Kaikkihan KonMarista ovat kuulleet. Suomalaisen suussa vaan pikkuisen turhan helposti tahtoo muuttua sana kirjaimella ja merkitys radikaalisti. Mutta kyllä, molemmista on kuultu ja nyt tästä ensin mainitusta myös luettu.

Siivouskirja. Että ihmisen pitää lukea siivouskirja osatakseen siivota. Väitän kuitenkin, etten ole tuttavapiiristäni ainoa, jolle siivous ei ole imeytynyt äidinmaidossa. Ei lapsuuden kodissani koskaan (omaa huonettani lukuun ottamatta) sotkuista ollut, mutta jostain syystä siivouksen lahja ei laskeutunut minuun.

Nyt näin aikuisena kotimme on useimmiten vähän sotkuinen. Ei kai sentään likainen, vaikkei imurikaan liian usein käteen eksy, mutta epäsiisti. Mistä se sitten johtuu, vaikka täällä kuitenkin siivotaan(kin), vaikkei se kivaa olekaan?

Se johtuu tavaran määrästä. Sitä on aivan liikaa. Kaapit ovat täynnä… mitä? Emminätiedä.

En minä tieNNYT. Nyt minä tiedän, mitä siellä oli ja nyt suurin osa siitä on joko roskiksessa, SPR:n keräyksessä, kirpparille menossa ja kierrätyksessä tai ainakin menossa. Ja nyt puhutaan kahden ja puolen päivän hommasta, 7 vuotta seisoneista romulaatikoista, lapsen huoneesta, olohuoneen kaapistosta ja makkarin lipastosta. Työ ei ole vielä ollenkaan valmis, mutta tähän mennessä 6 jätesäkillistä turhaa on poistettu ja osa odottaa poistoa. Ja mä olen niin onnellinen, voi kuinka onnellinen olenkaan!

Kaikki sai alkunsa KonMari-kirjasta. Kirjailija Marie Kondo on japanilainen siivous- ja järjestelyexpertti, joka kokeiltuaan lukuisia säilytysratkaisuja ymmärsi, että tavaroita ei kuuua säilöä ja varastoida, vaan käyttää. Mitä vähemmän tavaraa on, sitä helpommaksi muuttuu itse järjestely ja siivous. Kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa, niitä ei tarvitse viljellä sinne tänne. Kun yhdestä paikasta löytyvät vaikka kaikki toimistotarvikkeet, niitä ei tarvitse olla jokaisessa kaapissa ja laatikossa erikseen. Mietipä huviksesi, monestako eri paikasta kotoasi löytyy kyniä.

Siivous voi olla myös ”kätevä” sijaistoimonto, kun pitäisi tehdä jotain muuta.

     Onko sinulle koskaan käynyt tenttiä edeltävänä iltana niin, ettet ole pystynyt pänttäämään vaan olet ryhtynyt vimmatusti siivoamaan? – – – Keräsin pöydälle levittämäni monistepinot yhteen kasaan ja heitin ne paperikoriin. Enkä pystynyt lopettamaan siihen, vaan kävin lattialla lojuvien papereiden ja kirjojen kimppuun ja rupesin järjestämään kirjahyllyä. Lopulta avasin pöytälaatikon ja aloin laittaa kyniä ojennukseen, ja ennen kuin huomasinkaan, kello oli puoli kolme yöllä.

Tuntuu tutulta. Mutta ajatella, jos asiat olisivatkin valmiiksi hyvässä perusjärjestyksessä, tavarat omilla paikoillaan. Odotan niin, että jonain päivänä tilanne olisi se.

Asunnon järjestäminen on loppujen lopuksi fyysinen toimenpide. Työn voi karkeasti jakaa kahteen osaan: pitää ensimmäiseksi päättää, heittääkö jotain pois, ja toiseksi, mihin panee säilytettävät tavarat. Jos pystyt tekemään nämä kaksi päätöstä, yllät todellakin täydellisyyteen. Sinun tarvitsee vain katsoa tavaroita yksitelleen ja päättää, säilytätkö sen ja mihin panet sen.

Lyhykäisyydessään KonMari-metodi perustuu siihen, että kaikki kodin tavarat käydään järjestyksessä läpi ei paikka, vaan tavararyhmä kerrallaan. Ensin otetaan vaatteet. Kaikki vaatteet, joka ikinen vaatekappale sekä tätä että muita sesonkeja, kaapista ja varastosta, kerätään lattialle. Mitä tässä yhteydessä ei muisteta kerätä, hävitetään kohdattaessa. Sitten niitä aletaan käydä kappale kappaleelta läpi miettien, tuottaako tämä vaate minulle iloa. Jos se tuotti sitä joskus, mutta jos sille ihan oikeasti ei ole enää käyttöä, kiitetään vaatetta sen aikaisesta ilon tuottamisesta ja laitetaan se pois. Ihan vilpittömästi, niitä aivan oikeasti iloa tuottavia vaatteita ja tavaroita on yllättävän vähän. Ja huomaa, on aivan eri valita kasasta tuotteita, jota tuottavat iloa kuin kaapista karsia niitä, jotka eivät tuota. Väitän, että Marie Kondon tapa on tehokkaampi.

