Vuosia sitten kävelimme Helsingissä ohi kaupan, joka möi Jerikonruusuja (Anastatica hierochuntica). Ostettavahan sellainen oli. Minä en ollut moisesta kuullutkaan, mutta seuralainen oli sellaisen joskus löytnyt vanhan mökin vintiltä.

Jerikonruusu on siitä erikoinen kasvi, että se voi kuivuneena lehtisykerönä nukkua vuodesta toiseen, mutta kun se saa vettä, se herää henkiin.

Meillä se oli ollut unohduksissa ja kadoksissa suureen siivouspääsiäiseen asti ja kun se löytyi, päätettiin testata. Ja se toimii. Viikon verran sitä saa pitää kosteana, sitten on vaara että se homehtuu. Oli hienoa seurata sen pari päivää kestävää avautumista ja kohta pääsemme seuraamaan kuivahtamista ja käpertymistä.

Jerikonruusuun liittyy myös taikaa, mihinkäpä ei? Sanotaan, että se kuivana pitää hyönteiset loitolla ja kosteana pahat hajut. Ja mikä uskomattominta, jos se laitetaan avautumaan juuri ennen lapsen syntymää, pitäisi lapsen syntyä vähän kivuttomammin sitten, kun ruusu on auennut. Mene ja tiedä, unohdimme testata. Olisi ehkä kannattanut.