Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Tag Archives: Matkailu

Leo Tolstoi -junalla Helsingistä Moskovaan (ja takaisin)

15 torstai syys 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Hämmästelen, Helsinki, Maisema, Matkailu, Moskova, Valokuvin kerrottu, Venäjä

Tiesittekö, että Helsingistä pääsee yöjunalla suoraan Euroopan suurimpaan kaupunkiin? Tästä noin 5,5 miljoonan ihmisen maasta noin 12 miljoonan ihmisen kaupunkiin?

Kyllä, Moskovaan menee juna.

Kyllä, Moskovaan menee juna.

Mitä mielikuvia tulee sanoista ”yöjuna Moskovaan”?

Minulle tuli mieleen epäsiisteys, pelottavat matkakaverit, synkät ja tiukat rajamuodollisuudet, haisevat ja likaiset vessat, kettingein sisäpuolelta lukitut ovet, pelottavat äänet naapurihyteistä… jaa mutta, nämähän ovat kirkkaita muistoja yöjunamatkalta Prahasta Krakovaan vajaa 15 vuotta sitten.

Viikko sitten nousimme Helsingin juna-asemalla Leo Tolstoi -junaan jännittynein mielin. Tuiman oloinen junavirkailija (joka osoittautui vakavaksi ja vähäpuheiseksi vaunuisännäksemme) otti lipun vastaan, tarkisti passin ja ohjasi meidät hyttiimme.

Juna menee Moskovaan varsin verkkaisesti. Matka kestää 15 tuntia ja välillä pysähdytään ja ajellaan hyvin hiljaa. Välipysäkit ovat: Pasila, Tikkurila, Lahti, Kouvola, Vainikkala, Viipuri, Pietari ja Tver.

Juna menee Moskovaan varsin verkkaisesti. Matka kestää 15 tuntia ja välillä pysähdytään ja ajellaan hyvin hiljaa. Välipysäkit ovat: Pasila, Tikkurila, Lahti, Kouvola, Vainikkala, Viipuri, Pietari ja Tver.

Kahden hengen hyttimme oli juuri sopiva kahdelle. Olisi sinne neljäkin mahtunut, mutta sitten olisi saattanut ahdistaa. Se oli siisti kuin mikäkin, ei mitään verrattuna siihen Praha-Krakova -elämykseen.

No mutta, katsellaanpa kuvia, nehän kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Hytissä odotti kauniisti katettu pöytä juomineen ja kestosämpylöineen sekä croisantteineen.

Hytissä odotti kauniisti katettu pöytä juomineen ja kestosämpylöineen sekä croisantteineen.

Oli myös suklaata (aika tummaa) ja teetä. Teetä tai kahvia tarjoiltiin myös matkan aluksi ja aamiaisen yhteydessä. Ja suoraan hyttiin. Kuului hintaan, ai että!

Oli myös suklaata (aika tummaa) ja teetä. Teetä tai kahvia tarjoiltiin myös matkan aluksi ja aamiaisen yhteydessä. Ja suoraan hyttiin. Kuului hintaan, ai että! Niin joo, teet tarjoiltiin ihan oikeista venäläisistä teekupeista.

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan.

Moskovaan saapuessa tarjoiltiin aamiainen hyttiin. Me valitsimme blinit, jotka muuten oikeasti venäläisittäin ovat ihan niinkuin meidän lättymme, eivät niitä amerikkalaisen pancaken näköisiä paksuja, mitä meillä blineinä tarjotaan. Lisäksi tuli pikkuvalikoima juustoja.

Paluumatkalla tarjottiin aamuvoikkarit ja kahvit, ne tosin siinä vaiheessa maksusta. Minulle ei oikein selvinnyt, että mitkä ateriat/kahvit/teet maksoivat ja mitkä eivät. Kaikki oli kuitenkin mahdollista maksaa ruplilla tai euroilla. Paluumatkalla muuten hintaan kuului pieni illallinen. Hyttiherkkujen lisäksi junassa on hyvä ravintola, jossa on varsin laaja lista.

Paluumatkalla tarjottiin aamuvoikkarit ja kahvit, ne tosin siinä vaiheessa maksusta. Minulle ei oikein selvinnyt, että mitkä ateriat/kahvit/teet maksoivat ja mitkä eivät. Kaikki oli kuitenkin mahdollista maksaa ruplilla tai euroilla. Paluumatkalla muuten hintaan kuului pieni illallinen. Hyttiherkkujen lisäksi junassa on hyvä ravintola, jossa on varsin laaja lista.

Ennen vanhaan hyttien lukot olivat kuulemma vähän kyseenalaisia. Nyt ovi menee lukkoon niks naks ja aukeaa ovikortilla.

Ennen vanhaan hyttien lukot olivat kuulemma vähän kyseenalaisia. Nyt ovi menee lukkoon niks naks ja aukeaa tällaisella ”madnetic”-ovikortilla.

Moskovaanhan ei matkusteta niinkuin Tukholmaan tai Tallinnaan. Ensin on haettava viisumia, johon menee ainakin pari viikkoa. Sitä ennen on vastattava paperilliseen kysymyksiä, kuten koska olet ollut viimeksi Venäjällä ja mainittava aikaisemmat nimet sekä salanimet, uuuuuu. Junassa odottaa tällainen maahantulokortti, joka on osattava täyttää virheettömästi ja puolet siitä säilytettävä koko reissun ajan.

Moskovaanhan ei matkusteta niinkuin Tukholmaan tai Tallinnaan. Ensin on haettava viisumia, johon menee ainakin pari viikkoa. Sitä ennen on vastattava paperilliseen kysymyksiä, kuten koska olet ollut viimeksi Venäjällä ja mainittava aikaisemmat nimet sekä salanimet, uuuuuu. Junassa odottaa tällainen maahantulokortti, joka on osattava täyttää virheettömästi ja puolet siitä säilytettävä koko reissun ajan.

Menomatkalla raja tulee ylitettyä lähtövuorokauden puolella eikä tullihauskuutuksia tarvitse herätä kokemaan kesken unien (kuten palatessa joskus aamulla neljän aikaan). Viipurin asemaa sopii ihailla pimeässä.

Menomatkalla raja tulee ylitettyä lähtövuorokauden puolella eikä tullihauskuutuksia tarvitse herätä kokemaan kesken unien (kuten palatessa joskus aamulla neljän aikaan). Viipurin asemaa sopii ihailla pimeässä.

Junan käytävä näyttääpi tältä. Siinä on hyttejä ja ikkunaa ja jokaisen vaunun päässä vaunuisännän tai -emännän hytti. Sieltä hän yöllä kuikuilee kun turisti käy vessassa.

Junan käytävä näyttääpi tältä. Siinä on hyttejä ja ikkunaa ja jokaisen vaunun päässä vaunuisännän tai -emännän hytti. Sieltä hän yöllä kuikuilee kun turisti käy vessassa.

...mistä tulikin mieleen, että seuraavalla kerralla kun joku sanoo, että joku toimii kuin junan vessa, kysyn minä että Suomen vai Venäjän junan vessa. Kävi nimittäin niin, että matkasimme ensin Suomen sisällä Helsinkiin. Kävin pinttyneen kusen hajuisessa vessassa ja kauhulla ajattelin, että jos tämä meillä Suomessa on tällaista, niin mitä kamalaa seuraava 15 tuntinen tuo tullessaan. Kuinka ollakaan se toi koko matkan ajaksi siistin ja miedon hajusteen hajuisen vessan, jossa ei lainehtinut lattioilla eikä siellä lillunut lattioilla mitään märkiä vessapaperinrontteja. Kaikki oli niin siistiä. Kiitos varmaankin kuuluu vaunuisännällemme. Ja kyllähän minä ymmärrän, ettei tämä ole välttämättä Venäjän huonoin ja vanhin juna, mutta yllätti se positiivisesti kuitenkin.

