Kulttulinarismia

~ Kulttuuria ja kulinarismia.

Kulttulinarismia

Category Archives: Ravintola

Kesäpäivä Kristiinankaupungissa

04 torstai Hel 2016

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Historia, Kotimaan matkailu, Lapsen kanssa, Nähtävyys, Perinteinen, Valokuvin kerrottu

Tuli kesää ikävä ja aloin katsella reissukuvia. Kristiinankaupungin viehättävässä miljöössä tuli vietettyä yksi vuorokausi, eikä se suinkaan ole viimeinen vuorokausi siellä, sinne on päästävä toistekin.

Pukinsaari Campingin kioskissa on Suomen suurimmat jäätelöpallot ja mökki nro 4 lepää kivasti veden päällä.

Pukinsaari Campingin kioskissa on Suomen suurimmat jäätelöpallot ja mökki nro 4 lepää kivasti veden päällä.

Maisema mökin terassilta/parvekkeelta.

Maisema mökin terassilta/parvekkeelta.

Kesäravintola Pavis löytyy Kristiinankaupungin Korkeasaaresta. Ihana iltafiilis.

Kesäravintola Pavis löytyy Kristiinankaupungin Korkeasaaresta. Ihana iltafiilis.

Veneitä Paviksen edustalla.

Veneitä Paviksen edustalla.

Terassilla on ilo nauttia iltajuoma.

Terassilla on ilo nauttia iltajuoma.

Metsäreitiltä löytyy hyttysiä ja kukkasia.

Metsäreitiltä löytyy hyttysiä ja kukkasia.

Iltamaisema mäkin terassilta.

Iltamaisema mökin terassilta.

Ihastuttavia, vanhanaikaisia katukylttejä.

Ihastuttavia, vanhanaikaisia katukylttejä.

Kristiinankaupungin vanha puukirkko.

Kristiinankaupungin vanha puukirkko.

Kirkko sisältä.

Kirkko sisältä.

Emme me kyllä montaakaan nähneet. Näimmeköhän ainuttakaan.

Emme me kyllä montaakaan nähneet. Näimmeköhän ainuttakaan.

Upeassa Jungmans-ravintolassa herkullisella buffet-lounaalla. Lämmin suositus.

Upeassa Jungman-ravintolassa herkullisella buffet-lounaalla. Lämmin suositus.

Maisema Jungmanssista.

Maisema Jungmannista.

Ah, mikä kesä. Uskon, että se tulee vielä tänäkin vuonna.

Ravintola Dabbal, Tampere

12 torstai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Gourmet, Herkku, Jälkiruoka, Juusto, Kala, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Liha, Ravintola, Tampere

Sain valita merkkipäivääni silmällä pitäien kuusi kiinnostavinta ravintolaa Tampereelta. Tutkailin eat.fi-palvelua miettiessäni vaihtoehtoja. Törmäsin Dabbaliin, jonka kuvaus oli ”suomalaista perinneruokaa” ja sijainti Yliopistonkatu. Ehdin huvittaa sekä itseäni että perhettäni, että ai kebab ja pizza on jo suomalaista perinnettä (vaikka alkaahan ne olla), kunnes tajusin, että kyseessähän on kaupungin uusi tulokas, Lapland Hotel Tampereen ylistetty ravintola.

Ja niistä kuudesta vaihtoehdosta juuri tämän oli seuralaiseni valinnut. Hyvä, koska se oli ”nää ei oo sitten missään järjestyksessä”-listallani salaisena ykkösenä.

Ravintola, kuten hotellikin, henkii Lappia ja tuntui hieman oudolta, että sellainen hotelli nyt Tampereelle. Itse hotellista en tiedä, mutta ravintolaa ei turhaan ole kehuttu. Ja hotellikin alkaa tuntua varsin kiinnostavalta. Harmi vaan, että se sattuu sijaitsemaan kotikaupungissa. Täytynee värvätä joku ulkopaikkakuntalainen tuttava sinne asumaan, että pääsee tiiraamaan tarkemmin.

Listalta löytyy poroa tottakai, mutta myös muuta lihaa ja kalaa enemmän tai vähemmän teemaan sopivasti. Alkupalojen hinnat ovat 10,50-16 €:n välillä. En syönyt alkupalaa, mutta Sallan villiporo ja jäkälä kuulostaa annoksena kiehtovalta. Listalla on myös salaattia, sandwichejä, pizzaa ja hampurilaisia, joista juurikin hampurilaista kylän parhaaksi kehui (toisen) ravintolan omistaja.

Menu.

Menu.

Pääruokia.

Pääruokia.

Alkuun tuotiin mustaherukkaista alkoholitonta kuohujuomaa ja keittiö tervehti meitä mustikkaisella gazpacho-keitolla. Leipiä oli kolmea laatua ja pyytäen sai lisää.

Me söimme pääruoaksi minä Flank Steakin ja bearnaisea (27 €), seuralaiseni Inarijärven rautua ja kukkakaalia (26 €). Ja nyt nähkää ja kuulkaa, hyvät lukijat, lapsi söi lasten annoksellisen lihapullia ja muusia ja sen hinta on 3 €. Kolme euroa, siinä on oikea hinta lasten aterialle, joka usein jää lapsilta vieläpä vähäiselle syönnille (en tarkoita tätä annosta, vaan elämässä yleensä). Lasten annoksista poronkäristys maksoi 6,90 €, muut selkeästi alle vitosta ollen kuitenkin erittäin laadukkaita eivätkä vain nakkeja ja raneja.

Flank Steak ja bearnaisea -annokseen kuului myös puikulaperunaranskalaisia. Kiva idea, mutta olisivat saaneet olla perunat perunoina, ei olisi pahentanut annosta ollenkaan. Kastiketta olisi mennyt lusikallinen enemmänkin. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Melkein kostui silmäkulma vain siksi, kun ruoka oli niin hyvää.

Flank Steak ja bearnaisea -annokseen kuului myös puikulaperunaranskalaisia. Kiva idea, mutta olisivat saaneet olla perunat perunoina, ei olisi pahentanut annosta ollenkaan. Kastiketta olisi mennyt lusikallinen enemmänkin. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Melkein kostui silmäkulma vain siksi, kun ruoka oli niin hyvää.

Inarijärven rautu oli ihanan kiinteää ja napakkaa. Kypsyys oli täydellinen jättäen kalan inansa mediumiksi. Tässä annoksessa kastiketta oli varsin runsaasti. Jopa nahka tuli syötyä parempiin suihin, oli se niin hyvä koko annos.

Inarijärven rautu oli ihanan kiinteää ja napakkaa. Kypsyys oli täydellinen jättäen kalan inansa mediumiksi. Tässä annoksessa kastiketta oli varsin runsaasti. Jopa nahka tuli syötyä parempiin suihin, oli se niin hyvä koko annos.

