Tänä aamuna lehdestä lukemani mukaan suomalaisten sanavarastosta on hävinnyt tärkeä sana. Se se on ”hyvää”. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä kertoo, että sitä käytetään kielessämme nykyään hyvin harvoin. Kaikki on typistynyt muotoon ”Päivää” tai ”Iltaa”, mutta hyvin harvoin ”Hyvää päivää” tai ”Hyvää iltaa”. Suonperä veikkaa sen johtuvan koulusta. Että opettajat eivät enää edellytä lapsukaisilta hyvän huomenen ja näkemiin sanomista. Voi pitää paikkansa. Koko juttu löytyy vaikka päivän Kalevasta. Tapakouluttaja: Suomalaisten sanavarastosta on hävinnyt yksi tärkeä sana.
Brittiläinen ei sen sijaan koskaan sano vain ”Afternoon!”, vaan ehdottomasti ”Good Afternoon” ja siihen perään vaikka vielä dear, love tai muu vastaava. Ja Afternoonista kun puhutaan, tulee mieleen peribrittiläinen Afternoon Tea. Iltapäiväteen juuret ulottuvat 1800-luvun Britanniaan, jossa Bedfordin herttuatar Anna kaipasi jotain aamiaisen ja illallisen väliin. Hän päätti ruveta nauttimaan teetä ja jotain pientä. Nykyään Afternoon Tea on käsite ja siitä nauttivat useimmiten hienostorouvat ja turistit.
Iltapäiväteetä tarjoillaan kolmena eri versiona. Yksinkertaisin ja edullisin sisältää teetä ja skonsseja hillolla ja kermavaahdolla. Seuraavalla tasolla on kaikkea muutakin tarjottavaa, kuten leipiä, leivoksia, pikkuleipiä jne. Hienoimpaan versioon kuuluu shampanjakin.
Lontoon arvostetuimpia ja hienoimpia paikkoja iltapäiväteeskentelyyn ovat The Ritz-hotelli ja Claridge’s. Näissä paikoissa teehetki voi maksaa hämmentävän paljon eli noin 50 puntaa per henkilö ja shampanjan kanssa vielä noin kympin enemmän. Edullisempiakin vaihtoehtoja löytyy. Niitä voi tutkailla vaikka British Afternoon Tea Guiden sivuilla. Itse ammensin tietoni Telegraphin sivulta London’s ten best afternoon teas. Sieltä löytyi mainio maisemat ja iltapäiväteen sisältävä, varsin kohtuuhintainen (tarjous 17,50 puntaa) Citycruisesin Thames-risteily.
Metropysäkki Tower Hill, jonne pääsee keltaisella Circle Linella tai vihreällä District Linella.
Risteily lähti Tower Pieriltä Tower Bridgen läheltä. Lähin metropysäkki on Towerl Hill ja siitä kyllä hetken kävelee. Laituri on metrolta katsottuna Tower of Londonin oikealla puolella rannassa luonnollisesti. Viitoitus oli vähän huono. Matka keskustasta kävelyineen päivineen kesti yllättävän kauan. Ainakin puoli tuntia. Vanonen lähti klo 15.30 ja palasi klo 17.00. Oikein hyvän mittainen reissu. Ilma oli tuulinen ja kylmä, joten ulkokannella kuvailu jäi. Sisällä oli ihanan lämmin, eikä tuuli keinuttanut juuri yhtään.
Lähtömaisemana Tower Bridge.
Lähtömaisemassa ihan vastapäätä myös HMS Belfast.
Ensin ajeltiin maailmanpyörä London eyelle asti. Vähän harmitti, että Parlamenttitalolle asti ei menty, mutta sille oli ehkä jokin syy. Sitten käännyttiin ja alkoi selostus. Olisi voinut olla kovemmallakin, mutta toisaalta ei näin ollut häiritsevä.
London eye iltapäiväauringossa.
Joku laiva maisemassa.
Lisäjuomat kyseltiin (hinnat olivat varsin kohtuulliset) ja kohta jo pöytiin kannettiin Afternoon Tealle olennaisesti kuuluvat kolmikerroksiset tarjottimet. Teetä (tai kahvia tai kaakaota, oh dear) sai niin paljon kuin halusi ja muutkin tarjoilut olivat erittäin riittävät. Laatu oli hyvä. Varmasti Ritzissä kaikki olisi vielä hienompaa ja aidompaa, mutta kovasti nautimme näistä turistille tarjotuista skonsseista, kolmioleivistä eri täytteillä ja pikkuisista leivoksista.
Ihastuttava, runsas iltapäiväteetarjoilu.
Toiseen suuntaan ajeltiinkin sitten Tower Bridgen alta kauas, kauas aina uudelle Canary Wharf -alueelle asti. Se oli hienoa nähtävää, koska se oli kuin toinen keskusta. Yllättävä. Ja välillä oli tavallisia asuntoja monen moisia.
Loistokohde turistille. Suosittelen tätä Lontoon matkan must-kohteeksi.
Lähtölaiturin ohiajo.
Tower Bridgen alitus.
Canary Wharf.
Risteilyn päätösmaisemia. Mikä upea valomeri!
Pieni iltakävely vielä upeissa iltamaisemissa.
