieläkin parempaa. Tunnelma oli leppoisa veneitä katsellessa, veden reunalla istuessa. Vähän jännitti, putoaako tarjoilija veteen kun reunalla keikkui, mutta ei pudonnut, enkä laitimmaisena istuneena minäkään. Niin, harvoin kai sitä ihminen muutenkaan tuoliltaan tipahtaa.
Ravintola: S’Amarador
Missä: Ciutadella port, Carrer Pere Capllonch 42, Ciutadella de Menorca
Palvelu: Ei huonoa, ei hyvää, palvelua nyt kuitenkin.
Tykkäsinkö: Tykkäsin ympäristöstä ja tunnelmasta eniten, ruoalta odotin enemmän.
Oliko kallis: Suomen hinnoissa, baleaarien maisemissa…
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti.
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 3,5 (ilman korkeita odotuksia olisi voinut olla tähdityskin parempi)
Epämääräisiä ruokia kammoksuvan seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 3 (kommentilla: mielestäni ylihinnoiteltu)
Kulttulinarismia 