Jälkkäriksi oli Isänpäivänäsunnuntaina jälkkäribuffet aikuisilta 10 € ja lapsilta 5 €. Pöydässä oli muutamia erilaisia suupalajälkkäreitä sekä juustoja vähän liian kuumassa kun vallan hikoilivat ja vähän jopa sulivatkin. Jälkkäripöytä on ainoa pieni miinus kaikin puolin täydellisessä elämyksessä. Siitä 10 € tuntui sittenkin hiukan liian arvokkaalta ja varsinkin lapsen vitonen, kun ei hän ottanut kuin yhden suupalan. Tämä onkin ainoa asia, joka pudottaa arvosanan vitosesta 5-:een, mutta koska lasten ruoat ovat niin järjettömän järkevän hintaisia ja laatuisia, kumoaa se tuon miinuksen. Ja voi kun olisimme huomanneet, samaa erittäin järkevää hitapolitiikkaa olisi seuraillut myös jäätelöpallo ja kastike hintaan 1,20 €. Pahus kun jäi huomaamatta.

Juustot saunoivat lämpölampun alla. Hyvä valikoima ja juureshilloke oli kiva lisä.

Juustot saunoivat lämpölampun alla. Hyvä valikoima ja juureshilloke oli kiva lisä.

Ihan kivoja pikkujälkkäreitä, joista suklaa nousi suosikiksi.

Ihan kivoja pikkujälkkäreitä, joista suklaa nousi suosikiksi.

Raikas mustikkatömpsy.

Raikas mustikkatömpsy.

Ravintolan ulkoasu noudattelee aikalailla samaa kuin aiempi Holiday Innin ravintola, mutta vähän on laitettu pölkkyä ja takkaa ja taljaa, muutostakin siis on. Avarasta ja erittäin valoisasta on tullut vähän kotoisampi jä tunnelmallisempi. Henkilökuntaa tuntuu olevan paljon ja palvelu on ystävällistä.

Miljöö on tuttu Holiday Innin ravintolavieraille, jotenkin ylätason tuolitkin näyttävät tutuilta, mutta mikäs siinä. Tunnelma on nyt kuitenkin lämpimämpi ja kotoisampi.

Miljöö on tuttu Holiday Innin ravintolavieraille, jotenkin ylätason tuolitkin näyttävät tutuilta, mutta mikäs siinä. Tunnelma on nyt kuitenkin lämpimämpi ja kotoisampi.

Jos joskus on tuntunut oudolta mennä omassa kaupungissa hotelliin, vaikka vaan syömään, niin sellaiset ajatukset voi nyt unohtaa. Dabbal lunastaa varmasti paikkansa Tampereen ravintolakartalla.

Ravintola: Kitchen & Bar Dabbal
Missä: Yliopistonkatu 44, Tampere-Talon lähellä
Vinkki: Jäätelöpallo, muista lapselle jäätelöpallo.
Palvelu: Ystävällistä.
Tykkäsinkö: Todella paljon.
Oliko kallis: Arvokas joo (paitsi lasten annokset), mutta ei missään nimessä kallis. Rahalle kyllä saa vastinetta.
Menisinkö uudestaan: Todellakin menen, myös lounaalle joskus.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 5

The Tapas Gastrobar, Es Mercadal, Menorca

02 maanantai Mar 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Gourmet, Juusto, Kana/broiler, Kulinarismi, Liha, Menorca, Pizza, Ravintola

Ravintolatarjonta Menorcalla ei kahden viikon kokemuksella ollut erityisen laadukas. Oli vaikea löytää ravintolaa, jossa voisi kokea kulinaristisia elämyksiä. Turistirysissä tarjotaan tietysti arvokasta rysäruokaa, mutta saisihan se silti hyvää olla. Espanjan, johon Menorca kuuluu, erottaa Kreikasta se, että Kreikassa vaikka menisi kuinka kuppaiseen pieneen ravintolapahaseen, saa sieltä aina hyvää ruokaa.

Es Mercadal on ihastuttava pieni kylä saaren päätien (Me-1) ja Fornellsiin menevän tien (Me-15) risteyksessä. Siellä järjestetään kerran viikossa (ainakin kesällä 2015) käsityöläismarkkinat ja voi, ne ovat paljon aidommat ja ihanammat, kuin vaikka Ciutadellan vastaavat. Hyvä meininki eikä turisteja nimeksikään.

Es Mercadalin iltamarkkinat kuhisevat elämää ja kohtuuhintaista hankittavaa.

Es Mercadalin iltamarkkinat kuhisevat elämää ja kohtuuhintaista hankittavaa.

Pääkadun varrella on kadulle levittäytyvä The Tapas Gastro Bar, jonka tearssi on markkinailtana aivan täynnä. Saamme kuitenkin pöydän viidelle. Tilaamisessa ja ruoan tulemisessa kestää vähän, mutta mikäs siinä markkinameininkejä katsellessa.

Sisätilojakin on, mutta kesällä kaikki istuvat pihalla.

Sisätilojakin on, mutta kesällä kaikki istuvat pihalla.

The Tapas Gastro Bar levittäytyy autotielle asti.

The Tapas Gastro Bar levittäytyy autotielle asti.

Valitsemme kahdelle aikuiselle liha- ja juustolautaset ja yhdelle aikuiselle pizzan. Lapsi saa paneroituja kanafileitä. Tilaamme vielä lisäksi patatas bravas ja isoja katkarapuja. Liha- ja juustolautaset ovat järisyttävän kokoiset ja ruokaa on suorastaan liikaa. Ja se kaikki on niin, niin hyvää. Parasta Menorcalla.

Aika hauska yksityiskohta menussa: "from alla types of chemicals". Jäi se salaatti tilaamatta.

Aika hauska yksityiskohta orgaasinessa salaatissa: ”from alla types of chemicals”.

Lihalautanen.

Lihalautanen.

Juustolautanen.

Juustolautanen. Mikään lautanen, vaan suuri levy.

Mehevä pizza.

Mehevä pizza.

Kanakori.

Kanakori.

Patatas bravas aidoimmillaan.

Patatas bravas aidoimmillaan.

Ihanat katkaravut.

Ihanat katkaravut.

Kuitti kaikesta siitä määrästä. Ei paha. Ei paha ollenkaan.

Kuitti kaikesta siitä määrästä. Ei paha. Ei paha ollenkaan.

Trip Advisorin arvostelut tästä linkistä.

Ravintola: The Tapas Gastro Bar
Missä: Carrer Major 8, Es Mercadal, Menorca
Vinkki: Jos tilaat juust- ja lihalautasen kahdelle, älä tilaa muuta! Ne ovat valtavia.
Palvelu: Ihan hyvää.
Tykkäsinkö: Menorcan ravintoloista eniten.
Oliko kallis: Ei missään määrin. Suorastaan halpa.
Menisinkö uudestaan: Jos menen uudestaan Menorcalle, The Tapas Gastro Bar on must-kohde.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: Hän ei muista enää. Hän otti tapasbaarissa pizzan, eikä siis päässyt aivan ytimeen. ”Varmaan ihan kiva”, oli kommentti.