…mistä tulikin mieleen, että seuraavalla kerralla kun joku sanoo, että joku toimii kuin junan vessa, kysyn minä että Suomen vai Venäjän junan vessa. Kävi nimittäin niin, että matkasimme ensin Suomen sisällä Helsinkiin. Kävin pinttyneen kusen hajuisessa vessassa ja kauhulla ajattelin, että jos tämä meillä Suomessa on tällaista, niin mitä kamalaa seuraava 15 tuntinen tuo tullessaan. Kuinka ollakaan se toi koko matkan ajaksi siistin ja miedon hajusteen hajuisen vessan, jossa ei lainehtinut lattioilla eikä siellä lillunut mitään märkiä vessapaperinrontteja. Kaikki oli niin siistiä. Kiitos varmaankin kuuluu vaunuisännällemme. Ja kyllähän minä ymmärrän, ettei tämä ole välttämättä Venäjän huonoin ja vanhin juna, mutta yllätti se positiivisesti kuitenkin.

Hyttivarusteluun kuuluu kirjotut pyyhkeet. Luxusta, eikö?

Hyttivarusteluun kuuluu kirjotut pyyhkeet. Luxusta, eikö?

Ensimmäisiä aamumaisemia Venäjällä. Järviä ja puita, ei kovinkaan eksoottista.

Ensimmäisiä aamumaisemia Venäjällä. Järviä ja puita, ei kovinkaan eksoottista.

Puutalotaajamia, aika harvassa kuitenkin. Olin erottavinani näissä taajamissa hiekkatiet.

Puutalotaajamia, aika harvassa kuitenkin. Olin erottavinani näissä taajamissa hiekkatiet.

Ja vihdoinkin, niitä jättitaloja. Kuva on aamulta, mutta juttu yöltä. Olin juuri saanut itseni tainnutettua nukkumakuntoon puolen yön jälkeen kun menin vielä vilkaisemaan ulos. Mitä näkyi? Näkyi Neuvostoaikaisia jättitaloja ja miljoonia valoja. Olimme lähestymässä Pietaria. Se niistä unista, oli vain tuijotettava, mietittävä ja ajateltava. Kuinka paljon ihmisiä. Kuinka paljon tarinoita jokaisessa pikkuisessa valossa.

Ja vihdoinkin, niitä jättitaloja. Kuva on aamulta, mutta juttu yöltä. Olin juuri saanut itseni tainnutettua nukkumakuntoon puolen yön jälkeen kun menin vielä vilkaisemaan ulos. Mitä näkyi? Näkyi Neuvostoaikaisia jättitaloja ja miljoonia valoja. Olimme lähestymässä Pietaria. Se niistä unista, oli vain tuijotettava, mietittävä ja ajateltava. Kuinka paljon ihmisiä. Kuinka paljon tarinoita jokaisessa pikkuisessa valossa.

Pitkän ja jopa rentouttavan junamatkan jälkeen saavuimme Moskovan Leningradski-juna-asemalle eli yhdelle niistä lukuisista. Asemalle saattoi jättää laukut säilytykseen ja sieltä pääsi myös kätevästi metroon. Ja metro taas... se onkin sitten oma tarinansa.

Pitkän ja jopa rentouttavan junamatkan jälkeen saavuimme Moskovan Leningradski-juna-asemalle eli yhdelle niistä lukuisista. Asemalle saattoi jättää laukut säilytykseen ja sieltä pääsi myös kätevästi metroon. Ja metro taas… se onkin sitten oma tarinansa.

Näin loppuyhteenvetona matka sujui mitä mainioimmin. Odotukset ylittyivät reilusti. Tullimuodollisuudet olivat vakavat, mutta ei mitään laukkujen penkomista eikä tunnustelua. Ravintolavaunussa sai kohtuullista ruokaa halvalla ja rahaa sai vaihtaa junassa. Se onkin muuten huomion arvoinen asia. Ennen on kuulemma voinut vaihtaa Moskovan asemalla, mutta enää ei. Kätevintä on siis vaihtaa junassa, jossa kurssikin on ihan ok.

Mielenkiintoinen ja hieno junamatka, kannattaa ehkä kokea!

Muut artikkelini aiheesta Moskova:
Tästä linkistä kaikki

Tästä alta VR:n linkkeihin:
Tolstoi -junasta
Tolstoin hinnasto
Venäjän liikenteen aikataulut
VR:n matkavinkit Moskovaan

Nordkappiin ja takaisin: Alta – Honningsvåg

05 perjantai Elo 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Elämys, Lappi, Lapsen kanssa, Maisema, Matkailu, Nähtävyys, Nordkapp, Norja, Valokuvin kerrottu

Nordkappiin ja takaisin -sarjan aiemmat jutut:
Levi
Leviltä Altaan

Aamutuimaan oli siis lähdetty Leviltä kohti Altaa. Pienen Alta-kierroksen jälkeen matka jatkui kohti Euroopan pohjoisinta autolla saavutettavaa paikkaa, Nordkappia. Se sijaitsee saarella E69-tien päässä. Saarelle pääsee autolla ainoastaan jäämeren alittavan tunnelin läpi. Hyytävää, vai?

Saaren suurin kaupunki on herttainen ja virkeä Honningsvåg. Se on yksi kuuluisan Hurtigruten-laivan satamista, joten turisteja kylässä kyllä riittää pohjoisesta sijainnistaan huolimatta. Laivareitti on noin 2000 km pitkä (Bergen-Kirkkoniemi) ja sillä matkustaa vuosittain lähes puoli miljoonaa ihmistä. Siinäpä tavoitereissu.

Ennen matkaan lähtöä oli vaikea hahmottaa niin pohjoista maisemaa. Tuli mietittyä, riittääkö bensa, onko jäätä, onko kylmä, mitä siellä päässä sitten on? Vettä? Onko siellä majapaikkoja? Netissä kaikki vaikutti vain kalliilta ja paikkoja yöpymispaikkoja tuntui olevan varsin rajoitetusti, jos ei itseään kipeäksi halunnut maksaa.

En osannut odottaa niin hillittömiä maisemia, mitä matkan varrella lopulta oli. Navigaattori lupasi matkan taittuvan kolmessa tunnissa. Ei taittunut ei, mutta tärkeintähän ei ole perille pääsy, vaan matkalla olo.

Näinkin kaukana Suomesta paikoilla näkyi toisinaan olevan nimet myös suomeksi. Tie seuraili pitkän matkaa alas virtaavaa Sarvisjokea. Tai ylös virtaavaa, miten vaan, maantieteellisesti ylös ja painovoimallisesti alas. Siinä se virtaa vaan vuodesta toiseen. Toteaisin kuin entinen turisti Thaimaassa termiittien monikaistaista valtatietä ja loputonta virtaa tuijottaessaan: mistä ne tulevat, minne ne menevät?

Näinkin kaukana Suomesta paikoilla näkyi toisinaan olevan nimet myös suomeksi. Tie seuraili pitkän matkaa alas virtaavaa Sarvisjokea. Tai ylös virtaavaa, miten vaan, maantieteellisesti ylös ja painovoimallisesti alas. Siinä se virtaa vaan vuodesta toiseen. Toteaisin kuin entinen turisti Thaimaassa termiittien monikaistaista valtatietä ja loputonta virtaa tuijottaessaan: mistä ne tulevat, minne ne menevät?

Altan vihreiden, lämpimien ja rehevien maisemien jälkeen oli jopa vähän pelottavaa ajaa pitkää ja suoraa karua ylänköä kohti Olderfjordia. MMaisema oli täysin toinen. Uskomattoman autio. Muutamia autoja ja jokusta kaukaista tönöä lukuun ottamatta missään ei ollut mitään. Hämmästyttävä tyhjyys. Ajatukset siitä, miltä täällä näyttää ja miten täällä selviää talvella.

