Nythän on ne Stockmannin Hullut Päivät meneillään. Aivan valtavan hieno myyntitapahtuma, vaikkei vedäkään väkeä enää ollenkaan siinä määrin kuin ennen (perustuu ainoastaan omaan kokemukseen). Siellä ihminen kulkee ja päätään pyörittelee ajatuksin ”mitä mä ostaisin, mitä mä ostaisin, mitä mä tarttisin, tarttisinksmä ton, haluisinksmä ton, mitä mä ostaisin…?”

Ennen on käynyt niin, että olen astunut mitään tarvitsemattomana ja paljon himoitsevanaovesta sisään ja pitkän jonotuksen jälkeen tullut ulos keltaisia kasseja heilutellen… höpö höpö… raahaten. Kaikkea tärkeää (eli hyödytöntä) on tarttunut mukaan. No kun halvalla sai!

Tällä kerralla listalla luki Biotiini, ripsiväri ja puhdistuskivi. Ostin ne eri kassoilta jonottamatta yhteensä yli kolmea minuuttia. Heräteostoksina tuli ekolookinen yleispuhdistusaine ja maitohappobakteerit. Kaikki kivaa kulutustavaraa.

Mutta tässä on jutun ydin: luin hetki sitten kirjan KonMari – siivouksen elämänmullistava taika (<-tuosta linkistä kirja-arvosteluuni) ja valaistuin. Siihen liittyy oivallus. Minulla on kaksi uunivuokaa, jotka eivät mitenkään kivasti sovi kaappiin. Ajattelin voivani jossain vaiheessa hankkia uudet Pyrexit. Nyt Hulluilla Päivillä sopivat kävelivät vastaan yhteishinnalla 9,90 €. Halpa, eikö? Hivelin sekä niitä että lasisia piirakavuokia. Ennen olisin ostanut ne suorilta. Nyt mietin, että tarvinko kahta piirakkavuokaa? En. Sinne jäivät. Sopivatko uunivuoat kaappiin ja uuniin? En tiedä. Otin kuvan muistaakseni mitat ja päätin illalla mitata.

Se oli viisautta se. Eivät olisi mahtuneet kaappiin ja varsinkaan, mikä viheliäisintä, eivät uuniinkaan. Siis haluamallani tavalla.

Ja opetus: mieti ennen kuin ostat. Miten se ostaminen onkin niin mukavaa? Nyt säästyi sekä rahaa että kaappitilaa ja vanhat vuoat jatkakoot pestissään.