Herkkuretki Helsingin Vanhaan kauppahalliin

31 lauantai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Matkailu, Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Helsinki, Herkku, Kala, Keitto, Kotimaan matkailu, Kulinarismi, Liha, Nähtävyys, Perinteinen, Ravintola

Pitkäaikainen haave toteutui kun vihdoin tuli mentyä Helsingin Vanhaan Kauppahalliin Kauppatorin laidalle. Pari kauppahallia on vielä kokematta.

Hesalaisethan asioivat täällä varmasti päivittäin, minä ainakin asioisin, mutta me muut voidaan mennä vaikka junalla, kun sarjalippuja saa nyt halvalla!

Kalaliike Marja Nätti.

Kalaliike Marja Nätti.

Meren herkkuja.

Meren herkkuja.

Lihaa, massoittain kauniisti aseteltua lihaa.

Lihaa, massoittain kauniisti aseteltua lihaa.

Soppakeittiö löytyy kolmesta Helsingin kauppahallista, myös Vanhasta.

Soppakeittiö löytyy kolmesta Helsingin kauppahallista, myös Vanhasta. Taatusti hyvät keittomenut tästä linkistä.

Terveellisiä herkkuja.

Terveellisiä herkkuja.

Aika pieni Alko markkinoi itseään maailman pienimpänä ja sympaattisimpana Alkona.

Aika pieni Alko markkinoi itseään maailman pienimpänä ja sympaattisimpana Alkona.

Keskellä kauppahallia on avara Story-kahvila.

Keskellä kauppahallia on avara Story-kahvila.

Storyn tyhjyyttään ammottava croisant ja herkullinen toast skagen.

Storyn tyhjyyttään ammottava croisant ja herkullinen toast skagen.

Petris Chocolate Room.

Petris Chocolate Room.

Petris Chocolate Room.

Petris Chocolate Room.

Petrin suklaahuoneen tiramisuherkku ja hyvä kahvi.

Petrin suklaahuoneen tiramisuherkku ja hyvä kahvi.

Gastropub Kaleva, Tampere

29 torstai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Gourmet, Juusto, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Leipä, Liha, Ravintola, Tampere

Kaleva on siitä hauska kaupunginosa, että siinä voinut seurata kaupunginosan kehittymistä ja kuihtumista ja nousua uuteen kukoistukseen. Sitä alettiin enemmänkin asuttaa 1950-luvun tienoilla ja alueella säilyi paljon silloin sinne muuttaneita alkuasukkaita. Kaleva oli erikoisine talouskaistaratkaisuineen kuin pieni keskusta keskustan ulkopuolella.

Joskus 90-luvun loppupuolella kaupunginosa alkoi hiljentyä ja väki vanheta. Useat pienet liikkeet muuttivat tai kuolivat pois. Jossain vaiheessa hyvän matkaa 2000-lukua elettyä asunnot alkoivat jälleen siirtyä nuorille ja tuoreille perheille. Tänä päivänä Sammonkadulta löytyy taas vaikka mitä, jopa patonkiputiikki Subway. Asuntojen arvot ovat nousseet roimasti.

Mutta mikä kulttulinaristin näkövinkkelistä hienointa, sinne on ilmestynyt ihan oikea ruokaravintola. Gastropub Kaleva sijaitsee ihan remontoidun uimahallin tuntumassa. Ravintola jatkaa sarjaa maittavaa ruokaa tarjoavien tamperelaisten Gastropubien sarjassa, joihin kuuluvat mm. Praha, Soho, Tuulensuu ja Nordic.

Jo sisäänkäynti lupaa hyvää.

Jo sisäänkäynti lupaa hyvää.

Sunnuntai-iltapäivän autius. Toivon pöytiin paljon asiakkaita.

Sunnuntai-iltapäivän autius. Toivon pöytiin paljon asiakkaita.

Varastokaappi.

Varastokaappi.

Parin kerran kokemuksella paikka on mahtava. Vähän se on hämärä, josta syystä jutun kuvatkin ovat vähän huonoja, mutta se kuuluu tunnelmaan. Sisustus on rentoa ja olo kotoisa. Palvelukin on aivan asiallista.

Entä tärkein eli ruoka? Se on huippua. Hinta-laatu -suhde on todellakin kohdallaan. Listalta löytyy vaikka mitä aina sammakonreisistä alkaen. Alkupalat ovat kivan hintaisia alkaen ihan muutamasta eurosta ja silti tinkimättä laadusta. Ensimmäisellä kerralla testattu antipastolankku maksoi sekin nippanappa alle kympin ja rahalle sai vastinetta. Hauska erikoisuus oli chechiljuusto, tikkuina tarjoiltava, säikeiksi revittävä savujuusto. NAM! Katkaravut pil pil maistuivat niin hyvin, että niitä oli tilattava toisellakin kerralla.

Mitä tässä höpötelemään. Kuvat kertovat paljon enemmän.

Maittavasta menusta voisi valita ihan vaikka mitä. Maisteltavaa riittää useammallekin kerralle.

Maittavasta menusta voisi valita ihan vaikka mitä. Maisteltavaa riittää useammallekin kerralle.

Antipastolankku 9,90 €. huomaa hauskat tikkumaiset juustot vasemmalla.

Antipastolankku 9,90 €. Huomaa hauskat tikkumaiset juustot vasemmalla.

Katkaravut pil pil ja leipää 7,90 €.

Katkaravut pil pil ja leipää 7,90 €.

Perunarieskaa ja Le Beurre de Gall -voita 3.50 €.

Perunarieskaa ja Le Beurre de Gall -voita 3.50 €. Pienille pientä.

Ranskalainen sipulikeitto ja leipää 6,50 € / 8,50 €.

Ranskalainen sipulikeitto ja leipää 6,50 € / 8,50 €. Juuri sopiva pikkulounas.

Lammastagine, manteli-taateli-couscous ja minttu-valkosipulijogurtti 19.50 €.

Lammastagine, manteli-taateli-couscous ja minttu-valkosipulijogurtti 19.50 €. Älyttömän mureaa lihaa ja herkulliset lisukkeet.

Ravintola: Gastropub Kaleva
Missä: Pellervonkatu 9, aukio ennen uimahallin Sammonkadun suunnasta tullessa, Kaleva, Tampere
Vinkki: Lämpimämmät paikat löytyvät ravintolan ylemmältä tasolta.
Palvelu: Ihan hyvä, ei valittamista.
Tykkäsinkö: Vahvasti.
Oliko kallis: Ei ollenkaan, hinta-laatu -suhde on erittäin hyvä.
Menisinkö uudestaan: Ehdottomasti menen, mahdollisimman monta kertaa.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 4,5 (en oikein keksi valitettavaa, mutta juustotikkujen hinta oli liian kallis)

Vaakon nakki, Tampere

29 torstai Lok 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Arvostan, Kulinarismi, Lapsen kanssa, Nähtävyys, Perinteinen, Ravintola, Tampere

Nuorena ajelimme kaverin kanssa toistuvasti Vaakon nakin ohi ja se oli aina sellainen joku läppä, että mennäänkö nyt Vaakon nakille eikä koskaan menty.