Altan vihreiden, lämpimien ja rehevien maisemien jälkeen oli jopa vähän pelottavaa ajaa pitkää ja suoraa karua ylänköä kohti Olderfjordia. Maisema oli täysin toinen. Uskomattoman autio. Muutamia autoja ja jokusta kaukaista tönöä lukuun ottamatta missään ei ollut mitään. Hämmästyttävä tyhjyys. Ajatukset siitä, miltä täällä näyttää ja miten täällä selviää talvella.

Olderfjordissa oli ihana pieni yhdistetty kauppa, posti ja huoltoasema nimeltä Lind & Sønn As. Siitä matka jatkui vähän päässä olevan kartan sekoittaen niin, että Jäämeri olikin siirtynyt oikealle puolen kun Altassa se vielä oli vasemmalla ja koko ajan mentiin pohjoiseen päin. Syy selviää kartasta, mutta hetken aikaa oli suunnat sekaisin.

Olderfjordissa oli ihana pieni yhdistetty kauppa, posti ja huoltoasema nimeltä Lind & Sønn As. Siitä matka jatkui vähän päässä olevan kartan sekoittaen niin, että Jäämeri olikin siirtynyt oikealle puolen kun Altassa se vielä oli vasemmalla ja koko ajan mentiin pohjoiseen päin. Syy selviää kartasta, mutta hetken aikaa oli suunnat sekaisin.

Pohjoiseen menevää (ainoaa) tietä reunustavata jylhät liuskekivijyrkänteet. Paikoittain kiviä oli tippunut tiellekin, kaahailu ei siis kannattanut. Ajatella, toisella puolella upeat jyrkänteet, toisella loputtomasti vettä.

Pohjoiseen menevää (ainoaa) tietä reunustavata jylhät liuskekivijyrkänteet. Paikoittain kiviä oli tippunut tiellekin, kaahailu ei siis kannattanut. Ajatella, toisella puolella upeat jyrkänteet, toisella loputtomasti vettä.

Matkaa kohteeseen oli vielä jotain 50 ja 100 km:n välillä, mutta tälle rannalle oli pysähdyttävä. Tyyni veden pinta, täydellinen hiljaisuus ja autio ranta. Maisema voisi olla yhtä hyvin Välimereltä, mutta tämä vesi oli täydellisen kirkasta ja rannalla lojui muutaman meduusan kanssa edesmenneiden kuningasrapujen kuoren kappaleita. Aikamoisia otuksia.

Matkaa kohteeseen oli vielä jotain 50 ja 100 km:n välillä, mutta tälle rannalle oli pysähdyttävä. Tyyni veden pinta, täydellinen hiljaisuus ja autio ranta. Maisema voisi olla yhtä hyvin Välimereltä, mutta tämä vesi oli täydellisen kirkasta ja rannalla lojui muutaman meduusan kanssa edesmenneiden kuningasrapujen kuoren kappaleita. Aikamoisia otuksia.

Tästä maisemasta ei ollut kiire pois, vaikka hostellin viimeinen sisäänkirjautumisaikalähestyi uhkaavasti.

Tästä maisemasta ei ollut kiire pois, vaikka hostellin viimeinen sisäänkirjautumisaikalähestyi uhkaavasti. On hetkiä, joina kiire on toissijaista.

Suuria kivitorneja, pieniä kivitorneja... ja paljon kiviä, joissa luki mustalla tussilla kirjoitettuna rakastavaisten nimiä. Ehkä täällä olisi saanut nätisti töhriä? Minusta ne tekstit olivat aika romanttisia ja ihan paikallaan.

Suuria kivitorneja, pieniä kivitorneja… ja paljon kiviä, joissa luki mustalla tussilla kirjoitettuna rakastavaisten nimiä. Ehkä täällä olisi saanut nätisti töhriä? Minusta ne tekstit olivat aika romanttisia ja ihan paikallaan.

Kas, poroja tiellä. Vähän täällä ja siellä.

Kas, poroja tiellä. Vähän täällä ja siellä.

Honningsvågia lähestyttäessä näkyi myös jossain kauempana vedessä pieni talojen alue. Nousin autosta ihastelemaan maisemaa, kuuntelemaan merilintujen huutelua ja haistelemaan raikastakin raikkaampaa pohjoista meri-ilmaa. Harvinaista herkkua ja näin pohjoisessa ensimmäistä kertaa ikinä.

Honningsvågia lähestyttäessä näkyi myös jossain kauempana vedessä pieni talojen alue. Nousin autosta ihastelemaan maisemaa, kuuntelemaan merilintujen huutelua ja haistelemaan raikastakin raikkaampaa pohjoista meri-ilmaa. Harvinaista herkkua ja näin pohjoisessa ensimmäistä kertaa ikinä.

Matkan varrelle osui useita toisinaan pitkiäkin tunneleita. Tunnelin suulla näkyi merkintä tunnelin pituudesta ja kuinka korkealla meren pinnasta tunneli kulki. Nordkapp-tunnelenissa luki mitaksi 6870 m ja maininta 212 m.u.h tarkoitti, kuinka paljon meren pinnan ALLA se kulki. Vaikka tunneli oli tilava ja valaistu, mitä se joskus männävuosina ei ollut, tuntui aika hurjalta ajaa vain alemmas ja alemmas ja alemmas ja ajatella, mitä pään päällä oli. Jäämeri.

Matkan varrelle osui useita toisinaan pitkiäkin tunneleita. Tunnelin suulla näkyi merkintä tunnelin pituudesta ja kuinka korkealla meren pinnasta tunneli kulki. Nordkapp-tunnelenissa luki mitaksi 6870 m ja maininta 212 m.u.h tarkoitti, kuinka paljon meren pinnan ALLA se kulki. Vaikka tunneli oli tilava ja valaistu, mitä se joskus männävuosina ei ollut, tuntui aika hurjalta ajaa vain alemmas ja alemmas ja alemmas ja ajatella, mitä pään päällä oli. Jäämeri.

Tunnelin jälkeen ymmärsi todella saapuneensa pohjoiseen. Ilma oli vielä kirkkaampaa ja raikkaampaa. LÄmpöä juhannusviikolla oli kymmenisen astetta, mutta se ei tuntunut kylmältä ollenkaan. Se tuntui ihanalta.

Tunnelin jälkeen ymmärsi todella saapuneensa pohjoiseen. Ilma oli vielä kirkkaampaa ja raikkaampaa. Lämpöä juhannusviikolla oli kymmenisen astetta, mutta se ei tuntunut kylmältä ollenkaan. Se tuntui ihanalta.

Aurinko laski vuoren taa, horisontin alle sitten vasta joskus loppukesästä. Pohjoisen kesä on mahtava!

Aurinko laski vuoren taa, horisontin alle sitten vasta joskus loppukesästä. Pohjoisen kesä on erikoisessa valossaan sanoin kuvaamaton!

Tukholman epäsiisteydestä

27 keskiviikko Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Ärsyttävää, Hämmästelen, Maisema, Matkailu, Ruotsi, Tukholma, Valokuvin kerrottu

Tukholma on aina ollut jotain hienoa. Se on ollut ehdottomasti parempi ja komeampi paikka kuin Helsinki. Sinne on pienenä tehty yksi jos toinenkin matka äitin kanssa. Tukholmassa oli tiettyä eurooppalaista loistoa, mitä Helsingissä ei. Suuri ja kaunis Ruotsin pääkaupunki, johon verrata tätä ankeaa kaljottelijoiden valtaamaa Suomemme maata.

