Uneksin saaresta yhä.
     Joskus lähestyn sitä veden poikki, mutta useammin ilmasta, kuin lintu, suuri tuuli siipieni alla. Rannat kohoavat unen horisontissa sateenvärisinä, ja niiden vaiteliaassa kehässä rakennukset: kanaalien reunoille kasvaneet talot, mustemestarien pajat, matalakattoiset tavernat. Sanojen Talo katsoo sisäänpäin korkeiden muurien takana. Sokkeloiksi sidotut langat juoksevat Seittien Talosta kaikkiin suuntiin, ilmagondolit ovat seisahtuneet vaijereihinsa, kuolleet painot katujen yllä.

Kudottujen kujien kaupunki on Emmi Itärannan toinen kirja. Ensimmäinen oli palkittu Teemestarin kirja, jonka käännösoikeudet on myyty jo lähes 20 kielelle. Itäranta asuu Canterburyssa englannissa ja on kirjoittanut molemmat kirjansa sekä suomeksi että englanniksi. Jos englanti lukukielenä taipuisi, olisi kiinnostavaa lukea Kudotut kujat myös toisella kielellä. Säilyttäisikö se saman hengen ja tunnelman vai olisiko joku toisin.

Teemestarin tarina sijoittui Suomeen ehkä johonkin tulevaisuuteen, Kudottujen kujien kaupunki sijoittuu johonkin saareen, tuskin Suomeen, tuskin ihan tähän maailmaan. Tulevaisuuteen vai menneisyyteen, en osaa sanoa. Kirjat ovat omat erilliset tarinansa, eivät mikään jatkokertomus.

Molemmissa kirjoissa eletään vähän ahdistavassa ja rajoitetussa ympäristössä. Kudottujen kujien kaupungin päähenkilö on Eliana, jonka ongelma on se, että hän näkee unia. Saarella unien näkeminen on nimittäin pahasta. Jokainen unia näkevä ja siitä kiinni jäävä saa otsatatuoinnin ja joutuu Tahrattujen taloon. Eliana on kutoja ja asuu Seittien talossa, jonne eivät ole tervetulleita muut kuin kutojat.

Eräänä päivänä kadulta löytyy pahoinpidelty nuori nainen, joka on menettänyt sekä kielensä että vanhempansa. Hänen elämänsä kietoutuu kauniisti ja jännittävästi Elianan elämään.

Kirjassa on kuvailtu hienoja vimpaimia, jotka antavat omanlaistaan syvyyttä tarinalle. On ilmaköysiratoja ja vesilennätin, eräänlainen viestintäjärjestelmä, jonka käyttökin selitetään. Se on viksu vekotin.

Tarina on utuinen ja mystinen. Sitä lukiessani minulla on sama tunne kuin Teemestaria lukiessani. On kuin näkisin tarinan ohuen savuverhon takaa, kuin kaikki tapahtuisi jotenkin hidastetusi, mutta soljuvasti.

Emmi Itärannan teksti on hurjan kaunista. Sanat on aseteltu tarkasti ja niitä on todella pohdittu. Harvoin saa lukea niin kaunista kieltä. Paikkapaikoin se on jopa runollista kuitenkaan alleviivamatta mitään. Alun ehkä pienen pitäveteisyyden ohitettua kirjaa haluaisi lukea verkkaisesti, jokaista lausetta miettin ja sanoista nautiskellen. Kappale, johon jouduin palaamaan uudestaan ja uudestaan, kuvastaa hienosti Itärannan kielen ja kielikuvien sujuvuutta:

     Kun tulen oviaukolle, jokin liikahtaa takanani. Käännyn katsomaan. En näe muuta kuin oman varjoni, joka seuraa minua, kiipeää selkääni pitkin ja kietoutuu ympärilleni.
     Otan sen mukaani. Meren kylmyys huokuu oviaukosta harsona iholleni, kun astun käytävään.

Teemestaria kehuttiin paljon, ennen kuin sen luin, mutta se ei tehnytkään niin suurta vaikutusta kuin olin odottanut. En ollut ajatellut lukea enempää Emmi Itärantaa, mutta saatuani tilaisuuden perehtyä Kudottujen kujien kaupunkiin, olen iloinen, että annoin vielä mahdollisuuden. Minusta tämä uusi kirja oli parempi, tarina helpommin hallittavissa ja kaikki jotenkin kypsempää.

Kirjailija: Emmi Itäranta
Kirja: Kudottujen kujien kaupunki
Alkuperäinen teos: –
Kustantaja: Teos, 2015
ISBN: 978-951-851-593-0
Sivuja: 335
Kestäisikö toisen lukemisen: Mikä ettei. Toisella kerralla keskittyisin vielä enemmän sanoista ja lauseista nautiskeluun.
Haluaisinko nähdä tästä elokuvan: Emmä.
Montako tähteä: ****-

Muualla Kudottujen kujien kaupungista:
Lumiomena-blogi
Suomi lukee -blogi
Kirjavinkit
Hesarin arvostelu