Vuodet vieri ja läppä jatkui myöhemmin perheen parissa. Ja sitten se meni ja paloi. Voi sitä murheen päivää kun tajusin, että mahdollisuuksia oli kyllä ollut, mutta niitä ei koskaan ollut käytetty. En tulisi koskaan pääsemään Vaakon nakille. Mutta sielä nousi nakki kuin fenix-lintu tuhkasta ja jatkoi toimintaansa paikalla, jolla oli toiminut jo vuodesta 1982.

Sitten tuli se yö, kun olin noutamassa perheeni toista aikuista yöjalasta ja hän halusi Vaakon nakille. Olin päässyt reilusti yli kolmenkymmenen vuoden ikään käymättä nakilla kertaakaan. Yht’äkkiä tuntuikin vaikealta rikkoa tätä jatkumoa, vaikka kiinnostus toki oli suuri. En noussut autosta, mutta ihailin sitä jonoa ja sen fiilistä. Vaakon nakilla joutuu aina jonottamaan. Se on osa elämystä.

Pari naista siinä varsin iloisella mielellä tilasi listan viisi ensimmäistä tuotetta. Siitä sai sekä myyjä että koko jono (ja minä autossa) hyvät naurut, kun myyjä kysyi, että ihanko oikeasti haluat höyrystä lenkin, Suomi-lenkin, 1 nakin, 5 nakkia ja lihapiirakan. Kyllä, se oli tilaajan toive ja hän myös sai kaiken, myös yhden nakin ja viisi nakkia.

Silloin rakastuin Vaakon nakkiin ja sittemmin, kun itsekin tiskille uskaltauduin, siellä on käyty monesti. Pentukin osaa siellä jo tilata. Ensin hänen piti nousta tiskin edessä olevalle kynnykselle ylettyäkseen tilaamaan, mutta ei enää. Eipä ole enää kunnon grillejä ei, mutta Vaakon nakki on.

Palvelu on yleensä aivan hyvää. Perheen kestosuosikkeja ovat hodari, chilihodari ja kuuma koira, joista siis viimeinen on hodari munkilla.

Kuuma koira kylpee auringossa.

Kuuma koira kylpee auringossa.

Viime kerralla minä kyllä mieleni pahoitin, kun jonoa ei ollut (!!!), mutta jouduin jonottamaan lähemmäs kymmenen minuuttia ilman syytä. Myyjä hääräsi sisällä eikä ottanut kontaktia, vaikka näki. Lisäksi chilihodarini oli leipä täynnä poltetta ja nakit päällä kuin ne melkein olisi unhoitettu laittaa mukaan. Sillä kerralla herkkuannokseni jäi syömättä, mutta se toivottavasti jäi vain kertaan.

Hodarisämpylän kokoon nähden aika paljon jalapenoja ja valkosipulia yhteen hodariin.

Hodarisämpylän kokoon nähden aika paljon jalapenoja ja valkosipulia. Paljon vielä jäikin.

Joskus aiemmin menin paljastamaan, etten ole koskaan syönyt porilaista. Voi sitä päivittelyn määrää, minkä myyjältä sain. Ja se olikin niin hauskaa ja mukavaa, että pakko oli päätyä porilaiseen. Tulipa testattua sekin.

Poikkeuksellisesti porilaista Vaakon nakilla.

Poikkeuksellisesti porilaista Vaakon nakilla.

Vaakon nakki on perustettu vuonna 1962. Se on yksi perinteisistä Tampere-ilmiöistä. Ruoka on hyvää ja edullista ja tosiaan, jonoa on melkein aina. Jos et ole käynyt koskaan Vaakolla, mene hyvä ihminen jo. Perjantaisin ja lauantaisin nakki palvelee ilta kuudesta ainakin aamu neljään, muina päivinä kuudesta puoleen yöhön.

Ravintola: Vaakon nakki
Missä: Pispalan valtatie 37, Pulterin ja Haulitornin välissä, Pispalassa, Tampereella
Vinkki: Kokeile kuumaa koiraa.
Palvelu: Yleensä rentoa ja ystävällistä.
Tykkäsinkö: Yhtä kertaa lukuun ottamatta aina.
Oliko kallis: Ei.
Menisinkö uudestaan: Tiätty.
Yleisarvosana kaikista käynneistä yhteensä: 4,5
Seuralaisen yleisarvosana: 4+

Izakaya Nomu, Tampere

20 sunnuntai syys 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostelen, Kala, Kulinarismi, Liha, Lounas, Ravintola, Tampere

Izakaya Nomu herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Jotenkin haluaisin tykätä siitä, mutta joku siinä vaivaannuttaa. Kerron, miten olen ravintolaan tutustunut.

Olen yrittänyt sinne joskus aiemminkin, mutta se on ollut kiinni. Tänä vuonna päätin mennä testaamaan matalalla kynnyksellä Tamperradan aikaan yhtä pientä suupalaa. Tamperrada alkoi maanantaina, olin lapseni kanssa ovella maanantaina. Paikka oli kiinni. Se jäi testaamatta.

Yritin viedä perhettäni nauttimaan synttäri-illallista Nomuun klo 17. Minulle kerrottiin, että paikka on k-18 klo 18 jälkeen, joten alakouluikäisen kanssa sinne ei sopinut mennä. Selvästikin ravintola haluaa profiloitua nuorten, lapsettomien aikuisten seurusteluravintolaksi. Minusta on ok, jos ravintolaan ei haluta lapsia, kun se nätisti ilmoitetaan. Niin sis nytkin periaatteessa, kun sanottiin, että klo 18 alaikäisten on oltava ulkona. Olen ymmärtänyt, että vähän niinkuin Porijazzeillakin, alaikäinen voi olla anniskelualueella, kunhan on niin reilusti alaikäinen, ettei häntä voi kuvitella alkoholia nauttimaan. No mutta, Nomun tapauksessa kyse on ravintolan linjauksesta ja sinänsä ok. Alkuilta-aikaan, kun olen kävellyt Nomun ohi, siellä on näyttänyt varsin hiljaiselta. Ei siis vieläkään Nomuun. Menimme Maka-sushiin, josta olimme jo kerran saaneet älyttömän hyvää ruokaa. Saimme nytkin.

Ohikulkiessani huomasin, että Nomussa tarjotaan lounasta. Huomasin tilaisuuteni tulleen. Menin valtavan ravintolasalin tiskille ja kysyin, mitä ensikertalaisen kannattaisi ottaa. Sain hyvää palvelua ja minulle suositeltiin Teriyakilohta. Annoksen valmistumista odotellessa sain misokeittoa (kuuluu hintaan). Kahvikin olisi kuulunut lounaan hintaan, mutta sen nyt jätin väliin. Annos maksoi 10 euroa ja se oli järisyttävän kokoinen. Reilu salaatti omassa rasiassaan ja kunnolla kalaa sisältävä annos omassa rasiassaan. Ruoka oli hyvää, vaikka kastiketta olikin aika reilusti. Pari palaa kalaa maistuivat vähän turhan kalaisilta, mutta pääasiassa olivat oikein herkullisia, kypsyys oli täydellinen. Päätin vannoa Nomun nimiin, tuskin maltoin odottaa, että pääsisin illalliselle.

