Avainsanat

, , ,

Juuli Niemen kirjassa on kaksi henkilöä. Ja joo joo, merkityksellisiä muitakin, mutta pääosassa kaksi nuorta. Ada ja Egzon, jotka tutustuvat toisiinsa ehkä vähän epätavallisesti. Vai tavallisesti, mikäs niistä nuorista tietää. Tarina kertoo näiden kahden nuoren rakkaudesta. Rakastumisesta.

Juuli Niemi: Et kävele yksin

Juuli Niemi: Et kävele yksin

Et kävele yksinin takakansi.

Et kävele yksinin takakansi.

Tarinassa tavoitetaan hyvin ensirakkauden tunnelma iloineen ja epätoivoineen. Kuinka karvan varassa kaikki voi olla ja pienikin hetki erossa tuntuu ikuisuudelta.

Tarinaa kerrotaan niin Adan kuin Egzoninkin näkökulmasta, mutta lisäksi on joku, joka kirjoittaa aina välillä yhden pienen kappaleen kursiivilla. Kuka hän on, sitä en tiedä ja sehän minua vähän hämää.

Kirja alkaa (kursivoituna):

     On olemassa tarinoita, joilla on monta alkua. Niitä tarinoita on kaikkein vaikeinta kertoa, koska valitsemalla yhden alun sulkee samalla toisen pimeään. Valitsemalla yhden alun vie äänen niiltä muilta, jotka puhkeavat puhumaan aamuyöllä, lupaa kysymättä ja kirkkaina kuin uni. Kuka sinä olet päättämään kenen tarina on tosi? Kuka sinä olet sulkemaan toiset mykkyyteen? Toiset jotka olivat melkein lapsia vielä, tai toiset, joiden lapsuudelle ei myönnetty turvapaikkaa.

Otaksun, että kyseessä on itse kirjailija pohtimassa kirjansa alkua ja muotoa. Ja tämä johtikin minut harhaan. Pitkän aikaa odotin, että kirjassa on monta alkua. Että on ikäänkuin vaihtoehtoisia tarinoita vaihtoehtoisilla aluilla. Niitähän on, joissa on vaihtoehtoinen loppu ja itse asiassa on niitäkin, joissa on vaihtoehtoinen alku. Yksi sellainen odottaa yöpöydälläni lukemista. Sekä minut hämäsi luulemaan, että tämä kirja olisi samnalinen vai tämä alkuteksti? Mene ja tiedä.

Kirjan tarinassa liikutaan minulle tuntemattomalla alueella, suomalaisen tytön ja maahanmuuttajataustaisen pojan teinirakkaudessa. Kaikki tapahtuu lähiössä Helsingin tuntumassa. Tänä päivänä. Se kaikki on täältä aikuisuudesta aika kaukana, mutta omalla lapsella lähempänä kuin haluaisi uskoakaan.

En osaa ajatella, mikä on kirjan kohderyhmä. Nuorisokirja se ei mielestäni aivan ole, vaikka siinä nuorten elämää käsitelläänkin. Mutta ei se aivan aikuisten kirjakaan ole. Se on ihan hyvä kuitenkin. Se kirja nimittäin, vaikken niin osaakaan samaistua sen henkilöihin ja vaikka tarinan rakenne on toisinaan vähän sekava.

Alussa teksti tuntuu vähän rasittavalta, nuorisokirjamaiselta, mutta aika pian tarina lähtee lentoon ja sujuvoituu. Ihan kiinnostava se on ja loppuukin aivan erilailla mitä ajattelin. Ei sitä kesken halua jättää, vaan mieluiten ahmii sen reippaaseen tahtiin loppuun saakka. Mieleen se jää ja sen tunnelmat palautuvat nyt kirjoittaessa mieleen.

Kirjailija: Juuli Niemi
Kirja: Et kävele yksin
Alkuperäinen teos:
Kustantaja: WSOY, 2016
Suomentaja:
ISBN: 978-951-0-41460-6
Sivuja: 362
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta.
Kestäisikö toisen lukemisen: Kyllä se jää kerrasta sopivasti muistiin, sen minkä on tarviskin..
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: No elokuva voisikin olla joku nuorisoelokuva. Ehken olisi siihen(kään) aivan kohderyhmää, mutta se voisi upota nurisoon.
Montako tähteä: ***+