Kaunis, upea Tukholma sellaisena kuin sen muistan ja ajattelen.

Kaunis, upea Tukholma. Suurkaupunki ihan naapurissa.

Kuluvan vuoden keväänä matkustimme Tukholmaan kuulemaan, katsomaan ja kokemaan Adelen konserttia. Koko konserttimatka meinasi tyssätä siihen, kun muutamaa päivää ennen lähtöä kaikki mediat kilvan kuuluttivat, kuinka Tukholmaan suunnitellaan terrori-iskuja. Mikäpä sen mainiompi tilaisuus iskeä kuin kymmenien tuhansien ihmisten konserttipaikka.

Rohkeus voitti ja reissu toteutui. Mutta mitä oli tapahtunut Tukholmalle, tuolle nuoruuden unelmakaupungille?

Helikopterit lentelivät taivaalla kaiken aikaa. Kuvittelimme sen vain liittyvän kuninkaan syntymäpäiväjuhliin, mutta sitä jatkui useita päiviä.

Pannaanko pala kuningasta?

Pannaanko pala kuningasta?

Hotellin suomea puhuva respa sanoi, että hei tämä on suurkaupunki hyvässä ja pahassa. Se on normaalia että ne siellä lentävät. Koko ajan jokapuolella tapahtuu rikoksia, on terroriuhkaa sun muuta ja tätä kaikkea pitää taivaalta seurailla ja nopeasti reagoida.

Jo se helikopteri loi tiettyä turvattomuuden tunnetta, vaikka turvaamassahan ne siellä olivat. Mutta entäs kaupunkikuva? Hurjan paljon ihmisiä ja jokapuolella, toisin kuin muistoissa, likaa, roskaa, töhryjä, kerjäläisiä, epäsiisteyttä. Ihastuttavan Hötorgetin sinisen talon portailla on aina istunut paljon ihmisiä viettämässä aikaa. Niin nytkin, mutta ehkä heiltä jäi huomaamatta rakennuksen pylväiden välistä portaille valuvat kusilammikot ja niiden iljettävä haju tai portaiden viereen, rakennustelineiden alle kyhätty hökkeli, jonka vieressä lojui verisiä siteitä ja tamponeja. Ehkä he osaavat sulkea silmänsä, minä vielä onneksi en.

Tukholmasta on todellakin tullut suurkaupunki, mutta minkä kustannuksella? Samainen hotellin respa sanoi, että Ruotsi on ollut kehityksessä aina kymmenen vuotta Suomen edellä. Minä toivon, että se aika on useita kymmeniä vuosia.

Keskusta-alueella lojuu roskia siellä täällä.

Keskusta-alueella lojuu roskia siellä täällä.

Roskaa, roskaa, roskaa.

Roskaa, roskaa, roskaa.

Aamukävelyllä vähän paremmassa kaupunginosassa.

Aamukävelyllä vähän paremmassa kaupunginosassa.

Pyöräparkki edellisen vieressä.

Pyöräparkki edellisen vieressä.

Normaalia yleisnäkymää.

Normaalia yleisnäkymää.

Josko sieltä saapuisi sopivat jalat näihin housuihin.

Josko sieltä saapuisi sopivat jalat näihin housuihin.

Jokainen sähkökaappi ja kotelo on vähän revitty ja saastainen.

Jokainen sähkökaappi ja kotelo on vähän revitty ja saastainen. En sano, että meillä olisi paremmin, mutta olen aina olettanut, että Ruotsissa kaikki on.

Yök, vaan missäpä niitä ei olisi.

Yök, vaan missäpä niitä ei olisi.

Vielä lähtiessä, kuin sanoen, älä unohda mitä näit vaan hoida oma maasi paremmin, tämä maisema tervehtää laivalle lähtijää.

Vielä lähtiessä, kuin sanoen, älä unohda mitä näit vaan hoida oma maasi paremmin, tämä maisema tervehtää laivalle lähtijää.

 

Nordkappiin ja takaisin: Levi – Alta

25 maanantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Kotimaan matkailu, Lappi, Lapsen kanssa, Maisema, Matkailu, Nähtävyys, Nordkapp, Norja, Ravintola, Valokuvin kerrottu

Kesämatka Mansesta Nordkappiin ja takaisin ajettiin reittiä Tampere-Levi-Alta-Nordkapp-Inari-Levi-Oulu-Tampere. Ensimmäinen etappi Tampereelta Leville, n. 830 km, ajettiin yhdessä päivässä välillä geokätköille, lounaalle ja kahville pysähdellen.

Seuraava välimatka oli kahden yön levähdyksen jälkeen Leviltä Altan kautta Nordkappiin. Matkaa 582 kilometriä ja navigaattorin arvioaika vajaa 8 tuntia. Aamusta iltaan taas ajoimme ja nautiskelimme matkasta, kellon ympäri mentiin, että heilahti.

Levipäivänä ajelimme gondolihissillä ja ihastelimme Levin maisemia.

Levipäivänä ajelimme gondolihissillä ja ihastelimme Levin maisemia.

Kävin sekä leirikoulussa 9. luokalla että sitä edeltävänä kesänä rippileirillä Raattamassa ja Vuontispirtillä. Vielä oli Raattamassa tankkauspiste vaan ei ehkä bensaa. Pieni kauppakin oli, mutta ei vielä niin aikaisin auki. Harmi, olisimme kyllä kannattaneet. Kaupan läheltä löytyi myös geokätkö, kätköilijöille vink vink.

Kävin sekä leirikoulussa 9. luokalla että sitä edeltävänä kesänä rippileirillä Raattamassa ja Vuontispirtillä. Vielä oli Raattamassa tankkauspiste vaan ei ehkä bensaa. Pieni kauppakin oli, mutta ei vielä niin aikaisin auki. Harmi, olisimme kyllä kannattaneet. Kaupan läheltä löytyi myös geokätkö, kätköilijöille vink vink.

Koska Levin mökillä ei ollut kahvia ja lähtö tapahtui ennen kukonlaulua, soitin rippileiripaikkaan, hyvien muistojen Vuontispirtille. Ihana pieni tunturihotelli oli samalla paikalla kuin ennenkin. Kävimme kahvilla ja havainnoimassa, että siellä niitä rippileiriläisiä Tampereen suunnalta edelleen oli. Pieni järkytys oli ymmärtää, että edellisestä visiitistä oli kulunut aikaa 23 vuotta.

Koska Levin mökillä ei ollut kahvia ja lähtö tapahtui ennen kukonlaulua, soitin rippileiripaikkaan, hyvien muistojen Vuontispirtille. Ihana pieni tunturihotelli oli samalla paikalla kuin ennenkin. Kävimme kahvilla ja havainnoimassa, että siellä niitä rippileiriläisiä Tampereen suunnalta edelleen oli. Pieni järkytys oli ymmärtää, että edellisestä visiitistä oli kulunut aikaa 23 vuotta.

Näissä maisemissa Vuontispirtillä hurahdin herkkänä teininä uskoon. Palauduin kyllä tuonnempana takaisin tavalliseksi tapakristityksi. Mutta kyllähän Lapin luonto luo outoa taikaa...

Näissä maisemissa Vuontispirtillä hurahdin herkkänä teininä uskoon. Palauduin kyllä tuonnempana takaisin tavalliseksi tapakristityksi. Mutta kyllähän Lapin luonto luo outoa taikaa…

Enontekiöläisestä pikkuhotellista kuljettajan kaipaaman kahvikupillisen haettuani jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Norjan raja ylittyi varsin helposti. Joku pömpeli siinä oli, mutta toimenpiteitä ei vaadittu. Maisema alkoi olla puutonta ja karua, samalla hurjan kaunista. Paikannimet ja opasteet olivat pitkän matkaa norjaksi, saameksi ja suomeksi. Eksoottisen ihanaa.