Teriyaki salmon donburi: Teriyakipaistettua lohta riisipedillä, misokeittoa (ei kuvassa) ja kahveet (ei kuvassa) 10 €.

Teriyaki salmon donburi: Teriyakipaistettua lohta riisipedillä, misokeittoa (ei kuvassa) ja kahveet (ei kuvassa) 10 €.

Eräänä iltapäivänä vanhempani vei lapseni Nomuun. Ei ollut enää lounasaika. Ottivat moelemmat muutamia susheja. Hyviä olivat, mutta kuulemma aivan järkyttävän kalliita. Jätin omaan arvoonsa.

Eräänä iltana oli lapsi hoidossa, joten päätin viedä seuralaiseni Nomuun. Meille suositeltiin useamman pikkuannoksen ottamista, jolloin voisimme jakaa ja maistella. Katsoimme hintoja ja koska kyseessä oli vain vähän niinkuin iltapala, ajattelimme kolmen annoksen riittävän. Onneksi suositeltiin ottamaan vielä neljäskin. Annokset olivat hinnoiltaan noin kympin paikkeilla kappaleelta (osa alle, osa päälle). Odotukset olivat korkealla. Sitten pöytään tuli lohta ja avocadoa.

Salmon avokado: diced salmon avocado sashimi, 9,90 €.

Salmon avokado: diced salmon avocado sashimi, 9,90 €.

Sanovat valmistavansa ruoat korkeatasoisista aineksista, enkä sitä epäile, mutta 9,90 € annos oli liian pieni ja lisäksi avocado ja lohi täysin mauttomia. Nehän ovat vain raaka-aineita, että jos niitä ei mausteta niin eiväthän ne välttämättä niin miltään maistukaan, mutta kyllä nyt jotain odotin.

Muutkin annokset tulivat. Onneksi otimme neljä, että oli edes vähän syötävää. Ei mennyt nälkä, mutta lasku alkoholittomine juomineen ylitti 40 euroa reilusti. Maut olivat ihan kivoja, mutta eivät sillä rahalla. Lihapulla-annoksen lihapullat maistuivat, no, lihapullilta. Sipsit olivat koostumukseltaan ihanan ohuita ja rapsakoita, mutta uiskentelivat rasvassa. Eihän se yllätys ole, että sipseissä rasvaa on, mutta liika on liikaa. Olimme molemmat sitä mieltä, että ruoat olivat ylihinnoiteltuja.

Teriyaki gyutsukune: Meatball skewers with teriyaki sauce 8,90 €.

Teriyaki gyutsukune: Meatball skewers with teriyaki sauce 8,90 €.

Higawari yakisoba: Day's yakisoba, 10,90 €.

Higawari yakisoba: Day’s yakisoba, 10,90 €.

Snack potatoe chips: homemade chips with lime & black pepper, 6,90 €.

Snack potatoe chips: homemade chips with lime & black pepper, 6,90 €.

Kävin vielä yhdellä lounaalla. Minulle suositeltiin japanilaista munakasta. Rohkeana kokeilin, vaikkei munakas niin olekaan lähellä sydäntäni. Ja eihän se (onneksi) perinteinen ollutkaan. Hauskana yksityiskohtana annoksen päällä oli kuivattuja tonnikalalastuja, jotka ikäänkuin elivät lämpimässä annoksessa. Vekkulia katsottavaa. Annos ei ollut niin minun makuuni, koska siinä oli liikaa kastiketta. Kuitenkin siinä oli reilusti raaka-aineita ja se oli hurjan täyttävä. Kuten lohiannoksessa, niin tässäkin ihmettelin voimakkaahkon teriyakikastikkeen runsasta käyttöä. Sen maku valitettavasti peitti alleen muut maut. Silti olen iloinen, että valitsin sen, tulipa kokeiltua.

Days's special lunch: Päivittäin vaihtuva Nomun erikoislounas osui tällä kerralla japanilaiseen muakkaaseen, 10 €.

Days’s special lunch: Päivittäin vaihtuva Nomun erikoislounas osui tällä kerralla japanilaiseen muakkaaseen, 10 €.

Aion kyllä edelleenkin mennä Nomuun lounaalle. Lista on tosi laaja ja sieltä löytyy varmasti laadukkaita ja hyviä ruokia. Henkilökuntaa Nomussa tuntuu olevan kovasti. Lounaalla näkyi nyt jälkimmäisellä kerralla aika paljon syöjiä, illallisella oli ehkä kaksi pöytäkuntaa lisäksemme. Ravintola on tosi iso, joten useampikaan pöytäseurue ei saa sitä näyttämään täydeltä. Tunnelma on kiva ja sisustus siisti. Vielä kun illallinen olisi joko edullisempi tai suurempi, niin palikat olisivat kohdillaan.

Ravintola: Izakaya Nomu
Missä: Kyttälänkatu 11, Stockmannin takana, Tampere
Vinkki: Tilaa lounasta mukaan. Lounasta saa ti-pe klo 11-15.
Palvelu: Aivan ystävällistä.
Tykkäsinkö: Kyllä ja en. Lounaasta kyllä, illallisesta en niinkään.
Oliko kallis: Lounas on hinta-laatu-suhteeltaan erittäin hyvä, illallisaikaan ruoat tuntuivat täysin ylihinnoitelluilta.
Menisinkö uudestaan: Lounaalle kyllä, illalliselle en.
Montako tähteä (1-5) kokonaisuudelle: 3,5 (olenhan syönyt lounastakin)
Seuralaisen tähdet kokonaisuudelle: 3 (yhdellä illalliskokemuksella)

Ravitsemisliike Aisti, Tampere

03 torstai syys 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Kulinarismi, Liha, Ravintola, Tampere, Tampereen Työväen Teatteri

Teatterisyksy alkoi maukkaissa merkeissä kun ennen TTT:llä kantaesitettyä Taivaslaulua menimme tuttuun tapaan Työviksen Klubin alakerran ravintolaan. Vähän oli suru silmässä, kun emme päässeet perinteiselle Natalien leivälle, kun paikalla on avannut elokuussa 2015 maalaishenkinen teatteriraintola Ravitsemisliike Aisti. Mutta.

Sisään astuessa maisema oli tuttu. Ovella meitä vastaanotti naulakko ja tuttu naulakkokaappi. Raskaahko venäläishenkinen sisustus oli muuttunut vaaleammaksi, raikkaan maalaismaiseksi. Katto oli kuitenkin entisensä, mikä toisaalta muistutti kivasti vanhasta, mutta olisi voinut uusiutua sekin. Vaikutti, että remontti on tehty melko edullisesti ja nopeasti. Pöydätkin olivat aikalailla samoissa asemissa kuin ennenkin. Eikä siinä mitään, mutta olisin kaivannut ihan selvää pesäeroa Nataliehen, nyt kun ei sitä kerran enää ole.