     Olennaista on koota kaikki saman lajin tavarat yhteen paikkaan, koska silloin saat tarkan kuvan siitä, paljonko sinulla on mitäkin tavaraa. Yleensä määrä on ihmisille järkytys: usein tavaraa on ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin he luulivat. Kun keräät tavarat yhteen, voit lisäksi vertailla niitä, jotka ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Niin on helpompi päättää, mitä haluat säilyttää.

Vaatteista siirrytään kirjoihin ja siitä pikkuhiljaa vaikeampiin luovuttaviin. Marie Kondo sanoo, että jos kaiken tekee hänen kertomassaan järjestyksessä ja sillä pieteetillä, millä hänkin aikanaan, epäonnistumisen mahdollisuutta ei ole. Kirja on kuitenkin paikoin aika radikaali ja osa siitä kiittelyineen sun muineen menee vähän överiksi, mutta ymmärrän sen. On mentävä överiksi, että löytyisi kultainen keskitie.

Tavaroita ei saisi alkaa järjestää paikoilleen, ennen kuin kaikki on karsittu, mistä karsia vielä voi. Vähän jää meikälukijalle epäselväksi, että jätänkö kaikki tavarat lattialle, mutta epäilen kyseen olevan enemmänkin yhdestä tavararyhmästä. Jokatapauksessa järjestäminen on tärkeää ja mitään ei sovi tehdä puolivillaisesti. Kerran kunnolla tehdystä on iloa ikuisesti. Kai.

     Tavarat ovat mullin mallin vain kahdesta syystä: tavaroiden pois laittaminen on liian vaivalloista tai tavaroiden paikka ei ole selvillä. Jos sivuutame tämän keskeisen näkökohdan, luomme helposti järjestelmän, joka johtaa epäjärjestykseen. Itseni kaltaisille luonteeltaan laiskoille ihmisille suosittelen ehdottomasti säilytyksen keskittämistä yhteen paikkaan. Useimmiten on virhe ajatella, että tavarat on kätevämpi pitää käden ulottuvilla.

KonMari-metodissa vältellään pinoja. Kaikki mahdolliset tavarat ja vaatteet pitäisi laittaa pystyyn. Silloin yhdellä silmäyksellä voi nähdä koko valikoiman. Hyllyjen sijaan tulisi suosia vetolaatikoita. Ei se ihan hullulta tunnu. Tottahan se on, että pinon alimmaisia vaatteita tulee harvoin käytettyä. Pinon alimmaisena ovat juurikin ne, joita ei koskaan käytetä, joten ehkä niistä on syytä luopua.

Minä ja perheeni aloitimme siivousprojektin sitten kuitenkin paikkakohtaisesti, mutta kirjan luettuani ymmärrän, että samoja tavaroita tulee tottavie säilytettyä monessa eri paikassa. Ja siinähän ei ole mitään järkeä. Luultavasti tulemme epäonnistumaan kodin ja elämäntavan parannusprojektissamme, mutta niin tai näin, alkuun on päästy. Tehdään vaikka ensin tämä yleiskarsinta ja otetaan joskus uusiksi tuoteryhmä kerrallaan.

Joka tapauksessa meillä on jo tyhjiä laatikoita voi vaikka kuinka monta. Lisäksi on sovittu, mikä on kenenkin laatikko, koska siinä Marie Kondo taitaa myös olla oikeassa, että jokaisella on oltava oma tila. Oma tila tulee helpommin pidettyä järjestyksessä kuin yhteinen ja omansa saa järjestää niinkuin tykkää. Ehkä sekin tulee luomaan siisteyttä ja järjestystä, että koko perheen kamoja ei ängetä samoihin kaappeihin, vaan kullakin on omien kaappiensa lisäksi yhteisissä tiloissa omia laatikoita. Mene ja tiedä, vielä se nähdään.

Minäkin haluan päästä samaan tilanteeseen kuin Marie Kondo:

En enää järjestele huonettani. Miksi? Koska se on jo järjestyksessä. Tai ehkä järjestän sen kerran tai joskus kahdesti vuodessa, ja siihen menee noin tunti. Näin jälkeenpäin tuntuu vaikealta uskoa, että joskus käytin päiväkausia paikkojen järjestämiseen ilman pysyviä tuloksia.

Kirjailija: Marie Kondo
Kirja: KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika
Alkuperäinen teos: The Life-Changing Magic of Tidying
Suomentaja: Päivi Rekiaro
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-279-216-7
Sivuja: 222
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta ja kovasti kiitos siitä.
Kestäisikö toisen lukemisen: Tähän on palattava useammankin kerran.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Ei tästä elokuvaa voisi tehdä, mutta opastusvideoita varmasti. Niitä uskon myös jo olevan, onhan KonMariudesta tullut kultti. Facebook-ryhmä löytyy, samoin instagrammissa #konmari ja #mariekondo
Montako tähteä: ***** (vaikka välillä meni vähän yli)

KonMarista muualla:
Kaikki mitä rakastin -blogi
Oma koti valkoinen -blogi
Paikka kaikelle -blogi
Kolmistaan -blogi
Häivähdys purppuraa -blogi
Etuovi.com -blogi