Enontekiöläisestä pikkuhotellista kuljettajan kaipaaman kahvikupillisen haettuani jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Norjan raja ylittyi varsin helposti. Joku pömpeli siinä oli, mutta toimenpiteitä ei vaadittu. Maisema alkoi olla puutonta ja karua, samalla hurjan kaunista. Paikannimet ja opasteet olivat pitkän matkaa norjaksi, saameksi ja suomeksi. Eksoottisen ihanaa.

Geokätköilyharrastus ohjasti meidät pysähdyspaikalle, jossa kuului ihmeellinen kohina. Olimme saapuneet Altajoen läheisyyteen ja kätköä etsiskellessämme löysimme kohinalle syyn. Hieno näkymä picknickpaikalta Pikefossin putoukselle. Fiksumpi olisi ottanut eväät ja nauttinut ne juuri täällä. Pysähdyspaikalla saimme myös ensikosketuksen Norjalaisiin pysähdyspaikkavessoihin. Hyvänen aika. Siistiä ja hygieenistä, vaikka ovessa ja suuntaviitoissa wc-kyltin päälle oli vedetty rastit.

Geokätköilyharrastus ohjasti meidät pysähdyspaikalle, jossa kuului ihmeellinen kohina. Olimme saapuneet Altajoen läheisyyteen ja kätköä etsiskellessämme löysimme kohinalle syyn. Hieno näkymä picknickpaikalta Pikefossin putoukselle. Fiksumpi olisi ottanut eväät ja nauttinut ne juuri täällä. Pysähdyspaikalla saimme myös ensikosketuksen Norjalaisiin pysähdyspaikkavessoihin. Hyvänen aika. Siistiä ja hygieenistä, vaikka ovessa ja suuntaviitoissa wc-kyltin päälle oli vedetty rastit.

Ohikiitävää maastoa ja puustoa.

Ohikiitävää maastoa ja puustoa.

Yhtäkkiä yllättäin se iski. Onko tämä vuono? En tiedä, mitä olin odottanut, mutta jostain syystä en ollut odottanut näkeväni vuonoja ja vuoria...

Yhtäkkiä yllättäin se iski. Onko tämä vuono? En tiedä, mitä olin odottanut, mutta jostain syystä en ollut odottanut näkeväni vuonoja ja vuoria…

...enkä ihan hillittömän makeita vesiputouksia. Niitä nyt kuitenkin näkyi vähän siellä täällä matkalla rajalta Altaan.

…enkä ihan hillittömän makeita vesiputouksia. Niitä nyt kuitenkin näkyi vähän siellä täällä matkalla rajalta Altaan.

Altaa lähestyttäessä maisema vehreytyi ja puut alkoivat kasvaa suuremmiksi. Altaan tullessa alkukesäiset lämpöasteetkin olivat kohonneet reiluun 20 asteeseen. Golfvirtako se meitä lämmitti vai mikä lie paikallinen helleaalto?

Altaa lähestyttäessä maisema vehreytyi ja puut alkoivat kasvaa suuremmiksi. Altaan tullessa alkukesäiset lämpöasteetkin olivat kohonneet reiluun 20 asteeseen. Golfvirtako se meitä lämmitti vai mikä lie paikallinen helleaalto?

Muistin Altan viime vuosituhannen puolelta, siltä rippileirireissulta nimittäin. Teimme silloin päiväreissun Altaan Jäämeren rannalle. Muistoissani se oli viehättävä kalastajakylä punaisine tupineen, keskustaa, jos sellaista oli, en muista ollenkaan. Tällä kerralla osuimme uudelle ja upealle Revontulikirkolle, Scandic-hotellille ja AMFI-ostoskeskukselle. Oliko tämä keskusta? Yritin kysellä kauppakeskuksesta ja he sanoivat, ettei täällä tämän kummempaa keskustaa ole. Pohjois-Norjaksi kaupungissa oli varsin värikästä väestöä. Olin hämmentynyt. Emme oikein hahmottaneet koko Altaa, eikä mistään löytynyt ilman nettiä pelkällä puhelimen navigaattorilla info-pistettä.

Muistin Altan viime vuosituhannen puolelta, siltä rippileirireissulta nimittäin. Teimme silloin päiväreissun Altaan Jäämeren rannalle. Muistoissani se oli viehättävä kalastajakylä punaisine tupineen, keskustaa, jos sellaista oli, en muista ollenkaan. Tällä kerralla osuimme uudelle ja upealle Revontulikirkolle, Scandic-hotellille ja AMFI-ostoskeskukselle. Oliko tämä keskusta? Yritin kysellä kauppakeskuksesta ja he sanoivat, ettei täällä tämän kummempaa keskustaa ole. Pohjois-Norjaksi kaupungissa oli varsin värikästä väestöä. Olin hämmentynyt. Emme oikein hahmottaneet koko Altaa, eikä mistään löytynyt ilman nettiä pelkällä puhelimen navigaattorilla info-pistettä.

Alkoi olla jo useiden tuntien matkustamisen jälkeen ihan vähän helvetin nälkä ja sekös alkoi rasittaa kun ei ravintolaa tahtonut löytyä niin millään. Trip Advisor oli onneksi vinkannut noutoruokapaikan juurikin AMFI-kauppakeskuksesta. Odotin ehkä jotain Tukholman Ringenin kaltaista elämystä, mutta vaisummaksi jäi. Noutoruokapaikka Hoftepluss tarjosi kuitenkin aivan mainion poron lihalla täytetyn herkkuleivän ja sieltä löytyi myös yksi englantia taitava, jolta löytyi Altan kartta ja joka kertoi, mihin kannattaa ajella. Hyvä palvelu, kiva ravintola pikaiselle ohikulkumatkalle.

Alkoi olla jo useiden tuntien matkustamisen jälkeen ihan vähän helvetin nälkä ja sekös alkoi rasittaa kun ei ravintolaa tahtonut löytyä niin millään. Trip Advisor oli onneksi vinkannut noutoruokapaikan juurikin AMFI-kauppakeskuksesta. Odotin ehkä jotain Tukholman Ringenin kaltaista elämystä, mutta vaisummaksi jäi. Noutoruokapaikka Hoftepluss tarjosi kuitenkin aivan mainion poron lihalla täytetyn herkkuleivän ja sieltä löytyi myös yksi englantia taitava, jolta löytyi Altan kartta ja joka kertoi, mihin kannattaa ajella. Hyvä palvelu, kiva ravintola pikaiselle ohikulkumatkalle.

Varsinainen maamerkki, Revontulikirkko. Sen kun näkisi talvella pakkasen paukkuessa ja revontulien loimottaessa. Siinäpä tavoitetta, vaikkei Alta muuten tällä kerralla odotuksia täyttänytkään.

Varsinainen maamerkki, Revontulikirkko. Sen kun näkisi talvella pakkasen paukkuessa ja revontulien loimottaessa. Siinäpä tavoitetta, vaikkei Alta muuten tällä kerralla odotuksia täyttänytkään.

Kirkon ovi oli auki, emmekä käyneet, koska reissujalkaa jo vipatti ja edessä oli vielä pitkä matka matkalla Nordkappiin. Tässä kävi nyt vähän niinkuin Puolassa, Krakovassa kerran nuorena kun joku pyhän jonkun, ehkä Marian kirkko jäi katsomatta sisältä ja jälkeenpäin on vain voinut ihmetellä että miksi. Ehkä on palattava Krakovaan, ehkä on palattava Altaan sitten kuitenkin.