Ravitsemisliike Aistin maalaishenkinen kattaus.

Ravitsemisliike Aistin maalaishenkinen kattaus.

Pienessä määrin oli kiirus teatteriin, mutta ehdimme kuin ehdimmekin tilata. Tuntui, että ruoan tulossa kesti kauan (suhteessa kiireeseemme), mutta niin se on, että aina ruokaa kauan odottaa (tai kotiolosuhteissa tekee) ja sitten sen syö kymmenessä minuutissa. Oikein kun naatiskelee, saattaa mennä kaksikintoista. Minuuttia.

Menu.

Menu.

Sitten tuli ruoka. Taivahan vallat!!! Kyllä oli herkullista se. Emme voineet vetää pitkällä kaavalla, vaan jouduimme tyytymään pääruokiin. Natalien leipää muistellen päätyi seuralainen 18 euron Astetta parempaan woikkariin, johon luvattiin savustettua ylikypsää härän entrecôtea, briossia, tryffelikreemiä ja maalaislohkoperunoita. Minä itse valitsin samaisella 18 eurolla paahdettua porsaankylkeä kukkakaalin ja tumman tyrnikastikkeen kera. Härkä oli muutamana reiluna siivuna, koostumukseltaan murean lohkeavan suussa sulavaa, maultaan ihanan savuista, vaikkakain suolaista. Seuralainen ei ollut niin briossin perään, mutta minusta se maistui ihanalta, hieman makealta. Ja possunkylki, oih, siinä oli runsaasti rasvaa ja se olisi ollut seuralaiselleni kauhistus, mutta minulle se oli kuin nenä päähän, nyrkki silmään, telkkä pönttöön, muumi laaksoon, inkkari kanoottiin, puukko tuppeen ja piste iin päälle. Se oli mehevää ja ihanaa olematta kuitenkaan ällölöllön rasvaista.

Paahdettua porsaankylkeä, kukkakaalia ja tummaa tyrnikastiketta.

Paahdettua porsaankylkeä, kukkakaalia ja tummaa tyrnikastiketta.

Astetta parempi woikkari, jossa savustettua ylikypsää härän entrecôtea, briossia, tryffelikreemiä ja maalaislohkoperunoita.

Astetta parempi woikkari, jossa savustettua ylikypsää härän entrecôtea, briossia, tryffelikreemiä ja maalaislohkoperunoita.

Edellämainitut ovat vallan omia aistimuksiani. Minulle nyt vasta selvisi, ettei seuralainen ollutkaan yhtään niin häikäistynyt Aistista kuin minä. Kyllä hänkin siitä ja ruoasta piti, muttei ollut niin onnessa kuin minä olin. Hän kuulemma antoi minun nauttia rauhassa. Ja siinäpä muuten onkin hyvä pointti. On kilttiä antaa toisen nauttia ja ihastella, koska kyllä toisen tunnelma toiseenkin tarttuu. Söinkö onnellisuuspillereitä, oliko minulla huutava nälkä vai osasinko vain valita itselleni oikean annoksen? Niin tai näin, yhteinen elämys voi olla sen kokijoille erilainen. Hyvä kuitenkin, että molemmat saavat elää oman elämyksensä.

Ikävä tulee Natalieta, jossa on tullut istuttua iltaa ja päivää vuosien varrella lukuisia kertoja joskus syöden, joskus juoden ja joskus vähän vain seuroissa hengaillen. Mutta oli kai ihana Riitta Mäkelä jo aika päästää iltahommista pois Ikaalisiin Ravintola Ryytiä pyörittämään. Ajat muuttu ja lapset kasvaa. Vanhan tilalle tulee uutta. Ensimmäisen käynnin jälkeen toivotan ilolla Ravitsemisliike Aistin tervetulleeksi Tampereen ravintolakentälle. Toivon, että teatteriväki löytää Aistin ja voisi sinne muutenkin eksyä kuin ennen teatterireissua. Minun käyntini ei taatusti jäänyt viimeiseksi!

Ravintola: Ravitsemisliike Aisti
Missä: Hallituskatu 19, TTT:n nurkan takana, Tampere
Vinkki: Mainio paikka ruokailulle ennen teatteria.
Palvelu: Aivan mukavaa. Hyvää teatteri-iltaakin muistettiin toivottaa.
Tykkäsinkö: Tykkäsin. Sisustukseen vielä pientä viilausta, mutta menee se noinkin. Ruoka mitä maiiointa!
Oliko kallis: Ei tokikaan. Jotain reilun kympin teatteriinmenoruokaa kaipaisi, mutta alkuruoissa näkyi kaksi hintaa… kenties toinen niistä on hieman isommalle annokselle.
Menisinkö uudestaan: Menenkin!
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 4,5
Seuralaisen tähdet ruoalle: 3,5

Tamperrada 2015 ja 20 kilpailupintxoa

19 keskiviikko Elo 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Gourmet, Kulinarismi, Nähtävyys, Ravintola, Tampere

Pintxo vääntyy vähän vaikeasti tamperelaisen suuhun, mutta maistuu mukavasti. Tamperrada sanana herättää kysymyksiä ja nyt kerron molemmista.

Pintxo on kuten tapas, muutamalla pikkuhaukkaisulla nautittava suolapala, joka sopii vaikkapa jonkin juoman kylkeen. Useimmiten pintxoja nautitaan enemmän kuin yksi kerrallaan, mutta tällä viikolla 17.-21.8.2015 Tampereella on mahdollisuus käydä maistamassa vaikka vain yksi pintxo milloin missäkin ravintolassa…

Nimittäin siksi, kun nyt on Tamperrada-viikko. Viikon tarkoituksena on tuoda tamperelaisia ravintoloita tutummiksi ja helpommin lähestyttäviksi, kun sisään voi poiketa vain yhdelle pienelle pintxolle. Jokainen kilapilupintxo maksaa 2 euroa, melko kohtuullista. Viikon esikuva on Espanjan San Sebastianissa vuosittain järjestettävä La Tamborrada -tapahtuma.

Ravintoloissa voi olla tarjolla paljon muitakin pintxoja, mutta jokaisessa voi olla vain yksi kilpailuversio. Kun heti maanantaina aloittaa, niin hyvin ehtii… vai ehtiikö? Osallistujaravintoloita on nimittäin 20: 4 Vuodenaikaa, Armas Kuppila, Bistro Julienne, Bistro Le Pot, Gastropub Kaleva, Henriks, Huber, Inez, Izakaya Nomu, Kattila, Kievari Kahdet Kasvot, Maruseki, Masuuni, Piemonte, Salud, Santé, Stefan´s Steakhouse, Tiiliholvi, Trattoria Tammerinpuisto sekä Tuulensuu.

Viikon päätteeksi voi äänestää omaa suosikkiaan tässä linkissä. Pahuksen pitkä matka on vielä 20 annokseen, mutta näin on edetty tähän mennessä:

Armas Kuppilan Armas kepap porsaan lihalla ja rieskalla ehkä. Ihan maukas, mutta vähän vaikea syödä, vaikka mitäs siitä, syötyä tuli kuitenkin.

Armas Kuppilan Armas kepap porsaan lihalla ja rieskalla ehkä. Ihan maukas, mutta vähän vaikea syödä, vaikka mitäs siitä, syötyä tuli kuitenkin.

Tapas Bar Inezin (Pellavatehtaankatu 19) patonkisiivu valkosipulivoilla ja pienesti tulisella broilerilla. Yllättävää kyllä, chilinvihaajajälkeläiseni meni ja söi koko pintxon. Olisi se minullekin maittanut.

Tapas Bar Inezin (Pellavatehtaankatu 19) patonkisiivu valkosipulivoilla ja pienesti tulisella broilerilla. Yllättävää kyllä, chilinvihaajajälkeläiseni meni ja söi koko pintxon. Olisi se minullekin maittanut.

Shampanjabaari Santén (Hatanpään valtatie 2) mustikka-siika-tuorejuusto-luomus tervaleipäsellä oli vähän pieni, mutta oikein, oikein herkullinen. Mustikka meni mukavasti kalan ja juuston kanssa.

Shampanjabaari Santén (Hatanpään valtatie 2) mustikka-siika-tuorejuusto-luomus tervaleipäsellä oli vähän pieni, mutta oikein, oikein herkullinen. Mustikka meni mukavasti kalan ja juuston kanssa.

Stefan's Steakhousen (Kehräsaari) twisted egg royale -pintxo oli ehkä seurueen kaunein ja monimutkaisimman näköinen, mutta maussa oli jotain vähän kumista. Se oli kuitenkin todella kaunis ja siinä oli paljon kaikkea. Mutta ikä on tärkeintä? Näkö vai maku?

Stefan’s Steakhousen (Kehräsaari) twisted egg royale -pintxo oli ehkä seurueen kaunein ja monimutkaisimman näköinen, mutta maussa oli jotain vähän kumista. Se oli kuitenkin todella kaunis ja siinä oli paljon kaikkea. Mutta ikä on tärkeintä? Näkö vai maku?

Masuunissa (Hatanpään valtatie 1, Ilves) oli niin pimeää kaiken auringon paisteen jälkeen, että se jotenkin latisti tunnelmaa. Karitsa-tartar ja punajuuri maistuivat kyllä ihan hyviltä, mutta jotain makua jäin kaipaamaan. Palvelusta ynnää, se oli jotenkin hyvää ja herttaista.

Masuunissa (Hatanpään valtatie 1, Ilves) oli niin pimeää kaiken auringon paisteen jälkeen, että se jotenkin latisti tunnelmaa. Karitsa-tartar ja punajuuri maistuivat kyllä ihan hyviltä, mutta jotain makua jäin kaipaamaan. Palvelusta ynnää, se oli jotenkin hyvää ja herttaista.

Seuralaisen rontti meni tulemaan kipeäksi, joten kiireessä kävin nappaamassa Kattilasta (Hallituskatu 5) mukaan muutaman pintxon. Kattila oli minulle uusi tuttavuus ja tässä päästään Tamperradan ytimeen: En ollut aiemmin käynyt, mutta nyt olen jo valmiiksi aivan myyty. Jono oli ovelle asti ja tupa täynnä väkeä. Kattilaan on päästävä uudestaan!

Seuralaisen rontti meni tulemaan kipeäksi, joten kiireessä kävin nappaamassa Kattilasta (Hallituskatu 5) mukaan muutaman pintxon. Kattila oli minulle uusi tuttavuus ja tässä päästään Tamperradan ytimeen: En ollut aiemmin käynyt, mutta nyt olen jo valmiiksi aivan myyty. Jono oli ovelle asti ja tupa täynnä väkeä. Kattilaan on päästävä uudestaan!

Kattilan kilapilupintxot etualalla kylmäsavulohimousseineen, takana nähtävästi nyhdettyä possua (jos oikein kuulin) wasabitahnalla höystettynä. Erittäin herkullisia molemmat. Ja kukkiakin vielä!

Kattilan kilapilupintxot etualalla kylmäsavulohimousseineen, takana nähtävästi nyhdettyä possua (jos oikein kuulin) wasabitahnalla höystettynä. Erittäin herkullisia molemmat. Ja kukkiakin vielä!

Yritin aloittaa ensimmäisen Tamperreda-elämykseni maanantaina Izakaya Nomusta (Kyttälänkatu 11) ja pettymys oli suuri, kun ravintola oli mitään selittelemättä kiinni. Olen yrittänyt Nomuun joskus aiemminkin, mutta se ei ole ollut auki silloinkaan. Ehkä se päivä vielä koittaa…

Kuulemani perusteella Tamperrada-kierroksen parasta antia on se, kun porukalla mennään paikasta toiseen iltasella ja nautiskellaan samalla lasillinen ja toinenkin. Ehkä ensi vuonna niin, nyt olen jakanut ravintolavisiitit useammalle päivälle, enkä siltikään ennätä mitenkään kaikkiin. Hieno tapahtuma, suosittelen pistäytymään missä vaan.

Maka Sushi, Tampere

09 sunnuntai Elo 2015

Posted by Kulttulinaristi in Ravintola, Ruoka, Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Arvostan, Arvostelen, Kala, Kulinarismi, Lounas, Ravintola, Sushi, Tampere

Olimme tänään menossa Hällä-näyttämölle Teatterikesän merkeissä Petra-näytelmää katsomaan. Koska aikaa oli, muttei liikaa, piti valita ravintola jostain läheltä. Ensin tuli mieleen Maruseki ja sitten tuli mieleen, että viimeisillä kerroilla hinta on ottanut laatuun liikaa etäisyyttä. Laatu laskee, hinta nousee. Jotenkin fin diningia haetaan, mutta maku ei piisaa. Tai jotain. MUTTA!

Muistin tuttavani suositelleen minulle kolmen nuoren yrittäjän perustamaa Maka Sushi -ravintolaa jo heti sen perustuttua. Sanoi, että lounas on hinta- ja laatusuhteeltaan mainio. Muulloin ei vielä ollutkaan käynyt kuin lounaalla. Minäpä päätin testata.

Maka Sushi löytyy Näsilinnankadulta Kauppa-aukiolta pienestä, pimeästä nurkasta. Aika viehättävä sijainti sinänsä.

Maka Sushi löytyy Näsilinnankadulta Kauppa-aukiolta pienestä, pimeästä nurkasta. Aika viehättävä sijainti sinänsä.