Kirkon ovi oli auki, emmekä käyneet, koska reissujalkaa jo vipatti ja edessä oli vielä pitkä matka matkalla Nordkappiin. Tässä kävi nyt vähän niinkuin Puolassa, Krakovassa kerran nuorena kun joku pyhän jonkun, ehkä Marian kirkko jäi katsomatta sisältä ja jälkeenpäin on vain voinut ihmetellä että miksi. Ehkä on palattava Krakovaan, ehkä on palattava Altaan sitten kuitenkin.

Ajelukierroksen Altassa päätti näkymä Jäämerelle. Joko meillä jäi jotain olennaista Altasta näkemättä tai sitten sitä olennaista ei olekaan. Rippileiristä asti olen kuitenkin ajatellut, että Altaan kun joskus vielä pääsisi. Nyt sanoisin, että kaupunki ei ole mikään pakollinen käytävä matkalla Nordkappiin, mutta olisihan se harmittanut, jos olisi jätetty käymättä, kun näin lähellä oltiin. Että ei, ei tänne ole pakko päästä uudestaan, mutta jos se matkalle sattuu, niin annan sille uuden mahdollisuuden.

Ajelukierroksen Altassa päätti näkymä Jäämerelle. Joko meillä jäi jotain olennaista Altasta näkemättä tai sitten sitä olennaista ei olekaan. Rippileiristä asti olen kuitenkin ajatellut, että Altaan kun joskus vielä pääsisi. Nyt sanoisin, että kaupunki ei ole mikään pakollinen käytävä matkalla Nordkappiin, mutta olisihan se harmittanut, jos olisi jätetty käymättä, kun näin lähellä oltiin. Että ei, ei tänne ole pakko päästä uudestaan, mutta jos se matkalle sattuu, niin annan sille uuden mahdollisuuden.

 

Kartta+opas: Moskova

18 maanantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Kirjallisuus, Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kirja, Kulinarismi, Kulttuuri, Matkailu, Nähtävyys, Otava/Seven, Venäjä

Otavan Kartta+opas -kirjat sopivat mukavati muutaman päivän reissuun, kun kartta on oltava helposti saatavilla ja pikkufaktat sekä kaupungin perusnähtävyyksien listaus riittää tyydyttämään tiedonjanon.

Matkaopaskirjahyllystä tutun näköinen kirjan kansi. Väri, kuinka sattuikaan.

Matkaopaskirjahyllystä tutun näköinen kirjan kansi. Väri, kuinka sattuikaan.

Johdannon jälkeen esitellään kymmenen huippukohdetta ja jaellaan aukeaman verran käytännön vinkkejä poliisin puhelinnumerosta (Moskovassa 02, oho, aika helppo, kuin Turkuun soittaisi, mutta jättää muut numerot pois) yleisien aukioloaikojen kautta ostoksiin ja kyrillisiin kirjaimiin.

Kaupunki (mitä milloinkin kirjasarjan kirja esittelee) on jaettu maantieteellisiin osioihin ja niistä esitellään yhden aukeaman verran itse kaupunginosaa ja myös sen ravintoloita, nähtävyyksiä, ostospaikkoja ja gallerioita, teattereita jne.

Kaupungin osan ja sen nähtävyyksien esittelyaukeama.

Kaupungin osan ja sen nähtävyyksien esittelyaukeama.

Sitten, vips vaan, kirjan nerokkuus kääntyy esiin, kun näppärän kokoisesta kirjasesta aukeaa alhaalta ylöspäin kulloinkin käsiteltävän kaupunginosan kartta.

Aukeama aukeaa vielä suuremmaksi paljastaen alueen kartan.

Aukeama aukeaa vielä suuremmaksi paljastaen alueen kartan.

Kartta+opas -kirjasta on ollut apua niin Lontoossa kuin Firenzessäkin. Nyt on tiedossa muutaman päivän reissu suureen ja mahtavaan… Venäjän maahan ja kaupungeista uljaimpaan, sanovat, Moskovaan. Omatoimisesti en menisi, eikä siellä kenties pelkällä pikkukirjalla pärjäisi, mutta matkassa on matkanjohtaja ja muistissa koulussa opitut kyrilliset aakkoset, niin eiköhän tuostakin reissusta ehjänä selvitä.

Nordkappiin ja takaisin: Levi

08 perjantai Hei 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Elämys, Kotimaan matkailu, Lappi, Matkailu, Nähtävyys, Oulu, Ravintola, Valokuvin kerrottu

Kesällä 2016 perheen kesämatka ei suuntautunut etelään, vaan aivan päinvastaiseen suuntaan. Tampereelta kun lähtee ja Norjan Nordkapissa kääntyy takaisin, kertyy matkaa reilu 3000 kilometriä. Yövyimme reissulla mennen ja tullen kaksi yötä Levillä, jossa Juhannuksenalusviikolla oli verrattoman rauhallista.

Kesän jokaiselle päivälle on tarjolla ohjelmaa, josta kannattaa tiedustella infopisteestä tai tutkailla netistä. Ohjelmaa on sekä lapsille että aikuisille. Helpostihan Levillä kesäinen viikkokin vierähtäisi, jäi oikeastaan harmittamaan, että aikaa oli niin vähän.

Tampereen ja Oulun välillä on erittäin monta välteltävää ABC:tä, mutta onneksi niille on vaihtoehtoja. Koko reitin ykkösruokapaikka on Takkatupa Pihtiputaalla, joka jostain omituisesta syystä päätettiin tällä reissulla ohittaa päätyen Paalupaikalle. Ihan mukava pikkuravintola, jossa söimme hyvät riistakeitot. Keittolounas oli edullinen ja maittava, vaikka bataattiranskikset olisivatkin innostaneet. Kokki oli yksin ja jono pitkä, siksi keitot.

Tampereen ja Oulun välillä on erittäin monta välteltävää ABC:tä, mutta onneksi niille on vaihtoehtoja. Koko reitin ykkösruokapaikka on Takkatupa Pihtiputaalla, joka jostain omituisesta syystä päätettiin tällä reissulla ohittaa päätyen Paalupaikalle. Ihan mukava pikkuravintola, jossa söimme hyvät riistakeitot. Keittolounas oli edullinen ja maittava, vaikka bataattiranskikset olisivatkin innostaneet. Kokki oli yksin ja jono pitkä, siksi keitot.

Oulun ja Kemin välillä on ihastuttava paikka nimeltä Merihelmi. Geokätköilijä löytänee täältä kätkön, nälkäinen ruokaa ja ajotauon etsijä ihania pitkospuita pitkin etenevän rauhallisen pikkukävelyn mahtavissa maisemissa.

Oulun ja Kemin välillä on ihastuttava paikka nimeltä Merihelmi. Geokätköilijä löytänee täältä kätkön, nälkäinen ruokaa ja ajotauon etsijä ihania pitkospuita pitkin etenevän rauhallisen pikkukävelyn mahtavissa maisemissa.

Sanoivat Rovaniemeä viimeiseksi varmaksi kauppapaikaksi ennen Leviä noin sunnuntai-illalle. SAmalla oli käytävä katsomassa Lordin aukiota ja Lordin käden/tassun/kouran/käpälän jälkiä.

Sanoivat Rovaniemeä viimeiseksi varmaksi kauppapaikaksi ennen Leviä noin sunnuntai-illalle. Samalla oli käytävä katsomassa Lordin aukiota ja Lordin käden/tassun/kouran/käpälän jälkiä.

Levillä on kaksi maisemahissiä, gondolihissiä tai condomihissiä, kuten vanhempi rouvashenkilö asian lausui, joihin saa ostaa hirveän kalliita lippuja ja ajella niillä maisemia katsomassa. Lyhyempi hissi vie Levin keskustan tuntumasta ylähotellille ja mikä mahtavinta, alas voi tulla kelkkaradalla. Tälle lämmin suositus. Jos vettä ei sada on rata auki ja kyyti aivan mahtava. Hieno kokemus sekä aikuisille että lapsille.

Levillä on kaksi maisemahissiä, gondolihissiä tai condomihissiä, kuten vanhempi rouvashenkilö asian lausui, joihin saa ostaa hirveän kalliita lippuja ja ajella niillä maisemia katsomassa. Lyhyempi hissi vie Levin keskustan tuntumasta ylähotellille ja mikä mahtavinta, alas voi tulla kelkkaradalla. Tälle lämmin suositus. Jos vettä ei sada on rata auki ja kyyti aivan mahtava. Hieno kokemus sekä aikuisille että lapsille.

Maisemallisesti mahtavampi hissi lähtee Alpine Cafen luota Gondolitieltä. HIssimatka on pidempi ja yläasemalla odottaa sekä alamäkiajoreitin alkupää että alle kilometrin mittainen huipun kiertävä reitti. Kannattihan se kävellä. HIenot maisemat ja sateen uhan tuoma apocalyptinen kontrasti.

Maisemallisesti mahtavampi hissi lähtee Alpine Cafen luota Gondolitieltä. Hissimatka on pidempi ja yläasemalla odottaa sekä alamäkiajoreitin alkupää että alle kilometrin mittainen huipun kiertävä reitti. Kannattihan se kävellä. HIenot maisemat ja sateen uhan tuoma apocalyptinen kontrasti.

Vessa maisemassa.

Vessa maisemassa.

Varjojen ja valojen leikkiä pohjoisessa maisemassa.

Varjojen ja valojen leikkiä pohjoisessa maisemassa.

Huipun kiertävä reitti.

Huipun kiertävä reitti.

Sama edelleen.

Sama edelleen.

Tuolla jossain on muuten geokätkö.

Tuolla jossain on muuten geokätkö.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Levikuvana Kittilän lähellä olevalta järveltä kesäoinen maisema. Suomalainen sielunmaisema.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Levikuvana Kittilän lähellä olevalta järveltä kesäoinen maisema. Suomalainen sielunmaisema.

Kulttulinaristi on Instagramissa

01 perjantai Huh 2016

Posted by Kulttulinaristi in Elokuva, Juoma, Kirjallisuus, Konsertti, Lehti, Matkailu, Museo/Näyttely, Musiikki, Peli, Radio, Ravintola, Resepti, Ruoka, Teatteri, Televisio, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

200 kcal, Arvostan, Arvostelen, Bazar, Bon, Gourmet, Gummerus, Helsinki, Herkku, Homoseksuaalisuus, Johnny Kniga, Kirja, Kotimaan matkailu, Kotiruoka, Kulinarismi, Kulttuuri, Lapsen kanssa, Like, Matkailu, Museokortti, Nähtävyys, Otava/Seven, Perinteinen, Ravintola, Resepti, Siltala, Tammi, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri, Teos, Turku, Wsoy

Vastustan kuvien käsittelyä, koska kuvan on oltava ihan oikea kuva, joka on aseteltava ja rajattava ja oikeinväritettävä siinä ottotilanteessa. Koska se on valokuvaamista se.

Ja sitten on hittovie käynyt niin, että olen tutustunut Instagrammiin (tai 6Tag-äppiin) ja Microsoft Picture Manageriin ja molemmilla on niin peevelin helppoa niitä kuvia ihan vähän parantaa. Värejä kirkastaa. Horisonttia suoristaa. Vähän vaan valmista filtteriä lisätä. Sumentaa osasia huolettomasti.

Että niin. Jotta josko kivempia kuvia nähdä tahtoo, niin Instagrammissa on Kulttis nyt myös.

Tuosta sinne mene: https://www.instagram.com/kulttulinaristi/
Jos tykkäät, niin ryhdy seuraamaan.

Moni kiitos.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Gandhi pisteestä pisteeseen -tekniikalla.

Terveiset Holiday Club Airistolta (ja sananen lomaosakkeista)

29 maanantai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hotelli, Kotimaan matkailu, Lapsen kanssa, Maisema, Matkailu, Turku, Valokuvin kerrottu

Riemua lomaosakkeista? Kyllä juu! Lomaosake (RCI, Holiday Club ja onhan noita muitakin) on aika erikoinen juttu. Maksat paljon saadaksesi oikeuden asua jossain huoneistossa jossain yhdessä paikassa yhtenä tiettynä viikkona vuodessa. Sitten maksat kaikenmaailman yhtiövastikkeita ainakin saman verran vuodessa kuin samankokoisesta keskusta-asunnosta vuodessa. Se on asia, jota en lomaosakkeissa ihan hiffaa.

Mutta sitten se kiva puoli. Siitä viikostaan saa jotain pisteitä, jos sitä ei käytä, ja niillä pisteillä voi vaihtaa muita viikkoja muihin kohteisiin. Toki sekin maksaa vajaan 200 euroa per laaki (Euroopassa) eikä niitä kohteita ole sitten juuri sinne, minne haluaisi matkustaa. Mutta jos joustoa riittää ja kohteen saa mätsäämään, niin yleensä huoneistot ovat verrattoman kivoja. Sellaisia, joista sillä hinnalla ei tarvitsisi edes haaveilla. Varsinkin nyt kun olemme löytäneet kotimaan matkailun.

Häivähtävän hetken pohdimme alku vuodesta kesämökin hankintaa. Kiva mökki veden rannalla maksaa lähes 100 000 euroa. Kun näitä lomaosakkeita nyt sattuu jo olemaan, niin pienellä kalkuleerauksella pääsimme siihen, että näillä hinnoilla vajaan 50 vuotta voi vuokrata erilaisia mökkejä ja loma-asuntoja 10 viikkoa vuodessa, että tuo 100 000 tulee täyteen. Se siitä omasta mökistä. Näitä ei tarvitse remontoida itse.

Ensimmäisen illan maisema terassiltamme.

Ensimmäisen illan maisema terassiltamme.

Rantakallio täynnä maalauksia. Eivät vaikuta töhryiltä ja siksi ovatkin kivoja kertoan historiasta, mutta mitä, en tiedä. Vaikuttavat ainakin osittain veneiden nimiltä.

Rantakallio täynnä maalauksia. Eivät vaikuta töhryiltä ja siksi ovatkin kivoja kertoan historiasta, mutta mitä, en tiedä. Vaikuttavat ainakin osittain veneiden nimiltä.

Rantakalliota.

Rantakalliota.

Keväinen kävelyretki komeissa maisemissa.

Keväinen kävelyretki komeissa maisemissa.

Makeita maisemia. Kesällä tämä on täynnä veneitä.

Kesällä tämä on täynnä veneitä.

Otin luistimet mukaan. Vissiin aika turhaan.

Otin luistimet mukaan. Vissiin aika turhaan.

Näkymä lasten leikkipaikkalta.

Näkymä lasten leikkipaikkalta.

Näkymä hiekkarannalta. Koko pieni poukama tuo mieleen etelän lomakohteen rantaravintoloineen (suljettuna nyt), vesivälinevuokraamoineen ja pikkukauppoineen. Tällaisia herttaisia paikkoja on varmasti meren ja järvien rannat täynnä, mutta mistä näitä löytää?

Näkymä hiekkarannalta. Koko pieni poukama tuo mieleen etelän lomakohteen rantaravintoloineen (suljettuna nyt), vesivälinevuokraamoineen ja pikkukauppoineen. Tällaisia herttaisia paikkoja on varmasti meren ja järvien rannat täynnä, mutta mistä näitä löytää?

Hiekkarannalla on Airisto Spa - more than sauna. Haluaisinpa tietää, mitä se more than on? Täytynee poiketa kesämmällä katsomaan.

Hiekkarannalla on Airisto Spa – more than sauna. Haluaisinpa tietää, mitä se more than on? Täytynee poiketa kesämmällä katsomaan.

PS. Holiday Club Airiston lisäksi olemme reissanneet osakkeilla ainakin Kreetalla, Espanjassa useissa kohteissa, Madeiralla, Portugalissa mantereella, Englannissa ja Naantalissa.

Menorca ratsastaen

03 tiistai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Matkailu, Menorca, Perinteinen

Menorcan saarta ei pääse kiertämään autolla. Saaren läpi länsi-itä -suunnassa menee yksi isompi tie ja siltä poikkeaa pienempiä teitä, joilta taas pienempiä ja niin edelleen. Päästäkseen yhdeltä yli sadasta rannasta viereiselle, voi autolla joutua ajamaan kymmeniä kilometrejä. Mikäli rantaan edes pääsee autolla.

Mutta niinhän se on, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Saarta ympäröi muinainen 186 km pitkä Cami de Cavalls, hevospolku. Hyvin merkittyjä reittejä voi tietysti kävellä tai pyöräilläkin, mutta onhan se hevosella hienompaa.

CamiCavalls OpenStreetMap.jpg
”CamiCavalls OpenStreetMap” by © OpenStreetMap contributors, CC BY-SA – OpenStreetMap. Licensed under CC BY-SA 2.5 via Commons.

Kaikki reitit on merkitty paaluilla, joista voi tarkistaa, että on pysynyt reitillä.

Reitit on merkitty numeroiduilla paaluilla, joista voi tarkistaa, että on pysynyt reitillä.

Heppateilläkään ei sovi kaikkialla kulkea hepalla.

Heppateilläkään ei sovi kaikkialla kulkea hepalla.

Pieniä poukamia on pitkin poikin reittien varrella. Näille ei pääse autolla.

Pieniä poukamia on pitkin poikin reittien varrella. Näille ei pääse autolla.

Hevosretkiä järjestetään parin tunnin pyrähdyksistä aina koko saaren kiertäviin, pitkiin vaelluksiin. Finnmatkojen kautta järjestetään retkiä Son Angelin hevostilalle ja sieltä tehdään vasta-alkajillekin sopivia, helppoja, muutaman tunnin ratsastusvaelluksia. Tietysti vaelluksen voi varata myös suoraan tilalta.

Aika kauan joudutaan seisoskelemaan, ennen kuin hevoset jaetaan. Sitten matkaan.

Näin sitä mennään. Mukana on aloittelijoita ja ensikertalaisia. Hevoset ovat kesyjä ja tottuneet kulkemaan peräkkäin. Alussa ne vähän hakevat paikkaansa, koska niillä on tarkka hierarkia.

Näin sitä mennään. Mukana on aloittelijoita ja ensikertalaisia. Hevoset ovat kesyjä ja tottuneet kulkemaan peräkkäin. Alussa ne vähän hakevat paikkaansa, koska niillä on tarkka hierarkia.

Upeat rannikkomaisemat siintävät edessä.

Upeat rannikkomaisemat siintävät edessä.

Edempänä polku kapenee pieneksi. Vasemmalla on jyrkkä pudotus. Juuri ennen tiukkaa, porrasmaista nousua, hevoseni säikähtää jotain jaloissaan ja on kaatua. Olen porukan viimeisenä eikä apua näy. Onneksi olen ratsastanut nuorena, enkä säikähdä liiaksi. Onpahan jotain jännää, mitä muistella.

Edempänä polku kapenee pieneksi. Vasemmalla on jyrkkä pudotus. Juuri ennen tiukkaa, porrasmaista nousua, hevoseni säikähtää jotain jaloissaan ja on kaatua. Olen porukan viimeisenä eikä apua näy. Onneksi olen ratsastanut nuorena, enkä säikähdä liiaksi. Onpahan jotain jännää, mitä muistella.

Parin tunnin vaelluksen jälkeen on aika pysähtyä syrjäiseen rantaan nauttimaan pikkusuolaista ja juotavaa. Son Angelin porukka tuo paikalle katoksen ja tuolit.

Parin tunnin vaelluksen jälkeen on aika pysähtyä syrjäiseen rantaan nauttimaan pikkusuolaista ja juotavaa. Son Angelin porukka tuo paikalle katoksen ja tuolit.

Rannalla pitäisi päästä pulahtamaan, mutta koska viikon on tuullut pohjoisesta, rantavesi on täynnä meduusoja.

Rannalla pitäisi päästä pulahtamaan, mutta koska viikon on tuullut pohjoisesta, rantavesi on täynnä meduusoja.

Rannat, vaikka olisivat vaikeasti tavoitettavissakin, on usein varustettu infotauluilla.

Rannat, vaikka olisivat vaikeasti tavoitettavissakin, on usein varustettu infotauluilla.

Palatessa maisema muuttuu metsäiseksi. En ollut aiemmin huomannut koko Menorcalla metsää.

Palatessa maisema muuttuu metsäiseksi. En ollut aiemmin huomannut koko Menorcalla metsää.

Hieno ja raskas kokemus tottavie. Paljon ratsastaneelle tämä pieni pyrähdys ei ehkä tunnu kummoiseltakaan, mutta itse viimeksi 20 vuotta sitten ratsastaneena ja seuralainen kokonaan aiemmin ratsastamattomana retki oli juuri sopivan mittainen.

Pientä jännitystä toi retken jälkeen reiteen uppoutunut punkki, mutta lääkärikäynti auttoi kun sain kuulla, että etelän punkit ovat vaarattomia. Tulipa koettua sekin. Ja ilman borrelioosiriskiä, mikä parasta!

Junailijan onnenpäivä – VR:n sarjalipputarjous

31 lauantai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Helsinki, Kotimaan matkailu, Matkailu, Oulu, Tampere, Turku

VR on tainnut huomata, että matkustajat siirtyvät pikkuhiljaa runsaasti edullisempaan bussimatkailuun. Totta, että junassa matkustaa nopeammin ja mukavammin kuin bussissa, mutta jos hintaero lasketaan kympeissä, alkaa bussimatkailu kiehtoa.

DuettoPlussan isommalla puolella on yksittäispaikkoja maisemalla sekä neljän hengen neuvottelupöytiä.

DuettoPlussan isommalla puolella on yksittäispaikkoja maisemalla sekä neljän hengen neuvottelupöytiä.

MUTTA nyt on VR laittanut aika ohittamattoman tarjouksen. Marraskuun loppuun asti saa ostaa puoli vuotta voimassa olevia 10 kerran sarjalippuja (ei henkilökohtainen) erittäin halvalla. Tarjoukseen tästä linkistä, ole hyvä!

Esimerkkireittejä hintoineen:
Helsinki-Turku 89 €
Helsinki-Tampere 99 €
Tampere-Turku 99 €
Oulu-Rovaniemi 149 €

Asteen verran hämmentää, että Ouluun ei pääse tarjoussarjalipuilla muualta kuin Rovaniemeltä. Niin tai näin, hieno tarjous!

Tutkin juuri, että jos haluaisin ensi viikon perjantaina klo 16 mennä Tampereelta Helsinkiin ja palata lauantain samoihin aikoihin Tampereelle, matkani maksaisi lähemmäs 80 euroa. Sarjalippujen ansiosta säästän heti kättelyssä 60 €. Aikamoista, sano!

DuettoPlussan pienemmällä puolella on hyvällä työtilalla varustettuja paikkoja.

DuettoPlussan pienemmällä puolella on hyvällä työtilalla varustettuja paikkoja.

← Older posts
Newer posts →

Arkisto

  • toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

  • Seuraa Seurataan
    • Kulttulinarismia
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Kulttulinarismia
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...