Seuralainen nuokkui autossa ja kun yllätyksenä vein hänet heräilevänä sushilaan, oli aloitus jotenkin kankea ja rasittava (ei siis seuralaisen syystä). Ravintolan neljästä sisällä olevasta pöydästä yhdessä oli huutava vauva, joka kyllä kohteliaasti kärrättiin kohta pihalle. Musiikki oli vähän painostavaa jumputusta näin ensi alkuun tyyliin sopimattomasti. Myöhemmin siihen tottui ja se olikin ehkä ihan tyyliin sopivaa. Tiedustelin kassalta, mitä täällä pitäisi syödä noin niinkuin suosituksia tunnustellakseni. Vastaus oli.”Sushia.” Ok, se kai se oli mielessäkin, mutta ei niin tarkasti olisi tarvinut sanoa. Pöytään mentyäni tarjoilija (sama kun kassalla ensin) pyyhki muut pöydät paitsi meidän pöytäämme. Pyysin kyllä, mutta kaikui pyyntöni kuuroille korville.

Seinämaalaus ja hillittömän kivat lamput.

Seinämaalaus ja hillittömän kivat lamput.

Pirteä ja yksinkertainen sisustus.

Pirteä ja yksinkertainen sisustus.

Nettisivulla sanotaan:”Tarjoamme laadukasta ja ammattitaidolla tehtyä sushia, mistään tinkimättä. Teemme ruoat käsityönä alusta asti itse, tervetuloa!” Pidän mielukkaammin vähän paremmasta kuin huonommasta palvelusta, ja siitä kyllä aluksi tuli tingittyä. Muuten lause piti vallan mainiosti paikkansa. Ja loppua kohden palvelukin parani. Liekö ollut ensimmäisellä kaverilla huono päivä, muilta onnistui palvelukin leppoisammin.

Tsekkasimme listan ja tilasimme 14 palan annoksen (18,50 €) ja lisäksi 10 lohinigiriä (15 €). Isompaan annokseen ei ollut tonnikaloja tarjolla, mutta tilalle tuli grillattua lohta ja ankeriasta. Mielenkiintoista. Huomasimme, että muista pöydistä käytiin hakemassa Misokeittoa. Menin kysymään, mitähän moinen maksaisi, niin vähän töksäyttäen minulle sanottiin sen kuuluvan hintaan. Sitähän en voinut tietää, kun ei ollut kerrottu, mutta hienoa. Hyvää oli se keitto, vaikkei sattumia ollutkaan. Siihen sai oman maun mukaan lisätä sipulin varsia, kuivattua merilevää ja chili-seesaminsiemen-jauhetta. Hyvää. Sopi santsia.

Misokeitto oheishörsäleillä.

Misokeitto oheishörsäleillä.

Kolme nuorta miestä hääri keittiössä ja kohta saimme hienot annoksemme. Lohi suorastaan suli suuhun. Ankerias vähän jännitti, mutta se olikin kypsennetty ja maistui todella hyvältä. Hyvä, että oli tonnikala loppu, johan sitä on maistettu. Maut olivat erittäin hyviä kaikin puolin ja sushi-palaset sopivan kokoisia. Riisillä oli hyvä koostumus, ei hajonnut, muttei ollut liian kovaa ja tiivistä. Kokemukseni tamperelaisista sushi-paikoista rajoittuvat tällä hetkellä Marusekiin ja Watamiin.  Miljööt ovat kaikissa kolmessa hyvin erilaiset. Palvelu ei ole muissakaan mitään ylenpalttista, joten paras vertailtava on ruoka ja siinä Maka menee muista ohi että heilahtaa. Taisin syödä yksiä parhaista susheista koskaan.

14 palan herkkuannos, takana 10 kappaletta suusa sulavia lohinigirejä.

14 palan herkkuannos, takana 10 kappaletta suusa sulavia lohinigirejä.

Ravintola: Maka Sushi
Missä: Näsilinnankatu 30, kauppa-aukio keskustan länsipäässä, Tampere
Vinkki: Misokeitto kuuluu hintaan ja sitä sopii santsia. Laita sekaan kaikkea, mitä laitettavissa on.
Palvelu: Aluksi aika onnetonta, mutta selvästi parani loppua kohti
Tykkäsinkö: Ruoka oli tosi hyvää ja ehkä ensi kerralla muutkin osaset natsaavat paremmin.
Oliko kallis: Hinta-laatu-suhteelta oikein hyvä.
Menisinkö uudestaan: Todellakin aion mennä!
Montako tähteä (1-5) kokonaiselämykselle: 3
Montako tähteä (1-5) ruoalle: 5
Seuralaisen tähdet kokonaiselämykselle:
4
Seuralaisen tähdet ruoalle: 4,5

← Older posts
Newer posts →

Arkisto

  • Toukokuu 2018 (1)
  • huhtikuu 2018 (6)
  • maaliskuu 2018 (1)
  • helmikuu 2018 (4)
  • syyskuu 2017 (5)
  • elokuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (2)
  • maaliskuu 2017 (2)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • marraskuu 2016 (3)
  • lokakuu 2016 (8)
  • syyskuu 2016 (7)
  • elokuu 2016 (6)
  • heinäkuu 2016 (12)
  • kesäkuu 2016 (3)
  • Toukokuu 2016 (3)
  • huhtikuu 2016 (10)
  • maaliskuu 2016 (16)
  • helmikuu 2016 (7)
  • tammikuu 2016 (7)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (18)
  • lokakuu 2015 (16)
  • syyskuu 2015 (14)
  • elokuu 2015 (10)
  • heinäkuu 2015 (29)
  • kesäkuu 2015 (6)
  • Toukokuu 2015 (5)
  • huhtikuu 2015 (7)
  • maaliskuu 2015 (9)
  • helmikuu 2015 (27)
  • tammikuu 2015 (29)
  • joulukuu 2014 (7)
  • marraskuu 2014 (19)

Kategoriat

  • Elokuva (12)
  • Juoma (20)
  • Kirjallisuus (75)
  • Konsertti (14)
  • Lehti (7)
  • Matkailu (61)
  • Museo/Näyttely (18)
  • Musiikki (24)
  • Peli (7)
  • Radio (5)
  • Ravintola (58)
  • Resepti (59)
  • Ruoka (125)
  • Teatteri (40)
  • Televisio (12)
  • Yleinen (248)

Avainsanat

200 kcal Alkoholi Arvostan Arvostelen Bazar Bon Eines Elokuva Elämys Ferran Adrià Gourmet Grillaus Hans Välimäki Hedelmä Helsinki Herkku Historia Homoseksuaalisuus Hämmästelen Juusto Jälkiruoka Kahvi Kahvila Kala Kana/broiler Kasvisruoka Keitto Kirja Konsertti Kotimaan matkailu Kotiruoka Kulinarismi Kulttuuri Lapsen kanssa Lastenteatteri Leipä Liha Like Lontoo Lounas Maisema Matkailu Menorca Moskova Museo Museokortti Musiikki Musikaali Nähtävyys Näyttely Otava/Seven Oulu Perinteinen Pizza Pori Praha Ravintola Resepti Salaatti Snack Stockmann Tammi Tampere Tampere-Talo Tampereen Teatteri Tampereen Työväen Teatteri Teatteri Televisio Televisiosarja Teos Turku Valokuvin kerrottu Venäjä Wsoy Ärsyttävää

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Follow Kulttulinarismia on WordPress.com

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta